Aamun aviisissa oli mielenkiintoinen uutisointi
kiusaamisesta, joka tapahtuu pääsääntöisesti netin välityksellä. Työtoverin
parisuhteen kariutumisen vuoksi, hän oli joutunut syyttä suotta uhriksi.
Ex-puolison toimia oli puitu oikeutta myöten, mutta laihoin tuloksin.
Uutisoinnissa otettiin myös esille se, että netistä asioiden poisto on
melkolailla mahdotonta. Netistä on tullut siivoamaton kaatopaikka.
Olen useissa teksteissä käsitellyt näitä asioita, mutta
palataan sinne uudelleen. Netti on nykyisin peruselämään kuuluva elementti,
vauvasta vaariin ja tarjonta on loputonta. Sen ongelma on se, että sieltä
puuttuu puhdistuslaitos. Yksityinen ihminen voi pyytää poistamaan vanhentuneet
linkit, mutta yritysmaailmassa tämä ei ole mahdollista. Itse turvaudun
perinteiseen puhelinluetteloon yritysten osalta, sillä sen tiedot päivitetään
ennen julkaisua. Netistä löytyy edelleen kotikaupunkimme maistraatti
osoitteella X-tori 1, verotoimisto X-valtatie 25, kuten myös monet muut, jotka
ovat poistuneet jo vuosia sitten. Vanhat puhelinnumerot ovat siellä myös.
Erehdyin pari vuotta sitten etsimään lasiliikettä kotikaupungistani ja soitin
numeroon. Kun olin kertonut asiani, niin vastaaja kertoi, että liiketoiminta on
loppunut kolme vuotta sitten. Kuka ja mikä instanssi on linkin takana, on jo
vaikeampaa. Sellaisen selvittäminen vaatii aikaa ja jopa rahaa. Välttämättä
sitä ei edes löydy.
Parisuhteen kariutuminen johtaa luvattoman usein perin
likaiseen peliin. Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua, sanotaan. Ennen
pahat puheet eivät saaneet tuulta siipiensä alle, sillä henkilöt ja tapahtumat
olivat naamatuttuja. Kuten eräs henkilö totesi: "Se on puhunut tällaisia
sinusta muille, mutta minä en niitä usko, sillä tunnen sinut hyvin ja olen sen
muille puhujille sanonut, että ei tuollainen sovi sinun luontoosi.". Nyt
on toisin, sillä netissä voit esittää eri kanavilla mitä tahansa ja
kasvottomana.
Nimellä vai nimimerkillä? Se on ihan sama, sillä kummassakin
tapauksessa katsomme suoraan haulikon piippuun, joka on ladattu ihan jollakin
muulla kuin suolapanoksilla. Nimimerkin suojissa on helppo laukoa asioita,
joita ei ehkä kehtaisi muutoin julki tuoda. Ujon ihmisen on helppo jutella
anonyymisti, mutta kun nenä on täynnä herneitä, niin nimimerkillä voi kirjoittaa
paskaa tuutin täydeltä ja selvittäminen on vaikeaa. Omalla nimellä esiintyminen
ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Kuten aiemmin kirjoitin niin minulla on
nimikaimoja paljon ja henkkarit yhden kanssa samat, mutta viimeinen merkki eri,
joskin näppäimistön viereiset ja siksi verottajalle jouduin todistamaan, että
en ole voinut tuolla työskennellä ja tuloja hankkia. Ehkä muistatte Anders
Breivik:n ja hänen tekosensa. Tuolloin ryhdyttiin vaatimaan, että netissä pitää
esiintyä omalla nimellä. Kuitenkin uutisoitiin niistä poloisista, joilla oli
sama nimi. Miten erottua toisesta samankaltaisesta nimestä? Siinäpä kysymys.
Netin aikakaudella on tullut ilmiöksi myös
indentiteettivarkaus eli käytetään jonkun muun tietoja. Puolisooni tutustuin
ammoin netin keskustelupalstalla, jota hän oli ollut luomassa. Jo silloin
esiintyi feikkinikkejä, jotka yrittivät esiintyä toisena henkilönä. Silloin
suojaus netissä oli toista luokkaa ja sivuston verkkovelhot sulkivat tyypin
IP-osoitteen, kun varoitukset eivät tehonneet ja netin käyttö loppui siihen.
Tänä päivänä moinen on rikos, mutta laissa sitä ei vieläkään ole. Laki luuhaa
jäljessä muutaman vuosikymmenen. Poliisin lähteiden mukaan tyypillisesti varas
tavoittelee taloudellista hyötyä (nigerialaiskirjeet, pankkitunnusten
kalastelu, jne.), mutta nyt on luotu profiileja toisen tunnuksilla vain siksi,
että on otettu nokkiin ja tyypillisimmin parisuhteen loppuessa.
Sosiaalisia medioita on runsaasti ja sieltä löytyy kaunista
ja rumaa. Monen ihmistaimen some-elämä alkaa jo vauvamasun ultraäänikuvasta.
Itse jäin miettimään erästä kuvaa, jossa isin käsivarrella oli pienokainen ja
pienokaisen suolenpurkautuminen tallentui. Haluaako hän nähdä tällaisen kuvan
itsestään? Itsekuvat eli selfiet ovat tätä päivää. Tulitko kysyneesi luvan
julkaisuun, jos siinä on joku muu? Itse otin kerran selfien, mutta luojan
kiitos, kännyfoni on niin vanha, ettei se tunnista kuvaa kuin kapulassa
itsessä. Täten en sitä voi liittää mihinkään, vaikka kuva on paras vuosiin
minusta. Tosin haluaisinko sitä edes julkaista, sillä otin kuvan sairaalassa,
tunti sitten heräämöstä osastolle siirrettynä ja silmistä näkyy, että troppaus
on ollut melkolailla vahvaa.
Netin tiedot voivat tuottaa iloa tai surua. Nettiä pitää
myös osata lukea ja tietotulvasta etsiä oikea tieto. Itselle tapahtui molemmat
parivuotta sitten. Päivän postit hakiessani, oli laatikossa kirje, jonka
ulkomuoto oli kutsu- tai onnittelukortin muotoinen. Nimi ja osoitetiedot olivat
oikeat, mutta lähettäjä täysin tuntematon. Avasin kuoren ja sieltä paljastui
onnittelukortti, ihana, vaaleanpunainen kortti, jossa toivotettiin onnea
vastasyntyneen tyttövauvan johdosta. Ööööö... Tuota... Tämän kortin postitin
lähettäjälle takaisin, saatekirjeellä varustettuna, ole hyvä ja etsi oikean
vastaanottajan osoitetiedot, sillä tämä ei ole ajankohtaista meillä. Nyt
tapahtumalle voin jo nauraa, mutta silloin se iski suoraan palleaan.
Pikkujalkojen askellusta ei tässä kodissa ole ollut sen jälkeen kun sisarusten
lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Tosin olisi ollut kiva olla kärpäsenä
katossa, kun lähettäjä aukaisi lähettämäni kirjeen.
Parisuhteen loppuminen on monelle vaikeaa ja jos ihmettelet
otsikkoa, niin kuuntele Jenni Vartiaisen saman niminen biisi. Se kuvastaa hyvin
nykymenoa. Someen voit laittaa tekstiä, kuvia tai videota oman tuntosi mukaan,
mutta onko se aina oikein.
Tuossa taannoin (etupenkiltä kuultuna) keskustelin
kansalaisen kanssa ja pohdimme ravintolakulttuurin muutosta. Keskustelun
pohjalta havaitsimme, että some on tappanut sosiaalisuuden. Omassa, turvallisessa
pesäkolossa voi viestittää, mutta kasvokkain se on vaikeaa (mitä jos mokaan).
Moni puhumisen sijaan näpyttelee monitoimilaitettaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti