Mä kuljin herrojen kanssa pellon laitaa

Pitkään olen katsellut median kirjoittelua meidän hallitusherroista ja jotenkin touhu yhdistyi tuohon vanhaan lauluun.

Ensin sorvattiin säästöjä budjettiin ja kun sovitut asiat eivät miellyttäneet niin Vahva Vasen nosti kytkintä hallituksesta. Hallituksessa päätettiin, ettei paikkoja täytetä, vaan pari heppua hoitaa ne siinä sivussa. Tosin homman hoitamiseen tarvitsi palkata useampi avustaja parille hepulle, joten ainakaan sillä rintamalla ei säästöjä saatu aikaiseksi. Toivottavasti avustajat ovat viisaampia kuin liikenne- ja kulttuuriministeri.

Seuraavaksi tuli eurovaali ja kas kummaa, kun sinne hinkui myös moni säästöjä sorvannut. Pääministeri Käteinenkin hamuaa komissaarin salkkua, ryssittyään ensin Suomen talouden. Huvittavaa on se, että hän on mediassa sanonut: " Suomen tilanne on nyt hyvä ja hallituksen tilanne hyvin kirkas.". Kunpa se olisi hyvä ja kirkas myös kansalaisille. No, pääministeri sitten päätti myös nostaa kytkintä. Kansallisen Sekoomuksen vuosikokouksessa päätetään uudesta pääministeristä, kun kerran valtapuolue on, niin omista joukoista löytynee kapteeni valtiolaivan ruoriin.

Kesä on puoluekokouksien aikaa. Lienee vesisateessa miellyttävämpi taivaltaa kuin paukkuvassa pakkasessa tai nilkkoja myöten loskassa laahustaessa. Kansallisen Sekoomuksen kokousta uhkasivat hieman hillitä Vahvan Vasemman militarisiipi. Tosin siitä uhkauksesta ei sen enempää ole kuulunut.

Urheilullinen Teletumppi valittiin ja onnellisena kertoi hän, että olo on kuin rokkitähdellä. No rokkikonserttiin valinnan jälkeen lähdettiin koko perheen voimin. Ei enää kiinnostanut EU-hommat, vaikka volyymivoittajana sinne uudelleen tulikin valituksi.

Asiaan!

Edellinen pääministeri Katainen, on onnistunut sekoittamaan ministeriensä kanssa koko Suomen talouden ja antoihan tuo EU:kin jo huomautuksen, että valtiolainan määrä on jo EU sopimuksen rajoilla. Veroja, verojen perään ja jonnekin ovat kaikki palvelut kadonneet eikä niihin rahaa enää ole. Etelä-Euroopan kriisimaille kyllä löytyi rahoitusta, mutta kotoiset kohteet ovat jääneet sitä vaille. Suuria ideoita tuli lukuisia ja niiden maksajina duunarit. Omaa ammattialaani tulivat koskemaan direktiivikoulutukset ja niistä minä maksan. Ammattialaltani ollaan poistamassa veroetuus, joten tulevaisuudessa herratkin pääsevät vintage-taksin kyytiin. Yrittäjän rooli erinäisine maksuineen rupeaa muistuttamaan jo venäläistä rulettia.

Nyt sitten valittiin uudeksi pääministeriksi Alexander Stubb ja olen sanalla sanoen kauhuissani. Varmasti hyvä ulkopolitiikassa, mutta sisäpolitiikan tuntemus on heikko ja heikkona pysyy eikä edes paljoa taida kiinnostaa. Ainoa varma asia on se, että tavallisen duunarin ja yrittäjän asema heikkenee. Lisäksi hän tulee nopeasti myymään meidät Eurooppaan, sillä hän on tuon hirviön vankkumaton kannattaja. Sitä hän ei tajua, ettei EU:sta voi tulla oikeaa liittovaltiota, koska yhteistä kieltä ei ole sekä etelän ja pohjoisen kulttuurierot ovat huimat.

Ei myöskään ilahduta pääministeri, joka avoimesti kannattaa maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta. Olen pitkään seurannut maahanmuuttajia ja valitettavasti sen mukana on tullut ilmiöitä, jotka eivät meidän kulttuurissa ole hyväksyttyjä. EU-jäsenyyden myötä olemme lisäksi saaneet ristiksemme Romanian, Irlannin, jne. romaanit ja rikostilastot kertovat omaa kieltään, ikävä kyllä. Lisäksi hän on myös vähemmistöryhmien oikeuksien asianajaja ja kuului europarlamentissa ryhmän varapuheenjohtajana. Ilmeisesti hän tulee sallimaan lasten silpomiset monikulttuurisuuden nimissä.

Kokoomuksen iskulauseena on nyt :" Kokoomus on aito kansanliike, jonka tavoitteena on luoda mahdollisuuksien tasa-arvon Suomi. Haluamme säilyttää hyvinvoinnin ja toivon paremmasta myös vaikeina aikoina.". Ainoa ongelma on vain se, että suomalaisella ei ole enää mahdollisuuksia, ei hyvinvointia ja toivo paremmasta on karannut jo kauas. Jatkuvat säästötalkoot, lisääntyvät verot, kauas karkaavat palvelut ja työpaikat, yt-neuvottelujen jälkeen ei useillakaan ole enää toivoa.

Nyt on ollut mediassa kirjoituksia asunnoista, jotka ovat arvottomia. Ne eivät ole enää mitään maaseudun puolittain romahtamispisteessä olevia rakennuksia vaan kaupungeissa olevia. Monesti arvonalennukseen on ollut syynä työpaikkojen katoaminen alueelta tai maahanmuuttajien gettoasuminen. Itse en ostaisi tai vuokraisi asuntoa alueelta, jossa ei kuule maamme virallisia kieliä.

Jotenkin tuntuu siltä, että uusi pääministerimme sopisi paremmin "kielinaisen" rinnalle pitämään show:ta, josta kukaan ei käsitä yhtään mitään, mutta yritys on kova.

Pirullinen piipitys

Ilahduin suunnattomasti lukiessani aamun aviisia. Aiheena olivat lukemattomat kodin ja työpaikan laitteet, jotka piipittää tavalla tai toisella. Äänillä on tarkoitus kiinnittää käyttäjän huomio laitteen ongelmatilanteisiin. Osa piippauksista on täysin hyödyttömiä. Nykyisin piippaa joka puolella ja yleensä useammin kuin kerran ja luvattoman usein ääni on hyvin voimakas.

Yksi esimerkki turhasta piippauksesta löytyi artikkelista eli mikroaaltouuni sanoo ping kun ateria on valmis. Pakastimestani ottamani Sveitsin pihvi ei merkkiäänen jälkeen välttämättä ole valmis syötäväksi, jos ohjelmavalitsin on jäänyt pakasteen sulatusohjelmalle. Tämä merkkiääni on hyödyllinen vain näkövammaiselle.

Hyödyllinen on palovaroittimen piipitys, mutta kun se piru piipittää myös muulle. Muutama päivä sitten keitin mehumaijalla kevään ensiantimia ja terävä, loputon ulvonta oli seurauksena olohuoneessa. Ei siis auttanut muu kuin irrottaa paristo. Saunatuvalta sen joutui poistamaan, sillä jo padanveden kuumentaminen sai sen ulvomaa. Tuotekehitys on jäänyt hieman puutteelliseksi oletan, vaikka tuo pakollinen onkin.

Toistuvat piipitykset ovat normaaleja nykyisissä autoissa ja niitä on joka lähtöön. Peruutustutkan merkkiääni on hyvä, mutta kun pöllyävä lumi tai rapa kun sen tukkii, niin viserrys on loputon ja se on pois kytkettävä, sillä eihän sitä kuuntele Erkkikään. Oman työautoni (ranskalainen, olen syytön sen valintaan) olen nimennyt Edith Piaf:ksi, koska sen viserrys on loputon. Kesärenkailla, jossa on kevytmetallivanteet, saan kuulla kolme rumaa piippausta ja auton messukenttä ilmoittaa ettei minulla ole renkaita (magneettinen monitorointi). Erilaiset merkkiäänet on myös siihen, että onko etu- vai takaovi auki tai konepelti ja takaluukku auki. Vielä hirveämpi on meteli, jos ajoneuvoa siirtää puoli autonmittaa ovi auki. Tunnustan myös rehellisesti, etten aina käytä vilkkua (ts. silloin kun en muita liikkujia näe kuin rusakon), sillä se vilkun ääni muistuttaa lähinnä äänensä juonutta könninkelloa. Huollossa osa äänistä saatiin hieman hiljaisemmaksi, mutta vain vähän. Työautostani onneksi on turvavyön hälytin kytketty pois, joka työautolleni sallitaan (liikennevalistuksen jakaminen aamuyön tunteina ei ole optio). Ajoin joskus työautona Volvoa ja sen turvavyön hälytin ulvoi loputtomasti ja nousevalla äänellä. Luojan kiitos se kytkettiin pois.

En tiedä näistä nykyisistä älypuhelimista, mutta perinteinen tietokone on siitä ihanteellinen, että saat valita äänenlajin ja minkälaiseen asiaan haluat merkkiäänen. Jotkut tykkäävät, että kuuluu ping kun olet saanut sähköpostia. Hieman saattaa ruveta rasittamaan, kun ping tulee joka lähtöön. Olet painanut väärää nappulaa, tallennetaanko varmasti, osta nyt hyvä ihminen uusi mustepatruuna, jne. Onneksi perinteissä tietokoneessa voit valita vaihtoehdon, että ääniä ei ole lainkaan. Meidän huushollissa on aina ollut yksi ensimmäisiä toimenpiteitä asennuksen jälkeen eli rasti ruutuun "Tapa äänet".

Professori Kaisa Väänänen-Vainio-Mattila sanoi kuitenkin hienosti: "Jos ääniä on kovin paljon, ne menettävät tehokkuutensa ja alkavat jopa ärsyttämään.". Itse inhoan kaikkia piipittäviä, visertäviä laitteita ja tämä on luonnollista, sillä entisessä ammatissa, vanhalla puolella soittokellojen ääni kytkettiin iltaisin pois klo 19 - 07 väliseksi ajaksi, mutta uudella puolella ei sitä voinut tehdä. Järjestelmä oli automaattinen ja yöksi katkesivat vain huone- ja käytävä äänet. Kanslioiden ja taukotilan laitteiden äänet jäivät ja samalle tasolle kuin päiväaikana ja ääni oli kova ja korkea. Yöaikana kilisivät myös ensiavun ovi- ja soittokellot. Päiväaikana oli muuta hälyä niin paljon, että soittokellojen ääni vaimeni hälyyn. Huomasin olevani yövuoron jälkeen levoton, keskittymiskyvytön ja rauhaton, kuten moni kollegakin. Väsytti, mutta saattoi mennä pari kolme tuntia siihen, että rauhoittui sen verran, että unenpäästä pääsi kiinni. Lopulta tein taskuvihkollani tilastollisen laskennan tukkimiehen kirjanpitoa tehden. Yhdeksän tunnin aikana tuli tilulililii 167 kertaa eli Elon lyhyen matematiikan mukaan noin joka kolmas minuutti.

Yhden asian professori kuitenkin unohti lääketieteen laitoksen professorilta kysyä eli kuulon väsymisestä eli ensiaskel kuulon vaurioitumiseen. Jatkuva korkea ääni aiheuttaa siis sen, että kuulo väsyy ääneen ja tällaiset rekisteriäänet työpäivän jälkeen ovat hukassa. Oletko huomannut, että puolisosi, työtoverisi, tms. on sinulle sanonut ärtyisästi työvuoron edetessä tai jälkeen, että älä huuda. Hämmästyneenä jäät tuijottamaan, että en minä mitään huuda. Korkeat, kovat äänet ovat näet kadonneet rekisteristä ja innoissasi, jos jotain selität, niin äänen korkeus nousee ja huudat, koska kuulosi ei enää käsittele korkeaa rekisteriä. Myöhemmin kuulon väsyminen johtaa kuulokynnyksen kapenemiseen ja lopulliseen kuulovaurioon, vaikka desibelimäärä ei edellytä kuulosuojainten käyttöä.

Professori lienee kokenut ja tutkinut ääniä. Artikkelissa mainittiin, että äänien säätöön pitäisi olla mahdollisuus. Työautossani on rokkikone hyvin hiljaisella ja kuulen silti biisit hyvin. Osa asiakkaista kysyy, miksi minulla ei ole radio päällä ja toinen osa sanoo jo alkutahdeista, mikä biisi on kyseessä. Kuulokynnys on myös yksilöllinen. Ajoneuvoissa sinä et voi vaikuttaa ääniin ja huoltokin vain vähän äänen voimakkuuteen. "Tapa äänet" toimintoa ei monessakaan laiteessa ole ja jos ymmärrät hieman ajoneuvotekniikasta ja kytket jonkun toiminnon pois, niin messukenttä tasan varmasti ilmoittaa, että ei siihen yhteyttä saa ja seurauksena uusi viserrys.

Kun merkkiääniä on joka lähtöön, niin jos ne eivät totaalisesti ärsytä, niin niihin lakataan kiinnittämästä huomiota. Nykyisin kuorma-autoissa ja busseissa on peruutuksen merkkiääni, mutta luvattoman moni silti kävelee, pyöräilee ja ajaa peruuttavan, piipittävän ajoneuvon taitse. Saman kohtalon ovat kokeneet merkkivalot eli suojateiden yhteydessä vilkkuu keltaista ja sinistä. Moni ei enää varo työkonetta (tosin toisilla majakka palaa koko työvuoron, ei silloin kun työkoneella olisi tarkoitus varoittaa poikkeavasta ja vaaraa aiheuttavasta toiminnosta) sekä hälytysajoneuvoista.

Herää kysymys siitä, että voidaanko 99 % äänistä poistaa? Valinnan vapaus, kyllä minä tiedän, että suuntavilkku on päällä, mutta äänestä huolimatta monella se jää vilkkumaan ja usein siihen suuntaan, johon ei olla edes menossa. Lyhyt merkkiääni olisi mielestäni optio eli piippaa vain kerran. Juu olen kuullut sen ja toimin, mutta kun viserrys on loputon, jaksanko enää välittää tai jopa kytken pois moisen.

Hälytysääni on usein ensiarvoisen tärkeä, mutta jos viserrystä ja piipitystä on liikaa, niin moniko enää välittää.

Äideistä pahin

Lapsuutta en nähdä mä saa. Hieman mä sain, eloa vain äidiltä mun...........

Mediassa on käsitelty laajasti erään naisen elämää ja viittä kuollutta pienokaista. Yksi on säästynyt. Lisäksi mediassa on ollut puhetta ja pulinaa pienien lapsien rääkkäyksestä. Sekin on jälleen uusioperheestä. Miten voimme pieniä auttaa?

Monesti on ollut kirjoituksia siitä, että pieni lapsi voi huonosti. Lastensuojelu ei tavallisesti ota asiakseen tarkastaa tilannetta, vaan odotetaan, että jotain tapahtuu. Kuten kirjoitin syyskuussa 2012 otsikolla Perheväkivalta, niin kävi ikävästi eli tyttölapsi tuli surmatuksi isän ja hänen elämänkumppaninsa toimesta. Mediassa keskusteltiin kovasti tyttölapsesta, joka samanlaisessa tilanteessa elävänä sai ravinnokseen vain puuroa ja olikin sitten jo pahoin aliravittu.

Lapsensurma on lieventävä asianhaara, jossa äiti voi saada lievän tuomion. Nainen, joka synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa surmaa lapsensa, on tuomittava lapsensurmasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi, näin sanoo rikoslaki. Kyllä, mutta viisi. Oikeusoppinut kertoi tapauksen johdosta, että on vallalla lynkkausmieliala. Itse ymmärrän kyllä yhden, mutta viisi on jo suunnitelmallista. Lynkkausta tai ei, mutta tuo nainen pitäisi tuomita viidestä murhasta, sillä kohtukuolema tai syntyneenä kuollut on samalle naiselle melkoinen mahdottomuus toistuvasti.

Salaa raskaana, onko se mahdollista? Itse asiassa on, sillä osalta naisista puutuu tyypilliset raskauden oireet. Toiset taas tietävät heti, että hedelmöitys on tapahtunut. Monesta naisesta ei edes näy raskaus päälle päin. Sanoihan äidilleni vanha kätilö: "Aioitteko pienokaista hankkia". Minä synnyin kolme viikkoa tuon lauseen jälkeen. Yllättäen media kertoi myös tuosta nunnan synnyttämästä, kun vatsakivut olivat kovia. On naisia, jotka eivät tiedä raskaudestaan ennen kuin synnytys lähtee käyntiin ja niitä naisia, jotka tietävät heti.

Viisi pienokaista jäi ilman lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Pakastimeen piilotettuna ja muutossa joutuvat pienet ihmistaimet säkkiin. Neuvolatoiminta on äideille vapaaehtoista. Olisiko siitä tehtävä pakollinen naiselle, joka on vielä lisääntymiskykyinen?

Vanhemmiksi pääsee kuka tahansa lisääntymiskykyinen. Kukaan ei poista sitä oikeutta. Saat perustaa perheen juuri siihen maailmaan jota edustat. Sijais- tai adoptioparien elämä syynätään vessanpönttöä myöten.