Sote sirkus

Pitkään ja hartaasti on terveydenhuollon uusimista koskeva laki ollut valmisteilla ja se on herättänyt suurta keskustelua puolesta ja vastaan. Säästöjä haetaan ja siihen on haettu lääkkeeksi jopa priorisointia eli ketä hoidetaan.  Hanke, jonka suunnitteluun on käytetty runsaasti hupenevia rahoja, on nyt kaatumassa, sillä esitykset ovat jopa perustuslain vastaisia.

Sen me tiedämme, että hallitus on aivan tumpelo ja sen on jopa pääministeri Stubb suusanallisesti meille kertonut. Hallituksemme aikaansaannokset ovat olleet vain kokoelma soutamista ja huopaamista, mutta ensimmäistäkään kunnon päätöstä ne eivät ole aikaan saaneet.

Julkinen terveydenhuolto Suomessa alkoi 1880-luvulla, jolloin tulivat kunnanlääkärit (kaupunkilääkärit kaupungeissa) ja kätilörokottajat, jotka olivat koulutettuja kätilö/terveydenhoitajia. 1920-luvulla tulivat äitiys- ja lastenneuvolat. Toiminnan aloittajana tunnetaan arkkiatri Arvo Ylppö, mutta Marsalkka Mannerheimin Lastensuojelu Liitto (alkuaan MMLL ja nykyään MLL). Liiton rahoittamana nousi moneen kuntaan Lastentalo, jossa toimi äitiys- ja lastenneuvola sekä monin paikoin myös kunnanlääkärin vastaanotto.

1900-luvun alkupuolella rakennettiin moneen kuntaan oma sairaala. Minun kotikuntaani valmistui sairaala 1927 (sisätaudit, kirurgia, synnytys, röntgen, oma leikkaussali) ja pitkän vitkuttelun jälkeen myös kulkutautisairaala 1936. Molempien rakentamisen mahdollisti kunnan kaksi suuryritystä, jotka vaihtoivat tonttimaata kaupungin kanssa, jotta terveyspalvelut olisivat keskellä kuntaa. Yritykset lahjoittivat rahaa suunnitellun, laitteisiin ja kalustoihin. Toisen yrityksen lopettaessa oman kirjastonsa, patruuna lahjoitti kirjat sairaiden virkistykseksi ja sivistykseksi.

Huolellisesti valmisteltu kansanterveyslaki tuli voimaan 1972, jossa terveyspalvelut siirrettiin yhden katon alle eli terveyskeskuksiin ja sellainen valmistui kuntaani 1977. Yhdyskäytävin se liitettiin vanhaan sairaalaan ja kulkutautisairaalaan. Ei poikennut palvelu vanhasta kunnanlääkäriajasta, vaan vastaanottoajan sai viimeistään seuraavana päivänä, alalle kuin alalle. Tosin Tohtori Pingviinille pääsi nopeasti, jos ei muuta tarvetta ollut kuin sairauslomatodistus.

Terveyskeskusten alasajo alkoi jo 1990-luvun taitteessa, mutta vahvasti se näkyi vasta 1995 vuodesta alkaen. Mielisairaanhoitolain muutokset ja irtolaislain kumoaminen toivat terveyskeskuksiin potilaat, jotka olivat aiemmin kuuluneet mielisairaalaan. Pankkikriisin jälkeinen juustohöylä söi loput toiminnalta. Tilannetta ei parantanut hoitotyön koulutuksen muutokset ja valitettavasti johtajiksi tulivat hoitotieteilijät. Nämä olivat minun nuoruudessa konttorihoitajia, jotka eivät koskeneet potilaaseen kuin injektioneulalla. Kuten tunnettua, niin teoria ja käytäntö on kaksi eri asiaa.

Soten piti uudistaa pakka, mutta kun sitä tumpelot tekee, niin mitään valmista ei tule. Olisivat nyt edes selvittäneet peruskysymykset, mutta ei. Johtoporras on täysin tietämätöntä perusasioissa, mutta suunnitella pitää. Täten on hukattu ammattitaitoinen osaaminen. Aluesairaalat on ajettu alas ja monessa sairaalatasoisesta terveyskeskuksesta (kuten omastanikin) on kadonnut ensiapupäivystys (aiemmin 24/7), erikoislääkärien vastaanotot (kirurgia, sisätaudit, gynekologia ja nyt on vaarassa kadota myös geriatria) sekä leikkausosasto (paljon päiväkirurgista toimitaa aiemmin).

Nyt on ollut mediassa myös paljon puhetta vanhustenhuollosta ja sitä olen surulla lukenut. Johto kertoo, kuinka kauniisti kaikki hoituu ja kenttäväki kertoo kaiken kaudeuden. Olen itse nähnyt tämän, sillä koin tuon kaiken edesmenneen ammattini kohdalla. Monen potilaan kohdalla kierrätysralli oli loputonta. Moniko vaiva vielä pahenee ja vaatiin kallista sairaalahoitoa, kun vanhuksella ei ole varaa tarvittaviin lääkkeisiin ja kunnolliseen syömiseen. Uusi päällikkö, hoito tieteilijä, kielsi kaiken, mitä yritettiin tehdä työyhteisön eduksi. Näin olisi parannettu monta asiaa, mutta ei.

Soteen kuuluu myös sosiaalihuolto ja jo 1990-luvun pankkikriisin jälkeen sieltä ei apua ole saanut kuin maahanmuuttaja, pakolainen, holisti ja narkkari. Työtä tekevä suomalainen ei siitä taikaseinästä ole apua saanut sitten vuoden 1990. No eipä tuo sosiaalityö auttanut Erikaa ja muita hänen kaltaisiaan, sillä hän oli valkoinen. Oikeudessa on nyt haastettuna sosiaali- ja terveydenhuollon edustajia. Suurimmaksi syyksi mainitaan tiedonkulun ongelmat. Tämänkaltaiset pitäisi hoitaa ensin kuntoon.

Nyt on myös tullut Omakanta, jossa tuoreimmat sairaustiedot näkyvät. Siihen on tarkoitus myös siirtään vanhemmat tiedot. Yleisön osastolla aiheesta kirjoitti kansalainen. Hän kysyi, että missä voisi korjata virheet terveystiedoissa. Itselläni olisi virheitä korjattava paljon, sillä Hanhiemon tarinoissa on enemmän faktaa kuin minun sairauskertomuksissa. Jos joku höppänä kirjaa sinne tiedot, niin monta virhettä tulee. Virheellinen tieto voi vaarantaa koko hoitoprosessin.

Tämän sirkuksen myötä on moni synnyttänyt lapsosensa ajoneuvossa (valinta vapaa). Monesta aluesairaalasta on synnytystointa lopetettu. Ekenes Förlossning Sjukhus ajettiin alas, vaikka MuumiMamma lupasi toisin, sairaala, joka sai maailmanpalkinnon. Kauas on karannut palvenut ja yhä kauemmas karkaavat.

Palvelut maksavat yhä enemmän. Nyt on jo aina kohoavat terveyskeskusmaksut, onko hallinto paisunut liian suureksi? TE-keskuksen lausunto viipyy ja viipyy, lääkärin vastaanotolle pääset kuukauden päästä. Hammashoitoon pääset ehkä vuoden päästä.

Kansanedustaja saa palkkaa 6635 egee/kk, tämän päälle tulevat myös muut lisät. Minä maksan hänen palkkansa. Noilla tuloilla on hyvä hoito saatavissa yksityssektorilta, mutta monen  kuukausi tulot jää alle 1000 € puhtaana käteen. Tästä pitää vielä maksaa kiinteistöveron, yleveron, autoveron, sähköveron, vakuutusveron,  ALV;n, polttoaineveron, jne. Sairastamiseen ei jää peruselämän jälkeen varaa ja ainoa paikka saada hoitoa, on kunnallinen terveydenhuolto. Oman ensiavun ilta- ja yöpäivystyksen karattua tuonne naapurikaupungin yliopistolliseen sairalaan, päätin, että niin kipeä en tule olemaan, että sinne vielä menisin. Vanhasta kokemuksesta tiedän ettei siellä tapahtu ensimmäiseen kuuteen tuntiin mitään ja sen jälkeen tapahtuu ja paljon ja sellaista mistä Stephen King ei uskalla edes kirjoittaa.

Jonkinlainen uudistus on tulossa, mutta nyt ensiarvioiden mukaan kunnallisvero tulee nousemaan. Omassa kunnassa se on yli kolme prosenttia, mutta monessa korotus on vielä suurempi. Joka vuosi nousevat myös työeläke- ja työttomyysvakuutusmaksut sekä nuo aiemmin mainitut verot. Yksi asia on kuitenkin varma eli lääkäriin pääset yhtä hitaasti, edellyttäen että puhelimeen on joku vastannut, TE-keskusten lausunnot viipyvät yhtä kauan kuin ennenkin, kotihoito ontuu samaan malliin ja sossun palvelut eivät tavoita tavallista kansalaista eikä kotipalvelua ole edelleenkään saatavissa.

Turvattu vanhuus

Nyt on ollut viimeaikoina paljon uutisia, kirjoituksia, jne. vanhusten hoidosta ja erityisesti vanhusten kaltoinkohtelusta. Äärimmäisenä ääripäänä valehoitajan ylläpitämä hoivayritys, joka riisti hengen asiakkaaltaan ja runsaasti omaisuutta kaikilta asiakkailtaan.

Suomessa on jo pitkään ajettu alas ns. vanhainkotijärjestelmää. Tilalle on tullut kotihoito, tuettu kotihoito, tuetun asumisen asunnot, senioritalot, jne. Vaakakupissa on vain raha. Kotihoito on halpaa ja etenkin kun hoitajan toimii puoliso tai muu läheinen. Hintaa tulee lisää, jos ulkopuolista tukea tarvitaan. Tosin on tunnettua, että ulkopuolinen tuki verorahoilla kustannettuna on vain kurkistus ovenraosta. Tähän saumaan ovat iskeneet yksityiset palveluntarjoajat ja hinta/laatusuhde onkin sitten ihan jotain muuta.

Kun ihminen vanhenee, sairastuu tai vammautuu, on ihmisen suhtautuminen aiheeseen yksilöllistä, kuten myös toimintakyvyn aleneminen. Yksi pärjää loistavasti, vaikka raihnaisuus on toisen silmissä vaikeaa. Toinen ei pärjää, vaikka toimintakykyä olisi vielä jäljellä. Yleisin syy jälkimmäiseen on pelko. Muistisairaudet ovatkin sitten jo ihan oma osionsa ja näihin olen puuttunut jo useammissa kirjoituksissani.

Vanhuksen kotona asuminen mahdollisimman pitkään on nykyisin tavoitteena. Luvattoman usein hoivaa tarjoaa puoliso. Omaishoitajan työaika on 24/7 ja hän joutuu suoriutumaan sellaisista toimenpiteistä lyhyellä opastuksella, joita hoitajaopiskelija ei saa harjoittelujaksollaan edes suorittaa. Moni heistä uupuu työtaakan alla ja luvattoman usein tarvitaankin sitten kaksi laitospaikkaa. On jopa tapahtunut, että on jouduttu ottamaan avioero, kun hoitovastuu on kasvanut liian suureksi. Ikävä kyllä, myös surmia on tapahtunut.

Ennen oli kotisairaanhoito ja kotipalvelu, jotka olivat kunnallisia palveluja. Se aika on jäänyt taakse ja kunnallisina palveluina kotisairaanhoito on lähinnä lääkkeiden jako ja kotipalvelu kurkistus ovelta. Monelle vanhukselle tuo entinen palvelu oli tärkeää ja sen avulla selvittiin kotioloissa pitkään. Itse en työskennellyt koskaan kotisairaanhoidossa, mutta kolmen viikon harjoittelujakso oppilasaikana selvensi paljon sen aikaisesta toiminnasta. Kun kuuntelee nykyistä toimintaa, niin mietin oikeasti, että miten se silloin ennen toimi niin hyvin. Vai onko käynyt niin, että hoitohenkilökunta edellyttää kaiken sujuvan laitosmaisesti (tuskin kukaan enää tyhjentäisi avannepussia laskisankoon ja huuhtelisi sitä vanhalla Sampo-purkilla sekä tyhjentäisi vielä sen laskisangon)? Vai onko erilaiset säädökset tulleet vastaan? Asiakkaan vaativat vaatimukset vai omaisen?

Hoivayrityksiä on viimeisen viidentoista vuoden aikana noussut kuin sieniä sateella ja tänä vuonnahan oli loistava sienivuosi. Ikävä kyllä, on hoivayrityksistä tullut paljon kanteluja ja nyt myös somessa paljon kirjoituksia. Kun näitä on lukenut, niin ensimmäinen ajatus on rahanahneus. Vanhuksen ateriat ovat olleet peräti aneemisia. Lääkkeiden antamisessa, jakelussa on ollut paljon epäselvyyttä. Tässä kohtaa on ikävä asia otettava esille eli hoitavan henkilön kemikaaliriippuvuus. On ollut tapauksia, jossa asiakkaan lääkkeitä on pihistetty (avustaja jopa haki e-reseptilääkkeet, jotka päätyi omaan käyttöön vai peräti katukauppaan). Lääkärin määräämiä esim. haavanhoitoja ei ole tehty, peseytymisestä ei ole huolehdittu, jne.

Valvonta on onnetonta ja tyypillisimmin hoivayrityksen toimiin puututaan vasta sitten, kun on jo tapahtunut jotain. Miksi hoitaja surmaa? Taloudellinen hyöty on tutkimusten mukaan melko vähäinen syy ja tyypillisimmin, silloin kun asiakkaan/potilaan maallista mammonaa on mystisesti kadonnut ja joku kiinnittänyt huomiota katoamiseen. Erikoistutkija Martti Lehti arvioi syyksi: "Mahdollisuus leikkiä jonkinlaista jumalaa. Toinen on, että halutaan poistaa ihmisryhmiä, joilla ei ole oikeutta elää: yhteiskunnassa tuottamattomia, kuten vanhuksia ja kehitysvammaisia.".

En tiedä, onko nuoret tavoittanut tämä Helsinki Mission video, jossa näyttelijä harhaili pakkasessa, ilman päähinettä ja yöpaidassa (perustuen tositapahtumiin), sillä nyt on mediassa kerrottu useista tapauksista, joissa nuori on havainnut vanhuksen hädän/avuntarpeen ja auttanut, vaikka moni aikuinen on kävellyt ohitse. Kiitos ja kunnia näille nuorille.

Toisille vanhuus on kamala katastrofi ja toisille ihan jotain muuta. Sanoihan mummoni sisko, 80-vuotispäivänään, että nyt meni paras nuoruus ohitse. Jokaisesta meistä tulee kerran vanha, se on fakta homma. Vanhuutta yritetään peitellä erinäisin plastiikkakirurgisin keinoin, mutta kun kuvia on katsellut, niin lopputulos on jotakuinkin alienin ja ilmestyskirjan petojen välimaastosta. Ikävä kyllä, on vanhuudesta tullut rasite. Eläkeikää ollaan nostamassa, mutta kun ruumis on sanonut työsopimuksen irti jo alle kuuden kymmenen, niin työllistyminen on vaikeaa. Muistisairauksista Alzheimer on pahin, sillä se ei katso ikää. Olen nähnyt hieman yli nelikymppisen, joka ei enää osannut sanoa sanaakaan.

Miten haluaisin minua hoidettavan, kun olen vanha ja ehkä vähän raihnainen? Hoitotestamentti, vakavan sairauden varalle voidaan laatia, mutta ei ole lomaketta, missä minä ja puolisoni voisimme ilmoittaa hoitotahtomme vanhuuden varalle. Oma koti kullan kallis, sanotaan. Itse haluaisin olla kotona, mutta jos järkevä toiminta on kadonnut muistisairauden myötä ja se aiheuttaa vaaraa itselleni ja puolisolleni, niin toivoisin jonkun viheltävän pelin poikki. Pää toimii, mutta jalat eivät. Tällöin olisi mahtavaa, jos joku poikkeaisi päivittäin kurkkaamassa, meitä vanhoja, toisi puita sisälle, jotta uuniin voisin tulet virittää. Lämmittäisi padan ja kiukaan, jotta saunoa voisin ja tukisi lauteille nousun. Yhdessä voitaisiin leipoa, tms.

Epäilen kuitenkin, että tämä ei tule toteutumaan. Kuka enää viitsii vaivautua fyysiseen työhön? Entisellä osastolla luettiin vanhuksille, puhuttiin, ulkoiltiin, jne., kotisairaanhoidossa juotiin kaffit ja puhuttiin asiaa, asian vierestä tai täyttä puutaheinää. Jos vanhana saisin avustajan, niin voisiko hän viettää tunnin luonani ja heittää sikaa, heittää noppaa yatzy pelinä tai jopa shakkia, monopolia, Afrikan tähteä, coronaa, jne.

Nähtäväksi jää vai joudunko hoitajani surmaamaksi.