Ei juuri mene viikkoakaan, kun puhelin soi ja siellä on firmasta X, joka kysyy onko puhelimessa talon omistaja ja ryhtyy kertomaan, kuinka heidän firmansa edustajat ovat juuri tällä viikolla asuntoaluellanne ja tarjoavat savuhormin, viemärin, ikkunoiden, sähköjärjestelmän, jne kuntotutkimuksia tai -tarkastuksia. Jos sanoo ei, niin äänensävy muuttuu kohteliaasta tuomiota saarnaavaksi. Tällöin saan kuulla kaikki mahdolliset seuraamukset eli vakuutuskorvauksen alennukset, mittavat vahingot, ym. heinäsirkkavitsaukset.
Savuhormien kuntotarkastajat ovat todella ahkeria. Huvikseni teetin muutama vuosi sitten, kun kerran ilmainen oli. Esitys ei vakuuttanut, sillä tyyppi esitteli savupiipun juurta, jossa näkyi harmaa alue ja kertoi sen olevan paljasta puuta. Koska olen itse kattoni päällystänyt, niin tiesin, että harmaa alue oli huopakaton läpivientien tiivistämiseen käytetty massa, joka vanhetessaan harmaantuu pinnalta. Osa on haksahtanut näihin ja teettänyt kalliin hormistovalun, sillä osa on uhkaillut lämmityskiellolla. Tosiasiassa lämmityskiellon voi antaa vain nuohooja, ei mikään kuntotestari.
Putkien kuntotarkastajia riittää joka lähtöön ja erityisesti heitä kiinnostaa putkien ikä. Minun huusholliin tulee vesimittarille asti vanha valurautaputki, vuodelta 1932. Muuten kaikki on eri ikäistä ja pääosin muovia. Yksi pauhaaja selvitti minulle, että ne voidaan vaihtaa pääsulkuhanalta alkaen. Eipä tiennyt edustaja, että kaikki mitä tehdään ennen vesimittaria, kuuluu kunnan vesihuollon hommiin ja vesimittarin sinetin rikkominen johtaa arvioidun vedenkulutuksen ohi mittarin ja se ei halpaa hommaa ole. Päärakennuksen viemäri on rautaa ja ulkorakennuksen betonia. Hyvin ovat vetäneet ja kun omaa vielä sakkakaivot, niin niiden kautta on putkisto helposti huuhdottavissa. Eräs tällaisen kuntokartoituksen uhri ihmetteli, kuinka edustaja kertoi putken olevan hyvin huonossa kunnossa ruosteen ja näytti kuvaa. Uhri otti yhteyttä putkiliikkeeseen ja sieltä käytiin tarkastamassa asia. Siinä todettiin, että muoviputken mutkaan on tarttunut hieman likaa, mutta ei muoviputki ruostu tai ei ainakaan minulle opetettujen fysiikan ja kemian lakien mukaan.
Ikkunahemmot ovatkin jo sitten perin sitkeitä tyyppejä, jotka tunkevat kotiovelle asti. Sain saarnata kuin paraskin pastori pojulle, että minä huollan ikkunani itse ja pidän talon alkuperäisistä ikkunoista. Opettelin myös kittaamaan ikkunat uudelleen ja lasittamaan myös, sillä kauan aikaa sitten hajosi yksi ikkuna ja vein sen lasiliikkeeseen lasitettavaksi. Kysyivät, että kitataanko ja minä vastasin, että kitataan. Kitattu oli, mutta vain ulkopuoli. Onneni oli, että ikkunaa keväällä pestessäni huomasin ikkunan ja puun väliseltä alueelta maalin irtoavan ja siihen, hengittävään väliin oli tungettu sikikooni. Oma apu, paras apu sanoo vanha kansa eli ulkokittaus irti, lasi pois ja silikoonin siivous. Aluskitti ja lasitus ja päällyskitti. Olisin kuulemma muutamassa vuodessa menettänyt karmin, sillä se ei hengittänyt enää. Jos joskus tahdon uudet ikkunat, niin minä olen se, joka ne tilaa.
Sähköjen kuntotarkastajat ovat sitten jo ihan omaa luokkaansa. Kun kerran on tullut käytyä sähköalan perustutkinto niin monet näistä "kuntotarkastajista" ovat niitä, joihin hyvin sopii vanha letkautus: "Oomi kertaa käämi, pimeenä koko lääni". Itsellenikin soitti yksi ja varoitteli vanhojen posliinisulakkeiden palovaarasta. Ai, ihanko totta. Itse olen kyllä ne huomannut varsin palamattomiksi, sillä ostaessani tämän tilan, niin saunassa oli vanha tynnyrikiuas. Pari kertaa lämmitin, mutta hormiliitos vuosi sen verran, että päätin purkaa sen. Saunoessa ei kiukaalla kuulunut poksahduksia vaikka suurin osa "kivistä" oli posliinisia tolpan eristimiä. Näistä on Tukes antanut jo varoituksen, joten älä päästä näitä tarkastajia tonkimaan mittaristoasi.
Kosteus- ja kuntotarkastajat ovat lähinnä samaa luokkaa auton katsastajien ja maailman lopun ennustajien kanssa. Löytyy sieniä enemmän kuin Martta-liiton sienioppaassa ja kaikki ovat tasan varmasti vaarallisia. Kumma juttu, että homeet ja lahovauriot näkyvät näiden tarkastajien turvalliseksi havaitun tutkimuksen jälkeen. Loppupeli käydäänkin sitten oikeudessa. Itse ostin tilani aikanaan siinä kunnossa kuin se oli. Kun kävin ensi kerran katsomassa, niin ulkorakennuksen katolta puuttui huopasuikale piipun vierestä. Perikunta laittoi sen kuntoon. Vesi oli tehnyt hieman tuhoja ja se paljastui kun nelisentoista vuotta asuttuani, päätin remontoida saunatuvan. En tykännyt halteksilaatta katosta ja purin sen pois. Piipun viestä oli yksi lauta lahonnut ja jotain rihmastoa siinä oli, mutta niin kuivaa, että ei edes irronut. Pätkä lautaa piti vaihtaa ja paakkuuntunut puru poistaa ja korvata se. Sitten pääsikin tekemään uutta pintaa. Jokainen voi arvata, että mitäs minä messua nostamaan. Olin ostanut siinä kunnossa kuin tila on myyntihetkellä ja se siitä. Vai olisiko minun pitänyt nostaa syytteet perikuntaa vastaan siveettömästä elämästä, kun ullakon sahanpuruihin oli kätketty kahvipaketillinen kortsuja, joiden eräpäivä oli mennyt umpeen jo kuuskytluvulla ja kaupan yhteydessä saadusta lipastosta morfiinimitta.
Nämä erilaiset kuntotutkimukset näyttävät painivan samassa luokassa kuin autokatsastus. Mitä vanhempi tai erikoisempi, niin hylky tulee. Täten varokaa vaaraa, sillä ne yrittävät saada ostamaan kalliit saneeraukset vaikka siihen ei ole tarvetta. Jos epäilet savuhormisi kuntoa, niin ota yhteyttä nuohoojaan. Sama muiden tarkastusesityksien kohteiden kanssa eli ota yhteyttä oikeaan ammattilaiseen.
Minun ainoa riemu on se, kun nämä kuntotarkastajat soittavat, niin ne soittavat lankapuhelimeen (minulla kun on vielä tuo harvinaisuus), niin voin oikeasti lyödä luurin korvaan. Klonk
perjantai 26. toukokuuta 2017
tiistai 23. toukokuuta 2017
Vuorossa Manchester
Manchesterissa oli eilisiltana konsertti, jossa barbaari listi pommilla 22 (tämän hetkisten tietojen mukaan) ja liki kuusikymmentä loukkaantui. He olivat lapsia ja nuoria, joiden oli tarkoitus nauttia konsertista. Kun kysymys on nuorisolle suunnatusta tilaisuudesta, niin lasten ja nuorten traumatisoituminen on varmaa, sillä he eivät pysty tällaista käsittelemään.
Siitähän ei enää kenelläkään ole epäselvyyttä, mistä nämä barbaarit ovat kotoisin. Tosin poikkeus vahvistaa säännön eli nyt seuraa poliitikoiden ja muiden ymmärtäväisten esittämä väistämätön eli Pelolle ei saa antaa valtaa. Kuitenkin he ovat antaneet pedolle vapaat kädet, humanismin nimissä.
Krypta ottaa osaa ja kunnioittaa menehtyneitä lapsia ja nuoria. Toivon voimia manchesterilaisille, sillä musiikin mekkaa on kohdannut tragedia, joka koskettaa laajalti.
Myös blogirintamalla saatii suruviesti, sillä Arvoisa Rähmispossu on pois. Hän kertoi pohjoismaiset kuulumiset, niin kuin ne ovat ja joita virallinen media tuppasi yleensä kaunistelemaan monin keinoin. Muistoa kunnioittaen.
maanantai 15. toukokuuta 2017
Kolmannen luokan kansalaiset
Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat luonnollisesti valtaeliitti ja muuten vaan suuria tuloja saavat. Toisessa luokassa ovat muut työtätekevät ja kolmas luokka on luonnollisesti työttömät, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet YT-kirveen alle. Hallituksemme on esittänyt lukuisia toimia työttömyyden kääntämiseksi laskuun ja näissä esityksissä on jo huumoria kerrakseen. Tässä kirjoituksessa en tule käsittelemään maahantunkeutujia, sillä ne eivät työllisty.
On hyvin harvinaista avata aamun aviisi, jonka sivuilla ei ole yhtään YT-neuvottelusta kertovaa uutista. Tavallisesti niitä on useita ja määrät vaihtelevat kymmenistä satoihin. Nämä tavalliset duunarit eivät saa kultaisia kädenpuristuksia vaan edessä on ilmottautuminen TE-toimistoon. Siellä ei kiirettä pidetä, vaan ihminen voi joutua odottamaan viikkoja sitä kuuluisaa työvoimapoliittista lausuntoa, joka on taika-avain työttömyyskorvaukseen, jonka saantiaikaa lyhennettiin ja on kaiketi minimillään 300 päivää.
Kolmessa sadassa päivässä pitäisi löytää uusi työ. Luonnollisesti tämä osoittautuu erittäin haasteelliseksi, jos mittarissa viisikymppiä lähenee ja jokseenkin toivotonta, jos moinen ikäpyykki on ohitettu. Täysin epätoivoista niille, joilla sattuu selkä remppaamaan tai on jokin muu vamma tai sairaus, joka rajoittaa työnhakua, sillä monissa ammateissa on nykyisin terveysehto. Tänäpäivänä kun ei enää riitä todistus, jossa keuhkokuvassa ei ole tuberkuloosin merkkejä.
Kun ammattiliiton työttömyyskorvausaika tulee täyteen, niin henkilö putoaa TE-toimiston ja Kelan syliin. Kelan maksama työttömyyspäivärahalla ei tule toimeen ja jos ei huomaa muuttaa veroprosenttia, niin se on automaattisesti kaksikymmentä viisi pinnaa. Jokatapuksessa käteen jää hieman reilut viisisataa. Tässä kohtaa on jo vitsit vähissä. Tämä on aika mielenkiintoinen kuvio eli verorahoista maksetaan työttömyyskorvaus, jonka käsittelee verorahoilla palkattu työntekijä ja siitä peritään verot, joilla maksetaan työttömyyskorvaus ja käsittelijän palkka.
Seuraavaksi saat TE-toimistolta kirjeitä. On kutsua haastatteluun, sun muuta. Eräs yleisönosaston kirjoittaja sai kirjeen, jossa oli sovittu keskusteluaika. Se olisi kahden viikon päästä. Kirjeen jatko olikin sitten uhkailua erilaisista toimista, jos ei tuohon osallistu. Kirjoittaja poloinen jännitti kaksi pitkää viikkoa tapahtumaa. Hän meni määräpäivänä ja sovittuun kellon aikaan. Siellä virkailija totesi, ettei tällaista aikaa ole sovittu ja kirjeitä lähetetään niin tiuhaan tahtiin, ettei niitä pystytä atk-järjestelmään syöttämään. Kaksi piinaviikkoa ja tällainen tulos.
Kuntouttava työtoiminta, johon työttömän on velvollisuus osallistua, on jo todella nöyryyttävää, sillä monet ovat kertoneet toiminnasta, joka sopisi lähinnä päiväkodin leppäkertturyhmälle. Miltä sinusta tuntuisi leikkiä laululeikkeja tai liimailla makarooneja taululle. Entäpä, jos sina pyydetään halaamaan vierustoveria, joka on sinulle täysin outo ja mahdollisesti olet vielä ujo. Valitettavasti tämä on myös tiedossa Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksessa sekä kunnilla, jotka niitä järjestää, mutta kukapa oikeasti olisi kiinnostunut kolmannen luokan kansalaisista.
Monet ammatit vaativat nykyisin erilaisia direktiivikortteja, on työtyrvallisuutta, tulityötä, trukkia, hygieeniapassia, taloudellista ajoa, jne. Ainoa näistä sekalaisista korteista on pysyvä tuo hygieenipassi, kaikki muut joudut uusimaan viiden vuoden välein euroa X kappaleelta. Ilmeisesti vanhan hygienialääkärin luennon lopputoteamus on yhä pätevä. Kahdeksan tunnin luennon lopuksi lekuri kertoi, että oikeastaan tämän kaiken pystyisi sanomaan kolmella lauseella: "Älä syö paskaa. Älä tarjoa kenellekään paskaa. Älä syötä kenellekään paskaa." No, joka tapauksessa harvalla työttömällä on varaa näitä hankkia ja näitä ei saa työttömyyskoulutuksena. Aiemmin oli taksinkuljettajan ammatti työvoimakoulutuksena, mutta siitä luovuttiin, kun havaittiin, että koulutus kyllä käytiin, mutta töihin ei menty.
Yleensä YT-leikkuri iskee vanhimpaan päähän. Osa heistä on onnekkaita ja pääsevat eläkeputkeen. Jos ajattelen omaa ikäluokkaani, niin suurin osa aloitti työnteon kuusitoista vuotiaana eli duunia on tehty nelisenkymmentä vuotta. Eräs upea lausunto, jonka kuulin kaupan hyllyjen välistä, kuului: "Ne sano, että mulla on pitkä työhistoria useista ammateista ja voin niitä hakea, mutta kun niitä ei enää ole." Kun tuota lausetta ajattelin, niin putkahti päähäni oma työhistoria. Jes, olen ollut arkistonhoitaja ja konekirjoittaja sairaalassa. No, tietotekniikka vei nuo työt historian hämäriin. Olen ollut puhelinkeskuksen hoitaja, mutta kännykkä aikana tarpeeton duuni. Vastaanottoavustajia vielä on, mutta katoavaa kansanperinnettä. Enää emme kirjoita käsin uusittavia reseptejä ja pyydä arkistonhoitajalta sairauskertomuksia, jotka lähetti sitten toimittaa oikealle vastaanotolle, josta lääkärin uusittua reseptin, vie kyseisen pisteen vastaanottoavustaja sen sanelukasetin kanssa konekirjoitukseen, jossa konekirjoittaja kirjaa teksin, että uusittu on ja konekirjoittaja palauttaa sairauskertomuksen arkistoon ja reseptin vastaanottoon, josta sen asiakas saa noutaa kolmen päivän sisällä. Nyt uusimme reseptit Omakanta ohjelman kautta, mutta kappas vaan, nyt on ilmoitus, että uusinta voi viedä kahdeksan vuorokautta. Tietotekniikka siten helpottaa, nopeuttaa ja parantaa palvelua. Ja paskan marjat sanon minä.
Nyt monet, jotka ovat työelämässä ovat helisemässä uusien vaatimusten kanssa. Olet tehnyt duunia pari, kolmekymmentä vuotta ja työnantaja painostaa uudellen koulutukseen, sillä koulutuksesi on armottoman vanhan aikaista. Työtön työnhakija on tässä kohtaa avaruudellisessa kusessa.
Koska en voi laittaa peliin kuin itseni (saattaa sisältää informatiivistä myös muualta, mutta yhtä kaikki eli omakohtainen stoori). Jäin pois hoitajan töistä nivelrikon takia. Pystyn tekemään hoitajan töitä, jos se ei sisällä fyysistä rasitusta, näin arvioi työterveyslääkäri. Jokainen voi arvata, että sellaista hoitajan työtä ei ole. No, minulle suositeltiin pysäköinninvalvojan hommia. Jep, nivelrikko, joka ei siedä lainkaan kylmää ja tietää kävelyä, no way. Kouluavustajaakin minusta haluttiin. Selvitin ja minun avustettavaksi olisi tullut vaikeavammainen lapsukainen eli se siitä fyysisesta rasittamattomuudesta. Selvitin sitten koulutusmahdollisuuksia. Vanha apuhoitajan koulutus takasi opinnot ammattikorkeassa lähihoitajan linjalla. Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus ei painanut, vaan olisin joutunut pänttäämään lapsukaisen kanssa Hissin kimpun salat, Lagerhanssin saarekkeiden salat, jne. eli koko paletin.
Ammattikorkeaan olisin päässyt muille linjoille, mutta se tyssäsi yhteen yksinkertaiseen todistukseen eli päästötodistukseni oli kansa- ja kansalaiskoulun oppimäärän mukainen. Sen selvitin, että tällä todistuksella en pääse aikuislukioon, jonka todistus olisi ollut pääsy ammattikorkeaan. Minun olisi pitänyt suorittaa peruskoulun oppimäärä ennen sitä. No, meitä petkutettiin, sillä oppikirjat olivat samat kuin peruskoululaisilla. Kansa- ja kansalaiskoulun oppimäärään ei kuulunut Ruotsin kieli, joten sen olisin joutunut opettelemaan aakkosista. Monet oppiaineet ovat muuttaneet muotoaan, joten osan olisin voinut tenttimällä suorittaa ja osa olisi oikeasti opiskeltava, halusi tai ei.
Aikuislukio olisi ehkä kestänyt kolmisen vuotta. Sitten ammattikorkeaan, jossa toiset kolme tai neljä vuotta. Olisin ollut liki eläkeiässä ennekuin kuin saisin minkään todistuksen ja kuka sitten enää palkkaa. Eräs vanha osastonhoitaja lohdutti opiskelijoita, jotka pohtivat työllisyyttä. Hän loihi lausuman: "Älkää olko huolissanne, sillä vanhukset ja hullut eivät lopu koskaan."
Sitten on ammattialat, joissa on työvoimapulaa. Valitettavasti puhelinkusetuksessa on jatkuva tarve työntekijöille ja minun moraalilla ja etiikalla ei sinne ole asiaa ja etenkin kun ottaa huomion palkkaukseen, joka on proviisioluontoinen, niin olisin samalla linjalla kauppojen 0-sopimusten kanssa eli ei penniäkään.
Hienoisena kurisioteettinä tulee tämä Jari Lindströmin avustajan Leena Riekkolan uusi pesti, sillä salkkuja jaettiin uudelleen, joten Leena poloinen jäi ilman tointa. Lindströmin toinen avustaja päätti lähteä takaisin virkaansa käräjäoikeuteen, mutta Leena paralla ei ollut virkaa missään, johon palata, niin tietysti kaveri auttoi ja pääsi kolmaneksi avustajaksi. Ei ihme, että budjetti kusee ja pahan kerran. Tosin se on ollut miinuksella jo vuosia, joten se siitä.
Työttömäksi jääneelle lienee vain kolme vaihtoehtoa eli samat kuin konkurssin tehneelle yrittäjälle eli mielisairaala tai hauta tai lottovoittoon rinnastettava työpaikka. Yhdeksankymmenluvun alun lama antoi painosuhteen 2, 2, 1.
On hyvin harvinaista avata aamun aviisi, jonka sivuilla ei ole yhtään YT-neuvottelusta kertovaa uutista. Tavallisesti niitä on useita ja määrät vaihtelevat kymmenistä satoihin. Nämä tavalliset duunarit eivät saa kultaisia kädenpuristuksia vaan edessä on ilmottautuminen TE-toimistoon. Siellä ei kiirettä pidetä, vaan ihminen voi joutua odottamaan viikkoja sitä kuuluisaa työvoimapoliittista lausuntoa, joka on taika-avain työttömyyskorvaukseen, jonka saantiaikaa lyhennettiin ja on kaiketi minimillään 300 päivää.
Kolmessa sadassa päivässä pitäisi löytää uusi työ. Luonnollisesti tämä osoittautuu erittäin haasteelliseksi, jos mittarissa viisikymppiä lähenee ja jokseenkin toivotonta, jos moinen ikäpyykki on ohitettu. Täysin epätoivoista niille, joilla sattuu selkä remppaamaan tai on jokin muu vamma tai sairaus, joka rajoittaa työnhakua, sillä monissa ammateissa on nykyisin terveysehto. Tänäpäivänä kun ei enää riitä todistus, jossa keuhkokuvassa ei ole tuberkuloosin merkkejä.
Kun ammattiliiton työttömyyskorvausaika tulee täyteen, niin henkilö putoaa TE-toimiston ja Kelan syliin. Kelan maksama työttömyyspäivärahalla ei tule toimeen ja jos ei huomaa muuttaa veroprosenttia, niin se on automaattisesti kaksikymmentä viisi pinnaa. Jokatapuksessa käteen jää hieman reilut viisisataa. Tässä kohtaa on jo vitsit vähissä. Tämä on aika mielenkiintoinen kuvio eli verorahoista maksetaan työttömyyskorvaus, jonka käsittelee verorahoilla palkattu työntekijä ja siitä peritään verot, joilla maksetaan työttömyyskorvaus ja käsittelijän palkka.
Seuraavaksi saat TE-toimistolta kirjeitä. On kutsua haastatteluun, sun muuta. Eräs yleisönosaston kirjoittaja sai kirjeen, jossa oli sovittu keskusteluaika. Se olisi kahden viikon päästä. Kirjeen jatko olikin sitten uhkailua erilaisista toimista, jos ei tuohon osallistu. Kirjoittaja poloinen jännitti kaksi pitkää viikkoa tapahtumaa. Hän meni määräpäivänä ja sovittuun kellon aikaan. Siellä virkailija totesi, ettei tällaista aikaa ole sovittu ja kirjeitä lähetetään niin tiuhaan tahtiin, ettei niitä pystytä atk-järjestelmään syöttämään. Kaksi piinaviikkoa ja tällainen tulos.
Kuntouttava työtoiminta, johon työttömän on velvollisuus osallistua, on jo todella nöyryyttävää, sillä monet ovat kertoneet toiminnasta, joka sopisi lähinnä päiväkodin leppäkertturyhmälle. Miltä sinusta tuntuisi leikkiä laululeikkeja tai liimailla makarooneja taululle. Entäpä, jos sina pyydetään halaamaan vierustoveria, joka on sinulle täysin outo ja mahdollisesti olet vielä ujo. Valitettavasti tämä on myös tiedossa Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksessa sekä kunnilla, jotka niitä järjestää, mutta kukapa oikeasti olisi kiinnostunut kolmannen luokan kansalaisista.
Monet ammatit vaativat nykyisin erilaisia direktiivikortteja, on työtyrvallisuutta, tulityötä, trukkia, hygieeniapassia, taloudellista ajoa, jne. Ainoa näistä sekalaisista korteista on pysyvä tuo hygieenipassi, kaikki muut joudut uusimaan viiden vuoden välein euroa X kappaleelta. Ilmeisesti vanhan hygienialääkärin luennon lopputoteamus on yhä pätevä. Kahdeksan tunnin luennon lopuksi lekuri kertoi, että oikeastaan tämän kaiken pystyisi sanomaan kolmella lauseella: "Älä syö paskaa. Älä tarjoa kenellekään paskaa. Älä syötä kenellekään paskaa." No, joka tapauksessa harvalla työttömällä on varaa näitä hankkia ja näitä ei saa työttömyyskoulutuksena. Aiemmin oli taksinkuljettajan ammatti työvoimakoulutuksena, mutta siitä luovuttiin, kun havaittiin, että koulutus kyllä käytiin, mutta töihin ei menty.
Yleensä YT-leikkuri iskee vanhimpaan päähän. Osa heistä on onnekkaita ja pääsevat eläkeputkeen. Jos ajattelen omaa ikäluokkaani, niin suurin osa aloitti työnteon kuusitoista vuotiaana eli duunia on tehty nelisenkymmentä vuotta. Eräs upea lausunto, jonka kuulin kaupan hyllyjen välistä, kuului: "Ne sano, että mulla on pitkä työhistoria useista ammateista ja voin niitä hakea, mutta kun niitä ei enää ole." Kun tuota lausetta ajattelin, niin putkahti päähäni oma työhistoria. Jes, olen ollut arkistonhoitaja ja konekirjoittaja sairaalassa. No, tietotekniikka vei nuo työt historian hämäriin. Olen ollut puhelinkeskuksen hoitaja, mutta kännykkä aikana tarpeeton duuni. Vastaanottoavustajia vielä on, mutta katoavaa kansanperinnettä. Enää emme kirjoita käsin uusittavia reseptejä ja pyydä arkistonhoitajalta sairauskertomuksia, jotka lähetti sitten toimittaa oikealle vastaanotolle, josta lääkärin uusittua reseptin, vie kyseisen pisteen vastaanottoavustaja sen sanelukasetin kanssa konekirjoitukseen, jossa konekirjoittaja kirjaa teksin, että uusittu on ja konekirjoittaja palauttaa sairauskertomuksen arkistoon ja reseptin vastaanottoon, josta sen asiakas saa noutaa kolmen päivän sisällä. Nyt uusimme reseptit Omakanta ohjelman kautta, mutta kappas vaan, nyt on ilmoitus, että uusinta voi viedä kahdeksan vuorokautta. Tietotekniikka siten helpottaa, nopeuttaa ja parantaa palvelua. Ja paskan marjat sanon minä.
Nyt monet, jotka ovat työelämässä ovat helisemässä uusien vaatimusten kanssa. Olet tehnyt duunia pari, kolmekymmentä vuotta ja työnantaja painostaa uudellen koulutukseen, sillä koulutuksesi on armottoman vanhan aikaista. Työtön työnhakija on tässä kohtaa avaruudellisessa kusessa.
Koska en voi laittaa peliin kuin itseni (saattaa sisältää informatiivistä myös muualta, mutta yhtä kaikki eli omakohtainen stoori). Jäin pois hoitajan töistä nivelrikon takia. Pystyn tekemään hoitajan töitä, jos se ei sisällä fyysistä rasitusta, näin arvioi työterveyslääkäri. Jokainen voi arvata, että sellaista hoitajan työtä ei ole. No, minulle suositeltiin pysäköinninvalvojan hommia. Jep, nivelrikko, joka ei siedä lainkaan kylmää ja tietää kävelyä, no way. Kouluavustajaakin minusta haluttiin. Selvitin ja minun avustettavaksi olisi tullut vaikeavammainen lapsukainen eli se siitä fyysisesta rasittamattomuudesta. Selvitin sitten koulutusmahdollisuuksia. Vanha apuhoitajan koulutus takasi opinnot ammattikorkeassa lähihoitajan linjalla. Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus ei painanut, vaan olisin joutunut pänttäämään lapsukaisen kanssa Hissin kimpun salat, Lagerhanssin saarekkeiden salat, jne. eli koko paletin.
Ammattikorkeaan olisin päässyt muille linjoille, mutta se tyssäsi yhteen yksinkertaiseen todistukseen eli päästötodistukseni oli kansa- ja kansalaiskoulun oppimäärän mukainen. Sen selvitin, että tällä todistuksella en pääse aikuislukioon, jonka todistus olisi ollut pääsy ammattikorkeaan. Minun olisi pitänyt suorittaa peruskoulun oppimäärä ennen sitä. No, meitä petkutettiin, sillä oppikirjat olivat samat kuin peruskoululaisilla. Kansa- ja kansalaiskoulun oppimäärään ei kuulunut Ruotsin kieli, joten sen olisin joutunut opettelemaan aakkosista. Monet oppiaineet ovat muuttaneet muotoaan, joten osan olisin voinut tenttimällä suorittaa ja osa olisi oikeasti opiskeltava, halusi tai ei.
Aikuislukio olisi ehkä kestänyt kolmisen vuotta. Sitten ammattikorkeaan, jossa toiset kolme tai neljä vuotta. Olisin ollut liki eläkeiässä ennekuin kuin saisin minkään todistuksen ja kuka sitten enää palkkaa. Eräs vanha osastonhoitaja lohdutti opiskelijoita, jotka pohtivat työllisyyttä. Hän loihi lausuman: "Älkää olko huolissanne, sillä vanhukset ja hullut eivät lopu koskaan."
Sitten on ammattialat, joissa on työvoimapulaa. Valitettavasti puhelinkusetuksessa on jatkuva tarve työntekijöille ja minun moraalilla ja etiikalla ei sinne ole asiaa ja etenkin kun ottaa huomion palkkaukseen, joka on proviisioluontoinen, niin olisin samalla linjalla kauppojen 0-sopimusten kanssa eli ei penniäkään.
Hienoisena kurisioteettinä tulee tämä Jari Lindströmin avustajan Leena Riekkolan uusi pesti, sillä salkkuja jaettiin uudelleen, joten Leena poloinen jäi ilman tointa. Lindströmin toinen avustaja päätti lähteä takaisin virkaansa käräjäoikeuteen, mutta Leena paralla ei ollut virkaa missään, johon palata, niin tietysti kaveri auttoi ja pääsi kolmaneksi avustajaksi. Ei ihme, että budjetti kusee ja pahan kerran. Tosin se on ollut miinuksella jo vuosia, joten se siitä.
Työttömäksi jääneelle lienee vain kolme vaihtoehtoa eli samat kuin konkurssin tehneelle yrittäjälle eli mielisairaala tai hauta tai lottovoittoon rinnastettava työpaikka. Yhdeksankymmenluvun alun lama antoi painosuhteen 2, 2, 1.
torstai 4. toukokuuta 2017
Posti osaa kaiken...
... paitsi postin jakelun. Erilaisissa media lähteissä on ollut kirjoituksia kadonneista lähetyksistä, pitkään matkalla olleista lähetyksistä ja muuten vaan hukassa olevia lähetyksiä. Eräs oli Anun paketti, joka päätyi Lietoon peräti 18 kertaa ja määränpää oli Helsinki. Kuukaudessa ei siis ehtinyt paketti perille ja selityksiä Postilla riittää. Tähän episodin oli jälleen käytetty paketti, jossa oli vanha viivakoodi. Oho.
Seilaavia lähetyksiä sitten kansalaiset kertoivat runsain mitoin. Kadonneitakin oli runsaasti ja näiden jäljittäminen onkin sitten haastavampaa, ellei satu tuota Helsingin tapausta, jossa postit olivat siistissä nipussa roskakorissa. Vauriopaketteja on ollut vaikka särkyvän esineen tarrat on liimattu laatikko täyteen. Näin kävi itsellenikin, sillä lähettämässäni laatikossa oli huolellisesti pakattua lasia. Ainoa vaan, että trukin piikki oli liki lävistänyt laatikon.
Itse olen huomannut uuden ilmiön postin jakelussa eli posti päätyy väärään laatikkoon. Meillä on ahkera ja laiska aamun aviisin jakelija, joten ensimmäiseksi katson pihalaatikon. Eilen oli aamun aviisi pihalaatikossa, joten jakaja oli ahkera jakaja. Tänään katsoin ensin pihalaatikon ja totesin ahkeran jakajan olleen taas työssään. Ainoa huono puoli oli se, että aamun aviisin alla oli kaksi kirjekuorta ja se on takuulla varmaa, että laiska Kusti ei sitä ole sinne toimittanut, vaan joku muu. Itse toimin hiljattain postinkantajana ja vein postin saapumisilmoituksen viereiselle kadulle, jonka talon numero oli sama. Taaemmin vein ikävän kirjeen toiselle kadulle ja numero sama. Tästä voimme todeta kaikessa rauhassa, että kirjesalaisuutta ei enää ole.
Tosin tätä menoa en ihmettele, sillä tuon paremman puoliskoni matkassa olen päässyt tutustumaan Helsingin postikeskukseen ja retki oli ikimuistettava. Ensin perävaunuun lastattiin rullakoita ja se meni vielä nätisti. Seuraavana tulikin lavalle asetettuja lähetyksiä. Ensimmäisessä lavassa oli erikoiskahvisäkkejä ja seuraavassa lavassa neljä laatikkoa, jotka olivat lavaa isompia, mutta hyvin kapeita (vain noin pari tuumaa). Kapeassa sivussa oli merkintä "Tämä puoli ylöspäin" eli selkeä tarra ja lisäksi laatikoissa oli useita merkkejä särkyvästä tavarasta. Kuitenkin ne oli pinottu levin puoli ylöspäin. No, trukkikuski ajoi lavan vauhdilla kyytiin. Viereisessä laiturissa lastattiin toista perävaunua ja vauhdilla. Eräästä, hyvin täydestä rullakosta putosi kirjeitä lattialle ja trukkikuski ajoi rauhassa niiden ylitse. Kenellekään ei käynyt mielessä pomia ne, joten kirjeet jauhautuivat pyörien alle.
Seuraavassa postikeskuksessa oli meillä hilpeää ja päätimme, että postin kuljetettavaksi emme anna sohvatyynyä särkyvämpää. Voitte arvata laatikoiden kunnon. Kaikkien neljän laatikon nurkat olivat taipuneet alas, joten tuskin asikas sai ehjää tavaraa. Alin kahvisäkki oli rikki, sillä trukin piikki oli puhkaissut säkin. Kun kuormatila oli tyhjennetty, niin siivosin kahvipapuja sieltä. Tosin ovat vielä paahtamatta, mutta luulen, että niistä makoisaa kahvia tulee.
Tämä vääriin laatikoihin jakaminen saa minut suuttumaan, sillä postisalaisuus on vakavasti ja tahallisesti vaarannettu. Haluatko, että naapurisi tuo postilaatikkoosi kirjeen perintätoimistolta tai voudilta?
Seilaavia lähetyksiä sitten kansalaiset kertoivat runsain mitoin. Kadonneitakin oli runsaasti ja näiden jäljittäminen onkin sitten haastavampaa, ellei satu tuota Helsingin tapausta, jossa postit olivat siistissä nipussa roskakorissa. Vauriopaketteja on ollut vaikka särkyvän esineen tarrat on liimattu laatikko täyteen. Näin kävi itsellenikin, sillä lähettämässäni laatikossa oli huolellisesti pakattua lasia. Ainoa vaan, että trukin piikki oli liki lävistänyt laatikon.
Itse olen huomannut uuden ilmiön postin jakelussa eli posti päätyy väärään laatikkoon. Meillä on ahkera ja laiska aamun aviisin jakelija, joten ensimmäiseksi katson pihalaatikon. Eilen oli aamun aviisi pihalaatikossa, joten jakaja oli ahkera jakaja. Tänään katsoin ensin pihalaatikon ja totesin ahkeran jakajan olleen taas työssään. Ainoa huono puoli oli se, että aamun aviisin alla oli kaksi kirjekuorta ja se on takuulla varmaa, että laiska Kusti ei sitä ole sinne toimittanut, vaan joku muu. Itse toimin hiljattain postinkantajana ja vein postin saapumisilmoituksen viereiselle kadulle, jonka talon numero oli sama. Taaemmin vein ikävän kirjeen toiselle kadulle ja numero sama. Tästä voimme todeta kaikessa rauhassa, että kirjesalaisuutta ei enää ole.
Tosin tätä menoa en ihmettele, sillä tuon paremman puoliskoni matkassa olen päässyt tutustumaan Helsingin postikeskukseen ja retki oli ikimuistettava. Ensin perävaunuun lastattiin rullakoita ja se meni vielä nätisti. Seuraavana tulikin lavalle asetettuja lähetyksiä. Ensimmäisessä lavassa oli erikoiskahvisäkkejä ja seuraavassa lavassa neljä laatikkoa, jotka olivat lavaa isompia, mutta hyvin kapeita (vain noin pari tuumaa). Kapeassa sivussa oli merkintä "Tämä puoli ylöspäin" eli selkeä tarra ja lisäksi laatikoissa oli useita merkkejä särkyvästä tavarasta. Kuitenkin ne oli pinottu levin puoli ylöspäin. No, trukkikuski ajoi lavan vauhdilla kyytiin. Viereisessä laiturissa lastattiin toista perävaunua ja vauhdilla. Eräästä, hyvin täydestä rullakosta putosi kirjeitä lattialle ja trukkikuski ajoi rauhassa niiden ylitse. Kenellekään ei käynyt mielessä pomia ne, joten kirjeet jauhautuivat pyörien alle.
Seuraavassa postikeskuksessa oli meillä hilpeää ja päätimme, että postin kuljetettavaksi emme anna sohvatyynyä särkyvämpää. Voitte arvata laatikoiden kunnon. Kaikkien neljän laatikon nurkat olivat taipuneet alas, joten tuskin asikas sai ehjää tavaraa. Alin kahvisäkki oli rikki, sillä trukin piikki oli puhkaissut säkin. Kun kuormatila oli tyhjennetty, niin siivosin kahvipapuja sieltä. Tosin ovat vielä paahtamatta, mutta luulen, että niistä makoisaa kahvia tulee.
Tämä vääriin laatikoihin jakaminen saa minut suuttumaan, sillä postisalaisuus on vakavasti ja tahallisesti vaarannettu. Haluatko, että naapurisi tuo postilaatikkoosi kirjeen perintätoimistolta tai voudilta?
keskiviikko 3. toukokuuta 2017
Rikos ilman rangaistusta
Varas selviää ilman rangaistusta useasti. Seurauksena on sakko, jota ei kukaan maksa ja kun maksamattoman sakon siirto vankeuteen on loppunut, niin varkaat pääsevät kuin koira veräjästä. Isoisäni totesi aikoinaan, että pankki ja verottajaa voi kusettaa, mutta muita ei. Nykyisin on vallalla se, että muilta voit varastaa niin paljon kuin sielu sietää ja jos kusetat verottajaa ja pankkia, niin sanktiot ovat mahtavia.
Liitän tähän linkin Norjasta, jossa kuningas Harald vitonen on niin suvakki kuin olla voi, mutta totuus Norjastakin on jo toinen. Linkki tässä (ohjelma on pitkä, mutta kannattaa katsoa) http://areena.yle.fi/1-3756890?autoplay=true
Ikävä kyllä on meillä sama meno ja odotan, sitä aikaa, kun suomalainen nyrkki kohoaa. Shengen sopimuksen mukaan liikkuvuus on vapaata ja sitten vielä tämä EU, joka takaa jäsenilleen vapaan liikkuvuuden. Ikävä kyllä, että EU hyväksyi jäsenikseen Itä-Blokin ihmeet, joten heidän kerjäläiset ovat perustaneet rikollisosastoja jo kaikkiin maihin.
Sitten vielä nämä maahantunkeutujat, jotka ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä. Juurihan uutisoitiin islamilaisen yhdyskunnan saaneen tukia valtiolta ja kuitekin ne koko ajan käyttivät omaa lainsäädäntöään. Samanlainen tapaus on tuolta Kaarle Kustaan maastakin ja ei hyvin mene.
Surullista oli luettavaa, että aiemmin rattijuopon tappaneen lapsen isä yritti saada kovennettuja rankaisuja tekijöille. Tämä jäi pöydälle, vaikka sen keräys täytti käsiteltävän määrän nimiä. Nyt on taas uusi keräys tuon Sastamalan tapauksen vuoksi. Koska eduskuntamme ei ole halunnut käsitellä asiaa, niin on pääteltävissä, että siellä on niin monta maistissa ajanutta, että oman turvallisuuden vuoksi ei moista uskallettu tehdä. Toivon nyt, että puolustusvoimat jäädyttävät majurin pestin rattijuopumuksen vuoksi, mutta todennäköisesti se silutellaan, kuten kaikkien maahantunkeutujien rikokset.
Rikos ja rangaistus ei oikein toimi. Veropetoksesta saat ehdottoman, mutta raiskauksesta ehdollisen ja sekin yleensä hovissa lievee. Rattijuopumuksesta saat ehdollisen, vaikka olisit siinä sivullisen surmannut. Kun vielä olet ensikertalainen niin hieman yhdyskuntapalvelua ja kaikki on OK. Murhasta saat elinkautisen, mutta ensikertalaisena istut vain hieman. Tuhopolttokaan ei riitä ja saatat saada vai pari vuotta ja hyvässä lykyssä ehdollisena. Valitettavasti lakimme ei ole nykytasolla, sillä lasten silpojia riittää ja muita hyväksi käyttäjiä.
Odotan aikaa, jolloin meillä nousevat nyrkkiin puristetut kädet taskusta tosi toimiin, sillä poliisi ei ole vuosiin ehtinyt muihin kuin kurkun leikkaus toimiin ja taloudellista vahinkoa aiheuttavat rikokset jäävät tutkimatta. Olisi aika tehdä jotain?
Liitän tähän linkin Norjasta, jossa kuningas Harald vitonen on niin suvakki kuin olla voi, mutta totuus Norjastakin on jo toinen. Linkki tässä (ohjelma on pitkä, mutta kannattaa katsoa) http://areena.yle.fi/1-3756890?autoplay=true
Ikävä kyllä on meillä sama meno ja odotan, sitä aikaa, kun suomalainen nyrkki kohoaa. Shengen sopimuksen mukaan liikkuvuus on vapaata ja sitten vielä tämä EU, joka takaa jäsenilleen vapaan liikkuvuuden. Ikävä kyllä, että EU hyväksyi jäsenikseen Itä-Blokin ihmeet, joten heidän kerjäläiset ovat perustaneet rikollisosastoja jo kaikkiin maihin.
Sitten vielä nämä maahantunkeutujat, jotka ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä. Juurihan uutisoitiin islamilaisen yhdyskunnan saaneen tukia valtiolta ja kuitekin ne koko ajan käyttivät omaa lainsäädäntöään. Samanlainen tapaus on tuolta Kaarle Kustaan maastakin ja ei hyvin mene.
Surullista oli luettavaa, että aiemmin rattijuopon tappaneen lapsen isä yritti saada kovennettuja rankaisuja tekijöille. Tämä jäi pöydälle, vaikka sen keräys täytti käsiteltävän määrän nimiä. Nyt on taas uusi keräys tuon Sastamalan tapauksen vuoksi. Koska eduskuntamme ei ole halunnut käsitellä asiaa, niin on pääteltävissä, että siellä on niin monta maistissa ajanutta, että oman turvallisuuden vuoksi ei moista uskallettu tehdä. Toivon nyt, että puolustusvoimat jäädyttävät majurin pestin rattijuopumuksen vuoksi, mutta todennäköisesti se silutellaan, kuten kaikkien maahantunkeutujien rikokset.
Rikos ja rangaistus ei oikein toimi. Veropetoksesta saat ehdottoman, mutta raiskauksesta ehdollisen ja sekin yleensä hovissa lievee. Rattijuopumuksesta saat ehdollisen, vaikka olisit siinä sivullisen surmannut. Kun vielä olet ensikertalainen niin hieman yhdyskuntapalvelua ja kaikki on OK. Murhasta saat elinkautisen, mutta ensikertalaisena istut vain hieman. Tuhopolttokaan ei riitä ja saatat saada vai pari vuotta ja hyvässä lykyssä ehdollisena. Valitettavasti lakimme ei ole nykytasolla, sillä lasten silpojia riittää ja muita hyväksi käyttäjiä.
Odotan aikaa, jolloin meillä nousevat nyrkkiin puristetut kädet taskusta tosi toimiin, sillä poliisi ei ole vuosiin ehtinyt muihin kuin kurkun leikkaus toimiin ja taloudellista vahinkoa aiheuttavat rikokset jäävät tutkimatta. Olisi aika tehdä jotain?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)