Biletystä

Minun ei pitänyt alun perin puuttua lainkaan Sanna Marinin bilekohuun, mutta viimeinen pornahtava kuva virallisen kuvausseinän edessä oli viimeinen niitti. Myös Ruisrokin jälkeiset bileet osuvat kovin pahasti Fortumin Unipersotkun aikaisiin tapahtumiin. Marin on selittänyt, että on soittanut saksan pääministerille, mutta epäilen tätä pahasti.

Kuvat myös kertovat kovasta päihtymistilasta vaikka Marin vakuutti juoneensa vain mietoja juomia. Tanssahtelu haarat leväällään tuskin uudistaa pääministerin instituutiota, ainakaan positiivisesti. Sitten on kuljettu baareihin ja tähän vastauksena oli, ettei turvallisuussyistä voi kertoa kulkemisistaan. Turvallista on siis juhlia pikkutunneille somevaikuttajien kanssa. Juhlakansa koostui pelkistä somejulkkisista, joilla ei mitään muuta virkaa ole, kuin päivittää someaan.

Marinin puolustajat ovat sanoneet, että täytyy pääministerinkin rentoutua työn paineista ja syyllisiä ovat videoiden vuotajat. Marin on kovin sinisilmäinen, jos uskoon, että kun joku kuvaa, niin se ei päädy nettiin. Kyllä ne päätyvät ja odotan, mitä lisäkuvia vielä tuleekaan.

Tuossa pornahtavassa kuvassa pari julkimoa ovat nostaneet paidat rintojen yläpuolelle ja pitelevät edessä Finlandia-kylttiä, jota Marin käyttää virallisissa tilaisuuksissa  ja kuva on otettu Kesärannan virallisen kuvausseinän edessä ja siinä suutelee kaksi täysin turhaa julkimoa. Marin pahoitteli tällaisen kuvan julkaisua ja vähin äänin se poistettiin, mutta mikä on kerran nettiin laitettu, niin se netissä pysyy.

Marin sitten selitteli bileitään ja tirautti krokotiilinkyyneleetkin ja totesi olevansa ihminen. Luulisi pääministerillä olevan sen verran harkintakykyä, että katsoo, minkälaisessa seurakunnassa juhlii. Vai onko nuoruuden juhlat jääneet juhlimatta ja nyt täytyy ottaa kiinni menetetyt vuodet. Nyt hän kertoo ottaneensa opiksi, mutta minkäänlaista konkreettista esitystä, miten on otettu opiksi hän ei esittänyt. Sanoi lisäksi keskittyvän töihinsä. Olisi jo korkea aikakin. Inflaatio on korkea, energian hinta nousee tappiin ja ruuan hinta on noussut jo melkoisesti. Monet puolueet ovat harmitelleet, että bilekohun alle on jäänyt tärkeitä asioita.

Marin kävi sitten vielä huumetestissä, kun oli videolla kuultu huudahdus jauhojengistä. Jos testi otettiin virtsasta, niin se tuli armottomasti liian myöhään. Hiuksista olisi se pitänyt ottaa. Myös tanssikohu ravintolasta, jossa kaulaulallaan kunnolla herättää epäilyksen Marinin puolison tunteista vai hyväksyykö lapasena kaiken, mitä Marin tekee ja touhuaa. Mielestäni Marin ei nauti luottamustani pääministeriin. On käyttäytyminen ollut sen varran ala-arvoista, mutta Marin on jo sen luokan brandi, että puolustajia hänelle löytyy runsaasti.

Terveydenhuollon kriisi

Nyt on ollut paljon puhetta terveydenhuollon tilasta, joka on lievästi ilmaistuna kriisiytynyt. Työvoimapula on koko maassa, päivystykset ovat ruuhkaisia, kotihoito ontuu pahoin ja vanhukset eivät pääse säällisessä ajassa hoitopaikaan. Miten tähän on tultu.

Hoitajapula on ollut jo pitkään, mutta vasta korona-aika näytti sen, että hoitajia on liian vähän. Nyt on vielä vuoronvaihto ja ylityökielto, joka on johtanut vaaratilanneilmoituksiin. Hoitajalakon aikana oli suojatyössä enemmän hoitajia, mitä normaalissa työvuorossa on, mutta johtoporras katsoi toimet riittämättömiksi. Johtoporras on ollut jo pidempaan ulkona todellisuudesta, sillä hoitohenkilöstö on joustanut, mutta nyt on tullut mitta täyteen.

Opiskelijapaikkoja on vuosien saatossa vähennetty ja koulutusajat pidentyneet. Osa opiskelijoista turhautuu työmäärään ja ohjauksen tasoon harjoittelupaikoissa ja osa vaihtaa alaa kesken opintojen. Hoiva-avustajia tarvittaisiin lisää, niin hoivakoteihin kuin sairaaloihin ja koulutuksen tulisi olla lyhyt. Muistan omalta osastolta hoivatyötä tehneen sairaala-apulaisen, joka oli taitava kuntouttaja.

Hoitajien palkankorotuksiin ei ole ollut rahaa ikinä, muistan sen hyvin omilta hoitajavuosilta. Nykyinen palkkaus ei vastaa työn vaativuutta ja raskautta. Nyt on uhattu joukkoirtisanomisilla, jos palkkaratkaisu taas vesitetään. Moni on myös uhannut mitätöidä oikeutensa toimia hoitajana. Minutkin voitaisiin vielä pakottaa töihin, sillä en ole oikeuksiani mitätöinyt. Tosin minusta ei minkään tekijäksi enää ole, mutta hallitusherrat on päättäneet tarvittessa ottaa käyttöön pakkotyön.

Vanhukset joutuvat kitkuttelemaan kotona yhä pidempään vaikka kotona ei oikein enää pärjätä. Jatkuvalla syötöllä etsitään muistisairaita vanhuksia. Kuitenkin hoivakodeissa on muuta tuhat tyhjää paikaa, mutta hoitajamitoitus ei riitä pitämään paikkoja auki. Nyt on onneksi otettu hoiva-avustajat mukaan mitoitukseen, mutta se ei vielä riitä. Seuraava mitoitustaso on siirrettävä tuonnemmas, että päästään edes nykyiselle tasolle.

Päivystyksissä on ruuhkaa ja siinä kulminoituvat perusterveydenhuollon ja vanhustyön ongelmat. Kun lääkäriin ei pääse, niin mennään päivystykseen hakemaan asua. Vanhukset kiertävät päivystysosastolta kotiin ja takaisin päivystykseen ja ralli on valmis, kun kotona ei pärjää ja hoitopaikaa ei saa.

Mielestäni pitäisi nyt saada aikaiseksi vanhan mallin apuhoitajakoulutus, joka oli lyhyt ja antoi hieman valmiuksia myös sairaanhoitoon. Täten saataisiin lyhyellä koulutuksella pätevää väkeä ei sairaanhoidollisiin tai kevyesti sairaanhoidollisiin tehtäviin. Vastuuta voi sitten laajentaa työkokemusta kartuttamalla ja jos intoa riittää, niin lisää opiskelemalla.

Johtajiin tulee puuttua ja he tarvitsisivat todellista realiteettiterapiaa, mutta miten se vanhan polven jäärille saadaan menemään perille. Johtajuus sairaaloissa ja hoitokodeissa on yhä hierarkista ja vain koulutus ratkaisee arvon. Ei se mitä todella osaat. Viimeisin päällikköni harrasti tätä ja sain monen töitää kehtittävän apuhoitajan irtisanoutumaan.

Älä aja päälle 2022

Taasen alkavat koulut ja meitä autoilijoita taas muistutetaan olemaan ajamatta päälle. Osalla autoilijoista on kyllä suojatiesäännöt hukassa. Sen olen itsekin huomannut, kun köpöttelen lähikauppaan. Ei kaikki autoilijat todellakaan pysähdy suojatien eteen. Tässä tarvittaisiin parannusta.

Vaan eipä jalankulkijat tai pyöräilijät kunnolla toimi. Monen kädessä on liimaantuneena kännykkä ja näin jää liikenteen tarkkailu sikseen. Kyllä koulumatka pitäisi taittaa ilman kännykkää. Tuossa joku vuosi sitten meinasin saada polkupyöräilijän päälleni, kun se kaksin käsin näpräsi puhelintaan.

Sitten on nämä sähköpotkulaudat, jotka ovat hiljaisia ja nopeita. Niitä on tullut myös kotikaupunkiini. Nillä ajetaan surutta jalkakäytävillä, mikä ei niiden paikka ole alkuunkaan. Niitä myös hylätään ajon päätteeksi kumolleen jalkakäytäville ja pyöräteille. Näiden kuljettajilta toivoisin erityisesti liikenteen seuraamista. Tapahtuihan tuossa suuressa naapurikaupungissa, missä sähköpotkulautailija törmäsi jalkakäytävällä jalankulkijaan ja poistui vielä vikkelästi paikailta.

Turvallista matkaa kaikille, liikuitpä sitten millä vekottimella tahansa. Muistetaan ne liikennesäännöt, sillä ne tuovat turvaa liikenteeseen.

Käyttöhuoneita narkomaaneille

Tuossa taannoin oli iso uutinen aamun aviisissa käyttöhuoneista huumausaineiden käyttäjille. Tukea niille on tullut THL:stä, päihdehoitajilta ja artikkelin mukaan myös entisiltä käyttäjiltä. Perusteena käyttöhuoneille on huumekuolemien estäminen ja veriteitse leviävien tautien ehkäisy ja ympäristön turvallisuus. Tyypillisesti huumekuolema johtuu huumeiden, alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden yhteiskäytöstä. Huumausaineisiin kuoli vuonna 2020 258 käyttäjää. Suomi johtaa EU-maiden kuolin tilastoja alle 25-vuotiaiden käyttäjien osalta.

Itse olen huumausaineita vastaan ja uskon porttiteoriaan, jossa lievemmistä aineista siirrytään vahvempiin. Ainakin aviisin kolmen haastateltavan tie on johtanut alkoholista kovempiin aineisiin. En myöskään usko käyttöhuoneiden tuovan mitään hyödyllistä, sillä huumausaineiden käyttöä salataan samalla tavalla kuin alkoholin käyttöäkin. Tosin poliittinen päätöshän käyttöhuoneet on ja se vaatiin lain muutosta. Mielestäni se johtaa asenteiden hyväksymiseen huumausaineiden suhteen. Jo nyt nuorisolla on asenteet sallivampia huumausaineiden käytön suhteen.

Nyt on jopa tehty kansalaisaloite käyttöhuoneiden sallimiseksi ja kannatusta se on saanut sen verran, että etenee eduskunnan käsittelyyn. Aiemmin tehty kansalaisaloite kannabiksen vapauttamiseksi kaatui eduskunnassa, mitä pidän hyvänä asiana, sillä kannabiksen hartsit sitoutuvat aivojen valkeaan aineeseen ja tekevät käyttäjästään ilmeettömän ja eleettömän sekä tylsistyneen. Lisäksi kannabis aiheuttaa alle 25-vuotiaille psykoosioireita, kun aivot eivät ole vielä valmiit.

Käyttöhuoneet on lähinnä tarkoitettu pistoshuumeita käyttäville ja siellä oltaisiin terveydenhuollon työntekijän valvonnassa. Käyttöhuoneita perustellan sillä, että julkinen käyttö vähenisi. Itse en tähänkään usko, sillä kun tarve käyttää iskee päälle, niin ainetta käytettään sopivassa kodin. Yleisiä käyttöpaikkoja ovat yleiset vessa ja porttikongit. Tuossa suuressa naapurikaupungissa käyttäjät ovat hakeutuneet rautatieaseman portaikkosokkeloihin.

Lainataan aviisia hieman: "Haastatellut kokemusasiantuntijat ovat selkeästi käyttöhuoneiden kannalla. Hyötyä olisi esimerkiksi siitä, että sairaanhoidon ammattilaiset voisivat puhtaiden pistovälineiden jakamisen lisäksi neuvoa turvallisessa ja oikeaoppisessa pistämisessa, sillä käyttäjien ongelmana on usein pistämiseen sopivan suonen löytäminen.". Tämän palvelun kiteytti sopivasti Pekka (nimi muutettu artikkelin mukaan), joka on 33-vuotias ja aloittanut suonen sisäisten huumeiden käytön 18-vuotiaana: "Parempi olisi, että kokenut sairaanhoitaja etsisi suonen ja pistäisi. Siinä infektioriski pienenisi merkittävästi.". Tämä oli itselleni viimeinen niitti. Vanhusten hoidosta puuttuu hoitajia ja sitten narkkarit kaipaavat pistäjää. Myös sana kokemusasintuntija kalskahtaa korvaan. Se ei ole asiantuntija vaan entinen käyttäjä. Nykyjään asiantuntia roolia tyrkytetään hieman liian helposti ja jokainen voi olla jonkin sortin asiantuntija. Minäkin.

Käyttöhuoneita on myös perusteltu matalan kynnyksen palveluna, josta voisi saada lähetteen mahdolliseen jatkohoitoon. Mitä tällä jatkohoidolla tarkoitetaan ei artikkelista selvinnyt, mutta oletan, että pääsisi katkolle ja korvaushoidon piiriin. Mielestäni korvaushoito on vaan jatkumoa huumeiden käytölle.

Lisäksi käyttöhuoneita on perusteltu yliannostusriskin laskemisella. Yleinen yliannostuksen aineuttava huume, on artikkelin, mukaan heroiini, jota maassamme käytetään vähän. Haastatellut ex-käyttäjät ovat huolissaan nuorisosta, joilla ei kokemusta käytöstä ole ja jos ei heti kolahda, niin otetaan jotain lisää ja päädytään yliannostukseen.

Yksi tuon suuren naapurikaupungin psykosoliaalisen tuen palvelujohtjan mukaan huoneissa voisi testata huumausaineiden koostumuksen. Miksi? Jos kerran on päättänyt kaytää huumeita ja se on nykylain mukaan rikollista, niin rikollisethan sitä myyvät ja saattava myydä mitä tahansa, joten se on oma valinta. Ei yhteiskunnan tehtävä ole selvittää huumausaineen koostumusta tai pitoisuutta.

Poliisillehan käyttöhuoneet nykyisen lain mukaan olisivat helppo kohde kauppiaiden ja käyttäjien rankaisemiseksi. Todennäköisesti lakia tulaan lieventämään ja huumausaineden käytöstä sallivampaa eli ongelmat lisääntyvät. Poliisin mukaan käyttäjät ovat nuorentuneet ja useat tavoitetut ovat alaikäisiä.

Kolmastoista tarina

Tuossa joku päivä takaperin oli aamun aviisissa iso kertomus vuosien 2015-2016 matuinvaasiosta. Matut tulevat pääasiassa Irakista, Afganistanista ja Somaliasta. Nyt ns. välitilaan on jäänyt 1646 matua. Välitila tarkoittaa sitä, että hakemuksia turvapaikasta käsitellään edelleen. Suurin osa hakemuksista on järjestyksessään toinen tai useampi, jotka ovat maahanmuuttoviraston tai oikeusasteen käsittelyssä.

Yksi matu on tehtaillut jo 13 hakemusta ja toinen 10 hakemusta. Tässä on varmaan oltu tarinointituulella. En usko, että alkuperäistä tarinaa on enää käytetty. Mietin vaan, kuinka kalliiksi tuo hakemusrumba tulee. On tulkit, asianajajat ja muut avustajat. En edes usko, että kuudessa-seitsemässä vuodessa olisivat Suomen kieltä oppineet.

Välitilaan joutuneet matut asuvat pääsääntöisesti vastaanottokeskuksissa. Aamun aviisi vieraili tuossa naapurin suuren kaupungin vastaanottokeskuksessa. Matkalla paikan johtaja huikkasi vastaantulijoille jotakin, useinmiten muulla kuin Suomen kielellä. Tämä kertoo hyvin integraation tasosta. Ei edes kieltä vaivauduta opiskelemaan. Pääkaupunkiseudulla on alueita, joissa ei Suomen kieltä kuule enää lainkaan.

Näiden välitilassa olevien lisäksi maassamme on noin kolme tuhatta paperitonta. Tarkkaa määrää ei kukaan tiedä. Lainataan hieman lehteä ja sen haastattelemaa Suomen Pakolaisavun yhteiskuntasuhdepäällikköä Katja Mannerströmiä: "Jos tapahtuisi iso muutos, se voisi pelastaa nämä tyypit. Ainoa vaihtoehto on, että löytyisi aktiivinen tahtotila miettiä, miten he voisivat laillistaa oleskelunsa Suomessa. Paperittomaksi jääneet turvapaikanhakijat halutaan sysätä maton alle. Ei sellaista mattoa ole, minne heidät voisi sysätä. Ei ihmistä voi vaan piilottaa minnekään.". Kyllä ne paperittomat näkyvät niin rikostilastoissa kuin terveydenhuollossa, sillä terveydenhuoltopalvelut pelaavat, oli papereita tai ei sekä kaduilla.

Katjan mukaan koko pakoilskriisi oli hoidettu pieleen. Puuttui tulkkeja ja turvapaikkapuhutteluja tehtiin tunneissa vaikka ne kestävät tavallisesti viikkoja. Tietoja kirjattiin väärin, eikä kidutusten jälkiä tutkittu. Eihän pieni maa ole mitenkään valmis kymmenien tuhansien matujen hoitamiseen. Varsinkin, kun suurimmalla osalla ei ollut minkäänlaisia papereita todistaakseen henkilöllisyyttä tai ikäänsä. Myös monet valehtelivat ikänsä, joten herää epäilys, että mitä muuta tarinaa on kerrottu. Etenkin kun on jo useas hakemus menossa.

Aamun aviisi ei saanut yhtään välitilan matua haastatteluun. Toimittelija arvioi, että kasvojen antaminen isolle ilmiölle vaatii voimavaroja, joita heillä ei ole ja se, että haastattelu aiheuttaa lisää kysymyksi ja altistaa kommentoinnille käy liian raskaaksi. Kyllä minullekin herää kysymyksia, kun haetaan turvapaikkaa kolmannentoista kerran.

Herää myös epäilyjä siitä, kuinka paljon verovaroistani menee tähän prosessiin. Suomesta saadaan matuja palautettua huonosti ja ne jotka oleskeluluvan saavat eivät integroidu maahan vaan elävät getoissa omina varjoyhdyskuntinensa. Myös kansalaisuuksia myönnetään liian helposti. Kyllä mielestäni pitäisi olla edes kielitestit, että osaa edes auttavasti Suomea.

Tuossa naapurin suuressa kaupungissa on vastaanottokeskus, joka lehden mukaan on turvapaikanhakijoille koti ja arjen keskus, jossa on opiskeltu Suomen kieltä ja perustettu perheitä. Jos on opiskeltu Suomen kieltä, niin miksi johtaja huikkasi muulla kielellä. Perheiden perustaminen myös epäilyttää, sillä matuinvaasion tulijoista on 98,7 % miehiä. Onko suomalaiset naiset niin sinisilmäisiä näiden matujen suhteen, että perustavat niiden kanssa perheen.

Kolmetoista eri tarinaa ja mikään ei liene totta. Olisi aika lähteä takisin sinne mistä on tullutkin ja jatkaa tarinointia siellä perinteen mukaisesti.