Aiheittain

Näytetään tekstit, joissa on tunniste työpaikkakiusaaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työpaikkakiusaaminen. Näytä kaikki tekstit

torstai 29. tammikuuta 2026

SDP:n sekoilua

Nyt on ollut mediassa paljon puhetta demarien käytöksestä. On uhkailtu, huudettu, puhuttu sopimattomia ja käytetty hyväksi. Puolue on kieltänyt kaiken ja esittänyt tekevänsä ulkopuolisen selvityksen tilanteesta. Nyt viimeisin kohu nousi Tytti Tuppuraisesta, joka on vähätellyt, painostanut ja huutanut. Nyt Tytti sitten uhkaa mediaa oikeustoimilla, kun kunniaa on loukattu. Tosin monelle Tytti on jäänyt mieleen Uniper kohusta, jossa Suomi sai takkiinsa oikein kunnolla.

Puolueen puheenjohtaja Antti Lindtman taas puolustelee Tyttiä, joka on vetänyt ryhmää jämäkästi ja määrätietoisesti. Tulee mieleen päärsmänttäri, joka on aina oikeassa ja sanoo miten menetellään. Ei savua, ilman tulta, sanoo vanhakansa, joten demareissa on jotain hämärää menossa.

Eipä puolueen paikallispoliitkotkaan järkevästi toimi. Tampereen demarilainen pormestari Ilmari Nurminen halusi lähettää 50 000 euroa Gasan lapsille.Muistaakseni se oli italialainen tutkimus, jossa todettiin, että suurin osa avustuksista meni Hamasille tai sitä tukeville ihmisille. Lisäksi häiskä käädyt kaulassa julisti budjetin, jonka säästöt teki kipeää. Kuitenkin oli varaa kaupungilla kuvata pormestaria melkein neljällä tuhannella eurolla. Turussa koko pormestarin ja apulaispormestarien viralliset kuvat oli alle viisisataa. Kyllä demari löytää rahaa aina omiin tarkoituksiinsa.

Mediassa on esiintynyt arvioita kohusta, että syynä taitaisi olla valtapoliittinen taistelu. Antti on ollut lievästi sanottuna näkymätön. Tytti on taas aina äänitorvena puolueen asioissa. Saas nähdä, mitä valintoja tehdään istuntokauden alussa ja lopulta puoluekokouksessa, kun on takana tällainen työpaikkakiusaamiskausti takana.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Kiusaajan vai kiusatun siirto

Perussuomalaisten edustaja Tiina Elovaara on tehnyt aloitteen siitä, että kiusaaja pakotettaisiin koulun vaihtoon. Nythän tilanne on toisin päin eli kiusattu vaihtaa kouluaan. Kumpi on parempi?

Kiusausta on montaa lajia, mutta ne kaikki haavoittavat monin tavoin. On myös tavallista, että kiusauksen kohdetta vainotaan koulussa, kotimatkalla, harrasteissa ja kotiin tultuakaan se ei lopu ja siitä pitää someviestit huolen. Kun kiusattu siirtyy toiseen kouluun, niin kuvitellaan runneltu ihminen aloittaa puhtaalta pöydältä. Tämä ei nykyisen somemaailman vuoksi enää ole itsestään selvää. Lisäksi siirretyn oppilaan oma kaveripiiri häviää ja uudessa paikassa ei välttämättä ole helppoa tutustua uusiin oppilaisiin.

Tosin en tiedä, onko maailma muuttunut niin paljon, että perusläpän heitto on kiusaamista. Minulle heitettiin kommentti: "Kato ruosteletti". Tämä johtui siitä, että hiukseni tietyssä valossa näytti aivan kuparin punaisena. En pitänyt sitä pahana, sillä pidin itse siitä ja monesti olin saanut kehuja hienosta väristä. No, nyt ne punaiset suortuvat ovat jo vitivalkoisia. 

Lainataan Elovaaran pelkoja: "Kouluampujat ovat monesti pahasti koulukiusattuja. Pahin pelkoni on, että Suomessa ennemmin tai myöhemmin tapahtuu jälleen kouluampuminen, jonka taustalla on koulukiusaaminen". Nyönnetään, tempausten tekijät ovat kiusattuja, mutta epäilen, että kiusaajasta voi tulla uusi tekijäryhmä, joka kantaa kaunaa entistä kouluaan kohtaan, joka erotti kiusaajan omasta ystäväpiiristä ja romutti kiusaajan itsetuntoa koulun myöntäessä kiusaajan "rikollisluonteisen" käyttäytymisen.

Kiusaaminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön ja tätä moni nuori ei tule huomioineeksi. Alaikäinen ei toki saa putkaa, linnaa tai vankeutta, mutta korvausvelvollinen hän on. Myös kiusaajan yllyttäjä ja/tai avunantaja ovat vastuussa teoistaa ja syytetermistö tuntee tilan avunannosta rikokseen. Tönimisen tai tuuppaamisen tms. seurauksena kaatuneelle voi syntyä vaikea, pysyvä päänalueen vamma ja vakuutan, että sen hintalappu on melkoinen ja päälle tulevat myös viivästyskorot.

Opettajien ammattijärjestö OAJ taasen suhtautuu perin nuivasti Elovaaran esitykseen ja mutisee: "Kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun on jo nyt mahdollista, mutta keinoa ei ole käytetty, koska se on hallinnollisesti raskas". Tämä vaatisi hieman perustelua eli mikä tekee kiusaajan siirtämisestä raskasta ja kiusatun siirto taas on ilmeisesti läpihuutojuttu. Olisi vaan kiva tietää.

Sitten he esittävät oman esityksen eli suora lainaus: "Peruskoulun rehtorit saisivat oikeuden erottaa oppilaan määräajaksi. Sinä aikana oppilas saisi opetusta toisessa koulussa". Nyt hieman pomppasi. He ovat tyypillinen esimerkki ihmisistä, jotka eivät tunne oman alansa lainsäädäntöä, kuten harva tielläliikkujakaan tietään. Täten suosittelen lämpöisesti tutustumaan Perusopetuslain 36§ ja 36a§. Herää kysymys, että miksi tätä ei ole käytetty?

Koulu ei ole ainoa paikka, missä kiusataan. Työpaikkakiusaamisessa esitetään usein esimiehen vastuuta puuttua asiaan, mutta luvattoman usein kiusaaja on se esimies. Minun entisessä työpaikassa oli uusi päällikkö juuri tällainen. Tyypillinen tilanne oli se, että jos toivoit tiettyä iltaa vapaaksi harrastusten vuoksi, niin tasan varmasti olit iltavuorossa ja puolison kanssa ei yhteisiä lomapäiviä ollut. Työterveyshuolto tiesi, mutta konkreettiset toimet puuttuivat. Taannoin uutisoitiin TAYS:n lastenpsykiatrisen toimipisteen kiusaamisesta ja siellä oli ilmeisesti esimies käynyt fyysisesti alaiseen käsiksi ja jatkaa työssään. Myös työpaikoilla pitää olla lyömätön linja, mutta kunnallisella puolella sen raja taitaa mennä lapiossa, sillä kotikuntani teknisen puolen esimies sai passituksen muualle, kun lopulta löi alaistaan lapiolla.

Minun nuoruudessa pahimmat kollot siirrettiin apukouluun mielisairaanhoitajien valvontaan ja myöhemmin tarkkikselle. Mottaaminen oli sallittua ja siihen ei puututtu, ellei se mennyt täysin överiksi. Nykynuoren oikeudet lienevät toista luokkaa, kun asiaa käsitellään vähän joka tuutissa.

Tuota, mieleeni tuli eräs ajatus. Kiusaaja pitäisi saada psykiatrin pakeille. Kiusaajalla kun on selkeästi vääristynyt käsitys ihmissuhteiden hoitamisesta, niin eikö se ole psykiatrisen terapian edellytys.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Kiusanhenki työpaikoilla


Nyt on otsikoissa ollut Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton eli AKT:n tapaus, jossa viestintäpäällikkö Ahde irtisanottiin ja irtisanomisen etulinjassa on ollut liiton puheenjohtaja Räty. En tiedä tapauksen syviä juuria, mutta median mukaan kyseessä on Ahteen esille tuoma työpaikkakiusaaminen. En pohdi AKT:n tapausta sen syvällisemmin, vaan puutun yleisesti työpaikkakiusaamiseen.

