Loikkareita

Ehtii tänne viimein, kun on taistellut yhteiskunnan tuulimyllyjä vastaan urakalla. Nyt täytyy hieman hengähtää siitä taistelusta ja julistaa yksipuolinen aselepo. Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että ICD-10 tautiluokituksiin pitäisi ehdottomasti diagnoosinumero lievälle, keskivaikealle, vaikealle ja suunnattomalle vitutukselle.

Mutta asiaan. Poliittinen kenttä alkaa muistuttaa edellissyksyltä unohtuneelta mäskisammiolta, sillä kuohuja on vielä hieman kevään herätty, mutta haju on jo melkoinen. Ensin kytkintä nosti Hjallis ja puuhasi itselleen uuden liikkeen, jonka määritelmät ovat luokassa salonkikelponen iltapäivätee. Kovin sanoi Hjallis on entisiä kavereita irvaillut ja ollut myös sitä mieltä, että Suomessa on harrastettu samanlaista politiikkaa 120 vuotta. Tämä luonnollisesti ei pidä paikkaansa, sillä Urkki olisi lennättänyt tuollaisen hallituksen jo ajat sitten lepikkoon ja rajavartiolaitos olisi pitänyt elintasopakolaiset rajan ulkopuolella.

Seuraava lähtijä olikin sitten sinisistä uuvateista Kaj Turunen, joka uusi palttoonsa jälleen. Aluperin perussuomalainen, sitten uuvatti ja nyt kokkari. Melkoinen viesti äänestäjille. Tosin Kaj itse kertoi suhteen syntyneen jo pidemmän ajan kuluessa, mutta armoton tosiasia on se, että vaalit lähestyy ja uuvattien riveissä mahdollisuudet ovat olemattomat uusia pestinsä.

Sitten alkoikin uuvattien pähkäily salaliitosta, jossa heidän jäseniään yrittää muut puolueet vietellä ja sehän ei käy, mutta hyvän messun siitä kuitenkin sai. Messu hieman hilliintyi, ettei hallitus ole kaatumassa, joten uuvatit saavat rauhassa pitää hillotolppansa ja Audin takapenkin.

Odotan mielenkiinolla tulevaa ja olen itsekseni pähkäillyt jo pidempään Ruotsin kielen persoonapronomia hen ja marraskuusta alkaen uuvattien lyhennettä sin, joista molemmista tulee mieleen ihan jotain muuta.

Riihessä puitua

Hallituksen pölväilyistä saa lukea päivittäin, mutta nyt kehitysriihessä oli jo hieman asiaakin, mutta epäilen, että syynä tähän 367 päivän päästä koittavat YT-neuvottelut Arkadianmäen pellesirkuksen seuraavista esiintyjistä.

Työntekoon tuli hieman muutoksia ja antaa työnantajalle aseen irtisanoa helpommin työntekijä ja mielestäni tämä on hyvin kaksi piippuinen juttu. Tämä kuitenkin koskee vain pienyrityksiä, joille väärä rekrytointi voi olla kohtalokas. Epäilen kuitenkin, että tätä tullaan käyttämään voiteena henkilökemian hiertämiin rakkoihin ja pikkujoulujen jälkeiseen laastarointiin. Lisäksi tämä päätös asettaa työntekijät eriarvoiseen asemaan ja hallitus on pidentänyt koeaikaa kuudeksi kuukaudeksi, joten pitäisi siinä ajassa vähä-älyisemmänkin työnantajan tajuta, ettei tyypistä ole esitettyyn työhön.

Rikoksista tulisi saada kovempia rangaistuksia, on pitkään ollut kansalaisten mielipide. Lainaan nyt suoraan riihessä puitua: "Pakettiin kuuluu lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kiristäminen, rikosten uusijoiden rangaistusten kiristäminen ensikertalaisuussäännöstä muuttamalla, ehdollisen vankeuden tiukentaminen oheisseuraamuksella, väkivaltarikosvankien riskiarvion lisäämistä vapauttamisessa ja sakon muuntorangaistuksen palauttaminen." Ensimmäisenä on tuo lapsiin kohdistunut seksuaalirikollisuus, mutta siinä kiristys kohdistui väärään päähän eli enimmäisrangaistuksiin, kun itse olisin korottanut myös alinta mahdollista tuomiota. Listan ainoa valopilkku on muuntorangaistuksen paluu. Kaupat ovat olleet helisemässä näpistäjien ja varkaiden aikaansaanoksista ja moni kauppias kuvaakin nykyistä tilannetta varsin synkin sanakääntein.

Päivärahat nousevat uutisointiin laajasti, mutta lainaus kertoo todellisuuden: "Pienimpiä äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoja korotetaan nyt yli 80 eurolla kuukaudessa." Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että verojen älkeen ei enää olisi alle viidensadan euron päivärahoja/kk. Tässä toki täytyy saajan muistaa muuttaa veroprosentti, sillä tuistaan Kela vetää muuten 25 % veroina takaisin. Tämä ei kyllä poista eriarvoisuutta ja köyhyyttä, vaikka pääpuijat sitä kovin hehkuttivatkin.

Koulutuksen eriarvoisuuden poistaminen on kuulemma kärkihankkeita, mutta ruon riihen tulos asiassa jäi lähinnä lehmän henkäyksen tasolle, joten siitä ei riemua aikaiseksi saada. Saman kohtalon koki aktiivimalli, siinä luetellut "edut" eivät koske kaikkia työttömyyspäivärahaa saavia, sillä työttömyyspäivärahaa saavat myös työkyvyttömät, jotka eivät ole saaneet työkyvyttömyyseläkettä ja muutoksen haku aiheeseen vie helposti pari, kolme vuotta eli heiltä viedään se aktiviteettiosuus pois. Kela voisi perustaa heille ihan oman järjestelmän, jotta myös työttömien määrä olisi todellinen.

Katsotaan, miten nämä käytännössä toteutuvat, sillä kaikkihan (siis melkein) sen tietävät, että useissa tapauksissa teoria ja käytäntö ovat kotoisin ihan eri planeetoilta.

Kullanmuru onkin riiviö

Jälleen kerran oli kirjoitus, jossa lapsi alkaa kiusata yhtä tai useampaa kanssatoveriaan. Tämä ilmiö ei ole vain kouluissa harrastettavaa, vaan sitä on jo päiväkodeissa ja esikouluissa. Työpaikoillakin tämä on ongelma. Mutta ongelmaa vähätellään ja siihen puututaan luvattoman huonosti. Päiväkodit ja koulut herkästi kieltävät tapahtumat tai kertovat kuinka asiaan on puututtu, mutta totuus on jotain muuta.

Kiusaaminen on sanallista, elein esitettävää tai suoraa fyysistä väkivaltaa ja se on suunniteltua toimintaa toisen alistamiseksi. Valitettavasti nykyisin ei kiusaajan tarvitse olla fyysisessä yhteydessä vaan toiminta tapahtuu verkon ylitse. Tällöin kiusaaja voi jäädä anonyymiksi ja kasvottomaksi olennoksi.

On olemassa hienoja ideoita, kuten kiva koulu hanke, jne. Mutta nämä hankkeet eivät johda juuri mihinkään ja yleinen seuraus on se, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Tämä ei mielestäni ole oikein, sillä se tuntuu lisärankaisulta kiusatulle, joka joutuu jättämään taakseen tutut opettajat ja mahdollisen ystävänsäkin.

Hiljan julkaistiin käräjäoikeuden käsittelyssä oleva kiusaaminen, jossa oppilas veti toisen oppilaan housut nilkkoihin ja paljasti sukukalleudet. Tämä täytti kunnianloukkauksen tunnusmerkit ja syyttäjä vaatii sakkorangaistusta. Tekijän mielestä se oli vain pilaa ja myönsi myöhemmin tajunneen teon vakavuuden ja myönsi tehneesä väärin, mutta ei kokenut syyllistyneensä asiassa rikokseen. Kiusaaminen voi täyttää rikoslain tunnumerkit ja sanktiot ovat sen mukaiset.

Tosin tämä koskee vain 15 vuotta täyttäneitä ja koska tällainen toiminta tuntuu olevan hyvin systemaattista alemmilla ikäluokilla, niin katsoisin, että vastuurajaa olisi laskettava pikaisesti. Jos lapsi pystyy kirkkain silmin sanomaan, ettei hänelle voi tehdä mitään, kun on alle 15. Tällä lauseella lapsi kertoo tietävänsä tasan tarkkaan toimintansa lainvastaisuuden.

Riiviölapsen käyttäytymistä selitetään usein impulsiivisella käytöksellä, ADHD, vilkkaudella, jne. Mielestäni selitykset eivät poista ongelmaa, joten kiusaaja jatkaa toimintaansa, kun kukaan ei puutu. Lainataan yksi hyvin ympäripyöreä lausunto: "Luonnollisesti lapsille on neuvottu, että kaikki kiusaaminen on kielletty ja lapsia on ohjeistettu kertomaan heti aikuiselle, mikäli joku lapsi kokee tulleensa kiusatuksi tai näkee jonkun sellaista tekevän. Samassa yhteydessä lapsille on myös opetettu turvataitoja, sanoittamaan toiselle lapselle, ettei muun muassa tahdo toisen lapsen häntä lähestyvän ja tarvittaessa suojaamaan itseään laittamalla kädet eteensä ja sanomaan: seis, älä tule tänne."

Lainaus kuulostaa mielestäni samanlaiselta ohjellta kuin raiskaajalle pitää sanoa riittävän selvästi ja monta kertaa ei, jotta raiskaaja tietää tekonsa olevan väärin ja tuomittava. No, tämä oli vain käsitykseni tuon lausuman johdosta. Tosiasiassa konkreettisia tuomia on vähän. Enää ei mene läpi, jos menee ja mottaa moista kullanmurua nenuun, sillä silloin se on pahoinpitely. Voi, että ennen oli asiat toisin ja silloin sai toimia.

Lasten psyykkisiin häiriöihin tulee apua liian myöhään ja osalla on vanhemmat, jotka eivät näe kullanmurussaan mitään muuta kuin täydellisen enkelin. Kun lapsella ei ole rajoja ja rakkauskin puuttuu, niin hukan teillä ollaan. Sääntöjen opettelu alkaa kotoa ja se on vanhempien hommaa, jota ei voida enää koulussa opettaa. Koulun tehtävä on tarjota oppiaineita eikä olla mikään järjestysmies, psykologi tai erotuomari.

Lopuksi vielä ikävä uutinen, sillä Paraisten kunnasta on sosiaalityöntekijät sanoutuneet irti, johtajaa lukuunottamatta, joka on pian jäämässä eläkkeelle. Työ on liian kuormittavaa, tieto ei kulje, väkeä liian vähän ja asiakastapaamisiin liian vähän aikaa. Elämme hyvin synkkiä aikoja.