Aiheittain

torstai 27. syyskuuta 2018

Ulos kartalta

Taksiliikenteen alasjon kolmas vaihe on tulossa ja siinä ei enää vaadita paikallistuntemusta. Tässä kohtaa kiitos kommentaattori KKi:lle, joka välitti viestin.

Tehdäämpä heti alkuun lainaus: "  Liikennepalvelulain lähtökohtana on alusta alkaen ollut luoda liikenteestä kokonaisvaltainen palvelukokonaisuus ja tarjota näin liikenteen käyttäjille joustavuutta ja valinnanvapautta. Edistykselliset liikenteen palvelut auttavat myös vähentämään päästöjä. Liikennepalvelulaki on laaja kokonaisuus, jolla valmistaudutaan tulevaisuuteen. Se viimeistellään nyt annettavalla esityksellä, toteaa tiedotteessa liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk)"

Jo tämän liikennekaaren ensimmäinen vaihe aiheutti kuljettajapulan takseissa ja tästä muistuu mieleeni 2008 laman jälkeinen aika, jolloin yksi pitkään toiminut taksirenki sanoi, että homma ei ole kuin harrastusta ja elämisen mahdollisuus loppuu, jos ei ole riittävästi perämetsää. Ja nyt etsitään työntekijöitä ilman valmiuksia.

Kuljettajien saatavuus tarjotaan täten taksinkuljettajalle, jolla ei ole kartta hallussa. Itse jouduin tällä viikolla neuvomaan ählämikuskia siitä, miten ajetaan paikalliselle kauppakeskukselle. Kielitaitokin oli kovin vajavaista ja en tuntenut matkaa kovinkaan turvalliseksi. No, sote-kyydeissä ei ole varaa valita.

Sitten artikkelissa oli suunnaton järkytys, eli lainataan taasen: "Tieliikenteen osalta liikennepalvelulain kolmannessa vaiheessa esitetään myös raskaan kaluston kuljettajien perustason ammattipätevyyden suorittamiseen kokeisiin perustuvaa vaihtoehtoa nykyisten koulutusmallien rinnalle." Hieno homma, ennen vanhaan yritykset huolehtivat koulutuksesta ja tyypit todellakin oppivat ammattitaidon. Täytynee hieman kehua, sillä yksi kuskeistamme on Suomen mestari. Nyt rahtareita kouluttavat ovat niitä, jotka eivät tiedä mitään ja ajoneuvot ovat automaatteja, joten ajokokemus jää vähiin ja koulutuksissa käsitellään lähinnä ihmissuhdetaitoja ja muuta vastaavaa. Kuitenkin hallituksemme on hyväksynyt kabotaasin vapauttamisen, joten suurin osa rahtareista on ulkomaalaisia, joiden mm. ADR-luvat ovat kotoisin jostain torilta.

Uusi lainus: "Liikennepalvelulain kolmannessa vaiheessa kevennetään Bernerin mukaan tieliikenteen ohella myös meriliikenteen ammattipätevyyssääntelyä." Jihuu, sitten minäkin voin ryhtyä kuljettamaan Viikkaria tai Siljaa, sillä minullahan on ammattipätevyyttä jo tieliikenteestä, joten ei puotin ohjaaminen niin monimutkaista ole. Kipparin lakki päähän ja ruoriin.

Aloitetaan taksista, joka nyt on sotkussa jo paljon. Tilanteeseen eivät ole tyytyväsiä asiakkaat eivätkä kuljettajat. Keskuksiin eivät saa asiakkaat eivätkä kuljettajat yhteyttä. Pirkanmaalla on uutisoitu useista koulukyydestä, jotka eivät ole toteutuneet. Sote-taksi käyttävät joutuvat odottomaan kyytiä paljon ja monissa paikoissa ei edes ole penkkiä, mille istuituisi tai jos sellainen on, niin varsinkin isoissa kaupungeissa ne ovat laitapuolen kulkijoiden hallussa.

Rahtivaunujen kuljettjan tutkintoa ollaan ajettu alas jo kauan ja nyt haluan nähdä, minkälaisia pommeja maanteillemme tulee eli HCT-yhdistelmää ajava, joka ei ole kartalla ja ei edes tiedä, mitä kuljettaa. Hiljan luin rahtivaunusta, josta ilmoitettiin poliisille. Virolainen kuski, joka oli näprännyt piirturia ja lastikin sitomatta. Haluaako Bernerin Anne uuden Konginkankaan. Tai ehkä vielä pahempaa, sillä päätyykö parin promillen baarikansalainen sinne minne pyysi vai ihan muulle. Vai ehkä jotain muuta.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Aktiivimälli kakkonen

Nyt ollaan runnomassa läpi aktiivimälli kakkosta, joka on johtamassa siihen, että työttömän pitää hakea paikkoja aktiivisesti. Työministeri Jari Lindström (sininen uuvatti) puolustelee sitä kovin ja uskoo, että omatoimisen työnhaun malli tuo positiivisia muutoksia nykytilanteeseen. Hänen sanojaan lainaten. Itse uskon tämän johtavan hakemusralliin, jolloin reitit hakuihin tukkeutuvat.

Lainataan hieman: "Ministeri pitää päivitetyn mallin etuna etenkin sitä, että ensimmäisestä hakuvelvoitteen laiminlyönnistä seuraa muistutus ja vasta sen jälkeen asteittain pidentyvä työttömyysturvan menetys. Lindström kuvaa mallia luottamusloikaksi eli työnhakijalla on vastuu ja vapaus hakea kuukauden aikana sellaisia työpaikkoja, joita hänen on realistista saada."

Realistinen on se, jota epäilen paljon ja siksi, että työttömyyskortissossa on paljon työkyvyttömiä, jotka ovat pudonneet työttömyysturvan piiriin sairauspäivärahakauden päätyttyä. Ennen mälli kakkosta olisi Jarin pitänyt pyytää tai teettää selvitys siitä, kuinka paljon työttömissä on näitä vajaakuntoisia, jotka eivät a)kykene työhön lainkaan ja b) joiden työkyky on alentunut ja vaikeus tehdä koulutuksen mukaista työtä.

Realistinen työpaikka vaatii yleensä koulutusta ja jos työkyky ei siihen riitä, niin eläminen käy vaikeaksi. Ihmettelen, että miksi maahantulijoilla ei ole aktiivimälliä kotoutumisen, kielen, tapojen, kulttuurin ja työllistymisen suhteen. Heille ei yksikään ole esittänyt aktiivimälliä, ainoa mikä kuuluu on loputon hiljaisuus. Hiestä saamme kuulla lähinnä rikostilastojen kautta ja virallisen median välittämien "onnellisten" tapausten esimerkkeinä, joiden toden peräisyyttä epäilen ja pahasti.

Lainataan hieman: "Ero nykyiseen on merkittävä, koska nykyisin työttömän on oltava jatkuvasti valmis hakemaan juuri sitä työpaikkaa, jota TE-toimisto tarjoaa." Jesses, tarjoaa hyvinkin ja mitä itse olen seurannut, niin tarjoajat ovat niitä, joilla ovi käy tiuhaan eli ns. huono työpaikka. Lisäksi on tarjolla runsaasti puhelinmyyntityötä, mutta kuinka monella riittää moraali ja etiikka moiseen. Ei minulla ainakaan moraali ja etiikka riitä moiseen ihmisten kusettamiseen. Sanoihan jo äijävainaa, että verottajaa ja pankkia voi kusettaa, mutta muita ei (toimituksen huomautus; äijä on nimitys isoisälle Karjalassa ja arvonimeen sai oikeuden vasta ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä).

Sitten lainataan vielä kerran: "Lisäksi työnhakuvelvollisuus perustuisi työllistymissuunnitelmaan, jossa työnhakijalle kerrottaisiin yksiselitteisesti, mitä hänen tulee tehdä, mihin mennessä ja mihin asiasta ilmoitetaan. Suunnitelman toteuttamisesta ilmoittaminen ei ole uusi juttu, näin toimitaan jo nykyisin." Vaan eipä toimi käytännöntasolla. Moni TE-toimiston asiakas on tämän todennut ja sanktioita on seurannut, kun ilmoitus ei ole mennyt läpi tietoverkon ongelmien vuoksi. Aikoja ei saa, jotta voisi selvittää asiansa. Puhelinpalvelut ovat käytössä, mutta kukaan ei vastaa. TE-toimisto on samanlainen instanssi kuin Kela, jossa tiedot eivät siirry osastolta toiselle. Tämä on ihmetyttänyt minua kovin, että tunnistus vaaditaan hetun myötä, mutta virkailijalla ei ole hajuakaan, mitä toisen osaston kanssa on puhuttu.

Lainaus taasen: "Lindström korostaa, ettei työttömällä työnhakijalla olisi hakuvelvoitetta ennen kuin yksilölliset edellytykset hakea työtä ja työllistyä on arvioitu. Malli ei ministerin mukaan vaikuta millään tavalla siihen, ketä pidetään työttömänä työnhakijana." Hienoa, ja nyt olisi mielenkiintoista tietää, että kuka arvion tekee. Toivon, ettei työryhmään kuulu ainakaan asiantuntijoita, jotka työskentelevät pimennossa, kuten vakuutuslääkärit.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Irtisanomissuoja

Hallitus ajaa nyt ideaa irtisanomiskynnyksen alentamisesta PK-sektorin yrityksiltä eli alle 20 henkeä työllistävistä yrityksistä. Tämä on herättänyt kommentointia laidasta laitaan ja lisää vettä myllyyn toi SAK:n mainos.

Tämä lainmuutos kuuluu niihin, joita kutsun kaksipiippuisiksi jutuiksi. Tosin tässä taitaa olla piippuja kuin tuomiokirkon urkupillistössä ja siitä on vaikea keskitietä löytää. Puolesta ja vastaan keskustelu on käynyt vilkkaana ja toiset pitävät tätä vakavana heikennyksenä työntekijöitä kohtaan. Pelätään, jopa pärstäkerroinirtisanomisia ja irtisanotun työntekijän työllistymismahdollisuuksia henkentyneenä.

Suurissa yrityksissä on usein ns. työntekijän säännöt, jotka luetaan ennen työsopimuksen kirjoittamista ja siitä on maininta työsopimuksessa ja työntekijä allekirjoittaessaan työsopimuksen sitoutuu noudattamaan sääntöä. Laeissa on myös repullinen säädöksiä ja irtisanomisperusteita on käyty läpi korkeinta oikeutta myöten. Usein irtisanomisessa on vain sana sanaa vasten.

Suurissa yrityksissä on, lähes aina, käytetty tuotannollisia ja taloudellisia syitä vaikka syy on työntekijässä. Tällä, hyvin korrektilla tapaa irtisanottiin muuan diplomi-insinööri, joka kehui töittensä olevan niin helppoja, että suurimman osaa päivästä voi lukea Aku Ankkaa. Eihän kukaan laiskaa työntekijää tahdo, mutta tätäkin on käyty oikeudessa ja usein työnantaja on se hävinnyt osapuoli.

Useissa kommenteissa on ihmetelty sitä, etteikö kuuden kuukauden koeaikana käy selväksi, että sopiiko työntekijä ja hänen taitonsa yritykseen. Kyllä, jos yrityksen johto on hereillä ja tehtäviensä tasolla, mutta tässä kohtaa on otettava esiin ne muuttuvat parametrit. Otetaan esimerkiksi siviilimaailman muutokset, jotka voivat johtaa ei toivottuun käyttäytymiseen myöhemmin. Olin itsekin yrittäjä ja yhden työntekijän jatkuvat myöhästelemiset olivat kohtalokkaita, sillä rahtilaivan seisottaminen satamassa oli viedä koko kuljetussopimuksen. Se säilyi vain luvattuamme, että kyseinen kuljettaja ei aja metriäkään. Irtisanomisen ehto ei tuolloin täyttynyt vaan hieman myöhemmin, kun rupesi iltaisin, kännipäissään soittelemaan uhkauksia, jotka loppuivat vasta, kun poliisi siihen puuttui.

Työsopimuslaki (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055) sanoo kuitenkin aika tarkasti, milloin irtisanominen voidaan tehdä ja näitä on puitu usein oikeudessa. Syyn pitää olla erityisen painava ja vakava, ennen kuin irtisanominen toteutuu ja tavallista on, että työntekijä saa ensin huomatuksen ja sitten varoituksia. Jos työtapa ei muutu, niin irtisanominen voidaan toteuttaa. Tosin viime päivän uutisessa oli työnantaja antanut varoituksia yhdelle työntekijälle ja lopulta irtisanonut tämän. Oikeus katsoi, että irtisanominen oli laiton, koska muille työntekijöille ei ollut samasta syystä sanottu sanaakaan.

Irtisanomissuojan alentaminen on aiheuttanut pelkoa työntekijärintamalla, sillä työnantajan suhtautuminen voi muuttua, esimerkiksi esimiehen vaihduttua. Pelkona on myös muuttuminen hankalaksi työntekijäksi, jos ottaa epäkohtia esiin ja tämä on SAK:n mainoksen takana. Tämä on aiheellinen pelko, sillä olen kokenut itse, miten esimiehen muutos vaikutti työhöni lasareetissa. Kehtasi jopa sanoa, etten olisi yöllä saanut annostella ns. myrkkykorttilääkkeitä apuhoitajana, kun molemmilla osastoilla on sairaanhoitaja yöisin. Tosi asiassa minä olin se ainoa, jolla oli osastonlääkärin allekirjoittama valtuutus jakaa lääkkeitä, myös ns. myrkkykorttilääkkeitä. Koska olin idearikas ja kekseliäs, niin askartelin lääkekuppeihin pantavat värilliset lipukkeet niille lääkkeille, joita ei voi jakaa etukäteen. Ne oli päällystetty kontaktimuovilla likaantumisen ehkäisemiseksi. Työntekijät pitivät niistä ja kertoivat sen helpottava puuttuvan lääkkeen lisäämistä, mutta osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitaja eivät pitäneet apuhoitajan keksinnöstä, niin ne katosivat pian ja taas oli lääkekupissa lehtiöstä repäisty paperinpala, jossa oli huonolla käsialalla puuttuva lääke.

Aamun aviisissa pohtivat professorit myös asiaa ja totesivat, että yksiselitteitä vastausta ei ole, sillä ei ole olemassa vertailevia tilastoja. Ottivat esille kyllä sen, että kuinka irtisanottu työntekijä tulee tulevaisuudessa työllistymään ja varsinkin, jos irtisanomisia on useampia. Tämä jää nähtäväksi. Työntekijät ovat jo kauan tietäneet, että yritys, joka etsii samaan työhön aina uutta työntekijää ei ole hyvä työnantaja.


tiistai 18. syyskuuta 2018

Makroskooppisia havaintoja V

Aloitan tämän viime lauantaista ja aamun aviisissa olleesta uutisesta. Kuten viime vuonna Oulussa, niin maahantulijat tuntuvat ahkeroivan yrittäjinä. Farman, Araz, Rawand, Ricardo, Youssef, Muhammad, Muhammad, René, Gianni-Monga, David, Patricia ja Muhamed olivat hyvin aktiivisia kauppiaita, mutta tulli ja poliisi oli hieman erimieltä ja kakkua kajahti 12 - 5,5 vuodeksi. Uusi yrittäjäerä on tulossa käräjille lähipäivinä ja myyntiartikkeli sama. Ei siis riitä enää raiskaukset, tapot, jne. vaan pitää ihminen turmella kokonaan.

                                                                      °°°

Asuntosotku eduskunnassa senkun jatkuu. Nyt otsikoihin nousi vihreiden Jani Toivola, joka saa tyhjästä asunnosta Riihimäellä korotettua kulukorvausta. Häiskä itse luuhaa Helsingissä, mutta kirjat ovat Riihimäellä. Ei toiminta muutoinkaan ole sitä, mitä vihreiltä odottaisi, sillä Jani on suhannut taksilla urakalla ja matkoja, joista olisi selvinnyt viiden minuutin kävelyllä. Myös pitkällä sairauslomalla vinkui eduskunnan taksikortti urakalla. Täten myös pienessä vihreässä istuu tiukasti oman edun tavoittelu.
                                                                      °°°

Mestarikaan ei aina onnistu ja sen havaitsin keittiössäni. Aiemmin, avukseni hankittu Kenwood Chef XL on mitä mainioin kone, mutta nyt syksyksi hankittu mehulinko osottautui täydelliseksi sudeksi. Kaksin käsin sai survoa omenoita suppiloon ja metallinen sihti tukossa jo muutaman omenan jälkeen. Kahdessa tunnissa sain aikaiseksi noin neljä litraa mehua. Nyt voin sanoa puhtaalla omalla tunnolla, että ennen oli paremmin. Kaivoin esille 1972 ostetun Vorwerk mehulingon, johon jouduin hyttysverkosta tekemään uuden moskankerääjän. Alkuperäinen kun sanoi työsopimuksen irti viime vuonna. Tunti ja viisitoista minuuttia, niin olin valmistanut 15 litraa omenamehua. Toimituksen huomautus, aika sisältää pari lepotaukoa ja kolme röökitaukoa sekä yhden ämpärillisen moskaa vietynä kompostiin. Kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, älä osta.
 
                                                                      °°°

Touko painii Aallon pohjassa ja uuvahti. Kyllähän Pennaskohun puolustaminen on kovaa työtä ja kasvotkin vielä säilytettävä, niin onhan se uuvuttavaa. Vai oliko homoillassa perseelle läpsyttäminen niin kova homma, ettei fysiikka kestänyt. Parane pian, sillä viihteen artistit eduskunnassa alkaa olla vähissä.

                                                                      °°°
Pitkästä aikaa pääsen seuraamaan Münchhausen syndrome by proxy oikeudenkäyntiä. Sairas äiti keksi lapselleen sairauksia, joita hoidettiin ja sijaiskotiin päästyä, kaikki sairaudet paranivat. Münchhausen perinteisenä onkin tavallisempi ja erityisen runsaasti sitä esiintyy maahanmuuttajalapsilla ja vähän isommillakin.

                                                                      °°°

Tässäkö syy kansallismielisyyden nousuun eli kieliongelma. Tämä, ei niin hämmentävä tilanne tapahtui Miamissa, Yhdysvalloissa. Nainen ajoi Taco Bell-ravintolan autokaistalle, mutta ei saanut tilausta tehtyä, sillä yksikään ravintolan työntekijä ei puhunut Englannin kieltä, ainostaan Espanjan kieltä. Kun tilausta ei tullut espanjaksi, niin videolla myyjätär läiskäisee luukun kiinni. Britannian brexitin taustalla oli sama ilmiö eli kielitaidottomat Itä-Euroopan porukka, joka ei ole oppinut paikallista kieltä, vaikka ovat olleet maassa vuosia. Meillä Suomessa on myös tämä ongelma, erityisesti terveydenhuollossa, jossa on lääkäreitä, joiden kielitaito on olematon.



tiistai 11. syyskuuta 2018

Ihmisroskaa

Oulun kaupunginvaltuustossa loihi lausuman Riikka Moilanen (kesk) päästi suustaan oikean rupisammakon, kun vertasi syrjäytyneitä ihmisroskiksi. No, moinen möläytys maksoi sitten myös toimitusjohtajan pesti Pihlajalinnan Oulun toimipisteestä.

Lainaan nyt suoraan tuon puheen: "
- Tässä on käyty keskustelua kivetyksen likaisuudesta ja muusta roskaamisesta, mutta mitä Oulun kaupunki aikoo tehdä sille ihmisroskalle, jota siellä on yllättävän paljon. Tarkoitan niitä vähäosaisia ihmisiä, jotka käyttävät ammattimaisesti alkoholia, huumeita, päihteitä ja ovat ottaneet Isokadun nyt kodikseen, Moilanen sanoi.
- Olen huolissani niistä ihmisistä, mutta olen huolissani myös oululaisista. Tämä on ihan selkeä turvallisuusriski. Toisaalta myös Oulun kaupunki haluaa olla matkailun vetovoimainen kaupunki. Se on myös elinkeinoelämälle suuri riski, Moilanen jatkoi"

Moni vanhempi lukija muistaa ajan, jolloin päihdeongelmaiset eivät juuri katukuvassa näkyneet ja puhuttiinkin miehistä ja naisista veneiden alla, josta keväällä poliisi korjasi muutaman vainajan. Tuolloin oli käytössä irtolaislaki ja nämä ihmiset eivät tulleet esille, sillä sijoituspaikka olisi ollut mielisairaalan katkaisuosasto, työvelvoite työ eli käytännössä vankila ja moni halusi kulkea vapaana. He tekivät pieniä hanttihommia silloin tällöin ja joka ihmiselle töitä antoi, niin tiesi, ettei tilipäivän jälkeen ihmistä näkynyt.

Em. laki päätettiin lopettaa päihdehuoltolain valmistuttua 1987 alusta. Alkuun vanha kaarti pysyi pois, mutta kun uusi sukupolvi tuli, niin he alkoivat kerääntyä kaupunkien puistoihin, rautatieasemille, jne., josta poliisi sitten hätisteli väkeä pois. Nykyinen tilanne johtuu pääasiassa huumeista, sillä hoitajan työssä näin tuon muutoksen eli vanhan ajan alkoholistia ei juuri näkynyt, vaan yhä enemmän oli lääke- ja huumeriippuvaisia.

Aamun aviisissa oli poliisin kertomaa, että vaikka yksi myyjäryhmä saatiin kiinni, niin jakelua oli edelleen eli huumeiden suhteen rajat vuotavat kuin seula ja internetin mustan verkon kautta saa tilattua sitä sun tätä amfetamiinistä ydinohjukseen.

Yhdysvalloissa opiaattien käyttö on jo räjähtänyt käsiin ja erään uutisen mukaan yliannostuskuolemat tappavat enemmän kuin liikenne. Hyvin huolestuttava on tilanne myös meillä, sillä luvattoman usein "rattijuoppo" ei ole juovuksissa vaan aineissa. Poliisin resursseja on pienennetty ja pidän suurena virheenä liikkuvan poliisin lakkauttamista, sillä peruspoliisille jää nyt kaikki ja mikä myös on huolestuttavaa, niin itä-rajalta siirettiin 30 rajavartiolaitoksen työntekijää Helsinki-Vantaalle.

Riippuvuus on sairaus ja tähän sairauteen ei ihmiskunta ole vielä viisasten kiveä löytänyt. Alkoholistien kanssa pärjää paremmin, mutta kaupunkikuvassa seikkailevat huumeiden käyttäjät ovat täysi arvoitus, sillä huumausaineiden vaikutus on arvaamaton ja osa altistuu psykoosille tai skitsofrenialle, joiden käytös on vielä arvaamatonta. Katkaisuhoito onnistuu harvoin ja se on liian lyhyt. Tämän usein määrittää usein sairastunut itse eli kun on käveleväksi taas saatu, niin veri vetää. Ihmisiä he ovat silti ja aina jonkun veli, sisar, äiti, isä, lapsenlapsi, kummi, isoäiti tai -isä, tms. läheinen.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Alustava vaalitulos

Ruotsin vaalit ovat likipitäen takana ja alustavasti demarit saivat johtopaikan, maltillinen kokoomus toisena ja Ruotsidemokraatit kolmantena nyt lasketuista äänistä. Ns. keskiviikon eli ulkomailla äänestäneiden laskenta saadaan vasta keskiviikkona. Onnittelut Ruotsidemokraateille.

Luonnollisesti tämä on aiheuttanut nyt alustavan määrän itkupotkuraivareita, sillä esimerkiksi iltalehden pääkijoitus oli otsikoitu "Ruotsidemokraatit kaappasivat kansankodin". No, autoroviot kyllä kertovat, että kansankoti käsitteenä on hieman edesmennyt.

Ruotsalaiset vaalit eivät kylläkään täytä meikäläisen käsitystä vaalisalaisuudesta, sillä siellä käytetään puoluekohtaisia lipukkeitä. Herää myös epäilykseni vaalivilpistä, sillä äänestyspaikoilta on puuttunut Ruotsidemokraattien äänestyslipukkeet ja jopa valtamedia kertoo, että Göteborgissa ovat lipukkeet puuttuneet parin tunnin ajalta ja vielä ei tiedetä onko se vahinko vai tahallinen. Itse epäilen tahallisuutta, sillä on ollut kertomuksia, joissa äänestäjät ovat ottaneet kourallisen lippuja ja heittäneet ne roskikseen. Hieman outo käsite demokratiasta. Pitäisiköhän meidän ruveta markkinoimaan eriomaista vaalijärjestelmäämme.

Hallitusneuvotteluista tulee vaikeat, sillä allianssit eivät oikein neuvottele keskenään ja kukaan valtiopäiville päässyt puolue ei halua neuvotella Ruotsidemokraattien kanssa. Ottaisivat oppia Tanskasta, jossa puolueet tekevät yhteistyötä ja mukana on myös ns. kansallinen puolue.

No, nähtäväksi jää, kuinka tässä sekametelisopassa oikein käy vai onko edessä uudet vaalit ja jos sellaiset järjestetään, niin kappaleen kaksi epäilysten vuoksi olisi syytä lähettää Ruotsiin kansanvälisiä vaalitarkkailijoita.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Elämän poluilta löytyneitä IXX

Nyt on käsitelty raskaita aiheita ja lisää on tulossa sunnuntaina, kun kuulemme jälleen mediamme julistusta toisen valtion vaaleista, jossa kansa äänesti taas niin väärin, mutta asiaan. Nyt on ollut pitkä, kuuma kesä, kuten Popedan biisi julistaa, joten sadepäivien ratoksi ei ole tarvinnut paljon viihdykettä etsiä. Tosin nykylapset taitavat pelata netissä, mutta lapsuudessani viihde oli toisenlaista.

Vanhempamme panostivat erilaisiin peleihin ja niitä oli kotona runsaasti. Siihen aikaan oli lisäksi ompelutauluja, joihin parsinneulalla ja villalangalla tehtiin kuva, jonka sitten keksimme värittää. Näin saatiin lastenhuoneeseen taidetta. Sadepäiviä saattoi olla paljon, joten pelit olivat mukavaa ajanvietettä, jossa aika vierähti. Isin ollessa kotona pelasimme Mustaa Maijaa, jota pelattiin korteilla. Lukutaito oli vielä ekaluokkalaisellekin hieman hakusessa, joten vanhemmat tulkitsivat pelien säännöt ja eikun pelaamaan.


Tämä klasikko taisi olla ensimmäisiä lautapelejä, joita kotiimme tuli eli vanha, kunnon Afrikan tähti. Koska peli oli melko uusi, niin se oli hintava ja maksoi hintatarran mukaan 45 mummon markkaa. Pelissä tietysti yritetään löytää Afrikan tähti, useiden pahvikiekkojen joukosta, jotka ovat nurin päin. Se pitäisi viedä turvaan, joko Kairoon tai Tangeriin. Rosvotkin vaanivat matkalla ja silloin pelikassa tyhjeni, joten et voinut kulkea kuin maata pitkin ja toivoa löytäväsi jonkun toisenlaisen jalokiven, jotta matkakassa karttuisi.

Meille hankitiin osakepeli, jolla on paljon sukulaisia, kuten klassinen Monopoly. Näiden pelien tarkoituksena on haalia maallista mammonaa ja aiheuttaa vastapuolen konkurssi. Tämä oli pitkä peli ja välillä tarvittiin jompi kumpi vanhemmista rauhantuomariksi, sillä tässä pelissä saatiin riitoja aikaiseksi, etenkin kun noppa jäi vähän vinoon.

Hyvin aikaisin tuli meille myös logiikkapelit. Backgammon ja shakki olivat minun ja veljeni suosiossa. Kummassakin pitää päästä laudan toiseen päähän ja napsia vastustajan nappulat. Backgammonissa edetään nopilla, joita kummallakin pelaajalla on kaksi. Tämän voitto on enemmän tuurista kiinni, kun taas shakissa tarvitaan strategiaa.

Luonnollisesti pelasimme laivanupottajaa, tammea, myllyä, yazzya ja mustaa Pekkaa. Kun olimme kaikki jo kansakoulussa ja luku ja kirjoitustaito kehittynyt, kehitimme itse pelin, jossa sanoja etsitään sanan sisältä.
Tähän peliin ei tarvittu kuin lehtiö ja lyijykynä. Yleensä valittiin jokin pitkä yhdyssana ja siskoni keksi yhden loistavan ja luulimme moisen tittaraisen oikeasti olevan, mutta isä hieman valitsti. Tittarainen oli nimeltään Itä-Siperian kapustarinta. Molemmat ovat olemassa, mutta eivät yhdessä. Pelin sääntö oli yksinkertainen eli etsitään sen sisältä Suomen kielinen sana, esimerkiksi tarina. Et voi käyttää kirjainta sanaan kuin kerran eli esimerkiksi lääkäriä ei saa, koska on vain yksi ä-kirjain. Vanhemmat tosin joutuivat välillä kielipoliisin virkaan, että onko ko. sana Suomea ja voidaanko se taivuttaa jotenkin noin.

Itse harrastan tätä jälkimmäistä, kun vartoo vuoroaan jossain. Lekuri on tavallisesti aina myöhässä, joten vastaanottoaulan sanoista saa aikaan vaikka mitä.





maanantai 3. syyskuuta 2018

Epäonnistunut dialogi

Lauantaiaamuna rävähti käyntiin melkoinen keskusteluryöppy, kun pääministeri Sipilä sanoi Ylen Ykkösaamu-ohjelmassa sen, minkä kansa on tiennyt jo kauan eli lainataan suoraan: "Nythän tämän tilanteen teki vaikeaksi se, että suurin osa näistä liikkeellä olijoista oli taloudellisten syiden takia. Ei sen takia, että he pakenisivat sotaa tai henkilökohtaista vainoa. Se on tämän epäjärjestyksen aiheuttanut Euroopassa." Tämä aiheutti melkoisen älämölön ja alaleuan väpätyksen.

Tavallinen kansa on tiennyt jo kauan sen, että Eurooppaan tullaan paremman elintason perässä ja varsinkin kun tulijoiden kertomuksia on kuunnellut, niin tulija maissa taitaa olla kansantautina Münchausenin oireytymä, joka tuli hyvin esiin tuon Turun "sankarin" puheissa. Tiedämme myös, että tulijat eivät integroidu vaan kerääntyvät omiin gettoihinsa, eivät opi maan kieltä, ei tapoja ja syyllistyvät erilaisiin rikoksiin usein. Me tiedämme, että kotimme ja turvallisuutemme on uhattuna.

Sitten ohjelmassa käsiteltiin mielenosoituksia ja Juha sitten kaatoi bensiiniä liekkeihin, joten lainataan jälleen: "Kyllähän ne kumpuavat tuosta hallitsemattomasta maahanmuutosta, mikä meillä oli 2015, 2016 ja sen seurauksista. Silloin siihen ei riittävän nopeasti pystytty reagoimaan EU:n tasolla. Kyllä siinä peiliin pitää kaikkien katsoa, miten tällainen tilanne pääsi käymään." Tosiasiassa kuvastimeen ovat katsoneet vain Itä-Blokin maat ja ymmärtäneet, mitä tuleman pitää. Toivottavasti myös Italia on nyt havahtunut peilikuvaansa ja ottanut oppia edellisten päättäjien vastuuttomuudesta. Kun kansa on huolestunut tilanteesta, niin marssille he lähtevät.

Seuraavaksi haastattelija kysyi, että onko oikein puhua ääriliikkeiden masinoimista mielenosoituksista, kun mukana on paljon tavallisia ihmisiä, johon Juha sitten vastasi kysymyksen vierestä ja pahasti, joten lainataan taas: "Kyllä tämä herättää pelkoa ihan tavallisissa kansalaisissa, ihan tavallisissa suomalaisissa. Että onko tämä asia hallinnassa. Onko tässä maahanmuutossa mukana sitten terroristeja tai ihmisiä, joilla on taipumus radikalisoitua täällä Suomessa. Kyllä nämä ihan aiheellisia pelkoja on, jotka meidän pitää ottaa päätöksenteossa myöskin huomioon." Kyse oli kuitenkin Saksasta, jossa nyt on suuria mielenosoituksia menossa ja näitä marsseja marssivat myös tavalliset ihmiset, joilla ei ole mitään tekemistä ääriliikkeiden kanssa. Olisi kyllä kiva kuulla, että minkälaisia päätöksiä tämä avautuminen aiheuttaa vai jääkö tämä vain tulevien vaalien alla olevaksi höpinäksi, jonka itse arvelen olevan avautumisen syynä. Onhan Ruotsissa menossa ihan sama ilmiö.

Ensimmäisenä saa aamusumpit kurkustaan kaottua Li Andersson, joka loihi lausuman eli lainataan taas: "Valitettavasti vaikuttaa siltä, että se (väite) kertoo pääministerin tietämättömyydestä. Mikä on ehkä huolestuttavampaa, se kielii siitä, ettei hän ymmärrä omaa vastuutaan pääministerinä asiallisen keskusteluilmapiirin edistämisessä ja rasististen ennakkoluulojen ehkäisemisessä ja vähentämisessä." Aivan loistava aloitus keskustelulle, joka koskee ristiriitoja aiheuttavasta aiheesta.

Sitten seuraa lause, joka vastaa suoraa iskua päin pläsiä eli Andersson pitää tärkeänä, että vastuullisessa asemassa olevat poliitikot edistävät ylipäätään faktoihin perustuvaa poliittista keskustelua. Toisin sanoen Li on sitä mieltä, että pääministeri puhuu täyttä paskaa eikä edes ymmärrä mitä puhuu. Li tyttönen ei kuitenkaan esitä faktoja ja siksi lainaan suoraan: "Pidän vakavana sitä, että kuten Ylen jutussa tuotiin esille, ilmeisesti se (väite) on paikkansapitämätön niiden tietojen perusteella, joita on saatavilla tehdyistä turvapaikkapäätöksistä Euroopassa." Nyt herää kysymys, että a) kuka on tiedot kerännyt, b) mistä on kerätty ja c) onko muuttuvat parametrit huomioitu.

Jos otetaan käsittelyyn kohta a), niin jos tietojen kerääjä on avustusjärjestöjen edustaja, niin silloin kaikki tulijat ovat paenneet vainoja ja jos taas viranomainen, niin epäilemättä osa tarinoista on todella keksittyjä. Sitten osaan b) eli onko ne kerätty vokissa, leirissä, asuntolassa tai oikein asunnossa. Kohta c) sen sijaan onkin melkoinen pähkinä, jopa oravalle. Onko olemassa puolueetonta tutkimuslaitosta, joka keräisi faktat. Kuinka kauan tulija pystyy pitämään yllä kertomaansa tarinaa ja missä ajassa kertomus muuttuu. Tulijoiden todellinen ikä, sillä järjestelmällisesti asiakirjat ovat kadonneet. Tilastollinen tieto sukupuolijakaumasta, sillä kuvien perustella tulijat ovat nuoria miehiä. Tämä siksi, että avustusjärjestöt ovat kertoneet, että suurin tulijaryhmä on naiset ja lapset. Heitä ei kuitenkaan ole kuvissa, etenkään venekuvissa. Mikä on tarinoiden todenperäisyys, sillä itselle muistui mieleen tämä tulija, joka ryöstettiin Englannin kanaalissa ja seuraava muistikuva on Tornion rajanylityspaikalta. Miten tulijat itse haluavat integroitua kohdemaahan. Ainakin Viro on antanut turvapaikan liki kolmelle sataa, joista maahan on jäänyt noin 80 ja hetki sitten luin perheestä, joka oli paennut Virosta Saksaan, joka palautti perheen takaisin. Valitaanko kohdemaa taloudellisin perustein. Luku- ja kirjoitustaitoisen todellinen määrä. Listaa voisi jatkaa pitkään.

Kun yksi avaa suunsa ja sanoo sanasensa, alkaa vastapuoli heittää kommenttia sanojan ÄO-tasosta ja sanojan mielipteen valheellisuudesta, niin ei todellakaan saada aikaan kuin epäonnistunut dialogi. Oli porukka sitten oikealla, vasemmalla tai keskellä, niin maahanmuutto on aihe, josta he eivät pysty keskustelemaan, vaan puhuminen vajoaa hiekkalaatikkotasolle, jossa mun äiti on vahvempi kuin sun isi, jne. Tässä maassa ei voida edes puhua pakolaiskeskustelusta, koska sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. On vain rääkymistä puolesta ja vastaan.