Aiheittain

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ei sanoa saa sitä sanaa



Aamun aviisissa oli mielenkiintoinen artikkeli ulkomaan uutisissa. Siinä kerrottiin, että Israel aikoo kieltää natsi sanan käytön, sillä sen ylikäytön katsotaan pilkkaavan sodan kauhuja. Sanan lisäksi halutaan kieltää myös symboli eli hakaristi. Toisen maailmasodan tapahtumat ovat varsin tunnettuja juutalaisten osalta ja kreikankielinen sana, holokausti, onkin nykyisin varattu vain heidän kokemien raakuuksien nimeksi. Tapahtumien kieltäminen on joissakin maissa rangaistava teko.

Tapahtumathan sijoittuvat Saksaan, vuosille 1933–1945, jolloin sitä kansallissosialistinen työväen puolue, johtajanaan Adolf Hitler. Syytä juutalaisvainoon on spekuloitu paljon ja yhtenä syynä on pidetty sukujuuria, sillä sukutaulussa on aukkoja ja onkin epäilys ollut siitä, että Hitler itse olisi ollut juutalaista sukuperää. Syyksi on mainittu myös lapsuuden kokemukset eli väkivaltainen ja alkoholisoitunut isä. Yhtenä syynä pidetään saksalaisten kateutta juutalaisia kohtaan, sillä he olivat varakasta keskiluokkaa tai varakkaita (toimien mm. kauppiaina ja pankkiireina). Katkeruus oli syntynyt, kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Saksa joutui syvään lamaan ja työttömyys kohosi noin 30 %. Erääksi syyksi on mainittu myös 1800-1900 lukujen taitteen lääketiedettä, joka perustui osin rotuoppiin. Mitattiin mm. kallon kokoa älykkyyden selvittämiseksi.

Saksa nousi Hitlerin aikana lamasta ja tähän oli osasyynä valtion voimakas rakentaminen. Hänen ideastaan syntyi myös kansanauto eli Volkswagen, jonka jokaisen oli mahdollista hankkia puolen vuoden palkallaan (muistaakseni puoli vuotta). Samaan aikaa aloitettiin rakentamaan autobahneja laajamittaisest ja Saksassa käyneet tuntevat hyvin nuo monikaistaiset moottoritiet. Kansallissosialistisen työväenpuolueen työnä oli myös kansanterveyden edistäminen, jotka ovat samoja kuin tänä päivänäkin eli tupakoinnin vastustaminen, asbestin käytön rajoitukset, työturvallisuussäädökset ja erilaiset turvallisuussäädökset. Myös eläinsuojelulaki oli Saksassa tuolloin erittäin ankara.

Toisen maailmansodan aikana systemaattisesti tapettiin kuusi miljoonaa juutalaista ja noin yksitoista miljoonaa mielisairasta, kehitysvammaista, slaavia, homoseksuaalista, romaania (joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet romaniväestöstä), fyysisesti sairaita sekä poliittisten ja uskonnollisten erilaisuuksien vuoksi.

Nyt Israelissa halutaan kieltää natsi nimitys, josta on tullut melko yleinen, esimerkiksi vaativaa opettajaa kutsutaan natsiksi. Sanasta on tullut yleissana toisen ihmisen toimien vuoksi, joka on epäedullinen itselle. Närkästystä on herättänyt myös holokaustin hepreankielinen versio, joka liitetään kaikkiin arkipäivän katastrofeihin. Vihapuhe vai sananvapaus, siinäpä kysymys. Toisille sanojen käyttö on suuri loukkaus seitsemänkymmentä vuotta sitten tapahtuneen massamurhan uhrien muistolle ja siitä selvinneiden kokemuksille ja toisille sanojen käyttö ei merkitse tapahtuneen halventamista, vaan voittoa sanasta, joka on luonut kauhua kansakunnan ylle.

Kuusi miljoonaa juutalaista ja yksitoista miljoonaa muuta väestönryhmää. Neuvostoliiton johtaja Stalin tapatti väkeä urakalla, jopa perheensä jäseniä. Tarkkaa lukua ei tiedetä, puhutaan miljoonista, mutta sieltä ei varmasti tietoja saada. Etnistä puhdistusta harrasti myös Ugandan hallitsija Idi Amin ja jää arvailuksi, kuinka moni menetti henkensä, voidaan vain arvella ja Niilin krokotiileille riitti evästä. Eihän ko. hallitsijan syntymävuottakaan tarkalleen tunneta. Ludvig XIV teloitti Kalvinistia protestantteja ja tästä voitte lukea vuoden 2011, toukokuun tekstistä Hei varo vaan pikku Manfred. Kautta maailmanhistorian on ollut näitä valtakuntien johtajia, joilla ei kaikki ole ollut kotona ja julmuudet hirvittäviä.

Holokaustia muistetaan yhä juutalaisvainon muistoksi. Muistetaanko myös nuo muista syistä Natsi-Saksassa uhratut ihmiset? Israelin valtio syntyi 1948 ja rauhan päivää siellä ei ole ollut. Olisiko syytä nyt ottaa lakki kauniiseen käteen? Joskus olen oikein miettinyt mikä juutalaisista teki noin erinomaisia kärsijöitä, joita säännöllisin väliajoin muistetaan. Samoihin aikoihin inkeriläiset kokivat raakaa väkivaltaa ja kuolemaa, heistä ei puhuta. Olisiko aika nostaa kissa pöydälle ja todeta, että tapahtunut on ja paljon sekä pikku hiljaa haudata. Pitääkö holokaustin tapahtumaa yllä tuo Israelin jatkuva levottomuus? Raskasta taakkaa kantavat myös saksalaiset. Isoisä tai isoisoisä teki jotain, vapaaehtoisesti vai pakotettuna?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti