Itsenäisyyspäivän juhlat on juhlittu ja sen jälkipyykki on
alkanut. Aiemmin kuokkavieraat, viime vuonna kiakkovieraat ja nyt
luokkaretkeläiset protestoivat porvaristoa vastaan. Viimevuotinen vandalismi
toistui, kuten ennustin ja tulee pahenemaan kuten Ruotsissa.
Luokkaretkeläisten, jotka paremmin tunnetaan viherpunamustaräkättirastaina
ja joiden ajattelumaailmaa hallitsee yltiöhumanistinen pyhä kolminaisuus; Minä,
Minun, Minulle. Luokkasotaa taas vastustettiin, mutta kukaan ei oikein tiennyt,
että mitä luokkaa. Tämä toki on ymmärrettävää lapsilta, jotka eivät ole
selvinneet edes apukoulun ekalta.
Lainaanpa luokkaretkeläisten sivustoa: "Rikkaiden
mielestä kaikki lähtevät samalta viivalta takomaan omaa onneaan, olit sitten
Eirasta tai Kontulasta. Lähiönuoret, maahanmuuttajat, köyhät, opiskelijat
ja sadattuhannet työttömät kuitenkin tietävät totuuden.".
Kyllä, kaikki lähtevät samalta viivalta, eikä asuinpaikalla
ole mitään merkitystä. Kaikki riippuu vaan aivoista ja lahjoista ynnä tahdosta.
Esimerkiksi Arvo Ylppö, joka syntyi maanviljelijä perheeseen, vanhemmille,
joilla ei ollut lainkaan koulusivistystä, mutta tahtoa ja älliä sitäkin
enemmän. Arvo-poika aloitti kiertokoulusta ja eteni älynsä ansiosta korkealle.
Tänään on kaikilla peruskoulu, joka antaa samat eväät kaikille. Toiset oppivat
käyttämään eväitä ja toiset ei.
Totuutta eivät he tiedä. Luettelossa mainitusta on
ensimmäisenä lähiönuoret, jotka ovat osoittautuneet pääosin samanlaisiksi kuin
1918 tapahtumien pääpoppoo eli maalta kaupunkiin, leveämmän leivän toivossa
saapuneet nuoret, jotka joutuivat kohtaamaan todellisuuden. Kun pyhä
kolminaisuus ei toteutunut, niin rähinähän siitä syntyi.
Luonnollisesti listassa esiintyivät maahanmuuttajat. On
kumma, kun heistä pieni osa oppii kielen nopeasti, kulttuurieroista huolimatta
sopeutuminen yhteiskuntaan on joustavaa, koulunkäynti sujuu, työllistyvät ja
osallistuvat erilaisiin toimiin. Suuri osa gettoutuu kielitaidottomina,
sopeutumattomina, peruskoulu läpäisty säälivitosin ja työttöminä. Tämä suuri
osa ei tunne totuutta.
Köyhät ynnä työttömät ja niitähän meillä on paljon. Mitäpä,
jos tekisitte luokkaretken todellisiin roistojen kohteisiin. Kun ihminen joutuu
työttömäksi tai talous notkahtaa sairauden vuoksi, on rahat vähissä. Kun rahaa
tulee, niin ensimmäisenä miettii, ketä velkojaa lepyttää. Perusasiat eli sähkö,
vesi ja terveydenhuolto on ensisijaisia, mutta ne ovat ottaneet käyttöönsä
kovemmat aseet. Jos lasku oli myöhässä, niin tuli huomautuslaskusta pieni
maksu. Nyt perintätoimistot kiskovat valtavia summia pienestäkin viivästyksestä
ja köyhyysloukku puristuu yhä kireämmälle.
Mitä hyötyä oli tuosta vandalismista? Pienyrittäjien
omaisuutta turmeltiin, tavallisen duunarin omaisuutta turmeltiin, jne.
Tarkoitushakuisesti rikottiin tai sotkettiin. Nyt heidän köyhyys lisääntyy,
sillä vakuutuksista katetaan kulut, kun tekijöitä ei todennäköisesti saada
vastuuseen. Sitä myöten vakuutusmaksut taas kohoavat ja siitä maksaa tavallinen
kansa.
