Viime päivinä on ollut useita kirjoituksia sairastuneen kierrätyksestä lasareetista toiseen. Joku pätevä päättää, onko vaiva iso vai pieni ja hoitopaikka sen mukaan. On hienoa, että tämä on viimein tuotu julkisuuteen. Tästä kierrätyksestä kirjoitin jo viime vuonna, tekstissä Sairas, sairaampi, sairaanhoito. Perusperiaatteena on ammoin ollut se, että sairastunut/loukkaantunut kansalainen saa ensihoidon sen paikkakunnan lasareetissa, jonka alueella kansalainen on ollut. Nyt ei näin tapahdu ja kaikki vain rahan takia. Ja sairastunut/loukkaantunut kärsii kivut nahassaan.
Nyt kirjoitetuissa tapauksissa on molemmissa tapahtunut loukkaantuminen. Ensimmäisessä tapauksessa olkapää meni sijoiltaan kaatumisen seurauksena. Kierrätyksen ja hoitoyritysten jälkeen olkapää oli kolme vuorokautta sijoiltaan. Rahaa paloi paljon turhan takia ja kansalainen kärsi turhaan, kun noudatettiin nykykäytäntöä. Jos olisi noudatettu vanhaa, hyvää hoitotapaa, olisi yliopistosairaalan ensiavussa olkapää laitettu paikalleen ja jatkohoito ohjattu oman kunnan terveyskeskukseen. Näin olisi vältetty turha kärsimys ja ralli, tuhlattuine rahoineen. Sympatiani ovat täysin tämän loukkaantuneen puolella, sillä koin tuon saman puolisoni kohdalla. Puolisollanikin "laitettiin" olkapää paikoilleen terveyskeskuksessa. Koska röntgen ei ollut auki, niin varmistava kuva jäi ottamatta. Kolmen vuorokauden kipuilun jälkeen todettiin, ettei se paikallaan ole ja yliopistosairaalassa olkanivelen pallopää löytyi syvältä lapaluun alta ja vasta nukutuksessa saatiin paikoilleen. Koska hoito viivästyi, ei tuo puolisoni olkapää ole enää entinen ja tuskin tulee olemaan tuon kansalaisenkaan.
Toisessa tapauksessa kierrätysrallin syynä oli pään alueen vamma. Pelkän paperilapun vuoksi ajettiin tapahtumapaikalta kotikuntaan ja takaisin. Taas turhaa rahanpolttoa. Tässä tapauksessa onni oli loukkaantuneen puolella ja paperilappunen kirjoitettiin ja hän pääsi kuvaukseen ja hoitoon yliopistosairaalaan. Tiedän vastaavanlaisen tapauksen, jossa loukkaantunut kotiutettiin. Kolmantena päivänä huomattiin kansalaisen puhuvan puuta heinää sammaltaen ja torkahtelutaipumuksen. No, sitten vietiin hoitoon ja lopulta kuvattiin. Mitä löytyi? Vastaus on aivoverenvuoto vamman seurauksena.
Molemmissa tapauksissa on mielestäni tapahtunut selkeä hoitovirhe, mutta tuskin saavat penniäkään mistään. Nyt kun tapaukset ovat tulleet median avulla julkisuuteen, ovat he saaneet edes tunnustuksen, että pieleen meni. Me emme saaneet edes pahoittelua tapahtuneesta. Onko nykyisin ainoa tie vaikuttaa epäkohtiin ottaa yhteyttä mediaan? Jos näin on niin yhteiskunnalliset palvelumme eivät ole maineensa arvoisia. Vastaavastahan kirjoitin aiemmin tekstillä Hoitovirhe vai ei.
Erikoissairaanhoidossa minua ihmetyttää myös se, että joku on pätevä päättämään onko vaiva pieni tai suuri. Miten perustellaan vaivan suuruus tai pieneys? Onko perusteena, että henki lähtee just nyt, viikon päästä, kuukauden päästä, vuoden päästä, jne.? Eivät taida tietää nuo pätevät päätöksen tekijät sitä, että pelkkä kipushokki voi viedä henkilön hautaan jopa muutamassa minuutissa ja joiltakin (kuten puolisoltanikin) puuttuvat klassiset oireet kokonaan. Onko erikoissairaanhoito eriytynyt niin kauas ihmisestä ja yksilöllisyydestä, että tällainen päätös voidaan tehdä? No, Kelan ja vakuutusyhtiöiden päätökset ovat sitten ihan omaa luokkaansa.
Pitäisikö terveydenhuollon sektorilla perustaa Suur-Suomi, jotta kansalainen saa välittömän avun siellä missä on? Suomen mittasuhteet huomioon ottaen, niin miettikääpä paljonko maksaa raaka kauhu esimerkkini, edellä kuvatun rallin mukaisesti? Kansalainen kaatuu ja satuttaa itsensä Hangossa ja asuu Nuorgamissa (välimatka n. 1458 km). Vaiva ei ole vakava (mutta häntä ei voida kuljettaa junalla tai linja-autolla vammansa vuoksi) ja hänet passitetaan kotikuntansa terveyskeskukseen, joka taitaa olla Utsjoella (välimatka n. 1415 km). Ambulanssin hintoja en tiedä, mutta siitä kuljetuksesta kansalainen maksaa omavastuun eli 9.95 €. Taksilla tuo matka lähimpään terveyskeskukseen maksaisi (jos sen nyt yhteen pötköön pystyisi ajamaan) n. 2030 € ja tämä on pelkkä matkakustannus. Kansalainen maksaisi omavastuuna tuon aiemmin ilmoitetun ja yhteiskunnalle jäisi loput. No terveyskeskuksessa ei voida tehdä enää mitään ja lähete isoon lasareettin, joka on Oulussa. Matkaa on n. 674 km. Taksihinnoin tuo olisi n. 970 € ja taas turhaa kustannusta. Tämmöistä tuskin tapahtuu, mutta pankaapa mietintämyssyn alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti