Pieni tarina III

Alue oli ihan tavallinen omakotitaloalue ja talot oli rakennettu hieman 1900-luvun hieman jommalla kummalla puolen. Ne olivat ihan tavallisia, puolitoistakerroksisia taloja, joista suurin osa oli maalattu kelta- tai punamullalla. Pääsääntöisesti pihat olivat pitkiä ja kapeita kuin kunnan virka. Pihojen rakennuksista toinen oli ulkorakennus ja liiteri sekä huussi. Toisissa oli vain edellämainittujen lisäksi sauna ja sen eteinen, joka toimitti pukuhuoneen hommia naulakoineen ja penkkeineen. Osassa oli tehty vielä tupa ulkorakennukseen.

Eräässä talossa asui vanha, mutta virkeä pariskunta. Heillä oli tuollainen saunatupa ja sinne sekä päärakennukseen oli kesäverhot vaihdettu ikkunan pesun jälkeen. Nyt työ oli helppoa, sillä vanhat tuplat oli saranoitettu. Tosin tästä oli jo kolme vuosikymmentä vierähtänyt. Oli vappu aatto ja aurinko paistoi vaikka oli viileää. Grilli oli kaivettu esille ja padan veden kuumennuttua oli se pesty talven jäljiltä. Munkit he paistoivat päivällä ja niitäkös oli lämpöisina mukava nauttia kylmän siman kera.

Iltasella he laittoivat kiukaan alle valkean ja sen lämmittyä saunottelivat rauhassa. Grillissä kypsyivät perunat ja pihvit, jotka nauttiin sisällä, sillä ilta viileni nopeasti. He nauttivat aterin parin viinilasillisen kera. Huomenna he menisivät torille ja syömään ulos. Päähän he painaisivat ylioppilaslakit, jotka hehkuivat yhä valkoisina, sillä käytön jälkeen ne puhdistettaisiin ja pantaisiin silkkipaperin sisään alkuperäisiin laatikoihinsa. Illan aikana oli mukava muistella menneitä vappuja.

Haukaa vappua lukijoille.

Valiokuntia 2019

Vaalit ovat nyt tukevasti takana päin ja johtokolmikkojen välit ovat marginaalisen pienet. Valtakirjat on nyt tarkastettu ja eduskunta järjestynyt. Valiokunnat on saatu pystyyn ja Perussuomalaiset saivat valiokuntien puheenjohtajuuksista täydellisen värisuoran, sillä ko. valiokunnat tekevät työtä juuri niiden tavotteiden mukaan, mitä Perussuomalaiset ajavat.

Valiokunniksi tulivat hallintovaliokunta, joka käsittelee poliisi, rajavartiolaitos ja ulkomaalaisasiat, lakivaliokunta, joka puolestaan käsittelee rikosoikeuteen, tuomioistuimiin ja vankeinhoitoon liittyvät asiat sekä ulkoasianvaliokunta, joka taasen käsittelee ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Vaikka puheenjohtaja ei päätäkään asioista, mutta voi hyvin tuoda asioita esille, niin valiokunnassa kuin julkisuudessa. Toivottavasti saadaan oikaistus tuo paperittomien ilmaiseen terveydenhuoltoon, joka Helsingissä on vallalla.

Perussuomalaisten viestihän kuului: Turvapaikkaturismille tiukat rajat, rikollisille kovemmat rangaistukset, voimavaroja poliisille, rajavalvonta kuntoon, lisää rahaa turvallisuuteen. Toivon totisesti, että nämä lupaukset nyt pitävät.

Hallitustunnustelija Rinne sen sijaan kysyy muilta puolueilta melko ympäripyöreitä kysymyksiä ja epäilen, että kysymyskohtaan (suora lainaus) "c.Mitkä ovat sisäisen turvallisuuden riskitekijät ja kuinka vahvistaisitte sisäistä turvallisuutta?" Jos Perussuomalaiset vastaavat tähän rehellisesti, niin hallitustie on sinetöity ulkopuolelle. Sillä kysymyssarjan ensimmäinen kysymys takaa tämän ja jälleen suora lainaus: "a.Kuvatkaa käsityksenne Suomesta oikeusvaltiona ja kertokaa keinot sen vahvistamiseksi. Miten edistäisitte ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa?" Tässä taitavat kohdata arvopohjat, joilta pohja on pudonnut jo kauan sitten.

Laita lopuksi kopion vuoden 2011 vaalien jälkeiseen loppukaneettiin.
 

Onnitteluni teille valinnastanne ja ohjenuoraksenne voisitte ottaa Merle Haggard:n laulun, joka olen suomentanut sinnepäin.

Miks emme vapauta maatamme tätä

Kipeimmin me sitä tarvitaan

Avut maailmalle vain vaihtoehto on

Tehkäämme ensin Suomen maa

Tiemme ja siltamme kaatuvat pian

Ken siunattu on, ken kirottu lie

Näitä tehneet ympäri maailman

muut uudistetaan Suomen maa

Ken vuorilla on, ken käy laaksoissaan

Ken kaikkea johtaakaan

Armeijamme siunaa ja vapautemme myös

Ja vanhat levätä voi

Palanneet on miehet asemistaan

On vapaus kiinni varjoissaan

Maailmalta pois ja teille takaisin

Remontoidaan Suomen maa

Miks emme vapauta maatamme tätä

Kipeimmin me sitä tarvitaan

Valheeksi luulet, mutt totta se on

Matkoillain sen nähnyt oon

Kahdeksan vuotta

Tänään tuli kahdeksan vuotta siitä, kun ensimmäisen kirjoitukseni tein ja silloin oli pääsiäinen. Sen jälkeen on tahkottu liki seitsemän sataa tekstiä yhteiskunnan eri laidoilta ja ehdottomasti siellä pimeällä puolen. Julkaisenkin nyt ensimmäisen tekstini juhlapäivän kunniaksi.

Niin maailma muuttuu Eskoseni

Vietämme juuri parhaillaan kristikunnan suurta juhlaa eli pääsiäistä. Tänään on ensimmäinen pääsiäispäivä ja meillä sattumalta vapaata. Lankalauantaina emme polttaneet pääsiäiskokkoa, vaan sen sijaan tulet viriteltiin kiukaan alle. Trulleilta taisimme saunan jälkeen näyttää punaisin poskin ja letti pyyhkeen jäljiltä hyvin sekaisena. Perisuomalaisittain, saunan yhteyteen kuuluvasti, nautimme olutta ja makkaraa. Luonnollisesti, seuraavana päivänä tarvitaan helppoa ateriaa, koska kumpikaan ei jaksa kokata.

Kortteliimme on vanhan kioskin tiloihin tullut kebab-paikka, jonne tehty ristiretki osoittautui hukka reissuksi. Olivat pojat panneet pääsiäisen kunniaksi putiikin kiinni. Pahus, joutui sittenkin kokkaamaan ja olo oli kuin 70-luvulla, jolloin kiirastorstain ja jouluaaton jälkeen ei mikään ollut avoinna klo 12 jälkeen, vaan pysyttiin kotona.

Miksi hämmästyin, no siksi, että takavuosina kotipaikkakunnalleni syntyi kebab-paikka varsin elitistiselle alueelle ja taisi olla peräti ensimmäinen laatuaan. Hyvän palvelun takia paikasta tuli osakemummojen suosikkipaikka ja myös siksi, että siellä keitettiin suomalaiseen makuun sopivaa kahvia. Toimintaa laajennettiin ja perheen pojat alkoivat pitää vastaavanlaista paikkaa toisella puolen kotikylääni, vanhassa kioskissa. Pari vuotta sitten, pojat pisti kioskin kiinni ramadanin vuoksi ja tästäkös isukki jyrisi ja kioski aukeni vielä samana päivänä.

Maailma on siis muuttunut ja paljon. Kioski on nyt auki ramadanin aikana, mutta ei kristillisenä pääsiäisenä. Päivänä, jolloin pasha, suklaamunat ja mämmi tunkee jo korvista ulos ja kansa kaipaa vaihtelua jääkaapin sisältöön ja kokkausinto pahasti pakkasen puolella. Kummastuttaa hieman liikeidea, saattaisivat pojat tahkota hyvän tilin tällaisena päivänä, kun kaupat ovat kiinni ja jääkaapissa lammaspaistin räänteet, mämmilooran loput ja sille varattu kerma, joka on hyvää vauhtia saamassa jo ihan uusia elämänmuotoja, vakuuttavasti saenneena purkin pohjalle, joka ei tule ulos kuin rälläkällä

Älä tongi kompostia ilman suojausta

Aamun aviisin uutinen kuulosti aprillipilalta, mutta koska sen on julki tuonut Terveyden ja hyvinvointilaitoksen ja Ruokavirasto, niin tottahan sen täytyy olla. Vai onko sittenkään? Pienhiukkaset ovat olleet pannassa jo pitkään, mutta nyt listalle päätyivät kompostit, sillä nyt uhkaa legionellat, joita konpostissa ja puutarha mullissa.

Miten me vanhat olemme selvinneet hengissä puutarhoissamme iänkaiken. Vanhaan aikaan sai sokerillista limonaadia nauttia myös pullon suista kavereiden kanssa ja mikään ei tarttunut.

Nyt sitten tarvitaan suojakäsineet ja FFP3-tason hengityssuojaimet, kun kompostimultaa tai kaupan ostosäkistä otettua multaa käyttää, sillä niiden aiheuttama poly lisää legioonataudin riskia ja pölykehkoa. Artikkelista puuttui vain em. syiden vuoksi ennenaikaiset kuolemat ja edelleen mietin, että mikä on ennen aikainen kuolema.

Siis syksyllä kun tyhjennän kompostit, niin minun tulee pukeutua suojavarusteisiin kuin pahimaltakin tulehdusosastolla ja näyttää lähinnä avaruusoliolta. Miksi en siis ole kuollut kaikkina vuosina, joissa olen kompostia käuttänyt. Pölykeuhkokin olisi viranomaisten muodossa uhkaava, sillä lapsena silppusin olkia käsivälittäisellä silppurilla.

Herää hyvä kysymys, että miksi kaikki luontainen on turvallisuusriski.

Armeijan jätemäärä

Ajattelin, että olisin voinut pyhät viettää rauhassa, mutta media ei siihen mahdollisuutta tarjonnut. Uutisaiheena olivat intin lounaspussit, joita kokeilivat yhteensä 2500 varusmiestä Porin prikaatissa Niinisalossa, Maasotakoulussa Haminassa, Rannikkoprikaatissa Upinniemessä ja Ilmasotakoulussa Tikkakoskella. Paukkupakkasilla katsoivat sotilaat, että se ei riittänyt ravinnoksi, kuten lämpöinen ateria.

Puolustusvoimat sitten päättivät, että kokeilu oli onnistunut ja syy kylläisyyteen löytyi varusmiehistä eli lainataan hieman: "Toimintakyky saattoi heikentyä maastoharjoituksessa, jos osa tuotteista jätettiin syömättä, syötiin heti yhdellä kerralla tai liian aikaisessa vaiheessa." Vikaa lounaspusseissa ei ollut vaan syypäinä liian ahneet sotilaat.

Jäin uutisen luettuani miettimään, että minnes ne pussi ja sen sisällä olevat patukkakääreet ja energiajuomapussit päätyvät. Rupeavatko harjoituspaikkojen metsä muistuttaa pikku hiljaa tien pientareita ja levähdyspaikkoja maassa lojuvine kääreineen. Eikö soppatykki ja pakki olisi ekologisempi vaihtoehto.

Ajatuksen takana on ajansäästö eli repusta patukka huuleen niin aikaa jää sotimiseen enemmän. Tämä tarkoittanee sitä, että varusmiehet vehtailevat soppatykin ääressä liian kauan. Aika arveluttava peruste lisätä jätemäärää varuskuntien retkillä. Jotenkin ei iske oikein hieman tomaatintaimen vihreään sieluuni.

Elämän poluilta löytyneitä XXIV

Kirjoittaminen on mukavaa puuhaa ja nykyisin myös erittäin helppo julkaista erilaisilla alustoilla. Ainoa, mikä on pysynyt paikoillaan on qwerty-järjestelmän näppäimistö ja siihen se sitten jääkin. Ennen muinoin, jos tekstinsä halusi julki tuoda, niin vaihtoehtona oli sanomalehden yleisönosastot ja omakustanteet.

Välineet ovat muuttuneet vuosien saatossa merkittävästi ja kuusikymmenluvulla tuli jo matkakirjoituskone, perinteisen pöytäkirjoituskoneen rinnalle.

Isin mekaaninen, Consul-merkkinen matkakirjoituskone, jolla oli oma salkku ja joissakin kone itse oli kiinni salkussa. Tämän sai siitä kylläkin irti. Itse työskentelin konekirjoittajana terveyskeskuksessa ja siellä taottiin Olympia merkkistä kirjoituskonetta. Mekaaniset koneet tarvitsivat tavitsivat voimaa sormissa, jotta paperille jälki jäin ja vielä lujempaa sai paukuttaa, mikäli joutui kalkkeeripaperin läpi lyömään saman aikaisesti tekstiä neljässä kerroksessa.

Voi sitä onnen päivää, kun saimme kahdeksankymmentäluvun lopulla kaivatut sähkökirjoituskoneet. Vanhaan Olympiaan verrattuna oli näppäimistö höyhenen kevyt ja pois jäi myös korjauskumikynä, sillä laitteissa oli korjausnauha vakiovarusteena.

Kahdeksankymmentä luvun puolessa välissä lähdin opiskelemaan viimein ammattia ja ajattelin, että koulutöitä olisi helppo tehdä kunnon koneella ja ostin Brotherin EP 42. Siinä oli jo pieni muisti eli talteen sai vajaan sivun verran tiukkaa tekstiä. Tietysti nälkä kasvaa myös tietotekniikan suhteen, joten oli aika päivittää.

Vaihdoin sitten tehokkaampaan EP 44, jossa oli ruhtinaallinen kuudentoista merkin näyttö. Näin sai lukea tekstin ensin ja korjata virheen, ennenkuin tekstin "tulosti" paperille. Muistia oli jo toista sivua tiukkaa tekstiä. Näin saatoin huijata opettajia, jotka vaativat aina opinnäytetyöt kahtena kappaleena ja kalkkeeria ei saanut käyttää. Minun tarvitsi vain toistaa tulostus muistista, joten pääsin helpommalla kuin oppilastoverini, jotka mäikyyttivät vielä tekstin perinteisellä kirjoituskoneella.

Laitteessa oli myös laskin ja lukemattomia erikoismerkkejä, jotka nykyisin tietokoneella löytyvät erillisestä merkkivalikosta. Yksi hienous oli myös, että laitteella saattoi kirjoittaa lämpökäsitelylle paperille, jolla harjoitushommia oli halvempi tehdä, sillä muste nauha oli kertakäyttöinen ja melko hintava. Kun värinauhakasetin hinta kipusi 90 mummon markkaan, niin otin avuksi tietokoneen tulostimen, sillä laitteessa oli pistoke sitä varten. Ja tekniikka jatkoi kehitystään.

Tosin olin jo kahdeksankymmentäluvun alussa tutustunut PC:n, sillä tehtaan ATK-päällikkö esitteli Mikro-Mikko II:sta. Oman PC:n hankin 1991 ja se oli arvokas paketti. 14 " näyttö, keskusyksikkö, näppämistö, hiiri ja tulostin maksoi 19500 mummon markkaa. Kuvaa sittä en löytänyt ja itse laite on komerossa. 386:nen on edelleen toimintakuntoinen muutoin, paitsi biosia ylläpitävä paristo on virtansa hukannut eli jos tahtoo käynnistää, niin bios on järjestettävä uudelleen. Tosin siinä oli jo pelejä, joten päivän sai kulumaan sateella mukavasti.

Nykyisin on käytössä yhdeksänkymmentäluvun tietokonepöytä, mutta tekniikka on muuttunut. Kuvasta poiketen läppäri poistui kovalevyn sanottua työsopimuksen irti ja nyt homman, näppäimistön ulkopuolella hoitelee Dell:n Optiplex 990. Kuvan ottohetkestä ei juuri pöytä ole siistiytynyt, sillä aina siellä on jotain muistilappua, milloin mihinkin aiheeseen.

Hauskaa pääsisäistä lukijoille.

Tunnelmia vaaleista

Hyvin on tasaväkinen kärkikolmikko eli SDP 17,7%, PS 17,5 % ja Kok 17,0 % eikä paikkaeroa ole kuin yksi paikka suuntaansa. Tämä tietää melko kimurantteja hallitusneuvotteluja ja pahoin pelkään, että vaalilupauksia syödään enemmän tai vähemmän.

Perussuomalaiset olivat varsinainen voittaja, sillä heillä ei alunperin ollut kuin 17 paikkaa ja nyt 39. Tosin media hehkuttaa vasemmiston ja SDP:n huomattavaa kasvua. Tämä taitaa johtua siitä, että verrataan edellisiin vaaleihin ja unohdetaan parin vuoden takainen muutos paikkarakenteessa.

Sinisille kävi, kuten epäilinkin eli äänisaalis tulee olemaan heikko ja heikkonahan se pysyi. Ministeriauton takapenkki vaihtui työn etsimiseksi, vaikka apua lienee sopeutumisrahasta joksikin aikaa. Tuskin heistä kukaan TE-keskuksen apuun turvautuu.

Edessä siis mielenkiintoinen kevät ja alkukesä. Jäävuoria on siis näkyvissä ja teorin mukaan sellainen upotti Titanicin päivälleen 107 vuotta sitten.

Vielä yksi yö

Vielä yksi yö on nukuttava, kunnes virallinen äänestyspäivä pääsee käyntiin. Tilanne on hyvin kutkuttava, sillä viimeisten tietojen mukaan Perussuomalaiset ovat jo sijalla kaksi.

Ennakkoääniä on annettu niin paljon, ettei tulokset täysin ehdi kello 20 mennessä valmiiksi eli illasta on tulossa varsinainen näytös. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten käy Sinisen uuvattipuolueen, joka valvojaisissa olisi kiva olla kärpäsenä katossa.

Viimeistään maanantaina on valinnat varmat ja epäilen, että hallitusneuvotteluista tulee vaikeat. Ovathan muut puolueet torpanneet yhteistyön Perussuomalaisten kanssa arvopohjaansa vedoten. Tosin niistä on pohja pudonnut jo kauan sitten.

Muista äänestää.

Suomen kielen päivä

Tänään liputamme Mikael Agricolan vuoksi, joka on kirjallisen kielemme isä. Vaikka pappi olikin, niin keräsipä talteen myös muinaiset jumalat, joita siihen maailman aikaan (reilut viisisataa vuotta sitten) kunnioitettiin vielä kummasti.

Nykyaikaan maassamme viljellään paljon muitakin kieliä ja niiden puhujat eivät edes halua tai kykene omaksumaan kaunista, mutta kieltämättä hieman vaikeaa kieltä.

Kirjoitus Mikaelin aikana oli hieman koukeroisempaa kuin nykyinen kirjaimistomme ja tekniikan aikakaudella sen voi vielä valita haluamakseen. Koska pian alkaa taas suvivirsikeskustelu, niin laitetaan hieman tulkattavaa fonttia ja vaihtoehtoinen laulu kevätjuhliin.

Viron hallituskuviot

Luin aamun aviisia hyvin, hyvin huvittuneena, sillä siinä oli lähes koko sivun uutinen Viron hallituksen muodostuksesta ja vastoin alkuperäisiä arvioita on Ekre nousemassa nyt muodostettavaan hallitukseen ja saavan sisäministerin salkunkin.

No, suomalaiselle medialle tämä oli luonnollisesti vitsauksia (siis keikki heinäsirkoista allergiseen nuhaan asti) herättävä uutinen. Suomalainen media kun ei ole vieläkään toipunut Trumpista, niin tällä vauhdilla suomalainen media saa ähkykohtauksen, kun oikeistopopulistiset puolueet kahmivat vaalivoittoja. Viron tilannetta verrattiin nyt jo Unkarin tilanteeseen, joka on päättänyt, että rajoilla on valvonta ja unkarilaiset saavat nyt sanoa, ketä maahan tulee.

Ja pitihän uutisessa luonnollisesta mainita, että Ekre vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja haluaa sen kumottavaksi. Meillähän tuo vähemmistöjen äänitorvi Seta (saanut jo asiantuntijamaisen luonteen mediassa) on allekijoituttanut mietelauseitaan poliitikoilla, jotka ajavat näiden vähemmistöjen hieman kyseenalaisia ideoita läpi.

Käykää äänestämässä.

Viikko vaaleihin

Nyt elämme jännittäviä aikoja, sillä eduskuntavaaleihin on enää viikko. Itse käytimme eilen äänioikeutemme ennakkoon, sillä ehdokas oli molemmelle jo valmiina. Toivon, että ihmiset nyt aktivoitusivat äänestämään.

Ensi sunnuntai iltaa odotan mielenkiinnolla ja vielä suuremmalla innolla vaalien jälkeistä maanantaita, sillä media antanee taasen mielenkiintoista luettavaa.

Erilaiset vaalitilaisuudet ovat nyt runsaslukuisia, mutten ole niitä jaksanut enää katsella, sillä ne ovat menneet samojen asioiden pyörittelyksi. Hintalappua ideoiden takaa on kuitenkin vaikea löytää, mutta karkea arvio on, että se lankeaa veronmaksajien maksettavaksi.

Käykää äänestämässä.