Yöllä kuuntelin asiakkaiden mielipiteitä roskajoukon
touhuista ja ideologiasta. Sitä ei ymmärtänyt vajaatyöllistetty rakennusmies,
ei pikkujoulua ja samalla työpaikan hautajaisia viettänyt IT-ammattilainen, ei
opiskelija käytännön ammattiin, ei työtön metallimies. Ilmeisesti
luokkaretkeläisten totuuden tietävä opiskelija on humanistisen-, median-,
taiteen- tai filosofian opiskelija. Tietäjä on varmaan samaa tasoa kuin tuo
filosofian tohtori, joka arvonsa sai väittelemällä tohtorinhattunsa aiheella; Suomessa
syntyneiden hevosten nimistö.
Hauskimmin asiasta lausui kansalainen, joka totesi, että
heidän mielestään pitäisi hiirestä ilmoittaa eläinsuojeluun, kun hiirulainen
yrittää lämpöisiin sisätiloihin ja hiirulle pitää saada lämmin pesä ja kotiruokaa.
Tahallisuudella ja tarkoituksella alkoi roskajoukko turmella
yksityistä ja julkista omaisuutta. He kuitenkin hyötyvät lakiemme löyhyydestä
ja tarkoin ovat sen lukeneet ja kaivaneet esiin sen porsaanreiät. Yöllä
kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa haastateltavana oli henkilö, joka toimii viron
kielen tulkkina ja asiakaskunnasta 95 % on tulkkausta tarvitsevia rikostutkintaan liittyviä. Hän
haastattelussa sanoi hienosti: "Syynä on Suomen lainsäädännön löyhyys.
Virossa yhdestä ryöstöstä saa kolme vuotta vankeutta. Suomessa voi ryöstellä
useita kertoja tehdä vielä muutaman näpistyksen, ennen kuin joutuu lain
eteen.". Täten ollen turmelijat eivät saa kuin nuo varattoman kuudenkympin
sakot, vaikka aiheuttivat satojen tuhansien edestä vahinkoa.
Sankarihaudoilla luokkaretkeläiset heittelivät
elintarvikkeita kynttilöitä sytyttäneiden niskaan.
Minua huvitti suunnattomasti luokkaretkeläisten valkoinen
banderolli, jonka teema oli otettu pelistä Kivi, Paperi ja Sakset. Minä olisin
halunnut olla jokerikortti eli Kaatosade. Jatkopyykkinä sitten pestään se, että
poliisi taas (runsain verorahoin) esti lain oikeuttamaa mielenosoittamista ja
käytti tarpeetonta väkivaltaa.
Minulta ei luokkaretkeläisille, sen paremmin kuin
viimevuotisille kiakkovieraille heru sympatiaa, joten Orava Kurrella on asiaa
ja näkemys.
Sitten juhlaan, jota nuo lapsukaiset eivät ole ymmärtäneet.
Heille itsenäisyys on aina auki oleva sossun taikaseinä. Takapajuisena poppoona
eivät ymmärrä vapauden merkitystä ja haihattelevat loistavaa, vaurasta
tulevaisuutta. Juhlassa pääosan saivat veteraanit, jotka teille luokkaretkeläisille
rakensivat tämän maan. Kiitos suuri sinulle, rouva, joka linnan juhliin tulit Lotan
juhlapuvussa. Oi ihanuutta ja minä ja asiakkaat oli myyty. 101-vuotias
veteraani, joka fanitti kympillä Jenniä ja ei periksi antanut, vaan punaisella
rollolla kotona kulki ja nyt juhlassa vain kepin kanssa. Pyörätuoli saa siis
odottaa istujaa.
Nyt minä fanitan Hannesta, joka oli kuin äijä vainaa (äitini
isä) ja sotaveteraani ja samanlainen pilke silmäkulmassaan. Kuinka moni
luokkaretkeläisistä selviäsi jos sähköt katkeavat ja netti lakkaa toimimasta?
Hannes selviää ja minä hänen sukupolvensa opeilla.
Ensivuonna saamme uudet mellakat, joihin on jo Ruotsissa
totuttu. Älkää siis ihmettele kuva valintaani.