Aamun aviisissa oli laaja kirjoitus sote sirkuksesta, joka sai lisää kierroksia, kun professori Mats Brommelsin johtaman työryhmän väliraportti valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Erona eri malleissa on se, että kuinka laajasta valikoimasta voi palveluita valita.
Laajimillaan voisi suvereenisti valita kunnallisen ja yksityisen välillä. Kapeimmillaan erikoissairaanhoito jää maakunnallisen monopolin (yliopistosairaalat) haltuun, joka vesittää koko homman. Suomihan on saanut Eu:lta noottia valinnanvapauden rajoittamisesta.
Valinnanvapaus on menetetty jo ajat sitten monissa kunnissa ja pikkukaupungeissa eli ensiapu on siirtynyt joko kokonaan tai osittain toisen paikkakunnan suureen sairaalaan. Oman kylän ensiapu toimii vain päiväaikaan ja sitten onkin mentävä tuon suuren kaupungin yliopistollisen sairaalan ensiapuun, jossa ensimmäiseen kuuteen tuntiin ei tapahdu mitään ja sen jälkeen tapahtuu paljon, joista Stephen King ei edes uskaltaisi kirjoittaa. Minut yritettiin sinne passittaa männä kuussa, mutta kieltäydyin jyrkästi. Kiintiöni ryssimisille on täysi.
Onneksi omalääkärisysteemissä on oikeus vaihtaa omalääkäriä. Omalääkärijärjestelmää on paljon kritisoitu, mutta itse katson järjestelmän hyväksi, sillä lääkäri on sama, eikä tarvitse kertomustaan aloittaa neuvolakortista alkaen. Itselle ja puolisolle sain vaihdettua yhdellä sähköpostiviestillä omalääkäriksi pätevän miehen. Sitä ennen omalääkäriksemme oli arvottu lyyli, jonka käyttäytyminen oli liki pitäen ala-arvoista.
Minusta tulisi valita ehdottomasti laajin malli. Näin saataisiin kilpailua, esimerkiksi Tukholmassa kävi kilpautuksen vapautuksen jälkeen, että jonot hävisivät, kustannukset laskivat ja laatu parani. Tätä käytti Mats Brommelskin tutkimuksessaan yhtenä mallina. Oli kyseessä mikä palvelu tahansa, niin kansa äänestää jaloillaan ja puskaradio hoitaa tiedottamisen. Huono palvelu kiirii nopeasti ja palvelun tuottaja huomaa hyvin nopeasti, että jotain on pielessä. Terveydenhuolto on saanut rauhassa rapistua, sillä kansa on pakotettu käyttämään tiettyä palvelukehikkoa. Jos ei ole varaa yksityiseen tai et ole työterveyshuollon piirissä, niin joudut käyttämään kunnallista rinkiä.
Kun meillä mittarissa ei ole työterveyttä ja sattui pieni tapaturma, niin kusessa olen. Nyt tarvitaan erikoislääkäriä ja pienet kunnat ostavat palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Ennen kirjoitettiin maksusitoumus ja ajan sai nopeasti. Näin siis vältettiin keskus- ja yliopistosairaaloiden ruuhkat ja päästiin itse asiaan. Nyt on tullut käyttöön palvelusetelit ja yksityiset lääkärit eivät kaikki niitä hyväksy, joten ajan saat yhtä hitaasti kuin keskus- ja yliopistosairaaloista eli aikaisintaan kuukauden kuluttua. Heräsi pieni epäilys, että palvelusetelin hyväksyvät lääkärit ovat niitä, joista puskaradio on tiedottanut, että ei kannata mennä.
Oli kiva lukea Pihlajalinnan toimitusjohtaja Mikko Wirénin mielipiteitä, sillä muistan hyvin Mikon kandijaksoltaan meidän lasareetissa. Miellyttävä, kohtelias ja hyvä asiakaspalvelussa. Kuului niihin kandeihin, jotka alentuivat kysymään hoitajalta, jos lisätietoa tai tarvikkeita tarvitsivat. En yhtään ihmettele, että hänestä näin suuri tuli.
Suunnitelmissa on myös työterveyshuollon alasajo eli sairauden hoito aiotaan liittää julkisrahoitteiseen terveydenhuoltoon. Hienoa, saadaan lääkäriralli aikaiseksi eli yksi lekuri hoitaa terveyden ja toinen sairauden. Miten kulkee tieto kahden eri yksikön välillä? Itse sain huomata sen, kun työterveys aikanaan yhtiöitettiin omaksi yksikökseen ja sitten tulivat tietokoneet. Jos joutui ensiapuun, niin siellä ei ollut ajan tasaista tietoa ja taas joutui selittämään, esimerkiksi perussairauksien lääkityksen. Mielestäni pitäisi ehdottomasti työterveyteen sisällyttää myös sairauden hoito, sillä se on osa työkyvyn säilyttämistä.
Nykyisin kun lääkärit joutuvat tappelemaan kenkkuilevien tietokoneiden kanssa, niin sairauskertomuksissa on yhä enemmän virheitä ja aikaa hoidosta kuluu näpyttelyyn yhdellä tai kahdella sormella. Tosin sillä edellytyksellä, että ne toimivat. Tässä kohtaa toivoisin palattavaksi vanhaan aikaan, jossa lääkäri saneli tekstin ja konekirjoittajat (itsekin sitä työtä tein) purikivat tekstin paperille kirjoituskoneilla (nykyisin luonnollisesti jonkinasteisella kompuutterilla).
Hallintorakennetta olisi myös syytä keventää. Vanhasta lasareetista muistan vieläkin ylihoitajan korkojen kopinan, sillä hän kävi fyysisesti toimipisteissä viikottain. Vanhan kollegan kanssa taannoin keskustellessa kävi ilmi, että asiat ovat toisin nyt ja hän sanoi sen hienosti: "Uusi ylihoitaja ei ikinä laskeudu norsunluutornistaan kentälle.". Jos ei kenttätyö ole tärkeä niin tällainen hoitotieteilijä joutaa pohtimaan terioitaan ihan jonnekin muualle. Onko tämä Kupittaan G1 ongelman syynä?
Saas nähdä, mitä SSS-hallitus saapi aikaan. Pelkään pahoin, että niukin vaihtoehto voittaa ja olen sata varma, että niin kipeä en ole, että tuonne yliopistollisen ensiapuun enää mene, vaan odotan omalääkärilleni aikaa.
