Tämä oli pakko läiskäistä helteisen heinäkuun lopuksi. Muistan takavuosilta biisin, jossa laulettiin: "Helteinen heinäkuu Pearl Haborissa, korpraali Brown nautii inkiväärioluttaan." Tai jotain sinne päin.
Täten pääsemme jälleen koulumaailmaan ja lapsien kepposiin. Meidän luokassa oli perinteinen urkuharmooni, jota opettaja soitti. Oli myös suljettu laatikko, johon saattoi sujauttaa lapun, jossa oli toivelaulu. Tosin opettaja äkkäsi nopeasti pari piisiä, jotka joutuivat hylkylistalle, sillä niitä ei enää soitettu väärien sanojen vuoksi. Pannassa oli Kesäpäivä Kangasalalla ja Oolannin sota.
Kesäpäivä Kangasalalla kuului täten:
Mä oksennan, ylen annan ja muutekin pahoin voin.
Niin kauas kuin silmä kiiltää, nään särkiä sappaineen.
Käs länget mä vedin suolta, vein hopeiset hohtimet.
Ja Roineen karvaiset aallot sun rintojas hyväelee.
No, tämä rallatus oli muodissa jo äitemuorin nuoruudessa, joten se siitä.
Oolannin sota sitten menikin toisin:
Ja se Oolannin sota oli kesyä, hurraa, hurraa, huraa
Kun kolmella jukurttipurkilla, seilas engelmanssi Suomen lahdella
Sumharaa, osta lenkki makkaraa, kyllä valtio kustantaa.
Pieni kevennys täten raskaiden aiheiden lomassa
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
torstai 26. heinäkuuta 2018
Blondin tempaus
Jokunasteinen episodi tuli julki Ruotsista, kun blondi aktivisti alkoi mesomaan lentokoneessa ja ryhtyi filmaamaan propagandafilmiä, silmät kyynelissä ja alahuuli väpättäen, siitä, kuinka afgaania ei olisi saanut palauttaa takaisin. Kieltäytyi istumasta, kunnes afgaani poistettiin koneesta. Tässä kohtaa täytyy epäillä lentoyhtiön työntekijöiden kyvykkyyttä, sillä nomaalisti koneesta poistetaan riehuja.
Nyt toivoisin, että lentoyhtiö nostaisi syytteen blondia vastaa, aivan kuten tehdään normaalistikin koneessa riehujasta ja korvaukset päälle. Käsittääkseni lentokoneen seisottaminen kentällä ei ole sen halvempaa kuin rahtilaivan turha seisottaminen satamassa. Myös matkustajien mahdolliset myöhästymiset jatkoyhteyksistä tulisi huomioida. Tämä siksi, että blondi oli ostanut lentolipun, kuultuaan palautuksesta eli teko osoittaa tahallista lentoliikenteen häirintää.
Lisäksi palautettava oli jo syyllistynyt rikoksiin Ruotsissa ja myös siellä on "hakijan" palauttamisen syy rikollisuus. Ruotsissa on muutoinkin tulijoiden rikollisuus suurta ja autoja kärvähtää vähän väliä, ellei sitten ammuskella. Näitä tämä yliopisto-opiskelija sitten haluaa puolustaa ja voinen arvata oppiaineenkin, sillä meillä on yliopistomaailmassa samanlainen mesominen menossa.
Tosin Ruotsin hieman kiristynyt pakolaispolitiikka on vain silmän lumetta, sillä syksy koittaa pian ja vaalit ovat perinteisille puoluille nyt kova paikka, sillä Ruotsidemokraatit ovat suosion huipulla ja niitä ei vallan kahvaan haluta.
Toivon totisesti, että tuo tavallistakin typerämpi blondi saa kunnon rangaistuksen ja joutuu maksamaan reilut korvaukset tempauksestaan, mutta pelkään pahoin, ettei näin käy.
Nyt toivoisin, että lentoyhtiö nostaisi syytteen blondia vastaa, aivan kuten tehdään normaalistikin koneessa riehujasta ja korvaukset päälle. Käsittääkseni lentokoneen seisottaminen kentällä ei ole sen halvempaa kuin rahtilaivan turha seisottaminen satamassa. Myös matkustajien mahdolliset myöhästymiset jatkoyhteyksistä tulisi huomioida. Tämä siksi, että blondi oli ostanut lentolipun, kuultuaan palautuksesta eli teko osoittaa tahallista lentoliikenteen häirintää.
Lisäksi palautettava oli jo syyllistynyt rikoksiin Ruotsissa ja myös siellä on "hakijan" palauttamisen syy rikollisuus. Ruotsissa on muutoinkin tulijoiden rikollisuus suurta ja autoja kärvähtää vähän väliä, ellei sitten ammuskella. Näitä tämä yliopisto-opiskelija sitten haluaa puolustaa ja voinen arvata oppiaineenkin, sillä meillä on yliopistomaailmassa samanlainen mesominen menossa.
Tosin Ruotsin hieman kiristynyt pakolaispolitiikka on vain silmän lumetta, sillä syksy koittaa pian ja vaalit ovat perinteisille puoluille nyt kova paikka, sillä Ruotsidemokraatit ovat suosion huipulla ja niitä ei vallan kahvaan haluta.
Toivon totisesti, että tuo tavallistakin typerämpi blondi saa kunnon rangaistuksen ja joutuu maksamaan reilut korvaukset tempauksestaan, mutta pelkään pahoin, ettei näin käy.
tiistai 24. heinäkuuta 2018
Paremman elämän unelma
Alkuun tämän jutun tarina juontaa aamun aviisiin, jossa muutama päivä sitten oli kuva jälleen pelastettavista pakolaisista ylibuukatussa kumiveneessä ja tähän oli tänään joku kommentoinut kyseistä kuvaa ja todennut siinä olleen vain terveen näköisiä, nuoria miehiä - ei lapsia, naisia tai vanhuksia. Sitten törmäsin historialliseen dokumenttiin, jossa aihetta käsiteltiin, mutta eri ajassa, joihin ovat viherpunavarpuset kovasti vedonneet, että kyllä ennenkin muutettiin paremman elintason perässä. Kyllä, mutta realiteetit olivat toiset.
Suurin muuttoliike Euroopasta Amerikkaan tapahtui 1880-luvun aikana ja sinne lähdettiin erityisesti Irlannista ja Saksasta, mutta eri syistä. Irlannissa perunarutto vei sadon useana vuonna ja peruna oli tuohon aikaan pääravintoaine ja aiheutti 1800-luvun puolessa välissä valtaisan nälänhädän, jota ei helpottanut Englannin herruus ja ahneet tilalliset, jotka veroja korottamalla sai irlantilaiset häädettyä torpistaan. Lisäksi maasta vietiin emämaa Englantiin huomattava määrä ruokatarvikkeita. Nälänhätä surmasi miljoonan verran ihmisiä. Erään britannialaisen ministerin on väitetty sanoneen: "Irlannin väestö on kasvanut yli luonnollisten rajojensa. Olisi moraalitonta puuttua itsesääntelyvaiheeseen. En tiedä, tunnetteko Malthusin ennusteen? Väestönkasvu ylittää aina ruuantuotannon ilmiselvin seurauksin." Tähän teoriaan on lähinnä syypäänä huonosti johdettu politiikka, mutta se siitä ja pari miljoonaa lähti Jenkkeihin. Tämä on myös syynä Pohjoismaista lähtöön. Osasyynä oli myös väestön voimakas kasvu Euroopassa, joten töitä ei riittänyt kaikille ja viljelypalstat olivat pieniä, joten leipä oli tiukassa.
Saksasta taas lähdettiin poliittisen tilanteen vuoksi, sillä Euroopan kevät oli koittamassa ja vanha valta koki kansannousun uhkana, joten hengenlähtö oli varmempi kuin huominen leipä. Laiva oli ainoa matkustuskeino ja siirtolaisten paikat eivät olleet kovin kasoisia laivoissa, jossa vietettiin yli kaksi tai kolme viikkoa. Ne tilat olivat ahtaita, likaisia ja eipä niissä juuri mukavuuksiakaan ollut. Moni menetti matkalla henkensä, sillä ahtaissa tiloissa kulkutaudit saivat helposti vallan.
