Opposition vaaliteemat

Nyt galluppijohtaja SDP avasi vaaliteemansa ja kuten arvata saattaa, niin ne olivat yhtä tyhjän kanssa. Samalla avasi ohjelmansa vihreät ja voin vakuuttaa, että ei tullut yllätyksiä. Molemmat puolueet ovat lisäksi sitä mieltä, että heidän arvopohjansa on samanlainen.

Aloitetaan SDP:n ohjelmasta. Otankin ensinnä käsittelyyn tuon hoitotakuun, jonka tavoitteena on päästä kiireettömään hoitoon viikossa. Sen edellytyksenä on tuhat uutta hoitaja-läääkäriparia ja sen kustannus olisi noin 300 miljoonaa. Voin sanoa, että ei tule toteutumaan, sillä perustason hoidossa on lääkäreitä ollut jo vuosia liian vähän ja lääkäreillä on työpaineet kovat eikä takkuileva tietotekniikka helpota hommia yhtään. Olenkin ollut jo vuosia sitä mieltä, että konekirjoittajat pitäisi saada takaisin, jotta lääkärin aika ei mene naputelluksi. Saahan sanelun tehtyä nopeammin.

Toisena kohtana oli maksuton toisen asteen koulutus ja Marinin mukaan alustava hintalappu tälle olisi noin 20 - 30 miljoonaa. Itse olen kyllä tuon kannalla, sillä meillä on turhan paljon perheitä, jotka sinnittelevät perustoimeentulon kanssa ja on paljon nuoria, joille toisen asteen opetus on käytännössä mahdotonta, sillä oppimateriaalit ovat turhan hintavia ja perheiden täytyykin tinkiä jostain muusta ne kustantaakseen. Lisäksi työelämä on muutoksessa ja perinteisiin ammatteihin yritykset pyrkivät hankkimaan työntekijät halpamaista, joten todennäköisesti toisen asteen koulutus on kohta turhaa tai ainakin se pitäisi siirtää Viroon, Latviaan tai muuhun vastaavaan maahan.

Kolmantena tuli sitten eläkeläisten köyhyyden vähentäminen, joka onkin sitten jo arvovalinta. On se kumma, kuinka eläkeläisillä on paljon kavereita näin vaalien alla ja jotka haihtuvat kuin tuo kuuluisa pieru Saharaan, kun vaalit on käyty.

Lainaan nyt suoraan: "Nyt on muutoksen aika ja muutos alkaa vaalipäivänä 14. huhtikuuta. Haluamme viedä Suomen tulevaisuuslinjalle, jossa panostetaan koulutukseen ja osaamiseen, reiluun työelämään, eriarvoisuuden vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan, Marin luetteli." Ilmaston muutos on sitten pienen Suomen osalta kärpäsen läntti seinällä. Suuriin saastuttajiin tulisi satsata eikä puuttua suomalaisen autoiluun.

Vihreät sitten painottavat ympäristöasioita, jotka heiltä on ollut hukassa jo vuosia ja saanut vanhan polven suksimaan Huitsin Nevadaan ko. puolueesta. Sen agenda on viimevuosina näyttänyt olevan HLBTIQ-titityytä ja solidaarisuuspystien palvontaan.

Lisäksi painottavat koulutuksen merkitystä sekä työtä ja tasa-arvoa. No jälkimmäinen tulikin tuossa edellisessä kappaleessa läpi käytyä, joten se siitä. Koulutus ja työ onkin sitten jo toinen asia. Ilman koulutusta työtä ei saa ja koulutuksen kanssakin se on epäselvää tavalliselle duunarille. Vihreät kun pääsääntöisesti koostuvat jostain akakoomisista ja heitä varten on leivottu sekalainen kokoelma suojatyöpaikkoja.

Yhden aiheen ovat molemmat lakaisseet maton alle eli maahanmuuton. RKP:hän on esittänyt, että solidaarisuuspokaaleita pitää lisätä. Maahanmuuttajien tekemät lapsiraiskaukset senkun lisääntyvät ja molemmat puolueet ovat tästä hiljaa. Tämäkö on sitä tasa-arvoa ja arvopohjaa. Lisäksi meillä hilluu maassamme epämääräinen joukko laittomasti (ilmeisesti millään instansilla ei ole tietoa todellisesta määrästä) ja solidaarisuuspalkintojen palvojia löytyy niin SPR:ltä kuin ev.lut. seurakunnaltakin.
Joten laittomatkin saavat olla rauhassa maassamme.

Käännytyksetkään eivät toimi, sillä erityisesti Irak ei ota kansalaisiaan pakkopalautuksena takaisin. Mikä siihen on syynä, on minulle jäänyt hämäräksi. Tosin epäilen islamisaation levitystä, etenkin kun tulijat ovat 80 % nuoria miehiä. Hädän alaisia nämä tulijat eivät kylläkään ole vaan tarkoitusperät ihan jotain muuta. Arvopohja lienee myös erilainen, sillä sanoihin tuo Saksaan paennut raiskari, ettei ole tehnyt mitään laitonta.

Nähtäväksi jää, miten muut puolueet ohjelmansa julkaisevat ja mitä niissä on painotettu ja mitä lakaistu maton alle. Mielenkiintoinen vaalikevät kyllä tulossa.

Raiskauslaki uusiksi

Hallituksemme ja eduskuntamme ovat olleet hyvin leväperäisiä, sillä vasta nyt, kun on tapahtunut kauheita, aloitetaan pohtimaan lainsäädäntöä. Kansalaisten oikeustajun mukaan raiskauslainsäädäntö on liian lepsu ja itse uudistaisin sitä rankalla kädellä.

Raiskaus on niin hirvittävä rikos, että se turmelee uhrin elämän loppuelämäksi. Häpeä tai painostus, jopa uhkailu saattaa aiheuttaa sen, että tekijä pääsee kuin koira veräjästä. Siksi mielestäni rikoslain 20 luku, 11§ olisi uusittava täysin eli raiskaus on saatava virallisen syyttäjän alaisuuteen. Näin pelko ja häpea eivät estäisi syyllisen rankaisemista.

Raiskaukseen syyllistynyt ei pidä koskaan tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen vaan alin tulisi aina olla kaksi vuotta. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon tai seksuaalinen hyväksikäyttö on nykyisin vain sakkorangaistus, joten tällainen joutaa ehdottomasti romukoppaan.

Toivon, että laki valmistellaan nyt huolella, ettei käy niin kuin viime vuosina on totuttu, että ensin on säädetty ja sitten kumottu, kun perustuslaki tai jokin muu onkin tullut vastaan.

Lisäksi uhreille tulee tarjota moniammatillista kriisiapua, mutta valitettavasti erilaiset järjestöt ovat suunnanneet avun aikuisille ja lapset jääneet oman onnensa nojaan. Myös tätä puolta on kehitettävä huolella.

Oulu, Helsinki, missä seuraava

Olen usean päivän ajan seurannut Oulun raiskaussumaa, jossa tekijät ovat ulkomaalaisia. Saalistus näyttää olleen hyvin systemaattista. Helsingissa tapahtuneet raiskaukset eivät tulleet yllätyksenä, sillä sitä olen uumoillut jo hetken aikaa. Oulun tapauksen tekee surulliseksi myös se, että yksi uhreista on menehtynyt. Luottoluokitukseni poliisiin meni, sillä he ovat systemaattisesti vaienneet tuosta surullisesta tapauksesta.

On pitkään ollut tiedossa, että tulijat syyllistyvät raiskauksiin helposti ja heidän määräänsä nähden prosentit ovat todella suuret. Yleisesti heidän kulttuurissaan nainen on vain himojen tyydyttäjä, halusi sitä tai ei. Erityisesti, myös muualla, on saaliina olleen nimenomaan nuoret tytöt. Maksamme nyt laskua sinisilmäisyydestä, jota päättäjämme ovat aktiivisesti harjoittaneet ja kehoittaneet meitä tottumaan monikulttuurisuuteen, mutten minä ainakaan ole halunnut noita kulttuureita tänne.

Netti ei ole ainoa saalistuspaikka vaan yleisesti tulijat notkuvat kauppakeskuksissa ja itsekin olen joutunut varmistamaan selustani vieraillessani tuossa isossa kaupungissa ja sen kauppakeskuksessa, jossa on lääkäriasema sekä Helsingin rautatieasemalla, mutta siitä on jo 17 vuotta, joten tämä ei ole uusi ilmiö. Kauppakeskuksissa kerääntymispaikkoja ovat isot aulatilat sekä portaiden lähialue. Tosin tulijat huomaa helposti, sillä heidän ylläpitämä basarimainen melu kuuluu kauas.

Mikä noissa kulttuureissa on päättäjien mielestä niin viehättävää, että sitä pitää tänne roudata. Etenkin, kun monen pakolaistatus on vain pelkkää valhetta. Juuri hiljan haastateltiin Pansion vokissa afgaanipakolaisia, jotka kertomansa mukaan olivat suuressa vaarassa. Tosin erään tiedon perusteella ovat elämänsä viettäneet Irakissa, mutta ainahan heidän tarinansa ovat väritettyjä. Haastattelussa tulikin sitten eteen yllättävä lause, jossa pojat toivoivat Suomen kansalaisuutta, jotta voisivat vierailla Afganistanissa tapaamassa sukulaisia. Afganistaniassa on ollut henki vaarassa, mutta uuden kansalaisuuden myötä siellä voi vierailla turvallisesti? Katsoisin, että tänne tulemisen perusteet ovat ihan toiset. Perusteluissa on välähtänyt työntekijäpula, mutta kun tiedetään jo vanhastaan, että tulleista somalaleista on työllistynyt noin 15 %, niin en usko uuden tulijalauman työllistyvän sen paremmin.

Raiskaus on mielestäni rikoksista iljettävin, sillä siinä ihminen pakotetaan vastoin tahtoaan yhdyntään, joka pitäisi olla yhteisymmärryksessä suoritettu miellyttävä akti. Lisäksi sen iljettävyyttä lisää se, että tekijä syyllistää uhrinsa tai jopa uhkaa, jos jollekin kertoo. Tässä tarvitaan mielestäni melkoinen ryhtiliike, sillä uhri on aina uhri, eikä hänellä ole ollut mitään mahdollisuutta puolustautua. Harvalla naisella on niin paljon voimia, että siihen pystyisi ja lapsella ei tasan varmasti ole vaadittavaa voimaa.

Rangaistukset seksuaalirikoksista ovat lievät jan kansalaisten oikeustajun vastaiset, sillä verottajan kusettamisesta saa paljon rankemmat tuomiot ja niitä ei edes anneta ehdollisina, käsittääkseni. Raiskaus pilaa uhrin elämän täysin ja kärsimykset voivat jatkua vuosikymmeniä. Siinä ei pari kuukautta ehdollista ole rangaistus lainkaan vaan pelkkä päähän silittely ja sormen heilutus eli älä tee tätä enää. Mielestäni alin rangaistus tulee olla kolme vuotta ehdotonta aikuisen kohdalla ja lapsen raiskauksesta viisi vuotta ehdotonta.

Ulkomaalaisen palauttaminen on turhan hankalaa ja myöntäähän viraomaistahokin sen, että maassamme hilluu iso joukko laittomasti, joita tietyt yhteisöt suojelevat. Kun kielteinen päätös on annettu, niin mielestäni maasta poisto täytyisi panna heti täytäntöön. Mielestäni myös tuo valituskierre näyttää loputtomalta ja silkalta verovarojen tuhlaamiselta. Olen keskuksen kannalla eli paikan, josta ei poistuta ennen kuin henkilöllisyys ja tarinoiden todenperäisyys on vahvistettu. Kannatan myös kansalaisuuden peruuttamista rikostapauksissa ja pikaista maasta poistamista. Olen jopa tullut siihen tulokseen, että tuomion julistamisen jälkeen tulisi tehdä palautus, eikä istuttaa heitä veronmaksajien kustanuksella vankiloissa, joissa on paremmat olosuhteet kuin vanhainkodeissa.

Ensinnäkin toivon, että uhrit eivät salaisi tapahtumia vaan kertoisivat totuuden. Toiseksi vanhemmat ja opettajat saisivat käsitellä, että ulkomaalaiset saalistat niin netissä kuin kohtaamispaikoilla. Itsestä on alkanut tuntua siltä, että tämän homohypetyksen yhteydessä on selksuaalivalistus vajonnut kansakoulun tasolle, jossa opettaja kyllä kävi läpi raskauden ja synnytyksen, mutta ehkäisy piti itse lukea kirjasta ja kahden ensiksi mainitun asian läpikäytyään opettaja siirtyikin sitten sujuvasti liikennevalistukseen.

