Aiheittain

torstai 29. maaliskuuta 2018

Elämän poluilta lötyneitä XV

Kevennetään hieman juhlapyhien vuoksi. 15.3.1988 klo 16.30 tapahtui ostamani talon avainten luovutus. Olin pitkään etsinut omaa kotia ja ainoa vaihtoehtoni oli omakotitalo. Monta taloa olin käynyt katsomassa, mutta tämä tuntui kodilta heti kun pihaan olin ajanut ja odottelin perikunnan edustajaa näyttämään paikkoja.

Kun lumi peitti vielä maata, niin pihalla näkyi vain suuri määrä omenapuita ja marjapensaita. Perikunnan edustaja saapui paikalle ja pääsin katsomaan taloon ja ulkorakennukseen sisälle. Olin kyllä saanut tietoa talosta, mutta pienoinen järkytys koitti talon keittiössä, jossa ovet ja niiden pielet olivat ripulipaskan väriset ja seinät vaalenpunaiset. Ei kovin houkutteleva väriyhdistelmä.

Taloon tuli vain kylmä vesi ja havaitsin, että sähköjohdot olivat lyijypäällysteiset ja lapsuuden kodissa tämä oli tullut ongelmaksi, sillä eristeenä käytetty guttaperkka oli antanut periksi ja voltteja oli yhtä paljon johdon sisällä, kuin ulkonakin. Täten tiesin, että sähköremontti on tehtävä heti alkuun.

Hilpein oli WC, jossa oli tapetti ja sen kuvituksena Disneyn Lumikki ja Seitsemän kääpiötä. Huomautin perikunnan edustajalle, että ulkorakennuksen katolta puuttuu huopakaistale. He lupasivat korjata sen ja todellakin se oli korjattu, kun avainten luovutus oli ja vielä näyttivät, että paikalle on todella asennettu uusi huopakaistale.

Koska olen vanhanaikainen, niin olin jo aikaisemmin ostanut astioita, liinatarvikkeita, jne. Puolisoni on usein sanonut, että minulla täytyy olla saksalaisia geenejä, koska minulla kaiken pitää olla alles ordnung. Täten kuljetin omalla autollani tavaralaatikoita uuteen kotiin ja jokaisen päällä oli tarkka luettelo siitä, mitä laatikko sisälsi ja mihin huoneeseen se piti viedä.

Ulkorakennus oli mielestäni hieno, sillä siellä oli suuri saunatupa, jossa oli leivinuuni sekä puilla lämpiävä sauna. Muuripata oli hyvässä kunnossa, mutta tynnyrikiuas oli jo aikansa elänyt, joten se uusittiin kesällä. Myöhemmin tätäkin korjattiin uuteen uskoon.

Mutta palataan em. päivämäärään ja kellon aikaan. Avaimet olivat nyt minun ja perikunnan edustaja poistui, niin kiinnitin heti kellarin oveen julisteen, jotta kaikki tietäisivät heti, että minä määrään täällä. Osa lukijakunnasta muistaa kaupoissa olleen hyllykkö alhaalla, jossa oli rullia ja niiden päässä numerot. Niiden yläpuolella oli kokoelma kehystauluja, joista pystyi selailemaan julisteita ja valitsemaan sitten haluamansa julisteen numeron pohjalta. Ja tämä oli minun, jotta äitikin tietää, kenen on sananvalta tässä talossa.



keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Raippa iskee

Aamun aviisi julisti isoin kirjaimin etusivulla, että aktiivimalli leikkaa korvauksia yli puolelta työttömyyskorvausta tai työmarkkinatukea saavilta. Kristikunnan suurta juhlaa olisi saatu viettää ilman tätä tietoa.

Maassamme saa em. tukia noin 215 339 henkilöä ja heistä 54 % (116283 kansalaista) ei täytä aktiivisuusehtoja. Tiedot ovat peräisin Kelalta 25.3., joten heittoa saattaa tulla. Työtöntä rangaistaan siitä, että ei ole löytänyt työtä 18 päivän ajaksi, osallistunut TE-toimiston kursseille tai muuhun listalta löytyviin ehtoihin.

Tuo Kelan ilmoittama luku sisältää kaikki em. korvauksia saavat. Valitettavasti lista sisältää myös ne "työttömät", jotka ovat pudonneet sairauspäivärahakauden päätyttyä työttömyyspäivärahalle. Nämä henkilöt ovat vajaakuntoisia tai työkyvyttömiä ja he joutuvat taistelemaan työeläkeyhtiöiden, Kelan ja TE-toimistojen ikeen alla. Yleisesti tunnettua on se, kuinka kitsaasti työkyvyttömyyseläkettä myönnetään ja yhtä kiven alla on ammatillinen kuntoutus, jos työeläkeyhtiö hiemankin näkee työkyvyttömyyden uhkaa, mutta työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä, kun arvioiden perustella työkykyä on jäljellä. Metka yhtälö.

Viitaten tuohon edelliseen kappaleeseen, niin työkyvyttömyyseläke kiertää triangelia hakija, työeläkeyhtiö ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta. Tämä saattaa jatkua vuosia, kun tutkimuksia tehdään lisää ja kuponkeja lähetetään yhä uudelleen ja uudelleen sekä perustellaan työkyvyttömyyttä uusin lausunnoin ja omakohtaisin kokemuksin.

Ja mitä sanoo aktiivimallin ehdot. Lainataan suoraan: "Eläkepäätöstä koskeva mahdollinen muutoksenhaku ei keskeytä aktiivisuuden seurantaa eikä työttömyysetuuden mahdollista alentamista eli muutoksenhaun aikana henkilö on aktiivisuuden seurannan piirissä." Tattis tästäkin. Mietin vaan, että miten menee tulkinta? Jos lääkäri on todennut henkilön työkyvyttömäksi ja hän tekee 18 päivää duunia, niin onko hän silloin työkyvytön, työkykyinen vai osatyökykyinen? Mitä tarjoaa TE-toimisto em. tilanteessa, pallon heittelyä vai CV:n tekoa?

Tämä on todellinen ja vakava epäkohta, joka vaatisi pikaista muutosta. Tätä eivät aktiivimallia puuhanneet sirkuspellet tuleet edes ajatelleksi. Sosiaali- ja terveysministeriössä saisivat alkaa selvittämään tätä sotkua, sillä se on kohtuuton vajaakuntoisille ja työkyvyttömille. Vaikka kyse on yhden päivän tuen viemisestä, niin se saattaa olla näille ihmisille kohtalokas, sillä 32,40 € saattaa aiheuttaa tarvittavan lääkkeen pihistelyyn, josta sitten on omat seuraukset.

Myös tyttömyystilaston vääristyminen olisi saatava pysäytettyä. Epäilen kuitenkin, ettei nykyinen Arkadianmäen pellesirkus pysty ottamaan haastetta vastaan, kun heillä on tuo sote-sirkuskin tunaroitavanaan.

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Ennen kuin on liian myöhäistä

Luin mielenkiintoisen uutisen eli poliiseja on kentällä liian vähän. Kaikkia hälytystehtäviä ei edes pystytä hoitamaan ja moniko jättää rikoksesta ilmoittamatta, koska tietää, että tulevat ehkä viikon päästä, jos silloinkaan. Tämä on arkipäivää pienillä paikkakunnilla ja pohjoisessa, missä etäisyydet ovat suuret.

Suomalainen yhteiskunta ei ole muuttunut turvallisemmaksi ja "pakolaistulva" on sitä lisännyt. Nyt onkin pelkona Ruotsin tie, josta muut Pohjoismaat ovat Suomea varoitelleet. Tanska on suunnittelemassa korotettuja sanktioita ongelmalähiöissä (=lue ghetto) ja Ruotsissa on pitkään poliisi joutunut turvaamaan palo- ja pelastuslaitoksen työtä, sillä maahanmuuttajavoittoinen kaupunginosa aiheuttaa paljon harmia. Toistuvasti on uutisissa kerrottu, kuinka kivet ja käsikranaatit lehtelevät, autoja taas tuikattu tulee, raiskauksia, varkauksia, puukotuksia, jne.

On turha sanoa, etteikö meillä myös olisi ongelmia. Vastikään Oulussa saivat "pakolaiset" tuomiot huumekaupasta, jonka taustana oli etninen ruokakauppa. Puhumattakaan entisen Itä-Blokin maiden muusta pillerikaupasta, etenkin Helsingissä. Erilaisten päihdyttävien kemikaalien suhteen maamme rajat vuotavat kuin seula. Raiskaustilastot kertovat omaa tarinaa ja viime vuonna julkaistu konnakalenterin kymmeniköstä vain kaksi oli suomalaisia, joista se toinen edusti kotoista vähemmistöämme.

