Ekopisteet ja lukutaito

Aamun aviisissa on jo useampana päivänä ollut kirjoituksia keräyspisteiden siivottomuudesta ja lakkauttamisista. Pisteisiin on myös tuotu tavaraa, jotka sinne eivät kuulu. Useita paikkoja hoitaa Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy.

Minulla ei ole autoa, joten olin hyvin tyytyväinen, kun tuossa kuuden kymmenen metrin päässä kotipihasta oli lehtien ja lasin keräyspisteet. Lehtilaatikko matkalaukkukärryn päälle ja menoksi. Eräänä päivänä sinne suksiessani, havaitsin, että loorat olivat kadonneet. Jäljellä oli enää UFF:n kaksi suurta keltaista looraa. Häviämisen perusteluna oli liian vähäiset paperin ja lasin määrät. Lumppuja varmaan sitten palautetaan looriin vähänkö ehkä paljon, sillä toiset kaksi keltaista looraa sijatseva vain 400 metrin etäisyydellä em. pisteestä.

Tuolla kauppakeskuksen pihalla on tuollainen Rinki ekopiste, jonka on suunnitellut tasan varmasti tyyppi, jolla ei ole hajuakaan pakkauksien koosta. Eräässä kirjoituksessa Ringin edustaja totesi sinne tuodun muovipakkauksia, jotka eivät ole kotitaloudesta kotoisin. Suosittelen kylläkin nyt metrimitan käyttöä. Tuolla, lähikaupan ekopisteellä, lojuu kymmenen litran vesikannuja, joita viereisessä marketissa myydään, mutta ne eivät mahdu muovikeräysastian luukusta sisään, joten ne jäävät lojumaan pisteen ympärille. Itse tehdyt ranskanperunat, omista perunoista on maailman parasta ja tätä varten ostan kolmen litran pöntön friteerausöljyä ja arvatkaas pari kertaa, mahtuuko em. pömpeliin.

Pahvipömpelin suuaukko on yhtä ahdas, joten sen ympärillä on aina pahvia, jotka eivät ole sinne sopineet ja sateen sattuessa liuenneet asfattin liukkaaksi matoksi (ja tänä suvena sitä vettä on todellakin tullut). Metallinkeräyspömpeli on erittäin epäonnistunut loora. Ennen oli moolokin kita, johon ämpäristä sai metalliromun vain kaataa. Nykyisessä loorassa aukko on suorakaiteen muotoinen, johon ei sovi edes uunipelti. Lehtien keräyspiste on samaa maata.

Eipä tuo homma toiminut edes kaatiksella. Kuten kaikki tietävät ilmiön, että autotallissa on kaikkea muuta kuin auto. Meilläkin oli sinne säilötty vähän kaikkea ja puoliso totesi, että tänne onnistuu hukkaamaan keskikokoisen taistelualuksen. Velipojan toimiessa kuljetuksen hoitajana, niin sain sieltä pois viimein läjän levinneitä kodinkoneita, joista jostain kumman syystä suurin osa oli tietokoneita (meillä taitaa olla niin raskaita tietoja koneilla, että uupuvat vähän väliä).

No, kaatiksella oli pisteet erilaisille kodinkoneille, mutta kyltistö oli hieman epäselvää tai sitten ihmisten lukutaito on olematon. Erään looran yläpuolella ilmoitettiin, että tähän looraan kuuluvat televisiot ja näytöt ja viereisen looran yläpuolella luki litteät näytöt. Em. loorassa oli sulassa sovussa niin litteitä, kuin paksujakin näyttöjä (ehkä tuojat eivät ole eläneet kuvaputkiaikaa). Erään looran yläpuolella ilmoitettiin vastaanotettavaksi muut kodinkoneet ja tietokoneet piti viemän halliin. Kuitenkin kaikissa loorissa oli sekalainen kokoelma tietokoneiden raatoja.

Itse pidän syynä ekopisteiden siivottomuuteen sitä, että ne ovat menneet pois asuntoalueilta ja sinne jotain viedäkseen, pitää se tehdä autolla, joten helposti sinne kulkeutuu muutakin. Ekopisteet ovat laajoja, joten miksi sinne ei voi viedä lavaa mööpeleille, joita sinne luvattoman usein jätetään. Toinen syy on ekopisteiden astioiden epäkäytännöllisyys. Otetaan nyt esimerkiksi tuo lehtien keräysloora. Kun kerran autolla sinne pitää mennä, niin minullakin on loora, johon kerään lehdykäiset. Entinen astia oli avoloora, joten kansi auki ja kaato eli kerralla loora tyhjäksi. Nyt joutuu looran laskemaan maahan ja pieninä erinä nostamaan ne lähes naaman tasolle (en ole pituudella siunattu, mutta tikarappuset on sentään keksitty). Suuri parannus olisi hyllytaso (laskettava kuljetuksen ajaksi), johon voin loorani laskea ja siitä lapota lehdykäiset sammioon, näin eivät pikkuiset papyrykset leviäisi sinne tänne.

Jos todellakin halutaan, että kierrätämme mahdollisimman paljon, niin ekopisteiden tulisi palvella kuluttajia ja niiden olisi sijaittava hyvin lähellä asuntoalueita, jotta se palvelisi vanhuksia ja autottomia. Taidan olla nyt yksi tympiintyneistä, jotka heittävät kaiken pihassa nököttävään jäteastiaan, kun ovat kyllästyneet nykyiseen järjestelmään. Nythän kotien roskiksien sisältö poltetaan energiaksi, mutta saattaa tulla tuimaa energiaa, kun astioihin päätyvät myös kaikki ongelmajätteet. Eikä tarvitse mennä ajassa kovin paljon taaksepäin kun viemäriverkostosta löytyi ajoneuvon jäteöljyt. Tätäkö tahdotaan?

Kierrätyksen vaikeus

Kävin muutama päivä sitten uudella ekopisteellä ja totesin sen perin juurin hankalaksi. Vaikka me kaksi emme ymmärrä vihreitä, niin siitä huolimatta kierrätämme pääsääntöisesti lähes kaiken. Tämä on meille ihan puhtaasti taloudellinen näkökulma, sillä viikottainen roskiksen tyhjennys maksaa vuodessa huomattavasti enemmän kuin kerran kuukaudessa tapahtuva ja silloinkin astia on lähes aina pahan päiväisesti vajaa.

Ennen keräyslaatikot olivat suuria harmaita astioita, joihin oli helppo kaataa paperit ja lasit sekä pahveille oli rullakko. Onneksi tuossa lähellä on vielä sellaiset paperille ja lasille, sillä meillä lasit kerätään vanhaan roskaämpäriin ja lehdet muovilaatikkoon, jonne myös päätyvät vanhat kauppanuutat, ym. pienpaperi.

Myöhemmin kauppakeskukselle tuli Molokin säiliöt. Aukko oli paperille kapea, joten laatikosta sai useamman annoksen lapata ja luvattoman usein pienpaperit putoilivat kuormasta. Lasipiste oli myös pienellä, pyöreällä aukolla varustettu ja iso säilykepurkki (siis lasinen) ei aukosta mahtunut ja muutoinkin ne joutui yksi kerrallaan sinne pudottamaan. Metallille ja pahville suuaukot olivat hyvät eli pystyi kaatamaan. Metalli kun kerätään myös vanhaan puolikuun malliseen roskasankoon ja pahvit omaan laatikkoonsa.

Nyt tuo uusi ekopiste olikin sitten haastava. Ne uudet säiliöt olivat puristeprässejä eli korkeita. Nyt jouduin pahvit yksitellen nostamaan kapeasta aukosta sisään ja se sijaitsi korkealla. Molokissa aukko oli navan korkeudella ja tuota uutta aukkoa katsoessa joutui katseen nostamaan ylös. Mitenkähän vanhus, sairas tai vammainen enää kierrättää.

Myös metallit piti pieninä annoksina tunkea ja tämäkin luvattoman korkealla. Paperikin ahdas, joten sinne en voi viedä pussia, johon olen silpunnut paperia, joissa on tietoa, jota ei ihan sinällään voi paperinkeräykseen laittaa.

Miksi kierrätyksestä on tehty näin hankalaa? Itse olisin asettanut puristimen eteen kulkusillan tai muun korokkeen. Suuaukot ovat kapeat, joten pyöreät rullat eivät sinne sovi ja nyt en puhu wc-paperirullista.

Johtuuko tämä sitten siitä, että ihmiset pitävät niitä ilmaisina kaatopaikkoina, entisten metsäautoteiden varsien sijaan. Muutamissa yleisönosastokirjoituksissa on manattu ekopisteille jätetyistä huonekaluista, auton renkaista, kodinkoneista ja ongelmajätteistä. Varsinaiset kaatopaikat ovat hävinneet ja vaikka kodinkoneet ja ongelmajätteet sinne saa nykyisin viedä ilmaiseksi, niin matka on usein kohtuuton. Monesti myös naapurustojen yhteistyö on edesmennyttä ja nykyisin tervehtiminenkin on historian ristin paikka.

Ekopisteen pystyttäjiltä toivoisin nyt hieman helpotusta kierrätykseen. Laitteiden käyttöohjeet olisi hyvä sijoittaa siten, että ne pystyy lukemaan. Nytkin tuon pahvinkeräysmyllyn ohjeet olivat suuaukon yläpuolella ja jos aukko on sillä korkeudella, että kädet on pahvia lappoessa liki suorana, niin eipä tuota ohjetta pysty enää lukemaan. Kaikki kun eivät oli pituudeltaan pari metrisiä. Vaatekeräys on, mutta lumppu puuttuu. Miksi?

Tosin meillä lakana- ja froteekankaat päätyvät siivous- ja autonkorjausliinoiksi, mutta muut lumput olisi hyvä saada kiertoon kanssa.

Pompi, pompi potilas

Viime päivinä on ollut useita kirjoituksia sairastuneen kierrätyksestä lasareetista toiseen. Joku pätevä päättää, onko vaiva iso vai pieni ja hoitopaikka sen mukaan. On hienoa, että tämä on viimein tuotu julkisuuteen. Tästä kierrätyksestä kirjoitin jo viime vuonna, tekstissä Sairas, sairaampi, sairaanhoito. Perusperiaatteena on ammoin ollut se, että sairastunut/loukkaantunut kansalainen saa ensihoidon sen paikkakunnan lasareetissa, jonka alueella kansalainen on ollut. Nyt ei näin tapahdu ja kaikki vain rahan takia. Ja sairastunut/loukkaantunut kärsii kivut nahassaan.

Nyt kirjoitetuissa tapauksissa on molemmissa tapahtunut loukkaantuminen. Ensimmäisessä tapauksessa olkapää meni sijoiltaan kaatumisen seurauksena. Kierrätyksen ja hoitoyritysten jälkeen olkapää oli kolme vuorokautta sijoiltaan. Rahaa paloi paljon turhan takia ja kansalainen kärsi turhaan, kun noudatettiin nykykäytäntöä. Jos olisi noudatettu vanhaa, hyvää hoitotapaa, olisi yliopistosairaalan ensiavussa olkapää laitettu paikalleen ja jatkohoito ohjattu oman kunnan terveyskeskukseen. Näin olisi vältetty turha kärsimys ja ralli, tuhlattuine rahoineen. Sympatiani ovat täysin tämän loukkaantuneen puolella, sillä koin tuon saman puolisoni kohdalla. Puolisollanikin "laitettiin" olkapää paikoilleen terveyskeskuksessa. Koska röntgen ei ollut auki, niin varmistava kuva jäi ottamatta. Kolmen vuorokauden kipuilun jälkeen todettiin, ettei se paikallaan ole ja yliopistosairaalassa olkanivelen pallopää löytyi syvältä lapaluun alta ja vasta nukutuksessa saatiin paikoilleen. Koska hoito viivästyi, ei tuo puolisoni olkapää ole enää entinen ja tuskin tulee olemaan tuon kansalaisenkaan.

Toisessa tapauksessa kierrätysrallin syynä oli pään alueen vamma. Pelkän paperilapun vuoksi ajettiin tapahtumapaikalta kotikuntaan ja takaisin. Taas turhaa rahanpolttoa. Tässä tapauksessa onni oli loukkaantuneen puolella ja paperilappunen kirjoitettiin ja hän pääsi kuvaukseen ja hoitoon yliopistosairaalaan. Tiedän vastaavanlaisen tapauksen, jossa loukkaantunut kotiutettiin. Kolmantena päivänä huomattiin kansalaisen puhuvan puuta heinää sammaltaen ja torkahtelutaipumuksen. No, sitten vietiin hoitoon ja lopulta kuvattiin. Mitä löytyi? Vastaus on aivoverenvuoto vamman seurauksena.

Molemmissa tapauksissa on mielestäni tapahtunut selkeä hoitovirhe, mutta tuskin saavat penniäkään mistään. Nyt kun tapaukset ovat tulleet median avulla julkisuuteen, ovat he saaneet edes tunnustuksen, että pieleen meni. Me emme saaneet edes pahoittelua tapahtuneesta. Onko nykyisin ainoa tie vaikuttaa epäkohtiin ottaa yhteyttä mediaan? Jos näin on niin yhteiskunnalliset palvelumme eivät ole maineensa arvoisia. Vastaavastahan  kirjoitin aiemmin tekstillä Hoitovirhe vai ei.

Erikoissairaanhoidossa minua ihmetyttää myös se, että joku on pätevä päättämään onko vaiva pieni tai suuri. Miten perustellaan vaivan suuruus tai pieneys? Onko perusteena, että henki lähtee just nyt, viikon päästä, kuukauden päästä, vuoden päästä, jne.? Eivät taida tietää nuo pätevät päätöksen tekijät sitä, että pelkkä kipushokki voi viedä henkilön hautaan jopa muutamassa minuutissa ja joiltakin (kuten puolisoltanikin) puuttuvat klassiset oireet kokonaan. Onko erikoissairaanhoito eriytynyt niin kauas ihmisestä ja yksilöllisyydestä, että tällainen päätös voidaan tehdä? No, Kelan ja vakuutusyhtiöiden päätökset ovat sitten ihan omaa luokkaansa.

Pitäisikö terveydenhuollon sektorilla perustaa Suur-Suomi, jotta kansalainen saa välittömän avun siellä missä on? Suomen mittasuhteet huomioon ottaen, niin miettikääpä paljonko maksaa raaka kauhu esimerkkini, edellä kuvatun rallin mukaisesti? Kansalainen kaatuu ja satuttaa itsensä Hangossa ja asuu Nuorgamissa (välimatka n. 1458 km). Vaiva ei ole vakava (mutta häntä ei voida kuljettaa junalla tai linja-autolla vammansa vuoksi) ja hänet passitetaan kotikuntansa terveyskeskukseen, joka taitaa olla Utsjoella (välimatka n. 1415 km). Ambulanssin hintoja en tiedä, mutta siitä kuljetuksesta kansalainen maksaa omavastuun eli 9.95 €. Taksilla tuo matka lähimpään terveyskeskukseen maksaisi (jos sen nyt yhteen pötköön pystyisi ajamaan) n. 2030 € ja tämä on pelkkä matkakustannus. Kansalainen maksaisi omavastuuna tuon aiemmin ilmoitetun ja yhteiskunnalle jäisi loput. No terveyskeskuksessa ei voida tehdä enää mitään ja lähete isoon lasareettin, joka on Oulussa. Matkaa on n. 674 km. Taksihinnoin tuo olisi n. 970 € ja taas turhaa kustannusta. Tämmöistä tuskin tapahtuu, mutta pankaapa mietintämyssyn alle.