Prologi joulukalenteriin 2018

Muistattehan viime vuodelta Tonttulan kylän ja sen tonttukaverukset Tonttu Tohvelon ja hänen ystävänsä Tonttu Kotitontun sekä joukon muita kylän henkilöitä. Huomenna aukeaa jälleen kalenterin ensimmäinen luukku ja saamme jälleen palata tonttujen touhuihin.

Vuosi on Tonttulassa vierähtänyt, joten kerron hieman tapahtumia vuoden varrelta, joten pääset tarinaan mukaan vaikka viime vuonna et kalenterin luukkuja avannutkaan.

Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu olivat huoltaneet vanhaa höyryjunaa ja sen vaunuja, jotka kesäsesongin aikana teki tilausliikennettä naapurimaista kotimaahan ja takaisin. Näin tontut vierailivat ystävien ja sukulaisten luona helposti.

Pikkutontut Juuso Jäkälä ja Kalle Kaarna jatkoivat kesän aikana kalastuksesta ja sienestyksestä. Heitä opetti Tonttu Lohipyrstö ja Rehtori Agricola tai Tonttu Sammalrikko, joka oli Tonttulan terveydenhoitaja ja tunsi yrtit ja kasvit. Tuuli Tunturipurosta kehittyi todellinen kalastuksen mestari, niin järvillä, joissa kuin merellä, sillä kesällä hän pääsi Norjan vuonoille kuningaslohia pyytämään ja toi tullessan suuren saalismäärän Tonttulaan.

Tonttulan koulun rehtorilla Tonttu Agricolalla oli paljon puuhaa, sillä kouluun oli tullut vaihto-oppilas Tanskasta. Alf Sølvskæg tuli Tonttulaan kouluun, sillä oma ala oli vielä haksessa. Veljänsä toimi kotilinnan, Koldinghusin; kellomestarina ja Alf Sølvskæg kiinnosti kovin kellon kuorien kunnostus ja Tonttulassa tiedettiin olevan paljon osaamista hienopuusepän töistä.

Tonttula koko väki osallistui sadon viljelyyn ja kokoamiseen. Tonttu Sammalrikko, lääkäri Tonttu Rautayrtti sekä tonttunuoret Sanni Sammalrikko ja Riku Rautayrtti olivat perustaneet kunnon yrttitarhan ja Tonttu Juureva, Tonttulan vihanneksesta oli hoitanut huolella kasvihuoneita ja juuresmaita yhdessä Sepastia ja Samu Suopayrtin avustuksella, sillä molemmat tontut olivat hyvin kiinnostuneita kasvien kasvattamisesta ja olivat olleet jopa Tonttu Jauhopeukalon opissa viljojen viljelyn merkeissä, mutta eivät vielä tienneet, että kumpi osio veti puoleensa enemmän.

Syksy koitti ja se merkitsi sadonkorjuuta, marjojen ja sienten keruuta, säilömistä ja monta, monta puuhaa talven varalle. Koulun parkettikosmetologinen osasto Tonttu Suopayrtin ja Anni Suopayrtin johdolla siivosi kesän jäljiltä Tonttulan koulun tilan ja oppilaat aloittivat perustietojen ja -taitojen opiskelun. Rehtori Agricola toivotti jälleen uudet ja vanhat oppilaat tervetulleeksi uudelle lukuvuodelle.

Huomenna aukeaa ensimmäinen luukku ja näemme mitä ystävämme touhuavat, tänä vuonna.

Syy vai seuraus

Olen pohtinut paljonkin demokraattien presidenttiehdokkaan, Hilary Clintonin viestiä eurooppalaisille päättäjille, jossa patistetaan Eurooppaa laittamaan maahanmuuttoasiat kuntoon, jotta pystytään hillitsemään oikeistopopulistien nousu Euroopassa. Mietin onko Hilary nyt oikeasti tosissaan ja myöntääkö hän tahdikkaasti syy - seuraussuhteen, jos näin on, niin hän on kaukaa viisas.

Monissa maissa ovat nostaneet päätään kansalliset puolueet ja presidentit. "Trumpilaisuus" tuntuu leviävän kulovalkea tavoi maasta toiseen ja kansa vaatii päättäjiltä tekoja kansan - ei koko maailman eteen. Etenkin kun tulijavirrat ovat tuoneet moniin maihin epätervettä ainesta, joka näkyy terrorismina ja eriasteisena rikollisuutena. Meillä Suomessakin on raiskaus ja huumetuomiolla useimmin 2015 invaasion tuomia, kuin kotimaisia tekijöitä.

Monessa maassa on perinteistä työtätekevä keskiluokka ollut ahtaalla jo vuosia, sillä monet työt ovat valuneet ulkomaille ja etenkin halpatyömaihin. Myös verotusaste ja asumiskulut ovat karanneet käsistä, eikä palkka tahdo riittää edes säälliseen elämiseen. Samalla on jouduttu katselemaan kun maahantulijat on nostettu jalustalle täydellä ylläpidolla ja moisen arvostelu onkin sitten todella pahasta, ellei itse perkeleestä.

Kukaan ei ole kertonut tulijoiden aiheuttamaa todellista hintalappua eli summat vaihtelevat paljon ja ainakin minun mielestäni nämä vastaanottokeskukset ovat vain osa ihmiskauppaa, joka harjoittavat salakuljettajatkin. Kuitenkaan tulijoilla ei monestikkaan ole suojelun tarvetta ja hylsyjä on jaettu, mutta palautukset lähtömaihin takkuavat ja meidänkin maasa on paljon (määrästä ei taida olla kuin arvioita) niitä ,jotka ovat painuneet maan alle ja tunnolliset yhteisöt, kuten kirkko ja SPR ovat avanneet suojelukanavan laittomasti maassaoleville ja onhan Helsingin kaupunki ollut myös varsin toimelias tässä asiassa.

Lainaan hieman Hilarya: "Ihailen sitä suurta ja myötätuntoista lähestymistapaa, jonka erityisesti Merkel ja hänen kaltaisensa johtajat ottivat, mutta mielestäni Eurooppa on nyt tehnyt oman osansa ja sen on lähetettävä erittäin selkeä viesti: "Emme voi jatkaa turvapaikan ja tuen tarjoamista"." Loppulause on mitä loistavin, mutta alku kertoo jo syyn eli tuo suuri ja myötätuntoinen lähestyminen tulijoita kohtaan, mutta todellisuudessa se on ollut kultaisella kädenpuristuksella oleva tervetulotoivotus.

EU yritti ratkaista maahanmuuttokysymyksiä, mutta maat ovat niin ristiriitaisia, että tulos oli yksi tyhjän kanssa. Maat, jotka ovat valinneet kansallistien eivät ymmärtäneet "merkkeliläisyyttä" ja päin vastoin. Tällä tavalla ei pystytä asioita sopimaan ja Hilaryn mielestä kävi näin: "
Eurooppa tarvitsee tiukemman lähestymistavan ilmiöön, joka auttoi Trumpia ja Brexitiä." Ja niin kauan, kun EU on takki leväällään, nnin oikeistopopulistit tulevat nousemaan yhä useammassa maassa, vaikka Hilary ei ajatukselle kylläkään lämpene vaan kokee sen uhaksi demokratialle. Mutta miten se voi olla uhka demokratialle, sillä vaalit ovat lännessä vapaat ja ihminen saa äämestää vapaasti ehdokasta ilman rynkyn piippua niskassaan, joten eikö tämä ole demokratiaa parhaillaan.

Kynttilät saastuttavat jälleen

Nyt on taas se aika, jolloin pimenevää iltaa on mukava valaista kynttilöin ja jälleen ilonpilaajana toimii dosentti Raimo O. Salonen, joka kertoo jälleen siitä, kuinka haitallisia pienhiukkasia siitä syntyy. Kirjoitin aiheesta jo 2011, joten jos sen joku haluaa lukaista, niin löytty joulukuusta 2011

Nyt kirjoitetaan siitä, että kynttilät ovat Raimon mielestä syypäinä lasten infektiokierteeseen. Tämä koskee etenkin alle 5-vuotiaita, mutta myös isommilla lapsukaisilla. Olisikohan Raimolta päässyt unohtumaan se, että pienen lapsen vastustuskyky on vielä heikko ja virukset sentään muuttuvat jo puolessa vuodessa toiseksi, aiheuttaen lenssuja.

Lainataan hieman: "Yleisiä oireita polttoperäisistä pienhiukkasista altistumiselle ovat nenän ja kurkun ärsytys, poskionteloiden tulehdukset, yskä sekä hengenahdistus. Myös riski sairastua vakavampiin infektioihin kuten bakteeriperäiseen keuhkoputkentulehdukseen tai keuhkokuumeeseen kasvaa." Ehdottamasti pienhiukkasten syytä. Lienen saanut hyvin harhaoppisen koulutuksen anatomiasta ja fysiologiasta sekä mikrobiologiasta, sillä olen ollut siinä harhaluulossa, että tauteja aiheuttavat virukset, bakteerit ja sienet. On todella hyvä, että meitä harhaoppisia valistetaan.

Raimon mielestä on turvallista polttaa kynttilää enintään kaksi kertaa viikossa, parin tunnin ajan ja enintään kaksi kynttilää. Jotenkin tuli mieleeni ruokatarvikkeet, jotka ovat, kukin vuorollaan, täysin pannassa, rajoitetusti syötäviä tai peräti suositeltavia. Nyt olen ennenaikaisen kuoleman (miten voin kuolla ennen kuin aikani on?) uhan alla, sillä minulla palaa peräti viisi kynttilää ja varmasti sairastun ainakin heinänuhaan ja jonkinlainen sammakkovitsaus on vielä tulossa, sillä aion laittaa uuniin vielä valkean ja tästä Raimo vetää yhtä paljon herneitä nenään, kuin Pekka Puska joulusilakoistani, jotka ovat vanhan ajan tönkkösuolattuja.

Takka ja puulämmitteinen sauna ovatkin Raimolle jo täysi kauhistus ja asuin alueellamme värähtävät pienhiukkasmittarien viisarit kaakkoon, sillä korttelimme jokaisessa talossa on lämmitettävä tulisija. Yksi talo ei saastuta, sillä se on ollut asumaton jo toistakymmentä vuotta. Itse lienen suurin saastuttaja seitsemällä tulisijalla. Erityisen haitallisia ovat pienet, vanhat asunnot, jossa ilmanvaihtoa ei ole tai se on hyvin tehoton. Olen siis ilmiselvässä vaarassa, sillä päärakennus on vain 88 neliön kokoinen ja varustettu neljällä tulisijalla. Olohuone vain 19 neliöö, iso pystyuuni ja kynttilöiden vakiopolttopaikka. Tosin meillä syttyy kynttilä myös 1,7 neliöisessä vessassa, kun sähköt eivät kulje.

Lainataan taasen: Etenkin vanhojen talojen pienissä asunnoissa lukuisien kynttilöiden palaminen yhdistettynä takkaan ylittää Salosen mukaan katutason liikenteen päästöt helposti. Yllättävä variaatio loytyy tuosta vanhasta kirjoituksesta, sillä katutason päästöt olivat sen mukaan vähäisempiä ja paljon.

Led valoja myös Raimo suosittelee ja mitä huvittavinta, seuraavaa: "Parvekkeen ikkunan läpi on mahdollista ihailla isojen värikkäiden kynttilöiden runsastakin polttamista ilman, että hiukkaspäästöt valtaavat sisätiloja." Ainoa vaan, että monissa taloyhtiöissä moinen on täysin kiellettyä. Pah ja minä poltan kynttilöitä edelleen ja nautin niistä, kuten uunin lämmöstä, olen siis ja pysyn metsäsuomalaisena.

Haamuhoitajat

Nyt on tarkastuksissa huomattu, että yksityisellä hoivasektorilla työvuorolistoilla työntekijöitä, joita ei ole olemassa.  Nämä ovat tullleet ilmi, niin henkilökunnan kautta, kuin virallisissa tarkastuksissa. Enemmistönä ovat yksityiset vanhusten hoitoon keskittyvät yritykset. Toiminnalla pyritään pimittämään vajaamiehistöllä käyvä paikka ja tunnettua on, että mitoitukset ovat jäljessä reilut parikymmentä vuotta. Tämä johtuu siitä, että ihmiset elävät pidempään ja pidemmän elämän myötä sairaudet lisääntyvät ja hoivan tarve on suurempi.

Tiedän, miltä tuntuu, kun miehitys on vajaa ja omalla osastolla näin on tapahtunut, kun on jyllännyt kunnon lenssu tai vatsatautiepidemia. Sellaisen vuoron jälkeen oli niin kroppa kuin mielikin ihan rikki, poikki, puhki. Epidemia-aikana, kun sijaisia ei ole saatavana, niin itse joutuu venymään pitkälle. Osastolla kun on pari hasuua hoitajaa, niin vain perusasiat saadaan hoitoon. Pesut jäävät kylläkin naaman pyyhintään ja genitaalialueen pesuun. Kun perustarpeet oli tyydytetty, niin sairaanhoitja hoiteli vielä haavat ja minä apuhoitajana suoritin laitosapulaisen työt eli osasto jotenkuten putsplank ja roskat pois. Sitten olikin jo korkea aika hakea lounaskärryt keittiöltä. Ruokailuhetki ei ollut hyvä, sillä syötettäviä oli monta ja ensimmäinen ryhmä sai tuli kuuman aterian ja loppuporukka kylmän (toimituksen huomautus eli tämä oli aikana ennen mikroaaltouuneja).

Ihmetellään kovin hoitajien uupumista, mutta jos vajaalla miehistöllä painetaan pitkään, niin kyllä se alkaa tuntua hoitajassa kuin hoitajassa. Vielä kun kokee, ettei aikaa ole hyvätasoiseen työhön, niin palaa pohjaan myös mielenkiinto työtä kohtaan, joka on enää liukuhihnamaista suorittamista. Valviran ylläpitämässä Terhikki rekisterissä on valtava määrä hoitajia, kuten itsekin, jotka eivät enää tee hoitajan työtä. Pikatarkastuksella omalla nimelläni (on sitten todella yleinen) sain satakunta hoitajaa ja mietin, etten tasan varmasti ole ainoa ja kun rekisteri vielä paljastaa syntymävuoden, niin muutama ainakin oli jo eläkkeellä ollut useamman vuoden. Tästä listasta on hyvä repiä haamuhoitajia, sillä ne ovat ainakin todellisia Jaska Jokuseen verrattuna.

Haamuhoitajahommasta otti sitten herneet nenuun Hyvinvointiala HALI ry, joka viittasi läheiseen Halloweeniin, kun jossain oli tuotu esille, että työvuorolistalla olisi käynyt duunia hoitamassa parit vainajat. Itse olen laittanut piltkälti toistasataa vainajaa urani aikana ja voin vakuuttaa, ettei yksikään ole osastolle tullut harhailemaan. He vetoavat mm. siihen, että listan suunnitteluvaiheessa ei vuokra- tai sijaistyöntekijän nimi ole tiedossa ja opiskelijoiden aikataulut elävät, joten nimi voi vaihtua. Liekö ennen toisin (toimi kylläkin jo ATK-aikana), sillä virallisella listalla oli ainoastaan vakihenkilöt ja pitkäaikaiset sijaiset. Lyhyisiin työsuhteisiin oli erillinen lomake, joka täytettiin vasta, kun sijainen oli tiedossa.

Hali ei myöskään pidä Suomen perushoitajaliiton (SuPer) kampanjasta, että haamuhoitajia ilmoitetaan. Täten lainataan: "Superin varsin "halloween-henkinen" kampanja tähdännee lähinnä hoitajien määrän lisäämiseen ja luottamushenkilöpulan paikkaamiseen." Kun mietin omaa lasarettiani ja omaa osastoa, niin hallinnollista henkilökuntaa on vuosien saatossa kyllä tullut lisää, mutta varsinaisen hoitotyön väkimitoitus oli potilasta kohden yli kaksikymmentä vuotta sama. Potilaiden hoidettavuus nousi jyrkästi, joten voitte arvata, että enää ei potilaille luettu aamun avisiisia tai paikallissanomia. Istuttu rauhassa juttelemaan päiväkahvilla, juoden itsekin kahvia. Tahti muuttui ja ruokatauko oli nopea ahmiminen ja usein pureskelit leipäpalasta epätoivoisesti pienemmäksi, että ehdit nielaista ennen kutsuun vastaamista. Potilas/hoivattava asetelma on jäänyt päättäviltä tahoilta huomaamatta. Suorittavan työn tekijät toimivat täysin kykeneväisyytensä ylärajalla ja tähän tulee saada loppu.

Pieni tarina II

Alisa on hieman yli kuusikymmenvuotias vireä rouvashenkilö. Hän asuu yksin omakotitalossa, jonka yhdessä puolisonsa kanssa ammoin rakensivat. Puoliso menehtyi työmaallaan sydäninfarktiin pari vuotta aiemmin. Alisa nukkui yhä suuressa pari vuoteessa ja surun hälvettyä hän havaitsi olevansa punkan valtias. Parisuhteen suurin sota käytiin aina punkassa eli se, kenellä oli peitot ja tyynyt, joita sitten vuoron perään kiskottiin itselle.

Oli isänpäivän aatto ja Alisalle tuli ongelma, sillä puolison jälkeensä jättämä partakone oli hajonnut ja eihän sitä lasten tykö voi mennä sänki leuassa. Alisa tuumasi: "Ei ole vanhaksi tulemista. Ensin alkoi reistata termostaatti ja nyt pitää leukakin ajella kerran päivässä, niikuin Mikko teki."

Alisa ajatteli, että olipa hyvä kun levisi nyt, sillä varmaan marketissa on valikoima partakoneita, kun isäinpäivä on koittamassa. Hän meni suureen markettiin ja siellä vimpainosastolle. Hetken katseltuaan hyllyjä, hän löysi etsimänsä, mutta niitä oli yhtä monta mallia, kuin ohitetulla kännykkähyllyllä. Ei auta, tuumi Alisa ja lähti etsimään myyjää. "Saman ryhmän tuotteita on kymmenia, ellei peräti satoja, mutta myyjiä ei näy, manasi Alisa puoliääneen.

Hän marssi lihatiskille ja kysyi siltä neuvoa, sillä lihatiskillä on aina myyjä paikalla. Lihatiskin nuori tyttönen kaivoi puhelimen ja soitti. Kertoi, että teknisen osaston myyjä tulee tähän. Eikä mennyt kauaa, kun vanttera nuori poika saapui paikalle ja kysyi: "Kuinka voin auttaa?" Alisa kertoi tarvitsevansa partakoneen.

He menivät koneiden luokse ja nuori poika ryhtyi tenttaamaan välittömästi. "Ajetaanko parta suihkussa, joten tässä on vedekestävä. Onko puolisonne parta ohut vai paksu, sillä se vaikuttaa valintaan. Onko puolison iho herkkä, sillä tämä on ihoystävällinen malli. Onko kylpyhuoneessa pistorasia vai haluaako puolisonne ladattavan." Tässä kohtaa Alisalla ns. kilahti ja tokaisi pojalle: "Minulle, vanhalle akalle se tulee ja pitää olla kuten tämä"  ja kaivoi veskastaan vanhan, rikkimenneen. Nuori poika oli lehahtanut tulipunaiseksi ja pyysi saada katsoa vanhaa. Hieman nolona sanoi poika: "Tämä on samanlainen, mutta tässä uudessa mallissa voidaan terät pestä vedellä."

Alisa otti rasian vastaan ja tunki vanhan koneen veskaansa. Hän kiitti poikaa avusta ja marssi kassalle, jossa nuori iloinen tyttönen toivotti hyvää isäinpäivää, kun ostos oli maksettu ja esitti vielä, että puolisosi on varmaan tyytyväinen lahjaansa. Alisa vain hymyili ja arveli puolison olevan tyytyväinen taivaassa, kun oli niin hyvän partakoneen ostanut ammoin, että rouvallekin sellainen kelpasi.

Tuhoon tuomittu turvaamistehtävä

Katselin tuossa hetki sitten MOT:n ohjelman rauhaturvaajista Afganistaniassa ja eilen luin kirjasta, joka täytyisi lukea eli Timo Lieneen kirjoittama kirja Irtoviiksimies - Erään suomalaisen sotilastiedustelijan elämä. Hänkin oli ollut Afganistaniassa.

Afgannistan on ollut nykyisessä sotatilassa vähintäänkin 1970-luvulta alkaen ja rähinä jatkuu. Tätä ennenkin on maa ollut sotimisen kohteena. Tosin en ymmärrä, kuka viitsii tapella maasta, joka on pääasiassa vuoria ja kalliota. Vähäisellä viheriöivällä alueella loistavat ooppiumunikot. Liekö muinainen kulkutien hallinta sitten syynä. Se kyllä on tasavalta, mutta demokratia loistaa poissaolollaan ja vaalit ovat vapaat, mutta vilpilliset. Voittajaksi taitaakin nousta se, jolla on eniten asekalustoa.

No, YK on sitten lähettänyt sinne rauhanturvaajia parikymmentä vuotta vaikka maassa ei ole rauhaa, jota turvata, vaan operaatiot ovat pääosin sotilaallisia. MOT:n ohjelmassa arvottiin operaation hintalappua ja lopulta kukaan ei osannut sanoa, kuinka paljon tuo "rauhan turvaaminen" on kustantanut suomalaisille veronmaksajille. Miljardeista kuitenkin on kyse. Kuitenkaan ko. tehtävää ei olla kuoppaamassa vaikka suo on loputon. Tämä taas johtuu siitä, että rauhanturvaajat ovat YK:n alaisuudessa ja tuo riitaisa mastodontti ei hevillä käänny, ei tunnusta tappiotaan eikä muutoinkaan munauksiaan.

Afrikan ja Vähä-Aasian maat painivat samassa sarjassa eli jatkuva sotiminen, korruptio, väestön liikakasvu, kehittymätön infrastruktuuri, onneton koulutustaso, toimimaton oikeuslaitos ja vielä huonommin toimiva poliisilaitos. Useilla, näistä maista on luonnonrikkauksia, mutta niitä hyödynnetään heikosti tai sen tuotot menevät vain tiettyihin taskuihin. Demokratiaa ei ole ja erilaiset heimot pitävät yllä jatkuvaa sotatilaa, jota ei paranna lainkaan islamistiset järjestöt ja pahimpien höyrypäiden ylläpitämä sharialaki, joka ei ole kovinkaan kaukana Hammurabin lainsäädännöstä. Liekö syynä, että Hammurabi hallitsi naapurivaltiota.

MOT:n ohjelmassa tuotiin esiin myös muualla maailmassa ollut ikävä ilmiö. Ohjelmassa yksikään ex-rauhaturvaaja halunnut kertoa nimellään tai naamallaan, mutta heitä tai heidän perheitään on uhkailtu. Uhkaajat ovat Afganiasta tai lähinaapureista tulleita "pakolaisia", joihin poliisi ei ole päässyt käsiksi, sillä prepaid-liittymin varustetut puhelimet ja internetyhteydet ovat vaikeita jäljittää.

Sitten lainaan Timo Lieneen ajatuksia Afganistanin rauhaturvaoperaatiosta: "Sieltä on pakko perääntyä, mitä nopeammin sen parempi. Ikivanha heimorakenne, joka yhä vallitsee, takaa sen, ettei afgaaneja mikään voisi kiinnostaa vähempää kuin lasten pakkoavioliitot, verikosto ja huumeiden viljely. Niin oli aina ollut ja afgaanit elävät vain tätä päivää, tiivistää Liene." Täten rauhaturvaoperaatio on täysin turhaa hommaa, sillä eivät ne vuosituhansiset tavat minnekkään katoa. Siellä tehdään aina, niin kuin ennenkin on tehty ja piste.

Miksi valtiomme syytää verorahoja täysin turhaan operaatioon? Tähän en selkeää vastausta saanut MOT:n ohjelmassa haastatellulta puolustusministeri Jussi Niinistöltä. Lausuma oli ympäripyöreää sepitystä kansainvälisestä yhteistystä, kriisin hallinnasta ja kokemuksesta. Ei ollut kovinkaan vakuuttava esitys, mutta eipä sitä uuvatilta voi odottaakaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Se ei luonnollisesti käy tietyille piireille, että kerätään kamamme ja pitäkää tunkkinne. Tämä toisi myös ongelmaksi uudet islamistiset ääriliikkeet 11/9 saisi taasen jatko-osia.  Alueen vähemmistöt ovat jo nyt heikossa asemassa, joten se vain pahenisi. Käy kuten tuolle pakistanialaiselle naiselle, Asia Noreen Bibi, joka tuomittiin jumalanpilkasta kuolemaan. Tosin paikallinen korkein oikeusaste vapautti, mutta islamistit vaativat nyt tuomareidenkin päitä vadille. Pitäisikö ensin evakuoida vähemmistöt ja jättää maa sitten omilleen?

Olen myös miettinyt paljon esillä olleesta kolonialismistä, joka nyt on ollut kovin muodikas aihe eräissä piireissä ja jokainen valkoinen kantaa nyt taakkaa sen aiheuttamista ongelmista maailmalla. Kuitenkin on nähty, että näihin maihin, jo ammoin syydetyt kehitysapurahat ovat valuneet Kankkulan kaivoon. Kolonialismin jälkeen ovat useat maat itsenäistyneet toisen maailmansodan jälkeen. Kun valta on siirtynyt paikallisille, niin maista on tullut uudelleen kehitysmaita, johon edelleen syydetään kehitysapurahaa ja tilanne on edelleen kappaleen neljä tasolla.

Ruotsi otti käytöön ns. afgaanilain, jonka avulla "pakolaiset" saavat jäädä, jos lähtevät toisen asteen koulutukseen. Tämä epäonnistui ja pahoin. Syynä on peruskoulutuksen taso. Mediasta olen lukenut useita tarinoita, jossa unelma-ammatti on insinööri tai lääkäri. Todellisuus iskee kuitenkin nopeasti, sillä pelkällä koraanitietoudella ei pitkälle pötkitä. Kun vielä kohdemaan kielitaitokin on alkeistasolla, niin kuinka haaveet voisivat edes toteutua.

Miten siis selvitä ongelmasta? Se on kovin visainen kysymys. Miten saada taistelevat heimot yhteen? Tähän voisin vastata suoraan, että ei mitenkään. Jotkut ovat huolissaan naisten asemasta yhteiskunnassa, mutta jos se on ollut orjan hommia jo tuhansia vuosia, niin miten muuttaa järjestelmää. Ei mitenkään, sillä isät opettavat pojat ja ajatusmalli siirtyy yhä eteenpäin. Onhan meillä Suomessakin todettu, että väkivalta ja leipäjonotus periytyy. Miten kierteen saa poikki? Ja tähän ei auta mikään Lyömätön linja.

Olisiko valtiovallan syytä pikkuhiljaa herätä todellisuuteen ja pohtia vakavasti, että lähetetäänkö suomalaisia rauhanturvaajia ikuisuustehtävään. Jo nyt meillä on heitä, joiden mieli on sortunut ja mitä tapahtuu, kun tällainen ihminen sortuu lopullisesti. Jälki voi olla rumaa. Puhumattakaan "pakolaisista", jotka ovat jo kyntensä näyttäneet.

Suomen kieli ahdingossa

Olen useamman päivän miettinyt uutista, jossa Suomen kielen lautakunta on huolissaan Suomen kielen heikkenemisestä ja vasta nyt on uskallettu nostaa kissa pöydälle, sillä mediassa isketään nationalismikirveellä heti. Itse olen kielen köyhtymisen nähnyt jo pitkään ja sitä ovat typistäneet erityisesti erilaiset sosiaaliset mediat. Tämä siksi, että merkkien määrä on rajallinen ja nuoret ovat oppineet lyhentämään tekstiä, joten pilkkukin lienee jo käynyt uhanalaiseksi.

Yliopistomaailmassa on jo pitkään ollut hallitsevana kielenä Englanti ja kun katsoo väitöskirjateoksien julkituloja, niin jopa tavallinen Taavi tekee sen englanniksi. Onhan opetusministeriökin suunnitellut, että ylioppilastutkinnonkin voisi tehdä englanniksi. Vieraan kielen kuuntelu taitaa sitten olla Ruotsi tai Suomi ja sekin lyhyenä.

Olen myös, pidemmän aikaa, huomannut, että ruokien nimet ovat vaihtuneet hyvinkin eksoottisiksi. Voisarvi on korvattu ranskalaisella sanalla croissant, kesäkurpitsasta käytetään italialaista monikkomuotoa zucchini ja pehmis muuttui softikseksi. Monesti ruokatarvikkeesta käytetään ulkomaankielistä versiota vaikka suomalainen nimikin on olemassa. Itsekin reseptejä selatessani joudun tukeutumaan googleen, jotta saisin jotain käsitystä siitä, mitä kaupasta pitäisi hakeman.

Lainataan hieman: "Tätä kuvastaa muun muassa se, että virkamiestasollakin kyseenalaistetaan äidinkielen ylioppilaskokeen välttämättömyys, samoin kuin se, ettei suomenkielisen asiakaspalvelun saaminen suomalaisissa yrityksissä ole enää lainkaan itsestään selvää, lautakunta kertoo tiedotteessa." Jälkimmäinen on hyvin edustettuna terveydenhuollossa, jossa nykyisin on ulkomailta tulleita paljon ja Suomen kielen hallinta on hyvin ontuvaa. Erään kerran olisin tarvinnut tulkkia ymmärtääkseni tohtorin sekavan selityksen, josta ei selvää ota Erkkikään. Juu ja se oli muuten paha tatu.

Some-kulttuuri on myös tuhonnut sosiaalisen kanssakäymisen. Normaali keskustelu ei enää ole luontevaa. Tietysti, nykyinen kulttuuri on myös tehnyt osansa, sillä sanomisia on syytä kontrolloida, ettei jokin kirves tai kortti iske.

Vaikka uhkaavana kielenä on pitkälti englannin kieli, niin tulijoiden mukanaan tuomat kielet ovat omiaan sekoittamaan pakkaa ja heiltä harvoin onnistuu edes Englanti. Tämä on myös köyhdyttämässä kieltä, sillä tulijat eivät ole olleet kovinkaan innokkaita oppimaan kieltämme ja vaihtavat sen helposti omaansa, kun yksikin saman kieliperheen edustaja saapuu. Tulijoista naiset ovat todella heikolla hapella kielemme suhteen, jopa kymmenen vuoden asumisen jälkeen. Kouluissamme on myös oppilaita, joiden taidot kielestämme ovat heikot ja kun heikommat jäävät jälkeen, niin kyllä se koulunkäyntikin tyssää.

Suomen kieli on kuitenkin hyvin rikas. Sanotaan grönlantilaisilla olevan viitisensataa sanaa jäälle, mutta suomalainen pistää paremmaksi, sillä onhan meillä kahdelle lempilapselle olemassa tuhatkunta synonyymia kummallekin ja nehän ovat tietysti känni ja krapula. Hollantilainen kaveri kertoi ammoin koululehdessä Suomen kielen vaikeudesta ja erityisesti siitä, että sama sana tarkoittaa useaa eri asiaa. Hän otti esimerkiksi sanan kieli, joka löytyy suusta, kengästä, kitarasta ja sinä vielä puhut sitä. Yhdyssanat menikin sitten jo yli horisontin eli hän käytti esimerkkinä suihkukonetta. Juu, ymmärsi hyvin, että mikä on kone ja mikä on suihku, mutta yhdessä sanat muodostivat käsittämättömän koneen. Tähän voisi todeta, että huudahdussana ja substantiivi.

Käyttäkäämme kieltämme, ettei siitä tule iirin ja gaelin kaltainen harvinaisuus ja siksi laitan uudelleen tämän vanhan kirjoituksen.