Aiheittain

tiistai 24. joulukuuta 2013

Toivotan teille kaikille hyvää joulua



Toivotan teille kaikille hyvää, rauhallista ja lämmintä joulun aikaa. Olemme siirtymässä joulun viettoon rauhallisin ja kiitollisin mielin.



Hyvää Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta     
Merry Christmas and Good New Year         
God Jul   och Gott Nytt År
Fröhliche Weihnachten und Ein gutes neues Jahr              
с Рождеством Христовым и   С Новым годом
Häid Jõule ja head uut aastat                                           
Joyenux Noël et bonne année
Glædelig Jul og godt nytår             
Siõǥǥ Rosttvid da Leklvaz Ođđ ee´jj
Sawadee Pee Mai

Nollaig chridheil huibh
Vrolijk Kerstfeest en een Gelukkig Nieuwjaar
Buone Feste Natalizie
Nollaig chridheil agus Bliadhna mhath ùr
Nadolig Llawen

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Ammattikortit



Monelle ammattialalle ovat rantautuneet ammattikortit, jotka on varustettu valokuvalla ja henkilötiedoilla. Yleisimmin kortti takaa vahvan sähköisen tunnistautumisen ja allekirjoittamisen.
Osan korteista myöntää poliisiviranomainen, mutta osan Väestörekisterikeskus.

Nyt pitäisi soida hälytyskellojen noiden korttien suhteen. Väestörekisterikeskuksen tiedot ovat avoimia toisin kuin poliisiviranomaisen, näin ollen kuka tahansa saa tiedot esille. Etenkin tämä koskee terveydenhuollon ammattilaisia. Ammattikortit myönnetään vain niille henkilöille, joiden tiedot löytyvät terveydenhuollon ammattihenkilörekisteri Terhikistä. Tämä rekisteri ei ole luotettava, sillä siellä on ja varmaan tulee olemaan näitä valehoitajia ja -lääkäreitä. Lisäksi siellä on kaikki eläkeläiset ja minun kaltaiseni, jotka eivät ole oikeuttaan mitätöineet, mutta ammattiala on toinen ollut jo vuosia.

Nykyisen työni ammattikunnalle on tulemassa tuo kortti, jossa on kuva ja koko nimi sekä henkilötunnus. Entäpä, jos tuollainen kortti varastetaan tai katoaa? En ole nähnyt vielä yhtään sivustoa, jossa kortin voi kuolettaa.

Toinen asia, mikä minua mietityttää, niin on se, että pitääkö tällaisin kortein tehdä minusta julkinen minä. Aikanaan, kun lasareettimaailma muuttui sairaiden hoitamisesta päihderiippuvaisten katkaisuasemaksi, niin moni (niin meillä kuin muualla) poisti ammattia koskevan tiedon pois puhelinluettelosta ja nimineulasta teipattiin piiloon suku- tai etunimi, riippuen siitä kumpi oli erikoisempi. Tämä siksi, että saimme uhkailusoittoja tai kävivät ovikelloa soittamassa.

Virallisten sääntöjen mukaan nykyisen ammattini kortti pitää olla esillä, mutta saavat sanoa, mitä haluavat, mutta minulla se pysyy lompakon kätköissä. Ei kai minun tarvitse alkaa taas pelätä, kuka soittaa tai kuka ovella on?

maanantai 9. joulukuuta 2013

Puuttunut suhteellisuudentaju



Itsenäisyyspäivänä, jo perinteeksi muodostunut, mielenosoitus muuttui tuhoa tuottavaksi mellakaksi. Perinteiset kuokkavieraat olivat nyt kiakkovieraita. Jo viimevuosituhannella tarkoituksena oli protestoida sosiaalista eriarvoistumista vastaan. Itsenäisyyspäivänä presidentin linnassa on nähty arvovieraita ja mielenosoituksella haluttiin tuoda esille eriarvoisuus, eliitti ja sen maksajat. 2000-luvulle tultaessa valitsivat kuokkavieraat kansalaistottelemattomuuden linjakseen, jota sitten monet muut ryhmittymät ovat käyttämään ryhtyneet. Viimeksi siihen kannusti ministeri Räsänen.

Tällä kertaa varustauduttiin astaloin eli jääkiekkomailoin ja kevyiden räjähteiden kera. Sosiaalisessa mediassa esitettiin toimintakaavioita, joiden muoto oli toteutettu niin rauhanomaisen jääkiekon maailmasta. Tunnetun jääkiekkoilijan naamalla koristettuja naamareita, huiveja, ym. kasvot peittävää oli tarjolla ja kehotus peittää kasvonsa.

Mielenosoituksessa oli mukana myös lapsia, tällaisenko ongelmanratkaisutavan kiakkovieraat haluavat heille opettaa?

Olen tässä blogissa kritisoinut laaja-alaisesti yhteiskuntamme epäkohtia, joita on paljon. Suutuin kuitenkin silmittömästi, kuultuani tapahtumista. Puran ne omalla tavallani ja saa ihan vapaasti robotoida (liki kaksisataa on jo).

Alkuilta oli kaiketi vielä kohtuullisen rauhallinen. Liekö johtuen, ettei CH3CH2OH tai muu kemiallinen aine tai yhdiste ollut näytellyt pääosaa. Kuitenkin loppuillasta mielenosoituksesta tuli täydellinen mellakka.

Kuuntelin illan viimeiset uutiset ja vähitellen sain kuulla erinäisiä kertomuksia. Ensimmäinen ajatus tekijöistä oli se, että he ovat lapsukaisia, joiden älykkyysosamäärän kehitys on pysähtynyt kengän numeron kanssa samalle tasolle ja sitä vielä kemiallisesti alennettu. Eri lähteistä kuultuna oli osa silminnähden päihtyneitä ja vielä seuraavana aamuna ei kaikkia pidätettyjä pystytty kuulustelemaan vahvan humalatilan takia. Samoilla linjoilla oli toimittaja, joka yritti heitä haastatella. Vastauksena kysymyksiin oli vain kännisen örinöitä.

Aikaisin aamulla paloivat päreet lopullisesti ja se pieni sympatia, joka oli vielä vanhan liiton mielenosoittajia kohtaan. Yksi sai päähänsä rikkoa liki parisataa vuotta vanhan kirkon ikkunat. Mitähän pahaa sekin lienee luokkasotaa vastustaville tehnyt? Kiitos niille mielenosoittajille, jotka (kertoman mukaan) buuasivat tekijälle. Joukosta on kuitenkin kuulunut huuto: "Jokainen saa tehdä mitä haluaa.". Saako? Ihan aikuisten oikeasti? Siinä tapauksessa minä haluan, mitä suurimmassa määrin antaa kirkon ikkunoiden rikkojalle kunnon selkäsaunan.

Harventuneen kulkueen matkalla rikottiin myös liikkeiden ikkunoita, pysäköintimittareita, jne. sekä tavallisen duunarin autojen peilejä, naarmutettiin maalipintoja. Tampere-talolla loukkaantui vaaleanpunaiseen päähineeseen sonnustautunut mies, jonka puheesta kuului selvästi, että jotain oli nautittu. Hänet maahan töytäisi poliisin pillastunut hevonen, joka (videoklipissä näkyvä) oli saanut astalosta. Hän ei ymmärtänyt ikkunoiden rikkomisia ja oli harmissaan, että mielenilmauksesta tuli anarkiaa.

Seuraavan päivän aktiivinen median lukeminen aiheutti sen, että ensimmäinen ajatus palasi takaisin.

Ensimmäisenä vapautettiin 17-vuotias lukiolainen kaljakassinsa kanssa.
Hetkinen, eikö 17-vuotias ole vielä alaikäinen, joten mistä hän on saanut alkoholin. Tässä pieni kritiikki virkavallalle, ne olisi pitänyt ottaa pois. Mediassa naama on sen verran tuttu, ettei kesätyöpaikkaa kyllä taida herua.

Kiakkovieraat esittelivät myös saamiaan sakkolappujaan niskoittelusta. Sakko oli 60 euroa, joka on pienin mahdollinen. Tämä tarkoittaa sitä, että sakon saanut on varaton. Tässä kohtaa aloin vihata heitä. Eräs lause kuului: "Eliitin sikajuhlia maksetaan meidän verorahoilla.". Tuota, taitaa nyt käydä niin, että minun verorahoilla maksetaan tuokin sakko, sillä tuollaiset ovat sossun elättejä ja ei tasan varmasti ole maksaneet senttiäkään veroja ja tuskin tehneet päivääkään töitä sekä koulutodistus taitaa olla säälivitosten koristamia. Joten on turha elvistellä, että turhaa porua on muutamasta ikkunasta.

Luokkasota oli yksi iskulauseista, jota ahkerasti käytettiin. Mieleeni tuli 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku. Johtaja - duunari, kuningas - alamaiset, jne. Aina on ollut näitä yltiö humanisteja, joiden päähän ei mahdu kuin minä, minun ja minulle. Sanana luokkasota saa minut ajattelemaan kansalaissotaamme, jossa poika kävi isäänsä vastaan ja sisko veljeään tai puoliso puolisoaan vastaan. Tosin on ollut patruunoita ja patruunoita. Osa riisti työntekijöitä häikäilemättömästi, mutta oli myös heitä, jotka ajattelivat työntekijän parasta ja siten tuottavuutta ja työntekijän palkan nousua sitä myöten. Maamme monet kirjastot, neuvolat, päiväkodit ja sairaalat ovat nousseet vain näiden patruunoiden hyväntekeväisyyden avustuksella. Myönsivät jopa halpakorkoista lainaa, jos työntekijä rakensi talon asemakaava-alueelle. Tässä syynä olivat kulkutaudit ja niiden torjunta. Ei ole eloni aina ihanaa, sillä ajoittain kuulen siitä, että olen ostanut murhaajan (1918 tapahtumat) talon.

Viimeisen loppukaneetin lausui vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula. Hän sanoi: "Jos haluaa tuoda äänensä kuuluviin Suomessa, pitää hallita keskiluokkainen kielipeli. Se on tehokas keino sulkea esimerkiksi yhteiskunnasta marginalisoituneita ihmisryhmiä pois keskustelusta.". Tällä hän taitaa tuoda esille sen, että meillä on ääripäiden ihmiset ulkona keskusteluista eli viisaat ja tyhmät. Kun puhutaan kielipelistä, niin ensimmäisenä putoavat maahanmuuttajat, jotka eivät ole kyenneet, halunneet, tms. opetella kieltä. Seuraavaksi putoavat ne, jotka eivät hallitse laaja-alaista sanastoa. Lopulta putoavat ne, jotka hallitsevat kielemme laaja-alaisesti. Puhutaan nätisti, kivasti ja loukkaamatta ketään.

Ja se viimeinen niitti eli Anna Kontula taas: "En pidä mellakoitsijoiden toimintaa järkevänä, mutta ketä se hyödyttäisi, jos minäkin liittyisin kymmenien muiden paheksujien joukkoon. Nyt pitäisi mieluummin kysyä, mitä pitäisi tehdä, jotta sama tapahtumakulku ei toistuisi ensi vuonna.". Tulee tapahtumaan. Tätä ei pysäytä enää mikään. Saamme samanlaiset mellakat kuin muuallakin ja kun nyt ovat huomanneet eräät marginaaliryhmät, että maassamme voi tehdä mitä vaan kuudenkympin sakoilla, niin voitte arvata, että lisää seuraa. Tosin Anna tyttönen ei itse osallistunut tilaisuuteen.

Palataan hieman taaksepäin eli kiakkovieraiden toimintaan. Tässä maassa noudatetaan kaiketi yhä Suomen lakia (anarkistit eivät sitä tunnusta eivätkä osin maahanmuuttajatkaan). Laki on yksiselitteinen ja mielestäni ihan liian helläkätinen tänäpäivänä. Nämä anarkistit olivat opiskelleet lain kirjaimet, sillä naamioituivat. Tämähän on tunnettua jo peltipoliiseista, että jos ajoneuvoa tai kuljettajaa ei ole tunnistettavissa, niin sanktiota ei voi määrätä. Lisäksi löytyy aina ketkuja asianajajia, jotka lähtevät tällaisia puolustamaan, sillä verovaroista he helposti saavat muhkeat palkkiot itselleen ja niin paljon kuin sielu sietää pyytää.

Sanovat vielä vastustavansa eläinrääkkäystä, mutta mitä muuta oli heidän toimintansa kuin eläinrääkkäystä. He kertoivat avoimesti, että tarkoituksena oli vahingoittaa poliisihevosia. Ilmeisesti poliisityössä käytetyt eläimet menettävät eläimen oikeudet ja siten ne ovat vapaata riistaa. Väkijoukkoihin ja meluun tottunut hevonen on rauhallinen, mutta lyömistä se ei siedä.

Kuorotyttöjen kohtalo oli törkeä virhe kaikilta. Tytöt olivat saaneet ohjeet poistumiseen, mutta muistuivatko ne kaikki mieleen loistavan illan ja kiitosten jälkeen. Heidät olisi ehdottomasti pitänyt saattaa pois alueelta. Alueella oli levotonta ja vaarallista. Sitten on turha messuta, ettei poliisi muista tapahtumaa. Jos jokainen menee sisimpäänsä, niin varmasti löytyy muistijälki pahasta, pelottavasta kokemuksesta, mutta selkeää kuvaa siitä ei ole. Itselläni on yksi tällainen, jossa aika ja liike on pysähtynyt yhteen näkyyn, jonka näen vieläkin. Seuraavat päivät ja viikot ovat vain pieniä sekalaisia välähdyksiä ja muiden kertomia.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivän vastaanotolle oli porhojen sijaan kutsuttu tavallisia duunareita ja viimeisiä voimissaan olevia sotiemme veteraaneja. Tavallisten ihmisten kommentit olivat kiittäviä. Hienoimmin sen sanoi tuttavani, joka totesi: "Jos itsenäisyyspäivän juhlat ovat jatkossa tällaisia, niin katselen ne varmasti.". Konserttia pidettiin mahtavana, loistavana, kauniina, jne. ja moni toivoi, että jatkossa juhla olisi yhtä monimuotoinen. Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, että nyt puuttui linnan juhlista tyypillinen väen ahtautuminen salin reunoille seisomaan kättelyn jälkeen.

Nyt kritisoin mediaa, joka armoitetusti joka vuosi tuo esille puvut ja niiden suunnittelijat. Eikö teillä ole muuta kerrottavaa? Olisi ollut hienoa lukea kättelyssä ensimmäisenä olleen veteraanin haastattelu tai 92 vuotiaan lotan kertomaa. Entäpä mietteet valtakunnan koheltajilta eli Duudsoneilta, jotka mielestäni olivat juhlien parhaiten pukeutuneet.

Vaikka nyt kritisoin tunnistamisen vaikeuttamista, esiinnyn ja tuleen esiintymään vain Kryptana. Syy löytyy arkistosta; 2011, elokuu, Ei nimimerkillä.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää syntymäpäivää Suomi



Tänään vietämme maamme 96-vuotissyntymäpäivää. Kiitos itsenäisestä Suomesta (tosin EU:n talutusnarussa) on sotiemme veteraanien, joita on vähän jäljellä kertomassa.

Juhlan tunnelmaa latistavat lukemattomat ja jatkuvat YT-neuvottelut. Satoja ja tuhansia irtisanottuja ja lomautettuja. Työt ovat kadonneet ulkomaille, viimeisenä tuo kännykkäjätti. Laihaksi jäänee monen joulupöytä.

Julkishallinnon palvelut ovat kadonneet ja kupla hyvinvointivaltiosta on lysähtänyt kansaan.

Johtajien huimiin palkkoihin, palkkioihin ja optioihin on kyllä varaa ja heillä luksusta riittää pöytään vuoden jokaisena päivänä.

Hyvää syntymäpäivää kuitenkin toivotan, sinulle poloinen synnyinmaa.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Pisan pisteet



Mediassa velloo keskustelu syistä ja synnyistä syvistä uuden Pisa testin jäljiltä. Naapuri Ruotsi tyrmistyi omien koululaistensa heikosta osaamisesta. Minulle testitulokset eivät tulleet yllätyksenä, sillä olenhan jo useissa kirjoituksissa käsitellyt tietojen ja taitojen hallintaa. Katsoin myös nuo julkitulleet testikysymykset matematiikan osalta ja ne osoittautuivat yllättävän yksinkertaisiksi. Miksi sijoituksemme romahti?

Peruskoulu ja purkki ruoka, kaiken pahan alku ja juuri. Aloittakaamme peruskoulusta, joka hienoista ajatuksistaan huolimatta muuttui tasaiseksi. Peruskoulun perusperiaatteena on se, että kaikilla on saman kokoiset aivot ja siihen se sitten jääkin. Se mitkä osiot ovat aktiivisia on jo toinen juttu. On tunnettua, että on ihmisiä, jotka ovat lukutoukkia ja niitä, joita teoreettisen opetuksen sijaan kiinnostavat käytännön asiat.

Nuorison syyksi on tietysti helppo kaikki laittaa ja näin on tapahtunut kautta aikojen. Lapsen ja nuoren oppimisen kannalta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää kotona tapahtunut opetus. On vanhempia, jotka ovat sitä mieltä, että opetusta antaa koulu eikä heidän tarvitse opettajaksi ryhtyä. Tämä näkyi jo minun lapsuudessa eli oli meitä, jotka kouluun mennessä osasivat hieman lukea, kirjoittaa ja laskea sekä toisessa ääripäässä ne jotka eivät tunteneet edes kaikkia kirjaimia, numeroista puhumattakaan.

Kyky ratkaista ongelmia ja käsitteiden hallinta tulee jo kotoa. Tosin sillä edellytyksellä, että vanhemmat niitä läpi käyvät. Ei pieni lapsi aivoton ole, vaan hänen aivonsa tekevät koko ajan työtä ja jos pienille aivoille tarjotaan purtavaa, se kehittyy. Käänteisesti sama on aikuisten aivojen kanssa eli torju dementiaa ja käytä aivojasi. Lapsen kehityksen huomioon ottaen on asioita käytävä alkuun yksinkertaisemmin ja kehityksen edetessä laajemmin.

Otan yllä esitetyn kohdalta yksinkertaisen esimerkin. Pieniä lapsia varoitetaan patterista, hellasta, kiukaasta tai uunista, että se on kuuma ja "poppaa". En tiedä, onko suvussamme käytetty tapa kidutusta, mutta meillä on konkretisoitu asia siten, että aikuinen on etsinyt kohdan, joka tuntuu aikuisen käteen melko lämmin ja lapsen käsi laitettu samaan kohtaan ja samalla kerrottu, että "poppaa". Lapsen parkkiintumattomaan käteen tällainen on polttavan kuuma ja käsi vedetään heti pois. Muisti jälki jää ja myöhemmin on kerrottu miksi pinta kuumenee. Taas on syntynyt uusi jälki ja tästä loistavana esimerkkinä veljenpojan toteamus kauppareissun jälkeen: "Ei koske autoon, se poppaa, tuli tossa ja savu tosta.". Pieni poika osoitti auton moottoritilaa ja osoitti sen jälkeen pakoputkea. Hyvin ajateltu.

Maailma on muuttunut ja tiedon etsintä on paljon helpompaa. KVK on vaihtunut KVG. Ammoin, jos tarvitsit tietoa menit kirjastoon ja kirjaston kaikki tietävältä tädiltä kysyit aihealuetta ja hän opasti sinut oikean kirjaryhmän luokse ja jos oli oikein tietävä täti, niin kertoi jopa kirjat, mistä tieto löytyy. Internetin hakukoneet, sanakirjat, ym. ovat nopeita ja tietoa löytyy helposti, mutta osaavatko vanhemmat ja opettajat opettaa, ettei siellä kaikki ole luotettavaa tietoa. Moni nuori pitää Wikipediassa julkaistua tietoa faktana, vaikka artikkelissa ei ole viitettä mihinkään. Siellä on useita artikkeleita, jotka on hieman mutu-tuntumalta laadittuja. Tieteellistä näyttöä ei ole. Lisäksi annettu hakusana saattaa johtaa ei toivotuille sivuille ja tästä esimerkkinä uudelleen meidän kokemuksemme eli keskustelun yhteydessä ryhdyimme muistelemaan tuon ammoisen Canterburyn arkkipiispan toimia ja nettiin. Kaksi ensimmäistä linkkiä johti asialliseen tietoon, mutta kolmas (esitiedot samat kuin kahdessa ensimmäisessä) johti suoraan pornosivulle, jossa aktia suoritti nainen ja koira.

On olemassa opettajia ja opettajia. Tämä on aina ollut tiedossa ja minunkin kouluaikana oli näitä, jotka innostivat, keskustelivat, ohjasivat, jne. ja voitte arvata, että tunnilla ei ollut häiriköintiä. Sitten oli niitä, joiden opetuksesta ei tullut mitään ja sitten niitä, jotka opettajina aineessa olivat loistavia, mutta sosiaaliset taidot heikot. Tapasimme kansalaiskoulun kolmannen luokan oppilaiden kanssa, kun koulun loppumisesta oli kulunut kaksi vuosikymmentä. Kuulumisten ohella muistelimme menneitä ja puhuimme opettajistamme. Kaikki paikalla olleet muistelivat hyvällä matematiikan ja yhteiskuntaopin opettajaamme sekä uutta englanninkielen opettajaamme. Rehtori oli kaikkien kiukun aihe. Minulle tuli yllätyksenä, että kaksikymmentä vuotta myöhemmin inhoa herätti myös tuo aiemmin mainitsemani suomenkielen lehtori. Minulle hänestä oli tullut puolijumala, jonka opetus avasi minulle aivan uuden maailman. Syynä on kai ne aivojen aktiiviset alueet?

Matematiikkaa vai laskentoa otsikolla kirjoitin jo aiemmin ja juuri matematiikassa pisteemme romahti rajusti. Juuri matematiikka edellyttää loogista ajattelua ja usein myös keskittymistä. Onko helppo jättää tämä osio koulun vastuulle? Jos vanhemmille matematiikka on ollut vaikea osa-alue niin on helppo peitellä osaamattomuuttaan ja todeta, että koulussa tuo opetetaan. Sisareni oli viisas aikuinen ja myönsi omien taitojensa vajavuuden ja ohjasi lapsensa minun luokseni, joka meistä oli näppärin numeroiden pyörittäjä. Yhdessä käytiin läpi vaikeat laskutoimitukset ja pyrin ohjaamaan siten, että lapset itse oivalsivat. Koulukirjan pohjalta myös tein heille lisätehtäviä, jotta saivat uusia harjoitteita. Tosin vähennyslaskua en opettanut, sillä aivoni eivät toimi sen suhteen lainkaan. Perinteisen laskukaavan mukaan sain aina eri tuloksen, mutta jos laskin ne yhtälönä, niin vastaus oli oikein. Opettajani sanoi minulle suoraan, että kympin olisin matematiikasta ansainnut, mutta tuo vähennyslasku, joten saat ysin.

Lukutaitommekin on rapistunut. Moni nuori kertoo mediassa, ettei ikänä ole lukenut yhtään kirjaa. Lukeminen vaatii myös keskittymistä, mutta nykyinen hektinen aikakausi ei sitä tarjoa. Kielemme on myös köyhtynyt, joten nuorten on vaikea tulkita kielikuvia ja sanontoja. Toki tässä kohtaa on otettava huomioon myös nämä maahanmuuttajat, joiden suomenkielen taito on jäänyt astelle "hyva sumi". Tämä on johtanut siihen, että osa kouluista jää pisteissä kauas toisista. Minä en koskaan opettanut sisarusten lapsille lukemista, sillä aivojeni takia en pysty lukemaan ääneen. Toki luin heille satuja, kun pienempiä olivat, sillä he eivät tekstiä tunteneet ja osin sen luin ulkomuistista. Sama tilanne oli aivojen suhteen mummollani, jolle rippikoulupappi kohteliaasti sanoi: "Ulkoluku on hyvä, mutta sisäluku on heikko ja heikkona pysyy.".

Aasian maat nousevat auringon tavoin tutkimuksessa. Asenne siellä kouluun on etuoikeus parempaan elämään, mutta myös se, että siellä maahanmuuttajat kuuluvat samaan kielisukuun, joten oppiminen on siinä suhteessa helpompaa. Ruotsin tilanne on heikompi kuin meillä, mutta siellä on paljon enemmän maahanmuuttajia, joiden ruotsinkielen taito on nollatasoa. Maahanmuuttajien jengiytyminen ja opintojen lopettaminen kesken on monessa maassa jo arkipäivää ja tulee olemaan myös meillä Suomessa.

Aina on ollut nuorissa myös pintaliitäjiä ja pilvenpiirtäjiä. Osa kokee myöhäisherännäisyyden oppimisessa, mutta osalle oppiminen jää pintakiilloksi eli ulkoa opetellaan koetta varten, mutta sisäistäminen jää. Tänä päivänä on myös nuoria, jolle tärkeämpää on tykkäämiset sosiaalisessa mediassa ja siellä näkyminen. Valitettavasti CV:n ykkösantia ei ole youtube-videot, facebook ystävien määrä ja pelien pistekertymät.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Hakaristitorttu



Luettuani aiheen mediasta nousi metrinen lettini taasen kohti taivaita, kuten aiemmin lukiessani ettei Hollannissa ole sopivaa enää Pyhän Nikolauksen esiintyä mustan avustajansa kanssa. Miksi maahanmuuttajien ja muiden hihhuleiden vuoksi perinteet joulun ajasta tuhotaan.

Muista entiseltä työpaikaltani johtoportaan kiellon, ettei enää askartelemiamme enkeleitä saa esille laittaa. Viime vuonna kirjoitin tuosta kohua nostattaneesta jutusta, jossa jouluevankeliumi ei ole sopivaa.

Ja nyt sitten joku valopää tulkitsee tähtitortun hakaristiksi. Siteeraus mediasta: "Emme ole koskaan ajatelleet, että ne olisivat jotain muuta kuin leivonnaisia, joulutorttuja. Mutta nyt kun näen kuvan, voin ymmärtää, että kuvan voi tulkita niin, kommentoi Svenska Dagbladetin erikoistoimituksen päällikkö Stina Cederholm SVT:lle.".

En jaksa ymmärtää, mistä tällaiset kumpuaa. Onko maailman kuva maahan muuttajien takia muuttunut noin paljon? Mediassa kerrottiin kauppiaiden ongelmasta, etteivät he enää tiedä, mitä lihatiskiin laittaisivat, sillä possu on pahasta ja muidenkin lihatuotteiden pitäisi olla jotain halal tavaraa.

Toimittaja puhuu hienosti ja siksi julkaisen tämän kokonaisuudessaan.
 Hur tänkte ni här?
– För mig är det här en kulturyttring från en annan värld, ett stycke bakhistoria. Om man aldrig sett julstjärnor, så kanske man tänker: oj, vilken konstig form. Men vår tanke var bara att visa goda kakor från förr.
Goda kakor från, säg, 30-talet?
– Nej. Bara ett bakverk. Jag blir full i skratt, det är komiskt. Jag vet inte vad jag ska säga. Vår ambition vara bara att ge våra läsare goda kakor inför julen, säger Stina Cederholm, med skratt i rösten.
Nyt kysyn oikeasti, onko kokkaushistoriamme väärin? Pitääkö nyt karjalanpiirakoista tehdä puolikuun muotoisia ja tähtitortuista tehdä suorakaiteita, ettemme ketään loukkaisi.

Olen pahoillani teidän vuoksenne, jotka noudatatte joulunvietossa pohjoismaalaista perua. Minä en tosin joulukinkkua vaihda johonkin halvatun kameliin ja tulen tekemään noita hakaristitorttujakin sekä Puskan kauhistelemaa tönkkösuolattua silakkaa.

Toivon, että rohkeutta riittää myös teillä muilla viettää joulunaikaa omilla perinteillä ja viittaamaan kintailla muiden mielipiteille.

Kuntien eläkevakuutus yhtiön korvaukset



Kuntien eläkevakuutus eli nykyisin Keva on ollut mediassa hyvin laajasti esillä ja vähemmän positiivisessa valossa. 

Keva määrittelee itsensä näin: "Keva huolehtii kunta-alan, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstön eläkeasioista. Hoidamme noin 1,3 miljoonan julkisen sektorin työntekijän ja eläkkeensaajan työeläkepalveluita. Keva vastaa kunta-alan henkilöstön eläkkeiden rahoituksesta ja eläkevarojen sijoittamisesta.".

Kevan toimitusjohtaja Merja Ailus omaa miljoonaluokan työsuhdeasunnon Katajanokalla ja remontoida se piti. Ainoa vaan on se, että Kevan rahaa paloi yli kaksisataa tuhatta euroa, sillä nättiä ja kaunista pitää olla. Höyryuunia, poreallasta, ym. tavallista, niin kehtaa kavereita kylään kutsua.

Että kehtaisi kavereiden luona vierailla, pitää olla työsuhdeauto ja tässä tapauksessa avobemari kaikilla lisäherkuilla. No nainen kun on, niin hän kertoo kiinnittäneensä ainoastaan huomiota miellyttävään väriin. Samoilla linjoilla on varatoimitusjohtaja  Tapani Hellstén, jolle Keva oikein tarjosi hulppeaa mersua ja sen kiitollisena vastaan otti. Verot luontaiseduista ovat luonnollisesti matalammat kuin työntekijöille, joita nämä johtajat edustavat.

Palkkaa nämä johtajat saavat liki kaksikymmentä tuhatta euroa, mutta varaa omaan autoon ei ole. Entäpä ne työntekijät, jotka tuon kaiken kustantavat. Heidän peruspalkkansa on auki kahdestatuhannesta eurosta hieman yli kahteentuhanteen euroon, ilman vuorolisiä. Tästä rahasta, sitten kustannetaan Kevan toiminta. Tavallista heille on velkainen asunto ja ajoneuvona alle parintonnin rysä, jonka vuosimalli on viime vuosituhannelta.

Keva siis kertoo vastaavansa kunta-alan henkilöstön eläkkeiden rahoituksesta. Kun tulee minun aikani siirtyä eläkkeelle, niin en usko Kevan pystyvän maksamaan minulle senttiäkään vaikka palkastani sinne hieman yli kaksi vuosikymmentä lainvoimalla lahjoitin. Samaa mieltä ovat entiset kolleganikin.

Sivuillaan Keva kertoo lisäksi tekevänsä töitä työssä jaksamisen eteen. Työkyvyn heiketessä he tarjoavat ammatillista kuntoutusta, osatyökyvyttömyyseläkettä tai osa-aikaeläkettä sekä tukevat hylkäävän päätöksen saaneita, joita on runsaasti. Kunta-alalla työskennellessäni kuuntelin itseäni vanhempien ja nuorempien kommentteja, kun Keva eikä Kela apujaan tarjonneet. Usein tästä seurasi sairauslomien tihentyminen ja pidentyminen ja lopulta sairauseläke (ellei sitten kuolo korjannut satoaan aikaisemmin). Moni myös turhautui ja töihin raahauduttiin vaikka työpanos jäi heikoksi. Turhautuminen ei koskettanut ainoastaan työntekijöitä vaan kävi myös työterveyshuollon pinnan päälle. Itse en saanut ammatillista kuntoutusta tuki- ja liikuntaelinten sairauden runnellessa. Peruste oli anatomian sekä fysiologian vastainen ja sai työterveyslääkärini oikeasti polttamaan päreensä ynnä rikkomaan vaitiolovelvollisuutensa sanomalla: "Joka viikkoko minun, lääkärinä pitää hyväksyä tällaisia päätöksiä.".

Yllä kirjoittamani on johtanut mediassa keskusteluun hoitajien katoamiseen hoitoalalta ja minä olen yksi heistä. Jonkun arvion mukaan Terhikki-rekisterissä on noin 20 000 minun kaltaistani. Oikeuksiamme emme ole mitätöineet ja tuosta rekisteristä meidät yhä löytää, mutta ammattiala on vaihtunut. Osalla on päreet palaneet tehottomaan johtoon, palkkaukseen, työaikoihin, ym. ja osalla fysiikka ei enää yksinkertaisesti hoitotyötä kestä. Muista hyvin tuon kollegan, minua noin parikymmentä vuotta nuoremman. Kolme vuotta valmistumisen jälkeen työssä ja haki toisen alan koulutukseen. Hänen harminsa oli tehoton johto, joka pilasi työnkuvan, mutta hyvät työtoverit jaksoivat kestämään. Pahoillaan hän oli koulutukseen valituksi tultuaan, että meni kolme vuotta hukkaan hoitajakoulussa ja joutuu nyt luopumaan hyvistä työtovereistaan.

Nyt on Keva, sisäisenä tutkimuksena, ryhtynyt selvittämään etuuksien kohtuullisuutta. Alkuun kaiketi esitettiin ulkopuolista selvittäjää, mutta ilmeisesti likapyykkikasa ja luurangot kaapissa ovat sitä luokkaa, ettei niitä ulkopuoliselle voi esittää.

Herää oikeasti kysymys näiden johtajien palkoista, palkkioista, optioista, kultaisista kädenpuristuksista (mm. E-Floppi mainitakseni), etuisuuksista, ym. Monen johtajan kohdalla ei joko veroteta lainkaan tai sitten hyvin marginaalisella prosentilla. Suomen talous on kurimuksessa, mutta suurten yhtiöiden johtajat nauttivat etuisuuksia, joista työntekijä voi vain unelmoida lottovoiton merkeissä ja peruselämästä, jos selviää näiden yritysten toistuvista YT-neuvotteluista.

Katsoisin, että poliisitutkinta olisi paikallaan, mutta eipä taida onnistua, sillä useat lakien laatijat ovat näitä isokenkäisiä ja siten homman kotiin hoitaneet.

torstai 7. marraskuuta 2013

Seksi rikoksena



Nyt on ollut paljon uutisia seksirikoksista, joissa valitettavan usein on ollut tekijänä aikuinen mies ja lapsi kohteena. Lisänä vielä tuo Intian tapaukset ja tuo Ruotsin tapaus, jossa joukkoraiskattiin nainen sekä USA:ssa tapahtunut kolmen naisen sieppaus kaikkine kauhuineen.

Mielihyvän tuottamisesta ja lisääntymisestä on tehty ruma, iljettävä, sairas toiminto.
Nainen on kooltaan ja fyysisiltä voimiltaan heikompi kuin mies, joten naisen pakottaminen seksiin on helpompaa. Miehen voi raiskata ainoastaan toinen mies ja se vaatii paljon enemmän fyysistä voimaa tai suurta joukkoa.

Neitsyyttä pidetään korkeassa arvossa ja se taitaa olla syy miesten rikokseen ihmisyyttä kohtaan. Neitsyys on miesten luoma myytti. Kuka mies haluaa julistaa poikuuttaan? Miksi mies ei halua tulla tiettäväksi henkilönä, joka ei koskaan ole saanut?

Kirjoitin jo 2011 kirjoituksen tottelevaisten naisten kerhosta. He olivat muslimeja ja heidän mielestään oli vaimojen olla tottelevainen ja viihdyttää miestään, jotta mies olisi uskollinen vaimolleen. Nyt on tullut tuo pettämissivusto myös Suomeen ja kuinka ollakaan sivuston edustaja olisi hyvin pahoillaan, jos puolisonsa pettäisi häntä, mutta hyväksyy seksin saamisen muualta, jos parisuhde ei sitä tyydytä. Seksi on siis vain miestä varten?

Hollantilainen Terre des Hommes -järjestö loi tarinan filippiiniläisestä tytöstä nimeltään Sweetie. Suora lainaus mediasta: "10 viikkoa kestäneen operaation aikana yhteydenottoja, joissa tytöltä pyydettiin seksuaalisia tekoja kameran edessä, tuli yli 20 000 yhteensä 71 maasta.".

Olen paljon miettinyt tällaisia miehiä ja mielen pohjalle on jäänyt kytemään ajatus, etteivät he ole miehiä lainkaan. Tuon hollantilaisen jutun jälkeen jäin miettimään ihan aikuisten oikeasti, miehen määritelmää. Onko meillä yhä miehiä, joiden arvomaailma on satojen ja tuhansien vuosien takainen?

Nykyiset uskonnot määrittelevät paljon ja suomalainen kun olen, niin tiedän, että kristinuskon vuoksi seksuaalisesti aktiivinen nainen aiemmin oli mielisairas ja siten laitokseen suljettava. Useamman seksipartnerin nainen on jakorasia, miehelle taas moinen on kunniamerkki kyvykkyydestä.

Kun ajattelen tuota keksittyä tarinaa Sweetie tyttösestä ja "häneen" yhteyttä ottaneista miehistä, niin kaikki ovat valehdelleet ikänsä. Onko taustalla oman kyvyn heikkeneminen ja parisuhteen laimistuminen tai peräti peräkamarin poika, joka ei muuten saa? Ja sininen pilleri ratkaisee vielä kaiken.

Mielenkiintoiseksi asian vielä tekee tutkimus, jossa nykymiesten käsitys seksistä ja seksuaalisuudesta on kotoisin pornoleffoista, tosin tämä koskee osin myös naisia. Tästä on tullut jo ilmiö lapsettomuustutkimuksissa, jossa seksiä harrastetaan, mutta miehen loppuhuipennus tapahtuu naisen suuhun, vatsalle, rinnoille, jne. ja sitten on hämmästys suuri kun aktiivisesta toiminnasta huolimatta ei perikuntaa kuulu. Tutkimuksessa tuli myös esille se, että pornografiateollisuuden myötä on monella pojalla kadonnut todellisuus. Karvaton nainen on oikein ja jos naisella kasvaa karvoja muualla kuin kallon osalta on se epänormaalia ja nainen on alkanut luonnollista karvoitustaan pitämään epänormaalina.

En voi tietää miltä Clevelandin sieppauksen kohteeksi joutuneet naiset ovat kokeneet. Voin vain naisena kuvitella. Tuolla Intiassa naiset joutuvat toistuvasti raiskatuksi ja tässä yhdessä tauksessa ei riittänyt edes se, että mies oli paikalla. Hänet pahoinpideltiin, ettei näiden viiden, joista yksi oli lainsäädännön mukaan alaikäinen, tekosia olisi estetty.

Itse olen hämmästellyt suunnattomasti blogiani vastaan tehtyä pornografista hyökkäystä. Liikenteen lähteisiin on liitetty sivustoja, jotka esittelevät naisten tavaraa. Katsoin pari ja ne paljastivat pornografiateollisuuden kuvat naisesta, silikoonitissit ja karvattoman vitun. Onko heidät pakotettu?

Himasen tutkimukset osa 1



Filosofian tohtori Pekka Himanen on tehnyt tutkimuksen Kestävän kehityksen mallista. Hinnaksi on muodostunut yli seitsemän sataa tuhatta euroa. Jo nyt se on herättänyt paljon kritiikkiä. Ensitiedoissa on julkaistu jo hieman ja luon nyt pienen katsauksen ensiksi julkinostettuun aiheeseen.

Suora lainaus mediasta: "Himanen kirjoittaa loppuraportissa, että suomalainen ajattelu poikkeaa amerikkalaisesta, jossa yrittäjä voi tehdä esimerkiksi konkurssin olematta epäonnistunut ihminen.". Oikeassa ja väärässä, sillä osa ihmisistä arvostavaa sinua, mutta yhteiskuntamme ei ketkään ja heistä ensimmäisenä ovat pankit.

Osin on oikeassa mediassa kirjoitettu: "Sekä epäonnistumisen että menestymisen sosiaalinen hinta on liian korkea, Himanen kirjoittaa.". Menestys ei juuri ihmisiä haittaa, mutta niille, joille julkisivu on tärkeä, on konkurssin tehnyt ihminen ei toivottava ystävä.

Kerron teille tämän omakohtaisena. Vuoden 2008 lama vei meidät konkurssiin, sillä käyttöpääoma hupeni hupenemistaan tulojen alenemisen myötä.

Meillä oli kaksi autoa, joista pitkä yhdistelmä ajoi ympäri Suomea ja puolikas ajoi runkoreittejä kolmessa vuorossa eli autoa ei edes sammutettu välissä. Pikkuhiljaa puolikas seisoi yhä enemmän ja pitkän yhdistelmän seisontatauot pitenivät päivä päivältä. Yritin saada käyttöpääomaa varten rahoitusta, mutta iskin päätäni seinään, sillä kuljetusalaa ei tueta mitenkään ja siihen et saa edes starttirahaa. Laskupino kasvoi ja pienenevästä tilityksestä mietin pääni puhki, että ketä nyt lepytän ja kenelle soittelen epäpäivän siirrosta.

Ainoaksi keinoksi jäi konkurssin tekeminen ja itse olen iloinen, että ehdin tehdä sen tuntia aiemmin, kuin suurin velkoja. Tähän selvityksenä, että on parempi jos sen ennättää tehdä itse, niin välttyy monilta pankkien, perintätoimistojen, verottajan, jne. tempuilta, jotka eivät ole kovin kaunista kerrottavaa.

Konkurssista huolimatta meille jäi hyvä maine ja sen pohjalta rakensimme Kuljetus II viimevuonna. Rehellisyyden nimissä otimme vanhan, hyvämaineisen nimen käyttöön. Moni konkurssin tehnyt aloittaa uudella nimellä, jotta vanhaa ei näkyisi. Tosin nimeä ja henkilötietoja ei voi pimittää.

Ohdakkeinen on ollut tie ja piikit pistäviä. Ensimmäinen kiitos lankeaa pankeille, sillä tili saatiin avattua, mutta kun on tuo konkurssimerkintä takana, niin emme saa yhtiölle pankkikortteja ja yritysmaailmassa ei tunneta visa elektron mahdollisuutta. Polttoainekorttihakemuksiin tuli vastauksena: "Kiitos mielenkiinnosta yhtiötämme kohtaan, mutta emme voi vastata myöntävästi hakemukseenne.". Soittokierros heidän luotonvalvontaan paljasti syyn eli tuo katoamaton konkurssimerkintä.

Ainoa virkamies, joka antoi positiivista tunnustusta oli ELY-keskuksen virkamies, joka liikennelupia myöntää. Hän pyysi ensin runsaasti tietoja ja kysyi oikeasti, että samalla nimelläkö. Myöntävän vastauksen saatuaan hän sanoi: "Olette sen verran sitkeitä, että teille täytyy toinen mahdollisuus suoda.".

Odotan suurella mielenkiinnolla koko tuon tutkimuksen tietoja.

torstai 31. lokakuuta 2013

Potilaat pois työterveydestä



Otsikon aihe oli aamun aviisissa pari päivää sitten. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mielestä työterveyden pitäisi keskittyä perustehtäväänsä eli sairauksien ehkäisyyn ja työkyvyn ylläpitoon.

"Valtaosa työterveyshuollon ajasta kuluu nykyään sairauksien hoitoon", perustelee tutkimusprofessori Markku Pekurinen THL:stä ja työterveyslaitoksen johtaja Jorma Mäkitalo on samaa mieltä.

Suora lainaus lehden sivulta: "Tätä nykyä työterveyshuollossa käytetystä ajasta ja kustannuksista reilusti yli 60 prosenttia kuluu sairaanhoitoon. Jos mukaan lasketaan terveystarkastukset, sairaanhoitoa on noin 90 prosenttia.".

Artikkelissa pohdittiin syitä, miksi ylläkirjoitettuun on tultu. Syynä Mäkitalo pitää sitä, että perusterveydenhuolto ei toimi ja sitä kautta työterveydestä on tullut varaventtiili, koska se takaa nopean pääsyn lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolle. Tämä on toki totta, mutta hän ei joko tiedä tai on unohtanut sen, että useat työnantajat edellyttävät työntekijän käyttävän vain työterveyden palveluita. Muistan hyvin itse tuon yli 20-vuotisen urani kunnalla ja siellä oli ohjeistus, että ensisijainen vastaanotto on työterveys. Vain äkillisissä tapauksissa sai käyttää ensiapua, jos työterveys ei ollut avoinna. Terveyskeskuksen aluevastaanotto oli sallittu vain äitiysneuvolan osalta.

Siinä mielessä Mäkitalo on mietteissään oikeassa eli hoidon hajaantuminen useille eri tahoille. Erilaisissa medioissa on ollut paljon puhetta hoidon pirstaleisuudesta ja sen tyypillisenä ilmiönä on se, että suurin osa vastaanottoajasta menee sairaushistorian kertomiseen ja varsinaisen vaivan käsittely jää minimiin. Tietojen siirto ei usein ole mahdollista nykyisen tietoteknisen aikakauden aikana. Joten palaan takaisin tuohon kunnalliseen aikaani, sillä kun oli käytössä vanhat paperiset sairauskertomukset, niin ne olivat samat työterveydessä, äitiysneuvolassa, ehkäisyneuvolassa, fysioterapiassa ja osastoilla. Näin hoitavalla olivat tiedossa kaikki tarpeellinen. Kun siirryttiin tietokoneaikaan, niin työterveys ei päässyt käsiksi ensiapukäynnin tietoihin eikä ensiavussa tiedetty mitään, mitä oli työterveydessä tehty. Tästä seurasi se (kerron nyt omalta kohdalta), että peruslääkityksessä oli tehty jo muutama vuosi takaperin lääkemuutos ja koska ensiapuun olin kipupotilaana joutunut, niin minulle tarjottiin vanhaa kipulääkettä, jota ei tuon uuden kipulääkkeen kanssa saa missään tapauksessa käyttää. Onni onnettomuudessa oli se, että olin hoitaja ja tunsin minulle tuodun lääkkeen ja pystyin kertomaan hoitajalle muutoksista. Mitä olisi tapahtunut, jos olisinkin ollut tavallinen telluksen tallaaja ja kyvytön kertomaan?

Artikkelissa haastateltiin työterveyslääkärin vastaanotolle tullutta asiakasta ja hän kiteytti yhden tärkeän asian sanomalla: "lääkärikin on tuttu.". Kun ajattelee itseänsä ja ihmisiä, jotka ovat kertoneet siitä, kuinka edessä on aina uusi naama, niin ensimmäisenä esiin nousee pelko. Saanko apua ja minkälaista, miten tuo uusi tekee tuon toimenpiteen (päällimmäiseksi nousee kipu), otetaanko vakavasti, jne. Mitä enemmän ihmisen hoitoon osallistuu väkeä, niin sen suuremmaksi kasvaa virheiden määrä. Kun on edessä aina uusi lääkäri, jolle joudut selittämään juurta jaksaen kaikki, niin muistuuko kaikki olennainen heti mieleen. Entä lääkäri, jolle jokainen naama on outo, kykeneekö hän sisäistämään saamansa informaatiotulvan? Tuttu lääkäri, terveydenhoitaja, fysioterapeutti, jne. on ensisijaisen tärkeä asia ihmiselle, sillä sairaus koskettaa ja luottamus on jo puoli hoitoa.

Työterveyshuoltolaki määrittelee työterveyden olevan ehkäisevää terveydenhoitoa ja sen tavoitteina ovat terveellinen ja turvallinen työympäristö ja hyvin toimiva työyhteisö. Lisäksi sen keskeinen tehtävä on työhön liittyvien sairauksien ehkäisy sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen.

Jäin oikeasti miettimään tuota lausetta, jota tekstin alkuun siteerasin: " Jos mukaan lasketaan terveystarkastukset, sairaanhoitoa on noin 90 prosenttia.". Eikö terveystarkastukset ole juuri työ- ja toimintakyvyn ylläpitämistä. Perusterve aikuinen ei juuri lääkäriä tai terveydenhoitajaa tarvitse. Yleensä, jos siellä käydään on syynä hirmuinen flunssa tai tapaturma (työssä tai vapaa-ajalla). Itse pidän terveystarkastuksia tärkeinä, sillä sen pohjalta ylläpidetään tuota työ- ja toimintakykyä. Jotta asia olisi yksinkertaisempi hahmottaa, niin otan malliesimerkiksi oman isäni ja joudun oikeasti kysymään, että miksi terveystarkastukset aloitetaan vasta kun mittarissa on neljä kymppiä. Isäni työpaikassa ne aloitettiin vasta kun tuo neljä kymppiä tuli täyteen. Kaava oli samanlainen kuin kunnalla muinoin eli ennen terveystarkastusta täytettiin kaavakkeita liittyen työhyvinvointiin, työ- ja toimintakykyyn, liikuntaan ja ruokailutottumuksiin. Nämä käytiin läpi työterveyshoitajan vastaanotolla. Seuraavana oli vuorossa työfysioterapeutti, joka teki kuntotarkastuksen. Työterveyshoitajalla oli oikeus määrätä perusverikokeet. Jos joku osa-alue aiheutti toimia, niin paluu uudelleen terveydenhoitajan tai työfysioterapeutin ohjantaan tai seurantaan ja tarpeen vaatiessa työterveyslääkärin vastaanotolle. Isällä paljastui perusverikokeiden yhteydessä erittäin korkea verensokeri ja mietimme kuinka kauan se on ollut korkealla, sillä isäni oli iso mies ja ahkera tekemään, hikosi ja joi runsaasti vettä. Tämä oli jatkunut jo kauan. Lääkärikin epäili, että sokeri on mahdollisesti ollut korkealla jo vuosia. Sokeritaudin liitännäisoireet tulivat nopeasti ja isäni joutui työkyvyttömyys eläkkeelle hieman yli viisikymppisenä. Periytyvät sairaudet vievät lukemattomia työvuosia, jos niitä ei havaita ajoissa ja niiden hoito/kuntoutus viipyy. Tästä syystä pidän terveystarkastuksia työterveyden yhtenä tärkeimmistä töistä.

Työterveydestä on tullut paikka, jossa hoidetaan sairaudetkin. Haastateltu työterveyslääkäri kiteyttää asian hyvin: "Ei perusterveydenhuollon ongelmia ja lääkäripulaa ratkota sillä, että työterveydestä otetaan pois palveluita - ellei ratkaisu sitten ole se, että kaikilla olisi asiat yhtä huonosti.". Perusterveydenhuollon suuri ongelma on henkilöstön vaihtuvuus. Itse pidän tähän syynä mielenterveyslain muutosta, sillä itse työskentelin perusterveydenhuollon vuodeosastolla ja muutamassa vuodessa oli henkilöstö vaihtunut. Itse arvelen syynä olevan sen, että suurimman osan paikoista vie katkaisuhoitoa tarvitsevat ja heidän kiertokulku on loputonta rallia. Muistan kun ensiavusta tiedusteltiin potilaspaikkaa ja kerrottiin, että kuka on tulossa, niin ensimmäinen kysymys oli montako promillea tällä kertaa ja oliko HuPiKo puhdas ja jos ei niin mitä. Perusterveydenhuollon resursseista kaappaavat suurimman osan tämä potilasryhmä, jotka jopa väkivallalla vaativat pilleriä vaivaan ja vapinaan. Enää ei aikaa jäänyt muille ja osastolla he vaativat kaiken huomion itselleen. Jos tämä porukka saataisiin pois rasittamasta perusterveydenhuoltoa, niin aikaa jäisi myös pienten perussairauksien hoitoon.

Perusterveydenhuollossa on myös tapahtunut ammattikunnan poisto eli konekirjoittajat, jotka lääkärin sanelun mukaan tekivät kirjaukset. Tänä päivänä lääkäri tekee tämän itse ja olen usein nähnyt kirjoitustavan eli yhdeksän hakee ja yksi kirjoittaa. Tästä syystä aikaa kuluu turhaan työhön paljon ja virheiden määrä on moninkertaistunut (sanon nyt tämän vain omasta kokemuksesta ja kuultuna, sillä en kertojien sairauskertomuksia ole lukenut). Perusterveydenhuollon lääkärin resurssit menevät myös peruslääkkeiden uusintaan. Jos kyseessä on lääkkeet, jotka ovat menneet kansalaisella jo kauan, niin miksi siihen lääkäri tarvitaan? Tehtävän voi hoitaa jokainen terveys- tai sairaanhoitaja. Seuranta voisi olla heillä aivan hyvin ja ohjaavat lääkärille, jos tulee jotain erityistä.

Palataanpa takaisin päin ja sairauden hoito siirretään perusterveydenhuoltoon. Miten tieto perussairaudenhoidosta, joka saattaa vaikuttaa työkykyyn siirretään työterveyteen? Tietosuojalaki estää usein tiedonsiirron. Toki esillä on ollut valtakunnallinen, sähköinen potilastietokanta, mutta tietosuojalain vuoksi sen laatiminen on ongelmainen. Toiseksi mitä sinne siirretään? Jos ajattelen omia sairauskertomuksia ja etenkin tuon yliopistosairaalan kohdalta, niin siirretäänkö sinne nuo kaikki tarkastamatta. Olen tietoinen sinne kirjoituista ja ikäväkseni on todettava, että siellä on asiavirheitä niin paljon, että Hanhi Emon tarinoissa on enemmän faktaa. Tällaisen tietokannan laatiminen vaatisi ehdottomasti sen, että olisi tuttu lääkäri ja terveydenhoitaja, jotka kävisivät asiakkaan/potilaan kanssa tiedot yhdessä läpi. Toki tämä vaatisi henkilökunnalta hyvää osaamista ja ammattisanojen unohtamista puhuessaan. Tavallisen telluksen tallaajan on myös vaikea määritellä virheellistä tietoa. Onko se oikein määrätty vai ei ja tästä otan esimerkiksi sanelun omalta kohdaltani: "Antibioottina Ciproxin 500 mg kaksi kertaa päivässä kymmenen päivän ajaksi.", kuitenkin reseptiin oli kirjoitettu tuo antibiootti vain viideksi vuorokaudeksi ja annosteltavaksi vain kerran päivässä. Ero on huomattava.

Perusterveyden huoltoon et oikeasti saa aikaa päivän tai parin päästä. Toki sillä edellytyksellä, että saat sinne edes yhteyden. Tämä nyt saattaa mennä asiasta toiseen, mutta on kummallista, että lankapuhelin aikana sait ihmisen kiinni nopeasti, mutta nykyisen kännykkäajan koittaessa et tavoita enää ketään. Kun soitat perusterveydenhuoltoon, niin automaattivastaus on "Olette soittanut X-alueen vastaanottoon. Ajanvaraus on arkisin klo 8 -10." tai "Ajanvaraus lääkärin vastaanotolle on maanantaista torstaihin klo 8 - 11 ja perjantaisin klo 8 - 9.30, terveydenhoitajan vastaanotolle ajanvaraus on maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 8 - 9 sekä tiistaisin ja torstaisin klo 9 - 10." Luvattoman usein on automaatin tekstinä: "Puhelin linjamme ovat nyt kaikki varattuja. Olkaa hyvä ja pysykää linjalla. Palvelemme teitä mahdollisimman pian.". Viimeksi mainittu on hyvin yleistä ja saat kuunnella MUXAKKIA eli epämääräinen soittokappale, joka on tehty niin elektronisesti, että vähänkin sävelkorvaa omaava kansalainen saa hermoromahduksen. Normaalisti tämä kestää vähintään puolituntia ja säännöllisin väliajoin kuulet tekstin: "Palvelemme teitä mahdollisimman pian.": ja MUXAKKI alkaa alusta ja aina sama kipale.

Terveyden ja hyvinvointilaitoksen sekä Työterveyslaitos haluavat sairastavat pois työterveyden niskoilta. Eivätkö he ymmärrä sitä, että työ- ja toimintakyky myös sairauden sattuessa on taattava? Jos sairaudenhoito otetaan pois työterveyshuollosta, niin meillä on yhä enemmän työikäisiä, jotka eivät kykene enää työhönsä. Lisäksi sairauden hoito työtä tekevällä työterveydessä kertoo paljon työterveyslain vaatimasta hyvin toimivasta työyhteisöstä. Herrat Pekurinen ja Mäkitalo eivät tätä huomioi eli jos työyhteisössä sairauslomien määrä kasvaa, on työyhteisössä jotain vialla, mutta jos sairauslomia määräävät muut kuin työterveyslääkärit, seuranta viivästyy ja lopulta on edessä iso kimppu piikilankaa.

torstai 10. lokakuuta 2013

Tapaus Saarela



Viime päivinä on kovasti puhuttanut Greenpeacen isku Pohjois-Venäjällä, jossa on myös suomalainen Sini Saarela. Nyt on uhkana usean vuoden vankeustuomiot. Em. organisaation iskut ovat usein mediassa. Järjestö on ilmaissut, että jäsenet osallistuvat vapaaehtoisesti mielenilmauksiin, jotka ovat rauhaomaisia. 

Suora lainaus: " Greenpeace on kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka tekee sanoista tekoja vastustaakseen ympäristön tuhoamista maailmanlaajuisesti ja tuodakseen esiin ratkaisuja rauhan ja ekologisen tasapainon saavuttamiseksi maailmassa.". Näillä aktivisteilla on tekoja ja usein ummistetaan silmät. Erilaiset tunkeutumiset kohteisiin aiheuttavat selkeää vaaraa, mutta hyvän puolestahan se kannattaa.

Nyt on noussut esille myös em. järjestön tekemät mielenilmaukset öljy-yhtiö Shell:n tekemiä öljynporauksia vastaan ja valtaukset suomalaiselle Arctia Shipping-yhtiön jäänmurtajille, jonka avustavat alukset olivat menossa väylänaukaisuun. Tästä on rikosilmoitus tehty, mutta mediassa on tietoa myös, että rikosilmoituksen teko olisi estetty. Tapauksesta on aikaa jo likipitäen puolitoista vuotta, joten mitkä lienevät osapuolien muistikuvat. Heidi Hautalan kommentit ovat muutoinkin verrattain eriomaisia.

Hieman mietityttää tuollainen kansalaistottelemattomuus, sillä se antaa viestin myös muuhun rikolliseen toimintaan. Saihan juuri syytteet yrittäjä, joka puolusti omaisuuttaan. Puolustuksen perustelu ei ollut se, että tekijät tulivat sisäpihalle, josta käynti asuintiloihin (yritys ja asunto samassa rakennuksessa).  Täten ei puolustaa saa valtiollista tai yksityistä omaisuutta.

Erityisesti olen miettinyt, että nyt on viimeaikoina Greenpeace vastustanut öljynporauksia. Ei taida ihan tuulivoimalla ja aurinkoenergialla toimia heidän aluksensa. Nyt kiistaa käydään siitä, että ajoiko Greenpeacen kumivene tahallaan miliisiveneen päälle vai oliko se tahaton ohjausvirhe vaiko väärä kuvakulma. No, joka tapauksessa tuo kumivene käytti perässään ihan tavanomaista perämoottoria ja öljynjalostetuotteella sekin liikkuu. Samoin tuo heidän laivansa, joka on 1970-luvun puolivälissä rakennettu hylkeenpyyntialukseksi. Ei taida vuosikymmenten jälkeen painaa omaa tuntoa moinen saalistusalus lainkaan, oli se sen verran veristä hommaa. Onko moottoria muutettu? 1970-luvun vehkeet kyllä tiedetään ja mitään taloudellisia ihmeitä ne eivät ole, puhumattakaan päästösäästöistä. Alueelta on tullut videokuvaa ja -klippejä. Millähän mahtaa niiden akut olla ladattu? Onkohan kaikki lopultakaan niin vihreää ja rauhaomaista kuin julki tuodaan.

Sitten vielä tuo huumausainejuttu. Laivan apteekki sisältää huumausaineiksi luokiteltavia lääkkeitä ja laivan matkustajalla saattaa olla käytössä lääkitys, joka tulkitaan toisaalla vahvaksi opiaatiksi, toisaalla huumaavaksi aineeksi. Tästä on maakohtaisia eroja (mitä saa mukana olla ja kuinka paljon sekä vaatimukset dokumenteista). Greenpeace on iskenyt kohdemaan taloutta vastaan ja peruslääkevalikoima on saatettu täten tulkita huumaksi aineiksi ja varsinkin kun vihreiden joukossa on julkisuudessa ollut paljon niitä, jotka kannattavat kannabiksen vapautuksen puolesta.

Nyt sitten vaaditaan aktivistien vapauttamista. Sini Saarela on pyytänyt Suomen hallitusta toimimaan, että heidät koteihinsa saatettaisiin. Jos kerran vapaaehtoisesti lähdetään touhuamaan maailmalle, jossa lait ja sen tulkinta ovat toisia kuin turvallisessa Suomessamme, niin on ihan turha ryhtyä konsulikyytiä kotiin vaatimaan. Hölmöilystä tulee kärsiä ne sanktiot, jotka  kohdemaan laki sanoo, vaikka se menisi kuinka monta metriä letin ylitse ymmärtää.

Kun vihreitä ihmisiä kuuntelee, niin hukassa tuntuu olevan moni asia. Tässäkin tapauksessa tulee mieleeni ammattiliitot, jotka alkuun puolustivat työoloja ja ensin kiellettiin alle kahdeksanvuotiaiden työnteko tehtaissa ja kaivoksissa. Vuosikymmenet ovat vierineet ja nyt he taistelevat ainoastaan euroista. Työt ovat karanneet jo jonnekin kauas. Moni ihminen heittää roskat ulos autosta, pitsalaatikko jää kadulle osittain syötynä, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Terrorilla ei saada muutoksia aikaan, sillä se koetaan hyökkäykseksi.

Muistan ikäni, tämän vihreän kanssa käymäni keskustelun (tästä on oikeasti jo aikaa). Hänen mielestään sähkö pistorasiaan tuli tuleen voimalla tuulivoimalasta ilmoja pitkin ja vesi hanasta virtasi puhtaasta lähdevedestä, kun vesiputki oli maahan työnnetty, puolen metriin syvyydeltä ja kompostimulta on vaarallista, sillä se sisältää matoja.

Nähtäväksi jää, mikä on tämänkin episodin lopputulos.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Käteinen raha on harmaata taloutta



Aina jaksaa tuo aamun aviisit ihmetyttää. Artikkelin alussa oli teksti: "Käteisellä maksamiseen voi tulla yläraja, kuten Espanjassa.". Rajana on yli viisikymmentä euroa maksava ostos.

Median mukaan kyse on uudesta harmaan talouden torjuntakeinosta. Tässä on seurattu nyt EU-maita, joiden taloudellinen ahdinko on suurta. Nyt myös siistijöille esitetään ammattikorttia, kuten rakennustyöläisille. Tuota ammattikorttia mietin suuresti, sillä siinä on koko nimi ja usein asuinpaikkakunta. Pitääkö oikeasti kaiken olla julkista. Muistan tuon entisen ammattini ja kun mielisairaanhoitolain muutoksen myötä tulivat terveyskeskuksien harteille kaikki, niin moni hoitaja peitti nimineulastaan etunimen, jos sukunimi oli hyvin yleinen tai jos sukunimi oli harvinaisempi, niin se peitettiin. Tuolloin oli käytössä lankapuhelin ja usein siinä oli ammatti, jonka hoitajat poistivat. Tähän oli syynä häiriköt, jotka saattoivat soittaa kotiisi vuorokauden ajasta riippumatta tai huudella nimeäsi toreilla ja turuilla.

Median mukaan ei ole tarkoitus kuitenkaan kieltää maksamista käteisellä rahalla vaan velvoitetaan yrityksen tarjoamaan myös maksua sähköisessä muodossa. Eikö tämä koske myös bussiyhtiöitä.

Miksi käteisellä ei sovi maksaa? Se ei ole harmaata taloutta, sillä usein on pankkien huolto- ja päivityskatkoja. Näiden aikana et voi maksaa korteilla ja tyypillisesti et saa edes seinästä käteistä rahaa, sillä automaattien yhteydet ovat myös pimentyneet.

Eikö valtiovaltamme tulisi huomioida myös edellä mainittu? Tyypillisesti katkos korteilla alkaa klo 03-05 ja loppu on sitten arvoitus, kuten viimeksi tuolla Nordea pankilla. Jokaisella tulisi olla pieni määrä käteistä rahaa, jolla voi maksaa mm. bussin (siellähän ei elektorni käy). Katkojen aikana et voi maksaa pientä tai suurta ostosta.

Ensivuoden alusta tulee voimaan myös kuitinantolaki. Juuri tuossa muutama päivä sitten oli yleisönosastossa kirjoitus, jossa kansalainen kritisoi kaupan kassoja, jotka kysyvät haluaako asiakas kuitin. Itse kysyn aina asiakkaalta, että tahtooko hän kuitin, sillä jos sen tulostaa automaattisesti, niin joudun työautoa siivoamaan vähän väliä lattialle, ovitaskuihin ja penkeille jätetyistä kuiteista. Sama tapahtuu kaupoissa eli kuitteja löytyy ostoskärryistä, kassahihnan lopussa ja tyypillisesti ympäri kaupan lattiaa.

Onko siis laillista maksaa pankissa (mieluiten nettipankki, jos se sattuu toimimaan) älyttömiä veroja vai rikollista maksaa perustarpeisiin kuuluva eväsleipä käteisellä?

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Pakolaiskiintiön nosto



Sisäministeriö on johtajansa Räsäsen kera nostamassa pakolaiskiintiötä. Kiintiön puolustajat ja vastustajat sättivät urakalla toisiaan. Täten sanon sanaseni  minäkin.

Olemme vastaanottaneet pakolaisia jo vuosikymmeniä ja olemme allekirjoittaneet ns. Geneven sopimuksen 1968. He ovat tulleet alueilta, jossa ovat syystä tai toisesta vainottuja. Myös köyhyys ja työttömyys ajavat ihmisiä pakolaisuuteen, vaikka tämä ei em. sopimuksen mukaan ole määrite pakolaisuudelle. Geneven sopimus sisältää palautuskiellon, joka estää palauttamisen alueelle, jossa henkilö voi joutua vainon kohteeksi syystä tai toisesta.

Tässä kohtaa on erotettava sanat pakolainen ja maahanmuuttaja. Ne ovat kaksi eri asiaa, mutta useasti maahanmuuttaja hakee turvapaikkaa ja tavallisemmin saapuvat maahamme salakuljettajien avulla, leveämmän elintason perässä. Maahanmuuttajia ovat myös avioliiton kautta tulevat ja osan tarkoituksena on vain saada oleskelulupa.

Totinen tosiasia on se, että pakolaisista ja maahanmuuttajista osa on kotiutunut ja osa ei. Kansakuntamme taakaksi ovat tulleet nämä, jotka eivät ole kyenneet/halunneet oppia maan kieltä eikä lakeja tai tapoja. Gettoutuminen on helppo ratkaisu ja tällöin ei tarvitse muuttaa tapojaan. Tästä on monessa muuttaja/pakolaisperheessä tullut suuri riita, sillä täällä syntyneet tai hyvin pienenä lapsena tulleet oppivat maan kielen ja tavat. Yllättävän usein puhevälit vanhempiin ovat katkenneet täysin ja valitettavasti johtaneet myös henkirikoksiin (etenkin tyttöjen osalta).

Nyt pakolaiskiintiötä on nostettu Sudanin sotien vuoksi. Herää pieni kysymys, että miksi ei aikaisemmin? Sudan itsenäistyi 1956 ja eriasteisia sisällissotia siellä on käyty jo siitä alkaen eli liki kuusikymmentä vuotta. Afrikan ja orientin maissa on käyty näitä tappeluita jatkuvasti ja ilmeisesti se kuuluu kansanperinteeseen.

Ensimmäiset pakolaiset tulivat meille 1980-luvun taitteessa Vietnamista ja Persiasta. Käytän nyt termiä Persia sen vuoksi, että shaahin aikaiset pakolaiset edustivat muita uskontoja kuin islam. Osa kotiutui ja osa ei.

Tähän kohtaan on myös liitettävä tuo Nairobin terrori-isku, jossa osallistujina mainitaan suomalainen (Ismael) ja tuo Britanniaa kuohuttanut valkoinen leski. Aamun aviisissa oli kirjoitusta tästä aiheesta ja somalialaiset vanhemmat ovat kysyneet jo viranomaisilta matkustuskieltoa lapsilleen, jotka ihannoivat tuollaista toimintaa ja haluavat mukaan.

On olemassa maahanmuuttajia ja pakolaisia sekä maahanmuuttajia ja pakolaisia. On niitä, joille uusi maa on taivas, jossa ei tarvitse pelätä, mutta on myös niitä, joille uuden maan tavat, lait, tottumukset, jne. ovat kauhistus. He eivät koskaan ole kyenneet integroitumaan uuteen maahan.

Näihin integroitumattomiin maahanmuuttajien ja pakolaisien joukkoihin ovat liittyneet myös kohdemaan kansalaisia. Heistä ison joukon muodostavat ne, joiden koulusivistys on jäänyt säälivitoseen. Lisäksi tulevat nämä hurahtaneet, joiden oikea paikka olisi mielisairaala, mutta sinne ei tänä päivänä ketään saada.

Työllisyyden varjolla perustellaan myös näiden ihmisten tänne tuloa. En tiedä, onko lisäaineilla osuutta asiaan, koska suomalaisia nuoria ei työnteko kiinnosta vai johtuuko tämä ainoastaan hyvästä  sosiaaliturvasta. Meillä on jo nyt analyytikkojen arvioiden mukaan neljäsosa työikäisistä vailla työtä ja nämä maahanmuuttajat ja pakolaiset eivät ratkaise tätä kysymystä. Mediassa kerrottiin myös, ettei kielitaitoa tarvita, sillä englanninkielellä pärjää. Maailman tunnetuin kielihän on huono englanti. Itse en meinannut saada selvää tuon intialaisen englannista ollenkaan ja usein jouduin toistamaan pardon.

Kirjoitin jo toukokuussa 2013 otsikolla Mellakka naapurissa ja sielläkin esiintyi henkilö, jonka rekisteröity maa oli Suomi, mutta etninen perimä jostain muualta. Tämä tulee jatkumaan eli tulemme terrori- tai väkivaltauutisista lukemaan yhä useammin, että suomalainen on osallistunut.

