Aiheittain

torstai 22. maaliskuuta 2012

Bonuksia, sopimuksia ja säästöjä


Nyt on ollut esillä runsain mitoin herrojen saamat bonukset, optiot, asunnot ja salaperäiset sopimukset omien etujen ajamiseksi.

Finnair pomon "työsuhdeasunto" on  melkoinen palatsi ja hintava. Se sijaitsee vanhassa loistokkaassa talossa Helsingin herraskaisella alueella. Yhtiövastikkeenkin taitaa maksaa joku muu. Tavallisella duunarilla olla työsuhdeasunto 1h+k, verrattain syrjässä ja verottaja pitää huolta, että asuntoetu veroilmoituksessa näkyy. Sopassa mukana vakuutusyhtiö Ilmarinen, joka on tunnettu eläkevakuutusyhtiönä. Näitä tempauksia on tullut sen verran tasaisesti esille, joten voimme me työtä tekevät ja eläkemaksujamme maksavat sanoa soro noo tuleville eläkkeillemme. Näiden lehmänkauppojen vuoksi on syytä olettaa tuo ammoin tehty muutos on bonusrahoja herrolle eli työelämän eläkekertymä alkaa vasta 23:sta ikävuodesta. Minä ja monet ikäiseni aloittivat työnteon jo 16-vuotiaana ja me maksoimme tuolloin eläkemaksut palkoistamme. Nyt niitä ei lasketa ja minun ja monen muun 7 vuoden maksamat rahat ovat kadonneet jonkun taskuihin, mutta me emme niistä hyödy.

Optiot ovat johdon palkitsemisjärjestelmä muun ansiopalkan ja mahdollisten hallituspaikkatulojen, bonusten, osakekannustimien ja yrityksen maksamien ennakko-eläke-etujen lisäksi. Nyt on otsikoissa vilahtanut myös, että pomoille maksetaan euroja x, jotta talossa pysyisivät. Mikä piru näistä pomoista tekee niin ihmeellisiä olentoja, jotta heille syydetään rahaa erilaisin perustein ja samalla potkitaan ulos satoja ja tuhansia työn suorittajia. Jos firmassa ei ole tekijöitä, niin mistä se raha sinne jaettavaksi tulee? Eläkeikää ollaan nostamassa, mutta kuka maksaisi minulle bonuksena muutaman keinonivelen, jotta töissäni olisin vielä seuraavat parisenkymmentä vuotta. Johdolle jaetaan erilaisia palkkioita "suoritetuista töistä". Tavallisen duunarin erikoistaitoja ei korvata, vaan sitä osaamista/tietoa/taitoa pomot käyttävät kautta linjan häikäilemättömästi hyväkseen ja keräävät itselleen bonukset.

Salaisia sopimuksia, keskusteluja sun muita. Puolustusministeri kärähti omien puolen asian edistämisestä. Näitä herrat ovat aina tehneet, mutta minun tulee sääli. Stackars Ekenäs. Päättäjät ovat teitä sortaneet ja täten julkisuuden valokeilan julmaan valoon joutuneet. Ensin presidentti Halonen lupasi säilyttää Ekenäs BB:n. Kuitenkin toiminta alas ajettiin. Nyt puolustusministeri, joka on ruotsinkielinen halusi varuskunnan säilyvän. Draksvik on viidenneksi suurin työnantaja seudulla ja junayhteys Karjaa-Hanko (Karis-Hangö) kulki minuutilleen ajassa, kun poikien piti lomilta palaaman. Saavat tällä vauhdilla Suomen ruotsinkieliset kunnat ottaa käyttöönsä oman muunnelmansa Karjalaisten laulusta, kohdasta: "Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee".

Jotta herroilla menee hyvin, niin säästöjä tarvitaan. Ne otetaan duunareilta. Polttoaine maksaa jo maltaita, ruuan hinta pilvissä, jne. Ja lisää ahdinkoa halutaan korottamalla veroja sun muita maksuja. Tämä korotusten paine järkyttää minua syvästi ja kun se valitettavasti näkyy kukkarossa isona lovena. Otin jo aiemmin esille lääkkeiden hinnankorotuksen ja sen vaikutukset. Otanpa uuden esimerkin. Harvemmin tarvitsemani lääke maksoi 2010 3,42 € ja 2011 10,26 € eli hinta on kolminkertainen, kuitenkin palkan määrä on noussut vain noin 0,5 % verran. Tähän kun lisätään kaikkien maksujen korotukset ja verovähennyksien leikkaukset, on tappioni huomattavat. Kun tilanne on tämä, niin mietin vahvasti, että miten yhdelle herralle voidaan jakaa vuodessa liki miljoona euroa jonain optiona, bonuksina, eläke-etuuksina, jne. Kuka maksaisi minulle bonuksena osaamisestani, tieto taidosta edes satasen? Voin suoraan sanoa, että ei kukaan.

Suomi on muka vähiten korruptoinut maa, mutta Suomi on Sovjet Finland eli ei poikkea Venäjästä yhtään. Korruptio meillä on vain hyvä veli akseli ja jos hyvän veljen toimia duunari ei ymmärrä on duunari ymmärtämätön ja tietämätön, joka ei voi näin laaja-alaista asiaa käsittää ja sen seurauksia ymmärtää. Koko hyvinvointiyhteiskuntamme palvelurakenne katosi jonnekin 1990-luvun alun syövereihin. Lapsuudessani sanottiin, että Suomen tasavallan presidentti on Urho Kaleva Kekkonen ja hänet valitaan joka kuudes vuosi. Presidentti Kekkonen teki toki touhuja, mutta hän teki myös paljon duunarin eteen. 1970-luvulla tuli öljykatastrofi, lama ja sun muuta. Valtion erikoistoimia tehtiin työttömyyden ehkäisemiseksi. Presidentti Kekkosen aikaan Suomen valtio oli lähes velaton. Nyt Kreikalle on myönnetty miljardeja ja ne pitää duunarin selkänahasta otettaman, jotta herrat saavat etuutensa pitämän.

Koska minä saan optioni, bonukseni, kannusrahani?

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Posti kulkee tai sitten ei


Tästä aiheesta on ollut yleisönosastokirjoituksia paljon, mutta päätinpä sanoa sanaseni noiden kahden viimeisen kirjoituksen jälkeen, jotka lehden yleisönosastolta löytyivät liki peräkkäisinä päivinä. Sekä  omakohtaisen kokemukseni jälkeen.

Ennen meillä oli posti, joka tuli luukusta sisälle. Konttoreita oli useita ja monessa myös pankkitoimintaa. Postilaitos Suomessa on vanha eli perustettu 1600-luvulla. Aika muuttui ja pankki- ja postitoiminta irtautuivat toisistaan. Myöhemmin vaadittiin lähelle ajotietä oleva postiloota, ettei Kustin tarvitse kiivetä mäkeä postiluukulle, kun pihatienhoito voi aiheuttaa vaaraa Kustille. 1999 Suomen postista tuli Itella Oyj. 2000-luvun alussa ei Kusti halunnut enää polkea portilta toiselle, vaan piti saada postilaatikot ryhmitettyä tienvierustoille, johon autolla (oikean puoleinen ohjaus) pääsee helposti postin tiputtamaan. Näistä tuli rumia kokonaisuuksia, sillä usein kukin toi vanhan postilootansa tienvieren rivistöön. Oli metallista ja muovista, väriskaala kuin Wintterin värikartta, enemmän tai vähemmän auringon polttamana. Meilläkin on tuo rivistö ja naapuruston yöasut ovat jo tulleet tutuiksi, kun aamun aviisia hakevat.

Viittaan nyt ensimmäiseen kappaleeseen eli posti ei tullut perille. Itella Oyj:tä kiitteli kansalainen joka sai joulukortin helmikuussa. On toki harmittavaa, että hyvää joulua toivotetaan myöhässä tai etukäteen, mutta toinen kirjoitus oli ikävämpi ja saman kohtalon olen itse saanut. Tässä toisessa tapauksessa vastaanottaja sai kirjeen perintätoimistolta. Alkuperäisiä laskuja ei koskaan tullut. Saman sain juuri kokea itse ja  joudun maksamaan perintätoimistolle ylimääräistä maksua perintälain mukaisesti (kyseessä ei ollut toistuva maksu). Perintätoimiston kirje oli ikävä eli palveluntuottaja on turhaan yrittänyt periä teiltä maksua, emme halua teidän joutuvan vaikeuksiin, joten tähän eräpäivään mennessä teidän tulee suorittaa maksu tai se johtaa perintätoimenpiteisiin tai voitte sopia maksueristä suorituksen suorittamiseksi. Miksi en ostosta saanut alkuperäistä laskua tai huomautusta maksamatta jääneestä laskusta, jonka olisin välittömästi suorittanut? Olen myös kokenut saman, minkä eräs kirjoittaja kertoi eli kutsu vastaanotolle ei tullut ja myöhemmin hänelle soitettiin, että miksi et tullut. Itse sain laskun peruuttamattomasta ja käyttämättömästä vastaanotosta. Vasta ison mekastamisen jälkeen eivät maksua perineet. Moniko on joutunut maksamaan tuollaisen maksun, kun Itella ei kutsua perille toimittanut? Montako mielipahaa on tullut, kun juhlakutsu ei looraan ole tipahtanut? Kuinka paljon on tullut turhia puhelinkuluja kansalaiselle/yritykselle soitellessaan lähetyksen perään?

On myös hyvin vaikea todistaa, ettei lähetys ole tullut perille. Siinä on vain sana sanaa vasten. Pitääkö vastaanottajan avata postilooransa ja pitää diaarikirjaa saapuneista ja scannata kaikki saapuneet lähetykset kahden luotettavan todistajan läsnä ollessa?

Ennen Itella Oyj kertoi olevansa suomalainen yritys. Kumma kyllä, että vetoauto postikärrylle tulee nykyisin maasta muunlaisesta, tyypillisemmin se oli litulatu. Nyt yritys pyrkii olemaan eurooppalainen kärkiyritys ja ajaa myös Venäjälle ja suomalainen vetoauto yhä harvinaisempi. Suomikin on Euroopan maa ja haluamme postimme ajallaan sekä oikeaan osoitteeseen. Onko Itella Oyj sama kuin CCCP tai USSR vai POL.

Moni on todennut minulle, että Matkahuollon palvelut ovat parempia kuin postin. Sanon samaa.  Muutama päivä sitten poikkesin postissa ja edellä asioinut ihmetteli pakettinsa kyljessä suurta reikää. Samoin kävi muutama vuosi sitten itselleni eli lähetin vastaanottajalle postipaketin. Käärin sisällön hyvin huolellisesti ja varustin usealla tarralla, että kyseessä on särkyvää tavaraa. Paketti tuli perille, mutta kyljessä ammotti suuri aukko. Lähetyksen sisällöstä osa oli sirpaleina. No, korvasi Itella nuo särkymiset pitkällisen prosessin jälkeen, mielipahaa ei kylläkään (sen paremmin lähettäjän, kuin lahjan saajan). Tuolloin postin hoitaja sanoi, että kaikki paketit, merkinnästä huolimatta, kaadetaan kärryistä samaan kasaan ja heitellään hihnalle. Tämä toteutui eräässä postikeskuksessa, jossa katsoin kauhulla pakkaamista. Lastaaja haki turkilla kuormaa ja runttasi ne vaunuun, nopeus oli valttia ja kyydistä pudonneet jäivät lojumaan lattialle, trukin ajaessa ylitse useaan kertaan (itsekin olen saanut kirjeitä, jossa on renkaan tai jalanjäljet). Lavalla olivat litteät laatikot, jonka yläkulmassa (siinä kapeassa reunassa) oli ilmoitus, että särkyvää ja tämä puoli ylöspäin pinottiin päällekkäin levein reuna alaspäin. Tuskin sai asiakas lähetyksensä ehjänä perille.

Kuka perustaisi oikean postin, joka tulee perille?

torstai 8. maaliskuuta 2012

Kiusanhenki työpaikoilla


Nyt on otsikoissa ollut Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton eli AKT:n tapaus, jossa viestintäpäällikkö Ahde irtisanottiin ja irtisanomisen etulinjassa on ollut liiton puheenjohtaja Räty. En tiedä tapauksen syviä juuria, mutta median mukaan kyseessä on Ahteen esille tuoma työpaikkakiusaaminen. En pohdi AKT:n tapausta sen syvällisemmin, vaan puutun yleisesti työpaikkakiusaamiseen.

Työpaikkakiusaamista on Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan: "Työpaikkakiusaaminen on jatkuvaa, toistuvaa kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista tai mitätöintiä. Se etenee prosessina, jonka seurauksena kiusaamisen kohteena oleva ajautuu puolustuskyvyttömään asemaan. Epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen kohteeksi joutuminen heikentää hyvinvointia ja jaksamista.". Tosin Työterveyslaitoksen tekstejä voi lukea kuin piru raamattua, jolloin kaikki on kiusaamista tai ei ole, mutta tuskin yhtään dokumenttia voidaan laatia, ettei se synnyttäisi erilaisia tulkintoja.

Usein kiusanhenki on työtoveri, joka kollegansa hampaisiinsa ottaa. Valitettavan usein se on myös lähi- tai ylempi esimies. Millaista on kiusaaminen? Tähänkin on Työterveyslaitos tehnyt määritelmänsä, mutta niitä lukiessa tuntuu siltä, että todellisuus on kaukana jossain. Työterveyslaki määrittelee seuraavasti: " 28§ Häirintä ; Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa, hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimenpiteisiin epäkohdan poistamiseksi." ja " 18§, Työntekijän yleiset velvollisuudet 3 mom. ; Työntekijän on työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa.".

Aloitetaan tuosta § 28, miten se toteutetaan jos kiusanhenkenä/inä toimivat esimiehet? Kuka puuttuu esimiehen/sten toimintaan? Otanpa pari esimerkkiä menneisyydestä. En tiedä miksi, mutta aina kun eräs työntekijä esitti työvuoro- ja lomatoivomuksia (esimiesten vahvistettavat), ne eivät toteutuneet niitä juuri koskaan. Harrastuksesta (oli torstai iltaisin) oli hänen luovuttava, sillä jostain kumman syystä hänellä oli torstaisin aina iltavuoro. Loma-aika oli myös eri aikaan kuin puolisolla. Vanha esimies tiesi työntekijän pitkäaikaissairaudesta ja, että se aiheuttaa ajoittain sairausloman tarpeen. Esimies sittemmin vaihtui ja kolmannen sairausloman (näiden välissä n. puoli vuotta) jälkeen sanoi työntekijälle: "Sinulle on hyvin vaikea suunnitella työvuoroja toistuvien sairauslomien vuoksi.". On turha puhua työterveyshuollon avusta, sillä he ummistavat silmänsä, syystä, että, joko sopimus katkeaa (yksityinen) tai vaaran ja uhan tunne (julkinen/sama talo). Molempien vaihtoehdoksi jäi etsiä töitä muualta tilanteen jatkuttua muutaman vuoden. Kukaan ei apuun tullut, työkaverit olivat yhtä mieltä, että kohtelu on väärää, mutta vaikenivat, etteivät joutuneet esimiehen hampaisiin.

Työntekijöillä on myös velvollisuutensa välttää kiusaamista. Valitettavasti työpaikoilla syntyy kuppikuntia, joista joku on vahvempi ja sortaa heikompaa. Välisarja ei puutu, ettei vihoja niskaansa saisi. Esimiehet eivät usko, että kuppikuntia on, joka merkitsisi huonoa johtamista. Tyypillisintä on syrjäyttää työntekijä joukosta. Hänelle ei puhuta, jos hän tulee tauolle, niin muut poistuvat, jne. Toisessa ääripäässä on pahat puheet: "On se nyt olevinaan, kun pomon kiitoksen sai.". Sanallisesti luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.

On asioita, jotka toisessa henkilössä miellyttävät tai ärsyttävät sinua. Kaikkia et voi miellyttää. Mutta lausut myös tahallisia ja tahattomia lausumia toisesta. Ja tahattomat lausumat saattavat loukata kohdettaan syvästi, vaikka se ei tarkoituksesi ollut. Työterveyslaitos kehottaa keskustelemaan, mutta loukattuja tunteita ei hevillä korjatuksi saada. Ikävän asian tapahduttua on ihmisen muisti kuin norsun muisti ja mikään ei unohdu. Onko sinussa MIESTÄ/NAISTA pyytämään;" Anteeksi".

Ammattiliitojen ja - yhdistysten tarkoitus on ollut ajaa työntekijöiden asiaa työntekijöiden olojen korjaamiseksi (tästä oli jo puhetta aiemmin = arkisto, lokakuu 2011, AY-liikkeen miekka tiukasti kivessä.). Miten työntekijöiden aseman käy, jos liiton väki tappelee kuin menneissä sodissa aikoinaan.?