Tänään klo 12 pysähtyvät raskasliikenne minuutiksi,
muistamaan niitä uhreja, joita julkisuudessa ei ole eli ammattikuljettajat.
Luvattoman usein onnettomuusuutisissa on maininta:
"Henkilöauto törmäsi rekan keulaan suoralla tieosuudella tuntemattomasta
syystä. Henkilöauton kuljettaja kuoli välittömästi. Rekan kuljettaja ei
loukkaantunut". Tänä vuonna on jo tapahtunut 40 onnettomuutta, jossa
ajoneuvo on ajanut päin raskasta kalustoa. Viimeisin niistä Rautavaaralla,
jossa epätoivon suossa vaeltanut äiti, lapset kyydissään ajoi päin linja-autoa,
kohtalokkain seurauksin.
On helppoa sääliä (em. tapauksessa) äitiä ja surra lasten
kohtaloa sekä perheen isien surua. Näissä tragedioissa on myös uhrina
loukkaantumaton raskaan kaluston kuljettaja. Kuten yksi tuttu, joka ei enää aja
mielellään edes henkilöautoa.
Elämän kriiseihin osa ei löydä muuta ratkaisua kuin
itsemurhan. Tästä kirjoitin huhtikuussa 2012, otsikolla Tappava parisuhde.
Mietin vakavasti sitä, että miksi satutetaan syytöntä. Eikö kalliota päin
ajaminen ajaisi saman asian, jos moinen autonratissa pitää tehdä. Mutta ei,
sitä tullaan toisen työpaikalle tappamaan itsensä toisen työvälineillä.
Kiitos Jere Köpsi sinulle, että olet nostanut asian esille.
Toivon, että mahdollisimman moni pysähtyy minuutiksi.
Sytytän virtuaalisen kynttilän teille, jotka ovat joutuneet
sivullisiksi uhreiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti