Suuret setelit

Valtion talous on puhuttanut viimeaikoina paljon. Nyt alkaa koko homma levitä käsiin totaalisesti, sillä Suomen taloudellinen tila on jo katastrofaalinen. Hallitus ja media ovat kuukausia kaunistelleet tilannetta puhuen taantumasta (todellisuudessa totaali lama) ja taloudellinen tilanne on heikko. Oikeutetusti Suomen luottoluokitus putosi ja se olisi pitänyt pudottaa jo aiemmin, sillä todellisuudessa luottoluokitus on tänäpäivänä luokkaa -Ö³.

Ei yhtä aamun aviisia ole ilmestynyt pitkiin aikoihin ilman uutista YT-neuvotteluista. Onneksi valtion suojatyöpaikkoja tämä koskee myös. Virastoissa on vuosikymmeniä pyörinyt muodollisesti päteviä jakkupukukalkkunoita, joista ei ole kenellekään hyötyä, vaan ainoastaan haittaa ja harmaita hiuksia. Työttömien määrä jatkaa kasvuaan, sillä nyt ei lomauteta vaan irtisanotaan.

Lähes joka päivä on aamun aviisissa myös kutsu konkurssipesän velkojille tulla kuulemaan pesän tilanne. Tämä on maamme tuottavan osan eli PK-sektorin arkea. Tänä päivänä on vain kaksi paikkaa, joissa on erinomainen työllisyystilanne eli käräjäoikeudet (ulosmittaukset, konkurssipäätökset, jne) sekä realisointi keskukset, jotka pilkkahinnalla myyvät yhtiön maallisen mammonan.

Luottoluokittajan määritelmän mukaan Suomessa ei ole tuottavaa työtä ja sen on tavallinen duunari todennut jo kauan sitten, sillä monet työt ovat paenneet Suomesta kauas maailmalle. Senkin on duunari tiennyt, että pelkät palvelualat eivät tuota kuin tappiota. Vuosittainen verokertymä saadaan kasaan vain erilaisia veroja korottamalla ja niitä meillä kyllä riittää.

Arkadianmäen pellesirkus ei saa päätöksiä aikaan. He kykenevät vain soutamaan ja huopaamaan, joten valtion laiva ei liiku suuntaan eikä toiseen. Pääministeri kerää kaikki kaverit ympärilleen, jotta Kiva Kimppa Kerho saadaan kasaan. Jotta päätökset pysyisivät järjettöminä, niin kehitysministeri Sirpa Paatero kertoi, että humanitääristä apua on Syyriaan, ym. kahinoiviin maihin kaivettava vaikka mistä. Eikö todellakaan riitä, että eteläisistä maista on otettu meille verovaroin elätettäviä runsain mitoin.

Valtion velka jatkaa kasvuaan ja loppua ei näy. Nykyisin lienee jokaisen suomalaisen valtionvelkataakka luokkaa 20 000 euroa. Jokainen syntyvä vauva saa valtiolta lahjaksi valtionvelkataakan. Hieno lahja, eikö totta.

Ostovoima alenee jatkuvasti, sillä tavallisella duunarilla ei ole töitä ja sitä kautta rahaa. Tavallinen duunari on tiennyt jo kauan, että sossun taikaseinä on heiltä suljettu. Sieltä elatusta saa vain pakolainen, joita riittää ja rappioalkoholisti sekä narkkari. Kun on katsonut kauppojen hyllyjä ja kuunnellut myyjien puheita, niin monet tuotteet jäävät tänään kauppojen hyllyihin ja toistotavaroihin. Taitaa tulla eteen se, että pihoille ilmestyy ryytimaa, jotta jotain särvintä perheen ruokapöytään saa.

Jotenkin ei tullut yllätyksenä se, että luottotiedottomien määrä on huimassa kasvussa. Velkajärjestely on olemassa, mutta se monesti laaditaan niin tiukaksi, että pienikin notkahdus taloudessa sortaa sen. Erityisesti pankkisektori on nopeasti ajamassa velkajärjestelyn kumoon, jotta omansa pois saisi. Neuvotteluvaraa ei juuri ole.

Hallituksen lastentarha on innolla mukana torjumassa harmaata taloutta, jota he itse ovat olleet luomassa jatkuvin veronnostoin. Nyt pitäisi ehdottomasti pudottaa verotasoa kautta linjan, jotta ostovoimaa saadaan. Itse en ole enää pitkiin aikoihin halunnut antaa, vähenevistä tuloistani, latin latia kaiken maailman hömpötyksiin, mutta minut on pakotettu rahoittamaan niitä.  Kohdallani on kiinteistövero nelinkertaistunut, mutta tiestö on kyntöpeltoa, vesi on rautapitoista, katulampuista useat pimeänä pitkään, jne.

Palvelut katoavat yhä kauemmas, sillä säästetään. Nykyisin on jo palveluja, joista maksetaan, mutta palvelua ei enää ole, sillä työntekijämäärä on supistettu minimiin. Esimerkiksi kotiapu vain kurkistaa ovesta, aikaa muuhun ei ole.

Tavallinen duunari alkaa pikkuhiljaa puristamaan kättään nyrkkiin ja ei varmaan mene kauaa kun se heilahtaa. Puheet ovat toreilla ja turuilla, lievästi ilmaistuna, harmistuneita. Alkaa näyttä siltä, että on kai matkustettava Tukholmaan tai Osloon kerjäämään, jota helpottaa varmasti kielen osaaminen, vaikka alkeellisesti ja luultavasti ruotsalainen ja norjalainen duunari ymmärtää suomalaisen duunarin ahdingon helpommin kuin romanialaisen romanin ahdingon.

Tietysti voitaisiin julistaa sota Norjalle ja antautua välittömästi.

Ja ne suuret setelit....

Käytöstavat hukassa

Mediassa oli mielenkiintoinen kirjoitus, jossa myyjätär kertoi lasten avaavan myyntipakkauksia kosmetiikkaosastolla ja kokeilevansa niitä huvikseen ja sitten tuote laitetaan takaisin paikkaukseen ja hyllyyn. Rahaa heillä ei ole korvata tuotteen hintaa ja jos vanhempiin yhteyttä ottaa, niin seurauksena on haistattelua tai oman lapsen toiminnan vähättelyä sekä vaaditaan ymmärtämistä pienelle lapselle.

Käyttäytymissääntöjä ei enää ole opetettu pitkiin aikoihin ja sama näkyy nuorten aikuisten käytöksessä. Tunnettua on se, että mitä isot edellä sitä pienet perässä. Vastaavanlainen oireilu on näkynyt kouluelämässä jo pitkään eli opettajat ovat helisemässä. Kun sääntöjä ei ole ollut vanhemmille, niin kuinka he osaavat ne opettaa lapsilleen.

Muistan lapsuudestani tapauksen, jossa olimme äitini kanssa liikkeellä linja-autossa. Meitä kiinnosti nainen, jonka nenä oli iso ja aloimme siitä puhumaan suureen ääneen. Muistan vieläkin äidin äänensävyn, kun hän hiljaa sanoi: "Hiljaa nyt, asiasta puhutaan kotona.". Isä oli työstä myös kotiutunut ja ruokapöydässä asia otettiin esille, ilman huutamista. Asia käsiteltiin ihmisten erilaisuudella, joille kukaan ei mitään voi. Tällöin sisareni sanoi äidille, että miksi siskon kädet ovat pienemmät ja kauniimmat. Tähän äiti vastasi, että sinä olet saanut isänäidin kädet, jotka on luotu leipomiseen ja sisaresi kädet minulta ja äidiltäni, tekemään käsitöitä. Tämä pitää paikkansa, sillä sisareni osaa todella tehdä leipomuksia ja minä neulon tai virkkaan pitsiä. Olemme aivoiltamme ja ruumiltamme ainutkertaisia yksilöitä.

Vanhempien tulee opettaa lapsille säännöt. Jos niitä ei opeteta jo pienestä pitäen, niin kuvitteleeko joku, että kun lapselle kilahtaa täysi-ikäisyys, niin hänen aivoihinsa asennetaan tiedosto, joka koskee hänen koko loppuelämäänsä ja saman tien ne hallitsee. Älä unta näe.

Kasvatus alkaa jo vauvana ja ensimmäiset asiat ovat totuttelu ruokaan sekä sallittuihin ja ei sallittuihin toimintoihin. Pieni lapsi tarttuu kouraotteella hyvinkin lujaa on vain opetettava, että sellainen sattuu. Lapsi koettelee rajoja ja ihan varmasti keksii kaikki ne asiat, joista isi ja äite eivät erikseen ole osanneet kieltää. Osan toki voi katsoa sormien välistä, mutta valvonta on oltava. Saimme itse sen kokea kovasti, sillä lempipuumme kaadettiin. Tapasimme sinne kiipeillä ja isä päätti sen kaataa. Itku oli suuri, mutta isämme oli osaava ja näytti kaadon jälkeen sen, miksi puu oli kaadettava. Isi näytti puun tyvenen joka oli täysin laho ja kertoi, ettei se olisi kauan pystyssä kestänyt ja olisimme olleet suuressa vaarassa, jos oksa olisi periksi antanut, sillä alapuolella oli kiviaita. Ymmärsimme, kun asia selkeästi kerrottiin. Ikävä kotipuutamme oli silti suuri, mutta tosin keksimme uuden.

Tuossa mediassa esitetyssä kirjoitettiin lapsesta kaupassa, jossa he avaavat paketteja ja leikkivät leluosastolla. Siinä artikkelissa oli hieno kirjoitus, jossa lapset olivat varastaneet karkkeja (aikaa tosin oli ollut parikymmentä vuotta) ja lapset sanktioitiin asiallisesti eli viikkorahoista he maksoivat itse kauppiaalle varkauden. Kyllä lapselle tulee opettaa sallittu ja kielletty. nykyisin kun nuoria kuuntelee, niin lain pykälät eivät heitä kosketa. ikävintä on kuulla lapsen suusta: "Et sää voi mulle mitään tehdä mää oon alle viistoista.". Vahingonkorvausvelvollisuus on silti ja muistan hyvin tuon takavuosien tapauksen alaikäisten kettutyttöjen kauhun, kun ulosoton kautta lankesivat summat maksettaviksi. Summat voivat nousta hyvinkin suuriksi, kuten tuon Porvoon tuomiokirkon tuhopolttanut poika (tekohetkellä noin 18 v.) ja nyt vaadittu korvausvastuu on 4,2 miljoonan euroa.

Onko tänäpäivänä kaikki omaa tai omaan käyttöön, testattavaan kuuluvaa? Oliko puolisoni isä liian julma ja raaka, kun tyttärensä ryhtyi kaupassa kiukuttelemaan ja tavaroita ostoskoriin heittelemään. Hän otti tyttärensä syliin ja vai hänet autoon sanoen: "Seuraavalle kauppareissulle tulet vuoden kuluttua.". Näin myös tapahtui.

En myöskään ymmärrä rahan käsittelyä tänä päivänä. Tuossa kirjoituksessa kerrottiin lapsista rahaa ojentamassa. Nykyisin se on ryppyinen paperilappu, josta hologrammi on tunnistamaton ja turvalangat kuoriutuneet ulos. Pitääkö sittenkin paikkansa veljieni pojilleen toteama lause: "Teillä ei kestä ehjänä kuin varreton leka ja metrinen ratakiskon pätkä.".

Onko vanhemmuus hukassa oikeasti? Tätä olen jo pitkään katsonut liikennekäyttäytymisessä lasten kanssa, mutta itse en tuollaiseen myymälähuligaaniin ole törmännyt ja toivottavasti en törmääkään. Nyt on myös todettu lihavuuden syyksi lisäaineet. Onko sellaiset myös syynä käyttäytymiseen?

Haluatko lapsi tai aikuinen rypistää?

Vapaata riistaa

Perusta yritys ja saat Y-tunnuksen. Kun patentti- ja rekisterihallitus on yrityksesi tietojärjestelmään kirjannut se näkyy myös samalla YTJ:ssä, joka on avoin kaikille. Tämän jälkeen olet vapaata riistaa markkinoijille.

Y-tunnuksen tultua näkyviin alkaa puhelinrumba, viimeistään kahden vuorokauden kuluttua julkitulosta. Ensimmäisenä kimppuusi käyvät erilaiset hakupalvelut. Lisää yrityksesi näkyvyyttä meillä ja jos et ole tarkkana maksat vuosittain maltaita näiden hakupalveluiden palveluista. Myöhemminkään ne eivät sinua jätä rauhaan, vaikka olisit jo sanonut ei kiitos. Varsinkin vuodenvaihteen jälkeen ottavat uudelleen yhteyttä, tyyliin: "Olen X hakupalvelusta Z. Päivitämme tietoja yrityksestänne. Onko osoite ja puhelinnumero edelleen samat". Tähän ansaan lankeaa helposti, vaikka alkuperäiset yrityksen tiedot ne ovat kopioineet YTJ-palvelusta. Varo vaaraa, sillä hetken kuluttua olet palvelusta maksava asiakas. Näistä palveluista on vaikea irtaantua kun kerran sinne on joutunut.

Seuraavana kimpussasi ovat kaikki ne, jotka markkinoivat tuotteita yrityksellesi. Osta toimistokalusteet meiltä. Toinen kauppaa kirjapito- ja toimisto-ohjelmia. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, yrityksen toimialaan liittyen. Etenkin heillä on tapana tukkia sähköposti mainoskirjeillään. Tyypillisesti kymmenestä sähköpostista vain yksi on asiaa, loput mainoksia.

Kolmantena saat kimppuusi avustusjärjestöt ym. Kyniä ja kumeja Afrikan lapsille, Löytökissat, Varasarvia sarvikuonoille, jne. Näitä riittää ja seuraavana erilaisten sairauksien tukijärjestöt, jonka jälkeen yhteydessä sinuun ovat paikalliset urheiluseurat, yhdistykset, ym. kerhot.

Toinen yhteinen piirre näille puhelin- ja sähköpostiterroristeille on se, etteivät ne ole kunniallisia. Jätäpä lasku huomioimatta, kun et mielestäsi ole sitoutunut mihinkään, niin päädyt perintätoimiston listoille. Tällaisesta saatu maksuhäiriömerkintä on kohtalokas pienelle, kehittyvälle yritykselle.

Hakupalvelut hankkivat aktiivisesti sivuilleen YTJ-palvelusta uusia yrityksiä. Ne ovat kuitenkin välinpitämättömiä pitämään sivujaan ajan tasalla, sillä sivuilla näkyvät myös lopetetut ja konkurssin tehneet yritykset, jotka kaikki löytyvät myös YTJ-palvelun sivuilta.

Yrityksen lopettaessa tai konkurssiin mennessä yrittäjä luopuu tai joutuu luopumaan puhelinnumerostaan. Tällainen poistunut numero on puhelinyhtiöillä hetken aikaa karenssissa, jonka jälkeen se otetaan uudelleen käyttöön. Tunnen suurta surua henkilön puolesta, joka saa tuollaisen numeron. Hakupalveluissa näkyvät puhelinnumerot edelleen vaikka yritystä ei enää vuosiin ole ollut. Suruni on mittaamaton sellaisen henkilön kohdalla, joka uudeksi puhelinnumeroksi saa konkurssiin menneen yrityksen puhelinnumeron. Tämä siksi, että hän saa yrityksen palveluita koskevia puheluita hakukoneiden vuoksi, mutta myös yrityksen velkojien puhelut, sillä velkojat eivät myöskään päivitä tietojaan.

Miksi sääliä tai tuntea surua? Ajatelkaapa asiaa syvällisemmin. Uuden puhelinnumeron saa lapsi, jolle hankitaan ensimmäinen kännykkä. Usein se on prepaid-liittymä, mutta osa vanhemmista hankkii lapselleen laskutettavan liittymän saldorajoineen. Miettikää, miltä tuntuu 7-vuotiaalta saadessaan puhelu perintätoimistolta: "Emme ole saaneet teihin yhteyttä aiemmin ja haluaisimme keskustella kanssanne tämän suorituksen maksamiseksi." Ja miettikää, miltä tuntuu uudesta yrittäjästä, yhdistyksestä, tms., jolle tulee tällainen puhelinnumero ja ensimmäisten soittajien joukossa on ulosottomies.