Nyt on ollut viimeaikoina paljon uutisia, kirjoituksia, jne.
vanhusten hoidosta ja erityisesti vanhusten kaltoinkohtelusta. Äärimmäisenä
ääripäänä valehoitajan ylläpitämä hoivayritys, joka riisti hengen asiakkaaltaan
ja runsaasti omaisuutta kaikilta asiakkailtaan.
Suomessa on jo pitkään ajettu alas ns.
vanhainkotijärjestelmää. Tilalle on tullut kotihoito, tuettu kotihoito, tuetun
asumisen asunnot, senioritalot, jne. Vaakakupissa on vain raha. Kotihoito on
halpaa ja etenkin kun hoitajan toimii puoliso tai muu läheinen. Hintaa tulee
lisää, jos ulkopuolista tukea tarvitaan. Tosin on tunnettua, että ulkopuolinen
tuki verorahoilla kustannettuna on vain kurkistus ovenraosta. Tähän saumaan
ovat iskeneet yksityiset palveluntarjoajat ja hinta/laatusuhde onkin sitten
ihan jotain muuta.
Kun ihminen vanhenee, sairastuu tai vammautuu, on ihmisen
suhtautuminen aiheeseen yksilöllistä, kuten myös toimintakyvyn aleneminen. Yksi
pärjää loistavasti, vaikka raihnaisuus on toisen silmissä vaikeaa. Toinen ei pärjää,
vaikka toimintakykyä olisi vielä jäljellä. Yleisin syy jälkimmäiseen on pelko.
Muistisairaudet ovatkin sitten jo ihan oma osionsa ja näihin olen puuttunut jo
useammissa kirjoituksissani.
Vanhuksen kotona asuminen mahdollisimman pitkään on nykyisin
tavoitteena. Luvattoman usein hoivaa tarjoaa puoliso. Omaishoitajan työaika on
24/7 ja hän joutuu suoriutumaan sellaisista toimenpiteistä lyhyellä
opastuksella, joita hoitajaopiskelija ei saa harjoittelujaksollaan edes
suorittaa. Moni heistä uupuu työtaakan alla ja luvattoman usein tarvitaankin
sitten kaksi laitospaikkaa. On jopa tapahtunut, että on jouduttu ottamaan
avioero, kun hoitovastuu on kasvanut liian suureksi. Ikävä kyllä, myös surmia
on tapahtunut.
Ennen oli kotisairaanhoito ja kotipalvelu, jotka olivat
kunnallisia palveluja. Se aika on jäänyt taakse ja kunnallisina palveluina
kotisairaanhoito on lähinnä lääkkeiden jako ja kotipalvelu kurkistus ovelta.
Monelle vanhukselle tuo entinen palvelu oli tärkeää ja sen avulla selvittiin
kotioloissa pitkään. Itse en työskennellyt koskaan kotisairaanhoidossa, mutta
kolmen viikon harjoittelujakso oppilasaikana selvensi paljon sen aikaisesta
toiminnasta. Kun kuuntelee nykyistä toimintaa, niin mietin oikeasti, että miten
se silloin ennen toimi niin hyvin. Vai onko käynyt niin, että hoitohenkilökunta
edellyttää kaiken sujuvan laitosmaisesti (tuskin kukaan enää tyhjentäisi
avannepussia laskisankoon ja huuhtelisi sitä vanhalla Sampo-purkilla sekä
tyhjentäisi vielä sen laskisangon)? Vai onko erilaiset säädökset tulleet
vastaan? Asiakkaan vaativat vaatimukset vai omaisen?
Hoivayrityksiä on viimeisen viidentoista vuoden aikana
noussut kuin sieniä sateella ja tänä vuonnahan oli loistava sienivuosi. Ikävä
kyllä, on hoivayrityksistä tullut paljon kanteluja ja nyt myös somessa paljon
kirjoituksia. Kun näitä on lukenut, niin ensimmäinen ajatus on rahanahneus.
Vanhuksen ateriat ovat olleet peräti aneemisia. Lääkkeiden antamisessa,
jakelussa on ollut paljon epäselvyyttä. Tässä kohtaa on ikävä asia otettava
esille eli hoitavan henkilön kemikaaliriippuvuus. On ollut tapauksia, jossa
asiakkaan lääkkeitä on pihistetty (avustaja jopa haki e-reseptilääkkeet, jotka
päätyi omaan käyttöön vai peräti katukauppaan). Lääkärin määräämiä esim.
haavanhoitoja ei ole tehty, peseytymisestä ei ole huolehdittu, jne.
Valvonta on onnetonta ja tyypillisimmin hoivayrityksen
toimiin puututaan vasta sitten, kun on jo tapahtunut jotain. Miksi hoitaja
surmaa? Taloudellinen hyöty on tutkimusten mukaan melko vähäinen syy ja
tyypillisimmin, silloin kun asiakkaan/potilaan maallista mammonaa on mystisesti
kadonnut ja joku kiinnittänyt huomiota katoamiseen. Erikoistutkija Martti Lehti
arvioi syyksi: "Mahdollisuus leikkiä jonkinlaista jumalaa. Toinen on, että
halutaan poistaa ihmisryhmiä, joilla ei ole oikeutta elää: yhteiskunnassa
tuottamattomia, kuten vanhuksia ja kehitysvammaisia.".
En tiedä, onko nuoret tavoittanut tämä Helsinki Mission
video, jossa näyttelijä harhaili pakkasessa, ilman päähinettä ja yöpaidassa
(perustuen tositapahtumiin), sillä nyt on mediassa kerrottu useista
tapauksista, joissa nuori on havainnut vanhuksen hädän/avuntarpeen ja auttanut,
vaikka moni aikuinen on kävellyt ohitse. Kiitos ja kunnia näille nuorille.
Toisille vanhuus on kamala katastrofi ja toisille ihan
jotain muuta. Sanoihan mummoni sisko, 80-vuotispäivänään, että nyt meni paras
nuoruus ohitse. Jokaisesta meistä tulee kerran vanha, se on fakta homma.
Vanhuutta yritetään peitellä erinäisin plastiikkakirurgisin keinoin, mutta kun
kuvia on katsellut, niin lopputulos on jotakuinkin alienin ja ilmestyskirjan
petojen välimaastosta. Ikävä kyllä, on vanhuudesta tullut rasite. Eläkeikää
ollaan nostamassa, mutta kun ruumis on sanonut työsopimuksen irti jo alle
kuuden kymmenen, niin työllistyminen on vaikeaa. Muistisairauksista Alzheimer
on pahin, sillä se ei katso ikää. Olen nähnyt hieman yli nelikymppisen, joka ei
enää osannut sanoa sanaakaan.
Miten haluaisin minua hoidettavan, kun olen vanha ja ehkä
vähän raihnainen? Hoitotestamentti, vakavan sairauden varalle voidaan laatia,
mutta ei ole lomaketta, missä minä ja puolisoni voisimme ilmoittaa
hoitotahtomme vanhuuden varalle. Oma koti kullan kallis, sanotaan. Itse
haluaisin olla kotona, mutta jos järkevä toiminta on kadonnut muistisairauden
myötä ja se aiheuttaa vaaraa itselleni ja puolisolleni, niin toivoisin jonkun
viheltävän pelin poikki. Pää toimii, mutta jalat eivät. Tällöin olisi mahtavaa,
jos joku poikkeaisi päivittäin kurkkaamassa, meitä vanhoja, toisi puita
sisälle, jotta uuniin voisin tulet virittää. Lämmittäisi padan ja kiukaan, jotta
saunoa voisin ja tukisi lauteille nousun. Yhdessä voitaisiin leipoa, tms.
Epäilen kuitenkin, että tämä ei tule toteutumaan. Kuka enää
viitsii vaivautua fyysiseen työhön? Entisellä osastolla luettiin vanhuksille,
puhuttiin, ulkoiltiin, jne., kotisairaanhoidossa juotiin kaffit ja puhuttiin
asiaa, asian vierestä tai täyttä puutaheinää. Jos vanhana saisin avustajan,
niin voisiko hän viettää tunnin luonani ja heittää sikaa, heittää noppaa yatzy
pelinä tai jopa shakkia, monopolia, Afrikan tähteä, coronaa, jne.
Nähtäväksi jää vai joudunko hoitajani surmaamaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti