Aiheittain

maanantai 23. helmikuuta 2015

Elämän poluilta löytyneitä III

Tuossa taannoin serkkuni muisti, että meillä on rakennettu teltta kotona. Hieman oli serkkulle kerrottavaa. Hänen isänsä muisti tämän osittain, mutta tunnetusti vuosien vieriessä asia muuttaa muotoaan.

Elettiin siis vuotta 1969 tai 1970. Itse olin silloin pieni, mutta nyt olen joutunut muistelemaan mennyttä, sattuneesta syystä.

Meille oli ostettu vuonna 1968 teltta, jonka seinät on oranssi ja katto sininen ja lattia harmaa. Isi ja äiti päättivät tehdä siihen etuteltan, jonka me lapset ristimme syömäläksi. Itse makuuteltta pystytettiin olohuoneeseen. Sen narut olivat kiinni kirjahyllyssä, nojatuolissa ja kaappitelevisiossa.

Isi otti mittoja pääteltasta ja niiden pohjalta äiti leikkasi sinistä kangasta, jotka hän ompeli tuon pienen kolmion keittiön pöydän ääressä. Mittausten jälkeen isi meni autotalliin ja tuli sieltä syömälän runkojen kanssa.

Syömälään äiti ompeli myös ikkunan, joka oli jotain paksua, kirkasta muovia. Ikkunassa pitää tietenkin olla verhot, joten nekin äiti ompeli ja myös pimennysverhon, joka muotoutui ikkunaa varten leikatusta aukosta.

Yhdessä isi ja äiti kiinnittivät hakaset, joilla syömälä liitettiin päätelttaan. Koko komeus koottiin vielä ja sen jälkeen se purettiin. Syömälän rungot laitettiin teltan runkojen joukkoon ja samaan pussiin. Pääteltta käärittiin runkopussin ympärille ja omaan pussiinsa. Syömälälle oli äiti ommellut oman pussin. Ompelipa äiti vielä vedenpitävän pussin makuupusseille.

Meillä oli myös leiripöytä, jonka sisään sai jakkarat kaikille. Pöytä sijoitettiin ikkunan eteen ja pääteltan vapautuneeseen tukinaruun solmittiin roskapussi. Syömälässä ei ollut lattiaa. Vanhempamme opettivat, että telttapaikan alue on siivottava lähdön yhteydessä ja siistiksi se jäi. Lattiaton syömälä säästi siistimisen ja siihen äiti totesi, että varisseet leivänmurut jää lintusille.

Kesäloma matkoja teimme teltalla paljon ja siihen aikaan myytiin leirintäalueilla paikkakuntien viirejä ja näitä isi ja äiti ostivat. Ne kiinnitettiin teltan peräseinään ompelein ja ne muodostivat Suomen kartan. Etuteltan eli syömälään kiinnitettiin myöhemmin Suomen lippu, sillä isi osallistui ryhmänjohtajien maailman laajuiseen tapahtumaan.

Erään kerran saavuimme leirintäalueelle ja vettä satoi kaatamalla. Täten kangasteltan pystyttäminen vaati omat toimensa. Kattotelineen, vedenkestävässä pussissa oli päällimmäisenä telttamuovi. Isi otti esille taitavasti taitellun muovin ja me lapset puimme autossa uimapuvut, ulos ja avasimme taitavasti pakatun muovin. Sen alle isi sitten vyörytti teltan ja kasasi rungot. Isi myös oli autossa vaihtanut uimahousut jalkaansa. Äiti istui autossa ja sateenvarjon alla hänet saatettiin muovin alle. Isi ojensi ruodot ja äiti asetti ne paikoilleen. Näin saatiin teltta pystytettyä. Isi sitten ojensi muut tarvikkeet ja syömälässä kuivasimme itsemme.

Ehkä nykyisin tämä tulkitaan vaaralliseksi, mutta tuolla kertaa isi käynnisti syömälässä kaasukeittimen, jonka olimme nimenneet Primus Ulagaksi. Tähän oli syynä yksi mäkihyppääjä. Keittimellä tehtiin sitten lämmin hernesoppa ja sateessa kastunut kroppa lämpeni.

Sitten olikin kiva mennä makuupussin lämpöön ja uinahtaa. Mihinkä hienoon paikkaan huomenna pääsee, jos ei sada?

torstai 12. helmikuuta 2015

Kevät toi

Mediaa ja aamun aviisia lukeneena tuli mieleen jälleen tuo vanha laulu, jossa kevät toi, muurarin, maalarin, rakennuksille hanslankarin ja rannoille hampparin. Nyt ei ole kevät koittamassa kuin hamppareille, joiden osingot ovat tilivuoden päätyttyä taas jaossa.

Ihmisiä kunnellessa ja mediaa seuranneena, niin monella on ollut kevät kaukana. OP-pankki teki hyvää tulosta ja jakaa herroille osinkoja ja samalla työntekijöille on edessä YT-neuvottelu (lue: potkut). Nalle saa vielä enemmän ja valtionjohtoisen yhtiöiden johtajille oli luvassa muikeat palkankorotukset, mutta vaalien alla niitä ei uskallettu toteuttaa.

Ikävä on ollut lukea ja kuulla tekstejä, joissa monen tulot ovat paljon alle köyhyysrajan. Elämästä selvityminen on vaikeaa. Ensin on maksettava asunnosta jotain, vesi ja sähkö sekä jätehuolto. Ei pelkästän vanhusväestö vaan työtä tekevällä duunarilla voi olla perussairaus, joka vaatii lääkityksen ja ilman sitä on työkyky menetetty. Lääkkeet kun on lunastettu, niin syödäkin pitäisi, mutta mitä.

Kaupat ilmoittivat hintojen alentamisesta, mutta sitä en ole nähnyt. Itse käyttämäni ruisleipä maksoi kalleimmillaankin 99 senttiä viime syksynä ja nyt kevään koittaessa se on halvimmillaankin 1,10 €. Herroja ei moinen hetkauta palkka, osinko ja optiotuloilla, mutta kun verojen jälkeen käteen jää noin 800 €/kk, niin sillä on suuri merkitys.

Karmein kuultu ja koettu kaupan kassajonossa oli se, että osti perunapussin, jossa oli kymmenen perunaa. Tämän ostoksen piti riittää koko kuukaudeksi. Luettuna yksi söi tänään yhden perunan ja huomenna kuoret.

Ostovoima on pienentynyt ja syynä on jatkuvat verojen korotukset. Vuosina 1993-1996 oli tarroilla lunastettava autovero, jonka piti olla väliaikainen. No, kun herrat ovat keksineet rahasammon, niin pysyvä tästäkin tuli. Kiinteistöverolla haluttiin varantoa tiestön hoitoon, mutta eipä noita teitä paljoa ole korjattu.

Jos nettotulo (verot, ym. maksut poistettu) jää käteen noin 800 € ei sillä pileitä pidetä ja juhlia juhlita. Sossu auttaa ja paskan marjat. Tunnollinen työtä tekevä ei siitä taikaseinästä ole saanut latin latia, sitten vuoden 1989 jälkeen. Perustelu on se, että olet työllistetty ja sinun tuloillasi laskurin mukaan, sinulle jää vielä rahaa hyvin elämiseen.

Jos jää työttömäksi tai osatyöläiseksi, niin vastausta odotat viikkoja ja selvityksiä pyydetään repullinen ja luonnollisesti virkailijalla on niin kiire, että hän ei ole ehtinyt käsitellä asiaa ja TE-keskuksen lausunto viipyy ja viipyy.

Miksi minä joudun maksamaan veroja? Suomen hallitus on tukenut yhdessä EU:n kanssa vapaata liikkuvuutta, jotka ovat syöneet työt täältä. Pakolaiset on elätettävä, kun heillä on niin vaikeaa. Kukaan ei kuitenkaan puhu maahanmuuttajista, joilla on ainoa ajatus: "Helppo elämä". Ja tämän elämän minä maksan erilaisina veroina ja johtaien palkkioina.

Teletapin palkka kuukaudeassa on 11000 ja monelle se on vuosipalkka.