Aiheittain

maanantai 31. joulukuuta 2018

Aikakatsaus vuoteen 2018

Kun katselee mennyttä vuotta, niin aika synkeältä näyttää maamme tilanne. Hallitus myhäelee, kun työllisyyden tavoite on saavutettu, mutta siihen se sitten jääkin. Liian paljon on tapahtunut negatiivista ja väestön mielestä kasvuennuste ei täyty ja tätä mieltä ovat ekonomistit.

Aktiivimalli rankaisi työttömiä ja nyt valmistuneessa tutkimuksessa heikoimmille jäivät 45-55 vuotiaat miehet. Tosin joissain tutkimuksissa miesten etuus on kokemus ja naisten kohdalla on ikä = vanhentunutta tietoa. Joka tapauksessa miehet joutuivat rankaisun kohteeksi useimmin kuin naiset, joilla ikähaarukassa yli 60 vuotta alkoi alamäki. Luonnollisesti tämä on lisännyt toimeentulonturvan hakua. Ei mennyt Lindströmin hommat ihan putkeen. Lisäksi on luvassa aktiivimalli kakkonen, joka on ideana jo ihan katastrofi eli sanktioita lisää ja juuri niille, joiden työllistyminen on vaikeinta.

Koulutus on ollut leikkurin alla jo pitkään, joten pisan tulokset ovat jääneet alakanttiin. Tosin itse epäilen nykyaikaista nuorisoa ja opetusmenetelmiä, jotka nojaavat yhä enemmän tietotekniikkaan ja perusopetus jää heikoille, matematiikka, fysiikka, kemia, historia ja kirjoitus sekä lukeminen on toisarvoista ja KVG tietää kaiken. Epäilen myös sitä, että kaikille on sama opetus vaikka edellytys olisi toisenlaista, sillä koulujen tavisluokilla on niitä, jotka eivät sinne sovellu. Tässä kohtaa jätän partalapset pois.

Partalapset ovatkin sitten kunnostautuneet, mutta hieman toisin. Ei tullut lääkäreitä tai insinöörejä vaan sossun elättejä ja valitettavasti ovat myös kunnostautuneet rikoslain tarkoittamissa rikoksissa, joita on paljon. Oulu oli vain yksi, mutta montako on, joista ei kerrota. Surmatöissä ovat myös kunnostautuneet, joista viimeisimmässä sai surmansa lapsi. Pakolaiskeskustelua ei ole saatu aikaiseksi vaan kyseessä on juupas - eipäs kisailu.

Syntyvyys on ollut alhaista jo pitkään ja itsellenikin tuli yllätyksenä, että lapsilisät ovat laskeneet. Moniko lykkää lasten hankintaa tai jättää sen kokonaan väliin, kun rahat eivät yksinkertaisesti riitä edes perustoimeentuloon. Jo keskituloisella on nykyisin vaikeuksia taloudellisesti, sillä asumiskulut ovat monella paikkakunnalla karanneet lapasesta. Kiinteistovero on autoilun verotuksen lisäksi toinen lempilapsi kunnille ja kiinteistöveroahan korotetaan joka vuosi. Monessa kunnassa on lisäksi otettu käytöön hulevesimaksut ja tätä ei kyllä monikaan omakotitaloasuja ymmärrä. Minun pitäisi laskuttaa kuntaa eikä päinvastoin, sillä asvalttitien kallistukset ovat perseellään, joten vesi sieltä valuu kotikadulleni ja sieltä pihoihin. Mutta kun ne putket pitäisi saada asvaltoiduilla alueilla toimimaan. Maksakoon ne, jotka sen asvaltin ovat halunneet. Vastaava tilanne on näkynyt myös maailmalla, kun kansalaiset ovat prosteinoineet liian suuria elinkustannuksi.

Poliittinen kenttä maassamme on yhtä sirkusta, mutta media muistuttaa meitä siitä, kuinka kansat ovat äänestäneet väärin. Monissa maissa ovat voitolle päässeet ne, jotka ajavat kansansa, kulttuurinsa, tapojensa ja kielen puolesta. Medialle tämä on taas aivan kauheaa eikä Trumpfobiasta ole vieläkään irti päässeet.

Vanhushuollon tila on puhuttanut ja se ei ole kehuttava, sillä työntekijävaje on suurta. Kohua herätti myös se, että hoitajiksi koulutetaan alalle täysin sopimattomia tyyppejä, joilla on entuudestaan jo mielenterveys- tai päihdeongelmaa ja lisäksi koulutetaan lähes kielitaidottomia tulijoita alalle. Kuitenkin meillä on huomattavaa ylitarjontaa erilaisista median, toimistojen ja pankkien henkilöstöstä, mutta koulutuspaikkoja ei ole vähennetty vaan päin vastoin lisätty.

Kansa on tutkimusten mukaan raitistunut ja alkoholilainsäädännön lieveilmiöt taisivat näkyä vain eduskunnan pikkujouluissa toissa jouluna. Koko alkoholiuudistus meni metsään myös puolisoni osalta, sillä kauppojen hyllyt täyttyivät saksalaisista oluista, mutta ne korvautuivat pian lonkerolla, kun suomalainen ei osta kuin keppanaa tai lonkeroa. Tämä uudistus tarkoitti lisätyötä minulle eli oluen tekoa kotona. Päihdetilastoissa onkin tapahtunut käänne toisaalle eli perinteisiä rattijuoppoja jää kiinni aiempaa harvemmin, mutta luvattoman usein uutinen rattijuoposta päättyy sanoihin "mutta, huumausainepikatesti osoitti positiivista.". Tätä suuntausta todisti jo jätevesitutkimus eli käytön määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Aineiden tuontisektorilla ovat myös tulijat kunnostautuneet mallikkaasti.

Tässä pieni pintaraapaisu menneeseen vuoteen. Edessä on mielenkiintoinen vuosi vaaleineen. Saako Ruotsi viimein hallituksen vain äänestetäänkö uusiksi? Monta on kysymystä edessä.

Toivotan lukijoilleni antoisaa uutta vuotta.


tiistai 25. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Viimeinen luukku

Tonttu Tohvelo oli tullut kotiin kolmelta aamuyöllä ja yhdessä Tonttu Kotitontun kanssa päättivät lämmittää saunan. Saunan lauteilla he muistelivat lahjojen jakoa ja lasten iloisia hihkauksia, kun toivottu lahja kuoriutui paketista. Tonttu Kotitonttu kertoi myös, että joitakin lapsia oli hieman pelottanut, mutta kyllä pienestä kehoituksesta lauloivat ja olivat iloisia lahjoistaan. Tonttu Tohvelosta oli hienoa viedä lahja perheeseen, jolla lahjoihin ei varaa ollut. "Mitä muuten oli siinä viimehetken paketissa?": kysyi Tonttu Kotitonttu. "Siellä oli kirja kunnajohtajan ohjeista.": vastasi Tonttu Tohvelo. Saunan päätteeksi hieman iltapalaa ja nukkumaan.

Kunnan vanhukset olivat saaneet kunnon joulupuuron ja sekahedelmäkeiton, joka oli maistunut niin vanhuksille, heidän hoitajilleen, päiväkodin lapsille ja tarhan tädeille. Tonttu Tohvelo oli itse vienyt lahjat vanhuksille ja paljon oli puhetta ruuasta ja kuinka hyvää se oli. Tonttu Tohvelo oli myös antanut lahjan Ruusa Orvokille, joka ilahtui hienosta yrttikokoelmasta ja kertoi sen käyttävänsä tässä keittiössä.

Kunnanjohtajan perheessä oli hulinaa, sillä puolitoistavuotiaat kaksospojat piti siitä huolen. Jouluateria oli syöty ja viimein kolkutettiin ovella. Tonttu Tohvelo antoi kaikille lahjan ja kunnanjohtaja katsoi lahjaansa hämmästyneenä. Se oli kirja, jonka suomentaja oli tuntematon Valtteri Tuikitärkeä ja sen nimenä oli Hywia ohjeita cunnanisälle ja wacawia waroitucsia. Kunnanjohtaja epäili lukutaitoaan, sillä hän joutui tavamaan kirjan nimen. Teksti kuitenkin oli ihan nykysuomea ja osottautui mielenkiintoiseksi ohjekokonaisuudeksi. Vaimolleen kunnanjohtaja sanoi: "Tämä on arvokas lahja ja tämän avulla voi välttää sudenkuopat tehtävissäni." Kunnanjohtajan vaimo oli samaa mieltä.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Hyvää joulua

                                 Toivotan kaikille lukijoille hyvää ja rauhaisaa joulua.

 

Joulukalenteri 2018 Kahdeskymmenesneljäs luukku

Kaikki tontut herätettiin kello kuusi aamulla. Korvatunturilla oli kipakka pakkanen ja tähdet ja revontulet kilpailivat keskenään. Tonttu Tohvelo meni suureen ruokasaliin ja otti tarjottimelle lautasellisen riisipuuroa ja sekahedelmäkeittoa sekä kaksi tuhtia voileipää, jonka päälle sipaisi voita ja laittoi juustoa ja kinkkua. Puheensorina täytti salin. Tonttu Kotitonttu muistutti Tonttu Tohveloa viimehetken lahjasta, ettei vaan unohtuisi. "Vein sen eilen oikeaan kuljetuslaatikkoon eli tallessa on.": sanoi Tonttu Tohvelo.

Kello seitsemän nousi seisomaan Tonttu Halli, joka alkoi ohjeistaa ryhmiä. Kaukaisiin maihin lähtevät koneet starttaa kello kahdeksan kolmekymmentä ja Euroopan koneet kello kymmenen. Kotimaan jakajat alkavat lastata rekiä heti aamiaisen jälkeen ja reet lähtevät liikkeelle kello kaksitoista. Keittiohihnalta täytetään termokset ja saadaan eväspaketit. Kaukaisiin maihin lähtevät hakevat eväänsä ensimmäisenä. "Onko tehtävät nyt selvät?: kysyi Tonttu Halli ja salin täydeltä tuli vastaus, että kyllä on.

Kaukaisiin maihin lähtevät tontut hakivat reppunsa ja täyttivät termoksensa ja siirtyivät sitten koneisiin, jotka oli lastattu jo edeltävänä päivänä. Korvatunturin kentällä oli melkoinen meteli, kun koneet yksi toisensa jälkeen starttasivat ja nousivat matkaan. Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu lastasivat rekeään ja miettivät mitä viimehetken paketti oikein sisälsi. Tonttu Tohvelo oli ajatellut kirjaa ja Tonttu Kotitonttu kallistui samaan ajatukseen.

Miten sujui aattoilta ja mitä oli paketissa. Se selviää, kun aukeaa viimeinen luukku.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Kahdeskymmeneskolmas luukku

Tonttu Tohvelo oli herännyt varhain, sillä hän halusi syödä puuronsa rauhassa. Nyt lautasella oli ohraryynipuuroa karpalokiisselin kera. Hän muisteli eilisiltaa syödessään, sillä Alf Sølvskæg kertoi hauskoja tapahtumia Koldinghusin linnasta, joka oli hänen kotinsa ja lauloi tankskaksi joululauluja. Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu tunsivat laulut, mutta sanat olivat hyvin erikoiset.

He olivat syöneet maittavan jouluaterian, jossa oli kinkkua, lohta, suolasilakkaa, silliä, laatikoita, rosollia, peruna- ja sillisalaattia sekä palanpainikkeeksi Tonttu Sammalyrtin tekemää mustaviinimarjaviiniä. Jälkiruuaksi riisipuuroa ja rusinasoppaa ja lopuksi vielä kahvia pipareiden ja torttujen kera.

Tonttu Tohvelo oli tiskannut aamiaisastiat ja tarkastanut reppunsa vielä kerran. Kotikolon tarkastus, että kaikki jäisi hyvään kuntoon. Hän lähti yhdessä Tonttu Kotitontun kanssa kaupungintalolle, jossa Ahkiolan Kuljetuksen linja-autot jo odotti. Tonttu Tohvelo oli jo nousemassa linja-autoon, kun Tonttu Tuikitärkeä huusi hänen peräänsä. Tonttu Tohvelo pysähtyi ja Tonttu Tuikitärkeä antoi hänelle lahjapaketin ja sanoi: "Kun menet kuntaan viemään lahjoja, niin vie tämä paketti kunnanjohtajalle." Tonttu Tohvelo lupasi ja nousi linja-autoon. Alkoi matka Korvatunturille.

Miten sujuu Korvatunturilla ja mitä on tuossa viimehetken paketissa? Se selviää, kun aukeaa kahdeskymmenesneljäs luukku.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Kahdeskymmenestoinen luukku

Tonttu Tohvelo heräsi myöhään, sillä tänään ei ollut kiirettä. Hän keitteli riisipuuron ja teki pari kinkkuvoileipää kahvin seuraksi. Tonttula oli hyvin hiljainen, sillä iso osa tontuista oli lähtenyt edellisenä päivänä, sillä ulkomaille lahjojen jakoon on enemmän valmistelua. Tonttu Tohvelon vuoro oli olla kotimaan jaossa, joten lähtö on vasta huomenna. Lahjojen jakoon eivät osallistuneet pienten lasten vanhemmat ja kaikkein vanhimmat tontut.

Tonttu Tohvelo kauhoi puuronsa päälle runsaasti rusinasoppaa ja nautiskeli sitä kaikessa rauhassa lukien Tonttulan Sanomia. Siinä oli uutisia niin Tonttulasta, kuin maailmalta ja kaikkea siellä ihmisten maailmassa tuntuu sattuvan ja tapahtuvan. Liian moni uutinen oli myös vakavaa asiaa, joten niitä ei tällaisena päivänä viitsinyt lukea.

Tonttu Tohvelo pesi aamiaisastiat ja toi kuusen sisälle ja koristeli sen. Laittoi padan alle valkean ja hieman myöhemmin kiukaan alle. Tarkasti vielä kerran juhlapukunsa, kuten muut matkaan tulevat tavarat. Hän oli kutsunut seurakseen Alf Sølvskæg:n ja Tonttu Kotitontun. Tonttu Tohvelo ryhtyi sitten tekemään rosollia loppuun ja laittoi kalatarjottimen valmiiksi ja siihen vielä sitruunakuutioita.

Rehtori Agricola sai puhelun ja luurissa oli nyt Matias Maalakka, joka kertoi, että keittiössä oli täysi hyörinä päällä eli eilen oli tullut runsaasti ruokatarvikkeita ja tänä aamuna olivat keittäneet ensimmäisen aamupuuron, joka vanhuksille ja lapsille oli maittanut hyvin. Kunnanjohtaja kävi keittiöllä aamulla kyselemässä, että onko puutteita tai tarpeita. Ruusa Orvokki vakuutti, että kaikki on hyvin ja hoitokodin johtaja tuli itse keittiöön sanomaan kiitokset ruuasta ja huomattuaan kunnanjohtajan, sanoi hänelle, että nyt teit viisaan päätöksen. Kunnajohtaja punastui hiusmartoa myöten. Rehtori Agricola sanoi: "Tehtävä suoritettu, joten voitte kotiutua."

Miten onnistui Tonttu Tohvelon ilta ja millaista on Korvatunturilla? Se selviää, kun aukeaa kahdeskymmeneskolmas luukku.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Kahdeskymmenesensimmäinen luukku

Tonttu Tohvelo oli nauttinut aamiaisen ja siivosi nyt kotikoloaan, kuten hän itse sitä nimitti. Matot tuulettuivat piiskattuna narulla ja lattiat oli lakaistu ja luututtu. Pyyhki vielä pölyt ja vaihtoi puhtaat ikkunaverhot. Ryhtyi sitten keittelemään perunoita ja punajuuria ja niiden kiehuessa pilkkoi suolakurkkuja, kunnes muisti, että oli unohtanut sipulit. "Täytyy käydä vielä Tonttulan Vihanneksessa, kun käyn kuusen hakemassa": sanoi Tonttu Tohvelo puoliääneen.

Hän vei eteiseen perunat ja punajuuret jäähtymään ja lähti sitten kuusen hakuun. Se oli joka vuosi yhtä vaikeaa, sillä aina viereinen oli kauniimpi. Lopulta löytyi sopusuhtainen kuusi, jonka yhdellä sivulla oli oksat lyhyitä eli täydellinen kuusi nurkkaan. Paluumatkalla hän poikkesi sipuleita noutamaan ja otti sekä keltaisia että punaisia. "Punaiset sipulit ovat kivan näköisiä perunasalaatissa": tuumi Tonttu Tohvelo.

Koululla oli hiljaista, sillä varsinainen koulutyö päättyy pakettitalkoisiin. Huomenna iltapäivällä olisi todistusten jako ja joulujuhla. Rehtori Agricola istui yksin kansliassaan ja pohti kevät lukukautta, kun puhelin soi ja hieman säpsähti pärähdystä. Luurissa oli Tonttu Tuikitärkeä, joka kertoi kunnanjohtajan menneen jo aamulla vanhustetalon keittiöön ja kertonut, että sen toiminta alkaa jälleen. Ruusa Orvokki oli aivan äimän käkenä ja oli pitkään hiljaa, mutta lopulta kysyi, että oikeastiko täällä taas tehdään ruokaa.

Kunnanjohtaja vakuutti, että työ alkaa taasen ja entiset keittiön tytöt tulevat jo tänään ja tarvikkeet saadaan tilata jo tänään. Kunnanjohtajan lähdettyä Ruusa Orvokki istui hetken paikoillaan ja lähti sitten vanhusten luokse ja kertoi ilouutisen. Se sai vanhusten joukosta suuren kiitoksen ja ilahdutti heitä, etenkin kun Ruusa Orvokki kysyi ruokatoiveita ja ensimmäisenä tuli vanhan ajan kunnon silliloora, kuin yhdestä suusta. Ruusa Orvokki kertoi, että se valmistuu huomisen lounalle, sillä tänään tulee viimeiset kaukoruuat.

Millainen vilske on keittiössä? Se selviää, kun aukeaa kahdeskymmenestoinen luukku.

torstai 20. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Kahdeskymmenes luukku

Tonttu Tohvelo oli nukkunut pitkään, sillä hän kuului paketointiryhmään E ja paketointitalkoiden jälkeen piti vielä siivota koulun juhlasali eli pakkaustarvikkeiden pois vienti ja tilojen siivous, joten ilta oli venähtänyt pitkälle. Nyt hän istui puurokulhonsa ääressä ja tutki rauhassa Tonttulan Sanomia. Siinä oli tänään jaettavista ruuista, joita sai noutaa koulun juhlasalista kello kaksitoista alkaen.

Mitään kiirettä Tonttu Tohvelolla ei ollut, joten tutki vielä lahjojenjakoreissun lisätiedot kahvia hörppiessään.  Juhlapuvun hän ajatteli viedä tuulettumaan siksi aikaa, kun hakisi ruokia. Sitä ennen voisi soljen kiillottaa, tuumaili Tonttu Tohvelo. Lehdessä oli myös tarkennetut lähtöajat ja se merkitsisi hänen kohdallaan sitä, että lähtö on aaton aattona kello yksi iltapäivällä, joten hän ottaisi varaslähdön jouluun ja saunoisi edellisenä päivänä ja söisi hyvin.

Koulun juhlasalissa vallitsi iloinen pulina, kun tontut hakivat ruokia, jotka oli talkoilla tehty. Tonttu Tohvelo valitsi lanttu- ja porkkanalaatikkoa, silliä, suolasilakkaa, kinkkua, pasteijoita, pipareita ja torttuja. Hän vei ne kotiin ja lähti sitten Tonttulan Vihannekseen ostamaan kurkkua, tomaattia, salaattia, perunoita, punajuuria ja suolakurkkuja.

Rehtori Agricolan puhelin soi ja luurissa oli nyt Tonttu Ikirouta, joka kertoi eilisen kunnanvaltuuston kokouksen menneen hyvin ja keittiöasia oli herättänyt keskustelua. Kunnanjohtaja oli kertonut, että kaukoruoka tulee kalliiksi ja eräs valtuutettu sanoi, ettei sellainen ollut edes ympäristöystävällistä. Kuljetussopimus kaukoruuan osalta päätettiin purkaa ja keittiö avata uudelleen. Nuori kunnanjohtaja oli luvannut itse viedä sanan keittiölle ja siellä aiemmin työskenneille, että työt alkavat heti.

Miten käy keittiössä ovi? Se selviää, kun aukeaa kahdeskymmenesensimmäinen luukku.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Yhdeksästoista luukku

Tonttulassa oli melkoinen hyörintä, sillä viimeiset lahjat on saatava paketoitua. Rehtori Agricola ilmoitti, että ryhmät A ja E ruokailevat kello yksitoista kolmekymmentä, ryhmät B ja D kello kaksitoista ja ryhmät C ja F kello kaksitoista kolmekymmentä. Kahvia ja teetä sekä välipalaa on tarjolla pitkin päivää, mutta paketointisaliin ei ruokia tai juomia saa tuoda.

Tonttu Tohvelo paketoi sanapeliä Johanille Tanskaan ja muisteli siellä käyntiään. Alf Sølvskæg kysyi Tonttu Tohvelolta: "Oletko ollut monena vuonna lahjoja jakamassa?" "Olen ollut, sillä jokainen tonttu osallistuu lahjojen jakoon kun koulu on saatu päätökseen ja vuosi harjoiteltu jotakin ammattialaa.": kertoi Tonttu Tohvelo. "Harmi, etten voi vielä osallistua.": sanoi Alf Sølvskæg. Tontut lohduttelivat ja kertoivat ajan menevän nopeasti ja eihän hänellä ollut enää kuin puolitoista vuotta jäljellä.

Rehtori Agricola odotti soittoa ja tulihan se, kuten sovittu oli. Nyt luurissa oli Matias Maalakka, joka kertoi kunnanjohtajan tutkineen tarkoin kaupunginkamreerin oman keittiön ja kaukoruuan kustannuksia. He olivat havainneet, että säästöä ei tosiaankaan ollut syntynyt ja kaupunginjohtaja kertoi kamreerille saamastaan kirjeestä, jossa tällainen esitettiin. He pyysivät mukaan vielä yhden valtuuston edustajan ja valtuuston sihteerin ja kävivät läpi vielä kerran lukemat.

Kunnanjohtaja myönsi munanneensa ja pahasti, kun uskoi myyntimiehiä. Valtuuston edustaja muistutti kunnanjohtajaa sopimuksesta ja siihen liitetystä irtisanomispykälästä eli sopimus voidaan purkaa heti, sillä koeaika oli kahdeksan viikkoa. Tonttu Tuikitärkeä sanoi vielä: "Huomenna on valtuuston viimeinen kokous tälle vuodelle ja kunnanjohtaja aikoo ottaa asian esille siellä."

Mitä päättää valtuusto? Se selviää, kun aukeaa kahdeskymmenes luukku.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Kahdeksastoista luukku

Tonttu Tohvelo oli herännyt aikaisin ja keittänyt kaurapuuron ja nautti sen suurella voisilmällä ja maidolla höystettynä. Tonttulan Sanomissa oli muistutuksia Korvatunturille lähtijöille, joita kehoitettiin tarkastamaan juhlapukunsa kunto ja lahjatalkoiden aikataulusta, ruokailusta, jne. Tonttu Tohvelo oli jo juhlapukunsa esiin ottanut ja kaikki tuntuivat olevan kunnossa. Vain tuuletus ja soljen kiilloitus oli tekemättä, sillä itsenäisyysjuhlien jälkeen oli puku pesty, aluspaitaa myöten.

Koululle oli määräaikaan mennessä tullut runsaasti tonttuja ja koulun oppilaat osallistuivat talkoisiin siinä, missä aikuisetkin. Rehtori Agricola taas muistutti aikatalusta, ruokailuajoista ja siitä, että paketointitilaan ei tulla ruokien ja juomien kanssa. Ensiluokkalaiset olivat nyt ensi kertaa mukana ja heitä ohjastivat vanhemmat tontut. Kukin kävi katsomassa suuresta lahjakirjasta kullekin tarkoitetut lahjat, paketoi sen ja kirjoitti pakettikortin. Seuraavaksi se piti vielä viedä oikeaan kuljetuslaatikkoon. Lahjavirta oli jatkuva, sillä lahjavarastosta tuotiin yhtenään uusia lahjoja.

Alkuterveydysten jälkeen Tonttu Agricola oli siirtynyt kansliaansa odottelemaan puhelua. Puolilta päivin se tulikin ja luurissa oli tällä kertaa Tonttu Tuikitärkeä, joka kertoi kunnanjohtajan ihmetelleen kirjeen saapumista keittiön pöydälle, mutta lukenut sen tarkoin. "Kerroimme kirjeessä, että on hyvä tutustua edellisten vuosien kulurakenteeseen ja paljonko kustannus on noussut kaukoruuan aikana.": kertoi Tonttu Tuikitärkeä. Tonttu Ikirouta epäili nyt nuoren kunnajohtajan tuleen myyntimiesten huijaamaksi.

Oikein huijaustako? Se selviää, kun aukeaa yhdeksästoista luukku.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Seitsemästoista luukku

Tonttu Tohvelo söi uunipuuroa kiisselin kera ja tutki Tonttulan Sanomia. Siinä kehoitettiin muistamaan pakettitalkoot, jotka alkavat huomenna kello kahdeksan ja vaunujen täytyy olla lastattuna yhdeksästoista päivänä kello seitsemääntoista mennessä.

Joonas Porosuksi, kuljetti päivän aikana monta ahkiollista paperia ja lahjanaruja sekä pakettikortteja koulun juhlasaliin, jossa tontut asettelivat niitä pöytiin. Sakset ja kynät kaivettiin esille. Suuret toivekirjat kannettiin yhteen pöytään ja pikku hiljaa alko lahjojen tuominen varastosta. Tonttu Tohvelo ihmetteli rehtori Agricolan puuttumista, sillä hän valvoo aina lahjakirjojen saapumisen. Tonttu Kotitonttu muistutti puhelusta, jota rehtori odotti ja toivoi, että kunnan ongelma saisi hyvän ratkaisun.

Rehtori Agricola todellakin odotti puhelua ja huokasi, kun puhelin viimein soi. Luurissa oli nyt Matias Maalakka, joka kertoi, että puurojuhla oli ollut katastrofi kunnajohtajalle. Hänelle ja rouvalleen oli annettu valmispakkauspuuro, joka oli kylmää. Edes lasten lauluesitys ei ollut lämmittänyt kunnanjohtajaa. Kunnanjohtaja oli nuori mies, joten ajattelemattomuutta on varmasti takana. Tonttu Tuikitärkeä jatkoi ja kertoivat kirjoittaneensa kirjeen havainnoistaa nuorelle kunnanjohtajalle. Kunnanjohtaja ei ollut tyytyväinen puuroon lainkaan. Oli ilmeisesti odottanut edellisen vuoden höyryävää puuroa ja varmaan tajusi, että jotain on pahasti pielessä eikä puuro ollut lapsillekaan maistunut.

Mitä kirje sisälsi? Se selviää, kun aukeaa kahdeksastoista luukku.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Kuudestoista luukku

Tonttu Tohvelo heräsi myöhään ja keitteli kaurapuuron ja kahvin sekä teki pari tuhtia voileipää, jossa oli juustoa ja makkaraa. Istui sitten keittiön pöytään ja laittoi puuroonsa suuren voisilmän ja kaatoi maitoa joukkoon. Tonttulan Sanomissa kerrottiin lahjavaraston hyvästä tilanteesta ja siitä, että Tonttula oli tänä vuonna lahjojen jako vuorossa, joten ensimmäisten tonttujen piti olla Korvatunturilla jo kahdeskymmenesensimmäinen päivä ja kotimaan liikenteeseen lähtevien kahdeskymmeneskolmas päivä. Tonttu Tohvelo kuului viimeiseen ryhmään.

Tonttu Kotitonttu ja Tonttu Tohvelo kulkivat nyt koululle, sillä pöydät piti järjestää pakettitalkoita varten ja pitihän vielä paikalle järjestää pakettikortit, teipit, narut ja lahjapaperit. Ahkiolan kuljetus toi jo ensimmäisiä kuljetuslaatikoita, jotka olivat suuri, pyörällisiä vaunuja ja niiden kyljessä oli kohdemaan ja kaupungin nimi.

Rehtori Agricola odotti soittoa, mutta se tuli varsin myöhään. Luurissa oli nyt Tonttu Ikirouta, joka kertoi kaukoruokaa syövien tyytymättömyydestä ruuan laatuun, sillä lämmityksen jälkeen se oli usein kuivaa pöperöä. Eivät edes lapset, vanhustentalon vieressä, tykänneet ruuasta vaan jätteisiin meni paljon ruokaa. Toisin oli ollut ennen, sillä ruoka tuotiin lämpöisenä vanhustentalon keittiöstä ja oli ollut maistuvaa. Kunnajohtaja osallistuu tänään päiväkodin puurojuhlaan rouvansa kanssa ja katsotaan, mitä he pitävät kaukoruuasta.

Maistuiko puuro kunnanjohtajalle? Se selviää, kun aukeaa seitsemästoista luukku.

lauantai 15. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Viidestoista luukku

Tonttu Tohvelo söi aamupuuroaan ja pohti, kuinka sen kunnan asiat oikein on. Ei kai ole ryhdytty harrastamaan sitä epäreilua hyvä veli hommaa, jossa katsotaan vain omaan napaan. Sellaisia kun ne ihmiset tuppaavat olemaan. Kahvia juodessaan hän keskittyi lukemaan Tonttulan Sanomia ja luki hyvin tyytyväisenä lahjavaraston tilasta, sillä eihän paketointitalkoisiin ole enää kuin kolme päivää.

Pajalla pulistiin yleisiä asioita, mutta pian kääntyi keskustelu kirjeeseen ja sen kunnan tapahtumiin. Tonttu Kutterinpuru kuitenkin muistutti, että tutkimukset ovat kesken, joten kaikenlainen spekulointi on turhaa. Tonttu Tohvelo ryhtyi tekemään sanapelin nappuloita ja Tonttu Kotitonttu poltti niihin kirjaimet. Tämän jälkeen ne vielä hiottiin ja lakattiin.

Rehtori Agricolan kansliassa soi puhelin ja nyt luurissa oli Matias Maalakka, joka kertoi, ettei kunnan kirjanpidossa ollut virheitä, mutta säästöjä ei kyllä ollut syntynyt. Kaukaa tuotu ruoka oli lähes viisinkertaisesti kallimpaa, kuin lähellä tuotettu ja henkilökulut oli otettu jo huomioon. Liekö hurahdettu nyt ajattelematta keskittämiseen. Selvitämme vielä kuntalaisten tuntoja ja ruuan laatua. Ilmoitamme taas huomenna, kun selvitystyö on tehty.

Mitä paljastuu selvityksessä? Se selviää, kun aukeaa kuudestoita luukku.

perjantai 14. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Neljästoista luukku

Tonttu Tohvelo söi aamiaista ja luki Tonttulan Sanomia puolihuolimattomasti. Siinä oli normaalit tiedot lahjavarastojen tilasta ja lahjojen tarpeesta. Häntä kuitenkin mietitytti mitä kerrottavaa Matiaksella olisi. Aamiaisastioiden tiskaaminen ja sitten pajalle.

Tonttu Tohvelo kulki matkan yhdessä Tonttu Kotitontun kanssa. He pohtivat tutkinnan tulosta ja rehtori Agricolan päätöstä lähettää dynamiittiherkä Tonttu Tuikitärkeä noin tärkeälle matkalle. Puutyöverstaalla oli täysi työpäivä, sillä pelien osia tarvittiin vielä runsaasti, kuten muitakin lahjoja.

Tonttu Agricola odotti soittoa kansliassa ja tuli se lopulta puoliltapäivin. Soittajana oli Tonttu Tuikitärkeä ja kertoi kunnan toimista huolissaan. Sopimuksia oli irtisanottu ja ilman oikeaa kilpailua tehty tarjouksia. Tarjoukset oli pyydetty vain tietyiltä toimijoilta. "Tämä haisee pahasti.": sanoi Tonttu Tuikitärkeä. Tiedotamme huomenna lisää, kun selvitämme kirjanpidon loppuun.

Mitä paljastuu kirjapidosta? Se selviää, kun aukeaa viidestoista luukku.

torstai 13. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Kolmastoista luukku

Tonttu Tohvelo söi aamupalaa ja mietti, miten ratkaista visainen ongelma, sillä Tonttu Agricola oli antanut kokouksen päätteeksi tehtäväksi miettiä miten voisimme auttaa. Tonttu Tohvelo mietti, että Tonttu Mantelin avulla voitaisiin saada puuro saataisiin keitettyä, jos siellä on keittokattilassa sähköt tallella.

Kymmeneltä jälleen kokoontuivat Tonttu Tohvelon, Tonttu Kotitonttu, Tonttu Ikirouta, Tonttu Tuikitärkeä, Tonttu Manteli, Millisentti Mitta, Tontturouvat Mitta ja Tunturipuro sekä TES:n Matias Maalakka rehtori Agricolan kansliaan. Millisentti Mitta ja Tonttu Manteli olivat ajatelleet hyvin samoilla tavoilla Tonttu Tohvelon kanssa, mutta rehtori Agricola muistutti tonttujen säännöstä eli tahallaan menty ihmisten ilmoille näyttäytymään vain työ oli salaisempaa.

Matias Maalakka kertoi, että Ruusa Orvokki oli hyvin tunnollinen emäntä ja keitti kiilsi puhtauttaan. Tonttu Manteli huudahti: "Niinhan sen pitääkin kiiltää." Tonttu Agricola pyysi hiljaisuutta ja Matias jatkoi. Keittiössä ei ole ruuan muruakaan ja keittoastioissa on sähköt paikoillaan, mutta kytkimestä kytketty pois. Keittiö on täysin varusteltu, joten sulkemispäätös on outo.

Tonttu Tuikitärkeä esitti kirjettä kunnanjohtajalle, jossa tuotaisiin todelliset kustannukset lähiruuasta ja kaukaa kuskatusta ruuasta. "Ja onhan vielä tärkeää, että ruoka vanhuksille maistuu, niin pysyvät paremmassa vireessä.": lausui Tonttu Tuikitärkeä lopuksi. Rehtori Agricola päätti, että tässä vaiheessa olisi ehkä parasta, että Matias Maalakka ja Tonttu Tuikitärkeä sekä Tonttu Ikirouta menevät kunnantalolle hieman tutkimaan taustoja. Yhteyttä pidetään päivittäin ja muut tontut voivat palata pajoilleen.

Mitä paljastuu tutkimuksessa? Se selviää, kun aukeaa neljästoista luukku.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Rötöstelyä kerrakseen

Minä, vanha höppänä, putosin naivismin ansaan ja ajattelin maamme liukuvan pikku hiljaa joulun rauhaan ja minä saan keskittyä joulukalenterin kirjoittamiseen, mutta toisin on käynyt ja jouduin tulemaan jälleen pimeälle puolelle. Tulijakansat ovat tehneet kaikkensa, että joulurauhaa ei tule.

Oulun raiskaukset ovat pilanneet lasten elämän ja lapsilla en todellakaan tarkoita näitä parrakkaita, yksin tulleita lapsosia vaan tyttöjä, joille on tehty silkkaa väkivaltaa ja porukalla. Hirvittävämmän tapauksesta teki itse ex-presidentti Halonen, joka julisti, ettei tällainen ole kulttuurisidonnaista. Kumma juttu, sillä tulijat edustavat kansaa, jossa nainen tai tyttö ilman jätesäkkiasustusta on huora ja jätesäkkikään ei suojele, jos kuuluu väärään kuppikuntaan. Tulijamaiden edustajien riski syyllistyä raiskaukseen on 17 kertainen. Tämä sama ilmiö on nyt jo koko läntisessä Euroopassa vitsauksena ja juuri luin, että Ruotsissa seksuaalirikosten määrä on huimassa kasvussa ja etenkin nuoriin tyttöihin kohdistuen. Tästä on tultava loppu.

Sitten sekavaa höpinaa esitti sisäministeri Mykkänen, joka muistutti lähinnä hienoista paheksuntaa ja esitti kuinka kotouttaminen on epäonnistunut. Eikös tuo SPR nimeen omaan tutustuta tulijapoikia tyttöihin erilaisilla kampanjoillaan ja heitähän on ollut lasten tarhoissakin. Raiskauksissa on esitetty rangastusasteikon nostamista, mutta valitettavasti yläpäästä ja kaikkihan tietävät oikeusasteiden hingun niihin yläpään asteikkoihin. Eihän niitä käytetä kun veropetosjutuissa ja nuuskan salakuljetuksissa. Alarajan rangaistuksia on korotettava, että viestitetään teon olevan rikos eikä mikään päähän silottelu.

Oletettavasti Oulun poliisilla on kaikki tekijät jo kiinni vaikka ainakin yksi pääsi livahtamaan ulkomaille, kunnes käry kävi. Toivon myös käräjäoikeuden tuomareita kantamaan vastuunsa, että rangaistus tulee ankarana.

Sitten tapahtui nämä pari bussin tietä suistumisyritystä, jotka jo tekona viittaavat terrorismiin. Tosin eräiden tietojen mukaan ovat molemmissa tapauksissa hylsyn saaneita, joten mahdollista on pelkkä turhautumisesta ja mielipahasta aiheutunut teko, jolla kerätään huomiota. Tosin tuohon ei usko Erkkikään, mutta tulipahan puhutuks.

Käpylässä, sitten kopioitiinkin jo Ruotsia eli polttopullo lipsahti kämpään sisään. Asukas pääsi pakenemaan, mutta asunto tuhoutui täysin. Tekijä näyttäisi tuleen Afrikasta tai jostain sieltä päin ja vielä blondannut lettinsä, joka on sanalla sanoen vauvan paskan värinen. Koska tapauksen osapuolet tunsivat toisensa, niin lieneekö kyseessä rikosllisliigan välien selvittely Ruotsin malliin, vaiko henkilökohtaista palstan vihanpitoa.

Strabourgissa taasen ammuskeltiin ja ainakin kolmen ihmisen kotiin ei joulu tänä vuonna tule. Tapauksessa on samoja, kummallisia piirteitä, kuin aikaisemmissakin eli tekijä on ollut seurantalistalla, mutta siitä huolimatta nämä tyypit tuntuvat olevan pari askelta edellä virkavaltaa ja tavallinen kansa kärsii.

Itse olen Tankan kannalla eli saareen ja vahva linnoitus, johon tulijat laitetaan, kunnes on selvitetty ketä ne oikeasti on. Tulihan tuo Turun tyyppikin väärillä henkkareilla, joten tämän ei pitäisi enää ylittää uutiskynnystä. Toinen slooshi niille, jotka ovat saaneet hylsyn ja saavat odottaa, kunnes paluulento on järjestetty. Minua on turha syyttää rasistiksi, sillä viimeaikaiset oikeudenpöytäkirjat ovat lähes poikkeuksetta sisältäneet kulttuurin rikkautta.

Joulukalenteri 2018 Kahdestoista luukku

Tonttu Tohvelo söi juuri aamupalaa, kun puhelin soi ja ihmetteli kovin aikaista soittoaikaa. "Tonttu Tohvelo": hän sanoi luuriin. Luurin toisessa päässä oli Tonttu Agricola, joka pyysi Tonttu Tohveloa saapumaan koulun kansliaan kello kymmenen. Näin Tonttu Agricola oli tehnyt jo monelle ja kello tuntui käyvän yhä hitaammin.

Tonttu Tohvelo ensin hämmästeli pyyntöä, mutta muisti sitten, että rehtori Agricola oli saanut kirjeen ja kurtistanut kulmiaan huolestuneena. Siihen kirjeeseen tämä varmasti liittyi, tuumi Tonttu Tohvelo. Rehtorin kansliassa oli tunkua kello kymmenen. Paikalla oli Tonttu Tohvelon lisäksi Tonttu Kotitonttu, Tonttu Ikirouta, Tonttu Tuikitärkeä, Tonttu Manteli, Millisentti Mitta, Tontturouvat Mitta ja Tunturipuro sekä TES:n Matias Maalakka.

Tonttu Agricola toivotti kaikki tervetulleeksi ja kertoi, että Korvatunturilta on ohjattu heille tehtävä, joka on varsin kinkkinen ja hyvin yleinen monessa kolkassa Suomea. Tonttu Agricola laittoi kirjeen kiertämään.
Tonttu Ikirouta sanoi, että huomaa, että kirjoittaja on kansakoulun käynyt, sillä teksti on selkeää, mutta huoli on vakava. Millisentti Mitta taas raivostui vanhusten kohtelusta ja äitinsä Tontturouva Mitta joutui hieman tytärtään toppuuttelemaan. Kunnanjohtaja Tuikitärkeä piti kolleegaansa törkeänä huijarina ja Tonttu Ikirouta, joutui taasen muistuttamaan Tonttu Tuikitärkeää, isoisänsä Valtteri Tuikitärkeän opeista. Tonttu Manteli julisti kunnanjohtajan rosvoksi, joka ei ymmärrä keittiöstä mitään ja sanoi: "Voin hyvin kertoa, paljoko maksoi uusi, sepän tekemä pata keittiöön." Nyt joutui Tontturouva Tunturipuro rauhoitelemaan emäntää.

Rehtori Agricola huokasi syvään ja arveli, ettei ratkaisua löydy, sillä kirje jo aiheutti kovasti epäsopua. TES:n Matias Maalakka nosti kätensä ja pyysi puheenvuoroa ja sen myös sai, sillä Tonttu Ikirouta komensi väen hiljaiseksi.

Miten tässä käy ja mitä on asiaa Matias Maalakalla? Se selviää, kun aukeaa kolmastoista luukku.

tiistai 11. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Yhdestoista luukku

Tonttu Tohvelo oli nauttinut jo hyvän annoksen kaurapuuroa ja naposteli kahvinsa kanssa ruisleipäviipaletta. Hän höristi korviaan, sillä kuului kuorma-auton ääni. "Ai niin, Joonaksen ahkio tulee": totesi Tonttu Tohvelo puoliääneen. Tänään ahkioille on totisesti käyttöä, sillä on pipari ja torttu talkoot.

Joonas Porosuksi valjasti poronsa Pekan heti uuden aihkion eteen ja ajoi myllylle, sillä jauhoja piti kuljettaa useita säkkejä koululle. Jo varhain aamulla oli tontut kerääntyneet juhlasaliin, jossa tehtäisiin suuret määrät pipareita, pasteijoita, piirakoita ja torttuja.

Tonttu Mantelin johdolla kiehui keittiössä riisit pasteijoita varten sekä luumut torttuja varten. Salissa oli kolme pöytää, jotka tekivät piirakka taikinoita ja asettivat ne vuokiinsa. Viisi pöytää kaulitsi piparitaikinoita ja neljässä pöydässä kaulittiin pasteijataikinaa. Kuudessa pöydässä kaulittiin voitaikinaa. Kaikki osallistuivat työhön. Tosin aivan pienimille oli järjestetty leikkinurkkaus, jossa menoa valvoivat Tekla Tekstiili ja Pekka Pykälä. Olihan se vaarallista, jos pikkuiset juoksentelisivat paikasta toiseen.

Keittioon oli nostettu kaksi suurta pöytää, johon kuumat tuotteet laitettiin jäähtymään pelleillään, ennen kuin ne siirrettiin salin puolelle, jossa ne pakattiin rasioihinsa. Oli suurempaa ja pienempää rasiaa, joista kukin sitten sai valita tarpeen mukaan, kun joulun alla jaettiin talkoiden työt. Kesken suurinta hulinaa tupsahti paikalle postiljooni, joka etsi tonttumeresta rehtori Agricolaa. Hänet löydettyään antoi kirjeen Tonttu Agricolalle, joka avasi sen ja kurstisti kulmiaan.

Mitä paljastui kirjeestä? Se selviää, kun aukeaa kahdestoista luukku.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Kymmenes luukku

Varaston tontut olivat tulleet joukolla ulos katsomaan, mitä oli tapahtunut. Nopsasti he hakivat laatikoita ja harjoja, joilla puhdistaa lumeentuneet autot. Kaksi autoa oli ahkion alla, mutta kuin ihmeen kaupalla olivat säästyneet täysin vahingoittumina.

Pekka poro irroitettiin ahkiosta ja tutkittiin mikä siinä oli mennyt rikki ja paljastui, että köli oli särööntynyt pahoin. Olihan ahkio jo vanha, mutta hyvin pidetty. Tonttu Loora lohdutti Joonas Porosuksea ja sanoi: "Tulehan varastoon, niin soitetaan Ahkiolaan, jotta uusi ahkio saadaan, sillä tuo oli jo vanha silloin, kun ensikerran itse poroa ohjastit."

Tontu menivät sisälle ja saman tien soitettiin Ahkiolaan. Se nyt tiedettiin, että yksi poro ja ahkio on poissa tänään. Ahkiolasta luvattiin tuoda kaksi ahkiota huomisaamuksi ja kaksi siksi, että varalla on syytä pitää yksi haavereiden varalta.

Saapuuko uudet ahkiot aamuksi? Se selviää, kun aukeaa yhdestoista luukku.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Yhdeksas luukku

Tonttu Tohvelo oli herännyt myöhään, sillä juna oli tullut kotihalliin vasta aamuyön tunteina. Hän keitti rauhassa ruishiutalepuuroa, teki pari voileipää ja keitti pannullisen kahvia. Istui sitten keittiön pöytään, laittoi suuren voisilmän puuroon ja ryhtyi lukemaan Tonttulan Sanomia syödessään. Hän aloitti vanhimmasta painoksesta, jossa kerrottiin juhlista perusteellisesti ja siiryi sitten tuoreempaan, jossa kerrottiin lahjavaraston tilanteesta ja muistutettiin hupenevasta ajasta, sillä jouluun on vain kaksi viikkoa ja kaksi päivää.

Aamiaisen syötyään, lähti Tonttu Tohvelo veturihallille, jossa Suopayrtin perhe oli jo täydessä. He puhdistivat makuuhytit. Peitot ja tyynyt olivat tuulettumassa kipakassa pakkasessa ja hallin pesukone pyöritti lakanoita. Millisentti Mitta touhusi keittiössä, josta piti ruuat poistaa. Paikalle tulivat myös Tonttu Kotitonttu, Valtteri Vaara ja Simeon Sinivuori. Pojat yhdessä tyhjensivät veturista tuhkat ja vedet pois. Halkovaunu täytettiin ja peiteltiin huolellisesti.

Joonas Porosuksi ja Toomas Suopunki olivat palanneet kuljetushommiin Pekka poron kanssa eli veivät pajoilta valmiita lahjoja lahjavarastoon. He olivat palamassa metalliverstaalta, kun lahjavaraston kulmalla kuului ahkiosta pahanenteinen rusahdus ja ahkio kaatui ja valmiit pikkuautot pyörähtivät hankeen.

Mikä tuli ahkiolle ja selvisivätkö autot lumikylvystä? Se selviää, kun aukeaa kymmenes luukku.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Kahdeksas luukku

Tonttulassa väki oli herännyt varhain, sillä juhlasali oli valmisteltava taas kuntoon ja joukolla työ sujui nopeasti. Jo aamun tunteina tontut siirtyivät pajoille, sillä lahjoja oli vielä paljon tehtävänä, sillä posti toi päivittäin toiveita. Tosin ennakkoon oli pystytty tekemään paljon, sillä pitkin vuotta oli TES selvitellyt kiinnostuksen aiheita.

Puusepän verstaalla Juho Jäkälä viimeisteli porttia joka sai kauniin helmen valkoisen maalin. Vaihto-oppilaaksi tullut Alf  Sølvskæg sorvasi mölkkypelin osia, sillä se oli saavuttanut pienoisen suosion. Vaatturin verstaassa tehtiin Tonttu Tekstiilin johdolla niin vaatteita ihmisille kuin nukeille. Siellä syntyi niin lakit, kuin kylpytakit. Veera ja Verneri Verka tekivät nukenvaatteita ja niitä tuli nopeasti, sillä vaateaihiot oli leikattu jo aiemmin. Veera tykkäsi tehdä ompelutyötä vanhalla poljettavalla ompelukoneella, joka surisi omaan tahtiinsa.

Pienet tytöt tykkäsivät itsekin pukeutua prinseksaksi, joten vaaleanpunaisia tylliunelmia syntyi paljon ja prinsessaksi piti myös nukke pukea, joten Veera teki monta kaunista pukua. Neulomossa tehtiin villavaatteita Tonttu Pampulan johdolla, siellä syntyivät niin pipot, kuin villapaidat. Osa tontuista kuljetti valmistuneet lahjat varastoon, jossa ne odottelivat suuria lahjatalkoita.

Mitä tehdään huomenna. Se selviää, kun aukeaa yhdeksäs luukku.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Seitsemäs luukku

Tonttulan juhlasalissa oli pöydät siiretty seinän viereen ja neljä suurta pöytää oli nostettu keittiön oven viereen ja ne täyttyivät pikkuhiljaa voileipäkakuista, pasteijoista ja piirakoista. Tonttu Manteli toi suuren kulhon mesimarjaboolia. Lapsille oli katettu oma pöytä ja siinä oli mehua suuri kulhollinen.

Elf Stroom lausui kiitokset maittavasta tarjoulusta ja mukavasta ohjelmasta. Elfs Sala taasen esitti iloisen laulusikermän. Tämän jälkeen olikin jo tanssin vuoro, musiikista vastasi Tonttulan orkesteri, johtajanaan Tonttu Sointuva. Illan päätti kiperä tonttupolkka ja lattian vauhdikkain pari oli tuttuun tapaan Tomte Kyrktorn ja Matilda Juuristo, eikä kummankaan askelta haitannut ikä. Pikku hiljaa vierailijat ja kylän väki siirtyivät nukkumatin huomaan.

Puolilta päivin tarjottiin koulun juhlasalissa aamiaisen ja lounaan yhdistelmä, sillä tontut heräsivät eri aikoihin. Veturihallilla olivat pojat jo paikalla aamusta, sillä haluttiin varmistaa matkan teko ja varmistaa venttiililiitos vielä kerran. Väki kertyi Tonttulan asemalle ja vieraat nousivat vaunuihin. Hyvänmatkan toivotuksia ja viimeisiä keskusteluja käytiin asemalla, joten juna ei ihan kahdelta lähtenyt, niinkuin piti, mutta kiirekkös tässä enää oli, sillä juhlat oli jo juhlittu.

Mitä tapahtuu huomenna? Se selviää, kun aukeaa kahdeksas luukku.

torstai 6. joulukuuta 2018

Hyvää syntymäpäivää Suomi

Vietät jälleen vuosipäivääsi, mutta onnitella en sinua voi. On sun kansasi jaettu jälleen kahtia. On niitä, eliitin herroja ja rouvia, jotka vauraudesta nauttia voivat ja usein perin kepuleilla konsteilla. Vaan rahvas joutuu leipää jonottamaan ja monen perheen ahdinko syvä on.

Meidänpä vapautta eivät enää ole vaarat nää, sillä eliitti valtaa pois maastamme liu'uttaa unioniin repaleiseen. Meidän laulua ei ole lahtien päät, sillä vieraat kielet siellä riekkuen raikaavat. Vainojen virmat eivät ole vaienneet, sillä eliitti tänne on takki auki päästänyt väkeä vierasta, joka nyt rosvoaa ja raiskaa. Kaikkea pahaa ovat aikaan saaneet.

On merkkipäiväsi, mutta kurjaksi olet itsesi päästänyt. Missä on ryhtisi, kunniatyö? Se kadonnut on vuosien saatossa historian hämärään.

Joulukalenteri 2018 Kuudes luukku

Tonttulassa oli kaikki järjestelyt jo tehty ja nyt vaan odotettiin junan saapumista, mutta tunnettua on, että odottavan aika on pitkä. Osa tontuista vietti aikaa pajoillaan ja tehden joululahjoja, mutta puolenpäivän aikaan alkoi kukin tonttu valmistautua juhlaan. Vaikka tontun juhlapuku oli jo otettu hyvissä ajoin esille, niin huomasi yksi jos toinenkin tallukkaassansa vikaa ja Tonttu Saappaanvarella riitti töitä, kuten Tonttu Tekstiilillä. Eihän kukaan halunnut näyttää nuhjuista pukuaan.

Juna jatkoi matkaa kohti pohjoista, mutta hieman ennen Skallabyn tonttukylää alkoi olla ongelmia. Yksi venttiili vuosi ja vettä tihkui yhä enemmän ulos. Valtteri Vaara oli huolissaan ja kehoitti Simeon Sinivuorta menemään varoittamaan muita junamiehiä. Tonttu Tohvelo oli paikalla nopeasti ja totesi höyrypaineen vaarallisen alhaiseksi. Tonttu Kotitonttu juoksi nopeasti kondyktorin vaunuun, jossa oli la-puhelin. Hän otti yhteyden Skallabyn tonttukylään ja kertoi Tomte Rökhusille ongelmasta.

Pian saavuttiin kylään ja paikalle tuli seppämestari Tomte Slägga, joka totesi venttiilin liitoksen pettäneen. Piankos ammattimies vian hoisi, sillä pajalta löytyi kaikki tarpeet ja juna pääsi jatkamaan matkaa polttopuu ja vesitäydennyksen jälkeen. Junaemäntä Millisentti Mitta tarjoili vieraille ja kyytiin nousseille vieraille pipareita ja kuumaa glögiä.

Tonttu Tuikitärkeä kulki asemalla edestakaisin, sillä juna oli myöhässä. Yksi, kaksi minuutia jo, viisi tuli täyteen ja Tonttu Tuikitärkeä alkoi jo hermostua. Vielä meni viisi pitkää minuuttia ja Tonttu Tuikitärkeä alkoi jo epäillä juhlan menevän pilalle. Kunnes äkkiä kuului veturin vihellys ja juna saapui asemalle. Tonttu Tuikitärkeä oli jo valmis tenttaamaan junan miehistöä viiveestä, mutta vieraat saivat huomion toisaalle, sillä pitihän arvon vieraille tehdä vaikuttava tervehdys.

Vieraat ja kylänväki, ystävät ja sukulaiset siirtyivät kaupungin talon edustalle, jossa kuoro lauloi juhlallisen Finlandia hymnin ja lippu nousi salkoon. Kuten joka kymmenes vuosi, oli nostajina vanhat tontut ja tänä vuonna kunnian saivat Tontturouva Matilda Juuristo ja Höyry Ratakisko.

Väki siirtyi koulun juhlasaliin, jossa oli tarjolla runsas ateria. Tonttu Tuikitärkä toivotti kaikki tervetulleeksi ja Tonttu Agricola piti juhlapuheen. Oli lauluesityksiä ja Alf Søvskægin johdolla näyteltiiin Koldinghusin linnan häiden peruuntuminen, joka perustui tosi tapahtumiin, sillä huolimaton kokin toiminta oli sytyttänyt koko linnan tuleen ja vaikka aihe oli vakava, niin väki nauroi, sillä kokki ei tiennyt lämmittäneensä rikkinäistä uunia ja piikaparka yritti herättää kokin huomion. Hovimestarin peruukista kärvähti latvat ja ja mansellin lakkiin paloi reijät.

Miten juhla jatkui? Se selviää, kun aukeaa seitsemäs luukku.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Viides luukku

Tonttulassa väki oli herännyt aikaisin, sillä juhlapaikat piti koristella loppuun. Tonttu Sirkkeli ja Tonttu Kuusikulma olivat pystyttäneet juhlasaliin kuusen ja ryhtyivät sitä koristamaan. Tällöin huomasi rehtori Tonttu Agricola, joka oli myös tullut paikalle, että kynttilöiden johto oli pahasti rispaantunut ja sanoi "Noita ei kyllä parane asentaa, sillä palon vaara on suuri."

Tonttu Sirkkeli tutki myös johtoa ja huomasi useamman heikon kohdan. "Nyt ei auta kuin soittaa TVS:lle ja tilata uudet kynttilät." ja näin myös tehtiin. Asentaja Olli Ohmi lupasi tuoda kynttilät hetimmiten ja ei aikaa mennyt kuin hetki, kun uudet kynttilät saapui. Olli Ohmi sanoi: "Nyt on tuliterät kynttilät johtoineen ja minä vien nämä vahat jätekeräykseen." Tonttu Sirkkeli kiitteli ja sanoi keittiön tarjoavan pientä purtavaa.

Kun kuusi oli koristeltu ja muut koristeet sekä penkit ja pöydät saatu paikoilleen, niin Tonttu Suopayrtti apulaisineen kuurasi paikat putipuhtaiksi ja levittivät pöydille valkoiset liinat ja asettivat kynttilät pöytään. Keittiössä oli täysi tohina päällä, sillä Tonttu Mantelin johdolla tehtiin viimeisiä valmisteluja tarjoiluiden suhteen. Voileipäkakut saivat päällysteen ja vanha Tontturouva Matilada Juuristo teki kauniita koristeita niiden päälle, sillä olihan hän ollut konditorimestari ja nykyisin teki vain pikkujuttuja, kun ikääkin jo oli.

Riku Rohtoyrtti, Samu Sirkkeli ja Pekka Pykälä kantoivat astiat pöytiin ja Tonttu Suopayrtin johdolla ne asetettiin paikoilleen. Pihalla harjoiteltiin lipunnostoa ja juhlasalissa kuoro harjoitteli lauluja Tonttu Sointuvan johdolla.

Junaan oli Lappeenrannasta tullut kyytiin Prinsessa Armadan konemestaritonttu Tonttu Ankkuri ja kaupungintalon tonttu Jussi Vaala. Miehistö veturissa vaihdettiin ja vuoroon astuivat Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu. He olivat hyvin levänneet ja syöneet tukevan aterian ravintolavaunussa. Tonttu Tohvelo oli puhunut paljon Leka Muurikiven kanssa.

Juna jatkoi matkaa Helsingin satamaan, josta kyytiin nousi Tallinnan vanhankaupungin mestaritonttu Vana ja Latviasta Elfs Sala. Matka jatkui lentoasemalle, josta kyyntiin nousivat Elf Stroom ja Elf Slotsholmen, molemmat Hollannista sekä Alv Hoff Norjasta. Matka jatkui Turun satamaan ja viimeiset vieraat nousivat kyytiin. Juhlien vakiovieras Tomte Kyrkitorn, joka ei jättäisi Tonttulan itsenäisyysjuhlia väliin mistään hinnasta sekä Tomte Slott. Juna lähti matkaamaan yötä myöden kohti Tonttulaa

Sujuuko kaikki kommelluksitta? Se selviää huomenna, kun aukeaa kuudes luukku.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Neljäs luukku

Juna oli puksutellut Savonlinnaan, josta nousi kyytiin vanha tuttu, Leka Muurikivi yhdessä Kerimäen kirkontottu Tonttu Kalkin kanssa, joka ihasteli vaunujen puhtautta, sillä hänelle kirkon puhtaus oli kaikki kaikessa ja erityisesti ehtoollismaljojen kirkkaus. Matkaa jatkettiin heti eteenpäin ja matka jatkui kohti Lappeenrantaa.

Tonttulassa oli väki herännyt varhain, sillä työtä oli vielä paljon ja moni toive toteutumatta. Tonttuisi Juho Jäkälä tallusti puusepän verstaalle Kalle Kuusikulman kanssa, jolla koulun päättymisestä oli puolitoista vuotta ja puusepän työt kiinnostivat kovin nuorta tonttua. Puusepän verstaalla oli jo vanha hienopuuseppa Tonttu Kutterinpuru, joka jakoi tehtäviä paikalla olleille tontuille. Tonttu Kutterinpuru valvoi Kalle Kuusikulman työtä ja syksyn aikana hän oli opetellut sorvaamaan pieniä töitä. Nyt olivat työn alla seitsenhaarainen pöytäkynttelikkö ja Kalle oli tehnyt vasta yhden sellaisen ja Tonttu Kutterinpuru oli todennut, että voit viedä sen kotiisi, mutta lahjaksi tuosta ei vielä ole.

