Pikkujouluaika ja pimeä taksi

Otsikon aihe on lehtien palstoilla joka marraskuu, yhtä varmasti kuin verokortti tammikuussa postilaatikkoon. Samalla annetaan ohjeita pikkujouluissa käyttäytymiseen, ettei mene ihan tonttuiluksi koko homma ja kehotetaan varaamaan pitkää pinnaa taksijonoon sekä pukeutumaan lämpöisesti. Yhtä varmasti lehtien yleisönosastoon ilmestyy kirjoituksia taksiliikenteen vapauttamiseksi. Perusteena heillä on se, että takseja olisi riittävästi eikä jonoja pääsisi syntymään ja hinnat putoaisivat.

Aloitetaan hinnasta. Ruotsi vapautti taksiliikenteen ja kuinkas kävi. Esimerkiksi Suur-Tukholman alueella hintahaitari on yhtä laaja kuin Venäjän maa. Jos matka on lyhyt ja kuljet vain tietyn aluerajan sisällä pääset edullisesti, mutta taksa pomppaa heti kun alueraja ylittyy.  Luonnollisesti toimialueen ylityksestä eivät kerro.

Tallinnassa on monelle kehotettu käyttämään keltaista taksia. Tässä esimerkki etupenkiltä kuultua. Satamassa kaksi kaverusta, laivasta tultuaan, menivät taksikyytiä ottamaan, jotta hotelliinsa pääsisivät. Toinen muisteli, että oli kerrottu, että käytä keltaista taksia ei mustaa. Ottivat kuitenkin mustan taksi, sillä kuljettaja kertoi hänellä olevan oikean mittarin. Lähtö maksu oli 5,60 euroa. Matkalla kaverukset ihmettelivät mittarin nopeaa pyörimistä ja kysyivät tästä kuljettajalta. Kuljettaja ei halunnut enää keskustella kuin huonolla englanninkielellä (Viron siirryttyä EU:n ja euroon, niin kuulemma useissa paikoissa käytetään vain englanninkieltä, eivätkä käytä Suomea tai muita kieliä). Matka oli noin viisi kilometriä ja päätepisteessä mittarin taksa oli 40 euroa. Hotellissa huomasivat tiedotteen, että jos kuljettaja ei anna kuittia, ei matkaa tarvitse maksaa. Kysyivät toisilta, että millä taksilla tulivat. Eräs kertoi käyttävänsä aina keltaista taksia. Kaverukset kysyivät, että paljonko matka satamasta tänne maksoi. Lähtömaksu oli ollut 3,80 euroa ja kyydin loppusumma hieman yli kahdeksan euroa.

Suomessa taksiliikenne on luvanvaraista ja taksa on sama, koska valtiovalta sen vahvistaa, otit taksin sitten Hangosta tai Nuorgamista. Edellä mainittu kertomus Tallinnan taksista saa oikeasti miettimään hintoja. Suomalaisessa taksissa. Edellä kuvattu kyyti (2 henkilöä) olisi arkisin Suomessa maksanut, lähtömaksun 5,50 ja 1,43 €/km eli yhteensä noin 12,70, ilman ruuhkaa. Viikonloppuna ja öisin olisi hintaan tullut 3,10 euron lisäys lähtömaksuun. Siltikin olisi jääty paljon alle 40 euron. Suomessa saat taksista kuitin, jossa näkyy ajoneuvon alue ja autotunnus, taksiyrittäjän/yrityksen nimi ja Y-tunnus, kuljettajanumero ja auton puhelinnumero. Näin on jokainen auto ja kuljettaja tunnistettavissa. Kuitissa näkyy myös kyydin tiedot alkamis- ja loppumisaikoineen, kuljettu matka ja sen kesto sekä hintakertymätiedot. Suomalaisessa, luvanvaraisessa taksissa on myös lain vaatimuksesta nähtävillä taksahinnasto ja pyydettäessä saat nähtäväksesi kirjallisen säädännön, mistä taksa koostuu ja mitä lisämaksuja veloitetaan ja milloin niitä voidaan veloittaa.

