Eutanasia

Olinpa nettilehteä lukiessani pudota tuoliltani. Artikkelissa kristillisdemokraattien kansanedustaja Räsänen kommentoi jyrkin sanoin Vihreän puolueen esittämää mahdollisuutta eutanasiaan. Eutanasia tulee latinasta ja sen kantasana on eu-thanatos eli hyvä kuolema. Suomeksi, kuten muissakin kielissä,  se on nimetty armokuolemaksi tai -murhaksi. Miksi tuollainen sana on otettu käyttöön?

Hämmästelin myös sitä, että kansanedustaja Räsänen, joka on koulutukseltaan lääkäri, sanoo noin. No, tiedämme toki Hippokraten valan (sen voit lukea tästä http://www.laakariliitto.fi/etiikka/hippokrates.html), jonka lääkärit vannovat ja siinä he vannovat mm. elämän puolustamiseksi. Kansanedustaja Räsänen on kirjattujen tietojen mukaan myös toiminut sisätautilääkärinä ja he työssään kohtaavat monia sairauksia, joita ei voi parantaa. Kopio artikkelista: "Moderni lääketiede ei selitä eutanasian tarvetta, Räsänen toteaa.". En ole kansanedustaja Räsäsen kanssa lainkaan samaa mieltä modernista lääketieteestä. Yliopistollisen sairaalan esiapuun hiljattain joutunut vanha hoitaja totesi, että "Meno oli kuin 50-luvulla". Eli se modernista.

"Eutanasiapyynnöt eivät sikiä niistä tilanteista, joissa elämää pitkitettäisiin lääketieteellisin keinoin. Moderni lääketiede ei selitä eutanasian tarvetta. Jo nyt on mahdollista luopua aktiivisista hoidoista, mikäli ne eivät enää hyödytä potilasta tai potilas niistä kieltäytyy." Tämä on suora lainaus kansaedustaja Räsäsen blogista. Tässä kertomus elävästä elämästä ja tätä kansanedustaja Räsänen ei huomioi. Vanhus 99 v. sairastui ja joutui lasareettiin. Silloin ei tunnettu hoitotahtoa ja täten lähisukulaiset, jotka olivat lapsenlapsia, vaativat monimutkaisia tutkimuksia ja hoitoja, kertoen vanhuksen haluavan viettää satavuotisjuhlansa. Minä olin silloin ihan, ihan vihreä hoitaja ja vanhus kysyi, että mitä pahaa minä olen elämässäni tehnyt, että Jumalakin on minut tänne hyljännyt. Kansanedustaja Räsänen myös todennäköisesti tietää, kuinka paljon tulee valituksia aktiivisen hoidon laiminlyönnistä omaisilta.

Itse kiistän myös hänen kirjoituksensa tuossa edellisessä kappaleessa. "On mahdollista luopua aktiivisesta hoidosta, mikäli ne eivät enää hyödytä potilasta". Jos lääkäri joutuu päättämään, niin lääkäri yrittää mahdollisimman pitkään, etenkin vanhuspotilaiden kohdalla. Tämä siksi, että edellisessä kappaleessa kuvattu tapahtuu samoin eli omainen sanelee hoidon, koska kirjallista hoitotahtoa ei ole. Tiedän myös tämän, että osa omaisista kiistää hoitotahdon. On helppo väittää, että ihminen on ollut sekava tai muuten toistaitoinen ja siksi tällaisen laatinut. Lisäksi lääkäreille ja hoitajille on vaikea paikka, kun omainen käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Läheisestä luopuminen on vaikeaa.

Tässä sinulle kansanedustaja Räsänen on viestini, hyväksytkö lääkärinä kumman mielipiteen. Omaan SOS-passin ja sen ensilehdelle on kirjattu ER/DNR, joka tarkoittaa Ei Resuskitoida/ do not resuscitate. En ole elämässäni nähnyt ketään, joka olisi elvytyksen jälkeen palannut täysille lampuille. En halua loppu elämääni viettää järjettömänä, enemmän tai vähemmän. Puolisoni tietää tämän, mutta on ilmoittanut taistelevansa loppuun asti, kumotakseen toiveeni, jos pienikin mahdollisuus on minun selviytyä. Hyväksytkö kumman mielipiteen, minun ilmoittajan vai puolisoni?

Onko ihminen niin ylivertainen, että hänen kuolemansa on katastrofi? Olemmeko niin irtautuneet elämästämme, ettemme ymmärrä, että jokainen elämä päättyy joskus? Mummoni sanoin, nämä kaksi sanontaa (sanon sen nyt kirjakielellä en murteella) :" Joka ei ole päässyt syntymästä, ei pääse kuolemastakaan ja Sijan tiedän missä synnyin, paikan missä elämäni elin, mutta en sitä sijaa jossa kuolema minut kaataa.".