Itsestä tunttuu siltä, että nyt paljastuneet ovat vain jäävuoren huippu. Paljonko on tapahtunut muualla ja kuinka paljon?

Makroskooppisia havaintoja VII

Juhlapyhät on sitten lusittu ja riisuttu kuusi odottaa pihalle vientiä, joten on aika palata tälle foorumille.

Nyt alkaa erilaiset vaalitentit, joita on ihan ähkyksi asti. On harvinaista, että olen toimittajan kanssa samaa mieltä, mutta maanantain aviisissa oli tällainen kirjoitus. Ensinnäkin siinä oli Sari Essayahilta loistava veto, joka totesi, että keväällä kukaan ei jaksa enää kuunnella puheenjohtajia ja he eivät jaksa enää kuunnella toisiaan. Toimittajan mielestä tämä on osittain totta, mutta mielestäni se on täysi totuus.

Ensinnäkin siksi, että vaalin teemat ovat jo perin juurin loppuun kaluttuja. En edes usko, että yksikään puolue tai sen puheenjohtaja toisi uusia aiheita. Toisekseen siksi, että aiheista puhutaan ympäri pyöreästi ja konkreettiset esimerkit puuttuvat. Oulun tapahtumat kirvoittivat väittelyn maahanmuuttopolitiikasta, mutta yhtään konkreettista esimerkkiä ei ole tullut. Kolmanneksi on tietämykseni siitä, että poliitikkojen lupaukset on tehty rikottavaksi. On pitkästyttävää kuunneltavaa lupaukset, jotka rikotaan heti, kun Arkadian mäen ovet ovat avautuneet. Erityisen ansioitunut tässä hommassa on niin Sipilä kuin Soinikin.

Vaaleihin on aikaa nelisen kuukautta, joten saamme seurata vielä montaa pitkästyttävää tenttiä, joissa nyt on käyty vasta hieman linjaavia puheita, mutta kevään edetessä äänet voimistuvat ja puheenjohtajat huutelevat toistensa puheiden päälle. Puheenjohtajat provosoivat toisiaan ja osa siihen myös tarttuu.

                                                                      °°°

Oulussa ollaan nyt kovin huolestuneita, kun maahanmuuttajat eivät enää uskalla hengailla paikallisella ostarilla saalistamassa. Jopa monikulttuurisuuskoordinaattori Priyanka Sood (mikähän tämänkin ammattikunnan rooli oikein on ja minulle se on hyvin hämärä käsite) tuo ilmi, että maahanmuuttajat ovat peloissaan ja heitä kohtaan on esiintynyt rasismia ja vihapuhetta. Tosin kukaan ei ole saanut lättyyn, joten huutelu lienee pienempi synti kuin raiskaus, ainakin tavallisen kansan mielestä.

                                                                      °°°

Lastensuojelu on hyvin retuperällä maassamme. Apulaisoikeusmies on joulun alla antanut repullisen korjattavaa, sillä sijoitetut lapset voivat huonosti. Sosiaalityöntekijät eivät monessakaan kunnassa ole tietoisia lasten asemasta ja usein heillä on liikaa asiakkaita, jotta jokaiseen ehtisi perehtyä kunnolla. Vanhustenhoidossa on määrite hoitahien määrästä vanhusta kohden, mutta tämä puuttuu sosiaalipuolelta. Johtuneeko siitä, että ensin mainittu ryhmä omaa äänioikeuden. Mielestäni kattojärjestön suositus 25 asiakkaasta per työnteikijä on järkevää. Eihän hommasta tule mitään, jos työntekijällä on toistasataa asiakasta. Tällaisen hoitamiseen ei vuorokausi riitä vaikka ottaisi käyttöön sen ruokatunninkin.

                                                                     °°°

Päivän piristys oli tämän päiväinen aurakuski, joka tunsi auransa namiskukkelit läpeensä ja osasi portillani kääntää auran lavan. Tämä oli niin harvinainen kokemus, että olin jo valmistautunut käsimerkin käyttöön. Tänään siis iso kiitos ja syvä kumarrus kuskille.