Myyntitykit remontissa

Onpa aika vierähtänyt erinäisten kotihommien parissa, joten oli korkea aika ryhtyä naputteluun. Kesähän on rakentamisen ja remontoinnin kultaikaa. Aihe oli esillä joku päivä sitten, jossa kuusi remonttifirmaa oli pistetty tarkkailulistalle (kolme niistä on käynyt myös minun luonani). Syynä olivat myyntitavan arveluttavuus. Etenkin vanhuksia oli puhuttu ympäri ja usein perin kalliisiin ja osin turhiin remontteihin.

Parisen viikkoa sitten pihalle lampsi kaksi nuorta miestä, jotka aloittivat keskustelun leppoisaan sävyyn, sillä olin juuri aikeissa aloitaa oksien silppuamisen (jota on todellakin riittänyt). Pian alkoi puhe kattoremontista ja he olivat tulleet tekemään ilmaista tutkimusta kattoni kunnosta. Koska olen kattoni itse päällystänyt, niin tiedän sen olevan hyvässä kunnossa ja sen heille ilmoitin. He sanoivat konttavansa välikaton ja kuvaavat sen ja sitten yhdessä katsotaan kuvat ja sitten käydään läpi mahdolliset korjausesitykset.

Yhä edelleen kerroin, ettei kattoni tarvitse mitään. Nyt myyntipojuista kuoriutui se aneleva teini, joka perustelee, että kaikki muutkin. He sanoivat, että ovat ensiviikolla tulossa katsomaan parin naapurini katon tilanne ja nyt olisi oiva sauma tarkistaa katon kunto. Kun kieltäydyin täydellisesti, niin naama mutrussa lähtivät pois. Puoli tuntia tehokasta työaikaa kukkaan moisien kloppien takia.

Onhan noita ollut muitakin. Ilmainen kartoitus vesi- ja viemärijohdoista alkaa yleensä kysymyksellä putkien iästä ja sitten materiaaleista. Tuolle pennulle saikin sitten portailla vääntää peistä todella ja olin jo pakotettu siirtymään polkupyöräilijän pahimmaksi viholliseksi. Sitten siirryttiin talon ikään ja pojulle ei todellakaan mennyt läpi, etten tiedä, sillä se työmiesakin kansi on jo ajat sitten poltettu, mihin taloni on piirustettu, sillä tästä ei ole piirustuksia lainkaan. Keittiön lattian totaali remontissa löytyi lehtiä, joten arpa osuu vuosien 1927-1929 ajoitukselle. Täten päärakennuksen betoninen viemäriputki on tuolta ajalta (perustuksen alittava ja päätyy sakkakaivoon). Loput on rautaa, mutta miltä vuodelta on sekin arvoitus.

Pojun kanssa väännettin vielä kuumavesijärjestelmän iästä ja ilmoitin, että marraskuu 1988. Kyllä ne pitäisi äkkiä vaihtaa, sillä ovat jo tiensä päässä. Minulle ei homma käynyt, sillä vesi menee ja tulee, eikä minun tarvitse siihen puuttua omin kätösin. Taisin siinä sivussa sanoa muutenkin pahasti, sillä poju marssi autoonsa kovasti kiroillen. Kaivoi kännynsä esille ja ilmeisesti haukkui minut perusteellisesti, kun pihasta pois peruutteli.

Se taisi olla maaliskuuta, kun pelästyin aamulla totaalisesti. Olin menossa aamun aviisia hakemaan, kun portailla seisoi noin nelikymppinen mies, joka hieman epävarmasti kertoi myyvänsä ilmalämpöpumppuja. Koska olin vasta ylösnoussut (herääminen onkin sitten eri juttu) tokaisin, etten ole kiinnostunut lainkaan ja mies hyppäsi autoonsa ja ajoi pois. Kun olin herännyt niin havaitsin pihalla jalanjäljet lumipenkkojen yli eli se aamuinen heppu oli kiertänyt talon ja silloin muistin, ettei valkoisessa pakettiautossa ollut minkäänlaisia tarroja. Epäilen, ettei tyyppi ollut ilmaläpöpumppujen asialla lainkaan.

Onpa minulle kaupattu 60 000 euron hintaan kiinteistöjen ikkunan vaihtoa. Kiitos ja morjes, minä korjaan ja huollan ikkunani itse. Nämä myyntitykit ovat pahempia kuin saarnamiehet ja -naiset, sillä heille riittää hyvin sana ei.

Olen hyvin huolestunut vanhusten ja vammaisten tilanteesta. Nykyään kun on muotia tuo kotona asuminen (oli siihen edellytyksiä tai ei). Takavuosina myyntitykki möi muistihäiriöiselle pariskunnalle kylpyhuoneremontin, jonka hinta olisi ollut kolminkertainen normaaliin verrattuna. Onneksi se saatiin peruutettua, mutta kuinka paljon vanhuksille ja vammaisille myydään remontteja, joihin edes ole tarvetta. Muistisairas vanhus voi lykätä helposti nimen paperiin, kun se oli niin kiva kaveri ja toi kahvipaketinkin. Vammaisista ei osa pysty edes tajuamaan koko tilannetta ja saattaa helposti suostua remonttiin, jota ei edes tarvita. Tällä tarkoitan vammaisia, joista osa heistä asuu omistusasunnossa.

Nyt toivon, että lapset valistaisivat vanhempiaan ja/tai isovanhempiaan tällaisesta pakkokaupasta. Jos remontti on oikeasti tarpeen, niin keskustelkaa siitä ja pyytäkää tarjoukset eri yrityksiltä. Varoa pitää myös liian halpaa hintaa, sillä tällainen tekijä on yleensä firma muualta ja työn jälki on hyvin heikkolaatuista. Puhelinmyynnin voi kieltää, mutta kun myyntitykki tulee omalle ovelle, niin tilanne on toisin. Sopimusta on myös hankala purkaa ja sopimuspapereissa ei oikein edes löydy kohtaa perumiseen. Älkää antako lipevän kielen houkutella kalliseen ja mahdollisesti jopa turhaan remonttiin. Minulle hormihemmo sanoi, että hormi on sökö ja nuohooja totesi sen olevan erinomaisessa kunnossa. Älä luota myyntitykkiin.

Elämän poluilta löytyneitä XV

On hieman ehkä kevennettävä lyhyesti tai sitten ei, sillä omakotitalossa asuminen on jatkuvaa työtä, mutta otan sen liikunnan ja lihashuollon kannalta. Sain viime syksynä uudet naapurit ja ovatkin ihan eri luokkaa kuin edeltäjä (asutti taloa viitisen vuotta), joka halusi omakotitalosta vain ne mukavuudet, mutta velvollisuudet jäivät sitten mappiin Ö.

Olen asunut nyt tässä mökissä 30 vuotta, yhden kuukauden ja 28 päivää.  Ennen oli naapurin puutarha kuin suoraan puutarhalehden sivuilta, mutta tuo edellinen omistaja päästi sen täysin riistäytymään ja nyt taistelen poks-poks kukkasen kanssa, joka levisi pihaani. Raja-aitana on 1930-luvun alussa istutettu sireeniaita ja näiden vuosien aikana se pääsi huonoon kuntoon, sillä edellinen naapurin isäntä ei sitä leikannut ja minua ei päästetty naapurin tontille sitä leikkaamaan.

Uusi nuori pariskunta on taistellut tuon viidakoksi muuttuneen puutarhan kimpussa ja teimme jo viime syksynä diilin. Kysyin heiltä, että minne vievät nuo raja-aidasta kaadetut vaahteran varkanat ja sain vastaukseksi, että vievät kaatopaikalle. Sanoin heille, että heittäkään minun puolelle kaikki vaahterat, sireeni, omenapuut ja ainoa, mitä en huoli on orapihlaja. Minulla on sähkökäyttöinen oksasilppuri, mutta sen teho ei riitä orapihlajaan ja pajuun. Nämä varkat ovat omasta puutarhasta tai raja-aidasta karsittuja tavallisesti.

Nämä varkanat ovat tarpeen keittiössä, sillä siellä on vanha Kotiliesi eli puuhella, jonka suuluukun koko on vain 13 x 12 cm. Suunnittelussa on tapahtunut pieni virhe, sillä sivussa on veivi, jolla rostia saa laskettua, mutta kun olet sen laskenut, niin hellan jäähdyttyä nostat sen käsipelillä pois, sillä rosti jämähtää (hieman liian lyhyen) betonireunuksen alle. Sormen paksuinen, pyöreä oksa on osoittautunut parhaaksi, sillä se palaa pitkään ja parilla pesällisellä saa kiehuvaksi 10 litraa vettä. Tosin moni on minulle sanonut, että heitä tuo hella pois tilaa viemästä, mutta kieltäydyin ehdottoman jyrkästi, sillä sähkön toimitus ei aina toimi ja eihän sitä vanha akka käyntiin pääse ilman kaffeeta.

Nyt naapurin pariskunnan kanssa tehtiin yhteistyötä parina päivänä hieman ja aita siistiytyi roimasti. Konesaha lauloi ja rangat saivat kyytiä. Perunapeltoni on savinen, kuten koko alue ja osin soinen, etenkin viime kesän monsuunisadekauden jälkeen. Olen sitä kompostilla ja tuolla puusilpulla pehmittänyt ja silppu myös ilmastoi savista maata. Puolisoni alkoi huoltamaan myyrä, jossa 30 vuodessa on tiivisteet vähänkö ehkä entisiä. Viime vuonna sain käännettyä pottumaan, mutta myyrää joutui ajamaan ryyppy päällä koko ajan. Tänään tuli viesti, että tarvittavat osat ovat tulleet maahan. Pääsemme maan kääntöön ja perunan istutukseen.

Olohuoneen pöytä on täynnä taimia, joista osa on jo ulkoilemassa. Valkosipulit jo kylvin, sillä omassa maassa kasvatetut ovat todella tuhdin makuisia, kuten tilli ja persilja. Avomaan kurkkua tietysti täytyy istuttaa, sillä teen suolakurkut itse ja vaikka viime vuonna tein niitä monta purkillistä, niin nyt on säästelty viimeistä purkkia, että vielä yksi kotitekoinen pottusalaatti saadaan. Hieman täytyy alkaa jo sadonkorjuuseen, sillä ruohosipuli on nyt parhaimmillaan ja sitä on kiva pakastimesta ottaa silppuna moniin ruokiin.

Voi kuin paljon on vielä tehtävää ja tähän ei tarvita kaupunkilaista viherpiiperöä, joka ei tunnista kasvin kasvia. Tähän tarvitaan vanhan kansan oppeja, multaa sormet sotkemaan ja iloa kasvun seuraamisesta.  Marjapensaat tarvitsevat uudet kehikot ja hellapuita on vielä tehtävä. Sitten alkaa sadon korjuu, joka täyttää taas talven tarpeet. Havaitsin myös, että suolasienistä saa vain yhden erän ja harkitsen vakavasti, että käytänkö sen ensi perjantaina, kun tulee hääpäivä taas täyteen vaiko jussiksi. Saa nähdä.

surkia sote ja mahoton maakunta

Viimein ehti tännekin, sillä sää on suosinut pihatöitä, joita on ollut runsaasti, mutta pyhäpäivän kunniaksi jätin risusavotan rauhaan, mutta asiaan.

Olen seurannut sote ja maakunta sekoilua, josta pelkään tulevan samanlainen hirviö kuin Ruotsissa, jossa on maakunnat ja valinnanvapaus. Harmi vaan, ettei se toimi. Olen nimittäin seurannut ohjelmaa Lääkäri potilaan puolella (Arga doktorn), jossa tuodaan esiin tapauksia, jossa hoito on jäänyt täysin hunningolla ja tohtori yrittää auttaa, sillä sairastuttuaan itse, hän koki terveydenhuollon nurjan puolen (olen myös itse hoitajana nähnyt, ettei kaikki mene omalta kohdalla kuin Strömsössä eli sen kääntöpuolen). Suosittelen lämpöisesti katsomaan, mutta ainakin itsellä on noista kolmesta jaksosta palanut päreet, proput ja käämit todella pahanpäiväisesti.

Hallitus sitten onnistui munaamaan soten verotuksen, joka koskee monikansallisia terveydenhuollon yksiköitä. Voin sanoa varmasti, että verosuunnittelulla viedään maasta jokainen sentti mikä suinkin irti saadaan. Toisin sanoen tässä saa asiakas itse valvoa, kuten tulevassa taksiuudistuksessa. Epäilen pahoin, että syntyy kusettajien sakki, joka kiertää verokarhun kaukaa ja tonkii hyvin syvältä asiakkaan taskunpohjat.

Ruotsissa maakunnat voivat itse päättää mitä hoidetaan, missä hoidetaan ja miten hoidetaan. Ohjelman perusteella on jo nyt tullut selväksi, että vastuualueen korkein viranomainenkaan ei tiedä syytä miksi hoitoon pääsy on estetty. Pahoin pelkään, että maakunta meillä, tulee olemaan samanlainen kuin Ruotsissa ja onhan meillä entuudestaankin virastoissa porukkaa, jotka eivät tiedä tuon taivaalista aiheesta, jota he johtavat ja ainoa, jonka he osaavat on kapulakieli ja repullinen pykäliä. Siinä saat itse sitten tulkita lakipykäliä ja arpoa, mitä kapulakielinen sanoma pitää sisällään.

Ohjelman kolmannessa jaksossa tohtori sanoi katkerasti: "Psykiatrille pääsy on vaikeampaa kuin pääsy paavin audiensille." Maakuntien erot ovat suuret ja usein edellytetään työkyvyttömyyttä, että tutkimuksiin pääsee. Suomessakin on, että monen kohdalla hoito tulee vasta sitten kun ei paranemisesta ole toivoa. Itse näin tämän liikunta- ja tukielinsairauksien hoidossa, jotka tehtiin liian myöhään ja paluu omatoimisuuteen on vaihtunut pysyvään laitoshoitoon ja valitettavasti tämä koskee myös työikäisiä. Paljonko on sairaanhoidossa tuhlattu rahaa hoitoihin, jolla ei ole enää tervehdyttävää vaikutusta?

Helsingin päätös antaa laittomasti maassa oleville kaikki terveys- ja sosiaalipalvelut oli yksi esimerkki maakuntamallista. Uusimaa on suurin maakunta ja Helsinki keskuksena, joten miten mahtaa maakunnan toiminta olla, kun nyt jo tehdään hyvin arveluttavia päätöksiä. Mietin vakavasti, mikä on laita-alueiden kohtalo? Ohjautuvatko verorahat suuriin keskuksiin ja laita-alueet jäävät ilman palveluja? Tämä on ollut meillä järjestelmällinen toiminta jo pitkään ja kun ajattelen omaa kotikuntaani, niin on enää vain yksi pankki, jossa voi hoitaa käteisellä asioitaan. Verotoimisto meni tuonne suureen kaupunkiin, kuten poliisikin ja vouti. Maistraatti sulautui jo vuosia sitten suuren kaupungin maistraattiin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mielestäni sote ja maakuntauudistus pitäisi pistää nyt jäähylle ja valmistaa huolellisesti, ettei siitä tule Ruotsin kaltainen, jossa lääkärin on ryhdyttävä sotaan byrokraatteja vastaan. 

Hämärän peitossa

Aktiivimallin ensimmäinen tarkastelujakso on päättynyt ja leikkaukset ovat monen työttömän arkipäivää tulevaisuudessa. Aktiivimalliin ei työministeri Lindströmin mukaan ole tulossa helpotuksia, ei edes yli 60-vuotiaille, joiden työllistymisen mahdollisuuden myöntää ministeri itsekin heikoksi. Heti perään loihi myös lausuman eli pitää olla todella painava syy, jotta voi jäädä eläkkeelle. Tällaista syytä joutuu nykyään odottamaan vuosia ja monella kierre päättyy vasta kun vanhuuseläke koittaa.

Lindströmin mukaan työttömiä on 264100 kappaletta ja avoimia työpaikkoja enemmän kuin koskaan, mutta nämä eivät kohtaa, sillä kansalaiset eivät halua muuttaa työnperässä ja tämä on hankala yhtälö. Varmasti, mutta monellako on tarvittava koulutus? Lääkäreitä, insinöörejä, ohjelmoijia, sun muita paikkoja on paljon avoinna, mutta niitä hommia ei hoideta sen paremmin apuhoitajan kuin taksinkuljettajankaan koulutuksella. Lisäksi on otettava huomioon ikä. Kun mittarissa on yli viisikymmentä, niin uuden ammatin opettelu on jo haastavaa ja vanhat koulutodistukset ovat esteenä koulutukseen pääsyyn.

No, Kela meni ja laski, että 78065 kappaletta työttömiä ei ole täyttänyt minkäänlaista aktiivimallin ehtoa. Leikkauksia on tehty 80349, joten 2284 tapausta on yrittänyt täyttää ehtoja, mutta ei riittävästi. Luonnollisesti Kelalla ei ole harmainta hajua syistä, kun aktiivimalli ei ole täyttynyt ja tämä pihallaolo ei ylitä uutiskynnystä. Sain itsekin Kelalta kirjeen, joka todisti sen, että tieto ei kulje siinä puulaakissa ollenkaan. Kirjeessä minun piti perustella kuntoutuspaikkani ja syy, miksi nimenomaan olin kuntoutuksen siltä puulaakilta hankkinut. Hilpeäksi asian tekee se, että kuntoutus oli Kelan myöntämä.

Hommaa pitäisi ehkä tutkia, mutta tarkastelujakson pitäisi olla kuulemma pidempi ja syitä täytyisi esimerkiksi tehdä tutkimushaastatteluja. Kyselytutkimuksina tehdään nyt viikottain puoluiden kannatuksesta, joten siitä voisi pitää parin viikon tauon ja haastatella nuo patalaiskat tapaukset, joista ei aktiivisuutta oikeaan suuntaan löydy. Toisaalta lienee paras tapa haastatella kirjeellä, sillä minullekin tulee aika-ajoin kyselyjä kauppakäyttäytymisestä, tuotteista, palveluista, ym.

Mielestäni tämä on silkka leikkuri, jolla jälleen kustannetaan kansanedustajien palkankorotus sekä lisääntyvien elintaso-oletettujen eläminen, ym. palvelut. Omia palkkioitaan ne ovat valmiit korottamaan, mutta kiky-sopimuksella leikattiin monen alan palkkoja sekä kuntatyöntekijöiden lomarahaa, eikä tämä hävetä yhtään, näitä todella parkkiintuneita politiikan sarvikuonoja.