Pimeä taksitoiminta on aina matkustajalle riski ja yleensä kuljettaja on jostain muusta maasta kuin Suomesta ja toiminta on harmaata taloutta eli veronkiertoa, josta nyt tunnetuin on tuo Kreikka. Aina pikkujoulujen aikaan tulee lehtien palstoille rikosuutisia, joissa kyytiläinen on huumattu ja jätetty korpeen, ryöstettynä tai raiskattuna, jne. Luvallisessa taksissa (jos muistat pyytää kuitin), on kuljettaja tunnettavissa. Pyydä kuitti, jos kuljettaja ei huomaa sitä heti antaa. Tämä on tärkeä siksi, että jos taksiin on unohtunut/pudonnut jotain, niin voit soittaa autoon ja kysyä, löytyykö. On verrattain vaikea ryhtyä etsimään, jos julkikuulutuksena on tumma auto, merkistä ei tietoa eikä mistä on lähdetty ja kuski oli nainen/mies.

Suomessa on myös taksitarkastajat, jotka valvovat toimintaa. He puuttuvat kuljettajien väärin tekemisiin ja kuljettajanumerolla reklamaatio menee oikeaan osoitteeseen. Ruusuja kun tulee harvoin. Miksi muuten aina mekastetaan taksijonosta, mutta ei kaupan kassalla jonottamisesta? Kitistään terveyskeskuksessa jonottamisesta kyllä, mutta kun uusi liike avataan, niin tarjousten perässä jopa jonotetaan makuupussissa maaten, jotta olisi ensimmäisten joukossa.

Sitten pieni vinkki. Tilaa taksi vasta kun olet lähtövalmis, joudut ehkä odottelemaan hetken, mutta vältyt odotusmaksulta tai siltä, että taksi poistuu paikalta kun ketään ei tule odottelun jälkeen. Itsekin olen odotellut 5-10 minuuttia ja ilmoittanut keskukselle, ettei ketään tule ja sitten keskus ilmoittaa hetken kuluttua, että palaatko takaisin, sillä asiakkaat soitti uudelleen. Jos osoitteesi on postiosoite, mutta käynti muualta. Kerro hyvä ihminen tuo tieto jo tilatessasi taksi. On hienoa saada kyyti katu muunlainen, mutta käynti on tien toisenlaisen puolelta ja taas saa kuulla, ettei taksikuski ole kartalla. Toimialueellani, luvan saatuani oli 2800 katunimeä, nyt viiden ajovuoden jälkeen niitä on noin 3500 ja tunnetusti karttaohjelmat laahaa jäljessä. Muistaisitko itse nuo kaikki ja ympäristökunnat myös. Päästään noin kymmeneen tuhanteen katunimeen. Kerro heti tilatessasi tai taksiin astuessasi mihin haluat. Päätoimialueella alue ja katu ja kun lähdetään ympäristökuntiin niin kunta, alue ja katu. Tämä siksi, että omalla toimialueellani on paljon samankaltaisia nimiä. Itsekin, silloin harvoin kun tarvitsen taksia, on minun kuultava tarkoin keskuksen vastaus. Tarvitsen taksin tielle en kadulle, joka on ihan toisaalla.

Hyvää joulunalusaikaa kullekin

Valtion rautatiet

Olipa muinoin toimiva yhteiskunnallinen palvelu eli Valtion Rautatiet, tutummin VR. Oli asemia ja seisakkeita siellä sun täällä. Asemilla sait ostaa lipun ja seisakkeelta noustessasi sen konduktorilta. Lippu oli pieni ja konnari rei'itti sen, että lippu oli käytetty. Oli harvinaista, että juna oli myöhässä tai ei tullut ollenkaan. No korkeintaan oikein kovilla pakkasilla olivat hieman myöhässä, mutta muistan hyvin nuo 80-luvun puolenvälin kovat pakkastalvet, jolloin linja-autojen keskiovet jäivät vaaksan verran auki, hydrauliikkaöljyn sanottua työsopimuksen irti.

Toisin on tänä päivänä. Ei tuu junaa ei tai sitten se on myöhässä tunteja. Seisakkeita ei enää ole ja asemia on lopetettu urakalla. Hankittiin Italiasta kalustoa, joka hyytyy jo +5 ºC. Tarvitaan lehti-, routa-, helle-, lumi- ja pakkasaikataulut. Kahden viimetalven aikana on moni asiakas sanonut, että jos pitää ehtiä jonnekin ajoissa on syytä turvautua linja-autoon. Humoristisissa kylmyystaulukoissa Suomen osaltahan on kerrottu jo kopiokonehuumorin aikana, että +2 Italialaiset autot eivät käynnisty tai vaihtoehtoisesti +5 °C italialaiset autot eivät lähde käyntiin ja suomalaiset cruisailee autoillaan luu pihalla. Miksi siis tilata junakalustoa maasta, jossa lumi ja pakkanen ovat harvinaisuuksia. Tiedämme myös, että italialainen ja ranskalainen tekniikkahan on yhtä tunnettu kuin englantilainen keittiö.

Nyt sitten tuli tämä nettilippuhässäkkä. VR tiedotti, että mitoitus palvelujen käyttöasteessa oli alimitoitettu.
Hei haloo. Tämä tilanne oli tuttu jo vanhalla lankapuhelin järjestelmällä suoritettujen Syksyn Sävel-äänestysten ajoilta, jolloin kapasiteetti loppui. Sama tapahtui kun siirryttiin äänestämään tekstiviesteillä. Luulisi, että suunnittelijat olisivat ymmärtäneet vanhan pohjalta varata kapasiteettia riittävästi, sillä uusi palvelu kerää väkeä. Sama tilanne kuin uusi ostoskeskus avataan, niin sinne on metrien jono. Sivujen suunnittelussa tulisi myös käyttää hyväksi oikeita käyttäjiä. Jos joku nörtti sen suunnittelee, niin siitä tavallinen telluksen tallaaja ei ymmärrä mitään.

Meillä on toimimaton yhteiskunnallinen palvelu eli VR. Tosin yhteiskunnan palvelut ovat tasaiseen tahtiin alas ajetut, mutta verorahoja niihin tarvitaan yhä enemmän ja enemmän. Ken keksii syyn moiseen? Ulkoistettaisiinko viimeinkin rautatieliikenne yritykselle joka hallitsee rataliikenteen? Pitäisikö VR:n palkata henkilöitä, jotka tietävät, että meillä on pakkasta ja lunta? Kun veturit ja vanut tehtiin Suomessa oli ongelmat minimaaliset, pitäisikö jälleen ryhtyä tekemään kalusto Suomessa?

Olihan mielenkiintoista seurata päivän lehtiä, jossa VR aikoi lopettaa liikennöinnin pistoradalla, jonka viereen oli perustettu yritys ja kaikki sen toiminnot olivat mitoitettu rautateitse tapahtuvaksi. Sitten yksi valopää taas kerran esitti VR:n ongelmiin ratkaisuksi, että kaikki rahtiliikenne suoritettaisiin raiteilla. Monenko kaupan ovelle johtaa kiskot? Taisi tuo kirjoittaja olla näitä, jotka pelkäävät isoa rahtivaunua tiellä, sen kohdatessaan. No, jos ratakiskot vedetään kaikkialle, niin saadaan kuolemaan johtavia onnettomuuksia roppakaupalla lisää. Muistammehan tämän lapsen, joka Mäntässä pyöräili junan alle vartioimattomassa tasoristeyksessä, rokkikoneen luurit korvilla.

Tosi vai epätosi lääkäri

Nyt on ollut mediassa puhetta paljon ns. valelääkäreistä, joiden todistusten laita on niin ja näin ja useimmiten väärennettyjä. Nyt viimeksi paljastuneen valelääkärin todistus oli venäläisestä yliopistosta ja se on tunnettua, että Venäjällä sai passin jo mummonmarkka-aikaan helposti. Kuljetusmaailmassa tiedetään venäläisten ja muiden itäblokin ihmeiden hankkivan venäjältä ADR-luvat, ym. asiakirjat saa 20-200 eurolla, ilman koulutusta. Onko siis ihmeellistä, että lääkärin koulutodistuksen saa rahalla, vaikka ko. yliopistossa ei nokkaansa ole näyttänyt.

Tämä viimeksi paljastunut valelääkäri on suorittanut kuulustelun kaksi ensimmäistä osiota hyväksyttävästi. Ensimmäisessä osiossa kysytään kirjallisesti keskeisiä lääketieteen osa-alueita. Toisessa osiossa myös kirjallisesti terveydenhuollon hallinnosta. Hän ei kuitenkaan ole suorittanut kolmatta osiota, joka on suullinen. Siinä testataan lääkärin kykyä toimia vastaanottotilanteissa.

Voit itse lukea vaatimukset osoitteesta: http://www.valvira.fi/luvat/ammattioikeudet/hakemusohjeet/eu_eta_maiden_ulkopuolella_koulutetut/laakarit

Kun on tullut ilmi näitä lääkäreitä, joiden opintojen laita on ollut mitä on, niin kumma kyllä, potilaat ovat pitäneet heistä. Viittaan tuohon suulliseen potilastestiin nyt, sillä ns. oikeilta lääkäreiltä taitaa olla monelta tuo suorittamatta. Tämä siksi, että kohtelu vastaanotolla on usein ihan omaa luokkaansa.

Kerronpa tarinani teille eli minulle tehtiin yliopistollisessa sairaalassa leikkaus, jonka seurauksena sain verenmyrkytyksen ja pahan. Omalääkärini leikkauksen jälkeisissä tarkastuksissa totesi sen olevan ihan tavallinen ilmiö. Hei haloo, ihan tavallista, että saat verenmyrkytyksen, mutta et haavatulehdusta. Itse pitäisin jälkimmäistä tavallisempana. No, verenmyrkytystä seurasi sydänoireet. Omalääkärini mielestä kaikki on kunnossa. Kun puhuin perussairaudestani, hän vain totesi, että kaikille noita tulee vanhemmiten ja näytti omia niveliään. Toisen perussairauden vaatiman lääkityksen seurannan hän unohti kokonaan ja kiukustui kun sanoin, että kokeet pitää tehdä kolmen kuukauden välein. Yliopistollisen sairaalan ainoa ammattitaitoinen erikoislääkäri totesi minulle, että on se kumma kun teidän terveyskeskuksessa tämä homma ei toi ja sitä on moni sanonut. Peruslääkkeiden reseptien uusinnassa oli aina vaikeuksia.

Kotoisilta oikeilta lääkäreiltä löytyy myös seuraava kokoelma (kuultua kokoelmaa):

- Taasko minä joudun paikkaamaan tätä samaa kakaraa (ompelua vaativat haavat keväällä ja alkusyksystä)

- Sattui pieni vahinko, kotiin pääsy huomenna (ei laajentavaa perustelua, hoitaja vain vastasi tiedusteluun, juurihan lääkäri kertoi)

- Ei ole kantavan nivelen vaiva (polvi)

- Syö lakritsia, suolaa ja suutu usein (ohje matalasta verenpaineesta kärsivälle)

- Pistetään perse kuntoon (toteamus peräpukamista kärsivälle ennen leikkausta)

- Nuoret luut ei rikkoudu pienestä (kulki puolitoista viikkoa murtuneella pohjeluulla)

- Ei niitä muijan sanomisia kaikkia tarvitse kuulla (kuulo-ongelmista kärsivälle miehelle, joka vastaanotolla oli vaimonsa kanssa)

Sitten luonnollisesti on nämä ulkosuomalaiset, virallistetut lääkärit, jotka ovat hyväksyttävin arvosanoin läpäisseet myös kielitestin eli suomen-, ruotsin- tai saamenkielellä, jotka ovat maamme virallisia kieliä:

- Ny sen ola kunnosa, ei vaiva enä (sijoiltaan mennyt olkanivel - ei ollut paikallaan toimenpiteen jälkeen, vaan löytyi lopulta toisen lääkärin toimesta lapaluun alta)

- Paha tatu, pita jada sarala tane hetti (siis hyvä suomenkielen taito)

Sitten meillä on tuo VALVIRA, jonka pitäisi valvoa. Nimihän on valvontavirasto, mutta mitä he siellä tekevät kun toistuvasti löytyy lääkäreitä, joilla ei ole lisenssiä hoitaa tehtävää. VALVIRA:n netin kautta on mahdollista katsoa onko lääkärillä tai hoitajalla lupa toimia, mutta jos rekisteri onkin pullollaan terveydenhuoltoväkeä, joilla opintojen suorittaminen on niin ja näin. Onko tuo rekisteri edes pätevä? Jos katson, että minua hoitaneilla lääkäreillä ja hoitajilla on lupa toimia, mutta toimintatapa viittaa ammattitaidottomuuteen, niin tarvitseeko minun maksaa sairaalamaksu, jos puolet henkilökunnasta on puoskareita tai korkeintaan välskäreitä? Onko niin, että noiden ulkomaalaisten tutkintojen suhteen ollaan suvaitsevaisuuden takia hellempikätisiä? Hjuva totori, kany kaiki kolu ja palu tietamys. Miksi ei saada jo lisensoituja lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa aika-ajoin testiin, että miten he toimivat käytännön elämässä ja onko tiedot ja taidot ajantasalla (intin kertausharjoitusten tapaan)? Miksi hyväksytään kyselemättä yliopistojen tutkintatodistukset, varsinkin Venäjältä ja muista varsin korruptoituneista maista?

No, miten minulle kävi tuon verenmyrkytyksen jälkeen. Minä suutuin tuohon arvonnalla järjestettyyn omalääkäriin ja vaadin sen vaihdettavaksi vanhaan tuttuun lekuriin, joka oli tuon kolmannen testin tehnyt kiitettävin arvosanoin. Hän totesi, että tiedätkö, että sinulla on kaksi erilaista rytmihäiriötä, kerron, että tiedän.  Vastaanotolla tämä lääkäri on vain minua varten, ei puhele välillä puhelimessa, selaa nettiä, tms. Olen jopa kirjoittanut tälle lääkärille kirjeen ennen vastaanotolle menoa. Hän on ottanut kirjeen esille ja asiat käydään sen pohjalta läpi ja tehdään tarvittavat tutkimukset. Ja reilusti hän sanoi minulle, kun sikalenssusta toipuvana yritin töihin,: "Kuuleppas nyt, sinun sydän ja keuhkotilanteella ei mihinkään töihin mennä. Parantelet ensin itsesi kuntoon ja sitten katsotaan sitä työn tekoa. Puolikuntoisena jos töihin menet, et toivu koskaan".

Onko meillä oikeasti lääkäreitä ja LÄÄKÄREITÄ? En halua tavata enää yhtään puoskaria laillista tai laitonta. Valvira, teillä on rekisterissä kaikki luvan saaneet terveydenhuoltoalan ammattilaiset. Saitte voimaan lain,  jolla hätätilassa kaikki hoitohenkilökunnan edustajat saadaan paikalle pakkokeinoin (hoitajien laajamittainen irtisanoutuminen tai lakko). Tiedän terveydenhuoltoalan ammattitutkinnon suorittaneita henkilöitä, jotka ovat siirtyneet muihin töihin, kyllästyttyään  tehottomaan ja epäpätevään johtoon. Nämä kaikki ovat rekisterissänne, samoin kaikki eläkeläiset. Eikö olisi oikein, että kysellään tutkinnon suorittaneiden perään, että teetkö vielä hoitotyötä? Tuon pakkolain mukaanhan pitäisi töihin kutsua isäni täti, 97-vuotias, sokea, hoitoalan ammattilainen, joka yhä löytyy VALVIRAN:n ylläpitämästä Terhikki-rekisteristä. Kuolleet hoitoalan ammattilaiset ne sentään ovat osanneet poistaa. Mikä on VALVIRAN ammattitaito ja osaaminen?

Ainoa todella tärkeä ja vaativa tutkinto on autoilu ja sitä valvotaan todella tehokkaasti. Ilman asianmukaista lisenssiä autoilevan matka katkeaa herkästi ja sanktiot ovat kovat. Jos autoilu on työtä, ammattilisenssi lakkaa olemasta voimassa kun täyttää 70 vuotta. 

Huolimatonta viranomaistyötä

Olen tässä jonkin vuoden ajatellut viranomaistyötä, joka pohjautuu lakiin eli palotarkastus asuinrakennuksissa ja havainnut sen työn tason laskeneen kuin lehmän häntä. Lähinnä se muistuttaa jo lainvastaista hännän typistystä.

Pelastustoimilaki (561/1999)  ja sen § 33 ja 34 kertovat selkeästi mitä ja miten. Muistelen lapsuuttani, jossa palotarkastus suoritettiin jotakuinkin 1970-luvun puolen välin tietämillä kotonani. Isä ja äiti olivat molemmat töissä, kun saapuivat nuo tumman sinisiin pukeutuneet kaksi herraa. Olimme kauniina päivänä pihan hiekkakasalla leikkimässä ja pelästyimme, sillä kiertävät saarnamiehet pelottivat meitä. Vanhempi herra kertoi olevansa palopäällikkö ja nuorempi palomies. Hän kertoi, että heidän tulisi suorittaa kotinne palotarkastus ja kertoi, että he katsoisivat uunit, hellat ja kiukaan, lisäksi he kertoivat, että vanhemmillemme on tiedoitettu tarkastuspäivistä, mutta vuorotyön vuoksi he eivät siten olleet paikalla. Silloin muistimme, että isä oli sanonut palopäällikön tulevan tekemään tarkastusta. Veljeni lisäksi kertoi, että meillä on saunassa pata. Palopäällikkö sanoi: "että katsotaan patakin". Hän kertoi, että teidän kotona on nuohous hoidettu säännöllisesti ja se on hyvä asia, ettei tule hormipaloa.

Menimme kaikki sisälle keittiöön ja kotipuhelin soi, sisareni vastasi puhelimeen ja siellä oli isä, joka kertoi, että muistattehan palotarkastuksen tulosta ja heidät pitää käyttää jokaisessa huoneessa ja varastossa. Sisareni kertoi, että he ovat tulleet jo ja antoi puhelimen luurin palopäällikölle. Luuri kiersi vielä minun ja veljeni kautta ja saimme samat toimintaohjeet. Katsottiin keittiö ja sen hella, olohuone ja vieraskamari ja sen uunit. Nousimme yläkertaan ja menimme vanhempien kamariin, jossa tarkastettiin uuni. Siellä oli lukittu kaappi ja palopäällikkö kysyi, että mitä siellä on. Kerroimme, että siellä on isin pyssyt ja patruunat. Palopäällikkö totesi, että on hyvä, että se on lukossa. Yläkerran ensimmäinen huone oli meidän valtakuntaa ja palopäällikkö totesi, että täältä on tulisija poistettu. Kerroimme, että siinä oli ollut hella, mutta se oli huono ja purettu pois. Kiitos tarkastajilta tuli myös tästä. Lastenhuoneen katossa oli luukku palovintille, kerroimme, että siellä on kauheasti sahanpurua. Nostivat luukun ylös ja totesivat, että sinne pääsy on esteetön. Taas pisteet vanhemmilleni.

Siirryimme taas ulos ja he katsoivat, että nuohoustikkaat katolle ovat tukevat, hyvin kiinnitetty ja hyvässä kunnossa. Jatkoimme ulkorakennukseen. Sauna ja sen kiuas ja pata hyvässä kunnossa. Ulkohuussi ja varastot siistit. Viereisessä isän verstaassa herätti kysymystä jälleen lukittu kaappi. Veljeni kertoi, että siellä on isin porakone ja moottorisaha ja bensaa siihen ja maalia ja sinne ei lapset saa mennä. Kysyivät paljonko bensaa on ja kerroimme että sitä on tämän kokoinen kannu (käsin tehty leveyden, syvyyden ja korkeuden arviointi). Molemmilta tarkastajilta tuli yhteen ääneen, että siinä on isi tehnyt aivan oikein, sillä ne eivät ole lasten leluja.

Kiitosta sai myös siitä, että pihatie on avoin ja tarvittavaa sammutusvettä voidaan saada pihakaivosta. Tarkastukseen kului aikaa noin 55 minuuttia.

No, mistäkin sitten tuli aikuisia ja muutimme omillemme. Ostin itselleni vanhan omakotitalon. Ensimmäisessä palotarkastuksessa tehtiin puolet siitä, mitä tuossa edellisessä. Toisen kerran suoritettu palotarkastus olikin sitten jo omaa luokkaansa eli palolaitoksen edustaja taivalsi kymmenen askelta autoltaan pihan suuntaan ja totesi, että talon numero näkyy ja tikkaat katolle on. Onko talossa palovaroittimet? On, sanoin ja niihin vaihdetaan säännöllisesti patterit, sisätiloissa hän ei käynyt. Tämä palotarkastus oli minulle järkytys. Aikaa siihen meni noin 5 minuuttia asiakirjan täyttöineen. Lain mukaan tarkastusväli on 5 vuotta ja olen asunut tässä viimeisen tarkastuksen kohdalla 11 vuotta.

Palotarkastusta säätelevän lain 35§ pykälä kertoo, että palotarkastuksen suorittaja on päästettävä kaikkiin tarkastettaviin tiloihin. Entä, jos sitä ei kiinnosta puolen punaisen puupennin vertaa ko. tilat? Tälle, palotarkastusta tekevälle tyypille tuli oikein muikea ilme, kun kerroin paljonko alueella on erilaisia polttoaineita ja kemikaaleja ja sitten se tomppeli kehtasi kysyä, että mitä niillä on virkaa. Ne olivat vapaa rajan ulkopuolella. Hei haloo! Fosforihappo ja suolahappo, bensiini, ksyleeni, tärpätti ja paukkupullot maalia, voiteluöljyä, ym. kemikaaleja sekä hitsauksen suojakaasupullo. Ja kaveria eivät ne hetkauttaneet. Kehtasi vielä kysyä, että onko niillä jotain merkitystä. Kysyisin kyllä kaverin ammattitaitoa.
Mediassa on aika-ajoin esillä palotilanteita, jossa alkusyy on jokin kemikaali ja tätä palo- ja pelastuslaitoksen tomppelia ei edes kiinnostanut mikään muu kuin talon numero näkyy (tosin työssäni olen nähnyt paljon taloja, joissa numero on tarkoitettu metsän oraville tai jäniksille, mutta muille se jääkin jo pahasti piiloon eli ei kiinnosta montaakaan palotarkastajaa), taisi olla epäpalomies.

Eihän sillä ole merkitystä, että varastossa on isoisoisoisän aikaiset tykinkuulat Kustaan sodasta, mutta sillä on merkitystä, jos siellä samassa tilassa  on isoisän kantodynamiitit. Juu, Panu säilyy isältä pojalle, mutta jos niitä erilaisia maalipurkkeja on sadan vuoden ajalta ja puolet niistä vuotaa ja vanhimmat valkoiset lyijypohjaisia, tilanne on jo aivan erilainen. Palotilanteessa on palo- ja pelastuslaitoksen tärkeää tietää kodin kemikaaliarsenaali, jo heidän oman turvallisuutensa vuoksi. Vaikka se olisikin vapaa rajan alittava, sillä kuumentuessaan osa saa aikaan ikäviä ilmiöitä. Viisi vaivaista minuuttia riittää tänä päivänä palotarkastukseen ja riittävää on vain se, että talossa käy joku palolaitoksen edustaja. No lakisääteinen autokatsastus on oma lukunsa, mutta eipä juuri se poikkea palotarkastuksesta. Pärstäkertoimella ja katsastustyypin automaulla pääsee melkoisia rysiä läpi ja on jo päässyt kauan. Nyt muut viranomaistoimitukset, lakisääteisinä seuraavat sitä. Ensin on ulkoistettu nuohous ja nyt palotarkastus ja taso sen kun alenee.

Miten nykyisin voidaan lainvoimin vaatia kansalaisia suorittamaan tai huolehtimaan velvoitteista, jos viranomaistyön taso jää kurkistukseksi. Olisi palotarkastajien syytä käydä uudelleen kemian tunnit. On turha medialle hehkuttaa, kuinka sammutitte vaikean palon omakotitalossa, jos sen kemikaaliarsenaali muistuttaa Finnish Chemicals Oy:n varastoa ja suurin osa ajalta vaarivainaan varastoa.  Jos kiinteistössä syttyy tulipalo ja palomiehillä ei ole tietoa, niin asukas/taloyhtiökö sen maksaa ja sammuttajien vammat tai pahempaa myös. Mihin verovarat menee? Vai pitäisikö kysyä, että onko työnjohto taitamaton ja piittaamaton, kun saavat sen korkeimman palkkaluokan.