Joutuiko jo armas aika

Kouluvuosi lähenee loppuaan, joten oli jälleen aika polkaista keskustelu käyntiin. Nyt on apulaisoikeuskanslerille tehnyt kantelun helsinkiläinen vapaa-ajattelija. Nimellään hän ei halua esiintyä lastensa vuoksi. Hänen ei ollut tarkoitus hyökätä suomalaisia juhlaperinteitä vastaan vaan tarkoitus oli yleisesti uskonnon liittäminen koulumaailmaan. Kertoipa vielä rakastavansa joulua.

Yksi valituksen teemoista oli uskonnollinen aamuhartaus. Tällaisia ei ole ollut enää pitkään aikaan virallisesti vaan kulkee nimellä aamunavaus. Viimeisestä aamuhartaudesta on kohdallani liki neljä vuosikymmentä. Kansalaiskouluun siirryttäessä aamun avaus oli yleinen tiedotustilaisuus ja lopuksi toivotettiin hyvää koulupäivää. Tosin saattoi joku vanhempi opettaja toivottaa sitä Herran siunauksen kera ja sille viittasi lähes joka teini kintaalla, hieman hihitellen ja säälien. Karvaana muistelen aamunavauksia 1979-1980, jotka piti koulumme katkeroitunut rehtori. Koulumaailma oli muuttunut ja saman katon alla olivat viimeiset kansalais- ja oppikoululaiset sekä ensimmäiset peruskoululaiset. Ensiksi mainittuja ei rehtori voinut sietää ja aamunavaus on kansalaiskoululaisten syntilistan luettelo; vetelehtiminen, tupakan poltto wc:ssä, jne. Tosin niitä tekivät kaikki, mutta meidän osalle luettelo lankesi.

Kuten aiemmin, niin peliin vedettiin luonnollisesti vanha tuttu Suvivirsi. Kantelija kertoi, ettei kantelussaan edes muista asiaa esittäneen, vaan epäilee tämän apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen aiemmista jutuista. Kyseinen laulu on tuntemattoman säveltäjän tekemä vuodelta 1690-luvulla ja sen alkuperää epäillään saksalaiseksi. Sanoittajakin jää epäselväksi ja on epäilty, että se olisi Gotlannin piispaa sekä että tekstin pohjana olisi vanhat runot. Suomalaiset sanat teki Erik Cajanus jo 1700. Joten Suvivirttä on täten veisattu maassamme jo reilun kolmensadan vuoden ajan. Tästä on myös tehty maallinen versio, joka kulkee nimellä Suvilaulu. Miksi Suvivirttä ei voida pitää vain vanhana lauluna, joka kuvaa omaa aikakauttaan?

Kantelija kertoo mediassa: "Mielestäni tämä on ihmisoikeuskysymys. Meitä vapaa-ajattelijoita pidetään ilkeinä ja huonoina ihmisinä siksi, ettemme kykene uskomaan. Mielestäni sitä pitäisi kunnioittaa samalla tavalla kuin sitä, että joku on tumma ja joku on vaalea.". Ehkä vapaa-ajattelijoiden pitäisi tarkastaa omaa ajattelumaailmaa. Kyse ei ole siitä, että te ette kykene uskomaan vaan siitä, että totuuden torvina tuotte omaa ajatusmaailmaanne räväkästi esille. Esimerkiksi minulle on yksi ja sama asia mihin ihminen uskoo (olkoot vaikka Hanhiemon tarinat) tai ei sitten mihinkään. Se on ihmisen ikioma asia. Itseäni hieman ärsyttää tapa kieltää kaikki sellainen, joka ei omaan pirtaan sovi. Mielestäni olisi hyvä keskustella asioista eri näkökulmista eikä tuomita heti. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, niin tuntuu siltä, että vanhempina vapaa-ajattelijoita tuntuu kiusaavan se, että heidän lapsensa altistuvat sellaiselle mihin he eivät usko. Onko vaikea kertoa lapsille, että on muitakin tapoja elää ja tämä on meidän tapamme. Kyllä lapset valitsevat myöhemmin omat polkunsa. Täten vertaus tummaan ja valkoiseen on perin ontuva.

Kirkko ja koulu ovat kulkeneet käsi kädessä uskonpuhdistuksen jälkeen eli 1600-luvulta alkaen. Tällöin Suomen koulujärjestelmä perustui kiertokouluun ja opettajina toimivat lukkarit tai apupapit. Lukukirjana oli katekismus ja edistyneemmille lukijoille raamattu. Gutenberg kehitti kirjapainotaitoa, mutta siitä huolimatta kirjat olivat pääsääntöisesti uskonnollisia ja jos varat antoivat myöten, voitiin jopa hankkia Agricolan rustaama ABC kiria ja yliopistoille tieteellisiä. Tavallisia kirjoja oli vähän. Tänä päivänä on ihminen oppinut lukemaan ja maallistunut, tieteet ovat kehittyneet. Uskonnon rooli koulumaailmassa on muuttunut ja uskontoja tullut rutkasti lisää. Tietysti on aina ollut niitä, jotka eivät usko tai epäilevät joka asiaa. Mielestäni koulussa voidaan edelleen opettaa uskontoja, mutta tehdään se vuorottain eli viikolla viisi esiintyy hindulaiset, viikolla kuusi panteistit, viikolla seitsemän ortodoksit, viikolla kahdeksan vapaa-ajattelijat, jne. Tehdään toisille tutuiksi oma maailma. Uskokaa tai älkää, lapsilla on oikeasti toimivat aivot ja kehittyvä ajatusmaailma.

Luonnollisesti löytyy yleisönosastosta myös kirjoitus, että miksi uskonnottomat ovat vapaalla jouluna ja pääsiäisenä, jotka on kristikunnan juhlia. Aloittakaamme A:sta eli kristinuskon tulo pohjolaan, joka tapahtui asteittain 800 - 1200 lukujen aikana. Vanhat uskonnot hävisivät pikku hiljaa, mutta vanhat tavat katosivat hitaasti, joten Mikael Agricola sai kirjattua 1500-luvulla ylös suomalaiset jumalat. Kristinuskon juhlapyhät istutettiin vanhojen juhlapyhien paikalle eli laskiainen, helasunnuntai, juhannus, pyhäinpäivä ja joulu. Muinoin oli laskiainen alkavan kevään juhla, jolla rikottiin pitkän talven horros ja odotettiin uutta kasvustoa. Helluntain paikalla oli toukojuhla, jolloin poltettiin tulia pelloilla ja karja ajettiin ensikertaa ulos tulien ylitse, etteivät taudit vaivaa. Juhannus oli taas Ukon, valon, yöttömän yön juhla, jolloin tehtiin taikoja, jotta olisi naima- ja sato-onni. Pyhäinpäivä eli muinainen Kekri, joka oli satovuoden päätösjuhla (paremmin tämä tunnetaan nykyisin Disney suodatetusta Hallowen juhlasta eli kelttien Samhain juhlasta). Joulu on taas yöntaittumisen juhlan paikalla. Vanha sanonta kuuluukin, että Tapanina on päivä kukon askelta pidempi ja uunna vuonna sen pitäisi hullunkin huomata. Nämä juhlapyhät ovat kuuluneet vuoden kiertoon täällä pohjolassa, joten ateistikin niitä voi juhlia puhtaalla omalla tunnolla. Eikö vaan?

Hieman suvaitsevaisuutta ja vähemmän itsekkyyttä toivon ja uskoit tai et, niin kaunis lauluhan se on, kuvastaen hyvin pohjolan alkavaa kevättä ja kesää. Vai vaihdammeko sen tähän lauluun, jossa vain kerran luoja ja herra mainitaan, sen luonnollisesti kukin voi valita mielensä mukaan. Otetaan vain nuo kuusi ensimmäistä söpöä säkeistöä, sillä loput on jo hieman liian raakaa nykyihmiselle.