Makroskooppisia havaintoja III

Sote-aikatalu näyttää kulkevan kuten VR:n junat eli yksikään aikataulu ei pidä paikkaansa. Tämä ei tullut kansalle yllätyksenä, kuten ei myöskään hallituksen ja eduskunnan syyttelykilpailu toisilleen. Eduskunta on sitämieltä, että hallitus yrittää saada keskeneräisen raakileen "maaliin" millä hinnalla hyvänsä ja hallitus syyttää eduskuntaa tahallisesta jarruttelusta. Kuulostaa vahvasti läheisen päiväkodin Leppäkerttu-ryhmältä hiekkalaatikolla. Tosin tuon ryhmän ikähaitari on 4-5 vuotta, toisin kuin hallituksen ja eduskunnan 40-50 vuotta, mutta samalta kuulostaa.

                                                                      °°°

Hetki sitten uutisoitiin, että FinnHEMS- kopterit olivat työllistettyjä synnytysten vuoksi. Tämä ei tullut yllätyksenä, sillä ensin alkoi mielisairaaloiden alasajo, näkyy kaduilla ja kodeissa. Sitä seurasivat synnytyssairaalat, joista tunnetuin taitaa olla Tammisaaren synnytysosasto, jossa nauhoitettiin Sydänääniä televisiosarjaa. Kävi oikein muumimamma Halonenkin paikanpäällä lupaamassa toiminnan säilyttämistä marraskuussa 2009, mutta loppu tuli 31.5.2010. Nykyään onkin tavallista, että uutisissa on tienpäälle syntyneistä lapsista uutisia, sillä matkat ovat liian pitkiä. Pahoin pelkään, että lapsi ja äitikuolleisuuden hienot käyrät ovat muuttumassa synkemmiksi. Sama koskee ensiapua, joihin yöaikaan saattaa olla matkaa satoja kilometrejä, kun kaikki lähellä olevat, paikalliset ensiavut on suljettu ilta- ja yöajaksi. En usko, että sote tähän asiakkaisen kaipaukseen vastaa.

 

                                                                      °°°

Viikoloppuna muuttuu ajokortin saamisen perusteet eli hinta halpenee ja ajotunteja vähennetään. Opiskelu painottuu teoriaan ja niitäkin vähennetään ynnä kaikkihan sen tietävät, että teoria ja käytäntö on kaksi eri asiaa.  Kotiopetuksessakaan ei tarvita enää teoriakoetta vaan voidaan opettaa mutu-tuntumalla. Ehdottomasti Yle Areenaan ohjelma Suomen huonoimmasta kuskista, joita jatkossa riittää. Olemmehan melko synkällä tasolla liikenneturvan vertailuissa, etenkin muut Pohjoismaat sijoittuvat kirkkaaseen kärkeen.

                                                                      °°°

Viikonloppuna tulee myös voimaan uusi taksilaki, joten 1.7.2018 klo 00.00.01 voit päästä kotiisi kuorma-autolla, mopoautolla tai vaikka mönkijällä.  Hinta vaan on sovittava etukäteen eli pääsemme Ruotsin malliin, jossa maksukattona on vain taivas. Muistaakseni Swea-mamman valtiossa Tukholman keskustasta Arlandan lentokentälle taisi suurin kusetushinta nousta 4800 euroon. Taksikupua tai mittaria ei tarvita, jos hinta on esillä. Alviakaan ei tarvitse maksaa, jos tulot jää alle kymppitonnin. Uber aloittaa myös uudelleen, joka on monissa maissa tunnettu asiakaskunnan kusetuksesta, raiskauksesta, ryöstöstä, jopa murhasta. Nähtäväksi jää millaiseksi touhu menee, mutta veikkaan villiä länttä, jossa pottunokka suomalainen pyrkii toimimaan rehellisesti, mutta entäs ne muunmaalaiset.

                                                                      °°°

Kelataksia taitaa myös olla jatkossa vaikea saada, sillä harva autoilija on liittynyt sopimukseen Kelan ajoihin. On jopa nolla kuntia, joissa ei ole yhtään Kela-sopimuksen tehnyttä autoilijaa. Laitteet ovat kalliita tai leasing-sopimukset mahdottomia, hinta on kilpailutettu mahdollisimman halvaksi, joten oikealla autoilijalla ei ole varaa sitoutua moiseen. Yrittäjyyden tarkoitus on tuoda leipä yrittäjän pöytään eikä yrittää tappiolla ja sossu maksaa erotuksen. Odotan kauhulla, minkälainen palvelu on tulevaisuudessa tuo Kela- ja SoTe-taksi, jos sekin vapautetaan halvimmalle tarjoalle. Sairas, vammainen, lapsi joutuu kyytiin, josta kukaan ei takaa, minne se vie, mitä sen aikana tapahtuu ja pääseekö asiakas perille vai ojanvarteen.

                                                                      °°°

Tulossa aktiivimalli II, joka pakottaa kaikki työttömyyskorvausta saaneet hakemaan kuukaudessa neljää työpaikkaa. Sininen uuvatti (tällä ei ole mitään tekemistä Smurffien kanssa) Lindström haluaa myös raportointia työnhausta ja raporteissa tulee ilmetä, että ne eivät ole feikkihakuja, vaan todellisia. Täten työkyvytön myyjä ei voi hakea osastonlääkärin virkaa, sillä toistaiseksi työkyvytön joutuu sairauslomakauden päätyttä työttömyyskorvaukselle, joten SuuLi:n olisi työryhmineen peretyä työttömyyspäivärahansaajien taustaan. Tässä on luonnollisesti puuhaa myös sote-sirkuksen pyörittäjille, mutta epäilen, ettei heidän tieto-taito tähän riitä, kun eduskunnan, puolueiden ja hallituksen sekä lautakuntien hiekkalaatikolla pitää huolehtia omasta lapiosta ja ämpäristä.

                                                                      °°°

Kevennetään lopuksi (tosin tämä kuuluisi Elämän poluilta löytyneisiin, mutta yllä olevat ovat sen verran synkkiä, että pieni ilo sallittaneen tämänkin otsikon alle) eli tänne on joutanut nyt useammin, sillä uusien naapureiden myötä tehty risusavotta on viimeikin ohi ja on ehtinyt tekemään muutakin. Toisin sanoen olen alkanut kunnostamaan ikkunoita, joista viimeinen pari on nyt käsittelyssä. Tosin omakotitalossa ei koskaan tule aika pitkäksi ja sanoihan ammoin paikallisen rautakaupan kuljetuspoika osuvasti: "Jos rahasta ei tulisi pulaa, niin sitä voisi olla kokopäivätoiminen omakotitalon asukas." Tämä viimeinen pari tietää sitä, että kierros on aloitettava alusta.  Ikkunaparista toisen sain nyt kunnostettuna paikoilleen, mutta toinen paljasti pienen yllärin, sillä alapuu oli hieman edesmennyt. Sattui liiteristä löytymään pätkä kakkosnelosta, josta saa tehtyä uuden.

Vanhan mittojen mukaan tein, mutta eihän tuo osunut täydelleen, mutta ehjä on nyt. No, eipä tuo vanhakaan täysin mittojen mukaan ollut, mutta kun tiedän talon alkuperäisen rakennuttajan, niin yllätys tuo ei ollut. Hieman jouttu vielä tekemään, mutta uusi on aina uusi ja nyt jopa ristimitta on oikea eikä ikkuna laahaa. Työvälineissä oli hieman puutteita, mutta vanha (hupi) horoskooppikortti kertoo totuuden eli vauhti korvaa puuttuvat välineet. Tosin siinä kortissa kerrotaan lisäksi, että puuttuvan ammattitaidon korvaa pikku humala, jota tässä tapauksessa ei tullut käytettyä.

Vanhan apuhoitajan, konekirjoittajan, arkistonhoitajan, vastaanottoapulaisen, lähetin, osastoavustajan, elektroniikka-asentajan, sähköasentajan, taksikuljettajan ja tilan emännän koulutuksilla syntyi tämä. Lukijakunnasta saavat vapaasti arvostella puualan ihmiset ja muutkin, mutta olen ylpeä itsestäni, sillä tämä oli ensimmäinen alapuu, jonka vääntelin, käyttäen sekalaista kokoelmaa työkaluja ja varmistin vielä sormiliitoksen tapeilla.

Ei pöllömpi suoritus ekakertalaiselta.

Paperikilpi

Juuri juhannuksen alla uutisoitiin perhetragediasta, jossa puoliso tappoi ex-puolison. Uhrin ainoa suoja oli paperikilpi eli lähestymiskielto. Vastaavan laisia tapahtumia tulee esiin säännöllisin väliajoin ja usein myös ne johtavat äärinnäisiin tekoihin ex-puolisoa kohtaan tai yhteiseen lapseen, kuten Porvoossa kävi.

Lainaan poliisin sivuilta lähestymiskiellon määritelmän: "Lähestymiskieltoa koskevan lain tarkoitus on ehkäistä rikoksia ennalta ja parantaa mahdollisuuksia puuttua vakavaan häirintään. Lähestymiskielto tarkoittaa, että henkilön hengen, terveyden, vapauden, tai rauhan suojaamiseksi voidaan jotakuta toista kieltää ottamasta häneen yhteyttä. Lähestymiskielto voidaan määrätä myös silloin, kun kiellolla suojattava ja kieltoon määrättävä henkilö asuvat samassa asunnossa." Niin, tarkoitus on hyvä, mutta useissa tapauksissa lähestymiskielto toimii kimmokkeena vielä pahempaan, kuten jatkuviin tekstiviesteihin ja sähköposteihin, sosiaalisessa mediassa panetteluun, herjaamiseen, mustamaalaamiseen, ym. Tiedetään myös, että tällaiset henkilöt ovat ottaneet ex-puolison työnantajaan, ystäviin, harrastepiireihin, jne yhteyttä ja saattanut ex-puolison ikävään valoon.

Nyt oli oikeudessä käsittelyssä myös Jyväskylässä tapahtunut järjetön teko. Naisystävä oli päättänyt suhteen ja mennyt ystävien tykö vierailulle. Pari päivää myöhemmin mies oli mennyt naisen asunnolle ja kertomansa mukaan:  "Mies oli päihtynyt ja meni ex-naisystävänsä oven taakse tarkoituksenaan pyytää tätä syömään. Miehen mukaan hän sytytti porraskäytävässä tupakan sytytyspalalla. Tässä tilanteessa tupakka tai sytytyspala tippui hänen mukaansa vahingossa postiluukusta asuntoon." Hieman ontuva kertomus, sillä minun ymmärtääkseni sytytyspala täytyy ensin sytyttää jollain ja se syttyy kauttaaltaan. Oliko miehellä sytytyspala metallisen makkaratikun päässä kenties ja jos tuollaisella palalla savukkeen sytyttää, niin se syttyy kokonaisuutena ja toden näköisesti käy niinkuin muinaiselle hepulle, joka päätti polttaa risuja vanhassa peltitynnyrissä. Kun eivät tuohenpalalla syttyneet, niin lorautti tynnyriin vanhaa jäteöljyä ja heitti palavan tulitikun perässä. Kun hetkeen ei mitään tapahtunut, niin päätti kurkistaa tynnyriin, joka samalla hetkellä leimahti ja samalla käräti otsatukka ja kulmakarvat.

Tupakka ja sytytyspala putosivat vahingossa naisystävän postiluukusta. Hmm, vahingossa. Itse en ole koskaan tavannut postiluukkua, joka aukeaa automaattisesti, kun joku tulee oven taakse. Tämä oli tietoinen tapahtumaketju. No, entisen naisystävän kämppä paloi ja ei edes saanut pyytämäänsä korvausta menetetystä suuresta levykokoelmasta., joista osa oli vanhoja savikiekkoja ja nämähän tarvitsevat vähän toisenlaisen soittimen, sillä perinteisen savikiekon kierrosnopeudet ovat usein 16 tai 78 ja niitä ei yleisemmissä (halvoissa) soittimissa ole.

Kuten Porvoon tapauksessa oli äidillä lähestymiskielto ex-mieheen, joka oli ehtinyt ilmeisesti senkin rikkomaan jo aikaisemmin. Lainaan taasen poliisin sivuja: "Lähestymiskiellon rikkominen on rangaistavaa. Rangaistus on sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta. Kiellon rikkominen on virallisen syytteen alainen rikos, jonka syyttäjä vie oikeuteen. Kaikki lähestymiskiellot merkitään erityiseen poliisin henkilörekisteriin. Poliisi valvoo ja voi myös käyttää pakkokeinoja kieltoa rikottaessa. Jos esimerkiksi lähestymiskieltoon määrätty henkilö jatkaa suojeltavan häirintää, voi paikalle hälyytetty poliisi viedä kiellon rikkoneen säilöön ja kuulusteluun jatkotoimenpiteitä varten."
Itse asiassa poliisi ei valvo vaan uhatun on itse soitettava apua ja onkin hyvin tavanomaista, että uhkaaja rikkoo puhelimen ensitöiksi, jotta mihinkään ei soitella.

Myös uhan todistelu on vaikeaa. Viestit olisi syytä tallentaa, mutta varsinkin alkuvaiheessa käy helposti, että ne poistetaan. Tähän sopii vallan hyvin vanha sanonta: "Poissa silmistä, poissa mielestä." Itselläni oli aikoinaan yritys ja virheelinen rekrytointi. Ryhtyi sitten heppu uhkailemaan puhelimessa. Onneksi kerran heppu soitti lankapuhelimeen (valitettavasti poistuva vekotin) ja minulla on yksi puhelin vastaajapuhelin, jolla pystyi äänittämään puhelun. Sain todistettua uhan ja heppu lopetti soittamisen poliisin keskustelun jälkeen. Tällainen on hyvin harvinaista parisuhdetragedioissa, vaan se jatkuu ja jatkuu.

Koska uhan todistaminen on vaikeaa ja usein apu tulee liian myöhään. Apua ja neuvontaa tarjoavat poliisin sivuston mukaan lähin poliisi tai sosiaaliviranomainen. Hieno homma tuo lähin, mutta nykytodellisuudessa molemmat edellä mainitut ovat kaikkea muuta kuin lähellä ja monin paikoin niin ensiapu ja sosiaalitoimen päivystys on siirretty jonkin yliopistollisen tai keskussairaalan yhteytyteen. Kun pienelläkin paikkakunnalla toimi oma ensiapu 24/7, niin hätään joutunut sai apua nopeasti. Turvakoteja on liian vähän ja usein liian kaukana. Poliisin sivuston mukaan auttajina toimivat myös erilaiset kriisipuhelimet, mutta sinne soittamisen kynnys on korkea ja usein linjat tukossa, joten hätätilanteessa niistä ei ole apua.

Lisäksi tuo paperikilpi on voimassa vain vuoden ja villi arvaus on, että vuodessa ex-puolison käytös paranee inhimilliselle tasolle on hyvin epätodennäköistä vaan pahenee vuosi vuodelta. Mielestäni viisivuotiskausi olisi minimi ja kiellon rikkomisesta tulisi antaa aina ehdoton vankeustuomio, sillä sakot ovat yhtä tyhjän kanssa ja kun vielä hallitus ja eduskunta ryssivät tuon muuntorangaistuksen, niin sakko ei ole oikeasti mikään pelote.

Eron koittaessa on tavallista, että alkaa helvetillinen huoltajuuskiista ja alkaa todellinen mustamaalaaminen ja valitettavasti puolin ja toisin. Ainoa kärsijä on lapsi. Kun eron taustalla on väkivalta, taloudellinen hyväksikäyttö (koskee kaikkia ikäryhmiä), alistaminen, tms. niin usein kärsijä on heikoilla. Fyysinen väkivalta on todistettavissa helposti, mutta henkinen väkivalta ei. Päihteet näyttelevät usein myös pääroolia. Nokian teippisurmassa pääroolissa ja juopunut mies suuttui epäiltyään tytön ottaneen hänen savukkeita ilman lupaa. Vastaava tilanne on myös syntynyt pussikalja riidasta, jossa toinen päihtynyt arvelee toisen juoneen enemmän, kuin tasajako olisi edellyttänyt, mutta tämä on yleistä poikien välisessä tappeluissa tai tapoissa.

Puuko lienee yleisin tekoväline edelleen, mutta ampuma-aseet näyttelevät nykyisin suurta roolia. Vihdissä mies ampui poliisin rynnäkkökiväärillä, joka oli jostain peräisin ja hepulta oli aseluvat peruttu lähestymiskiellon vuoksi. Aselakia on turha tiukentaa, sillä ne, jotka asetta käyttävät metsästykseen tai kuten poliisin tai rajavartiolaitoksen sekä armeijan aseet ovat oma luokkansa ja käyttäjät vastuullisia. Tosin on nämä Lord of war tyypit, jotka välittävät aseita erinäisten verokostojen kautta ja Luoja yksin tietää, paljonko näitä löytyy meiltäkin. Ruotsissa nämä ovat jo arkipäivää ja asearsenaali jyreämpää.

Mistä saadaan vahvempi suoja kuin tuo paperikilpi? Tiedän myös vanhuksiin kohdistuvia väkivaltoja, joissa tekijänä on oma lapsi. Taloudellista hyväksikäyttöä esimerkiksi päihteiden rahoittaminen, mutta tiedän myös, että on tapahtunut paljon pahempaakin. Miten saadaa suoja myös heille?

Pieni tarina

Alue oli ihan tavallinen omakotitaloalue ja talot oli rakennettu hieman 1900-luvun hieman jommalla kummalla puolen. Ne olivat ihan tavallisia, puolitoistakerroksisia taloja, joista suurin osa oli maalattu kelta- tai punamullalla. Pääsääntöisesti pihat olivat pitkiä ja kapeita kuin kunnan virka. Pihojen rakennuksista toinen oli ulkorakennus, jossa oli liiteri sekä huussi. Toisissa oli vain edellämainittujen lisäksi sauna ja sen eteinen, joka toimitti pukuhuoneen hommia naulakoineen ja penkkeineen. Osassa oli tehty vielä tupa ulkorakennukseen.

Eräässä talossa asui vanha, mutta virkeä pariskunta. Heillä oli tuollainen saunatupa, jossa oli pieni jääkaappi, pieni tiskipöytä ja kuivauskaappi. Astiakaappina oli vanhempien perintönä tullut, yli sata vuotias kaappi, jonka he olivat kunnostaneet vuosia sitten tai jos totta puhutaan, niin olihan siitä jo kolme vuosikymmentä vierähtänyt. Astiat olivat sekalaista kokoelmaa, mutta ei haitannut, jos valmiiksi haljennut tai lohjennut lautanen rikkui. Juhannukseksi oli tuvan lattia pesty ja laitettu puhtaat matot lattialle. Myös oli nurmikko leikattu, joka tehtiin useassa erässä, sillä eiväthän voimat enää olleet sitä, mitä ne olivat parikymmentä vuotta sitten. Pihalle oli nostettu pöytä ja kaksi tuolia.

Oli jälleen juhannuksen aatto, joten jo aamusta oli padan alle laitettu valkea. Se oli suuri, vanha pata ja ollut pystyssä rakentamisesta asti. Talon emäntä levitti tuvan ja pihan pöydille puhtaan valkoiset liinat. Molemmille pöydille hän laittoi maljakot, jossa oli sinistä syreeniä ja valkoista juhannusruusua. Talon isäntä teki vihdat pihan koivusta, jota kutsuttiin vihtakoivuksi, sillä se ei ollut suuri, ylväs koivu vaan sitä pidettiin leikkaamalla lähes puskamaisena.

Juhannustansseissa olivat ammoin tavanneet, mutta nyt eivät jaksaneet enää juhannuspäivän aamuun asti valvoa. Saunan pesään laittoi talon isäntä valkean jo iltapäivällä ja laittoi vihdat pehmenemään lämpimään veteen ja pian saunalla oli lämmintä, mutta myös hyvä vihdan tuoksu. Talon emäntä oli ottanut esiin puhtaat pyyhkeet ja yöasut sekä pedannut petiin puhtaat lakanat. Tämä oli niitä rituaaleja, joita nuoret eivät ymmärtäneet.

Niin grilli oli tietysti vanhanaikainen, tiilestä muurattu, joten sen alle piti laittaa valkea myös, jotta hyvän hilloksen saa aikaiseksi. Edellisenä iltana oli talon emäntä laittanut ahveniin, jotka läheisestä järvestä olivat yhdessä pyytäneet, suolaa ja hieman yrttejä. Koska talo oli vanha, niin osa pihasta oli luonnollisesti kasvimaata. Talon isäntä kuokki hieman varhaisperunaa ja vanha emalikattila toimitti hyvin perunoiden keittämisen, sillä se lämpeni tasaisesti grillin päällä.

Vanha pariskunta astui saunan lämpöön ja vihta viuhui, tosin käsissä ei ollut enää sitä voimaa kuin ennen, mutta yhtä hyvältä se tuntui, kuin ennen vanhaan. Välillä kävivät vilvoittelemassa ja kuuntelemassa luonnon ääniä. Monet naapurustosta olivat jo paljon nuorempaa polvea ja reissussa jossain, joten asuma-alue oli hiljainen. Etäällä kuului huuhkajan matala huhuilu, johon toinen vastasi. Pensastaskun naputus kuului naapurin tuijarykelmästä.. Vilvoitustauolla laitettin myös ahvenet halsteriin ja grillin hillokselle paistumaan.

Enää ei jaksettu saunoa, kuin kolme kierrosta ja sitten pesulle. Kuten tavallista, niin vanhoissa saunoissa on sauna ja pesutila yhdessä. Hieman kuumaa vettä padasta ämpäriin ja kylmää vettä päälle, jotta saa sopivan lämpöisen pesuveden. Talon isäntä tykkäsi lämpöisemmästä kuin talon emäntä, joten kumpikin otti omansa. Yhdestä eivät olleet luopuneet, sillä he pesivät toinen toisensä selät. He kuivasivat puhtaisiin pyyhkeisiin itsensä ja laittoivat yöpuvut päälle.

Talon isäntä varmisti perunoiden ja kalan kypsyyden, jotka olivat nyt parahultaisia. Talon emäntä toi ulkopöydälle lautaset ja ateriointivälineet. Talon isäntä kaatoi perunoista keitin veden pois ja talon emäntä silppusi hieman tilliä, jonka oli käynyt yrttipenkistä noutamassa. Varhaisperunat, ruohosipulivoilla sekä ahvenilla oli mitä parhainta evästä. Aterian lomassa nautittiin talon emännän tekemää valkoherukka viiniä. He muistelivat aiempia juhannuksia ja myös sitä, milloin olivat tavanneet ensikerran. Molemmat nauroivat iloisesti, muistaessaan tuon ensitapaamisen ja monta muuta muistoa.

Ehtoopäivä oli kääntynyt jo alkuiltaan, joten suuntasi tuo vanha pariskunta petiin. Saunapuhtaina, puhtaisiin lakanoihin oli helppo nukahtaa.

Toivotan kaikelle kansalle hyvää juhannusta, vietitte sitä maalla, merellä tai jossain.

Erään aikakauden päätös

Sain kirjeen Elisalta, joka kohteliaasti ja valitellen joutuu poistamaan lankapuhelinverkkoa alueeltani vanhentuneen tekniikan vuoksi ja tämän vuoksi he sulkevat liittymäni elokuun viimeisenä. Onkohan tätä ajateltu loppuun asti?

Siitä on nyt hieman yli 30 vuotta, kun ajoin tuhon läheiseen suureen kaupunkiin ja astuin sisään paikallisen puhelinosuuskunnan myymälään hankkiakseni lankapuhelinnumeron. Sain vielä itse valita sen numeroluettelosta ja ihastuin yhteen numerosarjaan ikihyviksi, sillä taloni numero on neljä, joten täytyyhän puhelinnumerostakin nelonen löytyä ja valitsin 4447 päättyvän numeron. Seuraavana päivänä tuli puhelinosuuskunnan asentajat ja totesivat, että langat tänne tulee, joten heidän ei tarvinnut muuta kun siirtokseskuksessa kytkeä linja auki.

Lainaan hieman kirjettä: "Panostamme jatkossa modernin matkapuhelinverkon nopeuksien sekä kattavuuden parantamiseen ja varmistamme sujuvat yhteydet matkapuhelinverkon välityksellä." Eipä taida Elisan väellä olla minkäänlaista muistijälkeä viime vuoden lopusta, kun Itä-Suomessa tuli nuoskalunta suuret määrät ja ihmiset ilman sähköä, kun puut taipuivat tai katkesivat johtojen päälle. Lankapuhelinverkon kaapelit ovat pääsääntöisesti maan alla olleet jo pitkään, joten nyt tämän jälkeen toimiva järjestelmä ajetaan alas.

Sähkökatkon venyessä pitkäksi ei GSM-verkko ole kovin pitkään pystyssä. Tolppien sähkö loppuu aikanaan ja sitä ennen kännykän akku. Ei edes ole lakia tai asetusta siitä, kuinka kauan lähetintolpan sähköjen tulee kestää, mutta ei siitä mitään hyötyä ole, jos ei puhelinta voi ladata. Mitenkä turvataan verkossa asioiminen sähkökatkon sattuessa? Työkkärin tätiltä tuskin ymmärrystä liikenee.

Itse tiedän, että kesätapahtumien aikaan laitteet tökkivät. Taksissa korttimaksut eivät keskustassa toimineet festarialueen läheisyydessä, kun operaattorin kanavat olivat tukossa, sillä festariyleisö lähetti kuvia ja tunnelmia festareilta urakalla. Miettikääpä itse, kahden päivän festari ja 10 000 kävijää sekä heidän lähettämät viestit, kuvat ja videot. Saavat operaattorit todella panostaa toimintavarmuuteen.

Tarjosi Elisa vielä mahdollisuuden säilyttää tuttu numero ja suositteli tilaamaan Saunalahti Kotipuhelin liittymän, joka käyttää GSM-lankapuhelimella eli sellainen sitten pitäisi ostaman eli noin satasen lisäkulu ja epävarmasti toimiva verkko. Tosin Kotipuhelin-liittymä ei sovellu turvapuhelimen, induktiosilmukan, telekopiolaitteiden (fax) eikä hälyytysjärjestelmien käyttämiseen. Mitä hittoa tuollaisella liittymällä oikeasti tekee.

Sekalaisten katkojen ja häiriöiden vuoksi matkapuhelin ei toimi. Vastaisiko Elisa kysymykseen eli miten häiriötilanteiden aikana tilataan ambulassi tai palokunta, savumerkeillä? Tämän kyllä säilytän muistona, jos vielä tulisivat järkiinsä.

Muovikuolema

Tuossa taannoin oli uutinen valaasta (Thaimaa), joka oli niellyt 80 muovipussia ja ajautunut rantaan huonokuntoisena ja menehtynyt. Samassa maassa löydettiin rannalta liemikilpikonna, joka oli henkitoireissaan. Eläinlääkäreiden avusta huolimatta tämä uhanalainen meren asukki kuoli, sillä vatsan ja suoliston täytti muovi- ja kumikrääsä. Takavuosina myös merilinnun sisuksita suurin osa oli muovi- ja kumikrääsää. Onkin arvioitu, että suurin osa merien ja suurten järvien asukkaista tuhoutuu reilussa 30 vuodessa.

Männä lauantaina oli aamun aviisissa koko aukeaman uutinen merien muoviroskasta. Tästä kirjoitin jo aiemmin, mutta laitetaan uusintana eli 90 % meriin päätyvästä muoviroskasta on kotoisin kymmenestä suuresta joesta, joista kaksi on Afrikassa ja kahdeksan Aasiassa. Alueita tosin kuvataan kehittyviksi, jossa jätehuolto ei vielä ole meidän tasolla, mutta kehtaan olla hieman erimieltä tuosta kehittyvästä.

Pahimpia muovijätteen tuottajia ovat Aasian alueiden maat, joista Kiina taitaa omata kyseenalaisen kunnian olla kultamitalilla sekä Indonesia pronssilla. Yleisestikin Aasian maat ovat niitä saatuttavimpia. Lieneekö osaltaa syynä se, että monista maista lähetetään elektroniikkaromua ja laivoja tuhottaviksi samoille alueille. Ganges joki on muiden saasteiden lisäksi täynnä puoliksi poltettuja vainajia, sillä maan polttopuuvaranto on niin vähissä, että kunnon roviota tuhkauksen aikaansaamiseksi ei saada aikaiseksi.

Erään tilaston mukaan laivoista heitettävä jäte meriin on joko pientä tai suurta. Oletan, että se johtuu laivavarustamon kotimaasta ja alueella, millä se seilaa. Onko varustamo pihi eli ei käytä sataman roska- ym. muuta jätepistettä ja kippaa paskat mereen vai kunniallinen toimija, joka satamamaksuista huolimatta jättää jätteet sataman jätekeräyspisteeseen.

EU sitten kielsi kansalaisiaan käyttämästä mehupilleja ja muovisia cocktailtikkuja. Hui kauhistus, sillä omaan molempia meriä saastuttavia esineitä. Kankainen kauppakassi minulla on ollut aina ja syy on hyvin yksinkertainen eli kerää viikonlopun bileitten jälkeen tyhjät tölkit ja pullot muovipussiin, sitten viet ne palautuspisteeseen ja tölkkien ja pullojen pohjalle jääneet millit juotavaa ovat valuneet muovipussiin ja ne ovat tahmaisia. Pahimillaan juuttuvat palautuskoneeseen. Kangaskassi imee jämät ja ja sitten pesukoneeseen. Nyt olevat kassit on tehty 1970-luvun jostain kankaasta ja yksi (30 vuoden käytön jälkeen) tarvitsee sangat ja yksi pohjan.

Koska ravintolat ovat päätyneet käyttämästä mehupillejä ja cocktailtikkuja, niin julkaisen kavalkaadin menneistä tikuista, jotka löytyvät yhä muinaismustona baarikaapistani. Vasemmalla pahat ja oikealla hyvät, nyky moodin mukaan. Var så god.

Alkavat kupit mennä nurin

Euroopan mailla alkaa useammassa valtiossa mennä kuppi nurin elintaso- ja muiden pakolaisten kanssa. Italian uusi parlamentti jyrähti, ettei Italia ja Sisilia ole mikään Euroopan pakolaisleiri ja uhkasi lähettää tulijat takaisin, mistä ovat tulleetkin. Tosin tässä on ongelmana se, että kaikkien tulijoiden kotimaa jää arvailujen varaan. Tämähän on tuttua myös meille tulleiden keskuudessa eli papereita ei ole, iältään alaikäinen (Ruotsissa tehtiin pistokoe ja yli 70% ikähaarukka oli 18-36 vuotta), kotimaa joku sopivasti sotiva sekä sekalaiset kertomukset vainosta, uhasta, jne.

Itäisen Euroopan maat ovat käytännössä pistäneet rajansa kiinni ja toisin kuin Suomi ja Ruotsi, he ovat tehneet maan vähemmän houkuttelevaksi. Kyllä vähäjärkisempikin osaa laskea mistä parhaat edut saa ja niihin maihin on tulijoita ollut sankoin joukoin, jossa tukiviidakko on antelias. EU on kyllä moittinut näitä kapinallisia, mutta laihoin tuloksin. Pahoin pelkään, että EU:n kovasti moitiskellessa ja uhatessa alkavat entiset Itä-Blokin maat kääntyä tsaari Putinin puoleen.

Jälleen meitä uhkaa uusi pakolaistulva ja eräät ovat arvelleet, että tulva olisi paljon suurempi kuin 2015. Itse en epäile lainkaan, etteikö uusi tulva vaani jo oven takana ja sen mukanaan tuomat rikostilastojen lisääntyvät yksittäiset tapaukset. Nykyisin maassamme lienee jo muutama sata radikalisoitunutta, joten Turun tapaus ei jää ainoaksi. Jotenkin ei tullut yllätyksenä eilinen uutinen, jossa käsiteltiin käräjäoikeudessa 2016 tapahtunutta räjähdysmäistä kerrostalopaloa Helsingissä. Suora lainaus: "Syytetty kertoi oikeudessa tulkin välityksellä elämäntilanteestaan ennen tuhotyötä."
Itseäni kiinnostaisi tietää, paljonko rahaa on viimeisen kolmen vuoden aikana käytetty rahaa tulkkauksiin, jotka on tehty pakolaisstatuksella oleville.

Viime viikolla luin ilokseni, että Tanskan kansankäräjät on hyväksynyt burka ja niqab kiellon (mange tak) ja sitä seurasi Norjan kansankäräjät (tusen takk). Meillä asian otti esille Laura Huhtasaari, mutta valitettavasti se ei ole saanut tuulta purjeisiinsa. Luonnollisesti Amnesty älähti asiasta ja lainaakin lausumaa suoraan: "Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mielestä Tanskan kielto rikkoo naisten oikeuksia. Järjestö ymmärtää, että jonkin tyyppisille rajoituksille kasvojen peittämisen suhteen voi olla tarvetta, mutta pitää Tanskan yksiselitteistä kieltoa suhteettomana uskonnon ja ilmaisunvapauden loukkauksena."

Tässä kohtaa annan Amnestylle pienen kultturellisen vinkin. Pohjoisessa ja lännessä peittää kasvonsa vain sellainen henkilö, joka aikoo tehdä jotain laitonta eikä halua tulla tunnistetuksi. Aiheesta käytiin takavuosina (yleisönosastoa myöten) vilkasta keskustelua, siitä onko vakavasta rikoksesta syytetyllä oikeutta peittää kasvonsa oikeuden istunnossa. Oikeus on, sillä henkilö on syytön, kunnes toisin todistetaan.

"Pakolaisten" jengiytyminen on todellisuutta myös meillä ja se alkoi jo 1990-luvulla, kun somalit päästettiin tänne. Helsingin rautatieaseman ravintolassa oli heillä jo kantapöydät vuonna 2000, joihin ei parannut istua tai kohtelu oli vähemmän helläkätistä. Tosi asiassa olemme vahvasti Ruotsin tiellä. Odotan mielenkiinnolla Ruotsin valtiopäivien vaaleja.

Islanti on lähdössä hyvälle tielle, sillä se on kieltämässä poikien ei lääketieteelliset ympärileikkaukset. Meillä, vastikään jätettiin tuomitsematta äiti, joka teetti tuntemattomaksi jääneellä "lääkärillä" poikansa ympärileikkauksen uskonnollisista/kultturellisista syistä ja leikkausalue tulehtui pahoin.Oikeus uskoi, että äiti teetti leikkauksen oikealla lääkärillä ja höppänä äiti uskoi, että lapsi kuolee, jos ympärileikkausta ei tehdä kolmen kuukauden sisällä.

On myös tiedossa, että tyttöjä lähetetään koulujen kesätauon aikana ympärileikattavaksi entisiin (vainoa paenneet?) kotimaihinsa sekä myös avioliiton solmimista varten ja tämä koskee myös Suomea. Ruotsi neuvoi tyttöjä piilottamaan lusikka pikkuhousuihin, kun ovat menossa lomalle entisiin kotimaihinsa, jotta heidät vedetään turvatarkastuksessa sivuun ja suomalaiset viranomaiset kertoivat, ettei tämä konsti aiheuta Suomessa mitään toimenpiteitä. Näiden tyttöjen kohdalla varmaan pitää siirtyä käyttämään keskiaikaista siveysvyötä, jossa ei ole lukkoa vaan konttisinetti, jota ei voi avata kuin katkaista voimapihdellä ja niissä on yksilöity tunnistenumero. Lentokentällä sinetin numero ylös ja tarkastetaan palatessa.

Lopuksi muuten on sanottava, että tyttöjen silpomisella ei ole uskonnollista syytä vaan se on (etenkin Afrikassa) elänyt perinne, jonka mukaan nainen pysyy uskollisena miehelleen ja neitseenä avioon mennessä, kun lihan himoalueet on poistettu. Vanhassa tautiluokituksessa käytetään nimeä inkiso faraoiden tapaan, jossa naisen kaikki ulkoiset genitaalialueet poistetaan ja ommellaan yhteen. Ja tällaista monikultturista ihannetta me todellakin kaipaamme.