Siirtolaisissa oli myös mukana niitä, joilla kotimaan kamara alkoi käydä liian polttavaksi. Omasta suvusta tiedän yhden lähtijän. Lapsena kutsuimme häntä pikku-mummoksi kokonsa vuoksi, mutta todellisuudessa hän ei ollut mummoni, vaan mummoni äitipuoli. Hänellä oli yksinäinen lapsi ja poikakaveri kun sai tietää raskaudesta ja otti jalat alleen. Sukututkimuksen myötä hän oli päätynyt Amerikkaan. Ja lähtihän sinne isäni isoisä ja veljensä, mutta isoisä tuli takaisin parin vuoden kuluttua, mutta veljensä sinne jäi ja kohosi korkeaan virkaan. Toiset onnistuivat, toiset eivät, mutta jokainen vastasi virheistään itse.
Tuohon maailmanaikaan Amerikka kannusti raivaamaan ja viljelemään maata ja siirtolaiset olivat suosittuja, sillä he olivat ahkeraa ja sitkeää työväestöä, jota työ raskaus olisi pelottanut, sillä monella oli takanaan maanviljelyksen taidot ja työn rasittavuus tiedossa. No tuo kultaryntäys sitten toi väkeä muultakin, eikä tervetulotoivotus ollut enään kovin iloinen. Mutta eipä tämä siirtolaisuus sujunut kovin hyvin, jos ajatellaan alkuperäiskansoja, joita Yhdysvaloissa oli viimeisten intiaanisotien jälkeen ainoastaan 300 000 jäljellä.
Nyt tulevat Euroopaan idästä ja Afrikasta väkeä, osa vanottuina, osa paremman elämän toivossa. Muistelen sitä aikaa, kun vietkongin pakolaiset tulivat. He olivat ahkeria ja oppivat kielen nopeasti, kuten Persian luhitustumisen jälkeen tulleet. Ensin saapuivat somalit, jotka eivät sitten enää ahkeroineet ja siitä alkaen näitä vähemmän ahkeria on tullut pilvin pimein. Hei eivät ole jääneet oman onnen nojaan ja heidän ei tarvitse vastata itse virheistään, mitä nyt sitten oikeuden edessä, mutta sitäkin harvemmin.
Kun ajattelen noita ihmisiä, jotka lähtivät toistasataa vuotta sitten kotimaistaan, he lähtivät, koska tiesivät, että työllä voi tienata parempaa elämää. Syntyvyyden säännöstelynä oli vain pidättäytyminen, joten muutamassa vuodessa oli pirtti täynnä ruokittavia suita, joten pieni peltotilkku ei enää taannut jokapäiväistä leipää. Nykyiset tulijat tulevat rahanperässä ilman työn teon vaikeutta ja raskautta eli elatusautomaatin piiriin. He tulevat maista, joissa syntyvyys on suurta, jota voitaisiin säädellä, mutta halua moiseen ei näy.
Suurin muuttoliike Euroopasta Amerikkaan tapahtui 1880-luvun aikana ja sinne lähdettiin erityisesti Irlannista ja Saksasta, mutta eri syistä. Irlannissa perunarutto vei sadon useana vuonna ja peruna oli tuohon aikaan pääravintoaine ja aiheutti 1800-luvun puolessa välissä valtaisan nälänhädän, jota ei helpottanut Englannin herruus ja ahneet tilalliset, jotka veroja korottamalla sai irlantilaiset häädettyä torpistaan. Lisäksi maasta vietiin emämaa Englantiin huomattava määrä ruokatarvikkeita. Nälänhätä surmasi miljoonan verran ihmisiä. Erään britannialaisen ministerin on väitetty sanoneen: "Irlannin väestö on kasvanut yli luonnollisten rajojensa. Olisi moraalitonta puuttua itsesääntelyvaiheeseen. En tiedä, tunnetteko Malthusin ennusteen? Väestönkasvu ylittää aina ruuantuotannon ilmiselvin seurauksin." Tähän teoriaan on lähinnä syypäänä huonosti johdettu politiikka, mutta se siitä ja pari miljoonaa lähti Jenkkeihin. Tämä on myös syynä Pohjoismaista lähtöön. Osasyynä oli myös väestön voimakas kasvu Euroopassa, joten töitä ei riittänyt kaikille ja viljelypalstat olivat pieniä, joten leipä oli tiukassa.
Saksasta taas lähdettiin poliittisen tilanteen vuoksi, sillä Euroopan kevät oli koittamassa ja vanha valta koki kansannousun uhkana, joten hengenlähtö oli varmempi kuin huominen leipä. Laiva oli ainoa matkustuskeino ja siirtolaisten paikat eivät olleet kovin kasoisia laivoissa, jossa vietettiin yli kaksi tai kolme viikkoa. Ne tilat olivat ahtaita, likaisia ja eipä niissä juuri mukavuuksiakaan ollut. Moni menetti matkalla henkensä, sillä ahtaissa tiloissa kulkutaudit saivat helposti vallan.
Siirtolaisissa oli myös mukana niitä, joilla kotimaan kamara alkoi käydä liian polttavaksi. Omasta suvusta tiedän yhden lähtijän. Lapsena kutsuimme häntä pikku-mummoksi kokonsa vuoksi, mutta todellisuudessa hän ei ollut mummoni, vaan mummoni äitipuoli. Hänellä oli yksinäinen lapsi ja poikakaveri kun sai tietää raskaudesta ja otti jalat alleen. Sukututkimuksen myötä hän oli päätynyt Amerikkaan. Ja lähtihän sinne isäni isoisä ja veljensä, mutta isoisä tuli takaisin parin vuoden kuluttua, mutta veljensä sinne jäi ja kohosi korkeaan virkaan. Toiset onnistuivat, toiset eivät, mutta jokainen vastasi virheistään itse.
Tuohon maailmanaikaan Amerikka kannusti raivaamaan ja viljelemään maata ja siirtolaiset olivat suosittuja, sillä he olivat ahkeraa ja sitkeää työväestöä, jota työ raskaus olisi pelottanut, sillä monella oli takanaan maanviljelyksen taidot ja työn rasittavuus tiedossa. No tuo kultaryntäys sitten toi väkeä muultakin, eikä tervetulotoivotus ollut enään kovin iloinen. Mutta eipä tämä siirtolaisuus sujunut kovin hyvin, jos ajatellaan alkuperäiskansoja, joita Yhdysvaloissa oli viimeisten intiaanisotien jälkeen ainoastaan 300 000 jäljellä.
Nyt tulevat Euroopaan idästä ja Afrikasta väkeä, osa vanottuina, osa paremman elämän toivossa. Muistelen sitä aikaa, kun vietkongin pakolaiset tulivat. He olivat ahkeria ja oppivat kielen nopeasti, kuten Persian luhitustumisen jälkeen tulleet. Ensin saapuivat somalit, jotka eivät sitten enää ahkeroineet ja siitä alkaen näitä vähemmän ahkeria on tullut pilvin pimein. Hei eivät ole jääneet oman onnen nojaan ja heidän ei tarvitse vastata itse virheistään, mitä nyt sitten oikeuden edessä, mutta sitäkin harvemmin.
Kun ajattelen noita ihmisiä, jotka lähtivät toistasataa vuotta sitten kotimaistaan, he lähtivät, koska tiesivät, että työllä voi tienata parempaa elämää. Syntyvyyden säännöstelynä oli vain pidättäytyminen, joten muutamassa vuodessa oli pirtti täynnä ruokittavia suita, joten pieni peltotilkku ei enää taannut jokapäiväistä leipää. Nykyiset tulijat tulevat rahanperässä ilman työn teon vaikeutta ja raskautta eli elatusautomaatin piiriin. He tulevat maista, joissa syntyvyys on suurta, jota voitaisiin säädellä, mutta halua moiseen ei näy.
maanantai 23. heinäkuuta 2018
Elämän poluilta löytyneitä XVII
Kävin viimeviikolla tuossa isossa marketissa ja käytävillä oli hyllyjä ja laatikoita täynnä erilaisia koulutarvikkeita. Oli hileistä pinkkiä My litlle pony penaalia, mustaa Star War reppua, Frozen vihkoa ja paljon, paljon muuta. Eihän koulujen alkamiseen ole enään kuin parisen viikkoa. Koska olen oravan kaltainen jemmari, niin rupesin muistelemaan, että vanhojen koulutarvikkeiden joukossa taisi olla ensimmäinen penaalini ja siellähän se oli. En siis täysin ole dementoitunut.
Kun itse astelin koulutielle, niin elettiin aikaa, jolloin lauantai oli koulupäivä ja ensimmäisenä päivänä saimme sinikopion, josta saimme sitten kotona ruksata viikon koulupäivät lusituksi. Tosin ekaluokkalaisella se ei vielä lusimista ole vaan riemua täynnä.
Mutta itse asiaan. Ei kovin tyttömäinen penaali, mutta itse sen tulin valinneeksi, sillä olenhan jo ratasikäisenä kääntynyt kuin korkkiruuvi V8-myllyn äänen kuultuani sen suuntaan. Täten penaali kuvastaa minua hyvin. Entisaikain maalit taitavat olla perinjuurin väkeviä, kun pinnan kuvat ovat ehjiä ja autojen nimet luettavissa täydellisesti. T-merkin alapuolella on Cadillac 1906 ja sen yläpuolella Hispano Taiga Alfonso 1912.
Pakko se oli avata ja kurkistaa sisälle, että oliko siellä enää mitään. Tämä operaatio sai minut hämmästymään, sillä inansa vaille viisikymppinen vetoketju aukesi täydellisesti. Mitenkähän ennen tehtiin vetoketjuja, joita saatiin puhkikuluneesta vaatteesta siirtää toiseen useamman kerran ennenkuin hajosi. Nykyään ne tuppaavat hajoamaan paljon ennen vaatteen vähäisintäkään kulumaan.
Ohos, klassinen sini-punakynä, muutama värikynä ja kaksi hyvin nysäksi käytettyä lyijykynää. Pitkä hopeinen on puuviivotin, jonka olemmat päät olen jyrsinyt, mutta 15 cm:n mitta-asteikko loistaa kuin uusi. Kuminauhalenkit ovat vielä venyvässä moodissa, joten lienee niidenkin laatu parempi kuin nykyisin, vain yhdestä on ommel irronnut. Ilmeisesti kynät olivat tuohon maailmanaikaan kalliimpia, kun noin lyhyiksi nysiksi on käytetty. Kumi puuttuu, kuten auton muotoinen terotin. Minne lienevät joutuneet. Puuttuu muuten se köyhän mihen mustekynäkin eli kosmus.
Vihkot olivat tavallisia ruutuvihkoja, joihin sitten harjoiteltiin kirjoittamista ja laskemista. Kansi oli tavallisen sininen ja siinä valkoinen "ikkuna", johon sai kirjoittaa nimensä, luokkansa ja aineen, johon sitä käytettiin. Toisella luokalla tuli kuvaan mukaan keltaiset vihkot, joissa oli kolme viivastoa per rivi. Pääsimme siis harjoittelemaan standardoituja aakkosia, ensin lyijykynällä, sitten kosmuksella ja lopulta oikealla mustekynällä, johon muste pumpattiin opettajan pöydällä olleesta lasipullosta.
Onnea ja menestystä kaikille koulutiensä aloittaville.
Mutta itse asiaan. Ei kovin tyttömäinen penaali, mutta itse sen tulin valinneeksi, sillä olenhan jo ratasikäisenä kääntynyt kuin korkkiruuvi V8-myllyn äänen kuultuani sen suuntaan. Täten penaali kuvastaa minua hyvin. Entisaikain maalit taitavat olla perinjuurin väkeviä, kun pinnan kuvat ovat ehjiä ja autojen nimet luettavissa täydellisesti. T-merkin alapuolella on Cadillac 1906 ja sen yläpuolella Hispano Taiga Alfonso 1912.
Pakko se oli avata ja kurkistaa sisälle, että oliko siellä enää mitään. Tämä operaatio sai minut hämmästymään, sillä inansa vaille viisikymppinen vetoketju aukesi täydellisesti. Mitenkähän ennen tehtiin vetoketjuja, joita saatiin puhkikuluneesta vaatteesta siirtää toiseen useamman kerran ennenkuin hajosi. Nykyään ne tuppaavat hajoamaan paljon ennen vaatteen vähäisintäkään kulumaan.
Vihkot olivat tavallisia ruutuvihkoja, joihin sitten harjoiteltiin kirjoittamista ja laskemista. Kansi oli tavallisen sininen ja siinä valkoinen "ikkuna", johon sai kirjoittaa nimensä, luokkansa ja aineen, johon sitä käytettiin. Toisella luokalla tuli kuvaan mukaan keltaiset vihkot, joissa oli kolme viivastoa per rivi. Pääsimme siis harjoittelemaan standardoituja aakkosia, ensin lyijykynällä, sitten kosmuksella ja lopulta oikealla mustekynällä, johon muste pumpattiin opettajan pöydällä olleesta lasipullosta.
Onnea ja menestystä kaikille koulutiensä aloittaville.
perjantai 20. heinäkuuta 2018
Sivulliset uhrit
Jälleen on otsikoissa rattijuopon aiheuttama kuolonkolari, jossa kuoli pariskunta täysin sivullisena uhrina. Rattijuoppo (Luojan kiitos, heitti henkensä) oli alueella tunnettu juoja, jolla oli taipumusta hypätä päissään rattiin ja tämä tapa oli myös poliisin tiedossa, mutta mitään ei tehty.
Olen kummastellut pitkään rattijuopumusten tuomioita, sillä luvattoman usein ne ovat ehdollisia ja kuten tuo rattijuoppo, niin hänelläkin oli ajokielto, mutta mitä se estää ajelemasta jos auto on pihassa ja avaimet taskussa. Vanha sanontahan on, ettei autoa kortilla ajeta.
Luvattoman usein uhri on lapsi tai nuori, jolla olisi koko elämä edessään, mutta taparikollinen vie hengen tai vammauttaa pysyvästi. Vaan ei se helppoa ole menettää vanhempiaan, isovanhempiaan tai ketään muutakaan turhan takia, joka olisi estettävissä.
Erään lapsiuhrin isä teki aloitteen, keräten ennätysnopeasti tarvittavan määrän kannatuksia, rattijuopumusten rangaistusasteikon kiristämistä, mutta mitä teki pellesirkuksemme Arkadianmäellä. Asiantuntijoiden voimalla lakialoite kaadettiin, koska yleisellä tasolla rattijuoppojen aiheuttamat kolarit ovat vähentyneet rajusti. Joten se äänestettiin eduskunnassa nurin. Jokainen joka äänesti tuota lakiehdotusta vastaan on vastuussa jokaisesta uhrista yhtä paljon kuin tuo juoppo.
Lisäksi mietin tulevaisuutta, sillä lasareettien katkopaikoilla ei juuri enää perinteistä juoppoa näe vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän sekakäyttäjiä. Tämä tulee näkymään myös tienpäällä ja onhan lisäselvityksenä nykyisin luvattoman usein huumeet, kun rattijuopumuksesta on kyse. Nisti on jalkaisinkin arvaamaton, mutta liikenteessä kaksin kerroin.
Olen kummastellut pitkään rattijuopumusten tuomioita, sillä luvattoman usein ne ovat ehdollisia ja kuten tuo rattijuoppo, niin hänelläkin oli ajokielto, mutta mitä se estää ajelemasta jos auto on pihassa ja avaimet taskussa. Vanha sanontahan on, ettei autoa kortilla ajeta.
Luvattoman usein uhri on lapsi tai nuori, jolla olisi koko elämä edessään, mutta taparikollinen vie hengen tai vammauttaa pysyvästi. Vaan ei se helppoa ole menettää vanhempiaan, isovanhempiaan tai ketään muutakaan turhan takia, joka olisi estettävissä.
Erään lapsiuhrin isä teki aloitteen, keräten ennätysnopeasti tarvittavan määrän kannatuksia, rattijuopumusten rangaistusasteikon kiristämistä, mutta mitä teki pellesirkuksemme Arkadianmäellä. Asiantuntijoiden voimalla lakialoite kaadettiin, koska yleisellä tasolla rattijuoppojen aiheuttamat kolarit ovat vähentyneet rajusti. Joten se äänestettiin eduskunnassa nurin. Jokainen joka äänesti tuota lakiehdotusta vastaan on vastuussa jokaisesta uhrista yhtä paljon kuin tuo juoppo.
Lisäksi mietin tulevaisuutta, sillä lasareettien katkopaikoilla ei juuri enää perinteistä juoppoa näe vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän sekakäyttäjiä. Tämä tulee näkymään myös tienpäällä ja onhan lisäselvityksenä nykyisin luvattoman usein huumeet, kun rattijuopumuksesta on kyse. Nisti on jalkaisinkin arvaamaton, mutta liikenteessä kaksin kerroin.
lauantai 14. heinäkuuta 2018
Pelastuminen vai kuolema
Olen viimepäivät hämmästellyt ja kummastellut yhteenvetoa Thaimaassa luolaan jumiutuneista jalkapallojunioreista ja Välimereen hukkuneista afrikkalaisista lapsista, joiden lapsuus on jäänyt taakse jo useampi vuosi sitten, ainakin jos uskoo median meille syöttämiä kuvia "partalapsista".
Aloitetaan tuolta Thaimaasta eli jalkapallojoukkue meni rankkasadetta pakoon luolaan, mutta eivät tienneet, että tulva yllättää molemmista suunnista, joten he jäivät kielekkeelle loukkuun. Yhdeksän päivän päästä heidät löysi luolasukeltajien joukko. Nämä yhdeksän päivää selvittiin pienellä eväsmäärällä ja tulvan likaisella vedellä. Lopulta sukeltajat saivat tuotua ruokaa ja peitteitä paikalle. Tänä aikana ovat monet thaimaalaiset rukoilleet buddhaa, jotta operaatio sujuisi suotuisasti.
Alkoi samanlainen operaatio, kuten tapahtuu maanjäristysten, tulvien, haaksirikkojen, tulivuorenpurkausten, jne. tapahtumien vuoksi. On opetaation johtajat, tekijät ja terveydenhuolto, pelastustoimi ja poliisit, jotka tekevät saumatonta yhteistyötä. Kuten vielä maassamme, ennen kuin punaisesta rististä tuli musta risti, tekivät lukemattomat ensiapuryhmät. Olen muutamaan otteeseen kertonut noista isoista harjoituksista ja tositoimista, sillä vanhempani kuuluivat ryhmään.
Thaimaassa alkoivat pelata aikaa ja sadetta vastaan. Sukeltajia, jotka olivat erikoistuneet luoliin, alkoi saapua paikalle nopeaan tahtiin, kuten myös Thaimaan oman meripuolustuksen sukeltajat, joista yksi ammattilainen menetti henkensä. Tämä kertoo paljon olosuhteista, jossa pelastajat joutuvat työskentelemään. Hosua ei siis voinut vaikka sade saattaisi yltyä uudelleen.
Tämän viikon tiistaina saimme kuulla, että pojat ja valmentaja ovat pelastetut. Varmuuden vuoksi ovat sairaalahoidossa infektioriskin vuoksi, mutta eloisan näköisiä lapsukaisia olivat uutiskuvissa. Tämä riemu haihtui hetkessä, kun luin aamun aviisia ja iltapäivälehteä.
Jo torstaina oli lähes aukeaman kokoinen kirjoitus aamun aviisissa afrikkalaisista pakolaisista, oikein kuvan kera. Otin siis suurennuslasin käteen ja katsoin tuota kuvaa. Iloisesti hymyileviä, jopa vilkuttavia aikuisia miehiä, joilla osalla nortti huulessa. Eipä tuo Lifeline-alus todellakaan tuonut muita, kuin elintasopakolaisia.
Nämä "pelastuslaivat" rahtaavat eurooppalaisten veronmaksajien taakaksi työikäisiä miehiä, jotka olisivat voineet panna edes jonkun tikun ristiin kotimaansa eteen, mutta ei. Näillä pakolaisilla ei ole mitään hätää ja entuudestaan suuria summia, joilla maksaa matka Eurooppaan. Sitäpaitsi, Afrikassa ei kovin suuria konflikteja edes ole. On vaan sitä heidän kulttuuria, jossa naiset tekevät hommat ja miehet mitä lienee tai ovat matkalla Eurooppaan keräämään rahaa.
Olin jo ollut edellissunnuntaista pahalla päällä, kun luin yhden toimittelijan "pääkirjoituksen". Tämä kirjoitus osoitti selkeästi, kuinka kuutamolla he ovat. Ällistyin, että yli seitsemänkymppinen toimittelija voi olla noin kuplassa. Hän asettui näiden elintasotulijoiden puolelle ja ihmetteli, miten luolapoikien (käytti tätä sanaa) saama tuki on valtaisaa, kun elintasopakolaisia hukkuu Välimereen tasaisin väliajoin. Sitten mietin pelastettavia hieman eri kantilta. Thaimaan pojat olivat lapsia, joita pitääkin auttaa, mutta miksi auttaa aikuista ihmistä, joka saa päättömiä ajatuksia sulloutua kannatuskykynsä ylittyneeseen jollaan. Aikuinen ihminen on vastuussa omista teoista vai onko afrikkalainen aikuinen kyvytön harkitsemaan tekoaan ja siten suojelua tarvitseva.
Samalla tavallahan maahamme tuli tuo reppanaterroristi, jonka tarkoituksena oli saada jotain duunia, kuten muutkin kotikylän pojat. Tällaisia sitten puolustellaan. "Pääkirjoituksessaan" toimittelija vetikin sitten pohjat vertaamalla nykyisten pakolaisten kohtaloa juutalaisiin. Kas kun ei vielä siinä sivussa vetänyt kehiin Idi Aminin, Josip Stalinin, Pol Potin ja muutaman muukin.
Itse en nähnyt yhtäläisyysmerkkiä näiden kahden asian välillä, vaan kyse on kahdesta täysin eri asiasta ja hämmästelenkin median kykyä laittaa tuo yhtäläisyysmerkki muidenkin vastaavien tilanteiden yhteyteen.
Aloitetaan tuolta Thaimaasta eli jalkapallojoukkue meni rankkasadetta pakoon luolaan, mutta eivät tienneet, että tulva yllättää molemmista suunnista, joten he jäivät kielekkeelle loukkuun. Yhdeksän päivän päästä heidät löysi luolasukeltajien joukko. Nämä yhdeksän päivää selvittiin pienellä eväsmäärällä ja tulvan likaisella vedellä. Lopulta sukeltajat saivat tuotua ruokaa ja peitteitä paikalle. Tänä aikana ovat monet thaimaalaiset rukoilleet buddhaa, jotta operaatio sujuisi suotuisasti.
Alkoi samanlainen operaatio, kuten tapahtuu maanjäristysten, tulvien, haaksirikkojen, tulivuorenpurkausten, jne. tapahtumien vuoksi. On opetaation johtajat, tekijät ja terveydenhuolto, pelastustoimi ja poliisit, jotka tekevät saumatonta yhteistyötä. Kuten vielä maassamme, ennen kuin punaisesta rististä tuli musta risti, tekivät lukemattomat ensiapuryhmät. Olen muutamaan otteeseen kertonut noista isoista harjoituksista ja tositoimista, sillä vanhempani kuuluivat ryhmään.
Thaimaassa alkoivat pelata aikaa ja sadetta vastaan. Sukeltajia, jotka olivat erikoistuneet luoliin, alkoi saapua paikalle nopeaan tahtiin, kuten myös Thaimaan oman meripuolustuksen sukeltajat, joista yksi ammattilainen menetti henkensä. Tämä kertoo paljon olosuhteista, jossa pelastajat joutuvat työskentelemään. Hosua ei siis voinut vaikka sade saattaisi yltyä uudelleen.
Tämän viikon tiistaina saimme kuulla, että pojat ja valmentaja ovat pelastetut. Varmuuden vuoksi ovat sairaalahoidossa infektioriskin vuoksi, mutta eloisan näköisiä lapsukaisia olivat uutiskuvissa. Tämä riemu haihtui hetkessä, kun luin aamun aviisia ja iltapäivälehteä.
Jo torstaina oli lähes aukeaman kokoinen kirjoitus aamun aviisissa afrikkalaisista pakolaisista, oikein kuvan kera. Otin siis suurennuslasin käteen ja katsoin tuota kuvaa. Iloisesti hymyileviä, jopa vilkuttavia aikuisia miehiä, joilla osalla nortti huulessa. Eipä tuo Lifeline-alus todellakaan tuonut muita, kuin elintasopakolaisia.
Nämä "pelastuslaivat" rahtaavat eurooppalaisten veronmaksajien taakaksi työikäisiä miehiä, jotka olisivat voineet panna edes jonkun tikun ristiin kotimaansa eteen, mutta ei. Näillä pakolaisilla ei ole mitään hätää ja entuudestaan suuria summia, joilla maksaa matka Eurooppaan. Sitäpaitsi, Afrikassa ei kovin suuria konflikteja edes ole. On vaan sitä heidän kulttuuria, jossa naiset tekevät hommat ja miehet mitä lienee tai ovat matkalla Eurooppaan keräämään rahaa.
Olin jo ollut edellissunnuntaista pahalla päällä, kun luin yhden toimittelijan "pääkirjoituksen". Tämä kirjoitus osoitti selkeästi, kuinka kuutamolla he ovat. Ällistyin, että yli seitsemänkymppinen toimittelija voi olla noin kuplassa. Hän asettui näiden elintasotulijoiden puolelle ja ihmetteli, miten luolapoikien (käytti tätä sanaa) saama tuki on valtaisaa, kun elintasopakolaisia hukkuu Välimereen tasaisin väliajoin. Sitten mietin pelastettavia hieman eri kantilta. Thaimaan pojat olivat lapsia, joita pitääkin auttaa, mutta miksi auttaa aikuista ihmistä, joka saa päättömiä ajatuksia sulloutua kannatuskykynsä ylittyneeseen jollaan. Aikuinen ihminen on vastuussa omista teoista vai onko afrikkalainen aikuinen kyvytön harkitsemaan tekoaan ja siten suojelua tarvitseva.
Samalla tavallahan maahamme tuli tuo reppanaterroristi, jonka tarkoituksena oli saada jotain duunia, kuten muutkin kotikylän pojat. Tällaisia sitten puolustellaan. "Pääkirjoituksessaan" toimittelija vetikin sitten pohjat vertaamalla nykyisten pakolaisten kohtaloa juutalaisiin. Kas kun ei vielä siinä sivussa vetänyt kehiin Idi Aminin, Josip Stalinin, Pol Potin ja muutaman muukin.
Itse en nähnyt yhtäläisyysmerkkiä näiden kahden asian välillä, vaan kyse on kahdesta täysin eri asiasta ja hämmästelenkin median kykyä laittaa tuo yhtäläisyysmerkki muidenkin vastaavien tilanteiden yhteyteen.
keskiviikko 11. heinäkuuta 2018
Elämän poluilta löytyneitä XVI
Vaikka olenkin monesti ollut analogisen tekniikan puolustaja, niin täytyy välillä kehua tätä tietotekniikkaa ja ilman sitä eivät nämä minun aivojeni innoitukset koskaan olisi muualla kuin kansiossa. Siispä siirryn tietotekniikan puolelle ja aloitan ukon, aivan loistavasta, löydöstä. Hän löysi hieman reilun 50 euroa maksaneen kovalevyn lukijan, sillä meillä on pyörinyt repullinen kovalevyjä nurkissa. Emolevyt ja prosessorit kun tuntuvat olevan heikoin lenkki tietokoneissa, ainakin meillä.
Nyt sain samaan kansioon kaikki Kryptan tekstit, jos joudun jotain mieleeni palauttamaan, etenkin tuon joulukalenterin vuoksi tiedosto on tarpeen. Yksi levy osoittautui äidin edesmenneen pöytäkoneen levyksi ja sieltä löytyi repullinen runoja. Äiti tietysti oli hyvin ilahtunut, sillä hän luuli ne jo menetetyiksi.
Sieltä löytyi myös pari peliä ajalta jolloin ostin ensimmäisen tietokoneeni. Pakettiin kuului helvetinpakertajan tulostin (mustalla väripatruunalla), Gold Star VGA-näyttö (mahtavalla 14" ruudulla), näppäimistö (mallia vasaroitava), neliskulmainen hiiri (todella ergonominen) ja 386 keskusyksikkö korppuasemalla. Paketti maksoi vaivaiset 19 700 mummonmarkkaa. Se oli vielä DOS-pohjainen ja sen päällä winkkutoosan versio 3.11 sekä sen sisältämä Word 2.0, jonka avulla kirjoitin lasareettini osastokokouksien pöytäkirjat, tein esitteitä, luetteloita ja jopa lasareetin historian.
No, tulipahan myös pelattua ja pelejä oli siihenkin aikaan repullinen. Suosikkini oli Pyramid pasianssin tour versio, jota en ole mistään pelihuoneesta löytänyt, kuten en myöskään nopeatempoista Loops peliä. Täytynee varmaan senkin kovalevy lukea ja katsoa mitä sekin sisältää ja etenkin ne pelit. Osa saattaa muistaa pelin, jossa kaksi gorillaa heittelee toisiaan vähän tukevammilla banaaneilla, jotka tekevät talojen seiniin reikiä, kun lentokulma, - nopeus ja -rata menevät hieman ohitse. Räiskintäpeleistä en ole tykännyt kuin Shootista, mutta siinä pääosaa näyttelevät esineet ja savikiekot. Vanhassa Terminaator-tietokoneessa sen grafiikka vielä pelasi, mutta nopeus oli sitä luokkaa, että kohteeseen osui lähinnä moukan tuurilla.
Nyt on löytynyt sitten muitakin nostalgiahenkisiä, sillä ukko törmäsi sovellukseen, jonka nimi on DOSBox ja laittoi sen minulle toimimaan, joten viimepäivät olen viihdyttänyt itseäni pelaamalla Pyramidia. Olen myös hieman Loopsia kokeillut, mutta reaktionopeus ei ole samaa luokkaa liki kolmekymmentä vuotta sitten, joten päivän parhaaksi olen tietenkin päässy, mutta top10 ei ole asiaa enää. Mitähän muita pelejä tuohon Boxiin saisi liitettyä, mutta kun en kuollaksenikaan muista, mitä niitä on, sillä tuo vanha 386 on edelleen "toimiva", mutta biosia ylläpitävä patteri on entinen ja se on juotettu kiinni, joten vaihtaminen voi osoittautua hankalaksi.
Ja eikun pelaamaan
Nyt sain samaan kansioon kaikki Kryptan tekstit, jos joudun jotain mieleeni palauttamaan, etenkin tuon joulukalenterin vuoksi tiedosto on tarpeen. Yksi levy osoittautui äidin edesmenneen pöytäkoneen levyksi ja sieltä löytyi repullinen runoja. Äiti tietysti oli hyvin ilahtunut, sillä hän luuli ne jo menetetyiksi.
Sieltä löytyi myös pari peliä ajalta jolloin ostin ensimmäisen tietokoneeni. Pakettiin kuului helvetinpakertajan tulostin (mustalla väripatruunalla), Gold Star VGA-näyttö (mahtavalla 14" ruudulla), näppäimistö (mallia vasaroitava), neliskulmainen hiiri (todella ergonominen) ja 386 keskusyksikkö korppuasemalla. Paketti maksoi vaivaiset 19 700 mummonmarkkaa. Se oli vielä DOS-pohjainen ja sen päällä winkkutoosan versio 3.11 sekä sen sisältämä Word 2.0, jonka avulla kirjoitin lasareettini osastokokouksien pöytäkirjat, tein esitteitä, luetteloita ja jopa lasareetin historian.
No, tulipahan myös pelattua ja pelejä oli siihenkin aikaan repullinen. Suosikkini oli Pyramid pasianssin tour versio, jota en ole mistään pelihuoneesta löytänyt, kuten en myöskään nopeatempoista Loops peliä. Täytynee varmaan senkin kovalevy lukea ja katsoa mitä sekin sisältää ja etenkin ne pelit. Osa saattaa muistaa pelin, jossa kaksi gorillaa heittelee toisiaan vähän tukevammilla banaaneilla, jotka tekevät talojen seiniin reikiä, kun lentokulma, - nopeus ja -rata menevät hieman ohitse. Räiskintäpeleistä en ole tykännyt kuin Shootista, mutta siinä pääosaa näyttelevät esineet ja savikiekot. Vanhassa Terminaator-tietokoneessa sen grafiikka vielä pelasi, mutta nopeus oli sitä luokkaa, että kohteeseen osui lähinnä moukan tuurilla.
Nyt on löytynyt sitten muitakin nostalgiahenkisiä, sillä ukko törmäsi sovellukseen, jonka nimi on DOSBox ja laittoi sen minulle toimimaan, joten viimepäivät olen viihdyttänyt itseäni pelaamalla Pyramidia. Olen myös hieman Loopsia kokeillut, mutta reaktionopeus ei ole samaa luokkaa liki kolmekymmentä vuotta sitten, joten päivän parhaaksi olen tietenkin päässy, mutta top10 ei ole asiaa enää. Mitähän muita pelejä tuohon Boxiin saisi liitettyä, mutta kun en kuollaksenikaan muista, mitä niitä on, sillä tuo vanha 386 on edelleen "toimiva", mutta biosia ylläpitävä patteri on entinen ja se on juotettu kiinni, joten vaihtaminen voi osoittautua hankalaksi.
Ja eikun pelaamaan
tiistai 10. heinäkuuta 2018
Sananen Kelataksikyydeistä
Viime päivinä on ollut paljon kirjoituksia Kelan kustantamien taksimatkojen tiimoilta. On syytetty taksiyrittäjiä, välityskeskuksia ja Kelaa. Kyytejä on jäänyt saapumatta, odotusajat kohtuuttomia, jne. Erityisesti huolta on aiheuttanut vanhusten ja pitkäaikaissairaiden hoitoon pääsy. Bernerin mielestä vastuu on täysin palveluntuottajalla eli tässä tapauksissa välityskeskuksilla.
Osa taksiyrittäjistä ei ole tähän hommaan lähtenyt, sillä tarvittavien laitteiden hinnat ovat korkeat ja alentuneet kyytimaksut eivät kata siitä aiheutuneita kustannuksia. Yksi tuttu taksiyrittäjä, jolle itsekin olin renkinä (tai koska akka olen, niin piikana), sanoi syyksi myös sen, että Kelakyydeissä pitää olla alkolukko ja absoluutistina ei halua sellaiseen rahojaan tuhlata. Totesi myös, että niitäkin on ohitettu monin tavoin, joten pitää laitetta myös turhanaikaisena. Jos asiakas tarvitsee esim. saattoapua (nouto sisältä/ vienti sisälle) ei tästä käytetystä "työajasta" enää saa korvausta. Itse ymmärrän yrittäjiä tässä asiassa. Käsittääkseni yritys ei ole harrastus vaan työ, jonka tarkoituksena on tuoda leipä yrittäjän pöytään. Itse en heitä lähtisi tuomitsemaan.
Välityskeskus onkin sitten ihan oma lukunsa ja tähän riemuun pääsin eilen tutustumaan, mutta käydään vanhassa tilausjärjestelmässä ensin. Kun numeroon soitti, niin aluksi kerrottiin, että olet soittanut Kelataksitilaukseen ja puhelu nauhoitetaan. Seuraavaksi sait tiedon jonottajien määrästä ja ilmoituksen aina välillä, että kuinka mones olet jonossa. Vaan ei enää...
...Päätin siis eilen soittaa tuohon uuteen välityskeskukseen, sillä minulla on keskiviikkona kontrollikäynti. Olin kuullut, että välityskeskukseen on vaikea päästä, siksi ryhtyin hommaan jo eilen myöhäisiltapäivällä, sillä jo vanhan tilausjärjestelmän kanssa aamupäivisin ei läpi päässyt. Huhu osoittautui todeksi, sillä puhelun yhdistyttyä kuului tuut - tuut - tuut - tuut. Neljän tuuttauksen jälkeen tuli nauhoitus: "Pahoittelemme, että asiakaspalvelijamme ovat edelleen varattuja. Vastaamme puheluunne mahdollisimman pian. -piip. Tuut- tuut - tuut - tuut "Pahoittelemme ... Tätä jatkui 1 tunnin, 11 minuutin ja 53 sekunnin ajan. Tässä ajassa ehdin katsoa dokumentin ja pari röökitaukoa sekä voileivän teko ja syönti. Sanoisin, että välityskeskuksen puolesta ei homma mennyt putkeen. Minun osani meni paljon paremmin, sillä kyydin tiedot kerroin 1 minuutissa ja 27 sekunnissa. Täten rökitin keskuksen 10 - 0.
Jäin itse miettimään, miten tällaista palvelua voidaan nykyaikaisessa maassa tarjoilla. Ettei käynyt niin, että Kela hinnoitteli homman niin alas, ettei välityskeskuksiin saatu edes riittävästi henkilökuntaa ja sitten mitoitus tehtiin stetson tyyliin, että kyllä tuon pitää riittää. Tässä kohtaan voin antaa sekä Kelalle että välityskeskuksille vihjeen, että hyvä ja halpa palvelu tai tuote on taruolento, jota ei oikeasti ole olemassa.
Sitten mietin noita pitkiä odotusaikoja ja tässä en puhu yhteydensaamista keskukseen. Ihmiset ovat joutuneet odottamaan kohtuuttomia aikoja autoa saapuvaksi. Itse epäilen, että tässä on taustalla keskusten yritys haalia samaan autoon penkit täyteen. Kyllähän kesällä odotelu on mukavampaa, mutta tailviaika onkin sitten toinen. Ajatelkaapas, että kotiapu, hoitaja tai omainen on pukemut jo valmiiksi ja sitten täydessä talvivarustuksessa odottelet tunnin autoa. Enpä kutsuisi tuota kovin mukavaksi. Sama ilmiö taitaa olla myös syynä, ettei autoa tullut sovitussa ajassa, joten hoitokerta jäi väliin.
Kelan mukaan on olemassa sanktiot keskuksille, mutta vielä en ole kuullut halaistua sanaa sanktioista. Pahoitteluja vain asiakkaiden heikosta asemasta. Yleensä välityskeskuksina toimivat aluetaksit ja itsekin jätin hiukan palautetta oman alueeni taksiyhtiölle. Ajattelen myös niitä tilanteita, että ambulanssi ei kyyditse, syystä, ettei kunto ole niin huono, että ambulanssikyytiä tarvitaan. Siinä sitten huonokuntoisena jonotat keskukseen ja oman terveyskeskuksen ensiapukin ehti mennä kiinni, joten päädyt etäällä olevan alue-, keskus- tai yliopistosairaalan ensiapuun, mihin se piipolanssi olisi itsekin ihmisen kuljettanut jonottamaan muiden kanssa tunneiksi.
Suosittelen jokaiselle, joka Kelan kustantamia matkoja tarvitsee, niin soittamaan kyydin vähintään kaksi päivää aiemmin ja varautumaan jonottamisen ajaksi hyvällä viihteellä ja sopivalla ravinnolla, tosin sillä edellytyksellä, että viimeksi mainittu pysyy sisällä.
Osa taksiyrittäjistä ei ole tähän hommaan lähtenyt, sillä tarvittavien laitteiden hinnat ovat korkeat ja alentuneet kyytimaksut eivät kata siitä aiheutuneita kustannuksia. Yksi tuttu taksiyrittäjä, jolle itsekin olin renkinä (tai koska akka olen, niin piikana), sanoi syyksi myös sen, että Kelakyydeissä pitää olla alkolukko ja absoluutistina ei halua sellaiseen rahojaan tuhlata. Totesi myös, että niitäkin on ohitettu monin tavoin, joten pitää laitetta myös turhanaikaisena. Jos asiakas tarvitsee esim. saattoapua (nouto sisältä/ vienti sisälle) ei tästä käytetystä "työajasta" enää saa korvausta. Itse ymmärrän yrittäjiä tässä asiassa. Käsittääkseni yritys ei ole harrastus vaan työ, jonka tarkoituksena on tuoda leipä yrittäjän pöytään. Itse en heitä lähtisi tuomitsemaan.
Välityskeskus onkin sitten ihan oma lukunsa ja tähän riemuun pääsin eilen tutustumaan, mutta käydään vanhassa tilausjärjestelmässä ensin. Kun numeroon soitti, niin aluksi kerrottiin, että olet soittanut Kelataksitilaukseen ja puhelu nauhoitetaan. Seuraavaksi sait tiedon jonottajien määrästä ja ilmoituksen aina välillä, että kuinka mones olet jonossa. Vaan ei enää...
...Päätin siis eilen soittaa tuohon uuteen välityskeskukseen, sillä minulla on keskiviikkona kontrollikäynti. Olin kuullut, että välityskeskukseen on vaikea päästä, siksi ryhtyin hommaan jo eilen myöhäisiltapäivällä, sillä jo vanhan tilausjärjestelmän kanssa aamupäivisin ei läpi päässyt. Huhu osoittautui todeksi, sillä puhelun yhdistyttyä kuului tuut - tuut - tuut - tuut. Neljän tuuttauksen jälkeen tuli nauhoitus: "Pahoittelemme, että asiakaspalvelijamme ovat edelleen varattuja. Vastaamme puheluunne mahdollisimman pian. -piip. Tuut- tuut - tuut - tuut "Pahoittelemme ... Tätä jatkui 1 tunnin, 11 minuutin ja 53 sekunnin ajan. Tässä ajassa ehdin katsoa dokumentin ja pari röökitaukoa sekä voileivän teko ja syönti. Sanoisin, että välityskeskuksen puolesta ei homma mennyt putkeen. Minun osani meni paljon paremmin, sillä kyydin tiedot kerroin 1 minuutissa ja 27 sekunnissa. Täten rökitin keskuksen 10 - 0.
Jäin itse miettimään, miten tällaista palvelua voidaan nykyaikaisessa maassa tarjoilla. Ettei käynyt niin, että Kela hinnoitteli homman niin alas, ettei välityskeskuksiin saatu edes riittävästi henkilökuntaa ja sitten mitoitus tehtiin stetson tyyliin, että kyllä tuon pitää riittää. Tässä kohtaan voin antaa sekä Kelalle että välityskeskuksille vihjeen, että hyvä ja halpa palvelu tai tuote on taruolento, jota ei oikeasti ole olemassa.
Sitten mietin noita pitkiä odotusaikoja ja tässä en puhu yhteydensaamista keskukseen. Ihmiset ovat joutuneet odottamaan kohtuuttomia aikoja autoa saapuvaksi. Itse epäilen, että tässä on taustalla keskusten yritys haalia samaan autoon penkit täyteen. Kyllähän kesällä odotelu on mukavampaa, mutta tailviaika onkin sitten toinen. Ajatelkaapas, että kotiapu, hoitaja tai omainen on pukemut jo valmiiksi ja sitten täydessä talvivarustuksessa odottelet tunnin autoa. Enpä kutsuisi tuota kovin mukavaksi. Sama ilmiö taitaa olla myös syynä, ettei autoa tullut sovitussa ajassa, joten hoitokerta jäi väliin.
Kelan mukaan on olemassa sanktiot keskuksille, mutta vielä en ole kuullut halaistua sanaa sanktioista. Pahoitteluja vain asiakkaiden heikosta asemasta. Yleensä välityskeskuksina toimivat aluetaksit ja itsekin jätin hiukan palautetta oman alueeni taksiyhtiölle. Ajattelen myös niitä tilanteita, että ambulanssi ei kyyditse, syystä, ettei kunto ole niin huono, että ambulanssikyytiä tarvitaan. Siinä sitten huonokuntoisena jonotat keskukseen ja oman terveyskeskuksen ensiapukin ehti mennä kiinni, joten päädyt etäällä olevan alue-, keskus- tai yliopistosairaalan ensiapuun, mihin se piipolanssi olisi itsekin ihmisen kuljettanut jonottamaan muiden kanssa tunneiksi.
Suosittelen jokaiselle, joka Kelan kustantamia matkoja tarvitsee, niin soittamaan kyydin vähintään kaksi päivää aiemmin ja varautumaan jonottamisen ajaksi hyvällä viihteellä ja sopivalla ravinnolla, tosin sillä edellytyksellä, että viimeksi mainittu pysyy sisällä.
perjantai 6. heinäkuuta 2018
Median vahva usko vaikuttamiseen
Aamun aviisissa luen pääkirjoituksen harvoin, mutta nyt oli se pakko lukea ja vielä kahteen kertaan. Sivun reunassa on vielä aviisin yhteystietojen alla teksti "vastuullista journalismia." Voitte varmaan arvata, että kahvinjuonnista ei meinannut mitään tulla, kun rupesi lause lauseelta naurattamaan enemmän.
Onhan tämä vastuullinen media pelotellut meitä Trumpilla, Itävallan kansakin äänesti väärin eikä italialaisetkaan vastuuta tunteneet, kun äänestivät vielä kaksi populistista puoluetta valtaan. Nämä kauheudet aiheuttivat luonnollisesti vastuullisen journalismin edustajissa valtaisan heinänuha-aallon, puhumattakaan tyrmistyksen tärinästä, jota ei helpottanut edes raaka kossupaukku. Peräpukamatkin ärtyi ja hiukset harmaantuivat hetkessä ilman apuaineita. Hui kauhistus.
Tämän aamun kauhistuksen aiheena oli Ruotsin tulevat vaalit, jotka koittavat parin kuukauden päästä. Luonnollisesti otsikon teksti oli 12 millimetrin korkuiset ja vielä boldina ja se kuului: "Pelastakaa Ruotsi." Lainaan pääkirjoituksen loppua: "Maltillisten porvareiden ja sosiaalidemokraattien on pystyttävä kokeilemaan ruotsalaisittain täysin ennen näkemätöntä sinipunayhteistyötä - vaikka vain demokratian pelastamisen nimissä."
Siispä Ruotsia uhkaa Somorran ja Gomorran kaltainen hävitys (I Mooseksen kirja, 19 luku, jakeet 24-26), sillä Ruotsidemokraatit ovat jo selkeästi galluppien kakkonen, ainakin mikäli pääkirjoituksen henkeä jotenkin yrittää tulkita. Lainataan hieman: "Nyt ollaan siinä tilanteessa, jossa äärioikeistolaisilla olisi mahdollisuus vaatia varsin keskeisiä paikkoja hallituksessa." Kirjoituksen mukaan tämä johtaa hallitsemattomaan politiikkaan ja Ruotsidemokraattien intoon sulkea rajansa. Eikö loppupeleissä itsenäisellä maalla ole oikeus päättää ketä sinne tulee?
Toimittajillamme tuntuu olevan vahva usko, että he voivat vaikuttaa toisen maan kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Koska nämä yliopiston tai ammattikorkean käyneet maailmanparantajat ymmärtävät, ettei heidän riipaisevat kirjoitukset vaikuta vaalien tuloksiin puolen punaisen puupennin vertaa ulkomailla? Kuitenkin heillä tuntuu usko olevan yhtä vahva, kuin muinoisella nunnalla, mitä tulee muiden valtioiden vaaleihin.
Onhan tämä vastuullinen media pelotellut meitä Trumpilla, Itävallan kansakin äänesti väärin eikä italialaisetkaan vastuuta tunteneet, kun äänestivät vielä kaksi populistista puoluetta valtaan. Nämä kauheudet aiheuttivat luonnollisesti vastuullisen journalismin edustajissa valtaisan heinänuha-aallon, puhumattakaan tyrmistyksen tärinästä, jota ei helpottanut edes raaka kossupaukku. Peräpukamatkin ärtyi ja hiukset harmaantuivat hetkessä ilman apuaineita. Hui kauhistus.
Tämän aamun kauhistuksen aiheena oli Ruotsin tulevat vaalit, jotka koittavat parin kuukauden päästä. Luonnollisesti otsikon teksti oli 12 millimetrin korkuiset ja vielä boldina ja se kuului: "Pelastakaa Ruotsi." Lainaan pääkirjoituksen loppua: "Maltillisten porvareiden ja sosiaalidemokraattien on pystyttävä kokeilemaan ruotsalaisittain täysin ennen näkemätöntä sinipunayhteistyötä - vaikka vain demokratian pelastamisen nimissä."
Siispä Ruotsia uhkaa Somorran ja Gomorran kaltainen hävitys (I Mooseksen kirja, 19 luku, jakeet 24-26), sillä Ruotsidemokraatit ovat jo selkeästi galluppien kakkonen, ainakin mikäli pääkirjoituksen henkeä jotenkin yrittää tulkita. Lainataan hieman: "Nyt ollaan siinä tilanteessa, jossa äärioikeistolaisilla olisi mahdollisuus vaatia varsin keskeisiä paikkoja hallituksessa." Kirjoituksen mukaan tämä johtaa hallitsemattomaan politiikkaan ja Ruotsidemokraattien intoon sulkea rajansa. Eikö loppupeleissä itsenäisellä maalla ole oikeus päättää ketä sinne tulee?
Toimittajillamme tuntuu olevan vahva usko, että he voivat vaikuttaa toisen maan kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Koska nämä yliopiston tai ammattikorkean käyneet maailmanparantajat ymmärtävät, ettei heidän riipaisevat kirjoitukset vaikuta vaalien tuloksiin puolen punaisen puupennin vertaa ulkomailla? Kuitenkin heillä tuntuu usko olevan yhtä vahva, kuin muinoisella nunnalla, mitä tulee muiden valtioiden vaaleihin.
torstai 5. heinäkuuta 2018
Jengiväkivaltaa naapurissa ja maahanmuuton EU farssi
Ruotsi alkaa yrittää taltuttaa jengien välisiä tappeluita, joissa on ryhdytty ammuskelemaan oikein urakalla. Suurkaupungit ovat näitä ongelmakaupunkeja ja jengit häikäilemättömiä, arvaamattomia ja vaarallisia. Heillä ei näytä olevan mitään menetettävää. Ainoa ikävä puoli tässä on, että sivullisiakin on loukkaantunut näissä tappeluksissa.
Kunnallisneuvos Andreas Schönström varoittelee vetämästä yhtäläisyysmerkkiä jengiväkivallan ja maahanmuuton väliin ja kertookin tomerasti, että kaikki rikollisryhmän jäsenet ovat syntyneet Ruotsissa. Kenties, mutta kun nimiä tihkuu julkisuuteen, niin eipä siellä näy Börjeä sen enempää kuin Gunnariakaan vaan erilaiset A ja M alkuiset nimet ovat toistuvasti esillä. Kuten tupaa olemaan meilläkin.
Poliisipäälliköt on pyydetty naapurissa kriisikokoukseen ammuskelujen vuoksi, mutta enpä usko tämän ratkaisemaan väkivaltaa lähiöissä, sillä eivät nuo kunnioita poliisiaa sen enempää kuin lakiakaan. Meno Ruotsissa muistuttaa hyvin Yhdysvaltojen tilannetta ja siellä moinen meno on ollut jo vuosikymmeniä, joten on turha ihmetelle poliisin liipasinherkkyyttä.
EU:ssa ollaan helisemässä, kun jäsenvaltioissa alkavat vaalien jälkeen "populisti" puolueet sanoa hieman jyrkemmin maahantulijoista. Italia lähti tiukentamaan, perusteellisesti tympääntyneenä maahanmuuttajiin, linjaansa maahanmuuttoon. Itävalta uhkasi pistää rajan kiinni myös etelässä, jos Baijeri päättää palautella Itävallan kautta tulleita takaisin. Tosin siitä ei mitään hyötyä ole, sillä osaavat maahanmuuttajat sen verran numeroita, että sinne suunnataan, missä on paremmat edut ja myös tiheämpi omien verkosto, joten kotoutumisella ei ole kiire.
Ajatellaan Afrikan valtioita, jotka yksi toisensa perään ovat itsenäistyneet ja ottaneet vallan itselleen. Yksikään näistä valtioista ei ole saanut pidettyä talouttaan tai infrastruktuuria itsenäistymistä edeltäneeseen aikaan. Lisäksi heimot tappelevat jatkuvasti keskenään ja se kuka kulloinkin valtaan valitaan aloittaa rahavirran kääntämisen itselleen ja hieman kavereille kanssa eli jokainen niistä on todella korruptoituneita maita. Lisäksi jokaisen maan väestö on kasvanut huimalla vuosivauhdilla, jota maalla ei ole varaa ruokkia. Otetaan esimerkiksi Zimbavwe (ent. Rhodesia), joka oli Afrikan vilja-aitta. Maareformissa maat otettiin valkoisilta (epämääräisen väkivallan avustuksella) pois ja ne luovutettiin viljelyksestä mitään tietämättömille, jonka seurauksena vienti tyrehtyi ja samalla pienini rahahana, josta taas puolestaan seurasi hyperinflaatio. Toisin sanoen kansa näki nälkää.
Vaan eipä tuo itäisten maiden syntyvyyskään kohdallaan ole ja siksi meillekin tulleista suurin osa oli nuoria miehiä. Niissa maissa heimot vähemmän tappelevat keskenään, ellei sitten lasketa niitä kaikkia, jotka tappelevat kurdeja vastaan. Pääosa niiden maiden selkkauksista pohjaa jolloin tapaa uskontoon ja se on loppumaton sota, sillä siitä ei päästä eroon millään muotoa.
Näihin asioihin pitäisi saada ratkaisu jo johdemaissa, mutta miten? Kehitysapua on roudattu sinne helvetisti, mutta mitään hyötyä siitä ei ole ollut eli ne ovat menneen täysin Kankkulan kaivoon. Se joka tähän jatkuvaan maahanmuuttoon keksii ratkaisun, niin se olisi Nobelin palkinnon arvoinen suoritus. Etenkin kun tulijoiden kotoutuminen on jokapaikassa jäänyt puolitiehen, lähiöissä ei juuri kohdemaan kieltä kuule enää ja monin paikoin on esiintynyt erilaisia yhteenottoja, puhumattakaan näistä radikaaleista.
Kunnallisneuvos Andreas Schönström varoittelee vetämästä yhtäläisyysmerkkiä jengiväkivallan ja maahanmuuton väliin ja kertookin tomerasti, että kaikki rikollisryhmän jäsenet ovat syntyneet Ruotsissa. Kenties, mutta kun nimiä tihkuu julkisuuteen, niin eipä siellä näy Börjeä sen enempää kuin Gunnariakaan vaan erilaiset A ja M alkuiset nimet ovat toistuvasti esillä. Kuten tupaa olemaan meilläkin.
Poliisipäälliköt on pyydetty naapurissa kriisikokoukseen ammuskelujen vuoksi, mutta enpä usko tämän ratkaisemaan väkivaltaa lähiöissä, sillä eivät nuo kunnioita poliisiaa sen enempää kuin lakiakaan. Meno Ruotsissa muistuttaa hyvin Yhdysvaltojen tilannetta ja siellä moinen meno on ollut jo vuosikymmeniä, joten on turha ihmetelle poliisin liipasinherkkyyttä.
EU:ssa ollaan helisemässä, kun jäsenvaltioissa alkavat vaalien jälkeen "populisti" puolueet sanoa hieman jyrkemmin maahantulijoista. Italia lähti tiukentamaan, perusteellisesti tympääntyneenä maahanmuuttajiin, linjaansa maahanmuuttoon. Itävalta uhkasi pistää rajan kiinni myös etelässä, jos Baijeri päättää palautella Itävallan kautta tulleita takaisin. Tosin siitä ei mitään hyötyä ole, sillä osaavat maahanmuuttajat sen verran numeroita, että sinne suunnataan, missä on paremmat edut ja myös tiheämpi omien verkosto, joten kotoutumisella ei ole kiire.
Ajatellaan Afrikan valtioita, jotka yksi toisensa perään ovat itsenäistyneet ja ottaneet vallan itselleen. Yksikään näistä valtioista ei ole saanut pidettyä talouttaan tai infrastruktuuria itsenäistymistä edeltäneeseen aikaan. Lisäksi heimot tappelevat jatkuvasti keskenään ja se kuka kulloinkin valtaan valitaan aloittaa rahavirran kääntämisen itselleen ja hieman kavereille kanssa eli jokainen niistä on todella korruptoituneita maita. Lisäksi jokaisen maan väestö on kasvanut huimalla vuosivauhdilla, jota maalla ei ole varaa ruokkia. Otetaan esimerkiksi Zimbavwe (ent. Rhodesia), joka oli Afrikan vilja-aitta. Maareformissa maat otettiin valkoisilta (epämääräisen väkivallan avustuksella) pois ja ne luovutettiin viljelyksestä mitään tietämättömille, jonka seurauksena vienti tyrehtyi ja samalla pienini rahahana, josta taas puolestaan seurasi hyperinflaatio. Toisin sanoen kansa näki nälkää.
Vaan eipä tuo itäisten maiden syntyvyyskään kohdallaan ole ja siksi meillekin tulleista suurin osa oli nuoria miehiä. Niissa maissa heimot vähemmän tappelevat keskenään, ellei sitten lasketa niitä kaikkia, jotka tappelevat kurdeja vastaan. Pääosa niiden maiden selkkauksista pohjaa jolloin tapaa uskontoon ja se on loppumaton sota, sillä siitä ei päästä eroon millään muotoa.
Näihin asioihin pitäisi saada ratkaisu jo johdemaissa, mutta miten? Kehitysapua on roudattu sinne helvetisti, mutta mitään hyötyä siitä ei ole ollut eli ne ovat menneen täysin Kankkulan kaivoon. Se joka tähän jatkuvaan maahanmuuttoon keksii ratkaisun, niin se olisi Nobelin palkinnon arvoinen suoritus. Etenkin kun tulijoiden kotoutuminen on jokapaikassa jäänyt puolitiehen, lähiöissä ei juuri kohdemaan kieltä kuule enää ja monin paikoin on esiintynyt erilaisia yhteenottoja, puhumattakaan näistä radikaaleista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)