Työpaikkakiusaamista on Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan: "Työpaikkakiusaaminen on jatkuvaa, toistuvaa kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista tai mitätöintiä. Se etenee prosessina, jonka seurauksena kiusaamisen kohteena oleva ajautuu puolustuskyvyttömään asemaan. Epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen kohteeksi joutuminen heikentää hyvinvointia ja jaksamista.". Tosin Työterveyslaitoksen tekstejä voi lukea kuin piru raamattua, jolloin kaikki on kiusaamista tai ei ole, mutta tuskin yhtään dokumenttia voidaan laatia, ettei se synnyttäisi erilaisia tulkintoja.

Usein kiusanhenki on työtoveri, joka kollegansa hampaisiinsa ottaa. Valitettavan usein se on myös lähi- tai ylempi esimies. Millaista on kiusaaminen? Tähänkin on Työterveyslaitos tehnyt määritelmänsä, mutta niitä lukiessa tuntuu siltä, että todellisuus on kaukana jossain. Työterveyslaki määrittelee seuraavasti: " 28§ Häirintä ; Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa, hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimenpiteisiin epäkohdan poistamiseksi." ja " 18§, Työntekijän yleiset velvollisuudet 3 mom. ; Työntekijän on työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa.".

Aloitetaan tuosta § 28, miten se toteutetaan jos kiusanhenkenä/inä toimivat esimiehet? Kuka puuttuu esimiehen/sten toimintaan? Otanpa pari esimerkkiä menneisyydestä. En tiedä miksi, mutta aina kun eräs työntekijä esitti työvuoro- ja lomatoivomuksia (esimiesten vahvistettavat), ne eivät toteutuneet niitä juuri koskaan. Harrastuksesta (oli torstai iltaisin) oli hänen luovuttava, sillä jostain kumman syystä hänellä oli torstaisin aina iltavuoro. Loma-aika oli myös eri aikaan kuin puolisolla. Vanha esimies tiesi työntekijän pitkäaikaissairaudesta ja, että se aiheuttaa ajoittain sairausloman tarpeen. Esimies sittemmin vaihtui ja kolmannen sairausloman (näiden välissä n. puoli vuotta) jälkeen sanoi työntekijälle: "Sinulle on hyvin vaikea suunnitella työvuoroja toistuvien sairauslomien vuoksi.". On turha puhua työterveyshuollon avusta, sillä he ummistavat silmänsä, syystä, että, joko sopimus katkeaa (yksityinen) tai vaaran ja uhan tunne (julkinen/sama talo). Molempien vaihtoehdoksi jäi etsiä töitä muualta tilanteen jatkuttua muutaman vuoden. Kukaan ei apuun tullut, työkaverit olivat yhtä mieltä, että kohtelu on väärää, mutta vaikenivat, etteivät joutuneet esimiehen hampaisiin.

Työntekijöillä on myös velvollisuutensa välttää kiusaamista. Valitettavasti työpaikoilla syntyy kuppikuntia, joista joku on vahvempi ja sortaa heikompaa. Välisarja ei puutu, ettei vihoja niskaansa saisi. Esimiehet eivät usko, että kuppikuntia on, joka merkitsisi huonoa johtamista. Tyypillisintä on syrjäyttää työntekijä joukosta. Hänelle ei puhuta, jos hän tulee tauolle, niin muut poistuvat, jne. Toisessa ääripäässä on pahat puheet: "On se nyt olevinaan, kun pomon kiitoksen sai.". Sanallisesti luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.

On asioita, jotka toisessa henkilössä miellyttävät tai ärsyttävät sinua. Kaikkia et voi miellyttää. Mutta lausut myös tahallisia ja tahattomia lausumia toisesta. Ja tahattomat lausumat saattavat loukata kohdettaan syvästi, vaikka se ei tarkoituksesi ollut. Työterveyslaitos kehottaa keskustelemaan, mutta loukattuja tunteita ei hevillä korjatuksi saada. Ikävän asian tapahduttua on ihmisen muisti kuin norsun muisti ja mikään ei unohdu. Onko sinussa MIESTÄ/NAISTA pyytämään;" Anteeksi".

Ammattiliitojen ja - yhdistysten tarkoitus on ollut ajaa työntekijöiden asiaa työntekijöiden olojen korjaamiseksi (tästä oli jo puhetta aiemmin = arkisto, lokakuu 2011, AY-liikkeen miekka tiukasti kivessä.). Miten työntekijöiden aseman käy, jos liiton väki tappelee kuin menneissä sodissa aikoinaan.?