Aiheittain

Näytetään tekstit, joissa on tunniste varkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste varkaus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. tammikuuta 2017

Ulkomaalaisten tekemät rikollisuudet

Hieman aiheesta jo kirjoitinkin "uuden vuoden kirjoituksessani", mutta jatkan sitä hieman, sillä hieman hämmästyin, kun toissa päivän aamun aviisi käsitteli seksuaalirikosten osiota. Toki erilaisia rikoksia tekevät myös tavalliset pottunokat, mutta suhteutettuna määrään on heitä vähemmän.

Varkauksissa ja murroissa ovat yleisesti edustettuna entisen itäblokin ihmemaat. Erityisen usein mainitaan Romania ja Bulgaria sekä Viro. Romanian ja Bulgarian romaanit ovat olleet erityisen ahkeria viime vuosina, niin yritysten, kotien, mökkien sekä kuorma-autojen tyhjentäjinä. Omakotien murroissa ulkomaalaisten osuus lienee 90 % kieppeillä ja tyypillisesti ne ovat näitä hit and run versioita eli yksi tai kaksi keikkaa ja maasta ulos.

Nettirikollisuus tulee pääsääntöisesti ulkomailta. Toki suomalaisetkin sen osaavat ja tuo huijariyritys Direktahan meni konkurssiin, Luojan kiitos. Kirjoitukseni; Hätäpäivystäjän ei tarvitse osata englantia, on varsinainen magneetti ns. nigerialaiskirjeille, joissa tarjotaan lainaa. Luottokortti- ja pankkitunnushuijauksia on pilvin pimein ja kun niitä on ollut jo koko 2000-luvun ja poliisi niistä toistuvasti varoitellut, niin ynä mennään halpaan.

Huumausaineiden tuotitoiminta on pitkälti ulkomaalaisten hallussa. Tätä harrastavat virolaiset, marokolaiset, algerialaiset sekä venäläiset. Rikoksista kiinni jääneillä on poikkeuksetta sekalainen kokoelma selityksiä, mutta itse nauroin makeasti kun Abdifitah Abdi selitti ostaneensa hennaa perheensä naisten pyynnöstä. Olisi kasviopin kertaaminen paikallaan.

Talousrikoksia harrastavat myös ja usein siihen liittyy myös ihmiskauppaa eli lukemattomissa ravitsemusliikkeissä on paljastunut, että kirjanpito ruiskaistaan lonkalta kokoon ja luvattoman usein työntekijä tekee pitkää päivää ja ilman korvausta. Onhan näitäkin tapauksia ollut, jossa työntekijältä on viety passi ja puhelin.

Sitten aamun aviisin juttuun eli seksuaalirikokset. Täten suora lainaus: "Vuonna 2015 ilmoitetuista seksuaalirikoksissa, joissa epäilty oli tiedossa, 1843 rikoksessa epäilty oli suomalainen (epäselväksi kyllä jäi, että onko supisuomalainen vain etninen tausta muualta, mutta suomen kansalainen; toimituksen huomautus) ja 419:ssä ulkomaalainen. Väestöjen kokoon suhteutettuna seksuaalirikoksista epäiltynä oli noin 0,03 % suomaisista ja lähes 0,2 % ulkomaalaista."

Tilastollisesti on siten todistettu, että suomalaisen kohtaaminen johtaa harvemmin seksuaalirikokseen kuin kohtaaminen ulkomaalaisen kanssa. Luonnollisesti tästä suvaitsevan vihervasemmiston edustajat vetävät herneitä nenään niin, ettei maajussille jää keväällä mitään kylvettävää.

Tutkijat välttelevät tehokkaasti aiheen käsittelyä. Oikeuspsykologi Helinä Häkkänen-Nyholm arvelee syyksi sen, että muualta tullut ei välttämättä ymmärrä, että suomalaisen naisen sanoma Ei tarkoittaa oikeasti EI. Ei siinä ymmärtämisestä ole kyse, vaan yksin kertaisesti siitä, että ulkomaalainen ei hyväksy EI sanaa, sillä kun kotimaassaan nainen on ollut alistettu orjuuden tasolle jo muutaman vuosituhannen ajan, niin tuskin sitä kovin äkkiä muutetaan.

Ja sitten ympäri pyöreät selitykset, jotka loihi erikoistutkija Matti Lehti, jonka mukaan ikä, tulotaso, tms. ei selitä tilastoja. Hoh hoijaa. Loput siitä voit lukasta tästä: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/272679-il-raiskaustilastot-karuja-ulkomaalaistaustaiset-yliedustettuina-tekijoina-ja

Kemiallista kastraatiota on seksuaalirikollisille tarjolla, mutta sen tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Eiköhän Abdigadir Osman Husseinin kohdalla olisi pitänyt jo olla pakollinen. Kolmen tunnin vartioimaton loma ja kävi käsiksi neljä vuotiaaseen lapseen.

Odotan suurella mielenkiinnolla vuoden 2017 tilastoja.


torstai 22. elokuuta 2013

Käytöstavat hukassa



Mediassa oli mielenkiintoinen kirjoitus, jossa myyjätär kertoi lasten avaavan myyntipakkauksia kosmetiikkaosastolla ja kokeilevansa niitä huvikseen ja sitten tuote laitetaan takaisin paikkaukseen ja hyllyyn. Rahaa heillä ei ole korvata tuotteen hintaa ja jos vanhempiin yhteyttä ottaa, niin seurauksena on haistattelua tai oman lapsen toiminnan vähättelyä sekä vaaditaan ymmärtämistä pienelle lapselle.

Käyttäytymissääntöjä ei enää ole opetettu pitkiin aikoihin ja sama näkyy nuorten aikuisten käytöksessä. Tunnettua on se, että mitä isot edellä sitä pienet perässä. Vastaavanlainen oireilu on näkynyt kouluelämässä jo pitkään eli opettajat ovat helisemässä. Kun sääntöjä ei ole ollut vanhemmille, niin kuinka he osaavat ne opettaa lapsilleen.

Muistan lapsuudestani tapauksen, jossa olimme äitini kanssa liikkeellä linja-autossa. Meitä kiinnosti nainen, jonka nenä oli iso ja aloimme siitä puhumaan suureen ääneen. Muistan vieläkin äidin äänensävyn, kun hän hiljaa sanoi: "Hiljaa nyt, asiasta puhutaan kotona.". Isä oli työstä myös kotiutunut ja ruokapöydässä asia otettiin esille, ilman huutamista. Asia käsiteltiin ihmisten erilaisuudella, joille kukaan ei mitään voi. Tällöin sisareni sanoi äidille, että miksi siskon kädet ovat pienemmät ja kauniimmat. Tähän äiti vastasi, että sinä olet saanut isänäidin kädet, jotka on luotu leipomiseen ja sisaresi kädet minulta ja äidiltäni, tekemään käsitöitä. Tämä pitää paikkansa, sillä sisareni osaa todella tehdä leipomuksia ja minä neulon tai virkkaan pitsiä. Olemme aivoiltamme ja ruumiltamme ainutkertaisia yksilöitä.

Vanhempien tulee opettaa lapsille säännöt. Jos niitä ei opeteta jo pienestä pitäen, niin kuvitteleeko joku, että kun lapselle kilahtaa täysi-ikäisyys, niin hänen aivoihinsa asennetaan tiedosto, joka koskee hänen koko loppuelämäänsä ja saman tien ne hallitsee. Älä unta näe.

Kasvatus alkaa jo vauvana ja ensimmäiset asiat ovat totuttelu ruokaan sekä sallittuihin ja ei sallittuihin toimintoihin. Pieni lapsi tarttuu kouraotteella hyvinkin lujaa on vain opetettava, että sellainen sattuu. Lapsi koettelee rajoja ja ihan varmasti keksii kaikki ne asiat, joista isi ja äite eivät erikseen ole osanneet kieltää. Osan toki voi katsoa sormien välistä, mutta valvonta on oltava. Saimme itse sen kokea kovasti, sillä lempipuumme kaadettiin. Tapasimme sinne kiipeillä ja isä päätti sen kaataa. Itku oli suuri, mutta isämme oli osaava ja näytti kaadon jälkeen sen, miksi puu oli kaadettava. Isi näytti puun tyvenen joka oli täysin laho ja kertoi, ettei se olisi kauan pystyssä kestänyt ja olisimme olleet suuressa vaarassa, jos oksa olisi periksi antanut, sillä alapuolella oli kiviaita. Ymmärsimme, kun asia selkeästi kerrottiin. Ikävä kotipuutamme oli silti suuri, mutta tosin keksimme uuden.

Tuossa mediassa esitetyssä kirjoitettiin lapsesta kaupassa, jossa he avaavat paketteja ja leikkivät leluosastolla. Siinä artikkelissa oli hieno kirjoitus, jossa lapset olivat varastaneet karkkeja (aikaa tosin oli ollut parikymmentä vuotta) ja lapset sanktioitiin asiallisesti eli viikkorahoista he maksoivat itse kauppiaalle varkauden. Kyllä lapselle tulee opettaa sallittu ja kielletty. nykyisin kun nuoria kuuntelee, niin lain pykälät eivät heitä kosketa. ikävintä on kuulla lapsen suusta: "Et sää voi mulle mitään tehdä mää oon alle viistoista.". Vahingonkorvausvelvollisuus on silti ja muistan hyvin tuon takavuosien tapauksen alaikäisten kettutyttöjen kauhun, kun ulosoton kautta lankesivat summat maksettaviksi. Summat voivat nousta hyvinkin suuriksi, kuten tuon Porvoon tuomiokirkon tuhopolttanut poika (tekohetkellä noin 18 v.) ja nyt vaadittu korvausvastuu on 4,2 miljoonan euroa.

Onko tänäpäivänä kaikki omaa tai omaan käyttöön, testattavaan kuuluvaa? Oliko puolisoni isä liian julma ja raaka, kun tyttärensä ryhtyi kaupassa kiukuttelemaan ja tavaroita ostoskoriin heittelemään. Hän otti tyttärensä syliin ja vai hänet autoon sanoen: "Seuraavalle kauppareissulle tulet vuoden kuluttua.". Näin myös tapahtui.

En myöskään ymmärrä rahan käsittelyä tänä päivänä. Tuossa kirjoituksessa kerrottiin lapsista rahaa ojentamassa. Nykyisin se on ryppyinen paperilappu, josta hologrammi on tunnistamaton ja turvalangat kuoriutuneet ulos. Pitääkö sittenkin paikkansa veljieni pojilleen toteama lause: "Teillä ei kestä ehjänä kuin varreton leka ja metrinen ratakiskon pätkä.".

Onko vanhemmuus hukassa oikeasti? Tätä olen jo pitkään katsonut liikennekäyttäytymisessä lasten kanssa, mutta itse en tuollaiseen myymälähuligaaniin ole törmännyt ja toivottavasti en törmääkään. Nyt on myös todettu lihavuuden syyksi lisäaineet. Onko sellaiset myös syynä käyttäytymiseen?

Haluatko lapsi tai aikuinen rypistää?