Aiheittain

maanantai 13. helmikuuta 2012

Suurkunta

Nyt on ollut kovasti esillä kuntauudistus ja pääsääntöisesti ollaan ajamassa kuntaliitoksia, joissa pienemmät yhdistetään isomaan ja näin saataisiin suurkunta aikaiseksi. Perusteluna ovat säästöt.
Kuitenkin katsoisin, että hankkeesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Idean esittäjien mukaan palvelut paranevat. Ja paskan marjat sanon minä. Jo nyt ovat kotikaupungistani karanneet palvelut tuohon viereiseen isompaan kaupunkiin. Julkishallinnon palveluista ensin katosi verotoimisto, jonne aiemmin oli matkaa 3,5 km ja nykyisin noin 22 km. Seuraavana poistui maistraatti (on hieno homma, että hakupalveluista osoite löytyy yhä, vaikka maistraatti poistui toista vuotta sitten) eli 3 km vaihtui 21 km:n. Molempiin pääsisi julkisilla kulkuneuvoilla, mutta matkaan tarvitaan kaksi eri linja-autoyhteyttä ja odotteluineen ja kävelyineen matkan kesto suuntaansa on yli 1,5 tuntia. Sama on käynyt monen erikoisliikkeen kanssa. Ennen sai ikkunalasin 4 km:n päästä, nyt täytyy matkata yli 30 km. Monella taitaa matkat olla vielä pidempiä ja julkinen liikenne toimii ainoastaan aamulla yhteen suuntaan ja iltapäivällä takaisin. Nyt on suunnitteilla myös kotikaupunkini ensiapupäivystyksen siirtäminen tuohon naapurikaupunkiin. Täten entinen joustava ja nopea apu jää historiaan, sillä olen joutunut tuon naapurikaupungin ison sairaalan ensiapuun, jossa ensimmäiseen kuuteen tuntiin ei tapahdu mitään ja sen jälkeen tapahtuu paljon ja sellaista, joista Stephen King ei edes uskaltaisi kirjoittaa.

Jo nyt on ollut säännöllisesti lehdissä, että hätäkeskus on lähettänyt avun väärään osoitteeseen. Saavat suurkuntia havittelevat johtajat käyttää todella mielikuvitusta, keksiessään uusia katunimiä. Taitaa näet monessa kaupungista ja kunnasta löytyä Kauppakatu, Hallituskatu, Kuninkaan katu, Aleksanterinkatu ja jokin kirkkoon liittyvä katu. Kartat päivittyvät hitaasti ja esimerkiksi kotikadulleni johtava tie on muuttanut nimeään jo kolmasti alle kahdessakymmenessä vuodessa ja joissain kartoissa se näkyy yhä kaikkein vanhimmalla nimellään. Työssäni usein törmään tuohon katuongelmaan. Usein ihmisiltä jää sanomatta kunta, sanovat vain kadunnimen ja sitten hirveä messu, kun suuntaat ko. kadulle, mutta kunta onkin joku muu. Kuinka moni hätäpäissään muistaa sanoa, apua tilatessaan, tarkat koordinaatit, uusien alueiden mukaan? Otetaan nyt esimerkiksi iso kaupunki ja siihen liitettävät kunnat, joista lähes jokaisesta taitaa löytyä Kirkkotie. Suurkunta Kaaheen Laakee saattaa sisältää kymmeniä Kirkkoteitä, miten saat avun, tavarantoimituksen, tms. oikealle Kirkkotielle? Pitäisikö jatkossa polttopuita tilatessani ilmoittaa osoitteen sijasta tiedoksi, että kohde on 60o pohjoista leveyttä ja 25o itäistä pituutta?

Säästöjä tuskin syntyy, sillä johtajien paikkoja ei vähennetä. Tämä suuntaus on nähty jo vuosikymmeniä. Kun pomon paikka on kerran perustettu, niin se pysyy maailman tappiin asti. Toisin on sen suorittavan työn tekijän kohtalo, kuten eri uutislähteistä olemme lukeneet niin heitä, säästösyistä, pistetään kyllä pihalle ja tuhansia. Jos säästötalkoihin lähdetään, niin se pitäisi alkaa eduskunnasta, ministeriöistä, sun muista. On turha puhua eläkeiän nostamisesta, jos yksi suorittavan työn tekijä joutuu tekemään kymmenen ihmisen panoksen ja on loppuun poltettu jo kolmikymppisenä.

Mitäs, jos ministeriöt aloittaisivat yhdistymisen ja pistäisivät pihalle turhat kynänpyörittäjät? Vai onko nämä suojatyöpaikat säilytettävä yhteiskunnan terveyden nimissä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti