Aiheittain

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Sääntöviidakkoa

Oli hienoa lukea aamun aviisin raha osastoa, jossa oli Yhdysvaltain suurlähettilään Bruce Oreck:n haastattelu. Siinä hän totesi, että Suomi tukahduttaa yrittäjyyden ja talouskasvun sääntöjen viidakolla ja tarpeettomalla byrokratialla.

Muutama päivä sitten luin ikäväkseni Sääntö-Suomen viimeisimmän innovaation eli yrittäjä sai sakkoa 300 €, kun ei tulostanut kuittia asiakkaalle, joka sitä ei edes halunnut. Kuitinantopakkohan tuli viime vuonna ja tällä haluttiin suitsea harmaata taloutta ja veronkiertoa.

Kun pistän puntarin päälle ja matkan lopuksi suoritetaan maksu, niin itse kysyn asiakkaalta, että haluaako tämä kuitin ja tulostan sen, jos asiakas sitä toivoo. Täten olen superrikollinen. Moni ei sitä halua ja jos sen automaattisesti tulostaa, niin jalkatilat on täynnä rutattua paperia ja seurauksena vittuilua epäsiivosta ajoneuvosta.

Nettikirjoittelussa minua jäi vaivaamaan kommentti: "Se (kuitti) pitäisi kyselemättä lyödä asiakkaan käteen ja asiakas saa sitten päättää, mitä sillä tekee." Kuitenkin puhutaan koko ajan roskaamisesta ja paikkojen roskaisuudesta. Kun käyn koti kyläni kaupoissa, niin lattialla on aina rypistettyjä kuitteja. Linja-autoa käytän harvoin, mutta joka kerralla on lattialla rytätty kuitti. Jopa pankkiautomaattien ympäristössä lojuu rypistettyjä kuitteja, tilisaldoineen.

Taloudellinen ahdinko vaivaa yrityksiä ja nuo kuittirullatkin maksaa. Tällä kuitinantopakolla yrittäjä menettää rahaa ja ihan turhanpäiten.

Kotipihalla puun kaataminen on luvan varaista ja usein myös maksullista. Jälleen kerran oli superrikollinen. Minua ärsytti omenapuun oksa, joka hinkkasi seinää ja päätin sen sahata, mutta sahan tahdissa huojui koko haara ja kun kevyesti vedin sitä sormin, niin koko haara irtosi. Puun sisus oli täysin jauhoa ja hain konesahan ja katkaisin sen toisenkin haaran. En aikonut jäädä odottamaan, että tulossa oleva myrsky kaataa haaran sähkölankojen päälle.

Ja meidän maihin ei reikiä porata. Tuo iso naapurikaupunki päätti, että tämäkin on luvallinen ja maksullinen. Grillikatoksen rakentamiseen vaaditaan rakennuslupa ja naapurien kuuleminen sekä euroja X paikkakunnasta riippuen. Itse ammoin jouduin hakemaan toimenpideluvan, sillä punainen huopakatto, kolmiorivoin muuttui mustaksi huopalaatta katteeksi. Eikö ole yksi hailee, minkä värinen se pahuksen katto on ja kun suurimmalla osalla kulmakunnastani on musta katto. Ymmärtäisin kitinät ja vaatimukset, jos oranssin tai limenvihreän aikoisin, mutta kun  sentään pysyttiin perusväreissä.

Elintarvikkeista on lukemattomia sääntöjä ja tuossa isossa naapurikaupungissa syntyi maitosota, sillä terveysviranomaiset ryhtyivät motkottamaan tilamaidon myynnistä. Yllättäen tuon ison kaupungin keskustan tuntumassa on oikea maatila ja siltä moni laktoosiallergikko on hakenut pastoroimatonta tilamaitoa. Tilaviiniä voi valmistaa, mutta myynti ja markkinointi onkin sitten jo toinen juttu. Monen tuottajan oma myynti on kaatunut terveysviranomaisiin, sillä tilat eivät heidän mittoihinsa sovi. Kaiketi parhaimmillaan myynti on kaatunut vesipisteen väärään sijoitteluun.

Viljelijä ei voi omalla traktorilla ja pelkällä traktorikortilla viedä puita kuin itselleen. Polttopuun myynti on monelle tilalliselle tulon lähde, sillä maatilan tuottajahinnat ovat kutistuneet kuin pyy maailman lopun edellä.

Uudelta hallitukselta toivon hartaasti sääntöviidakon purkua.


Taksiliikenne vapaaksi

Aamun aviisin yleisönosastolla oli nimimerkillä kirjoittanut kansalainen seuraavasti: "Mikä mättää päätöksenteossa, kun taksiliikennettä ei saada vapaaksi kaikkien halukkaiden toimia. Ei sovi nykypäivään, että taksiliiketoiminta on pienen sisäänpäin lämpiävän piirin yksinoikeus."

Hieman tuntui tutulta tämä kirjoittajan sanamuoto ja pieni paluu aikaisempaan kirjoitukseeni (Taksiliikenteen vapautus 10/12) aiheutti tunteen, että kirjoittaja on sama. Tosin ripauksella katkeruutta höystettynä. Heräsi epäilys, että kirjoittaja ei ole selviytynyt kuljettajakokeesta ja kaipaisi nyt vapautta suhata.

Jäin jälleen kerran miettimään, että minkälaisena työnä taksinkuljettajan työtä pidetään. Onko se autolla ajoa paikasta A paikkaan B ja rahastus?

Työhön kuitenkin sisältyy paljon muuta. Luonnollisesti A ja B paikat pitää löytyä ja on paljon kohteita, jossa navigaattorista ei apua ole. Avaruudellinen hahmottamiskyky täytyy olla hyvä, sillä moni kohde on ajettavuudeltaan melkoinen rotan kolo. Sairautensa tai vammansa vuoksi voi matkustaja tarvita apua useilla erilaisilla tavoilla. Apuvälineitä on joka lähtöön ja niiden sovittaminen autoon on oma taiteenlajinsa.

Keskustelutaito on tärkeä ja yleistietämyksen pitää olla laaja sekä kielitaitoa tarvitaan. On toki matkustajia, jotka eivät halua keskustelua ja tarvitaan hyvää pelisilmää havaita tämä. Muutoin vuoron aikana tulee puhuttua asiaa, asian vierestä ja täyttä puutaheinää ja tässä sitä tietämystä tarvitaan. Vaikka itseäni ei urheilu kiinnosta, niin tulospalvelun on pelattava. Humalaisen puheet ovatkin sitten jo ihan omaa luokkaa.

Ajokortti ei yksin riitä tähän hommaan vaan on myös osattava ajaa tasaisesti, ennakoivasti ynnä kelissä kuin kelissä ja kaikki tiet eivät ole nelikaistaisia vaan usein tulee ajettua kärrypolkua, jossa toivoo hartaasti maavaran riittävän ja vastaantulijoiden loistavan poissaolollaan.

Vapautus on tuonut maailmalla ilmiön, joka rokottaa kukkaroa reilusti eli hinta (Pikkujoulu  ja pimeä taksi 11/11). Suomessa hinnoitus on valtionevoston asetuksella määritetty, joten kyytitaksat ovat ihan samat riippumatta siitä, otatko taksin Hangosta vai Nuorgamista. Meillä ei myöskään ole aluerajamaksuja, etkä joudu vaihtamaan autoa aluerajalla. Tukholman keskustasta Arlandan lentoasemalle söi matkustajan kukkaroa neljän tuhannen euron verran. Ruotsihan vapautti hinnoittelun 1990-luvun alussa ja tässä tulos.

Kielitaidottomaan, maahanmuuttaja kuljettajaan törmäsin itse jo 1980-luvulla Tukholmassa. Kuski ymmärsi kohteeni kun esitin käsin höyryveturin kulkua. Ilmiö on jo monessa maassa. Helsingin seudulla on asiasta ollut myös puhetta ja kaikki eivät halua maahanmuuttajan kyytiin. Liekö yksi syy se, että maailmalta on ajoittain kantautunut heidän tekemiään rikoksia asiakkaita kohtaan. Toinen on tuo kielitaito eli epäillään osaako kuljettaja maan kieltä. Tosin tiedän kuljettajan, joka on afrikkalaista taustaa omaava ja toisen vai kolmannen polven asukas Suomessa ja Suomessa syntynyt. Hän itse kertoi, että asiakkaat odottavat hänen puhuvan englantia, mutta ei sitä peruskoulussamme pystynyt sisäistämään.

Uber-taksin on toivottu vapauttavan toimintaa myös Suomessa, mutta toiminta on maailmalla joutunut vastatuuleen, sillä kuskien taustoja ei tutkita ja ikäviä tapahtumia on ollut liian paljon. Lisäksi on moni maa sen kieltänyt verotuksen ja vakuutuksen epäselvyyksien vuoksi.

Oletan, että vapautusta haluavat rahastaa ja pitävät työtä simppelinä puuhasteluna. Näiden tyyppien pitäisi myös vaatia, että yritystoiminta vapautettaisiin veroista, vakuutuksista, työnantajamaksuista, eläkemaksuista sekä repullisesta muita sekalaisia maksuja ja etenkin kun taas tullaan korottamaan polttoaineveroja ja joka vuosi nousee työntekijöiden pitämisestä johtuvat kulut. Vasta sitten tämä homma kannattaa. Vai haluaako vapauttajat olla ns. pimeitä kuskeja, jotka eivät maksuja maksa. Nyt laman aikana ei pätäkkää tule oikein kenellekään ja taksiliikenne on hyvin suhdanneherkkä. Viikonlopun ns. ruuhka on purettu tunnissa tai parissa, joten tolpalla notkumista riittää.

Miksi muuten taksiliikennettä halutaan toistuvasti vapautettavaksi? Miksi ei myös hoitotyötä, lentämistä, laivailua, maantien tavaraliikennetä, alkoholin myyntiä ja anniskelua, posti ja teletoimintaa, jne vaadita vapautettavaksi? Siinäpä kysymys.

Kuplia joka lähtöön

Vaalit ovat jälleen tukevasti takana ja luonnollisesti tulos ei kaikkia miellytä, jonka seurauksena on sekalainen mekastaminen erilaisten medioiden piirissä. Erityisesti nyt on herättänyt närää se, että perussuomalaiset nousivat toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Keskustapuolueen tehtävänä on muodostaa hallitus ja tehtävä tulee olemaan vaikea. Uuden hallituksen tie tulee myös olemaan vaikea, sillä edellinen tunarihallitus ei saanut mitään aikaiseksi. Tai sai sentään eli maamme talous saatettiin tasolle, jota voisi luonnehtia, että se on avaruudellisessa kusessa.

Punavihervarpuset eivät sulattaneet tulosta alkuunkaan ja Krista Kosonen loihi lausuman: "Tulos ei edusta minun Suomeani. Minun Suomeeni kuuluvat tasa-arvoiset ihmisoikeudet ja kaikille hyvinvointivaltio ja kaikenlainen rasismi pois, minusta se on vain rikkaus, että tänne tulee ihmisiä, eikä vain suljeta ovia."

Eipä ole näyttelijä tutkinut rikostilastoja eikä liene lukenut uutisia. Nyt odotan mielenkiinnolla tuon raiskaajan ja murhaajan vpauttamista rikastamaan kansakuntaamme, sillä mikään maa ei ota sitä vastaan. Miksi meidän pitää saada näitä kulttuurinrikastajia riesaksemme? Kustannuksen heistä on suuret ja taloudellinen ja tuotannollinen hyöty minimaalinen. Kieltämme eikä kulttuuriamme he eivät opi ja toinen sukupolvi heistä radiakalisoituu. Tosin sinne menijät ovat pois ruokavahvuudesta ja sinne saavat jäädä.

Tasa-arvoiset ihmisoikeudet lienevät homotuksen aatteen levittämista, jota minunkin on suvaittava, hyväksyin sen tai en. Hyvinvointivaltio olikin sitten jo oma kulpansa, joka pahasti paiseisena puhkesi 1990-luvun pankkikriisiin.

Luonnollista oli heittää ilmaan tuo pahoin kulunut rasistikortti, jota nykypäivänä tyrkytetään joka lähtöön. Äänestystuloksen mukaan Suomessa on 523045 (Tilastokeskus; äänimäärät) rasistia omassa kuplassaan. Ruotsi ilmaisi huolensa moisesta ja ilmoitti, että hallituksen ovat on heiltä suljettava. Puhavihervarpusille tuskin kukaan haluaa kertoa, mitä puoluetta tuli äänestäneeksi, sillä jonkinlainen itsesuojeluvaisto on vielä suomalaisilla.


Kurkkua tietysti kuristaa, kun kulttuurista ei muut puolueet turisseet lainkaan. Vuokko Hovatta on sitä mieltä, että perussuomalaiset eivät ymmärrä taidetta ja siksi loihi lausuman: "Heidän mielestään taide ei saisi räyhätä, olla hurjaa ja herättää ajatuksia, vaan sen pitäisi pysyä ruodussaan. Tämä aiheuttaa minulle ahdistusta, myös taiteen nauttijana."

Mikä on kullekin taiteellinen nautinto, jäänee arvoitukseksi. Itse pidän musiikista liki laidasta laitaan, mutta nykyisessä taidemusiikissa minua ärsyttää suunnattomasti sen epävireys, joten siinä kohtaa on pakko vaihtaa kanavaa. Sen siitä saa, kun omaa sävelkorvan. Taiteita on monen sorttista ja jos joku taiteenlaji rupeaa ahdistamaan, niin varmasti psykiatrilta saa apua moiseen vaivaan.

Toki Krista myöntää asuvansa helsinkiläisessä kulttuurikuplassa, joten lausunto on hänelle ja hänen kaltaisilleen luonnollinen. Koska molemmat ovat syntyneet rinkuloiden sisäpuolella, niin ei heille voi oikein suuttuakkaan, sillä muistammehan hyvin tämän kartan. Tosin sudet siitä puuttuu.
Kuvahaun tulos haulle helsinkiläisten käsitys suomesta

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Ennakkoäänestys nykyaikaan

Piti eilen käydä täyttämässä kansalaisvelvollisuus, mutta yllättäen putiikki olikin jo kiinni. Netistä ei aukioloaikoja tullut katsottua, sillä meidän ennakkoäänestyspaikka on isossa marketissa ja viikonloppuisin avoinna kello 18.00 asti. Maketissa on kolme sisäänkäyntiä. Kävin myymälän infosta kysymässä, mutta toimitsijat eivät heille kerro mitään. Äänestyspisteen viereissä ovessa olivat aukiolotiedot, mutta kahdessa muussa ei halaistua sanaa. Äänestyspisteen ovea en edes ikinä käytä, joten vaalitoimitsijoiden tulisi vastaisuudessa laittaa laput kaikille oville.

Pakko oli myös selvittää vaalilaista ennakkoäänestys. 1) kotimaan yleisessä ennakkoäänestyspaikassa kunnanhallituksen päätöksellä määrättynä aikana, joka ei saa olla arkipäivisin ennen kello 8:aa eikä kello 20:n jälkeen eikä lauantaisin ja sunnuntaisin ennen kello 9:ää eikä kello 18:n jälkeen. 

Laki on tietysti laki, mutta olisiko syytä aukioloja hieman päivittää ja sitä kautta lakata päivittelemästä maamme suurinta puoluetta eli Suomen Autuaasti Nukkuvien Puoluetta. Miksi ABC-huoltamoiden ja muiden liikkeiden, jotka ovat avoinna 24/7, yhteydessä ei voi olla äänestyspaikkaa. Saataisiin viikonloppuna nuorisokin vilkkaasti äänestämään.

Tämä pidennys ei varmasti kaatuisi vaalien toimitsijoihin, sillä oletan, että vaaliviranomaisissakin on yökyöpeleitä. Jokaiselle tulee kotiin ilmoitus äänioikeudesta, joten sekin on täten helposti varmistettavissa. Samoin jokaisella on jonkinasteinen henkilöllisyystodistus mukana, sillä olusen oston yhteydessä nuorilta ja muutoin hyvin säilyneiltä aikuisilta kysytään paperit.

Esitystäni saatettaisiin torpata siksi, että viikonloppuna saattaa äänestäjä olla nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Jos kansalainen on päättänyt piirtää kirkkoveneen, Aku Ankan tai muun vapaavalintaisen esineen tai peräti kirjoittaa äänestyslippuun Kekkosen, Aku Ankan, Muumin tai peräti numerollisesti 007. Kansalainen tekee sen joka tapauksessa, oli sitten selvin päin tai tuhannen humalassa.

Toinen torppauksen syy saattaisi olla se, että joku ehdokas saa valtavan äänivyöryn siksi, että pienessä sievässä ehdokas on mukavan näköinen tai sen some-päivitys on hyvä tai sillä on kiva blogi. Nuoret tutustuvat paremmin asioihin netin välityksellä kuin selailemalla aamun aviisia tai katselemalla tv:n vaaliväittelyjä.

Siitä tulee luonnollisesti mieleen äänestys netissä. Kumma kun kansalaisaloitteen tekeminen onnistuu netissä, mutta äänestäminen ei. Netissä kun homman voi hoitaa silloin, kun se on itselle parhainta.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Haaveet kaatui

Mediaan tulee säännöllisin väliajoin uutisia, joiden teot kohdistuvat sivullisiin. Germanwingsin koneen tahallinen alasajo on poikinut kirjoituksia runsaasti. Andreas Lubitz on lynkattu teksteissä jo monesti, mutta raato on itsekin.

Mielestäni erikoiseksi tekee kaikkien tämänkaltaisten tekojen taustalta löytyvä mielenterveyden ongelma/sairaus tai luonnehäiriö. Toinen yhdistävä tekijä on kaikkilla ollut nettiprofiili ja usein profiilinimenä on jokin pahaenteinen.

Kuten joulukuussa 2012 kirjoitin, otsikolla Aselaki tiukemmaksiko, niin meidän keskuudessamme on aina nämä mieleltään sairaat ja voimme vaan odottaa, mitä tapahtuu. Vanha sananlasku toteaa, että heikot sortuu elontiellä, jätkä sen kun porskuttaa. Toiselle ihmiselle on sairastuminen/vammautuminen (viitaten Lubitz:n mahdolliseen näön menetykseen) on yksi hailee ja sopeutuu täydellisesti elämään sairautensa/vammansa kanssa. Toinen taas vajoaa loputtomaan suohon ja johtaa psykiatrisen hoidon tarpeeseen. Tätä ei liene kukaan tutkinut, joten se jäänee mysteeriksi.

Osa tekijöistä on lääkärin hoidossa ja heillä on lääkitys. Se tietysti on toinen asia, ottaako kansalainen lääkkeensä vai ei tai jopa käyttää muita kemiallisia yhdisteitä sen kanssa.

Tässä kohtaa mietin lääkärin velvollisuutta ja etenkin sitä paljon puhuttua vaitiolovelvollisuutta. Suomessa on asetus, jossa lääkäri on velvollinen kertomaan ajokorttiviranomaiselle, ettei kortin haltijalla ole ajoterveyttä ja hänen autoilunsa on vaaraksi hänelle itselleen ja muille tiellä liikkujille. Tämä ei aina toimi, sillä ajokorttitodistus saatetaan hakea lääkäriltä, joka ei tunne henkilön sairaushistoriaa. Sama myös pätee lääkkeiden saamisen taustalla.

Nyt mietin, että pitäisikö lääkärin ilmoitusvelvollisuutta laajentaa. Lubitz oli saanut lääkityksen ja määrätty sairauslomalle. Kutenkin Lubitz meni normaalisti töihin. Olisiko 150 ihmisen haaveet, unelmat ja toiveet toteutuneet, jos lääkäri olisi soittanut työnantajalle, että työntekijä ei ole työkuntoinen. Media kertoo lääkkeen olevan bentsodiazepiimeihin kuuluva, jota Lubitzille määrättiin. Onko takana myös ns. SSRI-lääke, jonka on tiedetty muuttaneen ihmisen persoonaa huomattavasti joidenkin potilaiden kohdalla. On myös huomioitava yksilölliset reagtiot, jotka voivat olla todella poikkeavia.

Mediassa on myös kerrottu, että Saksassa on viitattu turvallisuusmääritteille kintaalla. Halpalentoyhtiöt voivat kaiketi oikaista hieman ohjeista, sillä raha ratkaisee.

Kouluammuskeluissa, tahallisissa lentoturmissa ja rahtivaunuun törmäämisissä tuhoutuu myös monen sivullisen ihmisen haaveet, toiveet ja unelmat. Miksi?

Tiedän, että tästä kirjoituksesta joku ottaa nokkiinsa, kun jälleen julki tuon mieleltään sairaat ja heidän tekonsa suuremmissa tai pienemmissä mittakaavoissa. Tämä siksi, että on muistettava, että tekijöillä on myös vanhemmat, sisarukset, sedät, tädit, jne. Suruni on suuri myös heidän kohtalonsa vuoksi, sillä yksi järjetön lapsukainen on lyönyt pahan leiman heihin ja tämä lapsukainen on ollut heille läheinen.

Suruni on myös suuri niiden ihmisen vuoksi, joilla on sama nimi. He joutuvat selittämään jatkuvasti, että en ole tuo henkilö (kuten Anders Breivik:n kaimat).