Nyt on otsikoissa ollut Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton eli AKT:n tapaus, jossa viestintäpäällikkö Ahde irtisanottiin ja irtisanomisen etulinjassa on ollut liiton puheenjohtaja Räty. En tiedä tapauksen syviä juuria, mutta median mukaan kyseessä on Ahteen esille tuoma työpaikkakiusaaminen. En pohdi AKT:n tapausta sen syvällisemmin, vaan puutun yleisesti työpaikkakiusaamiseen.
Työpaikkakiusaamista on Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan: "
28§ Häirintä ; Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa, hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimenpiteisiin epäkohdan poistamiseksi." ja " 18§, Työntekijän yleiset velvollisuudet 3 mom. ; Työntekijän on työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa.".
Aloitetaan tuosta § 28, miten se toteutetaan jos kiusanhenkenä/inä toimivat esimiehet? Kuka puuttuu esimiehen/sten toimintaan? Otanpa pari esimerkkiä menneisyydestä. En tiedä miksi, mutta aina kun eräs työntekijä esitti työvuoro- ja lomatoivomuksia (esimiesten vahvistettavat), ne eivät toteutuneet niitä juuri koskaan. Harrastuksesta (oli torstai iltaisin) oli hänen luovuttava, sillä jostain kumman syystä hänellä oli torstaisin aina iltavuoro. Loma-aika oli myös eri aikaan kuin puolisolla. Vanha esimies tiesi työntekijän pitkäaikaissairaudesta ja, että se aiheuttaa ajoittain sairausloman tarpeen. Esimies sittemmin vaihtui ja kolmannen sairausloman (näiden välissä n. puoli vuotta) jälkeen sanoi työntekijälle: "Sinulle on hyvin vaikea suunnitella työvuoroja toistuvien sairauslomien vuoksi.". On turha puhua työterveyshuollon avusta, sillä he ummistavat silmänsä, syystä, että, joko sopimus katkeaa (yksityinen) tai vaaran ja uhan tunne (julkinen/sama talo). Molempien vaihtoehdoksi jäi etsiä töitä muualta tilanteen jatkuttua muutaman vuoden. Kukaan ei apuun tullut, työkaverit olivat yhtä mieltä, että kohtelu on väärää, mutta vaikenivat, etteivät joutuneet esimiehen hampaisiin.
Työntekijöillä on myös velvollisuutensa välttää kiusaamista. Valitettavasti työpaikoilla syntyy kuppikuntia, joista joku on vahvempi ja sortaa heikompaa. Välisarja ei puutu, ettei vihoja niskaansa saisi. Esimiehet eivät usko, että kuppikuntia on, joka merkitsisi huonoa johtamista. Tyypillisintä on syrjäyttää työntekijä joukosta. Hänelle ei puhuta, jos hän tulee tauolle, niin muut poistuvat, jne. Toisessa ääripäässä on pahat puheet: "On se nyt olevinaan, kun pomon kiitoksen sai.". Sanallisesti luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.
On asioita, jotka toisessa henkilössä miellyttävät tai ärsyttävät sinua. Kaikkia et voi miellyttää. Mutta lausut myös tahallisia ja tahattomia lausumia toisesta. Ja tahattomat lausumat saattavat loukata kohdettaan syvästi, vaikka se ei tarkoituksesi ollut. Työterveyslaitos kehottaa keskustelemaan, mutta loukattuja tunteita ei hevillä korjatuksi saada. Ikävän asian tapahduttua on ihmisen muisti kuin norsun muisti ja mikään ei unohdu. Onko sinussa MIESTÄ/NAISTA pyytämään;" Anteeksi".
Ammattiliitojen ja - yhdistysten tarkoitus on ollut ajaa työntekijöiden asiaa työntekijöiden olojen korjaamiseksi (tästä oli jo puhetta aiemmin = arkisto, lokakuu 2011, AY-liikkeen miekka tiukasti kivessä.). Miten työntekijöiden aseman käy, jos liiton väki tappelee kuin menneissä sodissa aikoinaan.?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti