Turvattu vanhuus

Nyt on ollut viimeaikoina paljon uutisia, kirjoituksia, jne. vanhusten hoidosta ja erityisesti vanhusten kaltoinkohtelusta. Äärimmäisenä ääripäänä valehoitajan ylläpitämä hoivayritys, joka riisti hengen asiakkaaltaan ja runsaasti omaisuutta kaikilta asiakkailtaan.

Suomessa on jo pitkään ajettu alas ns. vanhainkotijärjestelmää. Tilalle on tullut kotihoito, tuettu kotihoito, tuetun asumisen asunnot, senioritalot, jne. Vaakakupissa on vain raha. Kotihoito on halpaa ja etenkin kun hoitajan toimii puoliso tai muu läheinen. Hintaa tulee lisää, jos ulkopuolista tukea tarvitaan. Tosin on tunnettua, että ulkopuolinen tuki verorahoilla kustannettuna on vain kurkistus ovenraosta. Tähän saumaan ovat iskeneet yksityiset palveluntarjoajat ja hinta/laatusuhde onkin sitten ihan jotain muuta.

Kun ihminen vanhenee, sairastuu tai vammautuu, on ihmisen suhtautuminen aiheeseen yksilöllistä, kuten myös toimintakyvyn aleneminen. Yksi pärjää loistavasti, vaikka raihnaisuus on toisen silmissä vaikeaa. Toinen ei pärjää, vaikka toimintakykyä olisi vielä jäljellä. Yleisin syy jälkimmäiseen on pelko. Muistisairaudet ovatkin sitten jo ihan oma osionsa ja näihin olen puuttunut jo useammissa kirjoituksissani.

Vanhuksen kotona asuminen mahdollisimman pitkään on nykyisin tavoitteena. Luvattoman usein hoivaa tarjoaa puoliso. Omaishoitajan työaika on 24/7 ja hän joutuu suoriutumaan sellaisista toimenpiteistä lyhyellä opastuksella, joita hoitajaopiskelija ei saa harjoittelujaksollaan edes suorittaa. Moni heistä uupuu työtaakan alla ja luvattoman usein tarvitaankin sitten kaksi laitospaikkaa. On jopa tapahtunut, että on jouduttu ottamaan avioero, kun hoitovastuu on kasvanut liian suureksi. Ikävä kyllä, myös surmia on tapahtunut.

Ennen oli kotisairaanhoito ja kotipalvelu, jotka olivat kunnallisia palveluja. Se aika on jäänyt taakse ja kunnallisina palveluina kotisairaanhoito on lähinnä lääkkeiden jako ja kotipalvelu kurkistus ovelta. Monelle vanhukselle tuo entinen palvelu oli tärkeää ja sen avulla selvittiin kotioloissa pitkään. Itse en työskennellyt koskaan kotisairaanhoidossa, mutta kolmen viikon harjoittelujakso oppilasaikana selvensi paljon sen aikaisesta toiminnasta. Kun kuuntelee nykyistä toimintaa, niin mietin oikeasti, että miten se silloin ennen toimi niin hyvin. Vai onko käynyt niin, että hoitohenkilökunta edellyttää kaiken sujuvan laitosmaisesti (tuskin kukaan enää tyhjentäisi avannepussia laskisankoon ja huuhtelisi sitä vanhalla Sampo-purkilla sekä tyhjentäisi vielä sen laskisangon)? Vai onko erilaiset säädökset tulleet vastaan? Asiakkaan vaativat vaatimukset vai omaisen?

Hoivayrityksiä on viimeisen viidentoista vuoden aikana noussut kuin sieniä sateella ja tänä vuonnahan oli loistava sienivuosi. Ikävä kyllä, on hoivayrityksistä tullut paljon kanteluja ja nyt myös somessa paljon kirjoituksia. Kun näitä on lukenut, niin ensimmäinen ajatus on rahanahneus. Vanhuksen ateriat ovat olleet peräti aneemisia. Lääkkeiden antamisessa, jakelussa on ollut paljon epäselvyyttä. Tässä kohtaa on ikävä asia otettava esille eli hoitavan henkilön kemikaaliriippuvuus. On ollut tapauksia, jossa asiakkaan lääkkeitä on pihistetty (avustaja jopa haki e-reseptilääkkeet, jotka päätyi omaan käyttöön vai peräti katukauppaan). Lääkärin määräämiä esim. haavanhoitoja ei ole tehty, peseytymisestä ei ole huolehdittu, jne.

Valvonta on onnetonta ja tyypillisimmin hoivayrityksen toimiin puututaan vasta sitten, kun on jo tapahtunut jotain. Miksi hoitaja surmaa? Taloudellinen hyöty on tutkimusten mukaan melko vähäinen syy ja tyypillisimmin, silloin kun asiakkaan/potilaan maallista mammonaa on mystisesti kadonnut ja joku kiinnittänyt huomiota katoamiseen. Erikoistutkija Martti Lehti arvioi syyksi: "Mahdollisuus leikkiä jonkinlaista jumalaa. Toinen on, että halutaan poistaa ihmisryhmiä, joilla ei ole oikeutta elää: yhteiskunnassa tuottamattomia, kuten vanhuksia ja kehitysvammaisia.".

En tiedä, onko nuoret tavoittanut tämä Helsinki Mission video, jossa näyttelijä harhaili pakkasessa, ilman päähinettä ja yöpaidassa (perustuen tositapahtumiin), sillä nyt on mediassa kerrottu useista tapauksista, joissa nuori on havainnut vanhuksen hädän/avuntarpeen ja auttanut, vaikka moni aikuinen on kävellyt ohitse. Kiitos ja kunnia näille nuorille.

Toisille vanhuus on kamala katastrofi ja toisille ihan jotain muuta. Sanoihan mummoni sisko, 80-vuotispäivänään, että nyt meni paras nuoruus ohitse. Jokaisesta meistä tulee kerran vanha, se on fakta homma. Vanhuutta yritetään peitellä erinäisin plastiikkakirurgisin keinoin, mutta kun kuvia on katsellut, niin lopputulos on jotakuinkin alienin ja ilmestyskirjan petojen välimaastosta. Ikävä kyllä, on vanhuudesta tullut rasite. Eläkeikää ollaan nostamassa, mutta kun ruumis on sanonut työsopimuksen irti jo alle kuuden kymmenen, niin työllistyminen on vaikeaa. Muistisairauksista Alzheimer on pahin, sillä se ei katso ikää. Olen nähnyt hieman yli nelikymppisen, joka ei enää osannut sanoa sanaakaan.

Miten haluaisin minua hoidettavan, kun olen vanha ja ehkä vähän raihnainen? Hoitotestamentti, vakavan sairauden varalle voidaan laatia, mutta ei ole lomaketta, missä minä ja puolisoni voisimme ilmoittaa hoitotahtomme vanhuuden varalle. Oma koti kullan kallis, sanotaan. Itse haluaisin olla kotona, mutta jos järkevä toiminta on kadonnut muistisairauden myötä ja se aiheuttaa vaaraa itselleni ja puolisolleni, niin toivoisin jonkun viheltävän pelin poikki. Pää toimii, mutta jalat eivät. Tällöin olisi mahtavaa, jos joku poikkeaisi päivittäin kurkkaamassa, meitä vanhoja, toisi puita sisälle, jotta uuniin voisin tulet virittää. Lämmittäisi padan ja kiukaan, jotta saunoa voisin ja tukisi lauteille nousun. Yhdessä voitaisiin leipoa, tms.

Epäilen kuitenkin, että tämä ei tule toteutumaan. Kuka enää viitsii vaivautua fyysiseen työhön? Entisellä osastolla luettiin vanhuksille, puhuttiin, ulkoiltiin, jne., kotisairaanhoidossa juotiin kaffit ja puhuttiin asiaa, asian vierestä tai täyttä puutaheinää. Jos vanhana saisin avustajan, niin voisiko hän viettää tunnin luonani ja heittää sikaa, heittää noppaa yatzy pelinä tai jopa shakkia, monopolia, Afrikan tähteä, coronaa, jne.

Nähtäväksi jää vai joudunko hoitajani surmaamaksi.

Eutanasia

Olinpa nettilehteä lukiessani pudota tuoliltani. Artikkelissa kristillisdemokraattien kansanedustaja Räsänen kommentoi jyrkin sanoin Vihreän puolueen esittämää mahdollisuutta eutanasiaan. Eutanasia tulee latinasta ja sen kantasana on eu-thanatos eli hyvä kuolema. Suomeksi, kuten muissakin kielissä,  se on nimetty armokuolemaksi tai -murhaksi. Miksi tuollainen sana on otettu käyttöön?

Hämmästelin myös sitä, että kansanedustaja Räsänen, joka on koulutukseltaan lääkäri, sanoo noin. No, tiedämme toki Hippokraten valan (sen voit lukea tästä http://www.laakariliitto.fi/etiikka/hippokrates.html), jonka lääkärit vannovat ja siinä he vannovat mm. elämän puolustamiseksi. Kansanedustaja Räsänen on kirjattujen tietojen mukaan myös toiminut sisätautilääkärinä ja he työssään kohtaavat monia sairauksia, joita ei voi parantaa. Kopio artikkelista: "Moderni lääketiede ei selitä eutanasian tarvetta, Räsänen toteaa.". En ole kansanedustaja Räsäsen kanssa lainkaan samaa mieltä modernista lääketieteestä. Yliopistollisen sairaalan esiapuun hiljattain joutunut vanha hoitaja totesi, että "Meno oli kuin 50-luvulla". Eli se modernista.

"Eutanasiapyynnöt eivät sikiä niistä tilanteista, joissa elämää pitkitettäisiin lääketieteellisin keinoin. Moderni lääketiede ei selitä eutanasian tarvetta. Jo nyt on mahdollista luopua aktiivisista hoidoista, mikäli ne eivät enää hyödytä potilasta tai potilas niistä kieltäytyy." Tämä on suora lainaus kansaedustaja Räsäsen blogista. Tässä kertomus elävästä elämästä ja tätä kansanedustaja Räsänen ei huomioi. Vanhus 99 v. sairastui ja joutui lasareettiin. Silloin ei tunnettu hoitotahtoa ja täten lähisukulaiset, jotka olivat lapsenlapsia, vaativat monimutkaisia tutkimuksia ja hoitoja, kertoen vanhuksen haluavan viettää satavuotisjuhlansa. Minä olin silloin ihan, ihan vihreä hoitaja ja vanhus kysyi, että mitä pahaa minä olen elämässäni tehnyt, että Jumalakin on minut tänne hyljännyt. Kansanedustaja Räsänen myös todennäköisesti tietää, kuinka paljon tulee valituksia aktiivisen hoidon laiminlyönnistä omaisilta.

Itse kiistän myös hänen kirjoituksensa tuossa edellisessä kappaleessa. "On mahdollista luopua aktiivisesta hoidosta, mikäli ne eivät enää hyödytä potilasta". Jos lääkäri joutuu päättämään, niin lääkäri yrittää mahdollisimman pitkään, etenkin vanhuspotilaiden kohdalla. Tämä siksi, että edellisessä kappaleessa kuvattu tapahtuu samoin eli omainen sanelee hoidon, koska kirjallista hoitotahtoa ei ole. Tiedän myös tämän, että osa omaisista kiistää hoitotahdon. On helppo väittää, että ihminen on ollut sekava tai muuten toistaitoinen ja siksi tällaisen laatinut. Lisäksi lääkäreille ja hoitajille on vaikea paikka, kun omainen käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Läheisestä luopuminen on vaikeaa.

Tässä sinulle kansanedustaja Räsänen on viestini, hyväksytkö lääkärinä kumman mielipiteen. Omaan SOS-passin ja sen ensilehdelle on kirjattu ER/DNR, joka tarkoittaa Ei Resuskitoida/ do not resuscitate. En ole elämässäni nähnyt ketään, joka olisi elvytyksen jälkeen palannut täysille lampuille. En halua loppu elämääni viettää järjettömänä, enemmän tai vähemmän. Puolisoni tietää tämän, mutta on ilmoittanut taistelevansa loppuun asti, kumotakseen toiveeni, jos pienikin mahdollisuus on minun selviytyä. Hyväksytkö kumman mielipiteen, minun ilmoittajan vai puolisoni?

Onko ihminen niin ylivertainen, että hänen kuolemansa on katastrofi? Olemmeko niin irtautuneet elämästämme, ettemme ymmärrä, että jokainen elämä päättyy joskus? Mummoni sanoin, nämä kaksi sanontaa (sanon sen nyt kirjakielellä en murteella) :" Joka ei ole päässyt syntymästä, ei pääse kuolemastakaan ja Sijan tiedän missä synnyin, paikan missä elämäni elin, mutta en sitä sijaa jossa kuolema minut kaataa.".

Kritisoin myös vihreitä. He ehkä ovat tajunneet tuon käytännön ongelman lääketieteessä, mutta kukaan ei ole sille tehnyt mitään, joten käytännössä on vain tämä keskustelu: " Saako avustettuna kuolla vai ei?".  Vai ajattelevatko vihreät aatteensa mukaan, jossa käsitykset ovat ajoittain verrattain erinomaisia. Siispä eläinsuojelulain mukaan,  jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan (tässä tapauksessa siis eläin Homo sapiens) .

Mikä on tuo moderni lääketiede? Koko tietoisen ikäni olen kuullut, että ihminen on saanut diagnoosiksi "Vikaa korvien välissä" tai kuten muinainen lääkäri totesi jokaiseen vaivaa, oli sitten raskaana tai pää kainalossa, että "Sitä on liikkeellä". Tiedän monta, joita moderni lääketiede on hoitanut tuolla periaatteella ja tuottanut ihmiselle tarpeetonta kipua, tuskaa ja kärsimystä. Kunnes sitten joku valistunut on todennut, että vika saattaakin olla muualla kuin korvien välissä, ei siihen enää hoitoa ole. Tästä eivät median edustajat juuri kirjoita, sillä on myyntiä edustavaa kirjoittaa pelastustarinoita. Näistä tyypillisin ja toistuvin on äitienpäivän alla kirjoitettu keskostarina.