Sä laitoit minut nettiin II

Aamun aviisissa oli mielenkiintoinen uutisointi kiusaamisesta, joka tapahtuu pääsääntöisesti netin välityksellä. Työtoverin parisuhteen kariutumisen vuoksi, hän oli joutunut syyttä suotta uhriksi. Ex-puolison toimia oli puitu oikeutta myöten, mutta laihoin tuloksin. Uutisoinnissa otettiin myös esille se, että netistä asioiden poisto on melkolailla mahdotonta. Netistä on tullut siivoamaton kaatopaikka.

Olen useissa teksteissä käsitellyt näitä asioita, mutta palataan sinne uudelleen. Netti on nykyisin peruselämään kuuluva elementti, vauvasta vaariin ja tarjonta on loputonta. Sen ongelma on se, että sieltä puuttuu puhdistuslaitos. Yksityinen ihminen voi pyytää poistamaan vanhentuneet linkit, mutta yritysmaailmassa tämä ei ole mahdollista. Itse turvaudun perinteiseen puhelinluetteloon yritysten osalta, sillä sen tiedot päivitetään ennen julkaisua. Netistä löytyy edelleen kotikaupunkimme maistraatti osoitteella X-tori 1, verotoimisto X-valtatie 25, kuten myös monet muut, jotka ovat poistuneet jo vuosia sitten. Vanhat puhelinnumerot ovat siellä myös. Erehdyin pari vuotta sitten etsimään lasiliikettä kotikaupungistani ja soitin numeroon. Kun olin kertonut asiani, niin vastaaja kertoi, että liiketoiminta on loppunut kolme vuotta sitten. Kuka ja mikä instanssi on linkin takana, on jo vaikeampaa. Sellaisen selvittäminen vaatii aikaa ja jopa rahaa. Välttämättä sitä ei edes löydy.

Parisuhteen kariutuminen johtaa luvattoman usein perin likaiseen peliin. Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua, sanotaan. Ennen pahat puheet eivät saaneet tuulta siipiensä alle, sillä henkilöt ja tapahtumat olivat naamatuttuja. Kuten eräs henkilö totesi: "Se on puhunut tällaisia sinusta muille, mutta minä en niitä usko, sillä tunnen sinut hyvin ja olen sen muille puhujille sanonut, että ei tuollainen sovi sinun luontoosi.". Nyt on toisin, sillä netissä voit esittää eri kanavilla mitä tahansa ja kasvottomana.

Nimellä vai nimimerkillä? Se on ihan sama, sillä kummassakin tapauksessa katsomme suoraan haulikon piippuun, joka on ladattu ihan jollakin muulla kuin suolapanoksilla. Nimimerkin suojissa on helppo laukoa asioita, joita ei ehkä kehtaisi muutoin julki tuoda. Ujon ihmisen on helppo jutella anonyymisti, mutta kun nenä on täynnä herneitä, niin nimimerkillä voi kirjoittaa paskaa tuutin täydeltä ja selvittäminen on vaikeaa. Omalla nimellä esiintyminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Kuten aiemmin kirjoitin niin minulla on nimikaimoja paljon ja henkkarit yhden kanssa samat, mutta viimeinen merkki eri, joskin näppäimistön viereiset ja siksi verottajalle jouduin todistamaan, että en ole voinut tuolla työskennellä ja tuloja hankkia. Ehkä muistatte Anders Breivik:n ja hänen tekosensa. Tuolloin ryhdyttiin vaatimaan, että netissä pitää esiintyä omalla nimellä. Kuitenkin uutisoitiin niistä poloisista, joilla oli sama nimi. Miten erottua toisesta samankaltaisesta nimestä? Siinäpä kysymys.

Netin aikakaudella on tullut ilmiöksi myös indentiteettivarkaus eli käytetään jonkun muun tietoja. Puolisooni tutustuin ammoin netin keskustelupalstalla, jota hän oli ollut luomassa. Jo silloin esiintyi feikkinikkejä, jotka yrittivät esiintyä toisena henkilönä. Silloin suojaus netissä oli toista luokkaa ja sivuston verkkovelhot sulkivat tyypin IP-osoitteen, kun varoitukset eivät tehonneet ja netin käyttö loppui siihen. Tänä päivänä moinen on rikos, mutta laissa sitä ei vieläkään ole. Laki luuhaa jäljessä muutaman vuosikymmenen. Poliisin lähteiden mukaan tyypillisesti varas tavoittelee taloudellista hyötyä (nigerialaiskirjeet, pankkitunnusten kalastelu, jne.), mutta nyt on luotu profiileja toisen tunnuksilla vain siksi, että on otettu nokkiin ja tyypillisimmin parisuhteen loppuessa.

Sosiaalisia medioita on runsaasti ja sieltä löytyy kaunista ja rumaa. Monen ihmistaimen some-elämä alkaa jo vauvamasun ultraäänikuvasta. Itse jäin miettimään erästä kuvaa, jossa isin käsivarrella oli pienokainen ja pienokaisen suolenpurkautuminen tallentui. Haluaako hän nähdä tällaisen kuvan itsestään? Itsekuvat eli selfiet ovat tätä päivää. Tulitko kysyneesi luvan julkaisuun, jos siinä on joku muu? Itse otin kerran selfien, mutta luojan kiitos, kännyfoni on niin vanha, ettei se tunnista kuvaa kuin kapulassa itsessä. Täten en sitä voi liittää mihinkään, vaikka kuva on paras vuosiin minusta. Tosin haluaisinko sitä edes julkaista, sillä otin kuvan sairaalassa, tunti sitten heräämöstä osastolle siirrettynä ja silmistä näkyy, että troppaus on ollut melkolailla vahvaa.

Netin tiedot voivat tuottaa iloa tai surua. Nettiä pitää myös osata lukea ja tietotulvasta etsiä oikea tieto. Itselle tapahtui molemmat parivuotta sitten. Päivän postit hakiessani, oli laatikossa kirje, jonka ulkomuoto oli kutsu- tai onnittelukortin muotoinen. Nimi ja osoitetiedot olivat oikeat, mutta lähettäjä täysin tuntematon. Avasin kuoren ja sieltä paljastui onnittelukortti, ihana, vaaleanpunainen kortti, jossa toivotettiin onnea vastasyntyneen tyttövauvan johdosta. Ööööö... Tuota... Tämän kortin postitin lähettäjälle takaisin, saatekirjeellä varustettuna, ole hyvä ja etsi oikean vastaanottajan osoitetiedot, sillä tämä ei ole ajankohtaista meillä. Nyt tapahtumalle voin jo nauraa, mutta silloin se iski suoraan palleaan. Pikkujalkojen askellusta ei tässä kodissa ole ollut sen jälkeen kun sisarusten lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Tosin olisi ollut kiva olla kärpäsenä katossa, kun lähettäjä aukaisi lähettämäni kirjeen.

Parisuhteen loppuminen on monelle vaikeaa ja jos ihmettelet otsikkoa, niin kuuntele Jenni Vartiaisen saman niminen biisi. Se kuvastaa hyvin nykymenoa. Someen voit laittaa tekstiä, kuvia tai videota oman tuntosi mukaan, mutta onko se aina oikein.

Tuossa taannoin (etupenkiltä kuultuna) keskustelin kansalaisen kanssa ja pohdimme ravintolakulttuurin muutosta. Keskustelun pohjalta havaitsimme, että some on tappanut sosiaalisuuden. Omassa, turvallisessa pesäkolossa voi viestittää, mutta kasvokkain se on vaikeaa (mitä jos mokaan). Moni puhumisen sijaan näpyttelee monitoimilaitettaan. 

Tottelevaisten vaimojen klubi

Johan taas pomppasi ja korkealle, kun päivän lehteä lueskelin aamutuimaan. Malesialaiset musliminaiset ovat perustaneet klubin, joka päätarkoituksena on opettaa naisille tottelevaisuutta ja nöyryyttä. Yhdistyksen mukaan avioerojen kasvun syynä ovat naiset itse. Heidän käyttäytymisensä lisää miesten syrjähyppyjä ja väkivaltaisuutta naisia kohtaan. Kerhon perustajan mukaan naiselle kuuluu kodinhoidon lisäksi miehen viihdyttäminen. Miehen vastuulla on täten kouluttaa naisensa tottelevaiseksi. Siteeraten lehteä: ”Vaimojen on ymmärrettävä, että heidän on pakko viihdyttää miehiään, muuten miehet hankkivat toisen naisen ja avioliitto romahtaa.” Pakko? 

Ja sitten yksi suomalainen mies esittää tekstissään, että näin pitää olla. Hänen mukaan naisella on markkina-arvo, jolla määritetään seksuaalinen haluttavuus. Hänen mukaansa kuuliaisuutta ja miehen miellyttämistä korostavalle naiselle olisi ottajia. Nyt hänen mukaansa tällaisia naisia joutuu etsimään ulkomailta. Onko tosiaan näin, että vielä 2000-luvulla löytyy miehiä, joiden mielestä naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Onko hänen mielestään seksi ainoa asia, jota hän näkee naisessa? Uskooko hän todellakin tuohon lauseeseen, että mies sanoo aina viimeisen sanan ja se on: ”Kyllä kultaseni”. 

Vanha suomalainen sananlasku toteaa: ”Mies on perheen pää, mutta nainen on kaula, joka sitä päätä kääntää”. Tämä mieskirjoittaja hakee miesten tasa-arvoa, mutta hän unohtaa tuon edellisen lauseen. Täällä kylmässä pohjolassa mies ja nainen ovat aina olleet tasavertaisia. Ilman sitä ei olisi ollut edellytyksiä selvitä hengissä. Mies ja nainen, ovat yhdessä uurastaneet kodin, ruuan, perheen ja lämmön vuoksi. Se toteutuu yhä, sillä monessa parisuhteessa jokainen kantaa kortensa kekoon tietojensa, taitojensa ja voimiensa mukaan.

Ajattelen isovanhempiani, jotka yhdessä ovat kokeneet sodan kauhut. Toinen isovanhemmistani joutui jättämään kotiseudut sotien vuoksi. Molemmilla isovanhemmistani, homma toimi eli se joka oli jossain asiassa näppärämpi, teki sen, eikä siinä ollut merkitystä oliko tekijä ukko vai akka. Sama koskee vanhempiani, äiti ja isä laittoivat ruokaa. Äiti oli loistava puurojen, vellien, keittojen ja kiisseleiden kanssa, mutta isä oli lettumaakari ja leivontamestari. Isi teki paremmat munkit, lätyt ja leivät kuin äiti. Näiden edellisten sukupolvien liitot ovat olleet tasapainoisia. Kummatkin ovat hankalissa tilanteissa koonneet voimat yhteen ja saaneet tilanteen haltuunsa.  

Minä ja puolisoni olemme ihan tavallinen suomalainen pariskunta. Me olemme molemmat tasa-arvoisia. Palvelemme toinen toistamme, tarpeen ja taitojemme mukaan. Minä osaan myöntää tietojeni ja taitojeni vajavuuden, kuten puolisoni. Autamme toista siinä, missä olemme parempia.  Aivomme ovat samanlaiset, mutta toimivat eri tavoin. Siksi jokaisella on erityistaitoja. 

Kun luin tuon kirjoittajan tekstejä, niin tuli mieleeni nyt noussut kohu Kasarmi-ohjelmasta. Kirjoittaja taitaa olla samanlainen poika, joka soitti armeijasta äidilleen, ettei ollut saanut puhtaita alusvaatteita kahteen viikkoon. Äiti soitti kasarmille ja poika sai puhtaat vaatteet. Hän oli ilmeisesti odottanut, että armeijassa vääpeli tuo puhtaat vaatteet pinkassa tuolille odottamaan aamuista herätystä, kuten äiti kotona. Se siitä naisten nöyristelystä, sillä nainen kasvattaa miehestä miehen ja intti viimeistelee sen. 

Nyt kysyn vakavasti, että, miksi suomalainen media tuo edes esille tällaista? Islam ei ole uskontomme ja kulttuurimme ovat täysin erilaiset. Haluaako media nyt olla suvaitsevainen, monikulttuurinen, kukkahattutäti, kettutyttö, jne. He tehkööt siellä mitä haluavat, mutta älkää tuputtako sitä meille. Olemme jo monesti maassamme nähneet, miten muslimien nöyryytys on toiminut. Haluammeko lisää naisia patologin tutkittavaksi, kun mies on hakenut tasa-arvoaan.

Suomi on kristitty maa pääsääntöisesti. Historiallisesti olemme muinainen panteistinen maa. Meidän tarustossamme on Ukko Jumala ja Äiti Maa. Älkää unohtako tätä. Me olemme me ja säilyttäkäämme se.  Tätä tuo kirjoittaja ei ole koskaan ymmärtänyt, saati sitten kokenut: 

Jumalan kasvojen edessä ja näiden todistajien läsnä ollessa, kysyn sinulta? Tahdotko ottaa hänet puolisoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta sekä hyvinä että pahoina päivinä aina kuolemaan asti. Aamen