Aiheittain

lauantai 3. marraskuuta 2018

Suomen kieli ahdingossa

Olen useamman päivän miettinyt uutista, jossa Suomen kielen lautakunta on huolissaan Suomen kielen heikkenemisestä ja vasta nyt on uskallettu nostaa kissa pöydälle, sillä mediassa isketään nationalismikirveellä heti. Itse olen kielen köyhtymisen nähnyt jo pitkään ja sitä ovat typistäneet erityisesti erilaiset sosiaaliset mediat. Tämä siksi, että merkkien määrä on rajallinen ja nuoret ovat oppineet lyhentämään tekstiä, joten pilkkukin lienee jo käynyt uhanalaiseksi.

Yliopistomaailmassa on jo pitkään ollut hallitsevana kielenä Englanti ja kun katsoo väitöskirjateoksien julkituloja, niin jopa tavallinen Taavi tekee sen englanniksi. Onhan opetusministeriökin suunnitellut, että ylioppilastutkinnonkin voisi tehdä englanniksi. Vieraan kielen kuuntelu taitaa sitten olla Ruotsi tai Suomi ja sekin lyhyenä.

Olen myös, pidemmän aikaa, huomannut, että ruokien nimet ovat vaihtuneet hyvinkin eksoottisiksi. Voisarvi on korvattu ranskalaisella sanalla croissant, kesäkurpitsasta käytetään italialaista monikkomuotoa zucchini ja pehmis muuttui softikseksi. Monesti ruokatarvikkeesta käytetään ulkomaankielistä versiota vaikka suomalainen nimikin on olemassa. Itsekin reseptejä selatessani joudun tukeutumaan googleen, jotta saisin jotain käsitystä siitä, mitä kaupasta pitäisi hakeman.

Lainataan hieman: "Tätä kuvastaa muun muassa se, että virkamiestasollakin kyseenalaistetaan äidinkielen ylioppilaskokeen välttämättömyys, samoin kuin se, ettei suomenkielisen asiakaspalvelun saaminen suomalaisissa yrityksissä ole enää lainkaan itsestään selvää, lautakunta kertoo tiedotteessa." Jälkimmäinen on hyvin edustettuna terveydenhuollossa, jossa nykyisin on ulkomailta tulleita paljon ja Suomen kielen hallinta on hyvin ontuvaa. Erään kerran olisin tarvinnut tulkkia ymmärtääkseni tohtorin sekavan selityksen, josta ei selvää ota Erkkikään. Juu ja se oli muuten paha tatu.

Some-kulttuuri on myös tuhonnut sosiaalisen kanssakäymisen. Normaali keskustelu ei enää ole luontevaa. Tietysti, nykyinen kulttuuri on myös tehnyt osansa, sillä sanomisia on syytä kontrolloida, ettei jokin kirves tai kortti iske.

Vaikka uhkaavana kielenä on pitkälti englannin kieli, niin tulijoiden mukanaan tuomat kielet ovat omiaan sekoittamaan pakkaa ja heiltä harvoin onnistuu edes Englanti. Tämä on myös köyhdyttämässä kieltä, sillä tulijat eivät ole olleet kovinkaan innokkaita oppimaan kieltämme ja vaihtavat sen helposti omaansa, kun yksikin saman kieliperheen edustaja saapuu. Tulijoista naiset ovat todella heikolla hapella kielemme suhteen, jopa kymmenen vuoden asumisen jälkeen. Kouluissamme on myös oppilaita, joiden taidot kielestämme ovat heikot ja kun heikommat jäävät jälkeen, niin kyllä se koulunkäyntikin tyssää.

Suomen kieli on kuitenkin hyvin rikas. Sanotaan grönlantilaisilla olevan viitisensataa sanaa jäälle, mutta suomalainen pistää paremmaksi, sillä onhan meillä kahdelle lempilapselle olemassa tuhatkunta synonyymia kummallekin ja nehän ovat tietysti känni ja krapula. Hollantilainen kaveri kertoi ammoin koululehdessä Suomen kielen vaikeudesta ja erityisesti siitä, että sama sana tarkoittaa useaa eri asiaa. Hän otti esimerkiksi sanan kieli, joka löytyy suusta, kengästä, kitarasta ja sinä vielä puhut sitä. Yhdyssanat menikin sitten jo yli horisontin eli hän käytti esimerkkinä suihkukonetta. Juu, ymmärsi hyvin, että mikä on kone ja mikä on suihku, mutta yhdessä sanat muodostivat käsittämättömän koneen. Tähän voisi todeta, että huudahdussana ja substantiivi.

Käyttäkäämme kieltämme, ettei siitä tule iirin ja gaelin kaltainen harvinaisuus ja siksi laitan uudelleen tämän vanhan kirjoituksen.



10 kommenttia:

  1. Yksi kieli yksi mieli.
    Suomenkieli.

    VastaaPoista
  2. Kaunis runo sinetöi puolustuspuheenvuorosi armaan suomen kielen puolesta. Olkaamme omalaatuisia ja käyttäkäämme kieltämme sen suomin tavoin. Se on valtava rikkaus ja identiteettimme pohja. Sen merkitystä ei ymmärrä kunnes sen menettää. Se on rikkaus, se on taakka, dualismia puhtaimmillaan. Se on lingvististä filosofiaa arjessa, pohdintaa ja monisävyistä tulkintaa karussa ilmiasussa ekspressiosta puhumattakaan, jonka virkaa saa hoitaa karu yksittäinen huuto- tai kysymysmerkki. Se on slaavilaista mietiskelyä modernin uteliaalla ja tuoreella ihmetyksellä joka hamuaa länteen kuin janoinen lähdettä.

    Suomen kieli tulee kolmantena maailman vaikeimpien kielten listalla, näin on minua sivistetty ja vieläpä vielä vaikeamman kielen osaajan taholta. Omasta mielestäni suomen kieli käy jo taidemuodosta. Suomen kieli on niin tyhjäksi tekevää monella tapaa, että sen ilmaisuvoiman edessä on usein syytä vain hiljentyä asiansa esitettyään. Suomalainen ilmaisee yhdellä sanalla koko asiansa. Perehtynenköhän? Eli pitäisikö tähän asiaan nyt panostaa mietisekellen enemmän?

    Kyllä!

    VastaaPoista
  3. Jaan sekä havaintosi että huolesi. Ehkä tämä on osa sitä varsin pitkään jatkunutta niin kovin muodikasta Suomen ja suomalaisuuden mitätöimistä. En vaan tiedä, miksi sitä harjoitetaan. Kun joku suomalainen mitätöi itseään, kieltään, historiaansa ja kulttuuriaan niin kuvitteleeko hän itse muuttuvansa sen myötä joksikin kanadalaiseksi? Ja miksi se kanadalainen olisi yleensä parempi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisuuden historia on sen verran raskas meillä ollut, että elämme vieläkin etsikkoaikaa kansana ja kielenä. Saa opetella! Se on hyvä asia, valmista ei tule kenestäkään koskaan eikä tarvitsekaan. Mutta on hyvä kehittyä ja mennä eteenpäin kansana. Jokainen sukupolvi vie soihtua omalla tavallaan eteenpäin ja käsittelee niitä kysymyksiä, joihin sillä on voimavaroja. Kulttuurien erilaisuus on valtava voimavara oltiinpa Kataloniassa tai syvällä Savossa. Kieli ilmentää paitsi sanottavaa myös valtavaa kulttuurista pääomaa kansalle.

      Ja loppuun kehaisut kielestämme - se on erittäin vaikea ja vaativa. Sen opettelu vaatii kanttia. Molemmat naapurikielemmekin on määriteltu helpommiksi kieliksi.

      Sellainen kulttuuriperintö meillä on. Pidetään siitä hyvää huolta.

      Poista
  4. Suomen kieli on maailman kaunein kieli! Jos me tiedostavat vain jatkamme hienon kielemme puhumista hyvällä kielioppiosaamisella, jaamme sitä perintönä, vaadimme sitä palveluntuottajilta, voimme saada ääenemme kuuluviin.

    Jos minua, vaikka osaan hyvin monia kieliä, ei palvella suomeksi tai ruotsiksi, vaihdan nopeasti paikkaa.

    Yhtään ei pidä antaa kielitaitovaatimuksista periksi! Selkokieli on vammaisille ja sairaille, joilla on jokin syy ymmärtämisen vaikeuksille, ei terveille ihmisille. Selkokieltä tarvitaan selviytymiseen, eikä vaihtoehto ole vieraskieli.

    Meillä on 3 kotimaista kieltä, ruotsi, suomi ja saame. Muita ei tarvita. Toki kaupat voivat tarjota erilaisia kieliä palveluun, mutta virallisesti nämä riittävät.

    Potilaana olen kohdannut ulkomaalaisia, joiden kielitaito jopa yliopistosairaalassa on ollut ala-arvoista ja vastaanotto on mennyt pieleen sen takia. Enemmän on erikoissairaanhoidossa ollut viime vuosina ulkomaalaisia kuin suomalaisia, miksi?

    VastaaPoista
  5. Tervehdys Anonyymi 1, Anonyymi 2, Yrjöperskeles ja Anonyymi 3!

    Anonyymi 1: Aamen

    Anonyymi 2: Suomen kieli on totisesti rikas ja värikäs. Älkäämme antako sen kadota. Runo on kirjoitettu 2012 toiselle palstalle, mutta hienoa jos pidit siitä.

    Yrjöperskeles: Kyllä, viime vuodet ovat osoittaneet, että Suomi ja suomalaisuus ei ole kovin muodikasta. Kuitenkin pidän sitä lähinnä erilaisten eliittien toimintana, joka uhkaa laajeta.

    Anonyymi 3: Kyllä palvelu täytyy saada suomeksi tai ruotsiksi. Tuo sairaalakokemuksesi on nykyisin hyvin tavallinen, valitettavasti. Puolisoni käytti Helsingissä ruotsia saadakseen suomalaisen taksin, jossa kuljettaja puhuu hyvää suomea. Ala-arvoista suomen kieltä kuulee jo riittävästi.

    VastaaPoista
  6. Tästä suomen kielen huononemisesta tulee mieleen viime vuosituhannen lopun sukulaistapaaminen edesmenneen kantahämäläisen isoäitini kanssa:
    hän oli harmitellut miten suomen vanhaa hienoa perinnekieltä pitää muutella. Esimerkiksi hän otti vanhan hämäläisen perinnesanan "ranstakka", josta oli pitänyt nykyaikana vääntää tuollainen omituisen hienosteleva muoto "hiilihanko".

    Vastasin hänelle asian olevan itse asiassa kyllä ihan toisinpäin:
    "ranstakka" on ruotsin sanan "brandstaka" suomalainen väännös, joka sai alkunsa suomalaisten kuunnellessa tulta kohentelevia ruotsinkielisiä ja omaksuttuaan heidän puheestaan suunilleen sen ainoan asianyhteydestä ymmärtämänsä sanan.

    Mummuvainaa ei uskonut tyttärenpoikaansa. Hän tenttasi saman asian niin tyttäreltään kuin muiltakin läsnäolevilta, jotka todistivat kanssani yhtenevästi, joskin loiventaen:
    brandstakan omaksuminen ranstakaksi ei liene ollut niin tuomittavaa noissa oloissa, joissa tulenkohennusraudalla ei varmaankaan ollut suomenkielistä nimeä?

    Alettuani väittää vastaan suomalaisella kielialueella tulta kohennellun erilaisilla metallivälineillä kauan ennen ruotsin kielen saapumista minua katsottiin sen verran merkitsevästi, että älysin todeta asian olevan totta kai siten, kuin kaikki muutkin sen esittävät, ja se siitä.

    Tämä tapaus oli silti harvinaisempi kuin vieraskielisten sanojen kanssa yleensä menetellään:
    vieraskielinen sana oli omaksuttu arkikäyttöön niin, että se koettiin suomalaiseksi perinnesanaksi.

    Huomattavasti yleisempäähän on käyttää vierasperäisiä sanoja "hienoina sanoina". Pahimmillaan niitä käytetään sitä runsaammin, mitä pahemmin pieleen ne kirjoitetaan, tyyliin "diblomaaddi" tai "dorbeedo".

    Ja tästä se pukinsorkka löytyy. Liian monelle suomalaiselle vieraskieliset sanat ovat edelleen "hienoja sanoja". Hienompia kuin suomenkieliset.
    Miksi näin?

    Tähän vastaa vanha sananlasku:
    "Ne ruotsia puhuu, jotka kieseillä ajaa."

    VastaaPoista
  7. Tervehdys Qroquius Kad!

    Lainasanoja on meillä paljon käytössä, jotka on tavalla tai toisella "suomennettuja". Länsisuomessa on paljon lainattu Ruotsista, kuten hantuuki. Itäsuomessa taasen lainattiin Venäjältä, jotka myös "suomennettiin". Itse puhun yhä pitskoista (ven. spitška äännettynä) ja nämä ovat kauan käytettyjä sanoja, sillä onhan historiamme ollut yhteinen molempien maiden kanssa.

    Viimeistä edelliseen kappaleeseen yhdyn täysin. Itse olenkin todennut, että jos haluat sanoa jotain kaunista, niin valitse ranska, saksa tai italia. Jos kuitenkin suutut valitse Suomen kieli, sillä misään muualla ei lasketeta ärräpäitä paremmin.

    VastaaPoista
  8. Heippa täältä Japaninmaalta! Täällä sentään ainakin vielä natiivia kieltä arvostetaan suuresti ja sitä suojellaan. Se menee jopa niin pitkälle, että natiiveille sanoille on omat kirjoitusmerkit (kanji) ja tavumerkit (hiragana), kun taas lainasanoja varten on eri tavumerkit (katakana)! Japanilaiset eivät häpeä omaa kieltään tai pidä sitä ala-arvoisena.

    Suomi, sen kansa ja sen kieli tulevat kuolemaan jatkuvaan alistamiseen ja nöyryyttämiseen. Kun huonommuuttamme jatkuvasti hoetaan, korostetaan ja pidetään jollain kansallisella häpeän tunteella jatkuvasti yllä, eipä ole ihme jos koko kansa kärsii huonosta itsetunnosta. Tämä on yksi tärkeä osa liberaalia paskamädätystä, jonka päämäärä on kansallisvaltioiden ja kansallistunteiden hävittäminen, ja Homo Euroticuksen luominen.

    VastaaPoista
  9. Tervedys Tuumalija!

    Juu ja osaa sen ranskalaisetkin. Tosin jalanilaisia on hieman enemmän puolustamassa kieltään ja hiukkasen pidempi historia kuin meillä.

    Samaa mieltä olen tuosta Homo Euroticuksesta ja ainakaan tässä mökissä moinen ei onnistu minun elinaikanani. Tosin ne kansalliset tunteet alkavat pikkuhiljaa heräämään ja saa hänsä tuleeko uusi kansojen herääminen 1800-luvun lopun malliin. Itä-Eurooppa on kyllä hyvässä vauhdissa.

    VastaaPoista