Toki on otettava huomioon nämä, jotka oikeasti ovat tulleet maahamme ja sen lakeihin, tapoihin ja kieleen liittyneet. Pitääkö meidän hyväksyä ne, jotka eivät halua em. Tämä on jo pitkään ollut tiedossa Hollannissa, Saksassa ja Tanskassa eli on näitä maahanmuuttajien ja pakolaisten asuttamia alueita, joissa paikallinen väestö ei uskalla käydä ostoksilla, töissä, koulussa, tarhassa, jne. ilman turvaa ja turvan muodostavat paikalliset pyöräkerhot.

En halua heitä enää tänne, jolleivät he ymmärrä, että kohdemaan laki on ainoa, joka on voimassa oleva laki. Jos palataan takaisin sinne taistelemaan, niin suomen kansalaisuus tulee mitätöidä.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Liikennevalistusta ja lakimuutoksia



Nyt maanantaina alkoi liikennevalistusviikko ja aamun aviisissa oli poliisin kommentointia liikennekäyttäytymisestä. Osansa sai niin autoilijat, pyöräilijät kuin jalankulkijatkin. Autoilijat saivat moitteita suojatiekäyttäytymisestä. Pyöräilijät taas ovat villiintyneet eli vauhti hirmuinen ja liikennesäännöistä viis veisataan. Jalankulkijat eivät piittaa valo-opasteista tuon taivaallista ja kadun ylitys tapahtuu usein sieltä mistä parhaaksi katsotaan.

Olen useissa kirjoituksissani käsitellyt liikennettä ja ihmisten käyttäytymistä siellä. Siteeraan nyt mediaa suoraan: "Jalankulkijalle kuitenkin suojatie tuo aina etuoikeuden kulkemiseen. Kuskeille kannattaa kuitenkin näyttää selvästi, milloin on syytä polkasta jarrua. Jos jalankulkija seisoo jossain suojatien läheisyydessä, kuljettajan voi olla vaikea tulkita, onko hän katsomassa puluja vai menossa oikeasti suojatielle.". Tuntui siltä, että kuin konstaapeli olisi siteerannut suoraan kirjoituksiani, sillä vastaavaa kirjoitin viime vuoden kesäkuussa, otsikolla Suojatie.

Suojatietörttöilystä tulee liikkuvan poliisin sakkolaskurilla tavallisemmin 10-12 päiväsakkoa, joka keskituloisella on 300 - 400 euron kustannus eli autoilijaa sanktioidaan kovalla kädellä, mutta polkupyöräilijät ja janakulkijat selviävät pienellä rikesakolla eli 10 - 20 euroa. Olisiko syytä myös heille kirjoittaa oikea sakko rikkomuksista (esimerkiksi valojen ja heijastimien puutteesta tai valo-ohjauksen laiminlyönnistä)? Tosin virkavalta ei usko, että sanktiota korottamalla saataisiin villiintyneet pyöräilijät ja holtittomat jalankulkijat kuriin ja järjestykseen.

Artikkelissa käsiteltiin myös autoilijan kääntymistä ja tilan antamista suojatielle. Tässä kohtaa peräisin myös jalankulkijoilta ja etenkin pyöräilijöiltä järjen käyttöä. Nykyajan autoissa on korkeat selkänojat, jotka peittävät näkyvyyden hyvin käännyttäessä. Autossa muodostuu aina katvealueita, jonka takia näkyvyys sivusuuntaan on olematonta. Lisäksi tulevat näkyvyyden esteeksi nykyarkkitehtuuri, jossa rakennukset sijoitetaan jalkakäytävään kiinni ja auton nokka on vietävä pitkälle suojatien päälle, jotta saisi ratin takaa edes alkeellisen näkyvyyden. Asuntokaduilla ja kevyenliikenteen väylien ongelmana ovat pensasaidat ja puusto. Tuossa kotini viereisen koulun ja sitä sivuavan kevyenliikenteenväylän kanssa tehtiin muutama vuosi sitten aivan upea järjestely eli entinen raskas puusto kaadettiin ja kevyenliikenteenväylä kaarrettiin hieman, joten nyt ei suojatielle tulla puskista vauhdilla, sillä siinä on pitkä alamäki ennen suojatietä.

Sitten tarvitsee ottaa myös esille talviset olosuhteet. Suojatielle ryntäävälle kansalaisille tiedoksi, että talvella ei kaikissa olosuhteissa pysäytetä niin kuin juhannuksena. Ja paasaan taas kerran niistä heijastimista ja pyörän valoista. Nyt ovat illat taas pimenemässä ja katuvalot piiloutuvat lehtien taakse (jos niitä nyt ei säästösyystä ole vallan sammutettu), joten tehkää itsenne näkyviksi. Ilman heijastinta tai valoa olet näkymätön ja täten suuressa vaarassa. Lisäksi autoilijat huomioikaa nykyautot, joissa on ns. päivävalot. Monessa maassa ei edellytetä takavaloja päiväaikaan, mutta meillä kyllä. Katsokaa, missä asennossa se valokytkin oikeasti on. Niin ja voisi niitä pimenneitä lamppujakin vaihtaa. Liikenteessä liikkujat, tehkää itsenne näkyviksi nyt.

Nyt on myös tarkoitus uudistaa tieliikennelakia. Tosin itse olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että lait pitäisi kumota kaikki, liikennevalot ja suojatiet poistetaan ja eloonjääneiden kanssa pohditaan, mitkä säännöistä ovat tarpeellisia. Tieliikennelaki koskee nykyisellään noin 80 prosenttisesti autoliikennettä. Kun olisikin vain laki, mutta kun tulee tieliikennelakia sivuavat lait ja asetukset päälle, niin niistä ei loppupeleissä ota Erkkikään selvää. Jalankulkijasta on tullut kukkulan kuningas, joka saa toimia juuri siten kun parhaaksi näkee. Vanha poliisi sanoi nykyajan pyöräilijöistä: "Ei niille enää mitään lakia saa. Kun ei ole ollut valvontaa aiemmin, niin ei niitä kuriin saada.".

Toivottavasti tästä laista ei tule samanlaista järjettömyyttä kuin tuosta raskaan kaluton mitoista ja massoista. Yhtä itse en ymmärrä eli miksi pyöräilijän, skeittarin, jalankulkijan, jne. tohelointi liikenteessä maksatetaan autoilijan liikennevakuutuksesta onnettomuustilanteissa, jossa autoilija ei ole syyllinen onnettomuuteen. Enkä myöskään sitä, että em. ryhmien törttöily saa aikaan sen, että lakia tulkitaan heikomman eduksi. Jos toheloit, niin olet korvausvelvollinen ja vastaat itse teoistasi.

Nähtäväksi jää, mitä tuo uusi laki sisällään pitää ja kuinka muutokset saadaan taottua kovapäisen kansamme kalloihin.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Pakkoruotsin vastustaminen



Nyt on aloitettu aktiivisesti keräämään allekirjoituksia adressiin, jonka aiheena on pakkoruotsin poistaminen. Olettaisin, että allekirjoittajat ovat niitä, joille ruotsinkielen opiskelu on ollut pakko.

Itselleni sitä ei ole opetettu, sillä jouduin käymään vain kansalaiskoulun ja opetus tapahtui ainoastaan oppikouluissa. Kuten kirjoitin aiheesta jo huhtikuussa 2011, otsikolla Pakkoruotsia.

Kerron nyt rehellisesti, miksi en hoitajakoulussa suostunut ruotsinkielen tunneilla sanomaan sanaakaan ruotsinkielellä, jossa opetusta oli kymmenen tuntia. Tämä asia on ainoa, josta vanhempiani kritisoin. Lapsuudessani kokoonnuttiin päivittäin yhteiselle aterialle, jossa puhuttiin päivän asiat ja siinä sivussa puuta heinää, jopa kielillä. Kuitenkin tässä yhteisessä tilanteessa vanhempani keskustelivat ja nauroivat omille jutuilleen vieraalla kielellä, jota myös kuulin radio- ja televisio-ohjelmissa. Olin sisarusparven vanhin ja ymmärsin, että jotain outoa tapahtuu.

Isäni oli opettanut meille saksan-, ranskan-, englannin- ja italiankielen alkeet, mutta pimitti sukunsa kielen. Oivalsin sen nopeasti, että nyt pimitetään kieli, jonka vanhemmat olivat varanneet omaksi ja vain heidän juttujensa kieleksi. Aloin vihaamaan sitä ja seurauksena oli se, että jos radiosta tuli ruotsinkielinen laulu, niin sammutin laitteen tai vaihdoin kanavaa. Saman koki televisio.

Kuitenkin 1980-luvun alussa alkoi soida laulu, josta tuli korvamato eli Tomas Ledinin Sommaren är kort ja myöhemmin tuli Nordman ja Vandaren. Molemmat musiikillisesti hyvin mielenkiintoisia, mutta sanoja en ymmärtänyt. Vanhemmiten viha laantui ja kiinnostuin, mutta kun en opetusta ollut saanut, niin pyysin puolisoani soittamaan (nettiorientoituneina on meillä ollut musiikkia tietokoneella jo kauan) Tomas Ledinin Kesäkortin. Puolisoni katsoi minua hetken ja osasi valita oikean kappaleen. Kohteliaasti hän myöhemmin kertoi, että kort ei ole kortti vaan lyhyt.

Kerroin hänelle myös tuon yllä olevan, sillä tiesin hänen äitinsä olleen ruotsalaista alkuperää ja arvelin, että hän osaa kielen ja myös ymmärtäisi vihani. Puolisoni opetti minua hieman laulujen kautta, mutta suurin kiitos opetuksesta lankeaa TV kakkoselle, joka teki aivan upean ohjelman alueelta, jossa osa on suomen- ja osa ruotsinkielisiä. Ohjelmasta opin paljon uusia sanoja ja lauseita. Tosin puolisoni sanoo nyt, että puhun ruotsinkieltä tuon kuvatun alueen tavalla. No, eipä tuo haitannut Rekkaretkellä, kun suvereenisti sain ostokset suoritettua ruotsalaisella huoltamolla ja kaupassa ruotsinkielellä (vähäisellä taidollani) ja sen pohjalta tanskalaisella huoltamolla vaikka tanskalainen aksentti onkin minulle outo, mutta hollannin pohjalta sitä hieman hallitsin. Nyt täytyy myös toimituksen huomauttaa, että olen saanut opetusta fonetiikasta (puheoppi). Sen opettajina olivat kaksi aivan upea pariskuntaa (suomalainen ja englantilainen sekä suomalainen ja hollantilainen), johonka tutustuin kahdeksankymmentäluvun alussa. Tosin kirjoittaa en osaa, mutta eikö tärkeintä ole se, että saat syötävää?

Ihmettelen nyt kauheasti sitä, että miksi pientä, länsimaista kieltä on taas aloitettu puhumaan pakkona. Onko nyt vallalla tämä suuri suvaitsevaisuus, jossa meidän tulisi opetella puhumaan maahanmuuttajien kielillä, joiden kieliasu on omista kielistämme poikkeava? Pitääkö meidän opetella puhumaan älämölöä, jossa vokaalit näyttelevät pääosaa ja melu sen mukainen?

No, olin ilkeä ja taukopaikalla käytin tuota vanhempieni tapaa tappaakseni älämölön, sillä tämä on sentään pohjoismaa. Katson, että pakkoruotsin poistaminen kouluistamme on viimeinen saareke, jolla voimme vielä pitää länsieurooppalaisen elämänmuodon yllä. Ehkä katsomukseni on vanhan maailman aikaa, mutta en ole kovinkaan kiinnostunut tästä uudesta maailmasta, jossa ei käytetä kieliä, jotka ovat minun maailmani kieliä, puhumattakaan minun maailmani tavoista, jossa naisen ei tarvitse kasvojansa peittämän.

Sinulle, allekirjoitusten kerääjälle, tulen sanomaan: "Jag en vara fatta intresse".

Englannin opetus alkaa aikaisin, mutta lapset ovat sen jo oppineet pelien ja televisio-ohjelmien kautta. Miksi ruotsinkieltä ei aloiteta opettamaan aikaisemmin vai halutaanko, että se maastamme katoaa omat kielemme arabian ja muiden maahanmuuttajakielien tieltä

torstai 22. elokuuta 2013

Käytöstavat hukassa



Mediassa oli mielenkiintoinen kirjoitus, jossa myyjätär kertoi lasten avaavan myyntipakkauksia kosmetiikkaosastolla ja kokeilevansa niitä huvikseen ja sitten tuote laitetaan takaisin paikkaukseen ja hyllyyn. Rahaa heillä ei ole korvata tuotteen hintaa ja jos vanhempiin yhteyttä ottaa, niin seurauksena on haistattelua tai oman lapsen toiminnan vähättelyä sekä vaaditaan ymmärtämistä pienelle lapselle.

Käyttäytymissääntöjä ei enää ole opetettu pitkiin aikoihin ja sama näkyy nuorten aikuisten käytöksessä. Tunnettua on se, että mitä isot edellä sitä pienet perässä. Vastaavanlainen oireilu on näkynyt kouluelämässä jo pitkään eli opettajat ovat helisemässä. Kun sääntöjä ei ole ollut vanhemmille, niin kuinka he osaavat ne opettaa lapsilleen.

Muistan lapsuudestani tapauksen, jossa olimme äitini kanssa liikkeellä linja-autossa. Meitä kiinnosti nainen, jonka nenä oli iso ja aloimme siitä puhumaan suureen ääneen. Muistan vieläkin äidin äänensävyn, kun hän hiljaa sanoi: "Hiljaa nyt, asiasta puhutaan kotona.". Isä oli työstä myös kotiutunut ja ruokapöydässä asia otettiin esille, ilman huutamista. Asia käsiteltiin ihmisten erilaisuudella, joille kukaan ei mitään voi. Tällöin sisareni sanoi äidille, että miksi siskon kädet ovat pienemmät ja kauniimmat. Tähän äiti vastasi, että sinä olet saanut isänäidin kädet, jotka on luotu leipomiseen ja sisaresi kädet minulta ja äidiltäni, tekemään käsitöitä. Tämä pitää paikkansa, sillä sisareni osaa todella tehdä leipomuksia ja minä neulon tai virkkaan pitsiä. Olemme aivoiltamme ja ruumiltamme ainutkertaisia yksilöitä.

Vanhempien tulee opettaa lapsille säännöt. Jos niitä ei opeteta jo pienestä pitäen, niin kuvitteleeko joku, että kun lapselle kilahtaa täysi-ikäisyys, niin hänen aivoihinsa asennetaan tiedosto, joka koskee hänen koko loppuelämäänsä ja saman tien ne hallitsee. Älä unta näe.

Kasvatus alkaa jo vauvana ja ensimmäiset asiat ovat totuttelu ruokaan sekä sallittuihin ja ei sallittuihin toimintoihin. Pieni lapsi tarttuu kouraotteella hyvinkin lujaa on vain opetettava, että sellainen sattuu. Lapsi koettelee rajoja ja ihan varmasti keksii kaikki ne asiat, joista isi ja äite eivät erikseen ole osanneet kieltää. Osan toki voi katsoa sormien välistä, mutta valvonta on oltava. Saimme itse sen kokea kovasti, sillä lempipuumme kaadettiin. Tapasimme sinne kiipeillä ja isä päätti sen kaataa. Itku oli suuri, mutta isämme oli osaava ja näytti kaadon jälkeen sen, miksi puu oli kaadettava. Isi näytti puun tyvenen joka oli täysin laho ja kertoi, ettei se olisi kauan pystyssä kestänyt ja olisimme olleet suuressa vaarassa, jos oksa olisi periksi antanut, sillä alapuolella oli kiviaita. Ymmärsimme, kun asia selkeästi kerrottiin. Ikävä kotipuutamme oli silti suuri, mutta tosin keksimme uuden.

Tuossa mediassa esitetyssä kirjoitettiin lapsesta kaupassa, jossa he avaavat paketteja ja leikkivät leluosastolla. Siinä artikkelissa oli hieno kirjoitus, jossa lapset olivat varastaneet karkkeja (aikaa tosin oli ollut parikymmentä vuotta) ja lapset sanktioitiin asiallisesti eli viikkorahoista he maksoivat itse kauppiaalle varkauden. Kyllä lapselle tulee opettaa sallittu ja kielletty. nykyisin kun nuoria kuuntelee, niin lain pykälät eivät heitä kosketa. ikävintä on kuulla lapsen suusta: "Et sää voi mulle mitään tehdä mää oon alle viistoista.". Vahingonkorvausvelvollisuus on silti ja muistan hyvin tuon takavuosien tapauksen alaikäisten kettutyttöjen kauhun, kun ulosoton kautta lankesivat summat maksettaviksi. Summat voivat nousta hyvinkin suuriksi, kuten tuon Porvoon tuomiokirkon tuhopolttanut poika (tekohetkellä noin 18 v.) ja nyt vaadittu korvausvastuu on 4,2 miljoonan euroa.

Onko tänäpäivänä kaikki omaa tai omaan käyttöön, testattavaan kuuluvaa? Oliko puolisoni isä liian julma ja raaka, kun tyttärensä ryhtyi kaupassa kiukuttelemaan ja tavaroita ostoskoriin heittelemään. Hän otti tyttärensä syliin ja vai hänet autoon sanoen: "Seuraavalle kauppareissulle tulet vuoden kuluttua.". Näin myös tapahtui.

En myöskään ymmärrä rahan käsittelyä tänä päivänä. Tuossa kirjoituksessa kerrottiin lapsista rahaa ojentamassa. Nykyisin se on ryppyinen paperilappu, josta hologrammi on tunnistamaton ja turvalangat kuoriutuneet ulos. Pitääkö sittenkin paikkansa veljieni pojilleen toteama lause: "Teillä ei kestä ehjänä kuin varreton leka ja metrinen ratakiskon pätkä.".

Onko vanhemmuus hukassa oikeasti? Tätä olen jo pitkään katsonut liikennekäyttäytymisessä lasten kanssa, mutta itse en tuollaiseen myymälähuligaaniin ole törmännyt ja toivottavasti en törmääkään. Nyt on myös todettu lihavuuden syyksi lisäaineet. Onko sellaiset myös syynä käyttäytymiseen?

Haluatko lapsi tai aikuinen rypistää?


tiistai 20. elokuuta 2013

Oppisopimuskoulutus kunniaan



Luin tuossa toissapäivänä aamun aviisia ja siinä oli kirjoitus otsikon aiheesta. Viimeinkin tämä aihe nostettiin tapetille.

Kun ajattelee perusopetuksen muutosta, niin peruskoulua on syytetty jo vuosien ajan siitä, että se tekee tasapaksuja kansalaisia. On myös tunnettua, että on ihmisiä, jotka ovat lukutoukkia ja niitä, jotka ovat kädellisiä. Peruskoulussa kädentaitoja on vähän. Ennen muinoin oli kansa-, kansalais- ja oppikoulut. Oppikouluun siirtyivät lukutoukat jo neljännen kansakoululuokan jälkeen. Osa heistä jatkoi lukioluokilla (viisi vuotta), osa siirtyi ammatillisiin oppilaitoksiin. Virallisesti kansakoulua kesti kuusi vuotta ja sen päälle kolmivuotinen kansalaiskoulu, jossa kädentaidot näyttelivät vahvaa osaa. Tytöillä oli seitsemän tuntia viikossa käsitöitä ja kotitaloutta, joka sisälsi myös kodin- ja lastenhoidon. Kotitaloustunneilla myös ateriat katettiin kauniisti. Tämän lisäksi oli ensimmäisenä vuonna konekirjoitus oppiaineena ja seuraavilla kirjanpito ja kauppaoppi. Pojilla oli vastaavasti puu- ja metallityö sekä elektroniikka. Kuten aiemmin kirjoitin, niin itse pääsin sairaalan konekirjoittajaksi, sillä konekirjoitusnumeroni oli yhdeksän, virallisten testien mukaan, mutta niitä ei hyväksytty virallisiksi, sillä sitä ei oltu tehty kauppa- tai sihteeriopistossa, joilla oli virallinen oikeus kokeiden suorittamiseen.

On totta, ettei kaikkia nuoria kiinnosta istua koulunpenkillä tavaamassa ja tuossa aamun aviisissakin yksi oli lopettanut ammattikoulun opetuksen kesken, joka on tunnettu asia ollut jo pitkään, sillä opetus on muuttunut liian teoriakeskeiseksi. Toki oppisopimusopiskelijan on oltava aloitteellinen, kiinnostunut ja ahkera, sillä opetuksen mukana tulee myös teoria ja ilman teoriaa ei selvitä. Teoria on monelle kädentaitoiselle kuitenkin helpommin käsitettävä, kun se liittyy suoraan käytäntöön.

Hämmästyttää tämä nykyinen villitys saattaa kaikki tasa-arvoisiksi, vaikka näin ei voi olla, sillä aivomme toimivat erilailla. Tässä kohtaa on syytä puuttua ammattiliittoihin, jotka ajattelevat, että alemmalla palkalla työskentelevät ovat uhka nykyiselle työvoimalle. Työnantajalle oppisopimus on tehty liian kalliiksi, juuri yllämainitusta syystä. Tunnettu tosiasia on myös se, että kuka palkkaa juuri koulunpenkiltä tulleen nuoren, jolla ei ole työkokemusta. Muistan tuon hilpeän, huumorilla laaditun työilmoituksen, jossa edellytettiin 20 vuoden ikää ja 30 vuoden työkokemusta. Hieman hankala yhtälö, sanoisin.

Myös laki on tullut esteeksi tänä päivänä. Takavuosina meillä suoritti kolme nuorta ison E:n (työ- ja ajoharjoittelu), mutta tänään se ei enää onnistu. Kaikki kolme työllistyivät tuolloin meille tai meidän kauttamme, sillä olimme jo nähneet, kuinka he toimivat. Inssissä heillä oli tuttu työkalu, joka osaltaan vähensi jännitystä. Tämä on myös puoltavaa oppisopimuskoulutuksessa. Työnantaja näkee hyvin pian, onko nuoresta sen työn tekijäksi.

Moni nuori myös miettii, mikä minusta tulee aikuisena. Ammatinvalintaa taidetaan yhä opettaa vain yläasteella, mutta ala-asteella pitäisi olla esittelyssä erilaisia ammatteja (saattaa ollakin, ainakin vanhempien toimesta). Peruskoulujen yläasteelle tuli kansalaiskoulusta työharjoittelu (nykyisin taitaa olla Työ Elämään Tutustuminen). Meidän aikana työskenneltiin ohjattuna toisella luokalla ( vastaa peruskoulun 8 luokkaa) kaksi viikkoa ja kolmannella kolme viikkoa. Itse olin tuolloin ensimmäisen jakson päiväkodissa ja se oli todella mielenkiintoista, sillä päiväkoti oli rakennettu 1900-luvun alussa. Toisen paikan järjestin itse lahjatavarakauppaan, joka osoittautui myös miellyttäväksi paikaksi, mutta myös mielenkiintoiseksi. Toki tuohon aikaan oli vielä vallalla käsitys miesten ja naisten ammateista.

Saksassa oppisopimuskoulutus on yleistä ja siten nuorisotyöttömyys alhaista. Miksi yhteiskuntamme ei hyödynnä toimia, jotka on muualla koettu hyväksi? Oppisopimus koulutus on myös työnantajan etu. Me olisimme valmiit ottamaan oppisopimukseen muutaman kuljettajan, sillä niin taksi- kuin rahtipuolelta puuttuu kuljettajia ja nykyisellä vaatimustasolla niitä puuttuu vielä lisää.

Lainlaatijat ja ammattiliitot herätkää viimein.