Aiheittain

torstai 18. syyskuuta 2014

Oikea eläkeikä

Vanhuuseläkettä on sorvattu pitkään. Yleinen eläkeikä on 65 vuotta. Tätä on haluttu hilata ylemmäksi, mutta vastustus on käynyt kiivaana. Vastakkain on ollut kevyt ja raskas työ. Kova polemiikki nousi myös paavi parasta, joka katsoi ettei lähes 90-vuotias enää jaksa hoitaa velvollisuuksiaan. Säälittävä näky oli myös presidentti Kekkosen viimeiset viralliset esiintymiset.
Nyt on saatu jonkinlainen sopimus aikaiseksi siitä, että fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä tekevät pääsisivät helpommin eläkkeelle. Miten laki sitten muotoillaan, jää arvoitukseksi.

Fyysisesti raskas työ on helppo määritellä ja tähän kohderyhmään on ensimmäisenä aina sijoitettu poliisit, palomiehet, sotilaat, vangin- ja rajavartijat. Yllättäen miesvaltaiset alat. Tästä on unohdettu kutsumusammatti eli hoitaja. Monet muutkin ammatit aiheuttavat fyysistä rasitusta, kuten rakennustyöläiset, autonkorjaajat, jne. Tosin näiden ammattiryhmien edustajat jäävät sairauseläkkeelle ja usein alle 60-vuotiaana, kun kroppa on sanonut työsopimuksen irti.

Henkisesti raskas työ on jo vaikeampi määritellä. Tähän ryhmään liitetään helposti sosiaalityöntekijät ja erityisopettajat. Ryhmään kuuluu kuitenkin paljon laajempi ammattikuntarypäs. Tänä päivänä on tarhan täti jo helisemässä kullan nuppujen edesottamuksista. Ei tarvitse mennä töihin vankilaan tai mielisairaalaan vaan riittää kun olet alakoulun opettaja, hoitaja terveyskeskuksessa, myyjä kaupassa, jne. Solvaukset, haistattelu ja uhkaukset ovat arkipäivää. Moni heistäkin jää sairauseläkkeelle psyykkisten sairauksien johdosta.

Usein kuuluu puhuttavan vanhasta ammatillisista eläkeiästä, joka oli käytössä kuntasektorilla ja joissakin valtion ammateissa. Tavallisemmin se oli 58 vuotta ja edellytti vuorotyötä. Lentäjillä tuo oli alempi. Ne kuitenkin poistuivat jo vuonna 1989. Mediassa on esiintynyt tässä pieni virhe. Lainaan nyt suoraan lauseen aamun aviisista: "Poliisi voi jäädä 58-vuotiaana eläkkeelle, jos hän on valinnut iän eläkkeeseen.". Tämä ei koskenut nuoria työntekijöitä, jollainen olin itsekin tuohon aikaan (vaikka työvuosia olikin takana jo kahdeksan). Sain itse tuon lapun, jossa voin valita iänmukaisen eläkkeen, mutta valinnasta ei meille nuorille ollut mitään iloa, sillä kuponki kertoi, että meidän ammatillinen eläkeikä oli 64,3 vuotta. Vanhemmat työntekijät sen valitsivat, koska päätös oli heille edullinen. Seitsemän kuukauden etuus ei ollut optio, sillä jokainen tiesi, että fysiikka tulee vastaan paljon ennen.

Kun eläkeiästä on ollut etu- ja takapenkkiläisen kanssa puhetta, niin yhdeksi kysymykseksi on noussut työntekijän kyky suoriutua työstä. Ammattiautoilijoilta poistui ikään liittyvä ammattiluvan päättyminen. Eräs totesi: "Tilatessani taksin, voin tarpeen mukaan valita sopivan kaluston, mutta voinko jatkossa valita nuoren kuljettajan, ikälopun sijaan.". Vanheneminen muuttaa ihmisen toimintoja. Ensimmäisen ikääntymisen merkin kokee jokainen noin nelikymppisenä eli ns. ikänäkö. Kädet eivät riitä enää viemään lehteä riittävän kauas, jotta lukea näkisi. Fyysiset muutokset iän myötä tulevat yhtä varmasti kuin verokortti tammikuussa postilaatikkoon. Miten nopeasti ja missä muodossa ne tulevat on hyvin yksilöllistä. Toimintakykyä voidaan mitata, mutta nuorelle voi olla vanha työntekijä kauhun paikka (muistaako tuo enää mitään) ja vanhalle nuori on merkinnyt osaamattomuutta ja kokemattomuutta.

Ammattikunnalleni tulivat nyt nuo direktiivikoulutukset ja niiden myötä ammattiajolupa pitää uusia viiden vuoden välein. Tarvitsemme sen hakemiseen lääkärintodistuksen ja jos mittariin on kertynyt 45 vuotta, niin tarvitsemme lisäksi toimintakykytodistuksen. Moni kollega ihmetteli sitä, että lääkäri pyysi piirtämään kellotaulun ja siihen annetun kellon ajan viisareiden paikkoineen. Yksi kysyi minulta, että miksi tällainen ja voitko kertoa kun vanha hoitaja olet. Kerroin, että kellotaulu paljastaa alkavan Alzheimerin taudin. Hän hämmästyi ja kysyi, että jo 46-vuotiaalle tuollainen. Kyllä vastasin hänelle. Työurallani hoitajana olen nähnyt 42-vuotiaan Alzheimerin tautia sairastavan, joka ei enää kyennyt kommunikoimaan lainkaan. Sairaus ei katso ikää ja toimintakyky voi alentua myös henkisen rasituksen seurauksena.


Odotan suurella mielenkiinnolla tuota lakia ja miten sen sorvataan, jotta se toimisi viisaasti.

Heijastin heilumaan ja valot vekottimiin

Illat ovat taas syksyn myötä pimenneet ja aamuisin on usein sankka sumu. Lämmin syksy on myös taannut sen, että lehdistö puissa on vielä tiivis. Täten katuvalot jäävät lehdistön varjoon ja niiden kohdalla on ihan yksi ja sama, palaako lamppu vai ei. Hengestään tai terveydestään ei monikaan tielläliikkuja välitä tuon taivaallista. Vain näkyvä näkyy.

Edelleen heijastin on halpa henkivakuutus, mutta hyvin harvoin se pimeässä välähtää. Monen vaatetus on tumma ja sen havaitseminen mustaa asvalttia vasten on mahdoton. On kumma, kun pelkästään kuorma-auton peräkärryn perään ja sivuille on saatu liimattua kymmeniä metrejä heijastinnauhaa, mutta edes yhtä senttiä ei löydy jalankulkijan yltä. Kuvan tekemisen rajoitteena on vain mielikuvitus.

Polkupyöräilijöillä ei liikennesäännöt ole hallussa, mutta ei myöskään säädökset heijastimista ja valoista. Kuten aiemmin kirjoitin, niin tolpalla istuessani, oli pyöräparkissa kolmisenkymmentä pyörää, joista yksi täytti lain kirjaimen. Mustaa nuolta ei näe ennen kuin se osuu. Ei se ole rakettitiedettä eikä tarvita yhtälöitä vaihtaa rikkoutunut heijastin. Lamppu vaikka otsalle (tosin ei sallittu), mutta parempi sekin kuin ei mitään. Siniset vilkkuvalot on syytä jättää hälytysajoneuvoille ja vilkkuvalot eivät ole sallittuja ja haittaavat näkyvyyttäsi ja sinun omaa näkemistäsi.
Voit tarkastaan pyöräsi laillisuuden osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021250 19§ ja 20§.

Pyöriä myös parkkeerataan, miten sattuu. Luvattoman usein pyöräparkeissa on rikkinäisiä tai muuten vaan unohtuneita pyöriä, jotka vievät tilaa aktiivisesti pyöriä käyttäviltä. Olisiko jonkun aika siivota pyöräparkit? Itselleni on tullut mieleen laputtaa polkupyörä ja lapussa lukee, että pyöräsi on laiton.

Autoilijat ovat yhtä huolimattomia valojensa suhteen. Luvattoman usein on lamppuja pimeänä. Pahimmillaan niitä on useita. Lamppujen testaus on syytä tehdä usein. Markettien ikkunat ovat hyvä peili, jos kotona ei ole ketään, joka ilmoittaisi tarkastellessa, että kaikki palaa. Nykyisissä autoissa on usein automaattivalot ja eteläeurooppalainen päiväajovalo. Monen perä on pimeä, sillä auton ominaisuuksia ei tunneta. Sumussa ei tule niin pimeää, että ajovalot syttyvät ja eteläeurooppalainen päiväajovalo pitää perän edelleen pimeänä, oli sitten yö, sade, sumu, pyry, tms. keli, jolloin lain mukaan valaistusta pitäisi olla edessä ja takana. Sumuvalot (etenkin takana) on hyvä käyttää kun olosuhteet ovat edellä kuvatun kaltaiset. Liian usein ne palavat myös yöttömän yön aikana. Etusumuvalot ovat haitta märällä asvaltilla, josta ne heijastuvat terävästi vastaantulevan silmiin (en ole ainoa, joka tuota manaa). Osalla autoilijoista on näkökyky heikko, sillä pitkät palavat myös katuvaloalueella, kortti pois ja kävelemään.

Työkoneissa pitäisi majakan palaa vain silloin kun työtehtävä edellyttää poikkeavaa liikkumista tieliikenteessä. Hitaan ajoneuvon kolmio riittää kertomaan, että työkone ei liiku nopeasti. Onko tämä kuitenkin samanlaista välinpitämättömyyttä kuin autoilijoilla, joilla vilkku vilkuttaa suuntaan tai toiseen muutaman kilometrin?


Kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin pieni Daavid ei ikinä voita suurta Goljattia tieliikenteessä ja ruumishuoneella ei enää voi todeta: "Ähäkutti, olin oikeassa". Tosin siellä ei tarvitse hävetä omaa tyhmyyttään. Ryhtiä nyt liikenteeseen, ihan jokainen.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Naapureiden yhteiset ongelmat

Olen pitkään miettinyt yhteiskuntamme tilannetta. Erilaisissa keskusteluissa, niin eduskunnassa kuin kansalaistenkin, on ollut puhetta työttömyydestä, työllistymisestä, palveluista, jne. Kovaa keskustelua on herättänyt myös sosiaali- ja terveysministeri Rädyn rahanahneus vaikka sen laillisesti tekikin.

Tulin tuossa pari yötä sitten puhuneeni parin asiakkaan kanssa, jotka asuu/asunut Ruotsissa. Keskustelussa paljastui, että meillä on ihan samat ongelmat, tosin yhdellä erotuksella.

Rahanahneus on päättäjien perusominaisuus. Toinen totesi, että vierailu on pikainen, sillä täytyy pian lähteä tienaamaan, jotta pääsee verotuloja tienaamaan päättäjille, joille mikään ei riitä. Keskusteluissa tuli myös esille se, että päättäjien tietämys todellisuudesta on lähinnä harhaoppinen. Sosiaali- ja terveysministeri Rädyn mukaan alle 2100 euron tuloja saavia on Suomessa vain vähän. Todellisuudessa heitä on lähemmäs satatuhatta työntekijää. Monelle palkkatulo on vieläkin pienempi eli hieman yli tuhannen euroa kuukaudessa.

Työttömien suuri määrä on tänäpäivänä todellisuutta. YT-neuvotteluja irtisanomisineen on ollut otsikoissa lähes päivittäin. Työllistyminen on todella vaikeaa. Nykyisin vaaditaan repullinen täsmätodistuksia ja aiemmat opintosuoritukset sekä työkokemus eivät riitä edes assan vessan siivoamiseen.

Sekä Suomessa että Ruotsissa on työllistymisen esteeksi tulleet virolaiset, puolalaiset, ym. samankaltaisen valtioiden kansalaiset. Tähän on johtanut se, että pysyviä työpaikkoja ei enää ole ja työntekijät ovat täten tänäpäivänä keikkatyöntekijöitä, joita välittävät rekrytointifirmat. Monella työpaikalla ei enää kotoista kieltä kuule tai kuten yleisönosastossa eräs kirjoittaja totesi, että virkamiehet voisivat jalkautua työpaikoille tarkistamaan, mutta tulkin kanssa.

Meillä Suomessa on vielä toistaiseksi ollut ongelmia vähän maahanmuuttajien vuoksi verrattuna Ruotsiin. Sopeutumattomat, kielitaidottomat maahanmuuttajat ovat jengiytyneet ja rikostilastot kertovat karua kieltään. Tästä kirjoitin helmikuussa otsikolla Rövernes vise eller Tyv vise. Maahanmuuttajat eivät kielitaidottomina, sopeutumattomina ja vähäisellä koulutuksella työllisty, vaan jäävät yhteiskunnan taakaksi. Elatusvelvollisuudesta on tullut niin meillä, kuin naapurissakin melkoinen taakka.

Tuo yksi erotus on koulu. Ruotsissa ei voi jäädä luokalleen, kuten Suomessa. Tästä syystä Ruotsissa on suuri joukko oppivelvollisuutensa päättäneitä, jotka eivät osaa lukea ja kirjoitustaitokin jää muutamaan sanaan. Suurin osa heistä on maahanmuuttajia. Tämä osin näkyy jo meillä Suomessakin. Meillä voi luokan kerrata, mutta säälivitosilla oppivelvollisuutensa päättäneitä on.


Kuten laulussa sanotaan: "Tätä venettämme vuotavaa on aika käydä korjaamaan.". Mutta miten?