Joulukalenteri 2014 kahdestoista luukku

Saatuaan hoivaa ja juotavaa ynnä syötävää, oli aamulla Tonttu Tohvelon olo jo hieman kohentunut. Yskitti ja aivastutti yhä edelleen, mutta olo oli helpompi. Pakkaskolosta oli ottanut poimimiaan jäätyneitä karviaisia ja niitä imeskeli kipeää kurkkua helpottamaan. Päälle kuumaa mehua.

Ystävänsä Tonttu Kotitonttu oli myös sairastunut ja hänelle vei karviaisia ja mehua. Nyt podemme yhdessä, totesi Tonttu Tohvelo ja sohvalle makuulle kävi. Ystävykset nauttivat seurasta ja napostelivat jäisiä marjoja ynnä kuumaa mehua.

Olo oli molemmilla heikko, mutta torkahdusten välissä puhuivat tulevaisuuden suunnitelmista. Veturivanhus veti puoleensa molempia ja toivoivat siitä näyttävyyttä kylälle. Voihan siitä tulla vaikka mitä, tuumivat kaverukset.

Tonttu Kotitontun nukahdettua, huomasi Tonttu Tohvelo kaverinsa kirjahyllyssä vanhan kirjan; Tonttulan Rautateiden Historia. Sen hän otti esiin ja palasi taas sohvalle. Mielenkiintoinen oli kirja ja valotti rautatiehistoriaa maassamme. Tonttulaan tuli ensimmäinen kiskovaunu jo 1820 ja vanha veturi on vasta vuodelta 1927. Kaunis se kuinkin on.

Nukahti Tonttu Tohvelo ja unta näki vanhan junan menosta ja asemista kauniista. Hän hätkähti  hereille Tonttu Kotitontun kovaan yskään. Itsekin oli heikkovointinen, mutta lähti keittämään mehua, sillä apua oli saanut hänkin.

Tonttukaverukset yhdessä nauttivat kuumaa mehua ja katselivat kirjaa. Tonttu Kotitonttu muisti saaneensa kirjan vaariltaan, joka kondyktoorina toimi Tonttulassa. Junamiehiä olemme molemmat, joten kun toivumme, niin nopeasti Tonttu Höyry Ratakiskon luokse.

Potiessaan tontut huomasivat myös toisen vanhan kirjan. Sivut olivat hauraita ja kieli vanhaa. Tästä täytyy kysyä, totesi Tonttu Kotitonttu.

Sivuun siirsivät vanhan kirjan ja ryhtyivät iltapalan tekoon. Syödessään marjapuuroa he miettivät kirjan ikää ja tarinaa sen.

Levolle taas, sillä tauti, lenssu on parannettava, tokaisi Tonttu Tohvelo ja yöksi jäi ystävänsä soffalle.