Kahdentoista tunnin työvuoro yöllä saattoi mennä, ettei ensimmäistäkään poliisia näkynyt. Onhan heitä kentältä vähennetty ja osa pistetty vahtimaan nettiä, että mistäs täällä taas vihakirjoitetaan. Huumekauppa on jo levinnyt käsiin ja tuossa viereisessä isossa kaupungissa ei keskustassa enää öykkäröi alkoholistit vaan nyt toikkaroivat täysin kamoissa hilluvat tyypit, joiden käytös saattaa olla täysin arvaamatonta.

Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne tiivistää asian hyvin, joten lainataan sitä suoraan: "
- Nyt jos tämä tilanne päästetään pitkittymään niin, että jengiytyminen ja asuinalueiden turvallisuus pääsee romahtamaan, turvallisuuden tunnetta on vaikea palauttaa yhteiskuntaan.
- Kun tähän puututaan riittävän ajoissa, pystytään ehkäisemään sellaista trendiä, joka on tällä hetkellä Ruotsissa ja Tanskassa voimakasta, Rinne toteaa." Mielestäni hyvin sanottu.

Niillä rahoilla, mitä sopeutumattomat eläkeläiset ovat vuosia kuitannet voitaisiin hyvin rahoittaa kentällä olevien poliisien määrän lisäystä. Paljon puhuu jo se, että poliisilla jää hoitamatta vuosittain 100 000 hälytystehtävää, joten päättäjien olisi viimein herättävä todellisuuteen ja jättää homojen etuoikeuslakien sorvaaminen sikseen. Hallitus lupasi taata turvallisuuden, mutta mitään sen eteen ei ole tehty.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Feministinen hirviö

Olipa aivan ihastuttavaa luettavaa Laura Huhtasaaren blogikirjoitus nykyajan feminismistä. Kirjoitus oli kirvonnut, kun hänen pöydälle oli tuotu Katja Ketun (hyvin hömpsähtäneen näköinen oletettu) ja Krista Petäjäpetäjäjärven (vihreä taiteilija) kirjallinen? Pimppini on valloillaan tuotos. Jo kirjan nimi sai Lauran sapen kiehumaan.

Tuotoksen arvostelujen lukaisu netistä tuotti sen tuloksen, että arvelen kirjoittajien lääkityksen olevan pahasti pielessä. Vitun virkkaamisen sijaan kirjan kanteen oli käytetty koruompelua, mutta sekin pilattu nimellä ja kuvalla ja lisäksi alaosan kirjailu muistutti kylläkin ekaluokkalaisen kirjoitukselta, jolla ei ole mitään tekemistä kirjonnan kanssa.

Seksuaalinen vallankäyttö jäi kummastuttamaan. Piti oikein katsoa mitä se tarkoittaa ja jos oikein ymmärsin, niin valta perustuu seksillä saatuun etuuteen. Tätähän on käytetty kautta aikain eli reittä pitkin parempiin paikkoihin. Rakastaja/rakastajatar saattoi hyötyä suhteesta taloudellisesti. Tosin kirjan sisältö ei tätä tue, vaan on lähinnä melua siitä, miten toisin toimivia naisia arvostellaan ja tekeleessä päästään naisten joukkorääkymiseen siitä, miten paljon lokaa on niskaan tullut.

Feminismi on vanha aate, jonka tarkoituksena on saavuttaa tasa-arvo miesten rinnalla. Tämä on meillä näkynyt erilaisten lakien synnystä, joista esimerkkinä äänioikeus (maamme oli ensimmäinen, jossa naisten äänioikeus hyväksyttiin) ja tyttöjen suojaraja ikäräja nostettiin 15 vuoteen jo käsiteltiin jo ennen maamme itsenäistymistä. Myös naisten oikeus perintöön on tullut jo ajat sitten. Nykyihmisestä varmaan tuntuu oudolta tuollaiset tai sitten saati se, että nainen saa itsenäisesti perustaa yrityksen tai avata pankkitilin ilman puolison tai isän suostumusta. Eteläisissä kulttureissa tämä on vallalla edelleen, mutta meillä asiat on korjattu jo yli sata vuotta sitten.

Nykyaikainen feminismi on enää rääkymistä vitusta, jota virkataan ja jumpataan. Joskus on sanottu, että miehen ego on koipien välissä, niin sinne tuntuu myös feministien ego vajonneen. Lainataan hieman Lauraa: "Aiemmin feminismi ajoi naisten oikeuksia, nykyään se on pystyttänyt vihan barrikadit, jonka kohteena on valkoinen kristitty mies." Metoo kampanja on tästä hyvä osoitus ja tämä tulee kaatumaan naisten nilkkaan, sillä kuka enää uskaltaa palkata naisia, jos vähänkin viipyilevä katse saa komennuksen käräjille syytettynä.

Ennen sitä saattoi olla rehellisesti nainen, sanoa mielipiteensä ja ilmaista ajatuksensa, mutta enää ei voi, sillä joku feministi on rääkymässä heti, että olen vanhoillinen, suvaitsematon, ahdasmielinen ja ties mitä muuta. Seksuaalinen häirintä on molemmin puolista, sanoo femakot ihan mitä tahansa. Kyllä naisetkin osaavat miestä viedä kuin pässiä narusta, pahoinpidellä ja harrastaa henkistä väkivaltaa.

Ennen oli asiat toisin. Meillä koulussa oli yksi poika, jolla oli ikävä tapa laittaa kätensä tyttöjen koipien väliin takaapäin. Olin tuolloin kansalaiskoulun kolmannella eli päättöluokalla. Jostain syystä, nämä uudet peruskoululaiset tytöt tulivat minulle siitä kertomaan. Okkei, varoitin poikaa kolmesti ja sanoin: "Kerta vielä ja sitten kolahtaa." Erehtyi sitten tekemään saman tempun minulle ja kolahti. Poika lähti korjauttamaan murtuneen nenänsä ja poskiluunsa keskussairaalaan. Minulle ei tullut sanktiota, sillä opettajat tiesivät tämän pojan touhut ja tulos oli tuohon aikaan normaali. Pärstän korjauksen jälkeen poika ei tullut takaisin koulumme, vaan päätyi vanhaan apukouluun, jossa toimi kaksiluokkainen tarkkis. Nykyisin moisesta saisi putkaa, linnaa, vankeutta vaikka suojasi vain omaa koskemattomuuttaan.

Sitten nämä nykyfeministit vielä pistivät ammattisanaston uusiksi ja rajoittavat tehokkaasti sananvapautta, sillä heidän asia on ainoa fakta tässä maailman kaikkeudessa, joten muut pitäkööt lärvit kiinni. Tästä päästäänkin sopivasti naiskiintiöihin, joka on johtanut siihen, että monissa paikoissa on kiintiön voimalla valittu naisia, joilla ei ole hajuakaan hommasta. Sitten yliopistojen media, lehdistö, humanismi, jne. huuhaalinjat ovat pullollaan naisia, joille järjestetään työpaikka. Mihin tarvitaan maahanmuuttokoorninaattori? Arvoisa blogikollega Yrjöperkesles on on lanseerannut heille hienon tittelin eli jakkupukukalkkuna. Minun entisessä ammatissa niitä nimitettiin konttorihoitajiksi, jotka eivät koskeneet potilaaseen kuin injektioneulalla. Nyt heitä varten on räätälöity yliopistoihin hoitotieteen koulutus ja nämä ovat nykyisin terveydenhuollossa esimiehinä ja se näkyy, mutta ei hyvällä tavalla.

Täytyy kyllä sanoa, että jos joku moisen tekeleen olisi minun postilaatikkooni tuonut, niin olisin välittömästi etsinyt vahvan muovirasian ja pistänyt käteeni nitriilihanskat. Tämän jälkeen olisin tekeleen nostanut rasiaan ja kaatanut sen täyteen suolahappoja sekä tuikannut tuleen. Luonnollisesti postilaatikko saisi perusteellisen käsittelyn desinfioottisilla aineilla.

Lopuksi kiitos Lauralle hyvästä kirjoituksesta ja hyvää päivää kaikille ihmisille.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Epäonnistuneen kotoutumisen tulos

Onneksi allani on tukeva jakkara, kun uutistarjontaa netistä selasin, sillä sain sellaisen slaakin, että lähti oksat kuin muinaisen suutarin joulupuusta ja niin suurella vauhdilla, ettei neulastakaan varistanut mennessään. Täytyi oikein ruottalaisilta sivuilta käydä vikaisemassa, että suomalainen media kirjoittaa sinne päin edes. Uutinen koski ruotsalaista oikeutta, jossa sovellettiin sharialakia ruotsalaisen lain sijaan.

Kyseinen tapaus oli perinteinen perheväkivallan näytös, jossa mies pieksee ex-muijaa, joka eron jälkeen asui turvatalossa. Mies oli jotenkin sinne mennyt ja luuvitonen puhunut perinteisesti. Tosin pariskunta ei ollut pottunokkaisia ruotsalaisia vaan muualta tulleita ja avioliittokin oli solmittu sharialain mukaan ja ilmeisesti myös avioero.

Ammattituomari olisi ollut rangaistuksen puolella, kuten yksi lautamiehistä. Kaksi lautamiestä oli muslimitaustaisia, keskustapuolueen mandaatilla ja toinen vieläpä nainen nimeltä Ebtisam Aldeben, joka tuntuu häärinen vähän muuallakin vinoutunein käsittein. Koska äänet meni tasan, niin lievempi aste eli syytteen hylkääminen meni täten läpi.

Kun lueskelin perusteluja syyttämättä jättämiselle, niin näyttää siltä, että pahoinpidelty nainen turvatalossa on suurin rikollinen. Käydään siis lieventäviin asianhaaroihin käsiksi. Ensimmäisenä mies kiisti pahoinpitelyn, joten naisen kertomus ei ollut uskottava. Toiseksi nainen oli käyttänyt miehen tyhmyyttä hyväkseen saadakseen miehen asuntoonsa ja selitellyt pahoinpitelyä, jotta saisi oman asunnon. Kolmanneksi näissä piireissä hommat hoidetaan itse perinteitä kunnioittaen. Neljänneksi naisen uskottavuus kärsi kovan kolauksen, koska ilmoitti tapahtuneesta poliisille. Viidenneksi vaikutti myös perhetausta ja tämä asetelma oli epäedullinen naiselle ja viimeisetkin rippeet katu-uskottavuudesta huuhtoutui viemäriin.

Siis hetkinen. Muslimi nainen lautamiehenä puolustaa miestä, koska mies kiistää teon. Luulisi olevan toisin päin, mutta ilmeisesti siellä päin maailmaan tehdään asiat toisella tapaa. Siis turvatalossa asuva nainen kilauttaa exälle, että poikkeas kylään, niin tarjoan pullakahvit. Tässä kohtaa Ebtisam Aldeben selitykset kuulostavat jo varsin harhaoppisilta. Kolmas kohta kertoo hyvin, miten muslimit ovat kotoutuneet Ruotsiin, sen lakeihin, tapohin, jne. Ilmeisesti kohta neljä on sopusoinnussa ykkosen kanssa ja täten on oletettava, että yhäkin on nainen kaiken pahan alkujuuri. Hei haloo! Keskiaika meni jo ajat sitten.

Ebtisam Aldebe sitten vakuuti, että ei ole ketään tuominnut muutoin kuin Ruotsin lain puitteissa. Edellä kuvatun ja muutamien muiden juttujen pohjalta voidaan ainostaan todeta, että lyyli valehtelee, että korvat heiluu, mutta väliäkö sillä, kun  huivin voi aina sitoa tiukemmalle. Toivottavasti tällainen ei kotiudu meille, mutta pirun pahalta näyttää.

No, jotain rotia sentään löytyy Ruotsistakin eli Ebtisam Aldebe ja Hasan Fransson saivat potkut niin lautamihen hommista kuin puolueestakin. Keskustapuolueen puheenjohtaja Annie Lööf  on joko ottanut metoo kampanjan vakavasti tai sitten on uhattu pestin loppumista, mutta hyvä homma kuitenkin, että potkut tuli. Syyttäjä Josefine Dahlqvist on hakemassa Solnan käräjäoikeuden päätökseen muutosta ylemmästä asteesta. Toivon totisesti, että hän painottaa perusteluissaan näitä kultturisidonnaisia perusteluja, jotka johtivat miehen vapauttamiseen.

Lopuksi minun on lainattava rakasta puolisoani, joka loihii välillä loistavia lausumia. Tämä lainaus ei koske vuoden 2015 tuhotulvan tuoneita paperittomia lapsukaisia, joista puolet on homoja ja toinen puolikas kääntynyt kristinuskoon vaan niitä, jotka ovat tulleet aiemmin. Tässä siis lainaus: "Minä en ymmärrä tätä. Ensin ne lähtevät pakoon sharialakia ja vanhoja perinteitä, kun niillä vainotaan. Muutaman vuoden kuluttua ne tahtovat saman paskan tänne eli sharialain ja perinteet. Tässä on oikeasti jotain outoa."