Kritisoin myös vihreitä. He ehkä ovat tajunneet tuon käytännön ongelman lääketieteessä, mutta kukaan ei ole sille tehnyt mitään, joten käytännössä on vain tämä keskustelu: " Saako avustettuna kuolla vai ei?".  Vai ajattelevatko vihreät aatteensa mukaan, jossa käsitykset ovat ajoittain verrattain erinomaisia. Siispä eläinsuojelulain mukaan,  jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan (tässä tapauksessa siis eläin Homo sapiens) .

Mikä on tuo moderni lääketiede? Koko tietoisen ikäni olen kuullut, että ihminen on saanut diagnoosiksi "Vikaa korvien välissä" tai kuten muinainen lääkäri totesi jokaiseen vaivaa, oli sitten raskaana tai pää kainalossa, että "Sitä on liikkeellä". Tiedän monta, joita moderni lääketiede on hoitanut tuolla periaatteella ja tuottanut ihmiselle tarpeetonta kipua, tuskaa ja kärsimystä. Kunnes sitten joku valistunut on todennut, että vika saattaakin olla muualla kuin korvien välissä, ei siihen enää hoitoa ole. Tästä eivät median edustajat juuri kirjoita, sillä on myyntiä edustavaa kirjoittaa pelastustarinoita. Näistä tyypillisin ja toistuvin on äitienpäivän alla kirjoitettu keskostarina.

Käytännön arkkitehti

Olen jo muutamassa kirjoituksessani pohtinut kulkemista asuntoihin. Päivän lehdissä on ollut useita mallinoksia rakennussuunnitelmista ja ne kaikki muistuttavat nykyisin sardiinirasiaa. Kävinpä tuossa uudella asuinalueella. Retki oli sinänsä hauska, sillä olin työautoon juuri vaihtanut kesärenkaat ja auton messukenttä ilmoitti, ettei yhteyttä renkaisiin ole. Lisäksi karttaohjelmat ilmoittivat minun kulkevan kartoittamalla alueella. Hienoa, minä en ollut kartalla ja autossa ei ollut renkaita. No, palataan tuolle uudelle asuinalueelle, joka oli hyvin tiiviisti rakennettu. Kysyin tontin kokoa ja leukani loksahti auki heti. Vajaa 450 neliötä oli tontin koko. Eipä siinä ollut puutarhaa tai omaa aluetta, naapuri oli heti seinän takana. Omalle tilalleni olisi siis sopinut noin 3,5 tuollaista pytinkiä. Miksi tuollaisista puhutaan omakotialueina? Eikö olisi parempi puhua harvennetusta rivitaloalueesta?

Muutama päivä tuon keikan jälkeen jouduin rikkomaan rajusti liikennesääntöjä. Rakennus oli melko uusi ja pääovet ovikelloineen olivat pääväylän puolella sekä kohde oli tuetun asumisen talo. Kohteeseen ajaakseni oli ainoa mahdollisuus ajaa 350 metriä jalkakäytävää, jolle siirryin suojatien ylitse. Peruuttaminen kohteesta oli mahdotonta, sillä jalkakäytävä oli täynnä kulkijoita, joten jouduin ajamaan noin 400 metriä pitkin jalkakäytävää, päästäkseni kohteesta pois ja sain osakseni mulkaisuja  ja erinäisiä käsimerkkejä. Pääväylältä ei voinut ovelle ajaa sillä kadun reunakivetys oli erittäin korkea ja siinä oli viherkaista, joka oli perin vettynyt. Ymmärrätte varmaan ärtymykseni, koska tuetussa asuintalossa asuu hyvin vajaakuntoisia ihmisiä, usein kulkemista helpottavine apuvälinein ja heidät on saatava mahdollisimman lähelle ovea.

Noita mallinnuksia katsoessaan tulee mieleen, että mistä löytyisi käytännön arkkitehti, joka suunnitelmia tehdessään huomioisi myös kulkemisen kohteeseen, muuten kuin jalkaisin. Suunnitelmissa on kävelykatuja sinne sun tänne, myös vanhoilla alueilla. Huomioiko kukaan, että sinne ei kävellen kaikkea viedä? Taasen sompaillaan jalankulkijoiden keskellä ja jos jotain sattuu niin olet syyllinen. Sitten on vielä joku talon asukas, joka ei halua alueen läpi kuljettavaksi, kuin jalkaisin, joten siellä on betoniporsaita tai muita tukkeita.

Pankaapa mietintään. Onko taloonne tosiaan kulku estetty tai sinne kulkeminen laitonta? Mitä tuumaisitte, jos kertoisin, että osoitteenne ko. talossa on sellainen, ettemme voi lakia rikkomatta tuoda tätä lähetystänne ovelle vaan toimitamme sen noin kilometrin päähän, joka on ainoa laillisesti kuljettava tie ja josta voitte sen noutaa tilaamanne tuotteen ilmoittamaamme kellonaikaan.

Pullonkerääjät ja pullopalautus

Otsikon aihe tuli vapun jälkeen lehden artikkelista mieleeni, jossa puhdistusväki manasi tyhjiä kuohuviinipulloja ja eilisen kauppareissun jälkeen, kun oli äitienpäivän aatto ja kaupoissa oli paljon väkeä. Aiheessa on hieman hyvää ja verrattain paljon huonoa vastakkain, sillä...

Pullojen ja tölkkien kerääjät tekevät siinä mielessä hienoa työtä, että puistoissa ja kadun varsilla on vähemmän roinaa. Etenkin nuo lasipullot särkyessään aiheuttaa ison vaivan moneen tassuun tai kesäisin jalkaan. Pantillisesta pullosta tai tölkistä saa pienen hyvityksen, kun sen automaattiin syytää. Tässä olikin sitten tuo hieman hyvää osasto.

Sitten siihen huonoon osastoon, sillä...

Kerääjät ovat perin ronkeleita. Heille eivät kelpaa nuo painavat viini, kuohuviini, ym. lasipullot. Pienet olutpullot he vievät mukanaan. Tosin nämä isot lasipullot painavat paljon ja pantti on vaivainen 10 senttiä (en todellakaan sitten tarkoita mittayksikköjä vaan tuota samannimistä rahayksikköä). He tutkivat myös tarkkaan, onko pullo tai tölkki pantillinen. Jos se ei ole pantillinen tai pantti väärässä valuutassa, se heitetään takaisin maahan. Useimmiten ajoradalle, jossa siitä renkaiden alla tulee asvaltti pitsaa. Ikävä kyllä, kumitassu saattaa saada kipeää. Olen nähnyt vain yhden kerääjän, joka havaitessaan pantittomuuden, on vienyt pullon tai tölkin roskiin.

Eilen oli äitienpäivän aatto ja väkeä kaupoissa runsaasti. Toki tämä toistuu joka viikonloppu. Kauppaan tuli, kuten eilen, kerääjä. Hänellä oli ostoskärry täynnä säkkejä ja pusseja, pulloja ja tölkkejä täynnä. Itselläni oli palautettavana yksi vissy- ja yksi limonadipullo. Edessäni oli muutama muu, joilla pussin sisältö oli yhtä vähäinen. Tämä kerääjä täytti ensin yhden automaatin säiliön, joka lopetti toiminnan ja siirtyi heti toiselle, sen vapauduttua edellisen palauttajan jäljiltä. Siitä vaan, kärryt eteen ja röyhkeästi etuillen muita. Taas oli toisen koneen säiliö täynnä. Henkilökunta oli siinä vaiheessa tyhjentänyt ensimmäisen automaatin säiliön, joten pääsin nuo pari pulloa palauttamaan. Kuinkas ollakaan, kerääjä tuuppasi kärryt taas ensimmäisen automaatin luokse, muiden ohitse. Kaupassa kuulin vihaisia sanoja, että miksi tuommoinen määrä pitää palauttaa tällaiseen aikaan.

Verolainsäädännön mukaan pullojen kerääminen on veronalaista tuloa, joten he syyllistyvät myös verovilppiin, harmaaseen talouteen, jota varsinkin Kreikka taitaa hyvin harrastaa.

Täten herää muutama kysymys:

Miksi automaatit eivät tunnista ja vaihda panttikoodia? Eikö jätettä vähentäisi, jos automaatti osaisi muuntaa valuutan tai hyvittäisi palautetusta pantittomasta vaikka viisi senttiä?

Tökki 15 senttiä, pieni lasipullo kymmenen, iso muovipullo neljäkymmentä. Miksi isoille lasipulloille ei ole samaa panttia?

Voisivatko kerääjät katsoa palautusten ajankohtaa vai pitäisikö heille perustaa ihan omat palautuspisteet?

Eikö verotarkastajan pitäisi perustaa toimipiste pullopalautusten yhteyteen?

Miksi ihminen kykenee viemään täyden putelin mukanaan, joka painaa sisältöineen enemmän, mutta heittää tyhjän pois?

Mietintään...