Potilaat pois työterveydestä

Otsikon aihe oli aamun aviisissa pari päivää sitten. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mielestä työterveyden pitäisi keskittyä perustehtäväänsä eli sairauksien ehkäisyyn ja työkyvyn ylläpitoon.

"Valtaosa työterveyshuollon ajasta kuluu nykyään sairauksien hoitoon", perustelee tutkimusprofessori Markku Pekurinen THL:stä ja työterveyslaitoksen johtaja Jorma Mäkitalo on samaa mieltä.

Suora lainaus lehden sivulta: "Tätä nykyä työterveyshuollossa käytetystä ajasta ja kustannuksista reilusti yli 60 prosenttia kuluu sairaanhoitoon. Jos mukaan lasketaan terveystarkastukset, sairaanhoitoa on noin 90 prosenttia.".

Artikkelissa pohdittiin syitä, miksi ylläkirjoitettuun on tultu. Syynä Mäkitalo pitää sitä, että perusterveydenhuolto ei toimi ja sitä kautta työterveydestä on tullut varaventtiili, koska se takaa nopean pääsyn lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolle. Tämä on toki totta, mutta hän ei joko tiedä tai on unohtanut sen, että useat työnantajat edellyttävät työntekijän käyttävän vain työterveyden palveluita. Muistan hyvin itse tuon yli 20-vuotisen urani kunnalla ja siellä oli ohjeistus, että ensisijainen vastaanotto on työterveys. Vain äkillisissä tapauksissa sai käyttää ensiapua, jos työterveys ei ollut avoinna. Terveyskeskuksen aluevastaanotto oli sallittu vain äitiysneuvolan osalta.

Siinä mielessä Mäkitalo on mietteissään oikeassa eli hoidon hajaantuminen useille eri tahoille. Erilaisissa medioissa on ollut paljon puhetta hoidon pirstaleisuudesta ja sen tyypillisenä ilmiönä on se, että suurin osa vastaanottoajasta menee sairaushistorian kertomiseen ja varsinaisen vaivan käsittely jää minimiin. Tietojen siirto ei usein ole mahdollista nykyisen tietoteknisen aikakauden aikana. Joten palaan takaisin tuohon kunnalliseen aikaani, sillä kun oli käytössä vanhat paperiset sairauskertomukset, niin ne olivat samat työterveydessä, äitiysneuvolassa, ehkäisyneuvolassa, fysioterapiassa ja osastoilla. Näin hoitavalla olivat tiedossa kaikki tarpeellinen. Kun siirryttiin tietokoneaikaan, niin työterveys ei päässyt käsiksi ensiapukäynnin tietoihin eikä ensiavussa tiedetty mitään, mitä oli työterveydessä tehty. Tästä seurasi se (kerron nyt omalta kohdalta), että peruslääkityksessä oli tehty jo muutama vuosi takaperin lääkemuutos ja koska ensiapuun olin kipupotilaana joutunut, niin minulle tarjottiin vanhaa kipulääkettä, jota ei tuon uuden kipulääkkeen kanssa saa missään tapauksessa käyttää. Onni onnettomuudessa oli se, että olin hoitaja ja tunsin minulle tuodun lääkkeen ja pystyin kertomaan hoitajalle muutoksista. Mitä olisi tapahtunut, jos olisinkin ollut tavallinen telluksen tallaaja ja kyvytön kertomaan?

Artikkelissa haastateltiin työterveyslääkärin vastaanotolle tullutta asiakasta ja hän kiteytti yhden tärkeän asian sanomalla: "lääkärikin on tuttu.". Kun ajattelee itseänsä ja ihmisiä, jotka ovat kertoneet siitä, kuinka edessä on aina uusi naama, niin ensimmäisenä esiin nousee pelko. Saanko apua ja minkälaista, miten tuo uusi tekee tuon toimenpiteen (päällimmäiseksi nousee kipu), otetaanko vakavasti, jne. Mitä enemmän ihmisen hoitoon osallistuu väkeä, niin sen suuremmaksi kasvaa virheiden määrä. Kun on edessä aina uusi lääkäri, jolle joudut selittämään juurta jaksaen kaikki, niin muistuuko kaikki olennainen heti mieleen. Entä lääkäri, jolle jokainen naama on outo, kykeneekö hän sisäistämään saamansa informaatiotulvan? Tuttu lääkäri, terveydenhoitaja, fysioterapeutti, jne. on ensisijaisen tärkeä asia ihmiselle, sillä sairaus koskettaa ja luottamus on jo puoli hoitoa.

Työterveyshuoltolaki määrittelee työterveyden olevan ehkäisevää terveydenhoitoa ja sen tavoitteina ovat terveellinen ja turvallinen työympäristö ja hyvin toimiva työyhteisö. Lisäksi sen keskeinen tehtävä on työhön liittyvien sairauksien ehkäisy sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen.

Jäin oikeasti miettimään tuota lausetta, jota tekstin alkuun siteerasin: " Jos mukaan lasketaan terveystarkastukset, sairaanhoitoa on noin 90 prosenttia.". Eikö terveystarkastukset ole juuri työ- ja toimintakyvyn ylläpitämistä. Perusterve aikuinen ei juuri lääkäriä tai terveydenhoitajaa tarvitse. Yleensä, jos siellä käydään on syynä hirmuinen flunssa tai tapaturma (työssä tai vapaa-ajalla). Itse pidän terveystarkastuksia tärkeinä, sillä sen pohjalta ylläpidetään tuota työ- ja toimintakykyä. Jotta asia olisi yksinkertaisempi hahmottaa, niin otan malliesimerkiksi oman isäni ja joudun oikeasti kysymään, että miksi terveystarkastukset aloitetaan vasta kun mittarissa on neljä kymppiä. Isäni työpaikassa ne aloitettiin vasta kun tuo neljä kymppiä tuli täyteen. Kaava oli samanlainen kuin kunnalla muinoin eli ennen terveystarkastusta täytettiin kaavakkeita liittyen työhyvinvointiin, työ- ja toimintakykyyn, liikuntaan ja ruokailutottumuksiin. Nämä käytiin läpi työterveyshoitajan vastaanotolla. Seuraavana oli vuorossa työfysioterapeutti, joka teki kuntotarkastuksen. Työterveyshoitajalla oli oikeus määrätä perusverikokeet. Jos joku osa-alue aiheutti toimia, niin paluu uudelleen terveydenhoitajan tai työfysioterapeutin ohjantaan tai seurantaan ja tarpeen vaatiessa työterveyslääkärin vastaanotolle. Isällä paljastui perusverikokeiden yhteydessä erittäin korkea verensokeri ja mietimme kuinka kauan se on ollut korkealla, sillä isäni oli iso mies ja ahkera tekemään, hikosi ja joi runsaasti vettä. Tämä oli jatkunut jo kauan. Lääkärikin epäili, että sokeri on mahdollisesti ollut korkealla jo vuosia. Sokeritaudin liitännäisoireet tulivat nopeasti ja isäni joutui työkyvyttömyys eläkkeelle hieman yli viisikymppisenä. Periytyvät sairaudet vievät lukemattomia työvuosia, jos niitä ei havaita ajoissa ja niiden hoito/kuntoutus viipyy. Tästä syystä pidän terveystarkastuksia työterveyden yhtenä tärkeimmistä töistä.

Työterveydestä on tullut paikka, jossa hoidetaan sairaudetkin. Haastateltu työterveyslääkäri kiteyttää asian hyvin: "Ei perusterveydenhuollon ongelmia ja lääkäripulaa ratkota sillä, että työterveydestä otetaan pois palveluita - ellei ratkaisu sitten ole se, että kaikilla olisi asiat yhtä huonosti.". Perusterveydenhuollon suuri ongelma on henkilöstön vaihtuvuus. Itse pidän tähän syynä mielenterveyslain muutosta, sillä itse työskentelin perusterveydenhuollon vuodeosastolla ja muutamassa vuodessa oli henkilöstö vaihtunut. Itse arvelen syynä olevan sen, että suurimman osan paikoista vie katkaisuhoitoa tarvitsevat ja heidän kiertokulku on loputonta rallia. Muistan kun ensiavusta tiedusteltiin potilaspaikkaa ja kerrottiin, että kuka on tulossa, niin ensimmäinen kysymys oli montako promillea tällä kertaa ja oliko HuPiKo puhdas ja jos ei niin mitä. Perusterveydenhuollon resursseista kaappaavat suurimman osan tämä potilasryhmä, jotka jopa väkivallalla vaativat pilleriä vaivaan ja vapinaan. Enää ei aikaa jäänyt muille ja osastolla he vaativat kaiken huomion itselleen. Jos tämä porukka saataisiin pois rasittamasta perusterveydenhuoltoa, niin aikaa jäisi myös pienten perussairauksien hoitoon.

Perusterveydenhuollossa on myös tapahtunut ammattikunnan poisto eli konekirjoittajat, jotka lääkärin sanelun mukaan tekivät kirjaukset. Tänä päivänä lääkäri tekee tämän itse ja olen usein nähnyt kirjoitustavan eli yhdeksän hakee ja yksi kirjoittaa. Tästä syystä aikaa kuluu turhaan työhön paljon ja virheiden määrä on moninkertaistunut (sanon nyt tämän vain omasta kokemuksesta ja kuultuna, sillä en kertojien sairauskertomuksia ole lukenut). Perusterveydenhuollon lääkärin resurssit menevät myös peruslääkkeiden uusintaan. Jos kyseessä on lääkkeet, jotka ovat menneet kansalaisella jo kauan, niin miksi siihen lääkäri tarvitaan? Tehtävän voi hoitaa jokainen terveys- tai sairaanhoitaja. Seuranta voisi olla heillä aivan hyvin ja ohjaavat lääkärille, jos tulee jotain erityistä.

Palataanpa takaisin päin ja sairauden hoito siirretään perusterveydenhuoltoon. Miten tieto perussairaudenhoidosta, joka saattaa vaikuttaa työkykyyn siirretään työterveyteen? Tietosuojalaki estää usein tiedonsiirron. Toki esillä on ollut valtakunnallinen, sähköinen potilastietokanta, mutta tietosuojalain vuoksi sen laatiminen on ongelmainen. Toiseksi mitä sinne siirretään? Jos ajattelen omia sairauskertomuksia ja etenkin tuon yliopistosairaalan kohdalta, niin siirretäänkö sinne nuo kaikki tarkastamatta. Olen tietoinen sinne kirjoituista ja ikäväkseni on todettava, että siellä on asiavirheitä niin paljon, että Hanhi Emon tarinoissa on enemmän faktaa. Tällaisen tietokannan laatiminen vaatisi ehdottomasti sen, että olisi tuttu lääkäri ja terveydenhoitaja, jotka kävisivät asiakkaan/potilaan kanssa tiedot yhdessä läpi. Toki tämä vaatisi henkilökunnalta hyvää osaamista ja ammattisanojen unohtamista puhuessaan. Tavallisen telluksen tallaajan on myös vaikea määritellä virheellistä tietoa. Onko se oikein määrätty vai ei ja tästä otan esimerkiksi sanelun omalta kohdaltani: "Antibioottina Ciproxin 500 mg kaksi kertaa päivässä kymmenen päivän ajaksi.", kuitenkin reseptiin oli kirjoitettu tuo antibiootti vain viideksi vuorokaudeksi ja annosteltavaksi vain kerran päivässä. Ero on huomattava.

Perusterveyden huoltoon et oikeasti saa aikaa päivän tai parin päästä. Toki sillä edellytyksellä, että saat sinne edes yhteyden. Tämä nyt saattaa mennä asiasta toiseen, mutta on kummallista, että lankapuhelin aikana sait ihmisen kiinni nopeasti, mutta nykyisen kännykkäajan koittaessa et tavoita enää ketään. Kun soitat perusterveydenhuoltoon, niin automaattivastaus on "Olette soittanut X-alueen vastaanottoon. Ajanvaraus on arkisin klo 8 -10." tai "Ajanvaraus lääkärin vastaanotolle on maanantaista torstaihin klo 8 - 11 ja perjantaisin klo 8 - 9.30, terveydenhoitajan vastaanotolle ajanvaraus on maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 8 - 9 sekä tiistaisin ja torstaisin klo 9 - 10." Luvattoman usein on automaatin tekstinä: "Puhelin linjamme ovat nyt kaikki varattuja. Olkaa hyvä ja pysykää linjalla. Palvelemme teitä mahdollisimman pian.". Viimeksi mainittu on hyvin yleistä ja saat kuunnella MUXAKKIA eli epämääräinen soittokappale, joka on tehty niin elektronisesti, että vähänkin sävelkorvaa omaava kansalainen saa hermoromahduksen. Normaalisti tämä kestää vähintään puolituntia ja säännöllisin väliajoin kuulet tekstin: "Palvelemme teitä mahdollisimman pian.": ja MUXAKKI alkaa alusta ja aina sama kipale.

Terveyden ja hyvinvointilaitoksen sekä Työterveyslaitos haluavat sairastavat pois työterveyden niskoilta. Eivätkö he ymmärrä sitä, että työ- ja toimintakyky myös sairauden sattuessa on taattava? Jos sairaudenhoito otetaan pois työterveyshuollosta, niin meillä on yhä enemmän työikäisiä, jotka eivät kykene enää työhönsä. Lisäksi sairauden hoito työtä tekevällä työterveydessä kertoo paljon työterveyslain vaatimasta hyvin toimivasta työyhteisöstä. Herrat Pekurinen ja Mäkitalo eivät tätä huomioi eli jos työyhteisössä sairauslomien määrä kasvaa, on työyhteisössä jotain vialla, mutta jos sairauslomia määräävät muut kuin työterveyslääkärit, seuranta viivästyy ja lopulta on edessä iso kimppu piikilankaa.

Kansalaisen oma terveyskortti

Eilen aamun aviisia lukiessani olin hyppiä riemusta, sillä kerrottiin otsikolla: "Tee se itse-terveyskortti, ammattilaisten viipyy". Nyt on siis viimein mahdollista koota itse terveys/sairaushistoriansa ja pitää se ajantasaisena.

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut asiasta, niin terveys/sairaustiedot eivät välity ja kuten itsekin siirryin työterveyshuollosta terveyskeskuksen aluevastaanoton piiriin, välittyi aiemmista tiedoista vain se, minkä minä kerroin lääkärille. Kuten lehden artikkelissakin oli tuo teksti: "Tätä nykyä esimerkiksi terveyskeskuslääkäriltä yksityiselle siirtyvä joutuu yleensä aloittamaan alusta terveyshistoriansa selvittämisen.". Siinähän se vastaanottoaika menikin susille, kun joutui kertomaan kahdenkymmenen vuoden historian ja kun vastaanottoajat ovat lyhyet, niin kertomukseen syntyy varmasti aukkoja ja virheitä.

Kävin kuitenkin kokeilemassa tuota ohjelmaa, mutta tietojen tallennus muodostui epäilyttäväksi, sillä sivu tallentui vain sekalaisena merkkijonona. Tämä saattaa olla monelle yllättävä ilmiö. Kuitenkin uudelleen kirjautumisen yhteydessä tiedot palautuivat, kuten ne oli kirjattu. En kuitenkaan onnistunut taltioimaan palveluntarjoajan järjestelmään. Näin ollen minulla ei ole käytössä mahdollisuutta, että uuden lääkärin vastaanotolla avaisin omat tietoni. Vai kävikö niin, että markkinoille tuotettiin taas raakile, jonka käytännön hyöty jää minimiin.

Oma terveys sivu taas tulee olemaan maksullinen, sillä sen tuottajana on Terveystalo ja vain kanta-asiakkaat saavat sen maksutta, kokeiluaika tosin on maksuton. Terveystiedot taas toisaalle sai, mutta tulostaa niitä ei voinut.

Alun riemu siis vaihtui syväksi pettymykseksi. Lääkekortti oli selkeä, mutta sitä ei voinut taltioida kuin omalle koneelle. Täten SOS-passini palvelee paremmin, jos joku sen älyää katsoa, siinä tilanteessa, että minä en pysty kertomaan mitään. Usein tilanne on se, että puoliso tietää puolisonsa syövän jotain lääkettä, mutta ei tiedä, mitä ja millaisella annoksella. Terveystietojen syöttö onnistui hyvin ja ohjelma jopa esitti diagnoosit suomeksi ja jos vastaava löytyi, niin sait sille vielä diagnoosinumeron. Ikävä kyllä, omista diagnooseista ei ole kuin latinankieliset versiot, joten ohjelma ei niitä tuntenut, mutta kirjasi ne ilman diagnoosinumeroa. Näistä itselläni ei yhdestä tullut edes suomenkielistä vaihtoehtoa, vaan se oli pakko laittaa latinan kielisin sanoin. Osan kirjasin puhtaasti latinankielisin diagnoosinimin, sillä vaihtoehdot eivät sopineen tautiini.

Tässä kohtaa herää myös pieni epäilys, sillä minun nuoruudessa, hoitajaopiskelijana varoitettiin latinankielisen diagnoosin näyttämisestä asiakkaalle/potilaalle, sillä suomennus voi olla ihan muuta, kuin käytännössä sillä tarkoitetaan. Oli nimittäin näitä, jotka kirjoittivat sanat paperille ja sitten kirjastoon tietoa hakemaan. Usein kielissä sama sana saa uuden muodon lauseyhteyteen liittyen. Otetaan nyt tämä nuorison käyttämä termi semisti. Semis on puolikas, mutta lauseyhteydestä riippuen puolittainen, osittainen, jne.

Näyttäisi siltä, että taasen ovat nörtit suunnitelleet hienon ohjelman, mutta kuten tunnettua, niitä suunnittelevat henkilöt, joilla ei ole mitään hajua todellisuudesta. Näistä asioista olen kirjoittanut jo aiemmin. Odotan suurella mielenkiinnolla koska saadaan ohjelmat laadittua käyttäjän näkökulmasta vai onko se liian kallista.