Kalle ryhtyi nyt tarkasti tutkimaan puuaihioita ja sorvaamaan pystypilaria. Toisella sorvilla työskenteli Juho Jäkälä, joka oli tehnyt jo vuosia puusepäntöitä ja toivoi joskus pääsevänsä mestarisarjaan, kuten Tonttu Kutterinpuru. Keskittyneesti hän valitsi puiset aiheet ja ryhtyi sorvaamaan kauniita ja siroja pilareita. Ne oli tarkoitus tulla portiin, sillä eräs lapsukainen oli toivonut porttia portaisiin, ettei perheen pikkukoira putoa niihin. Tonttujen erikoisselvitysosasto eli tutummin TES oli käynyt katsomassa kodin yleisilmettä ja porttia rakennettiin kotiin sopivaksi kaikin puolin.

Ketä tulee kyytiin huomenna ja kuinka Tonttulassa sujuu? Se selviää, kun aukenee viides luukku.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Kolmas luukku

Tonttu Tohvelo oli noussut yöllä, jotta veturin höyrypannun alla pysyy tasainen pieni valkea, jota suurennetaan aamulla, jotta saadaan riittävästi höyryä matkantekoa varten. Yhdessä Tonttu Kotitontun kanssa tarkastivat vielä aamutuimaan veden määrän. Halkovaunu oli täynnä, sillä nyt lämmitykseen käytetyt halot oli otettu veturihallin pinosta.

Aamulla paikalle saapui Millisentti Mitta, Anniina ja Aukustiina Manteli, Valtteri Vaara, Simeon Sinivuori, Anni Suopayrtti ja vielä kaverukset Joonas Porosuksi ja Toomas Suopunki, jotka auttoivat veturissa pitkillä matkoilla, jotta pata porisee koko vuorokauden.

Millisentti ja Anni keittivät kahvit ja tekivät voileivät. Anniina ja Aukustiina keittivät puuroa. Ravintolavaunussa he söivät yhteisen aamiaisen ja olihan Tonttu Tohvelolla ja Tonttu Kotitontulla jo nälkä, sillä yö oli valvottu höyrypannua hoitaen. Sammalla käytiin läpi matkasuunnitelmaa ja ensimmäinen pysähdyspaikka oli Savonlinna ja sieltä matka jatkui Lappeenrantaan.

Puoli kahdentoista aikaan kerääntyi joukko kyläläisiä saattamaan junaa ja luonnollisesti paikalla oli kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä, joka tohkeissaan muistutti aikatalulusta Tontturouva Tuikitärkeä laittoi kätensä miehensä hartioille ja totesi: "Kyllä junan väki osaa tehtävänsä ja huolehtivat matkan tarpeet." Tonttuisi Juho Jäkälä totesi: "Eiköhän ole aika mennä pajoille, sillä vielä on paljon lahjoja tekemättä ja aika käy vähiin." Juna vihelsi iloisesti lähtiessään ja tontut menivät kukin verstaalleen. Juholla oli menossa tarkka sorvityö.

Missä juna huomenna ja mitä sorvaa Juho? Se selviää, kun aukeaa neljäs luukku.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Toinen luukku

Tonttu Tohvelo heräsi aikaisin, jotta saisi aamiaisen rauhassa syödä. Hän kun oli niitä tonttuja, joille ylösnouseminen ja herääminen ovat kaksi eri asiaa. Kahvia juodessaan hän jo päässään pohti junan mahdollista reittiä, jotta muistaisi puutavaran ja veden täydennyspisteet. Toki ihmisten rautatieasemien yhteydessä niitä oli, mutta käytännön syistä, niitä käytettiin vain aamuöiden tunteina.

Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu lähtivät kävelemään veturihallille ja siinä pohtivat, ketä tänä vuonna tulee vieraiksi. Tonttu Kotitonttu toivoi tapaavansa uudelleen Alf Slotsholmenin, joka niin taitavasti kertoi tarinoita. Tonttu Tohvelo taas toivo Leka Muurikiven, joka tarinat Olavinlinnasta ja kaupungista itsestään olivat mainioita. "Ainakin se tarina leipurista oli hauska": totesi tonttu Tohvelo ja ystävykset purskahtivat nauruun.

Junahallille tulessa he kuulivat kovaäänistä keskustelua ja ylinnä kaikui Millisentti Mitan kimakka ääni, jota säesti Anniina ja Aukustiina Manteli, kaksostytöt, jotka toimivat junassa leipureina ja ruuanlaittajina. Tonttu Höyry Ratakisko ja Tontturouva Ratakisko olivat myös paikalla. Ääntään kuuluviin yritti Valtteri Vaara, yhdessä Simeon Sinivuori. Tonttu Kotitonttu kysyi: Mikä on nyt toran aiheena, tietää tahtoisin?

Kaikki alkoivat puhua yhteen ääneen, mutta Tonttu Kotitottu sanoi napakasti, että yksi kerrallaan. Näin päästiin selville, että vaunujen saranat olivat vielä voitelematta, mutta eilen ei ollut mahdollista, siivouspuuskassa sinne mennä. Tontturouva Ratakisko sanoi: "Millisentti, tiedän, että junaemännän työ on sinulle kaikki kaikessa, mutta siinä tarvitaan mielenmalttia, jotta koko porukka voi tehdä työtä koko junan eteen." Millisentti oli pahoillaan, mutta toivoi, ettei juna likaannu rasvauksen aikana. Simeon Sinivuori ja Tonttu Tohvelo vakuuttivat, että sotkua ei tule, sillä mahdollinen ylijäämä pyyhitään tarkoin pois.

Sovussa taas totesi Tonttu Höyry Ratakisko ja siirtyi katselemaan, kun Tonttu Kotitonttu ja Valtteri Vaara alkoivat tehdä sytytysvalkeaa höyrypannun alle. Tontturouvat Ratakisko oli siirtynyt ravintolavaunuun ja loi tyttöihin tyytyväisyyttä huokuvan katseen. "Täällä on todella kaunista ja siistiä": sanoi hän. Tulen puhistessa pannun alla pyyhälsi paikalle kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä ja ojensi kuoren matkasuunnitelmasta. "Lähtö huomenna, kello kaksitoista, tasan": sanoi Tonttu Tuikitärkeä tohkeissaan.

Minne vie junan matka? Se selviää, kun aukeaa kolmas luukku.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018 Ensimmäinen luukku

Tonttu Tohvelo oli herännyt kaamosaamuun, jota valaisivat kauniit revontulet. Hän laittoi puuhellaan valkean ja ryhtyi tavalliseen tapaansa keittelemään aamupuuroa ja mieluisintan eli ohraryynipuuroa. Sen seuraksi oli eilen keitettyä karpalokiisseliä, jotka yhdistelmänä oli Tonttu Tohvelon ehdoton suosikki.

Puuron ja kahviveden kiehumista odotellessa hän leikkasi kauraleivästä pari tuhtia siivua, sivalsi voita pintaan ja asetti juustosiivun päälle. Aamiaisen valmistuttua hän söi kaikessa rauhassa ja lueskeli Tonttulan Sanomia. Kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä kertoi lehden sivuilla tulevasta itsenäisyyspäiväjuhlasta ja hössötti aisan suhteen, kuten muinakin vuonna ja kaikki kyläläiset kyllä tiesi, että Tonttulan väki hoitaa juhlat kotiin ihan kuin ennenkin.

Tonttulan Oma Palolaitoksen eli tutummin TOP, palopäällikkö Tonttu Vesitonttu varoitteli jälleen avotulen käsittelystä ja Tonttu Tohvelon posket lehahtivat kirkkaan punaisiksi muistaessaan oman tohelointinsa lyhydyn kanssa ja Tonttu Vesitontun vakavat sanat. Onneksi vuosien aikana on jäkälä taasen kelopuuhun kasvanut, joten mustat läikät ovat lähes piilossa. Siellä oli myös mainos Tonttulan Soitu ja Valo sähköyhtilötä, jossa mainostettiin turvallisia ledikynttilöitä ja soihtuja. "Tuollainen ledisoihtu voisi olla kiva tuossa portaan vieressä, sillä lyhty portaiden vieressä on vaaraksi": tuumi Tonttu Tohvelo.

Aamiaisen jälkeen Tonttu Tohvelo tiskasi astiat ja pukeutui, sillä oli aika lähteä veturihallille. Yhdessä ystävänsä ja naapurinsa Tonttu Kotitontun kanssa he kävelivät veturihallille, sillä oli tehvä viimeiset valmistelut, sillä eihän junan lähtöön ollut montaa päivää. Veturmiesten toinen pari, Valtteri Vaara ja Simeon Sinivuori, olivat jo paikalla. Pojat ryhtyivät yhdessä lastaamaan halkoja vaunuun ja pyrkivät olemaan kaukana pölyhuiskujen täyttämistä vaunuista.

Millisentti Mitan johdolla tytöt puhdistivat viimeisetkin pölyhiukkaset paikoilta ja varmistivat, että kaikki kuivaruokatuoteet ovat paikoillaan ja paikkaukset tiiviitä. He petasivat makuuvaunujen vuoteet raikkailla lakanoilla, sillä petivaatteet täkkejä myöten olivat olleen yön ulkona tuulettumassa ja pikkupakkanen oli ne raikastanut.

Mitä tapahtuu huomenna. Se selviää, kun aukeaa toinen luukku.

perjantai 30. marraskuuta 2018

Prologi joulukalenteriin 2018

Muistattehan viime vuodelta Tonttulan kylän ja sen tonttukaverukset Tonttu Tohvelon ja hänen ystävänsä Tonttu Kotitontun sekä joukon muita kylän henkilöitä. Huomenna aukeaa jälleen kalenterin ensimmäinen luukku ja saamme jälleen palata tonttujen touhuihin.

Vuosi on Tonttulassa vierähtänyt, joten kerron hieman tapahtumia vuoden varrelta, joten pääset tarinaan mukaan vaikka viime vuonna et kalenterin luukkuja avannutkaan.

Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu olivat huoltaneet vanhaa höyryjunaa ja sen vaunuja, jotka kesäsesongin aikana teki tilausliikennettä naapurimaista kotimaahan ja takaisin. Näin tontut vierailivat ystävien ja sukulaisten luona helposti.

Pikkutontut Juuso Jäkälä ja Kalle Kaarna jatkoivat kesän aikana kalastuksesta ja sienestyksestä. Heitä opetti Tonttu Lohipyrstö ja Rehtori Agricola tai Tonttu Sammalrikko, joka oli Tonttulan terveydenhoitaja ja tunsi yrtit ja kasvit. Tuuli Tunturipurosta kehittyi todellinen kalastuksen mestari, niin järvillä, joissa kuin merellä, sillä kesällä hän pääsi Norjan vuonoille kuningaslohia pyytämään ja toi tullessan suuren saalismäärän Tonttulaan.

Tonttulan koulun rehtorilla Tonttu Agricolalla oli paljon puuhaa, sillä kouluun oli tullut vaihto-oppilas Tanskasta. Alf Sølvskæg tuli Tonttulaan kouluun, sillä oma ala oli vielä haksessa. Veljänsä toimi kotilinnan, Koldinghusin; kellomestarina ja Alf Sølvskæg kiinnosti kovin kellon kuorien kunnostus ja Tonttulassa tiedettiin olevan paljon osaamista hienopuusepän töistä.

Tonttula koko väki osallistui sadon viljelyyn ja kokoamiseen. Tonttu Sammalrikko, lääkäri Tonttu Rautayrtti sekä tonttunuoret Sanni Sammalrikko ja Riku Rautayrtti olivat perustaneet kunnon yrttitarhan ja Tonttu Juureva, Tonttulan vihanneksesta oli hoitanut huolella kasvihuoneita ja juuresmaita yhdessä Sepastia ja Samu Suopayrtin avustuksella, sillä molemmat tontut olivat hyvin kiinnostuneita kasvien kasvattamisesta ja olivat olleet jopa Tonttu Jauhopeukalon opissa viljojen viljelyn merkeissä, mutta eivät vielä tienneet, että kumpi osio veti puoleensa enemmän.

Syksy koitti ja se merkitsi sadonkorjuuta, marjojen ja sienten keruuta, säilömistä ja monta, monta puuhaa talven varalle. Koulun parkettikosmetologinen osasto Tonttu Suopayrtin ja Anni Suopayrtin johdolla siivosi kesän jäljiltä Tonttulan koulun tilan ja oppilaat aloittivat perustietojen ja -taitojen opiskelun. Rehtori Agricola toivotti jälleen uudet ja vanhat oppilaat tervetulleeksi uudelle lukuvuodelle.
Huomenna aukeaa ensimmäinen luukku ja näemme mitä ystävämme touhuavat, tänä vuonna.


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Syy vai seuraus

Olen pohtinut paljonkin demokraattien presidenttiehdokkaan, Hilary Clintonin viestiä eurooppalaisille päättäjille, jossa patistetaan Eurooppaa laittamaan maahanmuuttoasiat kuntoon, jotta pystytään hillitsemään oikeistopopulistien nousu Euroopassa. Mietin onko Hilary nyt oikeasti tosissaan ja myöntääkö hän tahdikkaasti syy - seuraussuhteen, jos näin on, niin hän on kaukaa viisas.

Monissa maissa ovat nostaneet päätään kansalliset puolueet ja presidentit. "Trumpilaisuus" tuntuu leviävän kulovalkea tavoi maasta toiseen ja kansa vaatii päättäjiltä tekoja kansan - ei koko maailman eteen. Etenkin kun tulijavirrat ovat tuoneet moniin maihin epätervettä ainesta, joka näkyy terrorismina ja eriasteisena rikollisuutena. Meillä Suomessakin on raiskaus ja huumetuomiolla useimmin 2015 invaasion tuomia, kuin kotimaisia tekijöitä.

Monessa maassa on perinteistä työtätekevä keskiluokka ollut ahtaalla jo vuosia, sillä monet työt ovat valuneet ulkomaille ja etenkin halpatyömaihin. Myös verotusaste ja asumiskulut ovat karanneet käsistä, eikä palkka tahdo riittää edes säälliseen elämiseen. Samalla on jouduttu katselemaan kun maahantulijat on nostettu jalustalle täydellä ylläpidolla ja moisen arvostelu onkin sitten todella pahasta, ellei itse perkeleestä.

Kukaan ei ole kertonut tulijoiden aiheuttamaa todellista hintalappua eli summat vaihtelevat paljon ja ainakin minun mielestäni nämä vastaanottokeskukset ovat vain osa ihmiskauppaa, joka harjoittavat salakuljettajatkin. Kuitenkaan tulijoilla ei monestikkaan ole suojelun tarvetta ja hylsyjä on jaettu, mutta palautukset lähtömaihin takkuavat ja meidänkin maasa on paljon (määrästä ei taida olla kuin arvioita) niitä ,jotka ovat painuneet maan alle ja tunnolliset yhteisöt, kuten kirkko ja SPR ovat avanneet suojelukanavan laittomasti maassaoleville ja onhan Helsingin kaupunki ollut myös varsin toimelias tässä asiassa.

Lainaan hieman Hilarya: "Ihailen sitä suurta ja myötätuntoista lähestymistapaa, jonka erityisesti Merkel ja hänen kaltaisensa johtajat ottivat, mutta mielestäni Eurooppa on nyt tehnyt oman osansa ja sen on lähetettävä erittäin selkeä viesti: "Emme voi jatkaa turvapaikan ja tuen tarjoamista"." Loppulause on mitä loistavin, mutta alku kertoo jo syyn eli tuo suuri ja myötätuntoinen lähestyminen tulijoita kohtaan, mutta todellisuudessa se on ollut kultaisella kädenpuristuksella oleva tervetulotoivotus.

EU yritti ratkaista maahanmuuttokysymyksiä, mutta maat ovat niin ristiriitaisia, että tulos oli yksi tyhjän kanssa. Maat, jotka ovat valinneet kansallistien eivät ymmärtäneet "merkkeliläisyyttä" ja päin vastoin. Tällä tavalla ei pystytä asioita sopimaan ja Hilaryn mielestä kävi näin: "
Eurooppa tarvitsee tiukemman lähestymistavan ilmiöön, joka auttoi Trumpia ja Brexitiä." Ja niin kauan, kun EU on takki leväällään, nnin oikeistopopulistit tulevat nousemaan yhä useammassa maassa, vaikka Hilary ei ajatukselle kylläkään lämpene vaan kokee sen uhaksi demokratialle. Mutta miten se voi olla uhka demokratialle, sillä vaalit ovat lännessä vapaat ja ihminen saa äämestää vapaasti ehdokasta ilman rynkyn piippua niskassaan, joten eikö tämä ole demokratiaa parhaillaan.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Kynttilät saastuttavat jälleen

Nyt on taas se aika, jolloin pimenevää iltaa on mukava valaista kynttilöin ja jälleen ilonpilaajana toimii dosentti Raimo O. Salonen, joka kertoo jälleen siitä, kuinka haitallisia pienhiukkasia siitä syntyy. Kirjoitin aiheesta jo 2011, joten jos sen joku haluaa lukaista, niin löytty joulukuusta 2011

Nyt kirjoitetaan siitä, että kynttilät ovat Raimon mielestä syypäinä lasten infektiokierteeseen. Tämä koskee etenkin alle 5-vuotiaita, mutta myös isommilla lapsukaisilla. Olisikohan Raimolta päässyt unohtumaan se, että pienen lapsen vastustuskyky on vielä heikko ja virukset sentään muuttuvat jo puolessa vuodessa toiseksi, aiheuttaen lenssuja.

Lainataan hieman: "Yleisiä oireita polttoperäisistä pienhiukkasista altistumiselle ovat nenän ja kurkun ärsytys, poskionteloiden tulehdukset, yskä sekä hengenahdistus. Myös riski sairastua vakavampiin infektioihin kuten bakteeriperäiseen keuhkoputkentulehdukseen tai keuhkokuumeeseen kasvaa." Ehdottamasti pienhiukkasten syytä. Lienen saanut hyvin harhaoppisen koulutuksen anatomiasta ja fysiologiasta sekä mikrobiologiasta, sillä olen ollut siinä harhaluulossa, että tauteja aiheuttavat virukset, bakteerit ja sienet. On todella hyvä, että meitä harhaoppisia valistetaan.

Raimon mielestä on turvallista polttaa kynttilää enintään kaksi kertaa viikossa, parin tunnin ajan ja enintään kaksi kynttilää. Jotenkin tuli mieleeni ruokatarvikkeet, jotka ovat, kukin vuorollaan, täysin pannassa, rajoitetusti syötäviä tai peräti suositeltavia. Nyt olen ennenaikaisen kuoleman (miten voin kuolla ennen kuin aikani on?) uhan alla, sillä minulla palaa peräti viisi kynttilää ja varmasti sairastun ainakin heinänuhaan ja jonkinlainen sammakkovitsaus on vielä tulossa, sillä aion laittaa uuniin vielä valkean ja tästä Raimo vetää yhtä paljon herneitä nenään, kuin Pekka Puska joulusilakoistani, jotka ovat vanhan ajan tönkkösuolattuja.

Takka ja puulämmitteinen sauna ovatkin Raimolle jo täysi kauhistus ja asuin alueellamme värähtävät pienhiukkasmittarien viisarit kaakkoon, sillä korttelimme jokaisessa talossa on lämmitettävä tulisija. Yksi talo ei saastuta, sillä se on ollut asumaton jo toistakymmentä vuotta. Itse lienen suurin saastuttaja seitsemällä tulisijalla. Erityisen haitallisia ovat pienet, vanhat asunnot, jossa ilmanvaihtoa ei ole tai se on hyvin tehoton. Olen siis ilmiselvässä vaarassa, sillä päärakennus on vain 88 neliön kokoinen ja varustettu neljällä tulisijalla. Olohuone vain 19 neliöö, iso pystyuuni ja kynttilöiden vakiopolttopaikka. Tosin meillä syttyy kynttilä myös 1,7 neliöisessä vessassa, kun sähköt eivät kulje.

Lainataan taasen: Etenkin vanhojen talojen pienissä asunnoissa lukuisien kynttilöiden palaminen yhdistettynä takkaan ylittää Salosen mukaan katutason liikenteen päästöt helposti. Yllättävä variaatio loytyy tuosta vanhasta kirjoituksesta, sillä katutason päästöt olivat sen mukaan vähäisempiä ja paljon.

Led valoja myös Raimo suosittelee ja mitä huvittavinta, seuraavaa: "Parvekkeen ikkunan läpi on mahdollista ihailla isojen värikkäiden kynttilöiden runsastakin polttamista ilman, että hiukkaspäästöt valtaavat sisätiloja." Ainoa vaan, että monissa taloyhtiöissä moinen on täysin kiellettyä. Pah ja minä poltan kynttilöitä edelleen ja nautin niistä, kuten uunin lämmöstä, olen siis ja pysyn metsäsuomalaisena.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Haamuhoitajat

Nyt on tarkastuksissa huomattu, että yksityisellä hoivasektorilla työvuorolistoilla työntekijöitä, joita ei ole olemassa.  Nämä ovat tullleet ilmi, niin henkilökunnan kautta, kuin virallisissa tarkastuksissa. Enemmistönä ovat yksityiset vanhusten hoitoon keskittyvät yritykset. Toiminnalla pyritään pimittämään vajaamiehistöllä käyvä paikka ja tunnettua on, että mitoitukset ovat jäljessä reilut parikymmentä vuotta. Tämä johtuu siitä, että ihmiset elävät pidempään ja pidemmän elämän myötä sairaudet lisääntyvät ja hoivan tarve on suurempi.

Tiedän, miltä tuntuu, kun miehitys on vajaa ja omalla osastolla näin on tapahtunut, kun on jyllännyt kunnon lenssu tai vatsatautiepidemia. Sellaisen vuoron jälkeen oli niin kroppa kuin mielikin ihan rikki, poikki, puhki. Epidemia-aikana, kun sijaisia ei ole saatavana, niin itse joutuu venymään pitkälle. Osastolla kun on pari hasuua hoitajaa, niin vain perusasiat saadaan hoitoon. Pesut jäävät kylläkin naaman pyyhintään ja genitaalialueen pesuun. Kun perustarpeet oli tyydytetty, niin sairaanhoitja hoiteli vielä haavat ja minä apuhoitajana suoritin laitosapulaisen työt eli osasto jotenkuten putsplank ja roskat pois. Sitten olikin jo korkea aika hakea lounaskärryt keittiöltä. Ruokailuhetki ei ollut hyvä, sillä syötettäviä oli monta ja ensimmäinen ryhmä sai tuli kuuman aterian ja loppuporukka kylmän (toimituksen huomautus eli tämä oli aikana ennen mikroaaltouuneja).

Ihmetellään kovin hoitajien uupumista, mutta jos vajaalla miehistöllä painetaan pitkään, niin kyllä se alkaa tuntua hoitajassa kuin hoitajassa. Vielä kun kokee, ettei aikaa ole hyvätasoiseen työhön, niin palaa pohjaan myös mielenkiinto työtä kohtaan, joka on enää liukuhihnamaista suorittamista. Valviran ylläpitämässä Terhikki rekisterissä on valtava määrä hoitajia, kuten itsekin, jotka eivät enää tee hoitajan työtä. Pikatarkastuksella omalla nimelläni (on sitten todella yleinen) sain satakunta hoitajaa ja mietin, etten tasan varmasti ole ainoa ja kun rekisteri vielä paljastaa syntymävuoden, niin muutama ainakin oli jo eläkkeellä ollut useamman vuoden. Tästä listasta on hyvä repiä haamuhoitajia, sillä ne ovat ainakin todellisia Jaska Jokuseen verrattuna.

Haamuhoitajahommasta otti sitten herneet nenuun Hyvinvointiala HALI ry, joka viittasi läheiseen Halloweeniin, kun jossain oli tuotu esille, että työvuorolistalla olisi käynyt duunia hoitamassa parit vainajat. Itse olen laittanut piltkälti toistasataa vainajaa urani aikana ja voin vakuuttaa, ettei yksikään ole osastolle tullut harhailemaan. He vetoavat mm. siihen, että listan suunnitteluvaiheessa ei vuokra- tai sijaistyöntekijän nimi ole tiedossa ja opiskelijoiden aikataulut elävät, joten nimi voi vaihtua. Liekö ennen toisin (toimi kylläkin jo ATK-aikana), sillä virallisella listalla oli ainoastaan vakihenkilöt ja pitkäaikaiset sijaiset. Lyhyisiin työsuhteisiin oli erillinen lomake, joka täytettiin vasta, kun sijainen oli tiedossa.

Hali ei myöskään pidä Suomen perushoitajaliiton (SuPer) kampanjasta, että haamuhoitajia ilmoitetaan. Täten lainataan: "Superin varsin "halloween-henkinen" kampanja tähdännee lähinnä hoitajien määrän lisäämiseen ja luottamushenkilöpulan paikkaamiseen." Kun mietin omaa lasarettiani ja omaa osastoa, niin hallinnollista henkilökuntaa on vuosien saatossa kyllä tullut lisää, mutta varsinaisen hoitotyön väkimitoitus oli potilasta kohden yli kaksikymmentä vuotta sama. Potilaiden hoidettavuus nousi jyrkästi, joten voitte arvata, että enää ei potilaille luettu aamun avisiisia tai paikallissanomia. Istuttu rauhassa juttelemaan päiväkahvilla, juoden itsekin kahvia. Tahti muuttui ja ruokatauko oli nopea ahmiminen ja usein pureskelit leipäpalasta epätoivoisesti pienemmäksi, että ehdit nielaista ennen kutsuun vastaamista. Potilas/hoivattava asetelma on jäänyt päättäviltä tahoilta huomaamatta. Suorittavan työn tekijät toimivat täysin kykeneväisyytensä ylärajalla ja tähän tulee saada loppu.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Pieni tarina II

Alisa on hieman yli kuusikymmenvuotias vireä rouvashenkilö. Hän asuu yksin omakotitalossa, jonka yhdessä puolisonsa kanssa ammoin rakensivat. Puoliso menehtyi työmaallaan sydäninfarktiin pari vuotta aiemmin. Alisa nukkui yhä suuressa pari vuoteessa ja surun hälvettyä hän havaitsi olevansa punkan valtias. Parisuhteen suurin sota käytiin aina punkassa eli se, kenellä oli peitot ja tyynyt, joita sitten vuoron perään kiskottiin itselle.

Oli isänpäivän aatto ja Alisalle tuli ongelma, sillä puolison jälkeensä jättämä partakone oli hajonnut ja eihän sitä lasten tykö voi mennä sänki leuassa. Alisa tuumasi: "Ei ole vanhaksi tulemista. Ensin alkoi reistata termostaatti ja nyt pitää leukakin ajella kerran päivässä, niikuin Mikko teki."

Alisa ajatteli, että olipa hyvä kun levisi nyt, sillä varmaan marketissa on valikoima partakoneita, kun isäinpäivä on koittamassa. Hän meni suureen markettiin ja siellä vimpainosastolle. Hetken katseltuaan hyllyjä, hän löysi etsimänsä, mutta niitä oli yhtä monta mallia, kuin ohitetulla kännykkähyllyllä. Ei auta, tuumi Alisa ja lähti etsimään myyjää. "Saman ryhmän tuotteita on kymmenia, ellei peräti satoja, mutta myyjiä ei näy, manasi Alisa puoliääneen.

Hän marssi lihatiskille ja kysyi siltä neuvoa, sillä lihatiskillä on aina myyjä paikalla. Lihatiskin nuori tyttönen kaivoi puhelimen ja soitti. Kertoi, että teknisen osaston myyjä tulee tähän. Eikä mennyt kauaa, kun vanttera nuori poika saapui paikalle ja kysyi: "Kuinka voin auttaa?" Alisa kertoi tarvitsevansa partakoneen.

He menivät koneiden luokse ja nuori poika ryhtyi tenttaamaan välittömästi. "Ajetaanko parta suihkussa, joten tässä on vedekestävä. Onko puolisonne parta ohut vai paksu, sillä se vaikuttaa valintaan. Onko puolison iho herkkä, sillä tämä on ihoystävällinen malli. Onko kylpyhuoneessa pistorasia vai haluaako puolisonne ladattavan." Tässä kohtaa Alisalla ns. kilahti ja tokaisi pojalle: "Minulle, vanhalle akalle se tulee ja pitää olla kuten tämä"  ja kaivoi veskastaan vanhan, rikkimenneen. Nuori poika oli lehahtanut tulipunaiseksi ja pyysi saada katsoa vanhaa. Hieman nolona sanoi poika: "Tämä on samanlainen, mutta tässä uudessa mallissa voidaan terät pestä vedellä."

Alisa otti rasian vastaan ja tunki vanhan koneen veskaansa. Hän kiitti poikaa avusta ja marssi kassalle, jossa nuori iloinen tyttönen toivotti hyvää isäinpäivää, kun ostos oli maksettu ja esitti vielä, että puolisosi on varmaan tyytyväinen lahjaansa. Alisa vain hymyili ja arveli puolison olevan tyytyväinen taivaassa, kun oli niin hyvän partakoneen ostanut ammoin, että rouvallekin sellainen kelpasi.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Tuhoon tuomittu turvaamistehtävä

Katselin tuossa hetki sitten MOT:n ohjelman rauhaturvaajista Afganistaniassa ja eilen luin kirjasta, joka täytyisi lukea eli Timo Lieneen kirjoittama kirja Irtoviiksimies - Erään suomalaisen sotilastiedustelijan elämä. Hänkin oli ollut Afganistaniassa.

Afgannistan on ollut nykyisessä sotatilassa vähintäänkin 1970-luvulta alkaen ja rähinä jatkuu. Tätä ennenkin on maa ollut sotimisen kohteena. Tosin en ymmärrä, kuka viitsii tapella maasta, joka on pääasiassa vuoria ja kalliota. Vähäisellä viheriöivällä alueella loistavat ooppiumunikot. Liekö muinainen kulkutien hallinta sitten syynä. Se kyllä on tasavalta, mutta demokratia loistaa poissaolollaan ja vaalit ovat vapaat, mutta vilpilliset. Voittajaksi taitaakin nousta se, jolla on eniten asekalustoa.

No, YK on sitten lähettänyt sinne rauhanturvaajia parikymmentä vuotta vaikka maassa ei ole rauhaa, jota turvata, vaan operaatiot ovat pääosin sotilaallisia. MOT:n ohjelmassa arvottiin operaation hintalappua ja lopulta kukaan ei osannut sanoa, kuinka paljon tuo "rauhan turvaaminen" on kustantanut suomalaisille veronmaksajille. Miljardeista kuitenkin on kyse. Kuitenkaan ko. tehtävää ei olla kuoppaamassa vaikka suo on loputon. Tämä taas johtuu siitä, että rauhanturvaajat ovat YK:n alaisuudessa ja tuo riitaisa mastodontti ei hevillä käänny, ei tunnusta tappiotaan eikä muutoinkaan munauksiaan.

Afrikan ja Vähä-Aasian maat painivat samassa sarjassa eli jatkuva sotiminen, korruptio, väestön liikakasvu, kehittymätön infrastruktuuri, onneton koulutustaso, toimimaton oikeuslaitos ja vielä huonommin toimiva poliisilaitos. Useilla, näistä maista on luonnonrikkauksia, mutta niitä hyödynnetään heikosti tai sen tuotot menevät vain tiettyihin taskuihin. Demokratiaa ei ole ja erilaiset heimot pitävät yllä jatkuvaa sotatilaa, jota ei paranna lainkaan islamistiset järjestöt ja pahimpien höyrypäiden ylläpitämä sharialaki, joka ei ole kovinkaan kaukana Hammurabin lainsäädännöstä. Liekö syynä, että Hammurabi hallitsi naapurivaltiota.

MOT:n ohjelmassa tuotiin esiin myös muualla maailmassa ollut ikävä ilmiö. Ohjelmassa yksikään ex-rauhaturvaaja halunnut kertoa nimellään tai naamallaan, mutta heitä tai heidän perheitään on uhkailtu. Uhkaajat ovat Afganiasta tai lähinaapureista tulleita "pakolaisia", joihin poliisi ei ole päässyt käsiksi, sillä prepaid-liittymin varustetut puhelimet ja internetyhteydet ovat vaikeita jäljittää.

Sitten lainaan Timo Lieneen ajatuksia Afganistanin rauhaturvaoperaatiosta: "Sieltä on pakko perääntyä, mitä nopeammin sen parempi. Ikivanha heimorakenne, joka yhä vallitsee, takaa sen, ettei afgaaneja mikään voisi kiinnostaa vähempää kuin lasten pakkoavioliitot, verikosto ja huumeiden viljely. Niin oli aina ollut ja afgaanit elävät vain tätä päivää, tiivistää Liene." Täten rauhaturvaoperaatio on täysin turhaa hommaa, sillä eivät ne vuosituhansiset tavat minnekkään katoa. Siellä tehdään aina, niin kuin ennenkin on tehty ja piste.

Miksi valtiomme syytää verorahoja täysin turhaan operaatioon? Tähän en selkeää vastausta saanut MOT:n ohjelmassa haastatellulta puolustusministeri Jussi Niinistöltä. Lausuma oli ympäripyöreää sepitystä kansainvälisestä yhteistystä, kriisin hallinnasta ja kokemuksesta. Ei ollut kovinkaan vakuuttava esitys, mutta eipä sitä uuvatilta voi odottaakaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Se ei luonnollisesti käy tietyille piireille, että kerätään kamamme ja pitäkää tunkkinne. Tämä toisi myös ongelmaksi uudet islamistiset ääriliikkeet 11/9 saisi taasen jatko-osia.  Alueen vähemmistöt ovat jo nyt heikossa asemassa, joten se vain pahenisi. Käy kuten tuolle pakistanialaiselle naiselle, Asia Noreen Bibi, joka tuomittiin jumalanpilkasta kuolemaan. Tosin paikallinen korkein oikeusaste vapautti, mutta islamistit vaativat nyt tuomareidenkin päitä vadille. Pitäisikö ensin evakuoida vähemmistöt ja jättää maa sitten omilleen?

Olen myös miettinyt paljon esillä olleesta kolonialismistä, joka nyt on ollut kovin muodikas aihe eräissä piireissä ja jokainen valkoinen kantaa nyt taakkaa sen aiheuttamista ongelmista maailmalla. Kuitenkin on nähty, että näihin maihin, jo ammoin syydetyt kehitysapurahat ovat valuneet Kankkulan kaivoon. Kolonialismin jälkeen ovat useat maat itsenäistyneet toisen maailmansodan jälkeen. Kun valta on siirtynyt paikallisille, niin maista on tullut uudelleen kehitysmaita, johon edelleen syydetään kehitysapurahaa ja tilanne on edelleen kappaleen neljä tasolla.

Ruotsi otti käytöön ns. afgaanilain, jonka avulla "pakolaiset" saavat jäädä, jos lähtevät toisen asteen koulutukseen. Tämä epäonnistui ja pahoin. Syynä on peruskoulutuksen taso. Mediasta olen lukenut useita tarinoita, jossa unelma-ammatti on insinööri tai lääkäri. Todellisuus iskee kuitenkin nopeasti, sillä pelkällä koraanitietoudella ei pitkälle pötkitä. Kun vielä kohdemaan kielitaitokin on alkeistasolla, niin kuinka haaveet voisivat edes toteutua.

Miten siis selvitä ongelmasta? Se on kovin visainen kysymys. Miten saada taistelevat heimot yhteen? Tähän voisin vastata suoraan, että ei mitenkään. Jotkut ovat huolissaan naisten asemasta yhteiskunnassa, mutta jos se on ollut orjan hommia jo tuhansia vuosia, niin miten muuttaa järjestelmää. Ei mitenkään, sillä isät opettavat pojat ja ajatusmalli siirtyy yhä eteenpäin. Onhan meillä Suomessakin todettu, että väkivalta ja leipäjonotus periytyy. Miten kierteen saa poikki? Ja tähän ei auta mikään Lyömätön linja.

Olisiko valtiovallan syytä pikkuhiljaa herätä todellisuuteen ja pohtia vakavasti, että lähetetäänkö suomalaisia rauhanturvaajia ikuisuustehtävään. Jo nyt meillä on heitä, joiden mieli on sortunut ja mitä tapahtuu, kun tällainen ihminen sortuu lopullisesti. Jälki voi olla rumaa. Puhumattakaan "pakolaisista", jotka ovat jo kyntensä näyttäneet.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Suomen kieli ahdingossa

Olen useamman päivän miettinyt uutista, jossa Suomen kielen lautakunta on huolissaan Suomen kielen heikkenemisestä ja vasta nyt on uskallettu nostaa kissa pöydälle, sillä mediassa isketään nationalismikirveellä heti. Itse olen kielen köyhtymisen nähnyt jo pitkään ja sitä ovat typistäneet erityisesti erilaiset sosiaaliset mediat. Tämä siksi, että merkkien määrä on rajallinen ja nuoret ovat oppineet lyhentämään tekstiä, joten pilkkukin lienee jo käynyt uhanalaiseksi.

Yliopistomaailmassa on jo pitkään ollut hallitsevana kielenä Englanti ja kun katsoo väitöskirjateoksien julkituloja, niin jopa tavallinen Taavi tekee sen englanniksi. Onhan opetusministeriökin suunnitellut, että ylioppilastutkinnonkin voisi tehdä englanniksi. Vieraan kielen kuuntelu taitaa sitten olla Ruotsi tai Suomi ja sekin lyhyenä.

Olen myös, pidemmän aikaa, huomannut, että ruokien nimet ovat vaihtuneet hyvinkin eksoottisiksi. Voisarvi on korvattu ranskalaisella sanalla croissant, kesäkurpitsasta käytetään italialaista monikkomuotoa zucchini ja pehmis muuttui softikseksi. Monesti ruokatarvikkeesta käytetään ulkomaankielistä versiota vaikka suomalainen nimikin on olemassa. Itsekin reseptejä selatessani joudun tukeutumaan googleen, jotta saisin jotain käsitystä siitä, mitä kaupasta pitäisi hakeman.

Lainataan hieman: "Tätä kuvastaa muun muassa se, että virkamiestasollakin kyseenalaistetaan äidinkielen ylioppilaskokeen välttämättömyys, samoin kuin se, ettei suomenkielisen asiakaspalvelun saaminen suomalaisissa yrityksissä ole enää lainkaan itsestään selvää, lautakunta kertoo tiedotteessa." Jälkimmäinen on hyvin edustettuna terveydenhuollossa, jossa nykyisin on ulkomailta tulleita paljon ja Suomen kielen hallinta on hyvin ontuvaa. Erään kerran olisin tarvinnut tulkkia ymmärtääkseni tohtorin sekavan selityksen, josta ei selvää ota Erkkikään. Juu ja se oli muuten paha tatu.

Some-kulttuuri on myös tuhonnut sosiaalisen kanssakäymisen. Normaali keskustelu ei enää ole luontevaa. Tietysti, nykyinen kulttuuri on myös tehnyt osansa, sillä sanomisia on syytä kontrolloida, ettei jokin kirves tai kortti iske.

Vaikka uhkaavana kielenä on pitkälti englannin kieli, niin tulijoiden mukanaan tuomat kielet ovat omiaan sekoittamaan pakkaa ja heiltä harvoin onnistuu edes Englanti. Tämä on myös köyhdyttämässä kieltä, sillä tulijat eivät ole olleet kovinkaan innokkaita oppimaan kieltämme ja vaihtavat sen helposti omaansa, kun yksikin saman kieliperheen edustaja saapuu. Tulijoista naiset ovat todella heikolla hapella kielemme suhteen, jopa kymmenen vuoden asumisen jälkeen. Kouluissamme on myös oppilaita, joiden taidot kielestämme ovat heikot ja kun heikommat jäävät jälkeen, niin kyllä se koulunkäyntikin tyssää.

Suomen kieli on kuitenkin hyvin rikas. Sanotaan grönlantilaisilla olevan viitisensataa sanaa jäälle, mutta suomalainen pistää paremmaksi, sillä onhan meillä kahdelle lempilapselle olemassa tuhatkunta synonyymia kummallekin ja nehän ovat tietysti känni ja krapula. Hollantilainen kaveri kertoi ammoin koululehdessä Suomen kielen vaikeudesta ja erityisesti siitä, että sama sana tarkoittaa useaa eri asiaa. Hän otti esimerkiksi sanan kieli, joka löytyy suusta, kengästä, kitarasta ja sinä vielä puhut sitä. Yhdyssanat menikin sitten jo yli horisontin eli hän käytti esimerkkinä suihkukonetta. Juu, ymmärsi hyvin, että mikä on kone ja mikä on suihku, mutta yhdessä sanat muodostivat käsittämättömän koneen. Tähän voisi todeta, että huudahdussana ja substantiivi.

Käyttäkäämme kieltämme, ettei siitä tule iirin ja gaelin kaltainen harvinaisuus ja siksi laitan uudelleen tämän vanhan kirjoituksen.



keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Ongelmia toisen asteen koulutuksessa

Pyörittelin hetken päässäni, kun luin uutista lähihoitajakoulutukseen osallistuvista, joilla on päihdeongelma. Viime vuosina on ollut suuntaus, että jos muuhun koulutukseen ei pääse, niin iästä tai aiemmasta koulutuksesta riippumatta ohjataan hyvin innokkaasti lähihoitajan koulutukseen. Aiemmin hoitoalalle oli soveltuvuustestit, mutta pari- kolme vuotta sitten ne poistettiin eli kouluun pääsi vaikkei testiä läpäissyt.

Hoitaja kouluihin tungettiin ihmisiä, jotta tilastot kaunistuivat. Sinne päätyivät niin pitkäaikaistyöttömät, kuin maahanmuuttajatkin. Ensiksi mainituilla saattoi olla jo ongelmia, jopa perustaidoissa ja jälkimmäisillä Suomen kielen hallinta osottautui ongelmaksi. Jos perusopetus on ollut ongelmallista, niin kuinka selviää toisen asteen koulutuksesta. Hoitajan tulee osata matematiikkaa, sillä lääkelaskut ovat pikkutarkkaa puuhaa ja usein myös muuntolaskuja milligrammoista millilitroiksi.

Miten ihmeessä on tehty lähihoitajan koulutuksesta sisäänveto ammatti, vaikka työ on vaativaa ja siinä pelataan ihmisten terveydellä, jopa hengellä. No, onneksi on jopa Valvira huolestunut ja on turha kuvitella, että kaikilla on edellytyksiä ja kykyjä toimia lähihoitajana.

Itse näin aikanaan perushoitajakoulutuksen alasjon. Aiemmin, kuten minun, ammattinimike oli apuhoitaja ja heitä koulutettiin terveydenhuolto-opistoissa. Sitten se muutettiin perushoitajaksi ja koulutusta alkoivat antamaan myös sosiaalipuolen oppilaitokset ja sieltä sitten valmistui markkinoille monen kirjavaa porukkaa. Jo opiskelijoista tiesi oppilaitoksen alan ja lopulta jopa oppilaitoksen nimen ja vain pelkästään oppilaan osaamisen perusteella. Kuten äitini tuolloin totesi opiskelijoista, että pahimmat pyörivät jaloissa ja viksummat osaavat menna seinän viereen. Ei kovin mairitteleva arviointi.

Vastaavat ongelmat ovat myös muilla toisen asteen kouluilla. On pakko ottaa oppilaaksi sisään, vaikka oppilaalla ei ole alkeellisia perusedellytyksiä selviytyä opiskeluista. Monilla oppilailla on ongelmia perusaineiden kanssa ja kun perustiedot ovat vajavaiset, niin kuinka selvitä koulutuksesta, jossa sitä todella tarvitaan. Tässä kohtaa tulee mieleeni elektroniikka-asentajan koulutukseni, jossa vitsinä väännettiin: "Ohmi x käämi = pimeenä koko lääni."

Sitten maahanmuuttajat eli onko kielitaito ja perustaidot hallussa. Ruotsissa on törmätty ongelmaan toisen asteen kouluissa, jossa maahanmuuttajien (lue = yksin tulleet lapsukaiset) keskeyttämiset toisen asteen opinnoissa on suurta ja haaveet lääkärin tai insinöörin ammatista haihtuvat kuin pieru saharaan. Ongelmana on huono kieli- ja kirjoitustaito, heikot perustaidot matematiikassa, kemiassa, fysiikassa ja historiassa. Nämä nyt ensiksi mainittuna. Sama koskee myös maan omia kansalaisia, jotka peruskoulun ovat läpäisseet ns. säälivitosin.

Herää nyt kysymys, että valmistuuko toisen asteen kouluista "ammattilaisia" ns. säälivitosin. Tosin ne on nykyisin sääli ykkösiä. Peruskoulusta piti tulla kaikille samanlainen opetus, mutta itse pidän sitä epäonnistuneena. Luokilla on nyt hyvin eritasoisia oppilaita. On hyvin lahjakkaita ja hyvin lahjattomia. Opetus eteneet kuitenkin keskitason mukaan, joten ensiksi mainittu ryhmä turhautuu ja toinen ryhmä putoaa kelkasta täysin. Ennen käytiin neljä luokkaa kansakoulua, jonka jälkeen ne oppilaat, joilla oli edellytyksiä, siirtyivät oppikouluun ja sen jälkeen jopa lukioon. Loput jatkoivat vielä kaksi vuosiluokkaa kansakoulua ja siirtyivät sitten kansalaiskouluun, jossa opetus oli esiammattikoulumaista. Itsellänikin oli kolmen vuoden ajan, seitsemän tuntia viikossa kotitaloutta (sisältäen kodin- ja lastenhoidon) ja käsitöitä. Lisäksi ohjelmassa oli kolme tuntia viikossa konekirjoitusta, kauppaoppia ja kirjanpitoa. Nyt ovat kädentaitoiset ja lukutoukat samalla viivalla ja itse en näe sitä yksilön tai yhteisön edun mukaisena.

Sitten päästään ongelmaan tuon vanhan koulutuksen myötä eli kädentaidon ammatit ovat kadonneet, kiitos tekniikan kehittymisen myötä. Juuri, muutama päivä sitten, näin hassun näyn eli tuossa vieressä tehtiin tietyötä ja kaivinkoneen varteen oli kiinnitetty jättimäinen katuharja, jolla harjattiin hiekat pois asfaltilta. Ennen sen hoisi miehet katuharjalla. Lääkärit tappelevat huonosti toimivien tietokoneiden kanssa, mutta konekirjoittajat katosivat, sillä tietotekniikan tulon piti helpottaa hommia. Helppoja hommia ei enää ole ja ne, joilla on vaikeuksia selvitä monimutkaisita asioista ohjataan nyt lähihoitajakoulutukseen, josta on tullut helposti kaikkien tavoiteltava ammatti. Tosin herää kysymys myös motivaatiosta?

perjantai 19. lokakuuta 2018

Mediaa, journalismia ja otsikoita

Olen nyt hetken seurannut Ilja Janitskin oikeuden käyntiä ja sitä seurannutta melkoisen kovaa tuomiota eli vuosi ja kymmenen kuukautta ehdottomana. Tämä kummastuttaa minua kovasti, sillä ensikertalaiset selviävät jopa raiskauksista ehdollisella ja nyt on kyseessä vain sanat.

Olen itsekin silloin tällöin MV-julkaisua lukenut, mutta suhtautunut siihen hieman kriittisesti. Kuitenkin se on ollut vastamediaa, valtamediaa vastaan. Tosin joissakin lehtiartikkeleissa (joita olen useamman lukenut) puhutaan valemediasta, jollaista esittää myös valtamedia, joka ei kerro joka aiheesta ihan täyttä totuutta.

Olen ennenkin lukenut Tampereen yliopiston mediatutkija Elina Nopparin kirjoituksia ja Keskisuomalaisen haastattelussa hän kertoo tämän oikeudenkäynnin taustat, joko vahingossa tai tahallaan (epäilen jälkimmäistä) eli tässä haetaan rajoja verkkojulkisuuteen, joten lainataan kokonaisuudessa: "Tässä haetaan sananvapauden rajoja suhteessa uuteen verkkojulkisuuteen, missä amatööritekijät ovat astuneet tietyssä mielessä journalismin tontille ja tuottavat julkista keskustelua. Ratkaisulla on varmasti merkitystä siihen, minkälaisia vastamedioita uskalletaan lähteä tekemään."

Ahaa, siis valemediaa ovat kaikki ne kirjoitukset, jotka herättävät keskustelua/kommentointia ja ne eivät ole media-alan koulutuksen saaneen henkilön tekemiä. Tarvitaan hurja määrä medialukutaitoa, kun lukee virallista mediaa, sillä rivien välissä on usein tietoa ja seuraava kappale saattaa sekoittaa koko pakan toiseksi. Mediaheput siis vetivät herneet nokkaan, kun tontille astui julkaisu, joka keräsi valtamediaa suuremmat katsojaluvut?

No, tutkijat ovat sitten todenneet, että tällaiset mediat ovat populistisia vastamedioita. Ja lainataan hieman: "Ne tuottavat hyvin populistisella tavalla eroa kansan ja eliittien välille. Ja eliiteiksi lasketaan tässä tapauksessa myös perinteinen journalismi." Täten voimme todeta, että perinteinen journalismi syöttää meille sitä informaatiota, minkä katsoo periaatteidensa ja ideologiensa mukaan. Tämähän on kuin vanhan Kekkoslovakian aikana, jolloin kotiini tuli sekä Aamulehti ja Kansan lehti, jotka käsittelivät saman uutisen, mutta eri näkökulmasta. Täten, jos haluaa saada vivahde-eroja, niin on syytä lukea useita perinteisiä journalismin tuotoksia.

Sitten lainataan lopuksi hyvä kaneetti em. lehtiartikkelin lopusta: Miten perinteisessä mediassa pystyttäisiin paremmin tuottamaan vielä moniäänisempää keskustelua, jossa ihan vastenmielisinäkin pidetyt maailman kuvat ja näkökulmat saataisiin keskustelemaan keskenään? Että ihmisille ei tulisi tarve etsiytyä jonnekin journalismin ulkopuolelle, vaan se keskustelu voitaisiin käydä journalismin yhteydessä." Sanoisin, että mahdoton yhtälö.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Miksi kauhulla pitää leikkiä?

Otsikko on suoraan aamun aviisin yleisönosastolta ja piti kirjoitus lukea pariin otteeseen ja jäin oikeasti mittimään, että mitä tallaisen ihmisen päässä pörrää.

Ensinnäkin hän esittää tämän olettamuksen, että elämme maailman onnellisimmassa maassa. En tiedä, millä mittapuulla sitäkin on mitattu, mutta epäilen tutkimuksen olevan samaa luokkaa, joka arvioi, että lapsettomat parit onnellisemmiksi, kuin lapselliset pariskunna ja että melu tienpuolella on kovempaa kuin pihan puolella.

Sitten tuleekin mielenkiintoinen pläjäys eli lainaan suoraan: "Aikaisempien sukupolviemme kauhukokemuksia sodista ei enää haluta muistaa." Eiköhän kauhukin ole hieman vaikeasti mitattavaa, mutta edelliseen päätelmään kirjoittaja on tullut siksi, että hän on havainnut kuinka paljon väkivalta- ja kauhuviihdettä pakkosyötetään niin aikuisille kuin lapsille ja nuorille.  Ilmeisesti tällä tarkoitetaan TV-tarjontaa ja onhan siellä rikossarjoja, hieman raadollista historiaa, jokapäiväiset uutiset tuovat maailmalta jotain kauhua, lapsille Kammokatu ja jotain muuta vastaavaa.

Oletettavasti kyseessä on kuitenkin tulevan juhlan alla oleva kirjoittelu. Lainataan hieman, sillä sanamuoto sai minut nauramaan: "Trumpin valtakunnasta kopioidun Halloween-juhlan varjolla meille markkinoidaan naamiaisasuja, joissa esiintyy ruumiita arkkuineen, vampyyreitä, ihmissusia, pääkalloja, veritahroja murhaveitsineen, hirttosilmukoita ja saatanan palvontaa." Olipa huvipuistokin ottanut kauhuviikon bisnekseen.

Ensinnäkin henkilöllä lienee jotain hampaakolossa Yhdysvaltain presidentin suhteen, mutta kopiointi on paljon vanhempaa, kuin Trumpin presidentin kausi. Suomeen Disney suodatettu juhla saapui jo 1950, jolloin lienee Trump on itse leikkinyt "karkki tai kepponen" leikkiä ja isin kanssa kaivertanut kurpitsalyhtyä.

Halloween on kuitekin paljon vanhempi juttu eli kelttiläisten shamhain, suomalaisten kekri, jne. eli pakanallisten aikojen juhla, jolloin uskottiin, että maailma on ohuimmillaan ja vainajat pääsivät lähelle, joten heitä lepyteltiin ruuilla. Pohjoisessa on peura näytellyt suurta osaa ja kertovat muinaiset tarinat, että peura on houkuteltu loitsuin uhriksi. Kelttiläisillä oli ns. shamhain kuningas, joka pääsi kylläkin hengestään seuraavana päivänä. Nykyisin tuo tapa on Britanniassa, jossa valitaan uudenvuoden kuningas ja samoin, kun shamhain kuninkaan määräyksetkin olivat voimassa seuraavan vuoden.

Halloweenin edeltäjä oli myös satokauden päätösjuhla. Korjattu sato oli säilötty ja ennen talven lumia oli kaadettu viimeiset riistat. Tämä oli ensimmäinen juhla pimenevien talvi-iltojen ratoksi. Seuraavaksi tuli sitten yön taittumisen juhla. Näille pakanallisille juhlille keksivät papit sopivasti kristikansan juhlia, mutta monet pakanallisen ajan tavat ovat säilyneet. Monet ihailevat taidokkaita himmeleitä, mutta nekin ovat pakana-ajan symbooleja, jotta vilja-onni pysyisi talossa. Näillä vanhoilla perinteillä ei ole mitään tekemistä saatanan palvonnan kanssa vaikka joka lokakuu joku siitä meuhkaakin.

Sitten kirjoittaja vetääkin oudon yhtälön. "On paljon ihmisiä, joille jokapäiväinen elämä on täyttä kauhua vailla minkäänlaista nautintoa. Monia kiusataan koulussa tai töissä, toiset elävät väkivallan uhan alla ja yksinäiset sairaat vanhukset elävät kituen päivästä toiseen." Tästä listasta ei puutu enää kuin köyhät, asunnottomat, lepäjonossa jonottajat, Kelan ja TE-toimiston kanssa taistelevat, sairaat, jotka joutuvat odottamaan Kela- tai sotetaksia, sairaat, jotka sotivat vakuutus- tai eläkevakuutusyhtiön kanssa (tämä sota saattaa kestää vuosia), mielenterveytensä menettäneet, syöpäsairaat, hmmm. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta miten tämä liittyy Halloweeniin.

Seuraavaksi kirjoittaja meneekin jo paljon terveen järjen tuolle puolelle (pahoittelut vainaja Terry Pratchettille lainauksesta kirjastaan): "Jos joku todella nauttii kauhukokemuksista, niin eikö sitten kannattaisi mennä vapaaehtoisesti sinne missä nyt soditaan?" Entäs, mitä tällä sitten on tekemistä Halloweenin kanssa? Vaikuttaa vahvasti siltä, että nyt kirjoittaa tosikko aikuinen, joka ei leikkiä ymmärrä. Siis pitää lähteä vieraille maille sotimaan, että kauhukiintiö tulee täyteen, tosin sillä edellytyksellä, ettei henki lähde.

Sitten hän vetoaa, että kauhu ei koskaan ole hallittua. Pelottava/kauhistuttava kokemus on opettava kokemus, jos se hallitaan. Ilmesesti kirjoittajalla on jokin mörkö, jota ei ole saatu karkoitettua. Ilmeisesti kirjoittaja vihaa myös kirjallisuudessa esiintyvää kauhua, mm. Drakula (1879), Faust (1587), Frankenstein (1818), joista yksikään ei ole ihan viime vuosina ilmestyneitä teoksia. Agatha Cristie kirjoitti hyytävän trillerin Kymmenen pienetä neekeripoikaa jo vuonna 1939 ja sehän on kirjoitettu toisen maailmansodan alettua, joten kauhua kait olisi muutoinkin ollut tarjolla. Täytyy jälleen kerran kysyä, että mitä tekemistä tällä on halloween, kekri, shamhain juhlan kanssa?

torstai 11. lokakuuta 2018

Makroskooppisia havaintoja VI

Maanataina YK:n alainen ICPP loi maamme ylle synkän saastepilven ja ihmettelen, miten meillä voi olla niin puhdaas ilma, kun moisia synkistelyjä julkaisevat. Kääntäisivät katseet pois puhtaasta pohjoisesta, joka on tehnyt jo paljon ilmaston eteen ja menköön patistelemaan maita, jotka ovat todella saasteisia. Esimerkiksi Delhin maratoonilla veti suurin osa happensa maskin läpi, sillä ilman laatu oli ala-arvoinen.

Meriin päätyy jätettä joka lähtöön ja kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että niitä on kymmenen ja kahdeksan niistä sijaitsee Aasiassa ja kaksi Afrikassa. Nämä joet, Jangtse, Indus, Keltainenjoki, Haijoki, Niili, Ganges, Helmijoki, Amur, Niger ja Mekong, ovat pahemassa kunnossa, kuin suomalainen viemäriverkosto.

Myös on huomioon otettava ihmisen aiheuttama hiilijalanjälki ja edellä mainituilla alueilla niitä riittää, ihan liiaksi asti, mutta tällä sektorilla ei tapahdu mitään, edes puheiden tasolla.



                                                                      °°°

Eilen sitten vassari Anna Kontula kannusti suomalaisia piilottamaan paperittomia eli juuri niitä, jotka eivät ole suojelun tarpeessa. Pidän hyvin erikoisena, että punavihreällä plokilla on hieman erikoinen käsitys Suomen laista ja sen noudattamisesta. Mielestäni laki koskee kaikkia ja jokaisen on niitä syytä noudattaa. Kuitenkin punavihreät kehoittavat sitä rikkomaan toistuvasti. Tällainen piilottelu on omiaan heikentämään turvallisuutta, mutta sekös heitä huolestuttaisi. Jos tällainen toiminta saa laajempaa kannatusta, niin siirrymme samaan sarjaan tulijoiden kotimaiden kanssa, jossa väkiluku ilmoitetaan noin lukuna.

                                                                      °°°

Siltsun keikkakalenteri ammottaa tyhjyyttään, joten asunnoista pitää päästä eroon, kun tulopuoli on huvennut, eikä edelliselle keikalle tullut kuin kourallinen väkeä. Niin katoaa mainen kunnia, kun riittävästi hölmöilee.

                                                                      °°°

Taannoin oli aamun aviisissa esillä hoitoonpääsyn vaikeus, kun resurssit eivät riitä kasvavan potilasmäärän hoitamiseen. Kyseessä ei ole sisätautiopin mukaiset taudit vaan hoitopaikkoja vailla ovat huumeiden käyttäjät. Niistä aineista vierottaminen on vaikeaa ja epäilen, että niissä hoitopaikoissa alkaa samojen potilaiden kiertokulku, kuin niillä osastoilla, jotka tarjoavat katkaisuhoitoa alkoholin vuoksi. Niissä on hyvin tavallista, että sama kansalainen on viimeistään kahden kuukauden kuluttua katkolla.

                                                                      °°°

Sitten tulikin jo varoitus lauantaista ja ajasta siitä eteenpäin. Tosin joidenkin mielestä sen sorttinen harrastus pitäisi saada loppumaan, harrastevälineet poistamalla. Toisin sanoen alkaa hirvenmetsästys.
Minä ainakin kannatan tätä harrastusta ja mielelläni ottaisin paistin, sillä sain sellaisen kauan sitten ja tein siitä juhlapaistin ja oli sitten todella maukasta. Tosin valmistamiseen meni 16 tuntia, mutta oli kyllä sen arvoinen.

                                                                      °°°
Varkaan (usein toistuvan tapauksen) kuvan julkaiseminen netissä on väärin vaikka siitä julkisesti ilmoittaisikin. Taannoin oikeutta haki bensiinivaras, jolle moinen oli jo tavaksi muodostunut. Kuvan julkaisu loukkasi yksityiselämää. Itse olen sitä mieltä, että liikkeen harkoittaja teki oikein. Samoin kun sakkoja saanut pohjalasyrittäjä, joka pienensi palkkaa muslimeilta, kun kallista työaikaa tuhlautui rukoilemiseen. Työajalla tehdään töitä eikä puuhailla muuta.