Aiheittain

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Posti kulkee tai sitten ei


Tästä aiheesta on ollut yleisönosastokirjoituksia paljon, mutta päätinpä sanoa sanaseni noiden kahden viimeisen kirjoituksen jälkeen, jotka lehden yleisönosastolta löytyivät liki peräkkäisinä päivinä. Sekä  omakohtaisen kokemukseni jälkeen.

Ennen meillä oli posti, joka tuli luukusta sisälle. Konttoreita oli useita ja monessa myös pankkitoimintaa. Postilaitos Suomessa on vanha eli perustettu 1600-luvulla. Aika muuttui ja pankki- ja postitoiminta irtautuivat toisistaan. Myöhemmin vaadittiin lähelle ajotietä oleva postiloota, ettei Kustin tarvitse kiivetä mäkeä postiluukulle, kun pihatienhoito voi aiheuttaa vaaraa Kustille. 1999 Suomen postista tuli Itella Oyj. 2000-luvun alussa ei Kusti halunnut enää polkea portilta toiselle, vaan piti saada postilaatikot ryhmitettyä tienvierustoille, johon autolla (oikean puoleinen ohjaus) pääsee helposti postin tiputtamaan. Näistä tuli rumia kokonaisuuksia, sillä usein kukin toi vanhan postilootansa tienvieren rivistöön. Oli metallista ja muovista, väriskaala kuin Wintterin värikartta, enemmän tai vähemmän auringon polttamana. Meilläkin on tuo rivistö ja naapuruston yöasut ovat jo tulleet tutuiksi, kun aamun aviisia hakevat.

Viittaan nyt ensimmäiseen kappaleeseen eli posti ei tullut perille. Itella Oyj:tä kiitteli kansalainen joka sai joulukortin helmikuussa. On toki harmittavaa, että hyvää joulua toivotetaan myöhässä tai etukäteen, mutta toinen kirjoitus oli ikävämpi ja saman kohtalon olen itse saanut. Tässä toisessa tapauksessa vastaanottaja sai kirjeen perintätoimistolta. Alkuperäisiä laskuja ei koskaan tullut. Saman sain juuri kokea itse ja  joudun maksamaan perintätoimistolle ylimääräistä maksua perintälain mukaisesti (kyseessä ei ollut toistuva maksu). Perintätoimiston kirje oli ikävä eli palveluntuottaja on turhaan yrittänyt periä teiltä maksua, emme halua teidän joutuvan vaikeuksiin, joten tähän eräpäivään mennessä teidän tulee suorittaa maksu tai se johtaa perintätoimenpiteisiin tai voitte sopia maksueristä suorituksen suorittamiseksi. Miksi en ostosta saanut alkuperäistä laskua tai huomautusta maksamatta jääneestä laskusta, jonka olisin välittömästi suorittanut? Olen myös kokenut saman, minkä eräs kirjoittaja kertoi eli kutsu vastaanotolle ei tullut ja myöhemmin hänelle soitettiin, että miksi et tullut. Itse sain laskun peruuttamattomasta ja käyttämättömästä vastaanotosta. Vasta ison mekastamisen jälkeen eivät maksua perineet. Moniko on joutunut maksamaan tuollaisen maksun, kun Itella ei kutsua perille toimittanut? Montako mielipahaa on tullut, kun juhlakutsu ei looraan ole tipahtanut? Kuinka paljon on tullut turhia puhelinkuluja kansalaiselle/yritykselle soitellessaan lähetyksen perään?

On myös hyvin vaikea todistaa, ettei lähetys ole tullut perille. Siinä on vain sana sanaa vasten. Pitääkö vastaanottajan avata postilooransa ja pitää diaarikirjaa saapuneista ja scannata kaikki saapuneet lähetykset kahden luotettavan todistajan läsnä ollessa?

Ennen Itella Oyj kertoi olevansa suomalainen yritys. Kumma kyllä, että vetoauto postikärrylle tulee nykyisin maasta muunlaisesta, tyypillisemmin se oli litulatu. Nyt yritys pyrkii olemaan eurooppalainen kärkiyritys ja ajaa myös Venäjälle ja suomalainen vetoauto yhä harvinaisempi. Suomikin on Euroopan maa ja haluamme postimme ajallaan sekä oikeaan osoitteeseen. Onko Itella Oyj sama kuin CCCP tai USSR vai POL.

Moni on todennut minulle, että Matkahuollon palvelut ovat parempia kuin postin. Sanon samaa.  Muutama päivä sitten poikkesin postissa ja edellä asioinut ihmetteli pakettinsa kyljessä suurta reikää. Samoin kävi muutama vuosi sitten itselleni eli lähetin vastaanottajalle postipaketin. Käärin sisällön hyvin huolellisesti ja varustin usealla tarralla, että kyseessä on särkyvää tavaraa. Paketti tuli perille, mutta kyljessä ammotti suuri aukko. Lähetyksen sisällöstä osa oli sirpaleina. No, korvasi Itella nuo särkymiset pitkällisen prosessin jälkeen, mielipahaa ei kylläkään (sen paremmin lähettäjän, kuin lahjan saajan). Tuolloin postin hoitaja sanoi, että kaikki paketit, merkinnästä huolimatta, kaadetaan kärryistä samaan kasaan ja heitellään hihnalle. Tämä toteutui eräässä postikeskuksessa, jossa katsoin kauhulla pakkaamista. Lastaaja haki turkilla kuormaa ja runttasi ne vaunuun, nopeus oli valttia ja kyydistä pudonneet jäivät lojumaan lattialle, trukin ajaessa ylitse useaan kertaan (itsekin olen saanut kirjeitä, jossa on renkaan tai jalanjäljet). Lavalla olivat litteät laatikot, jonka yläkulmassa (siinä kapeassa reunassa) oli ilmoitus, että särkyvää ja tämä puoli ylöspäin pinottiin päällekkäin levein reuna alaspäin. Tuskin sai asiakas lähetyksensä ehjänä perille.

Kuka perustaisi oikean postin, joka tulee perille?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti