Pisan pisteet

Mediassa velloo keskustelu syistä ja synnyistä syvistä uuden Pisa testin jäljiltä. Naapuri Ruotsi tyrmistyi omien koululaistensa heikosta osaamisesta. Minulle testitulokset eivät tulleet yllätyksenä, sillä olenhan jo useissa kirjoituksissa käsitellyt tietojen ja taitojen hallintaa. Katsoin myös nuo julkitulleet testikysymykset matematiikan osalta ja ne osoittautuivat yllättävän yksinkertaisiksi. Miksi sijoituksemme romahti?

Peruskoulu ja purkki ruoka, kaiken pahan alku ja juuri. Aloittakaamme peruskoulusta, joka hienoista ajatuksistaan huolimatta muuttui tasaiseksi. Peruskoulun perusperiaatteena on se, että kaikilla on saman kokoiset aivot ja siihen se sitten jääkin. Se mitkä osiot ovat aktiivisia on jo toinen juttu. On tunnettua, että on ihmisiä, jotka ovat lukutoukkia ja niitä, joita teoreettisen opetuksen sijaan kiinnostavat käytännön asiat.

Nuorison syyksi on tietysti helppo kaikki laittaa ja näin on tapahtunut kautta aikojen. Lapsen ja nuoren oppimisen kannalta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää kotona tapahtunut opetus. On vanhempia, jotka ovat sitä mieltä, että opetusta antaa koulu eikä heidän tarvitse opettajaksi ryhtyä. Tämä näkyi jo minun lapsuudessa eli oli meitä, jotka kouluun mennessä osasivat hieman lukea, kirjoittaa ja laskea sekä toisessa ääripäässä ne jotka eivät tunteneet edes kaikkia kirjaimia, numeroista puhumattakaan.

Kyky ratkaista ongelmia ja käsitteiden hallinta tulee jo kotoa. Tosin sillä edellytyksellä, että vanhemmat niitä läpi käyvät. Ei pieni lapsi aivoton ole, vaan hänen aivonsa tekevät koko ajan työtä ja jos pienille aivoille tarjotaan purtavaa, se kehittyy. Käänteisesti sama on aikuisten aivojen kanssa eli torju dementiaa ja käytä aivojasi. Lapsen kehityksen huomioon ottaen on asioita käytävä alkuun yksinkertaisemmin ja kehityksen edetessä laajemmin.

Otan yllä esitetyn kohdalta yksinkertaisen esimerkin. Pieniä lapsia varoitetaan patterista, hellasta, kiukaasta tai uunista, että se on kuuma ja "poppaa". En tiedä, onko suvussamme käytetty tapa kidutusta, mutta meillä on konkretisoitu asia siten, että aikuinen on etsinyt kohdan, joka tuntuu aikuisen käteen melko lämmin ja lapsen käsi laitettu samaan kohtaan ja samalla kerrottu, että "poppaa". Lapsen parkkiintumattomaan käteen tällainen on polttavan kuuma ja käsi vedetään heti pois. Muisti jälki jää ja myöhemmin on kerrottu miksi pinta kuumenee. Taas on syntynyt uusi jälki ja tästä loistavana esimerkkinä veljenpojan toteamus kauppareissun jälkeen: "Ei koske autoon, se poppaa, tuli tossa ja savu tosta.". Pieni poika osoitti auton moottoritilaa ja osoitti sen jälkeen pakoputkea. Hyvin ajateltu.

Maailma on muuttunut ja tiedon etsintä on paljon helpompaa. KVK on vaihtunut KVG. Ammoin, jos tarvitsit tietoa menit kirjastoon ja kirjaston kaikki tietävältä tädiltä kysyit aihealuetta ja hän opasti sinut oikean kirjaryhmän luokse ja jos oli oikein tietävä täti, niin kertoi jopa kirjat, mistä tieto löytyy. Internetin hakukoneet, sanakirjat, ym. ovat nopeita ja tietoa löytyy helposti, mutta osaavatko vanhemmat ja opettajat opettaa, ettei siellä kaikki ole luotettavaa tietoa. Moni nuori pitää Wikipediassa julkaistua tietoa faktana, vaikka artikkelissa ei ole viitettä mihinkään. Siellä on useita artikkeleita, jotka on hieman mutu-tuntumalta laadittuja. Tieteellistä näyttöä ei ole. Lisäksi annettu hakusana saattaa johtaa ei toivotuille sivuille ja tästä esimerkkinä uudelleen meidän kokemuksemme eli keskustelun yhteydessä ryhdyimme muistelemaan tuon ammoisen Canterburyn arkkipiispan toimia ja nettiin. Kaksi ensimmäistä linkkiä johti asialliseen tietoon, mutta kolmas (esitiedot samat kuin kahdessa ensimmäisessä) johti suoraan pornosivulle, jossa aktia suoritti nainen ja koira.

On olemassa opettajia ja opettajia. Tämä on aina ollut tiedossa ja minunkin kouluaikana oli näitä, jotka innostivat, keskustelivat, ohjasivat, jne. ja voitte arvata, että tunnilla ei ollut häiriköintiä. Sitten oli niitä, joiden opetuksesta ei tullut mitään ja sitten niitä, jotka opettajina aineessa olivat loistavia, mutta sosiaaliset taidot heikot. Tapasimme kansalaiskoulun kolmannen luokan oppilaiden kanssa, kun koulun loppumisesta oli kulunut kaksi vuosikymmentä. Kuulumisten ohella muistelimme menneitä ja puhuimme opettajistamme. Kaikki paikalla olleet muistelivat hyvällä matematiikan ja yhteiskuntaopin opettajaamme sekä uutta englanninkielen opettajaamme. Rehtori oli kaikkien kiukun aihe. Minulle tuli yllätyksenä, että kaksikymmentä vuotta myöhemmin inhoa herätti myös tuo aiemmin mainitsemani suomenkielen lehtori. Minulle hänestä oli tullut puolijumala, jonka opetus avasi minulle aivan uuden maailman. Syynä on kai ne aivojen aktiiviset alueet?

Matematiikkaa vai laskentoa otsikolla kirjoitin jo aiemmin ja juuri matematiikassa pisteemme romahti rajusti. Juuri matematiikka edellyttää loogista ajattelua ja usein myös keskittymistä. Onko helppo jättää tämä osio koulun vastuulle? Jos vanhemmille matematiikka on ollut vaikea osa-alue niin on helppo peitellä osaamattomuuttaan ja todeta, että koulussa tuo opetetaan. Sisareni oli viisas aikuinen ja myönsi omien taitojensa vajavuuden ja ohjasi lapsensa minun luokseni, joka meistä oli näppärin numeroiden pyörittäjä. Yhdessä käytiin läpi vaikeat laskutoimitukset ja pyrin ohjaamaan siten, että lapset itse oivalsivat. Koulukirjan pohjalta myös tein heille lisätehtäviä, jotta saivat uusia harjoitteita. Tosin vähennyslaskua en opettanut, sillä aivoni eivät toimi sen suhteen lainkaan. Perinteisen laskukaavan mukaan sain aina eri tuloksen, mutta jos laskin ne yhtälönä, niin vastaus oli oikein. Opettajani sanoi minulle suoraan, että kympin olisin matematiikasta ansainnut, mutta tuo vähennyslasku, joten saat ysin.

Lukutaitommekin on rapistunut. Moni nuori kertoo mediassa, ettei ikänä ole lukenut yhtään kirjaa. Lukeminen vaatii myös keskittymistä, mutta nykyinen hektinen aikakausi ei sitä tarjoa. Kielemme on myös köyhtynyt, joten nuorten on vaikea tulkita kielikuvia ja sanontoja. Toki tässä kohtaa on otettava huomioon myös nämä maahanmuuttajat, joiden suomenkielen taito on jäänyt astelle "hyva sumi". Tämä on johtanut siihen, että osa kouluista jää pisteissä kauas toisista. Minä en koskaan opettanut sisarusten lapsille lukemista, sillä aivojeni takia en pysty lukemaan ääneen. Toki luin heille satuja, kun pienempiä olivat, sillä he eivät tekstiä tunteneet ja osin sen luin ulkomuistista. Sama tilanne oli aivojen suhteen mummollani, jolle rippikoulupappi kohteliaasti sanoi: "Ulkoluku on hyvä, mutta sisäluku on heikko ja heikkona pysyy.".

Aasian maat nousevat auringon tavoin tutkimuksessa. Asenne siellä kouluun on etuoikeus parempaan elämään, mutta myös se, että siellä maahanmuuttajat kuuluvat samaan kielisukuun, joten oppiminen on siinä suhteessa helpompaa. Ruotsin tilanne on heikompi kuin meillä, mutta siellä on paljon enemmän maahanmuuttajia, joiden ruotsinkielen taito on nollatasoa. Maahanmuuttajien jengiytyminen ja opintojen lopettaminen kesken on monessa maassa jo arkipäivää ja tulee olemaan myös meillä Suomessa.

Aina on ollut nuorissa myös pintaliitäjiä ja pilvenpiirtäjiä. Osa kokee myöhäisherännäisyyden oppimisessa, mutta osalle oppiminen jää pintakiilloksi eli ulkoa opetellaan koetta varten, mutta sisäistäminen jää. Tänä päivänä on myös nuoria, jolle tärkeämpää on tykkäämiset sosiaalisessa mediassa ja siellä näkyminen. Valitettavasti CV:n ykkösantia ei ole youtube-videot, facebook ystävien määrä ja pelien pistekertymät.