Joutuiko jo armas aika

Kouluvuosi lähenee loppuaan, joten oli jälleen aika polkaista keskustelu käyntiin. Nyt on apulaisoikeuskanslerille tehnyt kantelun helsinkiläinen vapaa-ajattelija. Nimellään hän ei halua esiintyä lastensa vuoksi. Hänen ei ollut tarkoitus hyökätä suomalaisia juhlaperinteitä vastaan vaan tarkoitus oli yleisesti uskonnon liittäminen koulumaailmaan. Kertoipa vielä rakastavansa joulua.

Yksi valituksen teemoista oli uskonnollinen aamuhartaus. Tällaisia ei ole ollut enää pitkään aikaan virallisesti vaan kulkee nimellä aamunavaus. Viimeisestä aamuhartaudesta on kohdallani liki neljä vuosikymmentä. Kansalaiskouluun siirryttäessä aamun avaus oli yleinen tiedotustilaisuus ja lopuksi toivotettiin hyvää koulupäivää. Tosin saattoi joku vanhempi opettaja toivottaa sitä Herran siunauksen kera ja sille viittasi lähes joka teini kintaalla, hieman hihitellen ja säälien. Karvaana muistelen aamunavauksia 1979-1980, jotka piti koulumme katkeroitunut rehtori. Koulumaailma oli muuttunut ja saman katon alla olivat viimeiset kansalais- ja oppikoululaiset sekä ensimmäiset peruskoululaiset. Ensiksi mainittuja ei rehtori voinut sietää ja aamunavaus on kansalaiskoululaisten syntilistan luettelo; vetelehtiminen, tupakan poltto wc:ssä, jne. Tosin niitä tekivät kaikki, mutta meidän osalle luettelo lankesi.

Kuten aiemmin, niin peliin vedettiin luonnollisesti vanha tuttu Suvivirsi. Kantelija kertoi, ettei kantelussaan edes muista asiaa esittäneen, vaan epäilee tämän apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen aiemmista jutuista. Kyseinen laulu on tuntemattoman säveltäjän tekemä vuodelta 1690-luvulla ja sen alkuperää epäillään saksalaiseksi. Sanoittajakin jää epäselväksi ja on epäilty, että se olisi Gotlannin piispaa sekä että tekstin pohjana olisi vanhat runot. Suomalaiset sanat teki Erik Cajanus jo 1700. Joten Suvivirttä on täten veisattu maassamme jo reilun kolmensadan vuoden ajan. Tästä on myös tehty maallinen versio, joka kulkee nimellä Suvilaulu. Miksi Suvivirttä ei voida pitää vain vanhana lauluna, joka kuvaa omaa aikakauttaan?

Kantelija kertoo mediassa: "Mielestäni tämä on ihmisoikeuskysymys. Meitä vapaa-ajattelijoita pidetään ilkeinä ja huonoina ihmisinä siksi, ettemme kykene uskomaan. Mielestäni sitä pitäisi kunnioittaa samalla tavalla kuin sitä, että joku on tumma ja joku on vaalea.". Ehkä vapaa-ajattelijoiden pitäisi tarkastaa omaa ajattelumaailmaa. Kyse ei ole siitä, että te ette kykene uskomaan vaan siitä, että totuuden torvina tuotte omaa ajatusmaailmaanne räväkästi esille. Esimerkiksi minulle on yksi ja sama asia mihin ihminen uskoo (olkoot vaikka Hanhiemon tarinat) tai ei sitten mihinkään. Se on ihmisen ikioma asia. Itseäni hieman ärsyttää tapa kieltää kaikki sellainen, joka ei omaan pirtaan sovi. Mielestäni olisi hyvä keskustella asioista eri näkökulmista eikä tuomita heti. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, niin tuntuu siltä, että vanhempina vapaa-ajattelijoita tuntuu kiusaavan se, että heidän lapsensa altistuvat sellaiselle mihin he eivät usko. Onko vaikea kertoa lapsille, että on muitakin tapoja elää ja tämä on meidän tapamme. Kyllä lapset valitsevat myöhemmin omat polkunsa. Täten vertaus tummaan ja valkoiseen on perin ontuva.

Kirkko ja koulu ovat kulkeneet käsi kädessä uskonpuhdistuksen jälkeen eli 1600-luvulta alkaen. Tällöin Suomen koulujärjestelmä perustui kiertokouluun ja opettajina toimivat lukkarit tai apupapit. Lukukirjana oli katekismus ja edistyneemmille lukijoille raamattu. Gutenberg kehitti kirjapainotaitoa, mutta siitä huolimatta kirjat olivat pääsääntöisesti uskonnollisia ja jos varat antoivat myöten, voitiin jopa hankkia Agricolan rustaama ABC kiria ja yliopistoille tieteellisiä. Tavallisia kirjoja oli vähän. Tänä päivänä on ihminen oppinut lukemaan ja maallistunut, tieteet ovat kehittyneet. Uskonnon rooli koulumaailmassa on muuttunut ja uskontoja tullut rutkasti lisää. Tietysti on aina ollut niitä, jotka eivät usko tai epäilevät joka asiaa. Mielestäni koulussa voidaan edelleen opettaa uskontoja, mutta tehdään se vuorottain eli viikolla viisi esiintyy hindulaiset, viikolla kuusi panteistit, viikolla seitsemän ortodoksit, viikolla kahdeksan vapaa-ajattelijat, jne. Tehdään toisille tutuiksi oma maailma. Uskokaa tai älkää, lapsilla on oikeasti toimivat aivot ja kehittyvä ajatusmaailma.

Luonnollisesti löytyy yleisönosastosta myös kirjoitus, että miksi uskonnottomat ovat vapaalla jouluna ja pääsiäisenä, jotka on kristikunnan juhlia. Aloittakaamme A:sta eli kristinuskon tulo pohjolaan, joka tapahtui asteittain 800 - 1200 lukujen aikana. Vanhat uskonnot hävisivät pikku hiljaa, mutta vanhat tavat katosivat hitaasti, joten Mikael Agricola sai kirjattua 1500-luvulla ylös suomalaiset jumalat. Kristinuskon juhlapyhät istutettiin vanhojen juhlapyhien paikalle eli laskiainen, helasunnuntai, juhannus, pyhäinpäivä ja joulu. Muinoin oli laskiainen alkavan kevään juhla, jolla rikottiin pitkän talven horros ja odotettiin uutta kasvustoa. Helluntain paikalla oli toukojuhla, jolloin poltettiin tulia pelloilla ja karja ajettiin ensikertaa ulos tulien ylitse, etteivät taudit vaivaa. Juhannus oli taas Ukon, valon, yöttömän yön juhla, jolloin tehtiin taikoja, jotta olisi naima- ja sato-onni. Pyhäinpäivä eli muinainen Kekri, joka oli satovuoden päätösjuhla (paremmin tämä tunnetaan nykyisin Disney suodatetusta Hallowen juhlasta eli kelttien Samhain juhlasta). Joulu on taas yöntaittumisen juhlan paikalla. Vanha sanonta kuuluukin, että Tapanina on päivä kukon askelta pidempi ja uunna vuonna sen pitäisi hullunkin huomata. Nämä juhlapyhät ovat kuuluneet vuoden kiertoon täällä pohjolassa, joten ateistikin niitä voi juhlia puhtaalla omalla tunnolla. Eikö vaan?

Hieman suvaitsevaisuutta ja vähemmän itsekkyyttä toivon ja uskoit tai et, niin kaunis lauluhan se on, kuvastaen hyvin pohjolan alkavaa kevättä ja kesää. Vai vaihdammeko sen tähän lauluun, jossa vain kerran luoja ja herra mainitaan, sen luonnollisesti kukin voi valita mielensä mukaan. Otetaan vain nuo kuusi ensimmäistä söpöä säkeistöä, sillä loput on jo hieman liian raakaa nykyihmiselle.

Eipäs tähystellä

Viime vuonna julkaistiin tutkimus polven nivelkierukan repeämän kirurgista hoitoa koskien ja muutama päivä sitten sitä käsiteltiin liki kokosivuisena uutisena aamun aviisissa.

Tutkimuksen tekijöinä ovat dosentti Teppo Järvinen Helsingin yliopistosta ja yliopistollisesta sairaalasta sekä ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Raine Sihvonen Tampereen Hatanpään sairaalasta. Heidän selvittelyihinsä kuuluu myös ahtaan olkapään kirurgisen hoidon hyöty.

Tutkimuksessa jaettiin hoidettavat kahteen ryhmään. Tutkittavia oli 146 ja ikähaitari 35 - 65 vuotta. Arpomalla valittiin, tehdäänkö oikea toimenpide vai näyteltiinkö. Tutkittavilla oli sekä traumaperäinen että rappeumaperäinen nivelkierukan repeämä. Kummassakin ryhmässä oli vuoden kuluttua tyytyväisiä "toimenpiteeseen" hieman yli yhdeksänkymmentä prosenttia. Tutkimuksen pohjalta voitiin siten todeta, että operatiivisesta hoidosta ei ole hyötyä.

Tutkimustyötä tarvitaan, jotta löytyisi uusia hoitomuotoja. Itse operaationa tähystysleikkaus oli jo tullessaan huima edistysaskel. Aiemmin oli avattava laajalta operoitava alue, esim. vatsan alueen toimenpiteet, jolloin myös haavatulehdukset olivat yleisiä. Tähystysoperaatiossa tehdään kaksi sentinmittaista aukkoa.

Moneen tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin on usein vain oikea liikunta ja niihin on saatavissa ohjausta. Usein liikkeet ovat tappavan tylsiä ja niitä kaikkia ei voi tehdä TV:tä katsellen. Tällaiset liikkeet jäävät helposti tekemättä, kun vaiva alkaa helpottaa ja pian taas kolottaa. Usein vuorotyö tulee esteeksi ryhmiin, jossa tappavan tylsiä liikkeitä voi tehdä vertaistensa kanssa jutellen. Joillekin tulee eteen vaivansa kanssa se tilanne, että liikunnalla ja fysioterapialla ei vaivaa voida helpottaa ja silloin tarvitaan muita hoitokeinoja. Pakkotilanteessa ollaan silloin kun vaiva aiheuttaa tuntopuutoksia, ym. vakavampia oireita.

Monelle on vaivan vuoksi mahdotonta saada työn luonnetta muutettua, jotta vaiva ei jatkuvasti haittaisi. Erityisesti se on ongelmallista nuorille aikuisille ja keski-ikäisille ja luvattoman usein kuntoutusta tarjotaan vasta, kun mittariin on kertynyt 50 vuotta. Itse olen tämän todennut eli ei tarjonnut apuaan sen paremmin Kela kuin Kevakaan.

Kun kahden edellisen kappaleen ongelmat kohtaavat, niin seurauksena on sairauslomat, jotka pidentyvät pidentymistään ja edessä on sairauseläke. Jonkin artikkelin mukaan tästä muodostuu noin puolenmiljoonan euron kulut. Tutkijoiden mukaan, suora siteeraus: Tästä leikkauksesta on tullut yleisin tuki- ja liikuntaelinkirurginen leikkaustoimenpide, ja itse asiassa kaihileikkauksen jälkeen yleisin kirurginen toimenpide lähes kaikissa länsimaissa. Suomessa kierukan osapoistoja tehdään vuosittain lähes 12 000 ja USA:ssa noin miljoona, Sihvonen kertoo.

Yhden nivelkierukkaleikkauksen hinta on Suomessa noin 2 000 euroa, ja sen jälkeen potilas saa noin kolmen viikon sairausloman, jonka hinnaksi lasketaan noin 7 500 euroa. Vuositasolla näihin leikkauksiin liittyvät kustannukset ovat Suomessa pitkälti yli 100 miljoonaa euroa.". Niinpä, raha ratkaisee.

Entä ihmisen elämänlaatu? Eräässä kirjassa oli isän kertoma vitsi: "Särkysenä menin nukkumaan ja Särkysenä heräsin.". Monen tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastavan kohtalona on tuo vitsi, ainoa vaan, että siltä säryltä et saa nukuttua tai se herättää säännöllisin väliajoin. Tätä jatkuu vuosi toisensa jälkeen, menee kymmenen vuotta ja kahdenkymmenen vuoden rajapyykki jo häämöttää. Pöydällä särkylääkelajit lisääntyvät, ensin on yksi, sitten toinen ja kolmaskin purkki ja seuraava askel on psyykelääke, jotta vituttaisi vähemmän kun särkee ja liikuntarajoitteet laajenevat. Kyllä henkistä puoltakin tuo syö. Liikunnallisista harrasteista on luovuttava pikku hiljaa, työhön tulee rajoitteita, jne.

Usein työikäinen saa vielä diagnoosiksi "Ei tehdä mitään" -diagnoosin eli tyypillisesti oire eli kipu ja sillä et saa mitään muuta kuin tuon purkkiarsenaalin pöydällesi. Totta, kaikkia ei kirurgin puukko auta, mutta usein pieni operaatio voi estää pitkän sairausloman ja lyhyellä ajalla toipumisen työkuntoon.

Tutkijoiden olisi hieman myös pitänyt miettiä, miten lyhentää. FIDELITY (Finnish Degenerative Meniscal Lesion Study). Minua tuo lyhenne huvitti, sillä Fidelity sanana tarkoittaa tarkkuutta (itara), uskollisuus (kenelle), toistokyky (liian usein tehty yksinkertainen toimenpide, joka ei henkiä pelasta). Vai miten tuo meni?

Hieman nyt mietityttää noiden lekureiden ja median yhteistyö. On hyvä, että asioista kerrotaan, mutta nyt tuntuu patarumpujen pauke ja torvien töräyttely jo hieman liian kovalta. Tuli ihan rikollinen olo, että sairastuin nivelrikkoon kaksvitosena ja nyt kymmenen vuoden kipuilun ja parin vuoden tuntopuutosten jälkeen tuhlasin yhteiskunnan rahaa ja olkapäätäni avarrettiin kirurgisesti. Kyllä nyt hävettää.

Yöksi kotiin

Tuossa muutama päivä sitten oli yleisönosastokirjoituksessa Pia Vuoren kirjoitus ajo- ja lepoaikasäädöksistä. Hän kirjoituksessaan mainitsi myös tavaraliikenteen edunvalvojan eli Suomen Kuljetus ja Logistiikka (SKAL) ry:n ajavan asiaa. Hienoa, että hän tuo asian esille. Kukko ei laula käskien eikä kuski nuku tiimalasin myötä.

Nykyiset ajo- ja lepoaikasäädökset eivät tunne todellisuutta. Niiden laatijat tuskin osaavat ajaa edes polkupyörää. Nykyisin on usein selityksenä logistiikan ongelmat, kun tuotetta ei ole myymälässä ollut. Kuskin on noudatettava tiimalasia ja siksi tuotetta ei ole.

Hienoa on Pialta myös se, että kaikkialle ei pysäköidä voi. Hän muisti myös kertoa ryöstöt ja niistähän kerroin jo viimekuussa otsikolla  Rövernes vise eller Tyv vise. Ajo- ja lepoaikasäädöstä joudutaan usein venyttämään, jotta päästään turvaparkkiin (etenkin yötauolle). Erinäisin asein on kuljettajia ja autoja ryöstetty. Ryöstäjät eivät himoitse aina lastia, vaan haluavat autojen tietokoneet ja puhelimet. Monessa autossa on läppäri, jolla lähetetään ajoraportit ja rahtikirjat. Sinne tulevat sähköpostiin myös muut asiakirjat ja kuskeilla älypuhelimet. Usein autossa on myös digikamera. Sillä ei oteta maisemakuvia ja kaveri tai bilekuvia, vaan ennen taukoa (lyhyt tai pitkä) auto kuvataan. Tauon jälkeen auto tarkastetaan ja kuvataan muutokset eli rikotut sinetit, kilpien puuttumiset, rätin viillot, jne. Kuvat ovat osoituksena ryöstöstä tai sen yrityksestä. Usein se on pakollista ja vakuutusyhtiöt vaativat todisteet. Rosvoille kelpaa kaikki helposti realisoitavaa.

Konginkankaan onnettomuuden jälkeen on raskasliikenne ollut silmän alla. Kukaan ei puhunut sen bussin kuljettajasta. Ajoaika on vuorokaudessa yhdeksän tuntia ja pari kertaa viikossa saa sen tunnilla ylittää. Yhtäjaksoinen ajoaika saa olla neljä ja puolituntia, jonka jälkeen on paussi pidettävä. Kun tiimalasi kertoo kolmivarttisen tauon koittaneen, ei aina ole mahdollista päästä ajoajan puitteissa oikeaan rahtiparkkiin, vaan silloin on pysähdyttävä siihen mihin se on mahdollista. Silloin keitellään kahvit ja luetaan netistä uutiset, viestitellään kavereille, jne. Jos taas löytyy oikea taukopaikka, niin aika menee leppoisasti kollegojen kanssa jutustellen. Tämä on toki riippuvainen kuljettajan kielitaidosta.

Kun tiimalasi kertoo päivittäisen ajoajan päättyneen, on kuljettajan etsittävä paikka seuraavan viidentoista tunnin ajaksi. Vaikka Suomessa on tiuha huoltoasemaverkosto, joissa on rahtiparkit ja niissä yleisesti on kameravalvonta, ei sinne aina pääse ajoajan puitteissa. Suomi on vielä lintukoto ja levähdyspaikka pysäköinti onkin jo kielletty, niin tästä syystä ajoaikaa joudutaan hieman venyttämään myös täällä. Ruotsissa on siirrytty jo aidattuihin, vartioituihin ja maksullisiin pysäköintipaikkoihin. Manner-Euroopassa ne ovat sääntö. Maksun suuruus vaihtelee muutamasta eurosta muutamaan kymppiin. Sen pohjana on vietetty aika, vartioinnin ja palvelujen taso.

Pitkän matkan kuljettajat eivät pääse yöksi kotiin vaikka Pia ja SKAL tätä ajavat. Hilpeää oli kuulla kuljettajan kertomus, jossa kotiin olisi ollut vartin ajomatka, mutta kun vuorokautinen ajoaika oli täynnä poliisi pysäyttäessä, niin levolle oli viereiselle huoltamolle jäädä. Kaikki vain vartin vuoksi.

Pitkän matkan kuljettajat eivät pääse neljänkymmenen viiden tunnin viikkolevolle kotiin. Nämä vietetään tavallisesti turvaparkeissa tai suurten yritysten järjestämissä rahtiparkeissa (tällaisesta kerroin 2011 rekkaretkeltämme). Kuljettajien täytyy keksiä ajanvietettä, sillä kuorma-autossa on tuo ajopiirturi ja sen puitteissa et voi irrottaa peräkärryä ja lähteä katselemaan nähtävyyksiä, viettämään aikaa rannalle tai elokuviin. Tavallisemmin järjestetään kuljettajien bileet, jossa jokainen tuo jotain syötävää ja juotavaa. Kesäisin pidetään grillibileitä ja talvisin ahtaudutaan jonkun kabiiniin bilettämään. Onneksi on vielä netti eli tarjolla on musiikkia ja elokuvia.

Työ ei todellakaan ole maanantaista perjantaihin, kahdeksasta kuuteentoista ja kotona puoli viisi. Rahtarin työ on hieman elämäntapaintiaanin hommaa ja siinä eivät kaikki kestä. Yllättäen heillä on myös perhe-elämää. Nykyisin on onneksi paljon yhteydenpitoon tarvittavia välineitä, mutta kyllä kotiin pitää välillä päästä. Jokainen ammatti muovaa ihmistä, joten kun olen yhteydessä puolisoon (livenä tai muutoin), niin rekkajuttuja kuuntelen. Puolisoni joutuu kuuntelemaan taksijuttuja, mutta oikein odottaa, kun kerron taksihuumoria, joka syntyy keskusteluista ihmisten kanssa. Tämä saattaa olla rasittavaa toiselle, jos puolison ammatti on täysin erilainen. Toisen poissaoloon on myös totuttava. Pitkänmatkan jälkeen on pyykkivuori myös melkoinen, vaikka monissa taukopaikoissa voit hieman pyykkiä pestä.

Minulle oli antoisa kokemus Rekkaretki, jossa sain tutustua puolisoni työhön konkreettisesti. Suosittelen teille, jotka olette ottaneet riskin ja rakastunut rekkakuskiin. Asuin kopissa, söin kupista ja kusin renkaaseen. Itselleni oli yllätys, kuinka nopeasti neljä ja puoli tuntia meni. Ehkä kuljettajalle yksin ollessaan aika menee hitaammin.

EU:n tomppelit, ottakaa nyt järki käteen. Lainsäädännön 12. artiklaa ei voi käyttää kuin tarvittaessa. Ajo- ja lepoaikasäädöstä on pakko rikkoa, sillä turvaparkki on usein ainoa paikka, johon voit pysäköidä. Jos et sitä tee, olet vastuussa lastista, sillä sitä usein edellytetään.  Huomioikaa tämä.

Sakot saat, jos ajo- ja lepoaikasäädöstä rikot ja sakko on kuljettajakohtainen. Kolme sakkoa ja lisenssi lähti lomille. Puolisoni sai yhden sanktion ajo- ja lepoaikasäädöksistä. 1200 euroa. Kaksi tuntia ylitettyä aikaa, jotta pääsee turvaparkkiin. Pia kertoi kirjoituksessaan tuon eli rangaistus on tuntuva.

Alunperin ajo- ja lepoaikasäädöksen laatimisen syynä olivat yleiset aikarajoitukset työn tekemisestä, mutta nyt tästä on tullut raaka rasite. Tiimalasi kertoo, mitä sinun on tehtävä. Väsyttääkö? Tiimalasi kertoo sinun viettäneen viidentoista tunnin tauon ja se sisältää uniajan. Nyt olet pirteä kuin peipponen, sanoohan laki näin ja olet nukkunut. Ihmisen vuorokausirytmi on erilainen ja toiset tarvitsevat unta paljon tai hieman, joillekin päiväunet ovat tarpeen. Toisen ihmisen vireystila on korkeampi kuin toisen ja sekin riippuu kokemuksista. Vireystilaa laskevat monet asiat ja se näkyy toimissa. Nukuitko huonosti, syystä tai toisesta, jopa kolmannesta? Oliko vuorokausirytmillesi epätavallinen aika nukkua tai herätä? Koskee jokaista ammattia.

Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että isoja autoja pelätään ja siksi tuo laki on tehty. Yleisesti rahtivaunun aiheuttamat onnettomuudet ovat vähäisiä. Niistä uutisoidaan helposti, mutta onnettomuuden syynä on tavallisesti siviiliautoilija.

Itse en rahtivaunua aja ja kun on puolison kertomuksia kuunnellut, niin ajo- ja leposäädöksiä tule ehdottomasti muuttaa. Minä ainakin toivon, että puoliso saa ajaa turvaparkkiin

Seniorit liikenteessä

Aamun aviisissa oli kirjoitus otsikolla: "Laajennettu lääkärintarkastus paljastaa sairaat ikäkuljettajat.". Otin hieman kierroksia lukiessani tuon kirjoituksen, sillä moni seniorikuljettaja on tunnon tarkka. Lisäksi terveystarkastuksista on poistunut näkökyvyn tarkastaminen siviiliautoilijoilta, mutta ammattikuljettajilla ne yhä ovat. Ilmeisesti mm. ikänäkö ei vaivaa kuin ammatikseen autoilevia.

Ikääntyminen kohtelee meitä eritavoin ja se on yksilöllistä. Toisille esimerkiksi hämärässä ajo muodostuu ongelmaksi ja toisille kirkas päivänpaiste. Muistisairaudet artikkelissa muistettiin ottaa esille, mutta esimerkiksi Alzheimerin tautiin sairastutaan myös työikäisenä ja ensioireet tulevat jo noin neljäkymmentävuotiaana.

Sairas voi olla jo nuorena. Viherpunasokeus on jo vauvasta alkaen. Väsymys vaivaa kaiken ikäisiä, samoin kuin mielenterveyden häiriöt. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat yleisiä iästä riippumatta. Tiesitkö, että kakkostyypin diabetesta sairastavat ovat jo kymmenvuotiaita ja tietämättään. Monia sairauksia sairastetaan tietämättä, sillä ne eivät aiheuta oireita. Voit sairastaa korkeaa verenpainetautia tai sokeritautia vuosia ilman, että sinulla ei klassisia taudin oireita ole.

Artikkelissa otettiin esille erilaisia rajoittavia sairauksia ja ensimmäisenä mainittiin kipu tai jäykkyys. Tässä kohtaa otettiin esille ilmeisesti vain niska- hartiaseudun vaivat. Kipu, missä tahansa, vaikuttaa ajokykyyn. Se on yksi hailea onko se jalassa (artikkelin mukaan jalan siirto kaasulle tai jarrulle ja kytkimen painaminen), käsissä (artikkelin mukaan ratin kääntäminen, myös heikkous sen mukaan), selkäkipu. Kun kivusta tulee hallitseva, niin se vaikeuttaa kaikkia toimintoja ja kipu ei katso ikää. Luvattoman usein nuori kipuilija jää ilman hoitoa.

Toimittaja Kari Pitkänen teki yhden yleistyksen, joka ei minua ilahduttanut. Hän mainitsi: "Tiesitkö, että 60-64-vuotiaiden ikäryhmästä löytyy lähes 80 000 psyykelääkkeiden käyttäjää?". Monelle pieni annos psyykelääkettä on kipulääkitys tai sen tehostaja. Tätä hän ei tiennyt, että kroonisen kivunhoitoon tämä on yleistä ja psyykkiseen vaikutukseen käytetyillä annoksilla ei ole merkitystä, iästä riippumatta.

Jossain oli maininta seniori kuskeista, että ajokyky on heikentynyt, ettet arvaa enää lähettää lapsiasi mummon tai vaarin kyydissä. Onko arviosi tässä kohtaa oikea? Oletko jo itse pelännyt?

Järkyttynyt mielentila näkyy useasti otsikoissa: "Suoralla tieosuudella henkilöauto on ajautunut vastaantulevien kaistalle ja törmännyt "rekkaan". Henkilöautoa kuljettanut nuori/nuorehko mies menehtyi välittömästi. Autossa ei ollut muita matkustajia. "Rekan" kuljettaja ei loukkaantunut.". Ei ole testiä, jolla nämä saadaan pois tieliikenteestä.

Artikkeli oli siinä hyvä, että se kertoi kansalle lainmuutoksesta. Kunnossa kaiken ikää ei todellakaan tarkoita sitä, että pystyisimme kaiken ikää toimimaan tai vaihtoehtoisesti toimimme koko iän. Artikkelissa viitattiin myös siihen, että muistiongelmat aiheuttavat liikennemerkkien välittämien viestien perille menoa. Onkohan näin? Vähän aikaa sitten nuori poika mopoautollaan tuli minua vastaan, yksisuuntaisella kadulla ja vastakarvaan. Käsi- ja äänimerkit olivat omaa luokkaansa ja minä olin väärässä hänen mukaansa. Moni nuori ei tunne liikennemerkkejä.

Ajokortti on monelle itsestään selvyys ja sen menettäminen on katastrofi. Moniko pystyy sairauden kohdatessa myöntämään, että ajokyky on mennyt? Se ei katso ikää, kansalaisuutta, tms. Mutta onko se seniori ratissa noin paha, jos kunto riittää tai vajaakuntoinen ajoa auttavien välineiden avulla?

Ei sanoa saa sitä sanaa

Aamun aviisissa oli mielenkiintoinen artikkeli ulkomaan uutisissa. Siinä kerrottiin, että Israel aikoo kieltää natsi sanan käytön, sillä sen ylikäytön katsotaan pilkkaavan sodan kauhuja. Sanan lisäksi halutaan kieltää myös symboli eli hakaristi. Toisen maailmasodan tapahtumat ovat varsin tunnettuja juutalaisten osalta ja kreikankielinen sana, holokausti, onkin nykyisin varattu vain heidän kokemien raakuuksien nimeksi. Tapahtumien kieltäminen on joissakin maissa rangaistava teko.

Tapahtumathan sijoittuvat Saksaan, vuosille 1933–1945, jolloin sitä kansallissosialistinen työväen puolue, johtajanaan Adolf Hitler. Syytä juutalaisvainoon on spekuloitu paljon ja yhtenä syynä on pidetty sukujuuria, sillä sukutaulussa on aukkoja ja onkin epäilys ollut siitä, että Hitler itse olisi ollut juutalaista sukuperää. Syyksi on mainittu myös lapsuuden kokemukset eli väkivaltainen ja alkoholisoitunut isä. Yhtenä syynä pidetään saksalaisten kateutta juutalaisia kohtaan, sillä he olivat varakasta keskiluokkaa tai varakkaita (toimien mm. kauppiaina ja pankkiireina). Katkeruus oli syntynyt, kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Saksa joutui syvään lamaan ja työttömyys kohosi noin 30 %. Erääksi syyksi on mainittu myös 1800-1900 lukujen taitteen lääketiedettä, joka perustui osin rotuoppiin. Mitattiin mm. kallon kokoa älykkyyden selvittämiseksi.

Saksa nousi Hitlerin aikana lamasta ja tähän oli osasyynä valtion voimakas rakentaminen. Hänen ideastaan syntyi myös kansanauto eli Volkswagen, jonka jokaisen oli mahdollista hankkia puolen vuoden palkallaan (muistaakseni puoli vuotta). Samaan aikaa aloitettiin rakentamaan autobahneja laajamittaisest ja Saksassa käyneet tuntevat hyvin nuo monikaistaiset moottoritiet. Kansallissosialistisen työväenpuolueen työnä oli myös kansanterveyden edistäminen, jotka ovat samoja kuin tänä päivänäkin eli tupakoinnin vastustaminen, asbestin käytön rajoitukset, työturvallisuussäädökset ja erilaiset turvallisuussäädökset. Myös eläinsuojelulaki oli Saksassa tuolloin erittäin ankara.

Toisen maailmansodan aikana systemaattisesti tapettiin kuusi miljoonaa juutalaista ja noin yksitoista miljoonaa mielisairasta, kehitysvammaista, slaavia, homoseksuaalista, romaania (joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet romaniväestöstä), fyysisesti sairaita sekä poliittisten ja uskonnollisten erilaisuuksien vuoksi.

Nyt Israelissa halutaan kieltää natsi nimitys, josta on tullut melko yleinen, esimerkiksi vaativaa opettajaa kutsutaan natsiksi. Sanasta on tullut yleissana toisen ihmisen toimien vuoksi, joka on epäedullinen itselle. Närkästystä on herättänyt myös holokaustin hepreankielinen versio, joka liitetään kaikkiin arkipäivän katastrofeihin. Vihapuhe vai sananvapaus, siinäpä kysymys. Toisille sanojen käyttö on suuri loukkaus seitsemänkymmentä vuotta sitten tapahtuneen massamurhan uhrien muistolle ja siitä selvinneiden kokemuksille ja toisille sanojen käyttö ei merkitse tapahtuneen halventamista, vaan voittoa sanasta, joka on luonut kauhua kansakunnan ylle.

Kuusi miljoonaa juutalaista ja yksitoista miljoonaa muuta väestönryhmää. Neuvostoliiton johtaja Stalin tapatti väkeä urakalla, jopa perheensä jäseniä. Tarkkaa lukua ei tiedetä, puhutaan miljoonista, mutta sieltä ei varmasti tietoja saada. Etnistä puhdistusta harrasti myös Ugandan hallitsija Idi Amin ja jää arvailuksi, kuinka moni menetti henkensä, voidaan vain arvella ja Niilin krokotiileille riitti evästä. Eihän ko. hallitsijan syntymävuottakaan tarkalleen tunneta. Ludvig XIV teloitti Kalvinistia protestantteja ja tästä voitte lukea vuoden 2011, toukokuun tekstistä Hei varo vaan pikku Manfred. Kautta maailmanhistorian on ollut näitä valtakuntien johtajia, joilla ei kaikki ole ollut kotona ja julmuudet hirvittäviä.

Holokaustia muistetaan yhä juutalaisvainon muistoksi. Muistetaanko myös nuo muista syistä Natsi-Saksassa uhratut ihmiset? Israelin valtio syntyi 1948 ja rauhan päivää siellä ei ole ollut. Olisiko syytä nyt ottaa lakki kauniiseen käteen? Joskus olen oikein miettinyt mikä juutalaisista teki noin erinomaisia kärsijöitä, joita säännöllisin väliajoin muistetaan. Samoihin aikoihin inkeriläiset kokivat raakaa väkivaltaa ja kuolemaa, heistä ei puhuta. Olisiko aika nostaa kissa pöydälle ja todeta, että tapahtunut on ja paljon sekä pikku hiljaa haudata. Pitääkö holokaustin tapahtumaa yllä tuo Israelin jatkuva levottomuus? Raskasta taakkaa kantavat myös saksalaiset. Isoisä tai isoisoisä teki jotain, vapaaehtoisesti vai pakotettuna?