Suuret setelit

Valtion talous on puhuttanut viimeaikoina paljon. Nyt alkaa koko homma levitä käsiin totaalisesti, sillä Suomen taloudellinen tila on jo katastrofaalinen. Hallitus ja media ovat kuukausia kaunistelleet tilannetta puhuen taantumasta (todellisuudessa totaali lama) ja taloudellinen tilanne on heikko. Oikeutetusti Suomen luottoluokitus putosi ja se olisi pitänyt pudottaa jo aiemmin, sillä todellisuudessa luottoluokitus on tänäpäivänä luokkaa -Ö³.

Ei yhtä aamun aviisia ole ilmestynyt pitkiin aikoihin ilman uutista YT-neuvotteluista. Onneksi valtion suojatyöpaikkoja tämä koskee myös. Virastoissa on vuosikymmeniä pyörinyt muodollisesti päteviä jakkupukukalkkunoita, joista ei ole kenellekään hyötyä, vaan ainoastaan haittaa ja harmaita hiuksia. Työttömien määrä jatkaa kasvuaan, sillä nyt ei lomauteta vaan irtisanotaan.

Lähes joka päivä on aamun aviisissa myös kutsu konkurssipesän velkojille tulla kuulemaan pesän tilanne. Tämä on maamme tuottavan osan eli PK-sektorin arkea. Tänä päivänä on vain kaksi paikkaa, joissa on erinomainen työllisyystilanne eli käräjäoikeudet (ulosmittaukset, konkurssipäätökset, jne) sekä realisointi keskukset, jotka pilkkahinnalla myyvät yhtiön maallisen mammonan.

Luottoluokittajan määritelmän mukaan Suomessa ei ole tuottavaa työtä ja sen on tavallinen duunari todennut jo kauan sitten, sillä monet työt ovat paenneet Suomesta kauas maailmalle. Senkin on duunari tiennyt, että pelkät palvelualat eivät tuota kuin tappiota. Vuosittainen verokertymä saadaan kasaan vain erilaisia veroja korottamalla ja niitä meillä kyllä riittää.

Arkadianmäen pellesirkus ei saa päätöksiä aikaan. He kykenevät vain soutamaan ja huopaamaan, joten valtion laiva ei liiku suuntaan eikä toiseen. Pääministeri kerää kaikki kaverit ympärilleen, jotta Kiva Kimppa Kerho saadaan kasaan. Jotta päätökset pysyisivät järjettöminä, niin kehitysministeri Sirpa Paatero kertoi, että humanitääristä apua on Syyriaan, ym. kahinoiviin maihin kaivettava vaikka mistä. Eikö todellakaan riitä, että eteläisistä maista on otettu meille verovaroin elätettäviä runsain mitoin.

Valtion velka jatkaa kasvuaan ja loppua ei näy. Nykyisin lienee jokaisen suomalaisen valtionvelkataakka luokkaa 20 000 euroa. Jokainen syntyvä vauva saa valtiolta lahjaksi valtionvelkataakan. Hieno lahja, eikö totta.

Ostovoima alenee jatkuvasti, sillä tavallisella duunarilla ei ole töitä ja sitä kautta rahaa. Tavallinen duunari on tiennyt jo kauan, että sossun taikaseinä on heiltä suljettu. Sieltä elatusta saa vain pakolainen, joita riittää ja rappioalkoholisti sekä narkkari. Kun on katsonut kauppojen hyllyjä ja kuunnellut myyjien puheita, niin monet tuotteet jäävät tänään kauppojen hyllyihin ja toistotavaroihin. Taitaa tulla eteen se, että pihoille ilmestyy ryytimaa, jotta jotain särvintä perheen ruokapöytään saa.

Jotenkin ei tullut yllätyksenä se, että luottotiedottomien määrä on huimassa kasvussa. Velkajärjestely on olemassa, mutta se monesti laaditaan niin tiukaksi, että pienikin notkahdus taloudessa sortaa sen. Erityisesti pankkisektori on nopeasti ajamassa velkajärjestelyn kumoon, jotta omansa pois saisi. Neuvotteluvaraa ei juuri ole.

Hallituksen lastentarha on innolla mukana torjumassa harmaata taloutta, jota he itse ovat olleet luomassa jatkuvin veronnostoin. Nyt pitäisi ehdottomasti pudottaa verotasoa kautta linjan, jotta ostovoimaa saadaan. Itse en ole enää pitkiin aikoihin halunnut antaa, vähenevistä tuloistani, latin latia kaiken maailman hömpötyksiin, mutta minut on pakotettu rahoittamaan niitä.  Kohdallani on kiinteistövero nelinkertaistunut, mutta tiestö on kyntöpeltoa, vesi on rautapitoista, katulampuista useat pimeänä pitkään, jne.

Palvelut katoavat yhä kauemmas, sillä säästetään. Nykyisin on jo palveluja, joista maksetaan, mutta palvelua ei enää ole, sillä työntekijämäärä on supistettu minimiin. Esimerkiksi kotiapu vain kurkistaa ovesta, aikaa muuhun ei ole.

Tavallinen duunari alkaa pikkuhiljaa puristamaan kättään nyrkkiin ja ei varmaan mene kauaa kun se heilahtaa. Puheet ovat toreilla ja turuilla, lievästi ilmaistuna, harmistuneita. Alkaa näyttä siltä, että on kai matkustettava Tukholmaan tai Osloon kerjäämään, jota helpottaa varmasti kielen osaaminen, vaikka alkeellisesti ja luultavasti ruotsalainen ja norjalainen duunari ymmärtää suomalaisen duunarin ahdingon helpommin kuin romanialaisen romanin ahdingon.

Tietysti voitaisiin julistaa sota Norjalle ja antautua välittömästi.

Ja ne suuret setelit....