Saneeraus on alkanut

Olen viimeisen kolmen päivän aikana lukenut Pirkanmaan hyvinvointialueen (Pirha) saneeraustalkoista. Ensin ilmoitettiin yhdentoista vuodeosaston lopettamisesta. Nyt tuli lisää informaatiota eli 18 terveyskeskusta lakkautetaan ja kaikki Pirkanmaan laita-alueilta, joista ei ole yhtään valtuutettua Pirhan aluevaltuustossa tai -hallituksessa. Syyksi mainitaan toiminnan tehostaminen. Kyseessä on kuitenkin leikkauslista vaikka Pirhan pääpomo Marina Erhola toisin väittääkin.

Omassa terveyskeskuksessa säilyy vuodeosastot ja kiireetön hoito. Päivystys loppuu nyt kokonaan vuoteen 2035 mennessä ja sitten joutuu tuon ison kaupungin päivystykseen menemään. Kuten puolisoni osuvasti totesi: " Eli jos tarttee hätäseen lekuria niin eiku Manseen jonottamaan ähkämien, neekereiden ja narkkarien sekaan? Olemme jännä sukupolvi. Olemme nähneet hyvinvointivaltion synnyn ja näköjään näemme myös sen tuhon.
Onneksi yhteiskunnalla kuitenkin riittää rahaa Tärkeisiin Asioihin© niinkuin vaikka rasismin torjunta ja LBGTQTitiTYY ählämipalleroiden maahntuonti jakkupukukalkkunoiden iloksi.". Tämä tulee akuuteissa tilanteissa meidänkin kohtaloksi. Matka aika pitenee viidestä minuutista liki tuntiin.

Lääkäriin pääsy siten vaikeutuu ja kelataksi matkojen korvaus nousee. Viime vuonna tuli syöpähoitojen takia omavastuu täyteen jo huhtikuussa ja kela maksoi lopun vuoden matkat. Paljonkohan niistäkin tuli kustannuksia, varinkin kun oli sädehoitoja koko kuukauden ajan ja täytyi ajaa tuonne isoon kaupunkiin. Nyt luku lienee jotain 25 miljoonaa, joten tulevaisuudessa se tulee vähintään kaksin kertiastumaan.

Suunnitellaan digivastaanottoja. Monikaan vanhus ei osaa edes nettipankkia käyttää ja nuorissakin on digitaidottomia, joten palvelu ei tavoita kaikkia. Alueille, joista poistuu terveyskeskus, suunnitellaan palvelubussia. Miten on bussin kulussa huomiotu huonosti liikkuvat? Onko se esteetön? En tiedä.

Itseäni pelottaa lähteä ison kaupungin päivystykseen. Olen käynyt ison kaupungin keskussairaalaan päivystyksessä ja kokemukset eivät ole olleet positiiviset. Myös syöpähoitojen aikana olen törmännyt ulkomaalaisiin työntekijöihin, joiden kielitaidossa ja puhutun ymmärtämisessä on ollut suuria vaikeuksia. Nyt hyvä palvelu omassa terveyskeskuksessa on uhattuna.

Kaikenmoiselle rasismin torjunnalle ja muulle liikenee rahaa, mutta ei terveyden huolto palveluille. Näemme hyvinvointiyhteiskunnan romahtamisen, kuten puolisoni sanoi Pelottaa tulevaisuus, sillä ikää tulee yhä enemmän ja sen mukana sairauksia. Omalääkäriä ei enää ole ja nytkin jouduin kuulustelevan hoitajan käsiin, kun reseptejäni ei uusittu. Sain lopulta ajan ja lääkäri uusi osan resepteistä. Joudun maksamaan Pirhalle maksun siitä, että yksi lääkäri soittaa suuresta sairaalasta, onko lääke oikein.

Tuntuu nyt siltä, että terveyshuoltopalvelut on menossa pahan kerran hunningolle.

Saneeraus alkanut

Asun alueella, jossa on hyvinvointialueena Pirkanmaa (Pirha). Olen jo yli viikon pohtinut lukemiani artikkeleja aamun aviisista, miten Pirha alkaa ajamaan palveluja alas. Ensimmäinen uutinen koski vuodepaikkojen karsimista ja seuraava artikkeli koski toimipisteitä, joita selvittää konsulttiyhtiö. 

Vuodepaikkojen vähentäminen on hullun hommaa, sillä paikkoja ei ole muutenkaan tarpeeksi. Suuri sairaala Tays on ilmoittanut, ettei vuodepaikoilta ja päivystyksestä saada siirrettyä potilaita perusterveydenhuollon osastoille. Nytkin hoitajien työaikaa tuhraantuu siihen, että mistä löytyy vapaa paikka ja se voi olla kaukanakin kotoa. Omassa terveyskeskuksessa oli vielä kahdeksankymmentä luvulla 88 potilaspaikkaa. Tultaessa 2000-luvulle oli paikkoja vähennetty 62 paikaan ja jatkuvasti oli potilaita ylipaikoilla. Nyt kotikuntaani valmistui uusi hyvinvointikeskus ja paikkoja on enää 40. Tays etsii potilaille paikkoja ympäri aluetta ja tämä mm. vaikuttaa omaisten tapaamisiin. Yleisönosastolta luin hiljattain tapauksesta, jossa kangasalalainen oli siirretty Taysista Kylmäkoskelle. Kukaan tutuista ei päässyt katsomaan vanhusta.

Vanhusten ja pitkäaikaissairaiden määrä lisääntyy. Moni pysyvää hoitopaikkaa odottava on turvattomina kotihoidossa, jota palvelee alimitoituttettu kotisairaanhoito. Jatkuvasti eri medioiden välityksellä etsitään kadonnutta vanhusta. 90-luvun lama ajoi terveydenhuollon kriisiin, josta ei ole toivuttu vieläkään. Niin mielenterveys- kuin vanhustenhoito ajettiin alas ja vanhainkoteja ja mielisairaaloita lakkautettiin, mutta avohoito ajettiin samalla alas. Ei ollut enää kodinhoitajia, jotka varmistivat, että sairas saa aterian. Kotisairaanhoitoon ja milenterveyspalveluihin ei resurssoitu lisäväkeä, jota oltaisiin tarvittu laitospaikkojen vähennyttyä.

Nyt Pirha on antanut konsulttiyhtiölle selvitettäväksi toimipisteiden tarpeellisuus. Omasta terveyskeskuksesta poistui jo 90-luvulla yöpäivystys ja sen jälkeen piti ilta- ja yöaikaan mennä Taysin päivystykseen. Se on sellainen paikka, jossa ensimmäiseen kuuteen tuntiin ei tapahdu mitään ja sen jälkeen paljon sellaista mistä Stephen King ei edes uskaltaisi kirjoittaa. Kaikki puolueet kertoivat aluevaalien alla, ettei toimipisteitä lakkauteta. Nyt ainakin Pirhalla näyttäisi takki kääntyneen ja selvitystyö käynnissä. Konsulttifirma varmaan laskuttaa mellevän summan ja ilmoittaa hyvin toimivien reunapisteiden olevan kannattamattomia. Palvelua ei siten jatkossa nähdä reuna-alueilla.

Pirha on kommentoinut yleisönosastolla monesti, mutta vastaukset kritiikkiin ovat ympäripyöreitä. Toimintaa kehitetään muka koko ajan. Pirhan nettisivut ovat yhä puutteelliset. Takaisinsoittopalvelu ei toimi. Kun yhteyden hoitajaan saa, niin alkaa melkoinen kuulustelu, jossa pitäisi pystyä selvittämään, että lääkärin aika tarvitaan. Monellako on niitä voimavaroja kyetä väittelemään hoitajan kanssa, vaan jää vaivoineen kotio. Itsellekin kävi kuulustelu voimille ja siihen meni melkein kolme varttia aikaa. Kesälääkäri ei uusinut reseptejäni, vaan lähetti tekstiviestin, ettei uusi. Viestiin ei edes voinut vastata ja perustella. Sitten sait hoitajalalle selittää miksi 90-luvulla määrätyty peruslääkkeet on tarpeellisia.

Pirha heikentää palveluja ja odotan kauhulla aikaa, jolloin konsultin selvitys valmistuu. Onko oma terveyskeskukseni vaarassa ja loppuuko päivystys kokonaan. Entä vähäinen vuodeosaston paikat.

Sote sirkus II

Aamun aviisissa oli laaja kirjoitus sote sirkuksesta, joka sai lisää kierroksia, kun professori Mats Brommelsin johtaman työryhmän väliraportti valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Erona eri malleissa on se, että kuinka laajasta valikoimasta voi palveluita valita.

Laajimillaan voisi suvereenisti valita kunnallisen ja yksityisen välillä. Kapeimmillaan erikoissairaanhoito jää maakunnallisen monopolin (yliopistosairaalat) haltuun, joka vesittää koko homman. Suomihan on saanut Eu:lta noottia valinnanvapauden rajoittamisesta.

Valinnanvapaus on menetetty jo ajat sitten monissa kunnissa ja pikkukaupungeissa eli ensiapu on siirtynyt joko kokonaan tai osittain toisen paikkakunnan suureen sairaalaan. Oman kylän ensiapu toimii vain päiväaikaan ja sitten onkin mentävä tuon suuren kaupungin yliopistollisen sairaalan ensiapuun, jossa ensimmäiseen kuuteen tuntiin ei tapahdu mitään ja sen jälkeen tapahtuu paljon, joista Stephen King ei edes uskaltaisi kirjoittaa. Minut yritettiin sinne passittaa männä kuussa, mutta kieltäydyin jyrkästi. Kiintiöni ryssimisille on täysi.

Onneksi omalääkärisysteemissä on oikeus vaihtaa omalääkäriä. Omalääkärijärjestelmää on paljon kritisoitu, mutta itse katson järjestelmän hyväksi, sillä lääkäri on sama, eikä tarvitse kertomustaan aloittaa neuvolakortista alkaen. Itselle ja puolisolle sain vaihdettua yhdellä sähköpostiviestillä omalääkäriksi pätevän miehen. Sitä ennen omalääkäriksemme oli arvottu lyyli, jonka käyttäytyminen oli liki pitäen ala-arvoista.

Minusta tulisi valita ehdottomasti laajin malli. Näin saataisiin kilpailua, esimerkiksi Tukholmassa kävi kilpautuksen vapautuksen jälkeen, että jonot hävisivät, kustannukset laskivat ja laatu parani. Tätä käytti Mats Brommelskin tutkimuksessaan yhtenä mallina. Oli kyseessä mikä palvelu tahansa, niin kansa äänestää jaloillaan ja puskaradio hoitaa tiedottamisen. Huono palvelu kiirii nopeasti ja palvelun tuottaja huomaa hyvin nopeasti, että jotain on pielessä. Terveydenhuolto on saanut rauhassa rapistua, sillä kansa on pakotettu käyttämään tiettyä palvelukehikkoa. Jos ei ole varaa yksityiseen tai et ole työterveyshuollon piirissä, niin joudut käyttämään kunnallista rinkiä.

Kun meillä mittarissa ei ole työterveyttä ja sattui pieni tapaturma, niin kusessa olen. Nyt tarvitaan erikoislääkäriä ja pienet kunnat ostavat palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Ennen kirjoitettiin maksusitoumus ja ajan sai nopeasti. Näin siis vältettiin keskus- ja yliopistosairaaloiden ruuhkat ja päästiin itse asiaan. Nyt on tullut käyttöön palvelusetelit ja yksityiset lääkärit eivät kaikki niitä hyväksy, joten ajan saat yhtä hitaasti kuin keskus- ja yliopistosairaaloista eli aikaisintaan kuukauden kuluttua. Heräsi pieni epäilys, että palvelusetelin hyväksyvät lääkärit ovat niitä, joista puskaradio on tiedottanut, että ei kannata mennä.

Oli kiva lukea Pihlajalinnan toimitusjohtaja Mikko Wirénin mielipiteitä, sillä muistan hyvin Mikon kandijaksoltaan meidän lasareetissa. Miellyttävä, kohtelias ja hyvä asiakaspalvelussa. Kuului niihin kandeihin, jotka alentuivat kysymään hoitajalta, jos lisätietoa tai tarvikkeita tarvitsivat. En yhtään ihmettele, että hänestä näin suuri tuli.

Suunnitelmissa on myös työterveyshuollon alasajo eli sairauden hoito aiotaan liittää julkisrahoitteiseen terveydenhuoltoon. Hienoa, saadaan lääkäriralli aikaiseksi eli yksi lekuri hoitaa terveyden ja toinen sairauden. Miten kulkee tieto kahden eri yksikön välillä? Itse sain huomata sen, kun työterveys aikanaan yhtiöitettiin omaksi yksikökseen ja sitten tulivat tietokoneet. Jos joutui ensiapuun, niin siellä ei ollut ajan tasaista tietoa ja taas joutui selittämään, esimerkiksi perussairauksien lääkityksen. Mielestäni pitäisi ehdottomasti työterveyteen sisällyttää myös sairauden hoito, sillä se on osa työkyvyn säilyttämistä.

Nykyisin kun lääkärit joutuvat tappelemaan kenkkuilevien tietokoneiden kanssa, niin sairauskertomuksissa on yhä enemmän virheitä ja aikaa hoidosta kuluu näpyttelyyn yhdellä tai kahdella sormella. Tosin sillä edellytyksellä, että ne toimivat. Tässä kohtaa toivoisin palattavaksi vanhaan aikaan, jossa lääkäri saneli tekstin ja konekirjoittajat (itsekin sitä työtä tein) purikivat tekstin paperille kirjoituskoneilla (nykyisin luonnollisesti jonkinasteisella kompuutterilla).

Hallintorakennetta olisi myös syytä keventää. Vanhasta lasareetista muistan vieläkin ylihoitajan korkojen kopinan, sillä hän kävi fyysisesti toimipisteissä viikottain. Vanhan kollegan kanssa taannoin keskustellessa kävi ilmi, että asiat ovat toisin nyt ja hän sanoi sen hienosti: "Uusi ylihoitaja ei ikinä laskeudu norsunluutornistaan kentälle.". Jos ei kenttätyö ole tärkeä niin tällainen hoitotieteilijä joutaa pohtimaan terioitaan ihan jonnekin muualle. Onko tämä Kupittaan G1 ongelman syynä?

Saas nähdä, mitä SSS-hallitus saapi aikaan. Pelkään pahoin, että niukin vaihtoehto voittaa ja olen sata varma, että niin kipeä en ole, että tuonne yliopistollisen ensiapuun enää mene, vaan odotan omalääkärilleni aikaa.