Pelastussuunnitelma

Eilisessä lehdessä oli mielenkiintoinen uutinen ja siteeraan sen tekstin alkuosaa välittömästi eli "Taloyhtiöiden leväperäisesti laaditut pelastussuunnitelmat ovat pahimmillaan hengenvaarallisia". Asian kommentoijana oli isännöintiliitto. Artikkelissa viitattiin myös 2010 tapahtuneeseen pitserian tuhopolttoon, jonka yhteydessä kuoli kolme ihmistä puutteellisen ja/tai vanhentuneen pelastussuunnitelman vuoksi. Taloyhtiön pelastautumissuunnitelman mukaan varapoistumisteiksi oli merkitty parvekkeet, jotka eivät sijainneet asuntojen yhteydessä vaan rappukäytävässä ja sinne olivat paloa paenneet menehtyneet. Parvekkeet myös sijaitsivat sisäpihalla, jonne johti kapea portti ja sinne ei palo- ja pelastuslaitoksen kalustolla ole mitään asiaa ahtautensa vuoksi.

Artikkelia lukiessa tuli mieleeni entinen työmaani, joka oli lasareetti. Viereisessä juhlatilassa aloitettiin pitämään tanssiaisia sunnuntai-iltaisin, niinpä tansseihin saapuvien ajoneuvoja oli siellä sun täällä runsain mitoin. Kiinnitin huomiota ajoneuvoihin, jotka oli pysäköity kaikille mahdollisille pelastusteille, niin lasareetissamme kuin viereisissä asuintaloissakin. Tein asiasta huomautuksen lasareettimme päällikölle ja hän vastasi: "Ei niillä autolla ole mitään väliä, sillä siellä ei ole siihen aikaan enää ihmisiä.". Hienoa, talon raskain palokuorma oli autojen tukkimalla alueella. Oli varastot papereineen ja kemikaaleineen, tekstiilivarasto, keittiö nestekaasuineen, apteekki myös erilaisine herkästi syttyvine kemikaaleineen ja muine myrkkyineen, ammattimiesten tilat kemikaaleineen ja talon kaasuvarasto, jonka kanavat olivat ympäri lasareettia ynnä ilmastoinnin konehuone sekä jäte kemikaalit ja jos katsotaan, niin ADR kuorma saattoi ehkä vielä olla vapaa rajanulkopuolella. Ja ei yhtään nenää haistamassa savua. Iso herra oli oikeassa, ei siellä ollut ihmisiä. Tosin kerrosta ja toista ylempänä oli vain noin sata olentoa ja ruumiit päälle (ruumiskaappiin mahtuu kahdeksan). Isolle päällikölle olivat ihmisiä vain kello 8 - 16 talossa olevat. Muut hänelle olivat ilmeisesti avaruusolioita. Isolla päälliköllä olisi pitänyt hälytyskellojen soida, mutta...

Annan teille pari vinkkiä pelastussuunnitelman tekoon, oletteko valmiit. Isot kirjaimet ovat kylläkin nettietikettivirhe, mutta siitä huolimatta TÄMÄ ON HAASTE.

Näkyykö numero vai onko se suunnattu metsän oraville? Jokainen osaa (pääsääntöisesti) kotiinsa, mutta entä muut. Jos minä joskus joudun hakemaan taloa ja rappusta, niin minun kyydillä ei ole kiire. Uusia junia, busseja ja lentokoneita menee, mutta jos pelastuslaitos joutuu minun lailla etsimään, niin olette te asukkaat avaruudellisessa kusessa. Numeron täytyy olla nähtävissä kaikista kulkusuunnista. Ei riitä, että asukas sen tietää missä puskassa numero on.

Onko osoite posti- vai käynti osoite. Osaatko opastaa paikalle? Onko pelastussuunnitelmassa tieto, että osoitteeseenne käynti onkin tien toisenlaisen puolelta ja naapurin parkkipaikan läpi. Tässä esimerkki elävästä elämästä. Kansalainen nousi kyytiin ja ilmoitti alueen, minne suunnistetaan ja loppukaneetiksi, että heille on hankala löytää. Totesin kansalaiselle, kun alueen oli ilmoittanut, että taitaa olla X-raitti 20 B. Kansalainen hämmästyi ja sanoi: "Olet kolmas kuski joka tietää ja yksi niistä oli talossa asunut kuski.". Niinpä, jos teidän taloyhtiössä on yllä kuvatun kaltainen tilanne, niin toivon hartaasti, että taloyhtiössänne asuu hyvin terveitä ja erityisen huolellisia kansalaisia.

Opaste, onko se näkyvillä? Taloyhtiön kartta, jossa kerrotaan asuntojen sijainti ja olet tässä nyt. Viitta osoitteeseen Katu Muunlainen 9 H.

Ajettavuus kohteeseen? Tarkastelkaa piha-alueita ja miettikää onko pääsyyn estettä, esimerkiksi betoniporsaita, kiviä, mattotelineitä, tms.. Jos Katu Muunlainen 9 H 4 sijaitsee puitten, puskien ja porsaiden takana, voidaan olla kiitollisia siitä, että sammutusletkuun saadaan lisää pituutta. Muuta iloa siitä ei ole hädän hetkellä. Ei myöskään ole leikin asia, jos joku pysäköi jatkuvasti pelastustielle. Sitä on itsekin suorittanut melkoisia peruutusmaratoneja kun läpi ei olekaan päässyt jonkun torvelon pysäköinnin seurauksena. Tapahtui ammoin pelastustielle pysäköinnin seurauksena, että autettava kuoli.

Poistumistiet, ovatko ne kaikkien tiedossa ja merkitty selkeästi. Tähän on törmätty liikehuoneistoissa usein eli poistumistiestä on tullut apuvarasto. Jos poistumistien etsiminen muistuttaa ulospääsyä labyrintistä, niin toivottavasti taloyhtiöönne on perustettu kirsturahasto.

Onko sovittu ja tiedätkö missä on kokoontumispaikka taloyhtiössänne? Kuka on vastuu henkilö, joka tarkastaa, että perhe Meikäläinen on paikalla täydellä vahvuudella, samoin Muurari-Mäkinen tyttöystävänsä kanssa ja vanha-rouva Järvi ynnä perään katsoo, ettei kukaan  poistu kokoontumispaikalta. Onhan niinkin käynyt, että hätäpäissään on ihminen on palannut asuntoon hakemaan kissaansa ja kissa ja hakija ovat molemmat menehtyneet.

Löytyykö joka kämpästä palovaroitin ja onko siinä toimiva paristo? Varsinkin lapsiperheissä tupataan leluun sosialisoimaan paristo palovaroittimesta ja herkästi sinne unohtuu uusi hankkia.

Olisiko taloyhtiössä syytä kirjata sopimus, jossa taloyhtiö vastaa, että jokaisessa asunnossa on palovaroitin ja toimittaa siihen pariston kerran vuodessa. Mahdollisesti huushollin seinälle vielä sammutuspeitto. Näihin suhtauduttaisiin kuin hanoihin ja vessanpyttyihin eli jos joku tahallisesti niitä turmelee, niin syntyy korvausvelvollisuus.

Paloharjoitus olisi myös syytä silloin tällöin tehdä. Osaatko käyttää sammutuspeittoa tai vaahtosammutinta?

Mistä saa ilmastoinnin pois kytkettyä, entä vesien ja sähköjen pääkatkaisijat? Onks sulla tiatoo? Miten toimit, jos hätätilanne on päällä? Onko yhteiset säännöt selvitetty? Jos ei ole, niin pankaa kiiruusti palaveri pystyyn ja selvittäkää kaikille Mitä, Missä ja Milloin. Jos yksi tekee yhtä ja toinen toista ja kolmas räpeltää ihan jotain muuta, niin seurauksena on melkoinen sekametelisoppa ja kaikkien terveys ja henki ovat uhattuina.

Erityiset riskitekijät on myös otettava huomioon pelastussuunnitelmaa tehdessä. Tästä aiheesta kirjoitin viime marraskuussa tekstillä Huolimatonta viranomaistyötä. Kerrostaloissa erityisiin riskitekijöihin kuuluu alimmassa kerroksessa olevat liikkeet. Tällaisista uutisoitiin 2010 laajasti, kun Tampereella paloi Commersenin talo ja tuo aiemmin mainittu pitserian tuhopoltto. Vastaavia on ollut vuosien aikana useita. Rivitaloissa taas erityisongelmat ovat samat kuin omakotitaloissa eli harrastus, remontointi, ym. vempeleet ja kemikaalit. Ei ole yhdentekevää, jos seinän takana syttyy tulipalo ja koko perhe harrastaa laitesukellusta ja huushollissa on useampi täysi paineilmapullo. Ei ne pala, mutta ruokkii räjähtäessään paloa kivasti ynnä lentelevät metallinkappaleet. Oletteko miettineet tätä?

