Ekopisteet ja lukutaito

Aamun aviisissa on jo useampana päivänä ollut kirjoituksia keräyspisteiden siivottomuudesta ja lakkauttamisista. Pisteisiin on myös tuotu tavaraa, jotka sinne eivät kuulu. Useita paikkoja hoitaa Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy.

Minulla ei ole autoa, joten olin hyvin tyytyväinen, kun tuossa kuuden kymmenen metrin päässä kotipihasta oli lehtien ja lasin keräyspisteet. Lehtilaatikko matkalaukkukärryn päälle ja menoksi. Eräänä päivänä sinne suksiessani, havaitsin, että loorat olivat kadonneet. Jäljellä oli enää UFF:n kaksi suurta keltaista looraa. Häviämisen perusteluna oli liian vähäiset paperin ja lasin määrät. Lumppuja varmaan sitten palautetaan looriin vähänkö ehkä paljon, sillä toiset kaksi keltaista looraa sijatseva vain 400 metrin etäisyydellä em. pisteestä.

Tuolla kauppakeskuksen pihalla on tuollainen Rinki ekopiste, jonka on suunnitellut tasan varmasti tyyppi, jolla ei ole hajuakaan pakkauksien koosta. Eräässä kirjoituksessa Ringin edustaja totesi sinne tuodun muovipakkauksia, jotka eivät ole kotitaloudesta kotoisin. Suosittelen kylläkin nyt metrimitan käyttöä. Tuolla, lähikaupan ekopisteellä, lojuu kymmenen litran vesikannuja, joita viereisessä marketissa myydään, mutta ne eivät mahdu muovikeräysastian luukusta sisään, joten ne jäävät lojumaan pisteen ympärille. Itse tehdyt ranskanperunat, omista perunoista on maailman parasta ja tätä varten ostan kolmen litran pöntön friteerausöljyä ja arvatkaas pari kertaa, mahtuuko em. pömpeliin.

Pahvipömpelin suuaukko on yhtä ahdas, joten sen ympärillä on aina pahvia, jotka eivät ole sinne sopineet ja sateen sattuessa liuenneet asfattin liukkaaksi matoksi (ja tänä suvena sitä vettä on todellakin tullut). Metallinkeräyspömpeli on erittäin epäonnistunut loora. Ennen oli moolokin kita, johon ämpäristä sai metalliromun vain kaataa. Nykyisessä loorassa aukko on suorakaiteen muotoinen, johon ei sovi edes uunipelti. Lehtien keräyspiste on samaa maata.

Eipä tuo homma toiminut edes kaatiksella. Kuten kaikki tietävät ilmiön, että autotallissa on kaikkea muuta kuin auto. Meilläkin oli sinne säilötty vähän kaikkea ja puoliso totesi, että tänne onnistuu hukkaamaan keskikokoisen taistelualuksen. Velipojan toimiessa kuljetuksen hoitajana, niin sain sieltä pois viimein läjän levinneitä kodinkoneita, joista jostain kumman syystä suurin osa oli tietokoneita (meillä taitaa olla niin raskaita tietoja koneilla, että uupuvat vähän väliä).

No, kaatiksella oli pisteet erilaisille kodinkoneille, mutta kyltistö oli hieman epäselvää tai sitten ihmisten lukutaito on olematon. Erään looran yläpuolella ilmoitettiin, että tähän looraan kuuluvat televisiot ja näytöt ja viereisen looran yläpuolella luki litteät näytöt. Em. loorassa oli sulassa sovussa niin litteitä, kuin paksujakin näyttöjä (ehkä tuojat eivät ole eläneet kuvaputkiaikaa). Erään looran yläpuolella ilmoitettiin vastaanotettavaksi muut kodinkoneet ja tietokoneet piti viemän halliin. Kuitenkin kaikissa loorissa oli sekalainen kokoelma tietokoneiden raatoja.

Itse pidän syynä ekopisteiden siivottomuuteen sitä, että ne ovat menneet pois asuntoalueilta ja sinne jotain viedäkseen, pitää se tehdä autolla, joten helposti sinne kulkeutuu muutakin. Ekopisteet ovat laajoja, joten miksi sinne ei voi viedä lavaa mööpeleille, joita sinne luvattoman usein jätetään. Toinen syy on ekopisteiden astioiden epäkäytännöllisyys. Otetaan nyt esimerkiksi tuo lehtien keräysloora. Kun kerran autolla sinne pitää mennä, niin minullakin on loora, johon kerään lehdykäiset. Entinen astia oli avoloora, joten kansi auki ja kaato eli kerralla loora tyhjäksi. Nyt joutuu looran laskemaan maahan ja pieninä erinä nostamaan ne lähes naaman tasolle (en ole pituudella siunattu, mutta tikarappuset on sentään keksitty). Suuri parannus olisi hyllytaso (laskettava kuljetuksen ajaksi), johon voin loorani laskea ja siitä lapota lehdykäiset sammioon, näin eivät pikkuiset papyrykset leviäisi sinne tänne.

Jos todellakin halutaan, että kierrätämme mahdollisimman paljon, niin ekopisteiden tulisi palvella kuluttajia ja niiden olisi sijaittava hyvin lähellä asuntoalueita, jotta se palvelisi vanhuksia ja autottomia. Taidan olla nyt yksi tympiintyneistä, jotka heittävät kaiken pihassa nököttävään jäteastiaan, kun ovat kyllästyneet nykyiseen järjestelmään. Nythän kotien roskiksien sisältö poltetaan energiaksi, mutta saattaa tulla tuimaa energiaa, kun astioihin päätyvät myös kaikki ongelmajätteet. Eikä tarvitse mennä ajassa kovin paljon taaksepäin kun viemäriverkostosta löytyi ajoneuvon jäteöljyt. Tätäkö tahdotaan?

Kierrätyksen vaikeus

Kävin muutama päivä sitten uudella ekopisteellä ja totesin sen perin juurin hankalaksi. Vaikka me kaksi emme ymmärrä vihreitä, niin siitä huolimatta kierrätämme pääsääntöisesti lähes kaiken. Tämä on meille ihan puhtaasti taloudellinen näkökulma, sillä viikottainen roskiksen tyhjennys maksaa vuodessa huomattavasti enemmän kuin kerran kuukaudessa tapahtuva ja silloinkin astia on lähes aina pahan päiväisesti vajaa.

Ennen keräyslaatikot olivat suuria harmaita astioita, joihin oli helppo kaataa paperit ja lasit sekä pahveille oli rullakko. Onneksi tuossa lähellä on vielä sellaiset paperille ja lasille, sillä meillä lasit kerätään vanhaan roskaämpäriin ja lehdet muovilaatikkoon, jonne myös päätyvät vanhat kauppanuutat, ym. pienpaperi.

Myöhemmin kauppakeskukselle tuli Molokin säiliöt. Aukko oli paperille kapea, joten laatikosta sai useamman annoksen lapata ja luvattoman usein pienpaperit putoilivat kuormasta. Lasipiste oli myös pienellä, pyöreällä aukolla varustettu ja iso säilykepurkki (siis lasinen) ei aukosta mahtunut ja muutoinkin ne joutui yksi kerrallaan sinne pudottamaan. Metallille ja pahville suuaukot olivat hyvät eli pystyi kaatamaan. Metalli kun kerätään myös vanhaan puolikuun malliseen roskasankoon ja pahvit omaan laatikkoonsa.

Nyt tuo uusi ekopiste olikin sitten haastava. Ne uudet säiliöt olivat puristeprässejä eli korkeita. Nyt jouduin pahvit yksitellen nostamaan kapeasta aukosta sisään ja se sijaitsi korkealla. Molokissa aukko oli navan korkeudella ja tuota uutta aukkoa katsoessa joutui katseen nostamaan ylös. Mitenkähän vanhus, sairas tai vammainen enää kierrättää.

Myös metallit piti pieninä annoksina tunkea ja tämäkin luvattoman korkealla. Paperikin ahdas, joten sinne en voi viedä pussia, johon olen silpunnut paperia, joissa on tietoa, jota ei ihan sinällään voi paperinkeräykseen laittaa.

Miksi kierrätyksestä on tehty näin hankalaa? Itse olisin asettanut puristimen eteen kulkusillan tai muun korokkeen. Suuaukot ovat kapeat, joten pyöreät rullat eivät sinne sovi ja nyt en puhu wc-paperirullista.

Johtuuko tämä sitten siitä, että ihmiset pitävät niitä ilmaisina kaatopaikkoina, entisten metsäautoteiden varsien sijaan. Muutamissa yleisönosastokirjoituksissa on manattu ekopisteille jätetyistä huonekaluista, auton renkaista, kodinkoneista ja ongelmajätteistä. Varsinaiset kaatopaikat ovat hävinneet ja vaikka kodinkoneet ja ongelmajätteet sinne saa nykyisin viedä ilmaiseksi, niin matka on usein kohtuuton. Monesti myös naapurustojen yhteistyö on edesmennyttä ja nykyisin tervehtiminenkin on historian ristin paikka.

Ekopisteen pystyttäjiltä toivoisin nyt hieman helpotusta kierrätykseen. Laitteiden käyttöohjeet olisi hyvä sijoittaa siten, että ne pystyy lukemaan. Nytkin tuon pahvinkeräysmyllyn ohjeet olivat suuaukon yläpuolella ja jos aukko on sillä korkeudella, että kädet on pahvia lappoessa liki suorana, niin eipä tuota ohjetta pysty enää lukemaan. Kaikki kun eivät oli pituudeltaan pari metrisiä. Vaatekeräys on, mutta lumppu puuttuu. Miksi?

Tosin meillä lakana- ja froteekankaat päätyvät siivous- ja autonkorjausliinoiksi, mutta muut lumput olisi hyvä saada kiertoon kanssa.