Ei lääpitä eikä taharrushita

Nyt on puhuttanut erilaisia median lähteitä kovasti Kölnin uudenvuoden lääppijäiset, lähentely, varkaudet ja raiskaukset. Monissa kaupungeissa tapahtui samaa, mutta hieman pienemmässä mittakaavassa. Kultturimme rikastui kerta heitolla, sillä tekijät olivat nuoria maahanmuuttaja- tai pakolaismiehiä. Arabimaissa moinen on yleinen harrastus ja julkisuuteen levinneet kertomukset ovat Intiasta, jossa sama harrastus on pojilla.

Taharrush on ilmiö, jossa nuoret miehet ryhtyvät joukolla häiritsemään naisen koskemattomuutta, yksin ei taideta uskaltaa, jos naisella sattuukin olemaan helmoissaan jotain kättä pidempää tai iskevämpi nyrkki tahi potkun voima suuri.

Erityisesti sosiaalinen media tuohtui, kun Kölnissä saivat köniinsä maahanmuuttajataustaiset miehet, tavis saksalaisten toimesta. Syy seuraus suhde oli täysin odotettavissa. Suomessa on median hampaisiin joutunut katupartiot, joilla muutamilla on edustajinaan henkilöitä, joilla on himpun verran rikollisuutta takana. Ei tullut myös uutisena, että Kölnissä on myyty pippurisumutteet loppuun.

#lääppijä kampanja sai ihan uuden sävyn, kun julkisesti asiaa kertoi Tiina-Rakel Liekki ja siihen vastasi perussuomalaisten Helsingin piirin hallituksen varajäsen Jukka Wallin, joka näpytteli: " Alatko vanhemmiten kainostelemaan, sinun pitäisi olla vielä ylpeä, jos porukat haluaa tarkastella, miltä se näyttää.". Kun Liekki piti loihittua lausumaa epäasiallisena, niin Wallin läväytti: "Vanhan pornostaran pitäisi olla hiljaa.". Olkoon vanha pornostara, niin hän on se, joka sanoo, mitä hänen kropalleen tehdään ja kaikki tapahtuu vain hänen suostumuksellaan.

Wallinin pitäisi tuollaisen suunsoiton sijasta ryhtymän puhumaan poikien puolesta, joilla on kroppa kondiksessa, letti tuuhea ja muodikkaasti leikattu, vaatteet pukevat ja nassu miellyttävä. Heitä lääppii naiset ja poikasen osa on kova, sillä hän joutuu sanomaan sanan EI ja siitäkös riemu repeää.

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, niin minulle on yks hailee, mitä kukakin tekee makuukamarissaan ja kenen kanssa, kunhan se perustuu yhteiseen sopimukseen ja vapaaehtoisuuteen. Koskettaminen perustuu tähän samaan. Jos minulta ei ole kysytty lupaa puristaa paikoista, niin turpiin tulee. Viimeksi tätä jouduin käyttämään kansalaiskoulun viimeisellä luokalla, jossa ensimmäisen peruskoulun kasiluokkalainen poika ryhtyi työntämään kättään tyttöjen haaraväliin portaissa. Huomautin asiasta kolmesti pojalle ja varoitin häntä, sillä nuoret tytöt purkivat pelkojaan minulle. Poika erehtyi viimeisen huomautuksen jälkeen tekemään saman minulle ja silloin heilahti räpylä. No poika lähti sitten naapurikunnan yliopistolliseen oikaisemaan nenäänsä ja paikkaamaan poskiluutaan. Olisi ollut hyvä uskoa kerrasta. No, poika siirretti tarkkikselle.

Kun näitä kultturellisesti rikkaita kansalaisia on tullut pohjolaan runsaasti, niin on heitä syytä opastaa. Tosin pelkään, että tämäkin menee harakoille, sillä luvattoman suuri joukko heistä on mennyt maan alle, kun palautus on tullut kohdalle sekä kotiutuminen jäänyt ja jengityminen on jo pitkällä.

Tuossa aamun aviisissa oli kirjotus tullista, joka itä-rajalla poimii päivittäin etälamauttimia, stilettejä, aseita, jne. Moni venäläinen kertoo, että ne ovat turvallisus välineitä. Mennäänkö meillä myös pian tähän. Mediassa on ollut myös uutisia, että kolaripaikoille tai tieltä suistumisen vuoksi ihmiset eivät ole pysähtyneet. Ei enää uskalleta, sillä monissa uutisissa on kerrottu itäblogin ihmeiden tehneen ryöstöjä liikenneonnettomuuden varjolla ja Ruotsissa ne ovat ottaneet käyttöön aseet.

Mihin kaikkeen tämä johtaa? Odotan suurella mielenkiinnolla.

Elämän poluilta löytyneitä VI

Joulu ja uusi vuosi on nyt juhlittu. Joulu oli lumeton Tapaninpäivään asti eikä uutena vuonnakaan lunta paljoa ollut. Tämä sai minut muistelemaan erästä uuden vuoden aattoa lapsuudestani.

Elettiin seitsemänkymmentäluvun alkuvuosia, jotenkin on jäänyt mieleen, että vuosi olisi ollut 1972. Pakkasta kyllä oli, sillä nurmikko oli tuleentunut aivan keltaiseksi.

Uuden vuoden aattona oli meillä komeimmat raketit, sillä isi ampui taivaalle vanhenevat merkinantoraketit. Isi oli Vapepan pioneereja ja heillä oli vihreitä, punaisia ja valkoisia merkinantoraketteja, joita ammuttiin kynällä. Kynä oli terästä eikä paljon paksumpi kuin lyijykynä ja siinä oli oikein pidike, jolla sen sai kiinnitettyä taskuun. Kynän päässä oli kierteet rakettia varten ja sivussa nappula, jolla kynä viritettiin ja sitten nappula päästettiin vapaaksi, joka laukaisi raketin.

Merkinantoraketti itse oli vain viisi senttiä korkea ja halkaisija pari senttiä. Sen alareunassa oli hyvin kapea osa, jossa oli kierteet ja se ruuvattiin kynän kärkeen. Jotenkin minulla on muistikuva, että kaikkien rakettien kyljet olivat teräksen värisiä, mutta lakki kertoi värin. Saatan olla väärässä, sillä nämä ovat lapsen muistoja.

Merkinantoraketti oli valkoinen, vihreä tai punainen pallo, joka nousi korkealle taivaalle ja paloi pitkään. Laukaisun jälkeen isi ruuvasi patalapulla ammutun rakettipatruunan pois ja kiinnitti uuden. Nopeasti isi sen teki, sillä taivaalla oli kolme eriväristä yhtä aikaa.

Isi valvoi myös koko uuden vuoden yön, sillä tuolloin meillä oli ulkorakennus, jonka entinen navetta toimi puuliiterinä, oletettavasti sauna oli entinen karjakeittiö sekä ulkohuussi. Sisävessaahan meillä ei tuolloin ollut. Valvomisen syynä oli se, että tuon rakennuksen katto oli vanhaa lumppupohjaista huopakattoa ja sen sorat olivat lähteneet evakkoon jo vuosia sitten ja isi pelkäsi, että uuden vuoden raketit sytyttää katon palamaan, joten hän vartioi tuon yön.

Kesärenkaat

Juuri kuuntelin ja lueskelin uutisia, jossa kerrottiin että talvirengas pakko olisi löystymässä ja kelin salliessa voisi kesärenkailla ajella vaikka läpi vuoden. Näin on jälleen pohtinut virkamiestyöryhmä. Syynä on ilmaston muutos, leudot talvet, teiden kuluminen, päästöjen vähentäminen, jne.

Nythän laki vaatii, että meillä on pakosta käytettävä talvirenkaita joulu-helmikuun aikana. Tosin niitä löytyy aina, joilla on kesärenkaat koko vuoden ja niitä, joilla nastat ropisevat vielä heinäkuussa ja niitähän on turha enää siinä kohtaa vaihtaa, sillä yöpakkaset koittavat pian.

Mitenkähän määritellään ehdotuksen tarvittaessa käytettävä talvirenkaita? Jos ei ole pakko, niin kuka vaihtaa? Monissa kerros- ja rivitaloissa on kielletty renkaiden säilytys, joten renkaat ovat rengasliikkeiden varastoissa. Tarvittaessa tuli itseni kohdalle äitienpäivänä 1995, jolloin oli kesärenkaat vaihdettava talvimalliin, kun pihalle oli tupsahtanut 15 cm lunta. Miten moinen onnistuu, jos talvirenkaat vanteilla ei ole kotona? Entäpä nykyautojen tietotekniikka? Salliiko se itse vaihdon?

Raskaalle kalustolle kaavaillaan myös talvirengaspakkoa vetäville akseleille. Tämä kuulostaa lisäkuluilta kuljetusyrittäjille ja sitä kautta asiakkaille. Nykyisin kuorma-autojen vakiovarusteena on ketjut. Kun tarkastelin hintoja, niin neljällä sadalla saa talvirenkaat henkilöautoon, mutta raskaalla kalustolla yksi on jo yli viisisataa.

Teiden kulumisella on virkamiehet moista ehdotusta myös perustelleet. Nyt sitten päästään ikuiseen sotaan kitkat vai nastat. Kitkaporukka sanoo, että niillä voi ajaa vaikka ympäri vuoden ja tiet eivät uraudu. Linja-autoissa eikä raskaassa kalustossa ole nastapyöriä, joten teitä joudutaan hiekoittamaan, kuten kitkojenkin vuoksi. Tästä johtuu katupöly, sillä kaikki ajoneuvot hierovat vuorostaan soraa, josta tulee santaa ja se pölyää. Hiekoitettu tie myös kuluu, kun kaikki ajavat kuin köyhän talon porsaat samassa urassa. Nastaväki sanoo, että he rouhii jäätikön, jotta kitkaporukka pääsee ajamaan. Kumma kyllä, moni nasta kuski lähtee liikkeelle ruopien, joten varsinkin risteysalueet ovat syvillä urilla. Täten päästään jälleen pataan ja kattilaan.

Itse pohdin rengas kysymyksissä turvallisuutta. Meillä on rengasratsiat, jossa katsotaan renkaiden kunto, joka on monessa suhteessa turvallisuuteen liittyvä seikka. Aiemmin pohdin myös tätä, että teillämme sallitaan eteläisemmän euroopan kitkarenkaat, joilla pakkaspito on heikko. Kuka on syypää onnettomuuteen ja korvausvelvollinen onnettomuudessa, jossa ajoneuvossa on epäpätevät renkaat keliin nähden.

Muistan pari ensilunta kesärenkailla. Olisiko ensimmäinen ollut 1989 tai 1990. Lehdet olivat vielä puissa ja yön aikana satoi reilusti lunta. Hissun kissun hiihtelin kesärenkailla kotiin ja jouduin puiden raivaukseen, sillä märkä lumi oli katkonut oksia tielle. Toinen oli 2000-luvun alussa. Silloin en päässyt kotiin, sillä Mirada ei suostunut siivosti menemään kuin takaperin. Sain sen nollaruutuun ja myöhemmin paljastui, että kesärenkaat olivat hylkyrenkaat ja se niiden pidosta. Ihmettelin kyllä tasapainotusnastojen suurta määrää. No, se siitä.

Talvirengaspakon lieventäminen sotii jotenkin erään uutisotsikon kertomusta vastaan ja se kuuluu: "Talvi yllätti autoilijat, lukemattomia peräänajoja ja tieltä suistumisia". Täten palataan osastolle ratin ja penkin välillä.