Sitten erityisen tärkeä asia eli pelastussuunnitelman päivittäminen. Ei riitä, että pelastussuunnitelma on laadittu joskus viime vuosituhannella, vaan se pitää vuosittain tarkastaa. Ottakaa se yhtiökokouksen asiaksi. Miksi? Siksi, että vanhentunut suunnitelma on yhtä pätevä kuin sitä ei olisi koskaan edes laadittu. Toisin sanoen tilanne voi olla tällainen eli viimevuosituhannella laaditun suunnitelman jälkeen on harrastettu täyterakentamista ja taloyhtiössä onkin nyt kolmen rakennuksen sijaa useampi muu. Katu ja alue ovat muuttaneet muotoaan ja nimeään, joten asunto-osakeyhtiö Oravanpolku 2:n postiosoite onkin nyt Taajamatie 4 ja käyntiosoite Järvikatu 6. Opastekartta on vanhaa painosta ja vastuuhenkilö Mäkinen muutti kymmenen vuotta sitten Keravalle. Tässä kohtaa pitäisi herätyskellon jo soida ja lujaa.

Pelastussuunnitelma voi myös olla suuri riidan aihe, sillä aina löytyy niitä, jotka omien arvojen ja ajatusten mukaan toimivat. Tässä eräs esimerkki eli kaksi taloyhtiön (rivitalokokonaisuus) asukasta vaati pihalle hidasteita ja ajoesteitä, jotteivät lapset olisi vaarassa jäädä leikeissään auton alle. Ne toteutettiin ja  nyt esteiden takia taloyhtiön yksi rakennus on kokonaisuudessaan ajokelvoton ja parissa muussa muutama asunto. Kun vaadit esteitä läpikulkuun tai hidasteita tai muita estoja, niin mieti kokonaisuutta. Sinulle, joka lapsiisi vedoten vaadit niitä, niin kopion sinulle pätkän tekstiä menneisyydestäni ja se on tässä.

"Lisäksi tilani viljelysalaa tontin 2 korotuksen vuoksi asunto-osakeyhtiössä asuvat lapset ovat kielloista huolimatta käyttäneet leikkikenttänä. Kun huomautin muutamalle äidille asiasta, sain osakseni vain haistattelua.  Kerroin, että kyseinen peltoalue on rakennettu ennen kunnallista jätehuoltoa ja tästä syystä viljelyalalta löytyy jatkuvasti metallia, lasia, puuta, luuta, posliinia, jota poistan vuosittain maankääntötyön yhteydessä. Tätä he eivät ottaneet huomioon, heille merkitsi vain asia, että autoja ei ollut lasten leikkipaikalla. Olisi kai ollut parempi, että en olisi huomioinut asiaa. Olisi ollut parempi olla poistamatta roudan mukanaan nostattamaa puukon terää ja antaa luvattomalle alueelle tulleiden lasten terveyden vaarantua. Näin en kuitenkaan menetellyt, vaan poistin vaaran aiheuttajan välittömästi sen havaittuani."

Ethän vaan ollut itsekäs vaatimuksissasi?

Muuttolinnut ja kevään merkit

Lumet sulavat hyvää vauhtia ja tiet paljastuvat. On siis aika taas kaivaa kaikki kaksipyöräiset esille. Ikävä kyllä, on monella talven piinan jälkeen olo kuin mullikalla kevätlaitumelle päästessään. Vuoroin loikitaan etujaloin, vuoroin takajaloin. Samanlainen meno on näillä kaksipyöräisillä. Liekö talven aikana kunto karissut, kun poljetaan tai päristellään turbovauhdilla ympärilleen katsomatta? Onko ympäröivän maailman hahmottamisen vaikeutena keväthankien aiheuttama lumisokeus?

Hyvät kaksipyöräiset, maltti on valttia. Oman turvallisuutenne nimissä, huomioikaa ympäristö, sillä nurkan takaa ampaisevana et ole nähtävissä.

Nyt muutaman yön taas tienpäällä viettäneenä ja etenkin viimeyön jälkeen havaitsin muuttolintujen tulleen eli nämä Romanian romanikerjäläiset. Viimeyön havainnointien perusteella anelijoita oli melko huomattava määrä. Liekö syynä, että päivä oli ollut kaunis ja sateeton?

On se kumma, kun näitä kerjäläisiä ei saada kuriin, järjestykseen ja herran nuhteeseen. Lakialoite kerjäämisen kieltämiseksi kaatui. Enenevässä määrin tämä ryhmä syyllistyy omaisuusrikoksiin. Lainaus virkavallalta: "Romanialaisrikollisuus on lisääntynyt voimakkaasti Suomessa vuodesta 2007 lähtien, jolloin Romaniasta tuli EU:n jäsen. Poliisin tietojärjestelmään kirjattiin vuonna 2010 noin 2 500 rikoslakirikosta, joiden tekijäksi epäilty on romanialainen. Keskusrikospoliisin arvioin mukaan suurella osalla heistä on kytkentä järjestäytyneeseen rikollisuuteen joko ryhmien jäseninä tai niiden käskyläisinä.". Ja sitten tämä maa pitäisi saattaa Shengen-sopimuksen piiriin, jotta rikollinen vaellus saisi lopullisen sinetin.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että irtolaislaki olisi palautettava takaisin. Tästähän kirjoitin viimevuonna tekstillä Kerjäläisten valtakunta.

Jos ajattelet lantin antavasi, niin lueppa tämä poliisin osuus kokonaisuudessaan. http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home.nsf/pages/DD246162688C7D9CC22578A2003E4724

Paholainen vai pyhimys ratin takana

Edellisessä kirjoituksessani oli mukana ammattikuljettaja ja kuinka ollakaan, niin aamun aviisissa oli kokosivun juttu isoista ajoneuvoista. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kirjoitan jostain, niin eräänlainen vastine on seuraavan päivän lehdessä. Liekö sattumaa vai...?

Uhri kertoi pelänneensä, kun "yhdistelmärekka" tuli uhkaavan lähelle. Talviaikaan on valtateillä 80 km/h rajoitus. Uhrin auto oli Volvo. Vakionopeussäätimellä hänen ajonopeutensa oli lähempänä 90 km/h. Toisessa tapauksessa hän otti yhteyttä autoilijaan ja kuljettaja soitti ja kertoi, että hänen autonsa kulkee maksimissaan 86 km/h ja uhrin oma vauhti oli kuulemma 89 km/h.  Kertoo uhri myös, että: "Myös taustapeilini näyttävät aiheuttavan ajoittain jonkinlaista vääristymää etäisyyksissä".

Kuorma-autoissa on nopeudenrajoitin, joka rajoittaa nopeuden maksimissaan 90 km/h. Tietysti sillä edellytyksellä, että rajoitin on säädösten mukainen. Joten se siitä. Aloitetaan uhrin autosta, joka siis oli Volvo. Itse olen työkseni ajanut useampaa Volvoa ja tiedän, että niissä nopeusmittari huijaa noin 5 km/h. En tiedä, onko tämä vain urbaani legenda, mutta kertovat autonvalmistajien tekevän moisen tempun, että testeissä kulutus ja päästöt saadaan pidettyä alempana. Sitten on nuo renkaiden koot tietenkin, jotka saattavat tehdä erosta huimemman suuntaan tai toiseen. Olen ajanut ajoneuvoa, jossa oli renkaat mallia suuret. Jos mittari näytti 100 km/h, niin todellinen nopeus oli noin 121 km/h. Tieliikennelaissa ei ole vaatimusta kalibroida nopeusmittari. Sivupeilit aiheuttavat oikeasti vääristymää. Nykyisin nämä laajakulmapeilit ovat rajattomia ja niistä puuttuu peiliin stanssattu teksti (oli ammoin käytössä kun tuontyyppiset peilit tulivat), jossa ilmoitetaan, että peilin ominaisuuden vuoksi kohde saattaa olla lähempänä kuin todellisuudessa.

Sen verran myönnytystä uhrille, että ammattipiireissä on niitä, joita sanomme ketjuperseiksi. Ovat niin kovia ammattilaisia, ettei paremmasta ole väliä. Minunkin ammatissa on näitä ja kortti ynnä lisenssi rauhoittumassa puoli vuotta toistuvasti. Mutta nyt sinulle uhri, itse ajan työkseni henkilöautoa ja ainoat kerrat, jolloin olen kokenut jotain ikävää, niin maatunnus on ollut jotain muuta kuin Suomi. Yleisemmin itämaan ihmeet, juuri toissayönä Venäjän kilvissä ollut iso auto ei mahtunut kaistalle ja kääntymisrampissa jouduin ajamaan osin pientareella. Nopeuskin oli ihan jotain muuta kuin tuo rajoittimen sallima 90 km/h. Suomessa ei arvosteta pienyrittäjyyttä, joten monet kuljetuspalveluja tarvitsevat ovat valinneet ulkomaalaisen yhtiön niitä hoitamaan. Ajoneuvon rekisteritunnus voi olla suomalainen, mutta kuskit maasta muunlaisesta ja ajotapa sen mukainen.

Toimittaja kommentoi aihetta sanoin: "Ammattikuskin vastuutonta ajotapaa on raivostuttava seurata". Mitä arvoisa toimittaja ajattelee seuraavasta esimerkistä. Ohitin ison ajoneuvon ja minulla on tapana ohittaessa nähdä taustapeilistä (tai ajoneuvolla, jossa sitä ei ole, niin molemmista sivupeileistä) ohitettavan ajoneuvon molemmat etuvalot ja kaistale asvalttia. Em. edellytyksin ryhdyin palaamaan oikealle kaistalle, mutta se jäi puolitiehen, sivilipörriäinen oli tuupannut itsensä heti ison ajoneuvon eteen ja se joutui lyömään jarrut kiinni. Jos ei olisi ollut sulan maan aika, niin sivilipörriäisen auton takapuskuri olisi tehnyt tiivistä neuvottelua etupuskurin kanssa. Koin myös tämän sivilipörriäisen kohdalta. Moottoritie ja kuljettaja ajaa ison auton perässä pitkät valot päällä (isoissa autoissahan ei peilejä ole, niinkö). Sivilipörriäisen pitkät valot osuvat silmiini ja kun olen ohittanut ison auton, niin läväytin pitkät päälle minäkin. Älysi se tomppeli sammuttaa pitkät ja ison auton kuski väläytti vilkun kiitokseksi. Olen myös tehnyt tämän eli sivilipörriäinen tuli hakemaan ystäviään konsertista ja pysäköityi odottamaan taakseni valot päällä, jotka kivasti peileistä heijastuivat suoraan silmiini. Onneksi on nykyisin nuo sähköisesti säätyvät peilit, joten käänsin peilin niin, että peilistä heijastuva valo suuntautui suoraan tämän sivilipörriäisen silmiin. No, osasi pistää parkit päälle.

Ajan työkseni ja usein perässäni roikkuu sivilipörriäinen ja en näe taustapelistä tai sivupeileistä hänen ajovalojaan. Tämä tapahtuu etenkin pienten nopeusrajoitusten alueella. Lisäksi annan tietä jalankulkijoille, mutta harva sivilipörriäinen pysähtyy suojatien eteen. Miksi siis aina syyllistetään ammattikuljettajat? Onko monelle sivipörriäiselle kauhun paikka, jos tiellä on iso auto?  Olen myös huomannut monta kertaa, kun jätän asiakkaan, niin perässäni oleva sivilipörriäinen alkaa soittaa torvea, vaikka ohitseni pääsisi lentotukialus Enterprise:lla.

Vain yhden kerran olen pelästynyt isoja ajoneuvoja. Se tapahtui historian aamuhämärissä, jolloin isoissa autoissa ja niiden perävaunuissa ei ollut alle ajo suojia. Pienen Ampperini kanssa pysähtyin liikennevaloihin, joka oli alamäkeen. Edessä ja takana olivat isot ajoneuvot. Katselin edessä olevan taka-akselia ja takana olevan etuakselia ja toivoin, että he muistaisivat minunkin täällä olevan. =)

Sinulle uhri tiedoksi, että ei ole olemassa yhdistelmärekkaa kuin Australiassa ja sitä nimetään Roadtrain:ksi Tämä sinulle malliksi.
 

Tappava parisuhde

On ollut taas hyvin surullista lukea päivän lehtiä, sillä otsikoissa on jälleen kerran ollut perhesurma. Ne eivät katso ikää, taloudellista asemaa, tms. Mielessä on vain yksi kysymys; Miksi? Jokainen näistä on mielestäni tarpeettoman raaka. Jos itse ei elämäänsä muuta tietä löydä, niin miksi tuottaa suurta tuskaa vielä suuremmalle ihmismäärälle.

Itsemurha on äärimmäisen viimeinen keino ratkaista elämän umpisolmuja. Sen yleisimpinä syinä pidetään elämän suuria muutoksia (parisuhteen päättyminen, työttömyys, taloudelliset vaikeudet, sairaus, ym.) ja psyykkisistä tiloista erityisesti masennusta, jotka voivat johtaa siihen, että ihminen vajoaa kokemiensa vaikeuksien kehään. Se muistuttaa viallista äänilevyä, joka jää pyörimään aina vaan samaan uraan.

Olen nähnyt tämän melko läheltä muutamia kertoja ja aina tieto teosta on tullut nurkan takaa. Esimerkiksi tässä yksi kertomus elämästäni. Tunsin henkilön yli 20 vuotta. Kaikki oli ulospäin hienoa ja kaunista, mutta näin jälkikäteen ajatellen, ei kukaan näe julkisivun taakse. Hänen omaisensa, jonka myös olin tuntenut saman ajan, pysäytti minut ja sanoi: "Oletko kuullut suru-uutisen, X on poissa.". En ollut kuullut ja esitin osanottoni suruun. Hänen omaisensa kertoi, etteivät vielä tiedä mikä on kuolinsyy ja odottavat kuolemansyyn tutkintaa. Hautausluvan olivat jo saaneet, muuta viimeiset tutkimukset patologilta eivät olleet vielä tulleet. Lähisukulaiset eivät koskaan kertoneet totuutta, vaan se tihkui kaukaisemmilta sukulaisilta ja muilta ihmisiltä. Paikallisessa lehdessä ei koskaan ollut kuolinilmoitusta ja se herätti pienen epäilyksen. Sain lopulta kuulla, että kuoleman syy oli itsemurha ja myöhemmin tekotavan. Jäin hämilleni, miksi? Siksi, että sain kuulla tarinoita, joista osin olin myös itse tietoinen, mutta silti... Oli myös noloa tavata hänen lähiomaisiaan, jotka eivät kertoneet koskaan kuolinsyystä, mutta tiesivät tasan tarkkaan, että olin siitä tietoinen. Aiemmin meillä oli jutun juurta paljon, mutta tapahtuneen jälkeen suhteemme muuttui hyvän päivän tutuiksi. Kysyimme kohteliaasti ainoastaan kuulumisia. Joku sanoi minulle, että itsemurha on häpeätahra. Näin ilmeisesti on.

Olen elämässäni kuullut näistä tapauksista, joissa talous on mennyt kuralle. Muistan yhden tapauksen, jossa tosin henkilö oli pelannut tulonsa ja ottanut pelivelkoihin ja uusiin peleihin lainaa asuntoa vastaan. Lopulta hän ei nähnyt taloudelliseen umpisolmuun muuta ratkaisua kuin itsemurhan. Kun taloustilanne menee kuralle (vaikka vain työttömyyden tai sairauden vuoksi), niin minulle herää kysymys velkajärjestelyn hankaluudesta ja sen monimutkaisuudesta. Ahdingossa pitäisi ajatella järkevästi ja olla oma-aloitteellinen. Kun laskupino on manuaalisen puhelinluettelon paksuinen, plus keltaiset sivut päälle ja tulot alenevat ja ensin ajatuksena on tilin tultua, että ketä velkojia tällä kertaa lepytellään. Lopulta tulee välinpitämättömyys eli kuoria (jos ne uskaltaa hakea postilaatikosta) ei viitsi enää avata, kun niille ei mitään voi. Perintätoimistot lähettävät näitä kivoja uhkauskirjeitä, jos et hoida nyt tai tee maksujärjestelyä, olet avaruudellisessa kusessa. Miksi perintätoimistot eivät havahdu yksilön/yhteisön/yrityksen taloudellisiin ongelmiin ja esitä ratkaisua? Miksi vain uhataan? Eikö yhteiskunnallisesti ja yksilöllisesti ole parempi, että olisi joku, joka viheltää pelin poikki ja antaa taloudellisesta ahdingosta kärsivälle apua? Hei perintätoimistot, jos yksilön/yhteisön/yrityksen laskut alkavat kaikki kiertämään teidän kauttanne, niin olisiko teidän syytä ottaa yhteyttä velkajärjestelyyn ja asia saataisiin hoitoon ennen kuin tapahtuu kamalia. Samoin pankit, mikä into teillä on panna asunto ulosottomyyntiin ja tuottaa uusi häpeä ihmiselle ja saattaa mahdollisesti äärimmäisen tekoon.

Kun tulee näitä parisuhde ongelmia olen elämäni aikana miettinyt, niin on herännyt ajatus, että miksi pitää kiinni suhteesta, jossa ei enää eväitä ole. Mietin tuota Oriveden juttua, jossa kaveri halusi poistaa suhdetta häiritsevän isän, suhdettansa kiusaavat henkilöt. Eikö oikeasti henkilö havaitse, että parisuhde on finaalissa? Jos toinen hyppää vieraissa, niin eikö pitäisi viheltää taas peli poikki? Tämä on julmaa, mutta laulun sanoin on todettava: "Rakkaus palaa, minä en".

Tässä uusimmassa tapauksessa mietin myös sivullisten kohtaloa. Tuo poloinen ammattikuljettaja joutui kohtaamaan epätoivoisen ihmisen. Nämä ovat aina karua luettavaa, mutta nyt kerrankin media kertoi totuuden näistä tapauksista, jossa suoralla tieosuudella henkilöauto on ajautunut päin rahtivaunua. Muistan tämän; yhdistelmäajoneuvon keulaan oli iskeytynyt henkilöauto suoralla tieosuudella, yhdistelmäajoneuvon paino oli 60 tonnia, piirturin mukaan sen törmäyshetkellä nopeus oli 40 km/h ja jarrutusjäljet rajut ja tuo henkilöauto, jossa epätoivoinen kuljettaja, niin mittari oli pysähtynyt 140 km/h. Hän ei enää aja mielellään edes henkilöautoa.

Apua pitäisi ihmisen saada, mutta nykyisin ei ole omaa tukiverkostoa vaan joudutaan hakemaan apua muualta. Ennen muinoin oli kotoinen verkosto, mutta kuulin taannoin, että puhelimen avulla saatu apu jäi puolitiehen, sillä vastaaja sanoi, että pyörit samaa kehää. Eikö auttavan  puhelimen pitäisi iskeä nyrkki pöytää, jotta levyn raita vaihtuisi ja kansalainen näkisi uuden tien, vaikka se olisikin sorainen polku?

Faija skitsoo

Vaikka jo vanha olen, niin olen suunnattomasti tykännyt Frontside ollie biisistä. Siinä on ne tunteet, joita itse tunsin nuorena. Sitä kuunnellessa muistuu mieleeni yksi marraskuinen perjantai historian aamuhämärissä, jonka olisin toivonut jatkuvan, mutta se estettiin. Messu oli melkoinen ja sanktiot kovat, vaikka pääasiana olikin vain kitarat. Joskus sitä mietin, mikä olisi ollut lopputulos, jos... No jossitella voi lopun elämäänsä, jos siihen antautuu.

Tuota uutta biisiä kuunnellessa nousi niskakarvat pystyyn. Syy on hyvin yksinkertainen eli valehtelu. Jos pyytää rahaa vaatteisiin, niin se käytetään vaatteisiin. Jos taas tarvitaan rahaa burgeriin, leffalippuun, ym. käyttökuluun, niin siitä on kerrottava. Onko nykyisin niin, että kaikki kulut suorittavat lapset itse? Entä viikkoraha? Onko nuorille rahankäyttö ja säännöt tuntemattomia? Raha tulee seinästä ja maito purkista Valiolta.

Herätkää lapset, itsekin sen lapsena oivalsin eli kun  kertoo suoraan mitä tarvitsee, niin kyllä se irtoaa porukoilta. Jos sanoin, että harrastukseen tarvitaan rahaa, niin messu ja kysely syntyi. Jos taas suoraan kerroin esimerkiksi, että luistimet pitää teroittaa tai tossun kärjet nahkalla vahvistaa, niin hynä irtosi välittömästi kuittia vastaan eli oston jälkeen piti kotio tuoda kuitti . Se ei ole skitsoamista vaan opettamista, vaikka se siltä tuntuukin hetkellisesti, mutta ymmärsin nopeasti pelin säännöt. En lapsuudessani kärsinyt nälkää tai kylmyyttä ja mielipidettäni kysyttiin useissa asioissa.

En tiedä, mitä lapsille kotona ja koulussa nykyisin opetetaan, mutta kun nykynuoria kuuntelee, niin ei mitään. Taitaa myös oppi tuon laulun tavoin valua kuin vesi hanhen selästä. Juu, älä selitä, ottelin minä itse äitini kanssa käsirysyyn asti, kun rantojamme selvitettiin ja hyvin selvittiin. Kiitos vanhempieni ja isovanhempieni antaman opetuksen vuoksi. Pystyin riidan jälkeen ymmärtämään äitiäni ja nyt me mahdumme saman katon alle. Emme ole asuneet yhdessä vuosikymmeniin, mutta retkillämme olemme pystyneet asumaan samassa huoneessa ja huumorin kukka on taasen kukkinut. Lisäksi soitamme kuulumiset usein.

Jokainen lapsi hakee rajojaan ja jotta siitä syntyy yhteiskuntakelpoinen on hänen opittava yhteiskunnan säännöt. Tästä olen jo aiemmin kirjoittanut teksteillä Älä mulle ala.

Säännöllisesti kerran noin kuukaudessa on lehdessä ilmoitus kadonneesta lapsesta. Mihin katosi kotiintuloajat. Nytkin aamulla lehteä lukiessa sitä pohdimme. Uutisena oli 14-vuotiaan tytön katoaminen ja mietimme omaa lapsuuttamme. Kotiintuloaika oli määritelty tarkkaan ja jos siitä myöhästyi niin tuli tupen rapinat, ellei syy ollut selkeästi osoitettavissa eli esimerkiksi bussi myöhässä. Tuossa uudessa biisissä kritisoidaan faijaa, joka myöhästymisestä pistää läppärin kiinni. Hei haloo, toi on vielä pientä verrattuna meidän saamiin sanktioihin. Läppäri kiinni viikoksi on mielestäni lievä rangaistus, no joo kenties nykynuorelle se on samanlainen sanktio kuin meille tuli aikanaan eli kahteen viikkoon ei menty kuin kouluun ja jos se mahdollista oli vanhempien työvuorojen mukaan, niin sekin valvottiin. Kirjastoon pääsi vain palauttamaan aiemmin lainatut, mutta uusia ei saanut tuoda, jos erehdyit uuden tuomaan, niin vanhemmat palautti sen välittömästi. Lankapuhelimeen ei saanut koskea. Harrastuksien valuutta oli rajoitettua kuukauden ajan. Kavereiden kanssa "leikkimiseen" ei ollut mitään asiaa kahteen viikkoon. Maailma muuttuu toki ja arvot sen mukana.

Artistina on poika, joka ilmoitettujen tietojen mukaan on 13 v. Kirjoittaako hän nuo tarinat itse vai onko kirjoittajana katkeroitunut aikuinen, joka ei hyväksynyt eikä oppinut sääntöjä, jotka sanelevat elämäämme ja antaa lapselle laulettavaksi omat katkeruutensa. Ajattelen nyt myös tuota Oriveden ampujaa. Ei elämä aina niin kivaa ole ja pettymyksiä tulee. Etenkin ensirakkaus on raakaa ja kipu kova kun se päättyy. Pettymykset on myös koettava, sillä ilman niitä ei voi nähdä elämän päivänpaistetta.

Päivän lehteä kuin tuossa aiemmin lueskelin, niin humalainen mies uhkasi taksinkuljettajaa ja kuljettaja pääsi pakenemaan tilannetta ja mies anasti taksin. Miehen syytekirjelmä kuuluu ajoneuvon luvaton käyttöönotto, rattijuopumus, ajo-oikeudetta ajaminen, pahoinpitely ja liikenteen vaarantaminen. Lapsi, tiedätkö miksi?