Himasen tutkimukset osa 1

Filosofian tohtori Pekka Himanen on tehnyt tutkimuksen Kestävän kehityksen mallista. Hinnaksi on muodostunut yli seitsemän sataa tuhatta euroa. Jo nyt se on herättänyt paljon kritiikkiä. Ensitiedoissa on julkaistu jo hieman ja luon nyt pienen katsauksen ensiksi julkinostettuun aiheeseen.

Suora lainaus mediasta: "Himanen kirjoittaa loppuraportissa, että suomalainen ajattelu poikkeaa amerikkalaisesta, jossa yrittäjä voi tehdä esimerkiksi konkurssin olematta epäonnistunut ihminen.". Oikeassa ja väärässä, sillä osa ihmisistä arvostavaa sinua, mutta yhteiskuntamme ei ketkään ja heistä ensimmäisenä ovat pankit.

Osin on oikeassa mediassa kirjoitettu: "Sekä epäonnistumisen että menestymisen sosiaalinen hinta on liian korkea, Himanen kirjoittaa.". Menestys ei juuri ihmisiä haittaa, mutta niille, joille julkisivu on tärkeä, on konkurssin tehnyt ihminen ei toivottava ystävä.

Kerron teille tämän omakohtaisena. Vuoden 2008 lama vei meidät konkurssiin, sillä käyttöpääoma hupeni hupenemistaan tulojen alenemisen myötä.

Meillä oli kaksi autoa, joista pitkä yhdistelmä ajoi ympäri Suomea ja puolikas ajoi runkoreittejä kolmessa vuorossa eli autoa ei edes sammutettu välissä. Pikkuhiljaa puolikas seisoi yhä enemmän ja pitkän yhdistelmän seisontatauot pitenivät päivä päivältä. Yritin saada käyttöpääomaa varten rahoitusta, mutta iskin päätäni seinään, sillä kuljetusalaa ei tueta mitenkään ja siihen et saa edes starttirahaa. Laskupino kasvoi ja pienenevästä tilityksestä mietin pääni puhki, että ketä nyt lepytän ja kenelle soittelen epäpäivän siirrosta.

Ainoaksi keinoksi jäi konkurssin tekeminen ja itse olen iloinen, että ehdin tehdä sen tuntia aiemmin, kuin suurin velkoja. Tähän selvityksenä, että on parempi jos sen ennättää tehdä itse, niin välttyy monilta pankkien, perintätoimistojen, verottajan, jne. tempuilta, jotka eivät ole kovin kaunista kerrottavaa.

Konkurssista huolimatta meille jäi hyvä maine ja sen pohjalta rakensimme Kuljetus II viimevuonna. Rehellisyyden nimissä otimme vanhan, hyvämaineisen nimen käyttöön. Moni konkurssin tehnyt aloittaa uudella nimellä, jotta vanhaa ei näkyisi. Tosin nimeä ja henkilötietoja ei voi pimittää.

Ohdakkeinen on ollut tie ja piikit pistäviä. Ensimmäinen kiitos lankeaa pankeille, sillä tili saatiin avattua, mutta kun on tuo konkurssimerkintä takana, niin emme saa yhtiölle pankkikortteja ja yritysmaailmassa ei tunneta visa elektron mahdollisuutta. Polttoainekorttihakemuksiin tuli vastauksena: "Kiitos mielenkiinnosta yhtiötämme kohtaan, mutta emme voi vastata myöntävästi hakemukseenne.". Soittokierros heidän luotonvalvontaan paljasti syyn eli tuo katoamaton konkurssimerkintä.

Ainoa virkamies, joka antoi positiivista tunnustusta oli ELY-keskuksen virkamies, joka liikennelupia myöntää. Hän pyysi ensin runsaasti tietoja ja kysyi oikeasti, että samalla nimelläkö. Myöntävän vastauksen saatuaan hän sanoi: "Olette sen verran sitkeitä, että teille täytyy toinen mahdollisuus suoda.".

Odotan suurella mielenkiinnolla koko tuon tutkimuksen tietoja.