Olipa mielenkiintoista lueskella lehteä taas kerran. Otsikkona oli, että olet onnellisempi lapsettomana kuin perheellisenä. Tutkimus oli tehty haastattelututkimuksena, jossa oli haastateltu 86 maassa yli 200 000 ihmistä. Pistää hieman epäilyttämään tuon tutkimuksen tulos, sillä valtioita taitaa olla 194 ja maapallolla likimain 6,91 miljardia ihmistä. 200 000 ihmistä siis pystyy kertomaan, miltä lopuista 6909800000 ihmisestä tuntuu. Mitkä maat ovat tiputettu haastateltavien maiden listalta, nekö, joiden kielien tulkkia ei ole saatu paikalle.
Tällaiset tutkimukset pohjautuvat tilastotieteeseen ja se on aina luku jaettuna luvulla, eikä se huomioi muuttuvia parametreja. Säännöllisesti on media esittänyt näitä tilastollisia lukuja. Silloin tilastojen varjolla ne näyttävät tältä.
- Perheessä on keskimäärin 2,5 lasta. Kuka haluaa olla tuo puolikas lapsi.
- Vuonna 2010 alkoholijuomien kokonaiskulutus oli 100-prosenttisena alkoholina 10,0 litraa asukasta kohti. Onko lukuun oikeasti laskettu koko asukasluku, jos on, niin se tarkoittaa, että synnytyslaitoksella tuttipullossa on Koskenkorvaa.
- Autoja perheessä on 1,5 kappaletta. Tuo puolikas taitaa olla se perheen kakkosauto, jolla äiti lapsiaan tarhaan, kouluun ja harrastuksiin vie ja luonnollisesti se ikäloppu, johon juuri ennen katsastusta perheen isä kiroten hitsaa taas neliön peltiä.
Haastattelututkimuksia tehdään pääsääntöisesti kahdella tavalla eli puhelimitse tai kotiin postitse toimitetulla haastattelulomakkeella. Näistä viimeksi mainittu on varustettu kysymyksillä, joka yleisemmin ovat täysin samaa mieltä ja toisessa ääripäässä täysin eri mieltä. Ensiksi mainittu pohjautuu samaan, mutta tyypillisemmin kyselijä on luotijuna. Puhelu alkaa tavallisesti sanoilla: "Olen... ja teen haastattelututkimusta ja soitan ... Soitinko pahaan aikaan". Ensin saat tivata kuka soittaa ja mistä. Lopulta kun sen saat selville, niin kaveri kertoo uudelleen tekevänsä haastattelututkimusta, johon menee aikaa viisi minuuttia. Sieltä sitten seuraa kysymyksiä, joista suurin osa ei kosketa lainkaan. Mitä siihen sitten sanot? Sitten ovat nämä paperiversiot ja samanlaisia ne ovat, puolet asioista ei kosketa sinua. Täydentävää vastausta et voi antaa, sillä nämä tutkimukset ovat rasti ruutuun. Osallistuin itse aikanaan Kunta10 tutkimukseen ja voin sanoa, että näistä vuosina 1997, 2000-2001, 2004, 2006 ja 2008 tehdyistä tutkimuslomakkeen kysymyksistä ei osunut kohdalleni mikään. No viimeiseen en voinut vastata, sillä en ollut enää kuntatyönantajan palveluksessa.
Puhelimitse tulleet haastattelututkimukset ovat epäluotetuimmat, mielestäni. Nämä haastattelijat soittavat tavallisemmin juuri kun olen herännyt tai jumalattomalla kiireellä töihin lähtemässä. Ja kun kerrot, että on kiiru, niin kuuluu kysymys: "Voinko soittaa myöhemmin uudelleen". Ja totta Mooses ne soittaa taas samaan aikaan, joten vastauksena on taas myöhemmin. Tätä rinkiä jatkuu niin kauan kun tutkimus kestää. Tässä yllämainitussa tutkimuksessa ilmeisesti haastateltiin lasten vanhempia. Jos tilanne on huono, esimerkiksi vanhemmat valvoneet koliikkilapsen kanssa useamman yön, eivät he takuulla tunne itseään onnelliseksi.
Otetaanpa tarkastelun alle kysymys: "Oletko onnellinen". Oletko itse onnellinen kysymyshetkellä kun posti on tuonut kupongin veromätkyistä, auto ei mennyt katsastuksesta läpi, tms. Seuraavaksi; "Oletko tuntenut iloa työssäsi viimeisen kuukauden aikana". No totta helvetissä olen. Viimeisen kuukauden aikana kun tuo viheliäinen pikkupomo on ollut lomalla. Tilastotieteellisesti ei siis huomioida 11 muuta kuukautta, jolloin työntekijä kokee kaikkea muuta kuin iloa. Kysymyksenä: "Oletko ollut työttömänä viimeisen kuuden kuukauden aikana". No en ole ollut, mutta sitä ennen kolme kuukautta, eivätkä perkeleet edes maksaneet työttömyyskorvausta, kun firma myytiin ja vanhoja työntekijöitä ei palkattu, haluttiin uusia osaajia. Työllistyin itse, ilman työkkäriä, sillä joillakin yrityksillä on tarvetta ammattilaisille.
Meillä ei ole perikuntaa, joten olen täysin tietämätön perheellisten ongelmista ja mahdollisista onnen hetkistä. Olen kuitenkin nauttinut sisarusteni lapsien elämästä. He kävivät luonani yökylässä, jossa heille tarjosin sauna ja sen jälkeen ateria. Ateria oli katettu kauniisti ja samalla lapsille opetin ateria käyttäytymisen. Nyt he ovat kiitollisia (aikuisiahan nuo nyt ovat) kuinka kerroin aterioinnista, kattauksesta ja ateriakäyttäytymisestä. Puikkoruokaa usein lapset pyysivät eli puikoilla syötävää ruokaa, jota myös tein. Nyt kuulen myös kiitosta kattauksesta, josta he ovat oppia saaneet omiin juhliinsa. Leikeissä oli "koruja", "puupuukkoja" "pikku-ukkoja", "spruitteja" ja kaikkea muuta ja lapset nauttivat. Tekivätkö mörrimöykky päivät niistä onnettomia perheellisille.
Onko perheellisen elämä niin kauheaa kuin tuossa tutkimuksessa esitettiin. Minun sisaruksen, jotka ovat perikunnalla siunatut ovat olleet onnellisia. Ihmisen elämässä on hyviä ja pahoja päiviä. Onko yksi paha päivä kostautuva kuin biblian lause, jossa esi-isien synnyt kostetaan seitsemään sukupolveen.
Lapseton yksilö/pariskunta on siis elämäänsä tyytyväisempi kuin lapsellinen. Onko todella näin? Kuka mittaa pettymyksen määrän jatkuvien keskenmenojen vuoksi tai synnytettyään kuolleen sikiön. Kenelle siirrät tietotaitosi, jos ei läheisiä ole, niin kenelle omaisuutesi, jos ei ole niin se menee valtiolle.
Mikä on onnellisuuden mitta? Sen jos joku tietää, niin kertokoon. Onko se tiainen lintulaudalla, pihapuussa veikistelevä orava, tyytyväinen asiakas, lupiinin lehdellä kimmeltävä kastepisara, puolison kosketus, onnistunut päivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti